lauantai 15. heinäkuuta 2017

VIRKATTU KÄSILAUKKU sis. kokoamisohjeen ja ohjelinkin

"Luovuuden salaisuus on se, että tietää, kuinka piilottaa lähteensä."
- Albert Einstein


Siinä se nyt on! Ihana, ihanempi, ihanin kesälaukku! Varmaan parempi ettemme muistele, että milloin aloin virkata laukkua, sillä tämä ei valmistunut ihan kädenkäänteessä. Hyvän eteen kannattaa kuitenkin tehdä töitä ja tällä kertaa niitä töitä tuli vastaan taas vähän enemmän. Bongasin keväällä Pinterestistä japanilaisista kukista tehdyn käsilaukun (löydät sen täältä) ja aloin tehdä samanlaista, mutta muutaman kukan virkattuani, ne alkoivat kuiskutella, etteivät halua kassiksi vaan joksikin ihan muuksi. Muutin tyystin suunnitelmia ja aloin tehdä kukkalaukkua. Kun aloin koota laukkua, huomasin etteivät Dropsin Paris -langasta virkatut kukat taipuneet samaan tapaan kuin olisin halunnut, joten suunnitelmat muuttuivat taas ja tässä on lopputulos. Monien mutkien kautta valmis laukku.

Kukkien ohje löytyy englanniksi Silly Old Suitcase-blogista (tässä linkki ohjeeseen). Kukkien virkkaus oli muuten mukavaa, koska niiden ohje on todella helppo, mutta terälehdissä sain koko ajan korjailla silmukoita ja pelata käsialan kanssa, josta en pidä yhtään. Jos en ollut tarkka ja virkannut pylvään ensimmäistä langan vetoa napakasti, pylväiden alimmat langat jäivät ikävästi koholle. En ole ihan varma, että johtuiko se vierekkäin olevien  pylvään ja kiinteäsilmukan korkeuserosta vai käyttämästäni Dropsin Paris -puuvillalangasta, joka on todella löyhäkierteistä. Saatuani valmiiksi kaikki 60 kukkaa, aloin koota kassia ompelemalla kukat kiinni toisiinsa parilla pienellä pistolla nurjalta puolelta. Laitoin ensin kassin keskellä olevat palat kiinni toisiinsa ja sen jälkeen aloin lisätä kukkia reunoille. Kun kukat olivat kiinni toisissaan, yhdistin sivusaumat. Jos haluat tehdä samanlaisen kassin, niin otin kuvat kokoamisvaiheesta ja uskon, että niiden avulla osaat koota kassin. Suosittelen kuitenkin, että kiinnität viimeiseksi palat jotka olen merkannut x:llä, sillä niiden kiinnittäminen oli vähän kuin yrittäisit saada neliötä ympyrän muotoiseen reikään. Onnistut siinä kuitenkin, koska onnistuin minäkin.


Puisen, ympyrän muotoisen kahvan löysin mummolan vintiltä. Peitin sankojen metalliosat teipillä, koska minulla on ennestään yksi laukku, jossa on tismalleen samanlainen kahva ja siinä olevat metalliosat ovat päästäneet kassiin väriä. Kukaan ei näe teippauksia, koska ne saa piiloon virkatun osan alle. Ajattelin ensin, että kiinnitän kahvan kiinni kassiin virkkaamalla silmukat suoraan kukkiin, mutta en osannut tehdä sitä siististi, joten tein sille oman palan, jonka ompelin kiinni ensin kahvaan ja vasta sitten laukkuun. Kirjoitin palalle ohjeen ja suosittelen, että otat sen talteen, sillä samalla voit kiinnittää rengaskahvan kassiin kuin kassiin, jos siinä vain on kaareva reunus ja rengaskahvan halkaisija on 17 cm. Ohjeen löydät postauksen lopusta.

Vuoren ompelin liukuvärjätystä lakanakankaasta. Minulla ei ollut siihen mitään kaavoja, vaan laitoin kassin kankaan päälle ja leikkasin n. sentin päästä kassin reunoista. Siksakkasin reunat, ompelin vuoren kasaan ja harsin sen paikoilleen. Sisältä puuttuu taskut, koska vuoren kanssa minulta loppui paukut kesken. Jos minusta tuntuu, että tarvitsen niitä, voin tehdä taskut myöhemmin. Kassi jäi aika avoimeksi ja koska käsilaukullani on kerran käynyt pitkäkyntisiä, enkä toiste näin halua tapahtuvan, tein vielä pari pientä pistoa ja kiinnitin kukat myös yläreunasta.


