perjantai 26. kesäkuuta 2015

Virkattu ovikranssi



Äitini ovikranssista tuli niin sievä, että olen oikein odottanut, että pääsen esittelemään sen teille. Siitä tuli juuri sellainen kevyt kesäkranssi jollaista suunnittelin ja lopputulos vastaa aika hyvin sitä mielikuvaa, joka minulla kranssista oli. Äitini ei saanut äitienpäivälahjaksi kuin itse leivottuja voipullia, kun lahjan teko jäi neulegraffitin jalkoihin, joten annan lahjani vasta nyt. Toisaalta minulla on niin ihana äiti, että häntä voikin juhlia ja lahjoa vaikka useamman kerran vuodessa.

Lankaa työhön kului n. 40 grammaa eli lankalaihikseni ei tästä paljoa keventynyt. Käytin kirppiksiltä haalittuja vanhoja virkkauslankoja ja tumman vihreä on taas sitä samaa vihreää lankaa, jota olen käyttänyt jo aikaisemmin tehdyissä kranssissa, syysköynnöksessä ja joulupallossa. En varmasti kutsu sitä suotta ikuisuuskeräksi, sillä olen ihan varma, ettei se koskaan lopu. Sininen pieni kukka on oma mallini ja saatte sen ohjeen myöhemmin, mutta muiden kukkien ja lehtien ohjeet olen poiminut Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjasta. Köynnökseni ovat vain ketjusilmukkaketjuja, jotka olen kiertänyt kranssin ympärille. Koska silitysrautani on lähes kelvoton silittämiseen, olen vain pingottanut ne kostutettuina.

Minulla taisi mennä pari viikkoa tämän työn parissa, mutta sen olisi saanut nopeamminkin tehtyä. Olin hieman laiska virkkaaja, enkä huomioinut että romuliuoksen piti tekeytyä muutaman päivän. Kranssipohja oli alun perin vaalea, mutta saadakseni siitä vanhan näköisen, käsittelin sen etikka-rautaromuliuoksella ja yllätyksekseni se toimi. Luulin, että vedän vesiperän kokeiluni kanssa, sillä liuos ei vaihtanut ollenkaan väriä vaan oli koko ajan kirkasta. Oletin, että sen pitäisi olla vähän rusehtavaa toimiakseen, mutta kaksi maalauskertaa liemellä tummensi puuta riittävästi.

Hieman kranssin kokoaminen tuotti minulle harmaita hiuksia, sillä kiinnitin palat pohjaan kiinni ompelulangalla ja ne vähän karkailivat ja kääntyilivät oman mielensä mukaan. Minun piti ensin laittaa nappejakin, mutta pienimmätkin nappini näyttivät suuren suurilta pienien kukkien ja lehtien rinnalla, joten kranssi jäi ilman niitä. Lopputulos on mielestäni enemmän kuin onnistunut. Ovikranssi on kaunis ja herkkä! Siitä tuli niin hieno, että taidan tehdä itselleni samanlaisen vielä tämän kesän aikana.


Käyttämäni mallit Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjasta (2014, Moreeni):
Tumman vihreä lehti ohje sivulla 20.
Vaalean vihreä (pajunlehti) ohje sivulla 83.
Vaalean sininen kukka (pellava) ohje sivulla 53.
Kellokukat ohje sivulla 101.

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos <3 Mä pidän tästä itsekin hirmuisesti! Olen jo alkanut suunnitella omaani =)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos <3 Mä olen itsestäni jopa hieman ylpeä, kun en tupannut sitä ihan täyteen kukkia =) Se on hyvä juuri noin!

      Poista
  3. Ihana ja tuo romuliuos siis todellakin toimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 No toimi se! En meinannut uskoa itsekkään. Meinasin ensin käsitellä sen kolmannen kerran, mutta onneksi en tehnyt sitä. Ihan kuin kranssi olisi tummentunut vielä lisää.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos <3 Käsitöiden tekeminen on kyl ihanaa <3

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos <3 Tätä oli ihana tehdä, vaikka se valmistuikin melko hitaasti =)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos =) Mun on pitänyt tehdä meidän omaan oveen tällainen kranssi, mutta en ole vieläkään saanut sitä aikaiseksi =)

      Poista