COLLINGWOOD-TEKNIIKALLA KUDOTTU MATTO 2

Collingwood eli varsienvaihtotekniikka on kankaankudontatekniikka, jossa kangaspuihin kiinnitettävän lisälaitteen avulla voi kutoa kankaaseen pistekuvioita kuten kirjoneulekuvioita. Tekniikka ei ole sieltä nopeimmasta päästä, mutta sillä saa tehtyä näyttäviä, yksityiskohtaisia kudonnaisia. Itse pidän tästä tekniikasta ja tämä on kolmas kansalaisopiston puissa kutomani matto.

Opiston puissa oli jäljellä parisen metriä loimea, jonka sain kutoa pois. Koska jäljellä olevasta loimesta ei ollut tarkkaa tietoa, suunnittelin mattoon kuvion joka ei ole riippuvainen loimen pituudesta. Näin sain rutistettua loimesta kaikki mahdolliset sentit. Maton molemmissa päissä on kiemurakuviot ja niiden välissä on tyhjää pohjaa. Pystyin kutoessa määrittämään keskelle jäävän kuviottoman kohdan pituuden ja aloittamaan toisen pään kutomisen halutessani.

Olisin halunnut kutoa maton samoista kuteista, kun kudoin edellisen Collingwoodini, mutta kauppiaalla ei ollut niitä, enkä voinut jäädä odottamaan. Jouduin ostamaan mustaa ja puhtaan valkoista keinokuitukudetta, joka osoittautui hyvin epätasaiseksi. Collingwoodissa kuteiden olisi oltava tasalaatuista ja vannoin moneen kertaan, että tämä oli viimeinen kerta, kun kudon Collingwoodia trikookuteesta. Jatkossa ostan ontelokudetta joka on kalliimpaa, mutta ainakin tasalaatuista!

Suurimman haasteen kutomiseen toi kuitenkin se, että alunperin yli 25 metrin loimen loppu osoittautui hyvin epätasaiseksi. Loppuloimen vapauduttua tukilta jouduin kiristämään jokaisen varsienvaihtolaitteeseen sidotun loimilangan kahdella polkusella kangaspuiden takapuuhun. Juttelin koululla toisen Collingwoodeja kutoneen opiskelijan kanssa ja hän kertoi, että tuo loimilankojen löystyminen loppua kohden oli tuttua myös hänelle. Jos on mahdollista, niin ehkä Collingwoodia kannattaisi kutoa puissa joissa on kaksoisloimitukki niin, että varsienvaihtolaitteen kautta tulevat langat tulisivat omalta tukilta.

Yritin kiristellä löystyneitä loimilankoja kutoessa vetämällä niitä matosta ja vielä lisää kun matto oli pois puista. Osan sainkin siistittyä, mutta en kaikkia. Solmin loimet merimiessolmuin ja leikkasin ne muutaman sentin pituisiksi. Ompelin maton päihin kanttinauhat peittämään loimilankoja ja näin sain päistä siistit.

Minulla kävi uskomaton tuuri, sillä sain maton valmiiksi kaksi päivää ennen kuin kansalaisopistojen ovet suljettiin. Aikaisemmin kutomani Collingwood-matot olen pitänyt itse, mutta tämän kudoin äidilleni äitienpäivälahjaksi. Toivottavasti hän pitää siitä.
 

Aikaisemmin kutomani Collingwoodit löydät tästä ja tästä.

COLLINGWOOD-TEKNIIKALLA KUDOTTU MATTO

Collingwood eli varsienvaihtoteknikka on kankaankudontatekniikka, jossa kangaspuihin kiinnitettävän lisälaitteen avulla saa kudottua kankaaseen pistekuvioita, kuten esimerkiksi kirjoneule- tai kirjovirkkauskuvioita. Kuviosta riippuen työ voi olla todella helppo tai monimutkaisena se voi vaatia enemmän keskittymistä. Tämä on toinen mattoni Collingwood-tekniikalla eikä toivottavasti viimeinen. 