Kassista tuli aivan ihana ja se pääsi heti käyttöön. Olen aivan varma, että tulen käyttämään tätä valtavasti! Se on tarpeeksi suuri, että siihen mahtuu niin juomapullo, eväät kuin käsityöt. Se on siis täydellinen käsilaukku! Siihen on upotettu verta, hikeä ja kyyneliä. Se ei todellakaan valmistunut sormia napsauttamalla, sillä ensin aloin koota sitä väärin ja sitten palat loppuivat kesken. Kahvan sain kiinni muistaakseni vasta neljännellä yrittämisellä ja vuori sopi aluksi kuin satula lehmälle. Onneksi kaikki pulmat yksi toisensa jälkeen ratkesivat ja kassi on valmis. Ainoa harmillinen takaisku on se, että hukkasin kassia virkatessa parhaan nelosen koukkuni, enkä löydä sitä mistään. Pyrin aina virkkaamaan työni alusta loppuun samalla koukulla, mutta nyt kävi niin kurjasti, että koukku katosi jäljettömiin ja jouduin jatkamaan toisella koukulla. Kassin toinen kahva on tehty eri silmukkamäärällä, jotta sain niistä saman kokoiset. Ehkäpä tälläkin nyt oli joku tarkoitus, joka selviää joskus.

Tämän postauksen myötä blogi hiljenee ja jään kesälomalle. Parin päivän päästä hiljenee muutkin somekanavat ja palaan vasta elokuun puolella. Minulla on paljon töitä tehtäväksi, joten en voi tätä lomaksi kehua vaikka kuinka haluaisin. Siinä sivussa ajattelin kuitenkin lukea pari hyvää kirjaa, kutoa vähän, värjätä vähän enemmän ja virkata niin paljon kuin suinkin ehdin. Hyvää ja aurinkoista kesää sinulle rakas lukija. Tavataan taas! 


Käyttämäni Dropsin Paris -langat ja määrät:

Apricot 01 - 100 g
Peach 27 - 175 g
Raspberry 38 - 100 g

HUOM!  Määrät ovat arvioita, koska en muistanut punnita kassia ennen kuin laitoin siihen kahvat kiinni ja ompelin vuoren paikalleen, saati merkitä ylös, että montako kerää lankaa käytin.

Tässä on ohje palaan, jolla saat kiinnitettyä kahvan kassiin.

Virkkaa alkuun 58 kjs.
1. Krs. 9 ks, (virkkaa 2 ks yhteen) × 4, 10 ks, Virkkaa 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa kerroksen ekaksi s.), (kerroksella 55 s)
2.-4. Krs. 1 ks per s. Virkkaa 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa seuraavan kerroksen ekaksi s.)
5. Krs. 9 ks, 2 ks yhteen, (8 ks, 2 ks yhteen) × 3, 9 ks, 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa kerroksen ekaksi s.), (kerroksessa 47 s)
6.-8. Krs.1 ks per s. Virkkaa 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa seuraavan kerroksen ekaksi s.)
9. Krs. 8 ks, 2 ks yhteen, (7 ks, 2 ks yhteen) x 3, 9 ks, 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa kerroksen ekaksi s.), (kerroksessa 43 s)
10.-12. Krs. 1 ks per s. Virkkaa 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa seuraavan kerroksen ekaksi s.)
13. Krs. 3 ks, 2 ks yhteen, 3 ks, 2yhteen, (6 ks, 2 ks yhteen) x 3, 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa kerroksen ekaksi s.), (kerroksessa 46 s)
14.-16. Krs. 1 ks per s. Virkkaa 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa seuraavan kerroksen ekaksi s.)
17. Krs. 8 ks, 1 ks samaan viimeisen s:n kanssa (lisäys), (7 ks, 1 ks samaan viimeisen s:n kanssa) × 3, 7 ks, 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa kerroksen ekaksi s.), (kerroksessa 41 s).
18. Krs. 1 ks per s. Virkkaa 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa seuraavan kerroksen ekaksi s.)
19. Krs. {4 ks, 1 ks samaan viimeisen ks:n kanssa (lisäys)} x 2, (8 ks, 1 ks samaan viimeisen ks:n) × 3, 4 ks, 1 ks samaan viimeisen ks:n, 3 ks, 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa kerroksen ekaksi s.), (kerroksessa 47 s).
20.-21. Krs. 1 ks per s. Virkkaa 1 kjs. Kääntymiseen (ei lasketa seuraavan kerroksen ekaksi s.)
22. Krs. 1 ks per s.



lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kasvivärjäystä lupiinin kukilla ja lankalaihistelua

"Kirjoitat elämäsi käsikirjoituksen musteella, jonka värin valitset itse."
- Tom Lundberg


Ajattelin palata blogin puolelle vasta kun saan kesälaukkuni valmiiksi. Laukun valmiiksi saaminen tuntuu kuitenkin venyvän venymistään ja tarvitsin jotain muuta ajateltavaa. Laukun virkkaus on ollut yllättävän haastavaa, kun en ole ennen sellaista tehnyt. Aina kun saan yhden kohdan ratkaistua, toinen tupsahtaa eteeni ja joudun taas miettimään, että miten selviän siitä. Laukkuni on nyt koossa ja aloin kiinnittää siihen kahvaa, mutta se ei istunutkaan siististi ja pääsen taas purkamaan. Laukun sijaan siis näytän vähän kasvivärjäilyitäni, joiden pariin kuin vahingossa jouduin. Vannoin pari viikkoa sitten, etten vähään aikaan värjää mitään, niin padat oovat taas porisseet ja olen värjännyt lupiinin kukilla. Lupiinivärjäys osoittautui mielenkiitoiseksi sen takia, että siinä värjäyslämpötilalla voi vaikuttaa värin lopputulokseen. 


