lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi 2016 virkattuna

"Niin kauan kuin on hyviä sydämiä ja kädet tekevät hyviä töitä, ei ole mitään syytä olla epätoivoinen maailman puolesta."
- Peter Coryllis


Hui mikä vuosi takana! Halusin koota kaikki vuoden 2016 parhaat palat ja juttusarjani venyi suunniteltua pidemmäksi. Tämä osa on jo neljäs ja käsittelee vain virkkausta. Juttusarjan aikaisemmat osat: blogivuoteni yleisesti löydät tästä, tapahtumat kotona tästä ja aikaisemman käsityöpostaukseni, joka sisältää mm. kudonnan ja värjäyksen löydät tästä

Vuoteen on mahtunut monta silmukkaa ja se on vienyt kiloittain lankaa. Tammikuussa aloin virkata Kukkaketo-torkkupeittoa, jonka parissa vierähti pari kuukautta (peitto löytyy täältä. Viime metreillä huomasin, että palassani oli virhe, joka on nyt korjattu ja kukkaneliön ohje löytyy täältä. Kukkaketo-peitto on yksi kauneimmista töistäni ja lukijoiden yllätykseksi arvoin peiton maaliskuussa pois. Peiton jälkeen tein ns. välipalatyönä muistilapuilleni köynnöksen, josta pidän valtavasti (se löytyy täältä). Pinterest-ohjeiden avulla opettelin palmikon virkkausta ja tein siivousliinoja (kurkkaa tänne). Myöhemmin käytin hyväkseni palmikko-oppeja ja virkkasin pikkuväelle myssyt (tässä linkki) ja myöhemmin koristepalloja (tässä linkki). Yksi tämän vuoden tavoitteistani oli, että opin ohjeiden kirjoittamisen, joten oli upea tunne huomata, että Nea oli osannut virkata myssyn ohjeellani. Nean omat -blogin ja hänen myssyn löydät tämän linkin takaa.

Kevät ja kesä meni kukkia virkaten, kun ensin ompelin niitä kansion päällisiin (kurkkaa tänne) ja myöhemmin farkkuihin (ne löytyy täältä). Farkuista tulikin kesän lempparihousut, jotka olivat minulla jatkuvasti jalassa. Pikkuväen huoneen ikkunaan virkkasin pulleita pehmokukkia (täällä) ja kesän ollessa kauneimmaillaan virkkasin äidilleni kattausliinoja (mustat liinat ohjeineen löytyy täältä). Syksyn viileiden aamujen varalle virkkasin pikkuväelle Marvin the Marsian -myssyt (kurkkaa tänne) ja loppukesästä tein pieniä elefantteja (ne löytyvät täältä). Tein tänä vuonna myös toisen torkkupeiton, joka kantaa nimeä Kiitos (löydät sen täältä). Virkatut elefantit ja Kiitos-peitto olivat molemmat hyväntekeväisyystöitä.


Osallistuin tänäkin vuonna lankalaihikseen. Vuoden alussa varastoistani löytyi 29,27 kiloa lankaa ja vuoden tavoitteenani oli vähentää tämän vuoden aikana viisi kiloa. Koko vuoden yhteen laskettu langankulutukseni on ollut 8,1 kiloa, mutta huomaamattani olen ostanut 16,63 kiloa lankaa. Jep. On varmaan parempi ettei puhuta tästä sen enempää kuin, että ensi vuonna uudestaan ja taas vähennän tai ainakin yritän viidellä kilolla.

