VIRKATTU OLKALAUKKU

 

 

Uusimmasta Kauneimmat Käsityöt -lehdestä löytyy suunnittelemani pienen olkalaukun ohje. Laukku on juuri sopivan kokoinen, että siihen mahtuu puhelin, rahapussi ja kotiavaimet. Se on ihana heittää olalle, kun kirmaan koiran kanssa lenkille tai lähden lasten kanssa jäätelökiskalle. Vuorasin laukun puuvillakankaalla ja ompelin siihen vetoketjun, ettei laukussa olevat aarteet pääse karkuteille.

Tein olkalaukun narurepun innoittamana, jonka virkkasin muutama vuosi takaperin. Virkkasin laukun pariin kertaan, kun ensimmäisellä värisuunnittelmalla ei tullutkaan sopivan kokoista, mutta tästä toisesta versiosta tulikin aivan ihana. 

Laukku on virkattu Dropsin Muskat -puuvillalangasta, joka on ollut lempparilankani jo pitkään. Muskat on paksu merseroitu puuvillalanka. Se on ihana lanka virkata, mutta sen löyhäkierteisyys voi aiheuttaa vähän harmaita hiuksia. Olen virkannut Muskatista reppuja, laukkuja ja pussukoita, joten tiesin sen sopivan tähän hyvin.

Olen ehtinyt jo käyttää laukkua moneen kertaan ja joka käytön jälkeen olen ihastunut siihen yhä enemmän. Jos haluat virkata itsellesi tällaisen kauniin olkalaukun, niin kipaisepa kaupan tai kiskan lehtihyllylle ja hae Kauneimmat Käsityöt -lehti. Tägääthän minut mukaan, jos jaat kuvan laukusta somessa. Olisi ihanaa nähdä laukkusi!

 Ihanaa sunnuntai-iltaa sinulle! Nautitaan taas auringonpaisteesta!

 Virkkaamani narurepun löydät täältä: Virkattu narureppu

VIRKATTU NARUREPPU SIS. OHJE

Virkkasin työkengilleni narurepun! Pidän virkkauskursseja kolmella paikkakunnalla ja työkenkäni kulkevat mukanani aina paikasta toiseen. Aikaisemmin ne ovat seikkailleet samassa kopassa opetustarvikkeiden kanssa, mutta ajatus siitä että kengät ovat käsityölehtieni ja virkkausmallieni kanssa, ei tuntunut mukavalta. 

Virkkasin repun Dropsin Muskat -langasta, joka on yksi lempparilankojani. Silmukoinnin nimi on V-stitch eli suomennettuna v-silmukka. Tuota silmukointia voi tehdä ainakin kahdella tavalla: virkkaamalla pylväät yhteen tai virkkaamalla kaksi pyövästä edellisen kerroksen ketjusilmukkaan. Itse pidän tuosta jälkimmäisestä vaihtoehdosta enemmän. V-silmukka on kaunis ja helppo virkata. Jos osaat virkata pylvään ja ketjusilmukan, osaat virkata myös V-silmukan.

Reppu on vuoritettu vanhalla lakanakankaalla, jonka ompeltu käsin kiinni. Tein siitä hieman matalemman, jotta saan suuaukon rypistymään siististi. Ajattelin ensin tehdä itse reppuun nyörit, mutta vasta kun ymmärsin, että kuinka pitkät nyörit tarvitsen, ostin narurepun olkahihnoiksi nyörit paikallisesta kangaskaupasta. Nyörit on virkattu kiinni repun alaosaan kiinteillä silmukoilla.

Repusta tuli juuri sopiva työkengilleni, mutta eipä sinne paljoa muuta mahdu. Jos haluat tehdä itsellesi samanlaisen repun, niin kirjoitin virkkausohjeen. En tosin taaskaan huomannut punnata lankoja, mutta itse varaisin reppuun kaksi kerää per väri paitsi luonnonvalkoista yksi kerä. Huomaathan, että jos haluat virkata isomman narurepun, silmukkamäärän pitää olla kolmella jaollinen.

