Elokuussa
2010 matkustimme kahdeksi viikoksi Ranskaan. Lomailimme ensimmäiset kolme
päivää Normandiassa. Sieltä suuntasimme Loiren laaksoon, kauniiseen pieneen
Vouvrayn kylään ja viimeisen viikon seikkailimme Pariisissa. Kukaan ei jaksaisi
kahlata läpi koko kirjoitusta, jos kertoisin yhdessä postauksessa koko
matkasta. Jaoinkin reissun kolmeen osaan ja tässä on niistä ensimmäinen:
Tour de France / Normandia
Pariisin lentokentällä meitä odotti etukäteen varattu vuokra-auto.
Rohkeasti mieheni hyppäsi auton rattiin, ajoi ulos Pariisista ja lähti
nousemaan ylös Ranskan maata kohti Normandian rannikkoa. Mieheni on
sotahistoriafriikki ja Normandian maihinnousurannikon näkeminen on ollut yksi
hänen haaveistaan. Minun on myönnettävä, että olin itsekin mykistynyt nähdessäni mitä ihminen on saanut aikaan. Normandian rannikko, idästä länteen on lähes pelkkää toisen maailmansodan näyttämöä. Ajaessa pitkin rannikkoa, ei voi olla törmäämättä sodan jälkiin.
Hotellimme. Huoneemme oli ylimmässä kerroksessa. Pieni ja sievä parveke keskellä taloa oli huoneemme parveke. |
Arromanchea. |
Auringonlasku on aina kaunista katseltavaa. Normandiassa siinä oli taikaa. |
Majoituimme
Arromanchessa kahden tähden Hotel le Chanteclairiin. Googletin äsken hotellin
ja harmikseni voin todeta, että se on remontoitu. Se on jäänyt mieleemme sen pienien hauskojen omalaatuisuuksien vuoksi.
Hotelli oli siisti ja se oli sisustettu vanhoilla, parhaat päivät nähneillä
kalusteilla. Hotellin käytävät olivat kapeat ja huoneet olivat pienet, mutta silti se oli viihtyisä.
Söimme joka
aamu hotellin ruokasalissa aamiaisen ja joka aamu, hotellin omistaja ryntäsi
siivoamaan pöytiä kun ruokailijat olivat vasta nousemassa ylös. Vanhat,
puoliksi irronneet lattialaudat kolahtelivat ja vanhan kaapin päällä olevat
posliiniastiat hypähtelivät hänen nopeiden askeliensa mukana. Vanhan
kirjoituspöydän ja lipaston päälliset notkuivat paperi- ja kirjakasoja. Kaikkialla
vallitsi kotoisa sekamelska. Nyt kun luen kirjoittamaani muistelua, ymmärrän
miksi hotellia on remontoitu.
Arromanche
sijaitsee keskellä Normandian rannikkoa. Lähdimme aamulla varhain ajamaan
länteen kohti Utah ja Omaha Beachia. Itse kohteissa oli paljon
nähtävää, mutta voin kehua, että maisemat Ranskan pohjoisrannikolla olivat sanoin
kuivailemattoman upeita. Seurasimme rantaviivaa niin läheltä kuin pystyimme ja ajoimme
toinen toistaan pienempien kylien läpi. Ohitimme vanhoja Calvados-tiloja,
massiivisia hautausmaita ja bunkkereita, bunkkereita ja bunkkereita. Niitä oli
paaaaaljon!
Seuraavana
päivänä pyörimme Arromanchen ympäristössä ja kävimme lukuisissa museoissa. Moni
paikallinen tuntui saavan elinkeinonsa toisesta maailmansodasta ja turismista.
Tavalliset ihmiset olivat kyhänneet autotalleihinsa ja peltihalleihin pieniä
museoita, joissa oli ammuksia, varusteita ja kulkuneuvoja. Pieniin ”omatoimimuseoihin”
pääsi sisään muutamalla eurolla. Suurin osa bunkkereista oli ilmaisia ja niissä
pääsi kulkemaan vapaasti, mutta suurimmat kompleksit olivat maksullisia.
Viimeisenä
päivänä lähdimme itään ja ajoimme Honfleurin satamakaupunkiin asti. Meillä oli
laukussa aina juotavaa ja pientä purtavaa, ettei aikaa kulunut suotta
ravintolassa istumiseen. Pienen nälän saimme tyydytettyä eväillämme. Istuimme Mont-Casinyllä
piknikillä ja katselimme kuinka alhaalla lahdessa purjeveneet kisasivat. Nälän
kasvaessa isoksi, pysähdyimme johonkin pieneen paikalliseen ravintolaan
nauttimaan merenantimia.
Honfleuria |
Lounaalla Mont-Cassinyllä |
Normandian
matka on mielessämme yhä rakkaana ja tuoreena. Minusta on hienoa, että jälkipolville on
säästynyt näitä bunkkereita, joista saamme kokea edes pienen pintaraapaisun
sodan hirveyksistä. Mennessämme sinne, meillä ei ollut mitään matkasuunnitelmaa
tai opaskirjasta alueesta. Museoista ja ravintoloista löytyi jatkuvasti oppaita ja
mainoksia, joiden mukaan osasimme suunnata nähtävyydeltä toiselle.
Ruoka Normandiassa
oli hyvää. Söimme lähes pelkkiä merenantimia. Mieheni herkutteli simpukoilla ja
minä söin kalaa. Maistelimme paikallista siideriä ja nautimme leppoisista,
lämpimistä illoista historiallisten raunioiden keskellä. Palvelu oli ystävällistä ja meitä neuvottiin aina kun eksyimme, kunhan vain löysimme yhteisen kielen. Lomailu Normandiassa
oli ihanaa.
Koska
nähtävyydet ovat levittäytyneet laajalle alalle, Normandiaan on paras tutustua
autolla tai moottoripyörällä. Hyvät kengät kannattaa myös varata, sillä vaikka
siirryimme autolla pidemmät välimatkat, jouduimme kävelemään nähtävyyksille
välillä pidempäänkin. Autolla pääsi hyvin harvoin bunkkerin eteen
ajamaan.
Navigaattori
oli myös meidän osaltamme Normandian matkan pelastus. Välillä tiemme olivat
kapeampia kuin Suomen pyörätiet, joten emme kuuna päivänä olisi uskaltaneet
lähteä niille ilman opastusta. Aikaa Normandiaan kannattaa kuitenkin varata
paljon enemmän kuin kolme päivää. Siellä on niin paljon nähtävää, että rannikon
tutkimisessa vierähtäisi varmasti helposti viikko. Me näimme monia ihania
Calvados-tiloja, mutta ainoaankaan emme pysähtyneet. Se minua harmittaa paljon.
Seuraavalla kerralla varaamme myös omenatarhoille ajan.
Ihan kaikki Normandian tiet eivät olleet näin kapeita! |