Tämä oli vuoden 112. postaus. Paljon on vuoden aikana tapahtunut, paljon olen tehnyt ja paljon olen oppinut. Vaikka koostepostaukseni paisuivat kuin pullataikina, ei näissä siltikään ollut kaikkia juttuja vaan vain ne kaikista mieleenpainuvimmat. Nyt suljen koneen muutamaksi päiväksi ja virkkaan loputkin äitini kattausliinoista. Minulla on suunnitteilla seuraava torkkupeitto, joka on tällä kertaa vain vähän pienempi. En vielä ole päättänyt kuviota, joten sitä miettiessä saattaa mennä päivä jos toinenkin. Tarkoitus kuitenkin olisi, että aloitan sen parissa heti vuoden alussa. Kiitos sinulle rakas lukija kuluneesta vuodesta. Kiitos siitä, että poikkeat täällä luonani ja kiitos kaikista kommenteista. Kaikkea hyvää ensi vuodelle, erityisesti onnea ja rakkautta <3 Tapaamme seuraavan kerran vasta loppiaisen jälkeen.
   

perjantai 30. joulukuuta 2016

Vuosi 2016 käsillä tehden

"Kun on koko ajan työ ja tarkoitus, ei ehdi ajatella turhia tai viisastella."
 - Tuomas Kyrö


Vuoden 2016 tapahtumien muistelu jatkuu käsitöilläni. Tämä on juttusarjani kolmas osa. Ensimmäisessä osassa kävimme läpi blogivuotta yleisesti (lue se tästä) ja toisessa osassa muisteltiin tapahtumia kotona (sen löydät tästä). Kuten aikaisemmin olen kertonut, niin käsityöt ovat vieneet blogistani yhä enemmän palstatilaa. Itse asiassa näytettävää on niin paljon, että jouduin jakaamaan tämän postauksen kahteen osaan. Minusta tuntuu välillä, ettei aika meinaa riittää ja olen epäillyt, että olen harrastanut itseni kiireiseksi. Se ei taida olla mikään harhaluulo, sillä olen tämän vuoden aikana tehnyt valtavasti käsitöitä ja olen oppinut paljon uutta. Olen yrittänyt jakaa oppeja kanssasi ja varsinaisten käsitöiden esittelyn lisäksi olen kirjoittanut vähän teoriaa mm. ympyrän virkkauksesta (lue tästä), kohopylväistä (lue tästä) ja värien käytöstä (lue tästä).

Aloitin vuosi sitten kudonnan opiskelun kansalaisopistossa ja vuoden alussa esittelin ensimmäisen itse kutomani maton (löydät sen täältä). Keväällä paukuttelin meille uudet eteisen matot, joista tänäkin päivänä olen äärimmäisen ylpeä (löydät ne tästä). Kesällä kudoin olohuoneeseemme uuden maton ja Nurin kurin -maton terassin sohvalle, jonka värimaailma sykähdyttää minua joka kerta kuin näen sen. En ymmärrä vieläkään miten onnistuin siinä niin hyvin (Kannattaa siis kurkata tänne). Lisäksi kudoin olohuoneeseen ruusukas-tuolimaton (tästä), sohvatyynyjä (tässä linkki) ja pikkuväkikin sai vielä huoneeseensa matot, joissa käytin itse värjäämiäni kuteita (ne löydät täältä). Pidän kudonnasta niin paljon, että voin tässä ohi mennen paljastaa, että ostin jo omat kangaspuutkin. En ole vielä ehtinyt kutoa niillä, mutta tarkoitus olisi.


Osallistuin viime vuonna kahdelle kansalaisopiston värjäyskurssille, joista ensimmäisellä tutustuin värjäämiseen (kurkkaa tänne) ja toisella kerralla pääsin jo kunnolla kokeilemaan erilaisia kankaankuviointimenetelmiä kuten Ikat-värjäystä ja kankaanpainantaa (lue lisää tästä). Lisäksi osallistuin syksyllä luonnonvärityöpajaan (pääset lukemaan jutun tästä), jonka innoittamana lähdin kokeilemaan kasvivärjäystä pihamme antimista. Kehäkukilla, auringonkukilla ja omenanlehdillä värjätyt langat löytyvät tämän linkin takaa. Kasvivärjäys oli niin upea kokemus, ettei takuulla jää viimeiseksi.  Varsinkin kun minulla on jo kaikki värjäykseen tarvittavat työvälineen valmiina.