VIRKKAUSOHJE - VIRKATTU NARUREPPU:

Näitä tarvitset:
Dropsin Muskat -lankaa n. 450 g

Värit:

Petrooli 74

Turkoosi 32

Minttu 03

Vaalea Minttu 20

Luonnonvalkoinen 08

Vuorikankaan ja nyörit olkaimiksi (itse varasin n. 3 m)
Virkkuukoukun 4 mm
Sakset ja neulan päättelyyn

Käytetyt silmukat ja lyhenteet:
kjs - ketjusilmukka
ps - piilosilmukka
ks - kiinteäsilmukka
p - pylväs

VIRKKAUSOHJE

Virkkaa alkuun 132 kjs (virkkaa silmukat löysähkösti) ja yhdistä ps:lla.


1. krs. Virkkaa kjs (ei lasketa silmukaksi). Virkkaa ks per s. Yhdistä kerros ps:lla kjs:aan.

2. krs. Virkkaa 4 kjs (kerroksen 1. pylväs ja kjs), 1 p samaan s:an.
* Hyppää 2 ks:n yli. Virkkaa p, kjs ja p seuraavaan silmukkaan.* Toista *-* kunnes jäljellä on 2 ks. Hyppää ne yli ja yhdistä ps:lla kerroksen 3. kjs:aan. Katkaise lanka ja vaihda väriä.

3. Krs. Siirry ps:lla kjs:aan. Virkkaa 4 kjs (kerroksen1. pylväs ja kjs), 1 p samaan s:an.
*Hyppää 2 pylvään yli ja virkkaa seuraavaan kjs:aan p, kjs, p.* Toista*-* kerroksen loppuun.  Yhdistä ps:lla kerroksen 3. kjs:aan. Katkaise lanka ja vaihda väriä.

4. -36. krs. Toista kerrosta 2. niin pitkään, että työ on halutun kokoinen.

37. krs. Siirry ps:lla kjs:aan. Virkkaa 3 kjs (kerroksen 1. pylväs), 1 p samaan s:an, kjs.
*Hyppää 2 pylvään yli ja virkkaa seuraavaan kjs:aan 2 p, kjs.* Toista*-* kerroksen loppuun.  Yhdistä ps:lla kerroksen 3. kjs:aan.

38. krs. Virkkaa kjs (ei lasketa silmukaksi). Virkkaa ks per s. Yhdistä kerros ps:lla kjs:aan.

Käännä oikeat puolet vastakkain ja ompele tai virkkaa pohja kiinni (tarkista, että kerroksen vaihtumiskohta on sivussa). Päättele langat. Ompele vuorikangas ja ompele se reppuun kiinni kerrokseen 36.

Katkaise nyöri kahteen yhtä pitkään osaan. Pujottele se repun sivusta kerroksen 37 pylväiden väleistä niin, että se hyppää aina yhden reiän yli. Pujota näin koko kierros ympäri. Pujota nyt toinen nyöri toisesta reunasta samoin, mutta laita se aina vapaista aukoista sisään.

Kiinnitä nyörit repun pohjaan virkkaamalla kaksinkertaisella langalla kiinteät silmukat nyörien ympäri niin, että virkkaat aina kaksi kiinteää silmukkaa per kerros. Katkaise lanka ja päättele.

VIRKATTU KÄSILAUKKU - ANEMONE

Kuvat: Sonja Karlsson

Uusimmasta Taito-lehdestä (2/2020) löytyy suunnittelemani Anemone-laukku ohjeineen. Anemone-laukku on 60-luvun henkinen käsilaukku, joka käsivarrella pystyn kuvittelemaan itseni kesällä kesäteatteriin. Laukun kuvion aiheena käytin Dora Jungin upeaa Anemone-kuviota, jonka siirsin virkatulle pohjalle.