Tarvitsin mattoon lyhyen kuvion, koska en tiennyt, että paljonko opiston puissa oli loimea jäljellä.  Suunnittelin kuvion käyttämällä apuna Exceliä, johon muokkasin solut vastaamaan yhtä pikseliä matossa (kaksi riviä ja yksi loimilankojen väli). Tein kuvion mustaamalla soluja ja yhdistämällä kuvioita sain tarkistettua, että mallikerta jatkuu katkeamatta ja toimii näin myös pitkässä matossa.

Kudoin maton luonnonvalkoisella ja tumman harmaalla trikookuteella. Normaalisti kuteiden pitäisi olla samanpaksuisia, mutta harmaa oli aavistuksen ohuempaa ja valkoinen olikin epätasaista. Se ei onneksi haittaa, koska tulen pitämään mattoa valkoinen puoli ylöspäin. Collingwoodilla töistä tulee kaksipuoleisia, mutta pidän itse valkoisesta puolesta ja tumma puoli saa olla lattiaa vasten.

Kun matto oli valmis ja pois puista, solmin loimilangat ja tein niihin napakat hevosenhäntäsolmut. Leikkasin loimilangat parin sentin päästä solmusta ja ompelin käsin kanttausnauhan niiden päälle. Viimeksi pujottelin loimilangat kuvikasmattoon ennen kanttausta, mutta loimilangat nousivat käytössä matosta ja matto on nyt ihan hirvittävän näköinen. Toivottavasti loimilangat pysyvät näin pois silmistäni eikä matto ala purkaantua.

Kudottuani ensimmäisen Collingwoodini taisin sanoa, että siitä tuli hienointa mitä olen tehnyt, mutta kyllä se taitaa olla tämä. Kuvio oli niin haastava, että meinasin lyödä hanskat tiskiin jo alkumetreillä. Vaikka kuvio näyttää simppeliltä, sen kutominen vaati paljon keskittymistä ja sain kudottua vain 20 cm päivässä kun normaalisti kudon mattoa metrin päivässä. Olen kuitenkin onnellinen, etten lopettanut kesken ja sain mattoni valmiiksi. Kudoin maton olohuoneeseemme, mutta voi olla, että ripustan sen sittenkin työhuoneeni seinälle.

Juuri Collingwood on kudontatekniikoista lempparini ja haluaisin omiin puihin myös varsienvaihtolaitteen. En osaa suunnittella kudontamalleja tai kuvioita, joten Collingwood on minulle se hyvä vaihtoehto, kun saan piirtää sillä kankaaseen juuri sellaisia kuviota kuin haluan eikä sidokset ole siinä esteenä. Aikaisemman Collingwood-mattoni löydät täältä.

KÄSINKUDOTTU SAORI-MATTO

Kansalaisopiston kudontaryhmässä eräs rouva kutoi saoritekniikalla kaitaliinan, johon ihastuin niin, että halusin kutoa samanlaisen maton poikien huoneeseen. Saori on japanilainen kankaankudontatekniikka, joka on levinnyt ympäri maailmaa. Se on vapaakudontaa, jossa ei ole virheitä eikä kudonnaisia suunnitella etukäteen. Saori on myös jättänyt puhekieleen termin pujotustekniikalla tehtyihin töihin.


Matossani kulkee koko maton levyinen siksak-kuvio, jossa pikkuautot voivat kiihdyttää kilpaa mäkistartissa ja väistellä reunojen kivivalleja. Kudoin maton trikookuteista palttinasidokseen ja aloin ensin kutoa mattoa kolmella värillä, jolloin kuviosta olisi tullut hieman tiheämpi, mutta metrin kudottuani huomasin, että maton toiselle puolelle muodostuu palttinavirhe joka kerrokselle. Halusin, että matosta tulee kaksipuolinen, joten purin kutomani ja aloitin uudestaan kahdella värillä.