Vaikka pidän vanhasta ompelukoneestani, en ole kovin kaksinen ompelija. Olen huomannut, että siirrän aina parhaani mukaan kaikkia ompelua vaativia töitä kuten verhojen lyhennyksiä hamaan tulevaisuuteen ja ompelen vasta, kun on ihan pakko. Kaikista mieluiten ompelen kesäisin, kun saan nostaa koneen terassille ja päästellä saumoja auringon paisteessa ja lintujen laulua kuunnellen. Meidän lastenrattaat olivat jo huonossa kunnossa, joten ompelin viime keväänä kuopukselle uudet menopelit kummitädin vanhoista farkuista ja Roskisdyykkarin lastenrattaat olivat viime vuoden luotuin postaukseni (löydät sen täältä). Vanhat farkut pääsivät somistamaan myös kalenterin ja kansion päällisiä (kurkkaa tänne) ja alkuvuodesta tein pikkuväelle Tampellan Sateenkaarikankaasta seinätaulun (sen löydät täältä).

Tämä postaus sisälsi käsitöitä muilta osin ja huomenna syvennymme virkkauksen maailmaan.
Kiitos rakas lukija, että olet touhunnut kanssani. 
  

torstai 29. joulukuuta 2016

Vuosi 2016 kotona, keittiössä ja kirppiksellä

"Ainoa tapa pysyä terveenä on syödä sitä mitä ei halua, juoda sitä mistä ei pidä ja tehdä sellaista jonka mieluummin jättäisi tekemättä."
- Mark Twain


 
Ennen vuoden vaihdetta muistelen kulunutta vuotta. Julkaisin eilen juttusarjan ensimmäisen osan (pääset sinne tästä) ja tänään on vuorossa osa kaksi, jossa käyn läpi mitä kodissamme on tapahtunut ja muistelen vähän kirppisjuttuja. Kotiamme näkyy täällä paljon, kun esittelen käsitöitäni kuten kutomiani mattoja. Varsinaiset sisustuspostaukset ovat jääneet vähemmälle, sillä sisustan sanan varsinaisessa merkityksessä todella harvoin. Pyrin näyttämään kotiamme ja kerron omasta "mahdollisimman mukava ja paljon lankakoreja" -sisustustyylistäni käsitöiden ja kirppislöytöjen yhteydessä. Olemme vaihtaneet yksitellen huonekalumme 50-60 -lukujen kalusteisiin ja pikku hiljaa kodistamme on tullut näköisemme. Suurin mullistus kodissamme oli keväällä, kun sain päähäni siirtää kirjahyllyn paikkaa (lue juttu täältä) ja löysin uusia kalusteita kirjastohuoneeseen (löydät ne täältä). Lisäksi vuoden aikana on vaihdettu yövaloja (kurkkaa tänne) ja ukkokulta kunnosti pikkuväen huoneeseen isoisän kaapin (löydät sen täältä).

Joka kesäinen perinteemme on rakentaa kuististamme ja terassistamme kesäkoti (kurkkaa tänne). Vuoden kohokohtani on se, että pääsen kesäkukkaostoksille ja ainakin omasta mielestäni kesä on blogini kulta-aikaa kaikkine tuhansine kukkineen. Olemme kesäisin ulkona valtavasti ja käymme sisällä vain nukkumassa, joten on varmasti sanomattakin selvää, että suurin osa kuvistakin on ulkoa ja siinä samalla tulee kuvattua kukka jos toinenkin. Varsinaiset puutarhajutut olen kuitenkin jättänyt pois, sillä minusta tuntuu, ettei niiden osalta minulla ole niin paljoa annettavaa.