Lehden teemana oli käsityön suurnaiset ja heti kun näin Dora Jungin kuvan, tiesin, että otan hänet inspiraation lähteeksi. Dora Jung on suomalainen tekstiilitaiteilija, joka tunnetaan mm. upeista damasti-töistään. Hän suunnitteli pitkään Tampellalle ja hänen tunnetuimpia töitään taitaa olla Yrttitarha ja Sata ruusua -damastiliinat. Oma lempparini on ehdottomasti Festivo, jonka toivon mukaan pääsen vielä joskus kutomaan itse.

Otin käsittelyyn Dora Jungin kauniin pellavaliinassa käytetyn Anemone-kuvion ja yhdistin sen laukkuideaan, jota on olen miettinyt jo pitkään. Laukussa on virkatut palat metallivanteiden sisällä, jotka on yhdistetty virkatulla kappaleella. Vaikeinta työssä oli istuttaa virkattu kappale renkaiden väliin ja taltioida virkkuutyöhön herkkyys ja tyylikkyys, jota Dora Jungilla on töissään. Paksua lankaa käsitellessä herkkyys häviää hetkessä ja tyylikkyys ei taida olla vahvimpia puoliani.

Anemone-laukku ei syntynyt ihan sormia napsauttamalla. Se vaati suunnattoman määrän purkamista ja tuskan parahduksia. Suunnittelin laukun, virkkasin mallikappaleen Dropsin Muskat -langasta hyvissä ajoin ja tarkistutin ohjeen. Valmis laukku oli työpöydälläni pitkään ja yhtenä iltana silmiini osui laukussa ollut pieni kauneusvirhe, josta en päässyt yli vaan otin laukun uudelleen työn alle. Muutin silmukointia ja virkkasin koko laukun uusiksi. Kirjoitin uudelleen ohjeen, jonka koevirkkaajani suostui tarkistamaan parin päivän varoitusajalla.

Päivää ennen kuin mallikappaleen piti olla Helsingissä kuvattavana, sain laukun valmiiksi, johon olin tyytyväinen. Anemone-laukku kuvastaa sitä, millaisena näen Dora Jungin. Hän on testiilitaitelija, jonka töistä välittyy huolellisuus. Sain mielestäni hyvin taltioitua myös herkkyyden. Olen äärimmäisen ylpeä Anemonestani ja sen viimeistelystä ulkonäöstä. Kesä kun tulee, kuljen ylpeänä Anemone-laukku käsivarrellani kevyessä kesämekossa. Jos en pääse kesäteatteriin, niin sitten kuljen laukkuineni omassa puutarhassa.

Samasta numerosta löytyy oma tekijäesittelyni, josta olin valtavan otettu sekä mm. myös Veera Jussilan upea tilkkupeitto, Soile Pyhänniskan ihastuttava neulepusero ja paljon, paljon muuta ihanaa. Löydät kaikki mallit esiteltynä täältä. Jos et ole Taito-lehden tilaaja, voit ostaa irtonumeron Taito-lehden sivuilta tai joltain irtonumeron myyjältä, joiden listauksen löydät Taito-lehden sivuilta.

Sydämellinen kiitos koevirkkaajalleni kärsivällisyydestä ja ohjeen oikolukijalle, sen tarkistamisesta. Ilman teitä Anemoneni ei olisi nähnyt päivänvaloa! Kiitos myös Sonjalle kuvista ja ohjeen julkaisusta!

VIRKATTU SELKÄREPPU

En enää muista kuinka kauan olen suunnitellut selkärepun virkkausta. Ainakin pari vuotta, ehkä kolme? Tänä keväänä sen virkkaus alkoi tulla ajankohtaiseksi, kun vanha selkäreppuni alkoi revetä liitoksistaan. Tarvitsen reppua varsinkin kesäisin paljon, kun reissaamme poikien kanssa Tampereelle viikottain ja vilkkaiden poikien kanssa minulla on oltava kädet vapaana. Repussa kulkee mukana aina vesipullo, eväät ja tietysti se tärkein, kässäpussi!