Kuteet kulkevat samassa viriössä, kietoutuvat toisiinsa kohdastessaan ja palaavat takaisin reunoille joista lähtivät. Matto kapeni aika paljon puissa, koska en osannut juoksuttaa kudetta tarpeeksi. Normaalisti kutoessa jätän kuteen viriössä vinoon, mutta tässä se täytyy jättää kumpareeksi keskelle mattoa, joka on minulle vieras kudontatapa. Hieman mattojen reunoilla näkyy kuteiden eripaksuisuus, mutta olen lopputulokseen tyytyväinen.

Tämä oli aivan ihana matto kutoa ja ensimmäinen kerta kun itse kudoin saoria, mutta ei jää viimeiseksi kerraksi. Aloin heti suunnitella olohuoneeseemme toista mattoa ja muistikirja on täyttynyt ideoista, jotka haluan toteuttaa. Saoritekniikka on helppo ja se onnistuu vaikka ensikertaa kutovalta. Parasta tässä on se, että sen kutomiseen ei tarvitse kuin kaksi vartta ja kaksi polkusta.


Jos haluat tutustua tekniikkaan, tässä Youtubevideossa näytetään, miten kudotaan kahdella värillä ja tässä videossa näytetään, miten kudotaan kolmalla värillä. Molemmat videot on englanniksi, mutta ne ovat niin selvät, ettei sinun tarvitse osata englantia. Jos haluat lukea lisää Saoritekniikasta, niin Tekstiiliopettajaliiton sivuilta löytyy suomenkielellä artikkeli ja täältä lisää englanniksi.

VUODEN 2018 KAUNEIMMAT KÄSITYÖNI

Vuosi lähenee loppuaan ja vuoden viimeisessä postauksessa muistelen kulunutta vuotta ja sen kohokohtia ja lempparitöitäni. Vuosi on ollut hieno! Olen vuoden aikana oppinut valtavasti ja kehittynyt monella saralla. Vuosi alkoi upeasti, sillä helmikuisessa Unelmien Käsityöt -lehdessä oli minusta ja blogistani juttu ja sain suunnitella lehteen myös oman ohjeen: Pystykierteen (löydät molemmat täältä). 

Blogini on poikinut vuoden aikana minulle töitä, sillä keväällä pidin Toikan Lankariehassa virkkauskoulua, suunnittelin heille Ilopilleri-kassin  ja  myöhemmin talvella olin Kädentaidot-messuilla kudonnan työpajassa opastamassa kudonnan saloihin (Lankariehasta voit lukea täältä ja kassin täältä). Keväällä pidin ensimmäisen virkkauskurssini Valkeakoski Opistossa, joka sai syksyllä jatkoa peräti neljän kurssin verran. Nämä ovat niin hienoja tilaisuuksia ja toivon kovasti, että virkkauskurssini ja työt jatkuvat.
 

Olen tänä vuonna virkannut, kutonut ja tietysti värjännyt. Kokeilin alkuvuodesta lumivärjäystä ja kuvioin vanhat vaatteeni uusiksi (löydät lumivärjätyt paitani täältä). Sukulaisillemme tein kylmävärjäyksellä kassit, jotka löydät täältä. Kesällä osallistuin taas värjäyskurssille oppimaan uutta ja kurssilla värjäämäni upeat kankaat löydät täältä. Viime kesän kasvivärjäykset ovat kuitenkin jääneet ajan puutteen takia vielä näyttämättä, eli palaan niihin taas alkuvuodesta. 

Olen kutonut kangaspuilla kansalaisopistossa kolmisen vuotta ja alkuvuodesta sain puista ensimmäisen huopani (Hilma-huovan löydät täältä). Ilahdutin sukulaisia käsinkudotuilla puuvilla-pellava keittiöpyyhkeillä (löydät ne täältä) ja olohuoneeseemme kudoin Collingwood-tekniikalla maton (löydät sen täältä) sekä perinteisen kuvikasmaton (se löytyy täältä). Tämän syksyn aikana aikani on jäänyt niin vähiin, että syyskauden ainoa työni on tälläkin hetkellä keskeneräisenä puissa.