Tänä vuonna olen tehnyt ihania löytöjä kirppiksiltä niin kotiin kuin puutarhaan. Varsinkin käsityötarvikkeet ovat heikkouteni ja eteenkin vanhat lankakorit, joita olen löytänyt tänä vuonna muutaman (esim. viimeisin). Tarpeellisin löytöni taitaa olla kerinpuut, jotka löysin keväällä (tässä linkki) ja ehkä hienoin oli lasinkeräysastiasta löytynyt Tapio Wirkkalan maljakko (löydät sen täältä). Vaikka käsityöt ovat vallanneet yhä enemmän ja enemmän palstatilaa ja edellisestä kirppislöytöpostauksesta on vierähtänyt jo tovi, en aio jättää kirppislöytöjä pois. Minulla on ihania aarteita odottamassa esittelyä. Näette ne, kunhan selviämme tästä pimeimmästä vuodenajasta ja pääsen taas kuvaamaan muuallekin kuin keittiönpöydällemme. Pyydän siis, että maltat vielä hetken. Ihastelemme pian kippoja, kuppeja ja taas yhtä ompelulaatikkoa.

Koska olen parantumaton herkkusuu, niin alkuvuodesta yritin selvittää täydellisen toffeen salaisuutta (tässä linkki) ja kesällä tein ihanaa mehujäätä, joka kuuluu ensi kesänäkin meidän kesäherkkuihin (tässä linkki). Keliakian vuoksi joudun noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota ja julkaisen täällä blogissani ne kaikista herkullisimmat reseptit. Jos sinua kiinnostaa gluteeniton leivonta, niin suosittelen, että käyt kurkkaamassa tämän vuoden resepteistä ainakin gluteenittoman sitruunakakun (tässä linkki) ja gluteenittomat puolukka-valkosuklaamuffinssit (linkki). Ne ovat niin hyviä, ettei niitä kannata ohittaa.

Kuluneen vuoden muistelmat jatkuvat taas huomenna käsityöteemalla. Kiitos rakas lukija kuluneesta vuodesta! Nähdään taas huomenna. 
    

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Mitä tapahtuikaan vuonna 2016?

"Ainoat asiat, joita elämässä tarvitaan, ovat tietämättömyys ja itseluottamus. Silloin menestys on taattu."
- Mark Twain


Vuosi on vaihtumassa ja vuoden viimeiset päivät muistelen taas kulunutta vuotta. Blogilleni tämä on ollut hieno vuosi. Sanoisinko, että suorastaan aivan loistava. Blogini lukijamäärät nousevat joka vuosi ja on palkitsevaa huomata, että yhä useampi löytää tiensä tänne pieneen värikkääseen maailmaani. Käsityöpostaukseni ovat aina olleet blogini luetuimpia, joten ymmärrettävästi olen antanut niille enemmän tilaa ja pikku hiljaa blogini on muuttunut yhä enemmän ja enemmän käsityöpainotteisemmaksi. En aio kuitenkaan haudata muita aiheita, sillä mielestäni ne ovat tämän sekametelisopan suola ja satunnaiset koti- ja kirppislöytöpostaukset antavat myös hieman hengähdystaukoa käsitöiden keskellä.

Haasteena käsityöbloggauksessa on se että, jotta blogissa olisi jotain näytettävää ja kerrottavaa, niin koko ajan on tehtävä jotain. Ajan puuteen vuoksi olen valitettavasti joutunut vähentämään postauskertojani. En enää päivitä blogiani viime vuoden tavoin kolmesta neljään kertaan viikossa vaan vain kahdesti viikossa. Haluaisin kirjoittaa useammin, mutta aika ei yksinkertaisesti riitä tiuhempaan tahtiin. Postauskertojen vähenemisen vuoksi olen myös joutunut rajaamaan aiheita ja pyrkinyt jättämään aiheettomat, omasta elämästäni kertovat postaukset vähemmälle. Toivon, että saan tuotua itseäni ja persoonaani kuitenkin esiin tekstissäni, ettei blogini muutu liian kliiniseksi, sillä sitä en halua.