 

Repussa on vetuketjullinen sivutasku ja nepparilla kiinnitettävä läppä, joka peittää nyörillä kiristettävän suuaukon. Reppu on koottu 79 isoäidinneliöistä, jotka yhdistin toisiinsa samalla, kun virkkasin viimeistä kerrosta. Repun pohja on kaksinkertaisella langalla virkattu soikio. Olkahihnojen isoäidinneliöiden alle ompelin maton kanttausnauhan, joka estää olkahihnoja venymästä. Olkahihnat saa säädettyä. Ne jatkuvat nauhalla, joka pujotetaan repun alareunasta tulevien D-lenkkien läpi. Repun kantokahvana on kaksinkerroin taiteltu maton kanttausnauha.

Koko reppu on vuoritettu puuvillakankaalla. Ompelin vuoren koneella ja kiinnitin sen käsin laukun reunoihin. Suuaukkoon vasaroin metallirenkaat, joissa kulkee puuvillainen nyöri. Vuori tekee repusta siistin ja ryhdikkään. Se myös varmistaa, ettei repusta pääse mitään karkuteille. Vetuketjulla suljettavan sivutaskun vuoren ompelussa meinasin nyrjäyttää aivoni, mutta ihmeekseni selvisin siitäkin.

Reppu on virkattu Dropsin Muskatista nelosen koukulla. Muskat on egyptiläistä merseroitua puuvillaa, jossa on aivan mieletön värivalikoima. Kauniiden värien lisäksi se on kestävää, jonka vuoksi valitsin sen juuri tähän työhön. Lankamenekkiä en huomannut merkitä, enkä muistanut punnata reppua ennen vuoren kiinnitystä, joten en osaa varmaksi sanoa, että paljonko lankaa meni.

Repun virkkaus osoittautui niin vaikeaksi, että välillä tuntui, etten saa sitä ikinä valmiiksi. Isoäidinneliöt virkattuani jouduin koko ajan miettimään, että mitä yhdistän ja missä vaiheessa. Miten laitan nauhat ja kuinka ompelen vuoren. Lopputulos oli kuitenkin kaikkien niiden lukuisten purkaamisten arvoista! Sain repun, jonka tunnistan omakseni ja jollaista ei ihan heti toista kävele vastaan. Ainoa mikä minua harmittaa on se, että miksi en huomannut tehdä repun läppään taskua. Se olisi sopinut siihen niin hyvin.


On taas se aika, kun vetäydyn blogista takavasemmalle. Kesä on niin lyhyt ja kaunis, etten halua menettää siitä hetkeäkään. Värjäilen, virkkaan ja seikkailen pikkuväen kanssa kuukauden päivät ja palaan elokuun puolella! Mukavaa kesää sinulle ja paljon aurinkoisia päiviä!

PUIKKOVIRKATTU PIKKULAUKKU

 

Kaupallinen yhteistyö: Toika Oy

Puikkovirkkaus on virkkaustekniikka, jossa virkkuukoukulla luodaan neulepuikon, harjanvarren tai viivottimen ympärille lenkkejä, jotka virkataan seuraavalla kerroksella nipuiksi. Puikkovirkkaus on hauskaa ja sillä syntyy kaunista reikäkuviota, joka sopii hyvin erityisesti huiveihin. Puikkovirkkaus ei ole vaikeaa ja mikäpä ei olisi niin mukavaa kuin uuden tekniikan oppiminen!

Suunnittelin Toikalle pienen käsilaukun Putkis-langasta, joka on ohut puuvillainen ontelokude. Laukku virkataan puikkovirkkauksella, jolla tulee niin kaunis kuvio, ettei laukku tarvitse muuta koristetta. Puikkovirkkaus on kuitenkin niin reikäistä ja jotta aarteet  ei pääse karkuteille rei'istä, on laukku vuoritettava. Käytin vuorikankaana turkoosia puuvillakangasta, joka korostaa puikkovirkkauksen kuviota ja paistaa kauniisti kuvion läpi. Laukun reunassa on neppari, jolla laukku pysyy kiinni. Laukku on juuri sopivan kokoinen käsilaukuksi kesän rientoihin. Siihen mahtuu rahapussi, puhelin ja avaimet.