Mitä sitten on pudonnut koukulta? Noh... paljonkin! Ihan vuoden alussa julkaisin muhkean Tuhti-pipon ja myöhemmin ihanan Hertta-tyynyn ohjeen (Tuhti-pipon löydät täältä ja Hertan täältä). Osallistuin viime vuonna Kalevala Caliin suunnittelemalla siihen Neidon Kehrä -palan, mutta sain lupiineilla värjäämistäni langoista virkatun peittoni valmiiksi vasta tämän vuoden puolella (Löydät Kalevala peittoni täältä).

Virkkauskurssieni myötä tarvitsin kassin, jossa sain kannettua kurssimateriaalit ja virkkasin itselleni Ilopilleri-kassin, joka on yksi lempparitöistäni tänä vuonna (Löydät sen täältä). Virkkasin pikkulintujen rikkoman terassiharjan tilalle uuden ja äidilleni tein äitienpäiväksi ikkunakrannsin (harjan löydät täältä ja ikkunakrassin täältä). Ennen kesälomille jäämistä virkkasin itselleni kukkapaidan, josta olen erityisen ylpeä (virkatun paitani löydät täältä).

Kesälomani venyi tänä vuonna aikaisempia pidemmäksi. Mieheni sairastui, esikoisellamme alkoi eskari ja myöhemmin virkkauskurssini, eikä aikani enää yksinkertaisesta riittänyt. Elämän rauhoituttua pääsin vihdoin palaamaan tänne ihanaan blogiini, josta on tullut minulle vuosien mittaan niin kovin tärkeä. Virkkasin Ilopillerikassin väreihin sopivan juomapullon suojuksen ja pannumyssyn teepannulleni (löydät pullon suojuksen täältä ja pannumyssyn täältä).

Yksi blogini luetuimmat jutuista on ollut virkattu nessupiilo, joka on ollut tänä syksynä monen muunkin koukulla (löydät sen täältä). Koukkuilleni virkkasin aivan ihanan, uuden pussukan ja Halloweeniksi virkkasin hurjia kurpitsalyhtyjä (pussukan löydät täältä ja kurpitsalyhtyni löydät täältä). Loppuvuodesta virkkasin sukkia ja joulun alla tein vielä valopalloja ja ikkunakoristeita, jotka eivät taida päästä joulun jälkeen varastoon. Pidän niistä niin valtavasti. Virkatut valopalloni löydät täältä ja ikkunakoristeet täältä.

Mitä on luvassa ensi vuonna? Ainakin paljon lisää virkkauksen iloa ja uusia ihania ohjeita. Kudontoja ja värjäyksiä, kun tämän vuoden kasvivärjäykset on esittelemättä ja joulun alla värjäsin upeaakin upeammat kassit aurinkovärjäys-tekniikalla. Kannattaa siis pysyä mukana ja touhuta kanssani ensi vuonnakin. 

Kiitos sinulle rakas lukija tästä upeasta ja ikimuistoisesta vuodesta. Hyvää uutta vuotta!

UUSI OLOHUONEEN MATTO - KUVIKAS

    "Tyhjät taskut eivät ole koskaan pidätelleet ketään. Vain tyhjä pää ja tyhjä sydän kykenevät siihen."
    - Norman Vincent Peale

Meillä on huutava pula olohuoneen matoista! Olen huono ostamaan niitä ja kaikki isot mattomme ovat joko vanhempien ja isovanhempien vanhoja. Viimeksi kun kudoin meille olohuoneen maton, niin se ei onnistunut ja kutomani matto ei ole sen koommin ollut lattiassa. Epäonnisen maton vuoksi, olen vähän kartelut opiston isoja puita, mutta nyt selätin epäilykseni ja kudoin meille uuden maton olohuoneeseen ja siitäpä tulikin hieno.