Tämän vuoden aikana olen kirjoittanut yli 100 postausta ja ottanut ison kasan kuvia. Vuoden luetuin postaukseni oli Roskisdyykkarin lastenrattaat, jossa esittelin metallinkeräysastiasta löytyneet ja kunnostetut lastenrattaamme (löydät postauksen tästä). Epäilen, että postauksen suosio johtui osin tuosta nimestä, sillä se taisi huokutella myös sellaisia lukijoita, jotka eivät ole käsitöistä kiinnostuneita. Toiseksi luetuimmassa jutussani annan vinkkejä värien käyttöön (lue se tästä) ja kolmas on Virkkaajan Sanakirja (löydät sen tästä). Se on yksi osa Kässäharrastajan sanakirja -sarjaa, jonka tein yhdessä Mehukekkerit-blogin Veeran ja Kototeon Sannan kanssa.

Vuoden aikana olen tutustunut uusiin mielenkiintoisiin blogeihin ja saanut uusia blogiystäviä. Osallistuin muutamaan haasteeseen mm. käsityökirjahaasteeseen, jonka reputin täydellisesti ja stressittömään jouluun, jonka vein taas kunniakkaasti maaliin (sen löydät tämän linkin takaa). Sain vuoden aikana Blogger Recognition Award -tunnustuksen, jossa sain antaa vinkkejä aloitteleville bloggaajille ja näytin lukijoille kuinka kuvaan (lue juttu tästä). Vuoden kohokohtani taisi olla se kun pääsin blogini kanssa Unelmien Talo ja Koti -lehden ystäväkirjaan, mikä oli aivan uskomattoman hienoa ja olen edelleen siitä äärimmäisen otettu (postaukseni jutusta löytyy tästä). Lehtijutulla oli merkittävä, sillä sen myötä astuin blogini kanssa ulos kaapista ja moni sellainen, joka ei ennen ole tästä tiennyt mitään, sai tietää. Koska tässä vuoden aikana on   tapahtunut niin paljon, niin tapaamme näissä merkeissä myös huomenna.

Kiitos sinulle rakas lukija, että olet kulkenut kanssani tämän vuoden. Toivon, että olet seurassani myös ensi vuonna. Kiitos kaikille ystäville niin blogimaailmassa kuin kotinurkilta tästä hienosta vuodesta. Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneilleni kuluneesta vuodesta. Tehdään ensi vuodesta vielä upeampi!


perjantai 23. joulukuuta 2016

Herkkukassit ja Johannan joulutervehdys

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo pirtteihin pienoisihin.
 (Sylvian joululaulu)


Lupasin viettää tänä vuonna stressitöntä joulua ja mielestäni olen siinä ihan hyvin onnistunut. Joulunalusviikko on ollut kiireinen, mutta kuin ihmeen kaupalla olen saanut tehtyä kaiken. Pikkuväki on nähnyt Tampereen jouluvalot, päässeet joulutorille karuselliin ja saaneet karkkikepit. Pipareita on leivottu kiintiö täyteen, eikä pitkin pöytiä levinneestä piparkakkutalosta ole enää todistusaineistoa. Laatikot on tehty ja sillit ovat valmiina. Sukulaisten joka vuotiset herkkukassit ovat pulleampia kuin muina vuosina. Täytin ne joululimpuilla (tässä ohje) ja joulutortuilla. Keitin viime kesänä kerätyistä mustikoista hilloa, tein itse suklaata (tässä ohje) ja tietysti laitoin mukaan pussillisen vastapaahdettua pienpaahtimon kahvia.

  
Herkut pakkasin viime vuodelta jääneisiin kangaskasseihin. Upotin viime vuoden epäonnistuneet kassit värjäyskurssilla värikattilaan, jotta sain spraysuihkuttelut piiloon (löydät onnistuneet kassit täältä). Koristelin kassit virkatuilla kukkilla ja kirjoin niille varret ja lehdet. Kukat olin onneksi virkannut jo keväällä valmiiksi, mutta muuten kassien koristelu meni yötyöksi. Sen verran kiire kassien kanssa tuli, että en ehtinyt kirjoa lehtiä umpeen, saati korjailla hieman vinoja varsia ja isoja lehtiä. Ukkokulta veti jo kenkiä jalkaan, kun minä kuvasin kasseja blogia varten.