Laukkua varten tarvitset Toikan Putkis-lankaa, virkkuukoukun sekä paksut neulepuikot tai harjanvarren, viivottimen yms., jonka ympärille teet lenkit. Vaikka puikkovirkkaus onnistuu vaikka tasaisen putken ympärille, suosittelen käyttämään neulepuikkoja, sillä puikon kapeneva pää helpottaa työskentelyä, kun nostat lenkkejä pois puikolta. Usko pois! Kokeilin kumpaakin: harjanvartta jossa oli pyöristetty pää sekä paksuja bambu neulepuikkoja. Omat puikkoni olen ostanut Toikalta.

Puikkovirkatun pikkulaukun ohjeet löydät keskiviikkona ilmestyneestä Kauneimmat Käsityöt -lehdestä nro. 5/2019, joka löytyy lehtipisteistä. Samasta numerosta löytyy myös viime kesänä Toikalle suunnittelemani Ilopilleri-laukun ohje, joka on myös virkattu Putkiksesta. Ilopilleri-laukku on isompi laukku, johon mahtuu kaikki mitä tarviset kesän seikkailuissa. Jos haluat tutustua tarkemmin Ilopilleri-laukkuun, löydät sen täältä. 

Tuntuu uskomattomalta, että samasta lehdestä löytyy kaksi ohjettani ja varmaan sanomattakin selvää, että näitä tilaisuuksia toivoisin lisää! Omien mallien suunnittelu on ihanaa ja vielä hienompaa on se, kun ne päätyvät lehden sivuille. Ensi viikolla taidamme tavata pari kertaa. Luvassa on ensisyksyn virkkauskurssieni aikataulut sekä juuri valmistunut virkattu reppu, josta tulikin aivan ihana. Leppoisaa sunnuntaipäivää!

COLOR POOLING TEKNIIKALLA VIRKATTU PIKKULAUKKU

Color Pooling tekniikka on virkkaustekniikka, jossa muodostetaan värikuvioita pätkävärjätyn langan väriraportin mukaisesti. Kaikki pätkävärjätyt langat tähän eivät sovi, vaan väriraportin pitää pysyä samana kerän alusta loppuun. Tekniikka vaatii kärsivällisyyttä, koska värikuviot eivät muodostu ihan itsekseen vaan virkatessa kuviota pitää täsmäyttää käsialan avulla. Color Pooling on mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava tekniikka, mutta en suosittele sitä ihan ensimmäiseksi virkkaustyöksi.

Viime syksyisellä virkkauskurssillani yksi kurssilaiseni halusi tutustua Color Poolingiin ja tein hänelle mallityön Novitan Cotton Soft Colorilla. Cotton Soft Color on puuvillalanka, jossa väriraportti on ihanan lyhyt verrattuna esim. Novitan Nalle Taikaan tai 7-veljestä Raitaan, joista virkataan peittoja ja molemmat ovat sukkalankoja. Yhdestä väriraportista muodostui 15 sentin levyinen kaistale, josta sain tehtyä pienen ja sievän laukun.

Olen virkannut laukun Moss Stitch -silmukoinnilla, jossa virkataan aina kiinteäsilmukka ja ketjusilmukka vuoron perään. Seuraavalla kerroksella virkataan taas kiinteäsilmukka edellisen kerroksen ketjusilmukan ympäri ja ketjusilmukka kiinteän silmukan päälle. Koska Moss Stitch -silmukointi venyy, ompelin laukkuun vanhasta lakanan palasta vuoren, jonka ompelin piilopistoin kiinni pussukan reunaan. Laukun suuhun ompelin pienen nepparin, jotta tavarat eivät pääse sieltä karkuteille.