Tarkoituksenani oli kuivata lupiinia ja värjätä niillä vasta myöhemmin, mutta sen enempää ajattelematta keräsin niin valtavasti lupiinikukkia, etteivät ne mahtuneet saunan lauteille kuivumaan. En ollut muistanut talven aikana tilata alunaa, mutta onneksi sitä löytyi naapurin rouvalta ja sain heti keitellä ensimmäiset lupiinikeitokset. Keitin ensin pelkkiä lupiinin kukkia n. 1,5 kg kattilassa tunnin verran, jonka jälkeen siivilöin roskat pois. Lisäsin 15 g alunaa, sekoitin hyvin ja lisäsin 150 g seiskaveikkaa. Haudutin keitoksia 80-90 asteessa tunnin verran, jonka jälkeen laitoin toisen 150 g seiskaveikkaa jälkiväriin. Langoista tuli kauniin vihreitä, joiden jälkivärit ovat mielestäni vielä kauniimpia. Ensimmäisessä erässä oli luonnonvalkoista ja toisessa vitivalkoista seiskaveikkaa. Niissä on hiuksen hieno sävyero. Puhtaan valkoinen on mielestäni hieman kirkaampi sävy kuin luonnonvalkoinen. 


Värikästä värjäystä -ryhmässä vilisi kuvia sinisistä lupiinilangoista ja halusin kokeilla, osaisinko värjätä sitä myös. Koska naapurin rouvan alunat oli jo käytetty, jouduin odottamaan pitkät kolme päivää lisää alunaa ja sen jälkeen saimme kärsiä niin vesisateista kuin kylmyydestä. Taivaan selvittyä lähdimme taas pikkuväen kanssa pusikkoon ja keräsimme lisää lupiininkukkia. Esipuretin seiskaveikat ja nostin ne sivuun odottamaan. Laitoin kattilaan lupiinin kukkia niin paljon kuin sain mahtumaan ja vettä päälle. Kun keitos oli noin 40 asteista, laitoin esipuretetut langat kattilaan. Nostin lämpötilan n. 55-60 asteeseen. Kattila oli niin täysi, että sen sekoittaminen oli lähes mahdotonta eli lankojen esipuretus oli viisas päätös. Painelin kukkia melkein koko keiton ajan kattilan pohjalle ja kun kukka-aines oli mennyt kasaan, heitin lisää kukkia sekaan. Tunnin päästä sammutin keittolevyn ja jätin seisomaan pariksi tunniksi. Keitos nousi kerran n. 65 asteeseen ja se näkyy langoissa, sillä ne ovat hieman petroolin siniset. Upea sävy niissä on silti.

Jälkivärjäykseen lisäsin taas lisää kukkia ja tein kuten edellä, mutta jätin langat yöksi kattilaan. Jälkivärjäyksen langat eivät paljoa eroa varsinaisesta väristä muuten kuin niissä on hieman epätasainen väri, joka tekee langoista vain elävän näköiset ja äärimmäisen kauniit. Jätän muutaman langan pätkän ikkunalle, sillä haluan nähdä miten ne pitävät värinsä valossa. Ajattelin kutoa näistä värjäämistäni langoista ensi talven aikana huovan. Haluaisin tehdä sinisen eli oletettavasti pääsen värjäämään vielä vähän lisää lupiineilla ja haluaisin kokeilla myös, että millaista väriä saan niiden lehdistä. Kaapissani on nyt melkein kilo alunaa eli voin huoletta kokeilla eri värjäyksiä, kunhan vain langat ja aika riittävät.
 

Lankalaihiksen kannalta värjäykset ovat turmiollisia, koska saadakseni materiaalia mitä värjätä, joudun ostamaan lisää lankaa ja olen tämän kevään aikana ollut ehkä hieman turhankin ahkera ostelija. Tämän vuoden tavoitteenani on vähentää 37,8 kilon varastoja viidellä kilolla. Tässä kuluneen kolmen kuukauden aikana olen virkannut tyynyn päällisen (löydät se täältä), koristellut kengät (ne löytyvät täältä) ja kutonut laukkuja (kurkkaa tänne). Lankaa näihin on kulunut yhteensä n. 800 grammaa. Se on ihan hyvä suoritus, mutta olen saanut lankoja ja sorruin niin pahasti lanka-alennusmyynneissä, että olen kantanut lankoja taloomme yhteensä 10,38 kiloa. Hupsista! Tämän vuoden suunnitelmiini onneksi kuuluu vielä torkkupeiton jos toisenkin virkkaus ja lisää tyynyjä, eli onneksi tuo määrä vähenee vauhdilla. Nyt hyppään takaisin sohvalle ja jatkan kassin virkkausta. Tällainen yhden illan tauko teki juuri hyvää! Ihanaa viikonloppua sinulle! Tavataan pian!