Pikkuväki askarteli isovanhemmille silkkipaperikynttilöitä ja ajattelin, että saavat antaa niitä useampana vuotena, jotta parin vuoden päästä isovanhempien ikkunassa on niitä pitkä rivi. Pannunaluset kudoin kangaspuilla. Niissä on loimilankana juutti ja ne on kudottu juutin lisäksi puuvillalangalla. Juutti on paltinasidos ja puuvillalanka tekee kuviota hyppäämällä aina neljän loimilangan yli. En tiedä, että onko tällä sidoksella omaa nimeä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kudoin juuttia ja se oli sen verran pölisevää ja epämiellyttävää käsitellä, että tämä kokeilu taisi jäädä minun ensimmäiseksi ja viimeiseksi.

   
Nyt kun kaikki on tehty joulua varten valmiiksi, voin rauhoittua ja nauttia tästä keskitalven juhlasta. Tänään kierrämme vielä sukulaisia tervehtimässä ja aattona käymme hautausmaalla sytyttämässä isovanhemmille kyntillät. Joulunpyhät ajattelin istua vain nojatuolissani ja virkata, syödä herkkuja ja lukea jonkun hyvän kirjan. Itse en tältä joululta toivo mitään muuta kuin rauhaa ja parit kunnon yöunet. Minulle joulussa tärkeintä on yhdessäolo ja kiireettömyys. Hyvää ja rakkauden täyteistä joulua sinulle rakas lukija.
 

Toikan lahjakorttiarvonta on päättynyt ja onnetar suosi Sirpaa. Kiitos kaikille osallistuneille ja onnea voittajalle. Olen ollut jo yhteydessä voittajaan.



sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Mitä kuuluu Molla Mills?

 "Ainoa paikka missä menestys tulee ennen työtä on sanakirja."
- Liikemies Vidal Sassoon (1928-2012)


Kuvat: Molla Mills 

Molla Millsin uraa on mielenkiintoista seurata. Hän on julkaissut kolme Virkkuri-kirjaa, joita on käännetty jo usealle kielelle ja kirjoista uusin, Virkkuri 3 julkaistiin tänä vuonna englanninkielisenä versiona Crochetterie. Kirjojen lisäksi hän on tehnyt lukuisia mallistoja eri lankatalojen kanssa ja mm. Formen kanssa oman mattomalliston. Hänen työhuoneensa ei rajoitu yksien seinien sisään, kun hän seikkailee ympäri maailmaa ja suunnittelee uusia malleja ja opettaa virkkausta. Jos hänen päivänsä eivät olleet ennen tätä vuotta työntäyteisiä, niin nyt ne ovat yhtä lentoa - kirjaimellisesti! Intia, Yhdysvallat, Italia, Latvia ja Viro, Kaukasus, Japani ja Espanja. Tässä välissä hän ehti vielä polkupyöräillä Suomesta Saksaan, jossa hän nykyään asuu.

Mutta mitä kuuluu Molla Millsille? Koska tulee uusi kirja? Mitä maailmaa valloittavalla virkkausneuvoksella on seuraavaksi mielessä? Odotin, että olisin tavannut hänet Suomen Kädentaidot -messuilla Tampereella, mutta sain kokea karvaan pettymyksen. Lähetin pari viikkoa sitten pyynnön lyhyeen haastatteluun ja ilokseni hän suostui. Nyt sinäkin saat lukea Molla Millsin kuulumiset maailmalta. Aikaisemman haastatteluni tavoin kysyin vain kolme kysymystä ja näin hän vastasi.

 

1. Missä olet ja mitä teet?

- Olen parhaillaan viettämässä pientä virkkauslomaa Las Palmasissa Kanarialla. Yrittäjän arjessa työt tulevat mukana lomalle, mutta se ei haittaa koska virkkaisin jokatapauksessa oli loma tai ei. Palasin vähän aika sitten työreissulta Japanista, jossa vietin kaksi viikkoa opettaen virkuuta ja tutustuen paikallisiin käsityöntekijöihin hollantilaisen Hoookedin lankatalon ja japanilaisen DMC:n käsityötalon kanssa. Reissu oli mahtava ja antoisa, mutta koko vuosi on ollut mitä parhain. Vuoden lopulla matkustan hetkeksi kotiin Kurikkaan ja tammikuussa aloitan työt uudella työhuoneella Berliinissä. 
  