Laukun hihnan tein virkkaamalla ensin reilun metrin pätkän ketjusilmukoita ja palasin takaisin virkkaamalla kiinteitä silmukoita aina yhden per ketjusilmukka. Viimeiseen silmukkaan virkkasin neljä kiinteää silmukkaa ja palasin takaisin virkkaamalla ketjusilmukkaketjun toiselle puolelle kiinteän silmukan per silmukka. Viimeiseen silmukkaan virkkasin taas kaksi kiinteää silmukkaa ja yhdistin piilosilmukalla kerroksen ensimmäiseen silmukkaan. Jatkoin hihnassa samaa värileikkiä ja täsmäytin väriraidat kulkemaan molemmin puolin ketjua samalla tavoin. Tätä varten joudun katkaisemaan langan hihnan päässä ja jatkamaan virkkausta langan toisesta päästä.

Laukku sopii mainiosti talvella ompelemaani Aino-tunikaan, jonka tein aurinkovärjäämästäni puuvillakankaasta. Olen menossa ensi viikolla tapaamiseen ja saan nyt tunikan seuraksi ihanan laukun, johon mahtuu juuri sopivasti puhelin, rahapussi ja avaimet. Harmikseni Novita lopetti tämän Cotton Soft Colorin valmistuksen, mutta ainakin Novitan verkkokaupasta sitä saa tällä hetkellä edullisesti. Itse hamstrasin lankaa jo viime syksynä enemmän kuin omiin tarpeisiin. 

Jos haluat tutustua Color Poolingiin, hyvät ohjeet siihen löydät Novitan sivuilta. Tässä linkki.

Ompelemani Aino-tunikan löydät täältä: Mekkotehtaan Aino.

VIRKATTU KOUKKUPUSSI

Virkkauskurssieni myötä on ilmaantunut monia asioita, joita en ennen ole tarvinnut, mutta yhtäkkiä  huomaan ne välttämättömäksi ja yksi niistä oli pussukka, johon saan virkkuukoukut. Mukanani on aina nippu koukkuja siltä varalta, että kurssilaisella on vääränkokoinen koukku tai hän haluaa kokeilla koukkua, joka on tehty eri materiaalista tai se on eri muotoinen esim. ergonomiset koukut. Aikaisemmin koukut ovat kulkeneet Finelin mukissa, mutta se on hieman epäkäytännöllinen.

Yksi kurssilaisistani halusi virkata viuhkamallilla kassin ja jotta varmasti osasin auttaa häntä ohjeen kanssa, tein pienen koevirkkuun. Virkkasin pienen pussukan koukuille, saksille ja mittanauhalle, joka tuntuu muuten unohtuvan kotiin. Viuhkamalli on kaunis. Kuvio muodostuu kahdesta kerroksesta, joita toistetaan läpi työn, joten sen oppii nopeasti ulkoa. Jos kuvioon tulee vahingossa muutama ylimääräinen pylväs telkkaria katsellessa, niin se ei lopputuloksessa näy. Kuviossa on helppo lähteä leikkimään väreillä ja kokeilla mitä villeimpiä väriyhdistelmiä. Itse tyydyin vain sinisävyihin.

Virkkasin pussi Dropsin Muskatista, joka on merseroitu egyptiläinen puuvillalanka. Se on laatunsa ja värikarttansa vuoksi yksi lemppareistani. Lankaa pikkupussukkaan kului vain 62 grammaa. Pääteltyäni pussukan, ompelin siihen ompelulangalla käsin vetoketjun ja vuoren puuvillakankaasta. Vuorta ommellessa mietin, että pitäisikö tähän vielä laittaa sisätasku, mutta jätin tekemättä sen ja nyt harmittaa. Siihen olisin saanut talteen vaikka neulat.

Pussukka oli ihanan nopea työ sillä virkkauksessa ei mennyt kuin yksi ilta ja toinen ilta meni vetoketjun ja vuoren ompeluun. Jos et tarvitse pussukkaa koukuille, tämähän olisi hyvä penaali tai meikkipussi.

Käyttämäni värit:

Drops Muskat Petrooli 74

Drops Muskat Turkoosi 32

Drops Muskat Vaalea jäänsininen 60

Tässä linkki Lankavan Viuhkakassi-ohjeeseen, jonka mukaan virkkasin pussukan. Koska kuvio on kuudella jaollinen, tein alkuun 90 kjs.

VIRKATTU TOIKAN ILOPILLERI-KASSI

"Jos evoluutio todella toimii, niin miten äideillä on vain kaksi kättä?"
    - Näyttelijä Milton Berle (1908-2002)

Kaupallinen yhteistyö: Toika Oy

Muistatko, kun taannoin virkkasin itselleni Ilopilleri-kassin, kun tarvitsin kassin, missä voin kuljettaa koulutarvikkeitani? Jos et, niin ei haittaa, löydät kassini täältä. Toikassa käydessäni näytin heille kassiani ja he pitivät siitä niin paljon, että pyysivät minua suunnittelemaan heille oman Toikan Putkis -ontelokuteesta ja kirjoittamaan sille ohjeen. 

Täysin samanlaista kassia en voinut tehdä, minkä tein itselleni. Samalla palamäärällä kassista olisi tullut valtava, koska ontelokuteesta virkatut ruudut ovat paljon isompia kuin omassa kassissani ja vähemmällä määrällä paloja kassista olisi tullut taas liian pieni. Pari iltaa pyörittelin paloja lattialla ennen kuin ne löysivät paikkansa. Palojen yhdistäminen ei onnistunut ensimmäisellä kerralla, enkä enää ole varma, että kuinka monta kertaa kokosin ja purin kassin ennen kuin se tuli valmiiksi.


Virkkasin kassiin pitkät kahvat, jotta sen voi heittää olalle ja näin saat vapaat kädet. Kaapin pohjalta löysin samaa kangasta, jolla vuorasin oman kassini ja ompelin siitä tähänkin vuoren. Jos olet miettinyt, että ompeletko kassille vuoren vai et, niin suosittelen! Vuori tekee kassista ryhdikkään ja viimeistellyn näköisen.  Siihen saa myös helposti ommeltua taskut, jotka ovat tuikitärkeät kassissa. Suosin itse vuorikankaiksi vanhoja lakanoita ja verhoja, joita löytyy kirppiksiltä.

Mielestäni tästäkin Ilopilleri-kassista tuli aivan ihana! Se on vähän rennomman tyylinen kuin omani ja siitä saa kätevän kesäkassin kesän rientoihin. Se on riittävän iso rantavarusteille, mutta silti niin siro, että se käy olkalaukusta kesän seikkailuissa. Parin ruudun virkkaukseen meni kolme varttia eli kassin virkkaa ontelokuteesta todella nopeasti. Väreiltään se on ihanan raikas, mutta jos valitsemamme värit eivät miellytä, niin voit halutessasi muuttaa niitä juuri sellaisiksi kuin itse haluat. Toikan Putkiksessa on tosi ihana värivalikoima!

Mallikassia virkatessa ratkaisin monta pulmaa puolestasi, jotta sinä pääsisit mahdollisimman helpolla. Lisäksi ihanat koevirkkaajani ovat testanneet ohjeen, jotta sinun olisi mukava virkata itsellesi kassi. Toikan Ilopillerikassin ohjeen voit lunastaa itsellesi kolmella eurolla Toikan verkkokaupasta (tässä linkki). Se sisältää ruutujen ja kahvojen ohjeet sekä kokoamis- ja viimeistelyohjeet. Kun saat kassisi valmiiksi, niin olisin enemmän kuin iloinen, jos jakaisit valmiin kassin kuvan somessa tägillä #toikanilopilleri Olisi ihana nähdä sinunkin Ilopillerikassi!
 