 

2. Koska tulee seuraava kirja ja mikä se on?

- Seuraava kirjani on Virkkuri Kids, se julkaistaan Suomessa loppukesästä 2017. Kirja on suunnattu ala-asteikäisille tytöille ja pojille, mutta se on ikärajaton. Suosittelen jokaista selaamaan kirjan läpi, sieltä löytyy hauskoja uusia ohjeita värejä säästämättä. Miehille suunnatun virkkauskirjan jälkeen lastenkirja tulee tarpeeseen, varsinkin nyt kun ala-asteen käsityötunteja nipistetään. Lasten käsityötaidoilla on suuri merkitys heidän motoriikalleen ja kehitykselleen, käsin tekeminen on hyväksi kaikenikäisille. Virkkuri Kids motivoi myös lasten vanhempia tekemään käsitöitä, osa kirjan töistä on haastavia ja niissä tarvitaan aikuisen apua. Kids-kirjan sisältö tulee olemaan värikäs ja hauska, työt suunnitellaan lasten käytettäväksi. Aihealueita ovat lasten juhlat, lasten pukeutumistyyli ja oma huone. Minusta on huiman hauskaa tehdä lapsille kirjaa, olen inspiroitunut omista siskontytöistäni ja veljenpojistani, tavatessamme he aina kaappaavat virkkuukoukun ja langan kädestäni ja tekevät pieniä virkkuusolmuja. Virkkuri Kids-kirjassa on paljon kysyttyjä pieniä virkkuutöitä, kahden tunnin virkkuita.
  

3. Mitä seuraavaksi?

- Lasten virkkuukirjan jälkeen aloitan virkkuuohjeiden verkkokaupan suunnittelemisen. Minulta kysellään jatkuvasti yksittäisiä virkkuuohjeita ja ajattelin nyt ottaa aikaa verkkokaupalle. Tähän mennessä lähes kaikki ohjeet ovat Virkkuri-kirjojen kansien välissä, olen myös tehnyt virkkuuohjemallistoja lankataloille, Lankavan lisäksi italialaiselle Bettaknitille ja saksalaiselle Lamanalle. Lankavalle tein kuluvan vuoden kesällä Suomen Marjat-virkkuumalliston, joka on oma kaikkien aikojen suosikkini. Oli hienoa työskennellä kotimaan metsissä, virkkailin Huttujärvellä Lapissa, kotikylässäni Kurikassa ja Helsingissä, viimeistelin malliston uudessa kotikaupungissani Berliinissä. Teen myös yhteistyötä virkkuumaailman ulkopuolella. Viime vuonna julkaisimme Helsinkiläisen paperitalo Putingin kanssa virkkaajan suunnittelukirjan Memon, nyt teemme virkkuuohjekalenteria vuodelle 2018. Suunnittelen myös uutta mattomallistoa Helsinkiläisen Formen mattotalon kanssa. Haaveeni vuodelle 2017 on oma virkkuukoukkumallisto, mustavalkoisella kuosilla kenties. :)



Sydämellinen kiitos Mollalle haastattelusta ja kuvista ♥ Onnea ja menestystä urallasi ♥ 

Kannattaa seurata Molla Milssiä Instagrammissa ja Facebookissa, niin pääset seuraamaan aitiopaikalta hänen seikkailuaan maailmalla ja saat esimakua tulevista töistä. Tässä linkit Mollan Instagram-tiliin, Facebook-sivuihin ja hänen kotisivuille. Aikaisemman Molla Millsin haastatteluni voit lukea täältä. Mukavaa sunnuntaita ja neljättä adventtia!