VIRKATTU ILOPILLERI-KASSI

"Muoti on niin sietämätön kurjuuden muoto, että meidän pitää muuttaa se joka kuudes kuukausi. "
- Oscar Wilde

Olen jo pitkään kaivannut kassia, jossa voisin kuljettaa kansiota, muistikirjaa ja muita koulutarvikkeita, joten tämä kassi tuli kuin tilauksesta. Kokeilin Ilopilleri-ruudun virkkausta ja koska se oli niin mukava ja helppo malli, niin niitä tuli valmiiksi nopeasti niin monta, että sain niistä itselleni kassin. 

Virkkasin kassin Dropsin Pariksesta ja ruutuja kassiin tuli yhteensä 27 kpl. Virkkasin palat kiinni toisiinsa nurjalta puolelta ja kassin yläreunaan virkkasin vielä kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita, jotta sain reunasta tukevan. Kassin sangat virkkasin Pinterestistä bongaamani ohjeen mukaisesti (Tässä linkki Pinterest-ohjeeseen). Virkkasin aloitusketjuun 115 ketjusilmukkaa, jotta kahvoista tuli niin pitkät, että pystyn kantamaan kassia olkapäällä. Ohjeessa sankojen sisään laitetaan narua, mutta koska en löytänyt sopivaa, taittelin sankojen sisään maton kanttinauhaa ja ompelin ne käsin kiinni. Sisällä kulkevan nauhan pitäisi estää sankojen venymisen ja ainakin nyt sangat ovat ihanan napakat. Sangat ovat kassin sisällä ainakin viitisen senttiä, että sain kiinnitettyä ne mahdollisimman pitkältä matkalta. Näin kassin reuna ei toivon mukaan veny, kun siihen tulee painoa.

Ompelin kaapista löytyneestä kankaan palasta vuoren kassin sisälle. Koska olen vieläkin niin onneton ompelija, ompelin sen piilopistoin kassin reunaan kiinni. Poiketen edelliseen kassiini, tähän ompelin taskut sisälle! Viimeksi oikaisin taskujen ompelusta ja kuinkahan monet kerrat kirosin niiden puuttumista, kun etsin laukun pohjalle kadonneita avaimia. Nyt taskuja on peräti kolme: yksi kännykälle, rahapussille ja avaimille ja yksi aarteille. Kassin pohjalle laitoin ohuen vanerilevyn, jota kassi pitää muotonsa, kun sinne tulee tavaraa. Päällystin sen vanhalla lakanakankaalla, kun hukkasin vuorikankaan jämät tässä vaiheessa. 

Ajattelin aluksi, että teen ihan lituskaisen kassin, mutta Instagramissa minua neuvottiin tekemään palat myös reunoille ja onneksi uskoin viisaampiani, sillä kassista tuli aivan ihana.  Nyt se on myös käytännöllinen, kun siihen mahtuu paljon enemmän tavaraa. Pidän siitä valtavasti ja olin niin mielissäni, kun näytin sitä ukkokullalle, hän sanoi, että sehän näyttää ihan putiikista ostetulta! Yhtä asiaa en tosin ymmärrä. Miten ihmeessä keksin tehdä valkoisen kassin? Tein kassin hyllystäni löytyneistä langoista, mutta olisin voinut kai valita siihen jonkun toisenkin värin. Voi olla, että se on parin kuukauden käytön jälkeen vähän eri värinen.

Drops Designin Paris -lankaa kassiin kului n. 450 grammaa (sisältää myös yhdistämiseen käytetyn langan).

Käyttämäni värit: 

Luonnonvalkoinen 17

Vaalea turkoosi 02

Tumma turkoosi 10

Keskilila 31

Tumma lila 08

Pistaasin vihreä 39

Vaalea mintunvihreä  21

Ilopilleri-ruutu on Toikan malli, jonka virkkausta opetin taannoin Toikan Lankariehassa. Ohjeen löydät heidän verkkokaupastaan (tässä linkki).