Matossa on sidoksena kuvikas. Halusin, että matto sopii akaisemmin kutomani Collingwoodin kanssa, joten kudoin mattoon yksinkertaisia tumman harmaita ja valkoisia ruutuja. Matto on kaksinkertainen ja kaksipuolinen eli kuvio toistuu peilikuvana toiselle puolelle. Minulla kävi hyvä tuuri, kun kuteeni olivat samanpaksuisia ja käänsin jokaisen sukkulan heiton jälkeen kuteen suoraan, ettei siinä ole kierroksia. Näin kude peitti toisen kuteen alleen siististi. Pyrin olemaan huolellinen kutoessa, jotta saisin reunoista mahdollisimman siistit, mutta parissa kohtaa ajatus on harhaillut ja olen kiertänyt sukkulat väärin. Näin jälkikäteen se harmittaa niin vietävästi, sillä se on se maton kohta, johon katseeni aina osuu.

Kutoessa huomasin, että pirrassa oli yksi piin rako oli jäänyt tyhjäksi, mutta en korjannut sitä, kun ajattelin, ettei se haittaa. Valmiissa matossa se kuitenkin näkyy selvästi raitana keskellä mattoa. Tämä oli mielenkiintoinen huomata, sillä en ole ennen tiennyt, miltä pirtaanpistelyvirhe näyttää valmiissa työssä eli taas opin uutta. Toisaalta olisin voinut oppia tämän jossain muussa työssä kuin isossa matossa. 

Ukkokulta teki toivomuksen, ettei matossa olisi hapsuja, joten solmittuani loimilangat, pujottelin ne maton sisään ja päärmäsin maton käsin. Pariin päivään en tämän urakan jälkeen tuntenut sormenpäitäni, kun vanhan neulan nikkelit aiheuttivat ongelmia ja neulan pää upposi vähän väliä sormeeni työntäessäni sitä mattoon, mutta musta, paksu kanttinauha maton päissä on siisti ja tekee matosta viimeistellyn näköisen.

Matto on n. 160 senttiä leveä ja melkein kolme metriä pitkä. Kudoin matosta oikein ison, koska vaikka pikkuväellä on oma huone, he mielellään leikkivät olohuoneessa maton päällä ja veljekset eivät ihan kiinni toisissaan voi leikkiä ilman riitoja. Nyt heillä on hyvin tilaa kinata legoista, kun toisen voi sijoittaa maton toiseen päähän ja toinen toiseen. Voi kuitenkin olla, että pyykkipäivänä vedämme ukkokullan kanssa pitkää tikkua, että kumpi meistä pesee kuivana melkein 15 kiloa painavan maton.


Kutomani Collingwood-maton löydät täältä, tuolien päällä olevat tuolimatot löydät täältä ja toisen täältä.

LASTENHUONEEN UUDET MATOT JA MUMMOLAN TOIMIKAS

    "Koeta oppia jotain kaikesta ja kaikki jostakin." 

- Biologi Thomas Huxley

Kudoin kansalaisopiston puissa pikkuväen huoneeseen uudet matot, joista ei taas väriä puutu. Ne on Marjatta Hirven suunnittelemat Tuplat Tuplat, joissa sidoksena on murtotoimikas ja maton päissä on ripsiraidat. Ohje mattoihin löytyy mm. Mallikerran Kankaankutojan Mattokirjasta. Samalla ohjeella voi kutoa kahta erilaista mattoa, mutta pidin tästä siksak-kuvioidusta, koska nuo raidat ovat kuin autotiet. Ne tosin osoittautuvat käytössä hieman muhkuraisiksi.

Kuteina käytin kirkkaan keltaista ja vaaleanvihreää trikookudetta, jotka molemmat olivat tosi paksuja. Kuteet juoksevat aina samassa viriössä ja niistä tuli ihanan paksu ja muhkea matto. Koska poikien huoneen mattojen hapsujen solmut tuppaavat aueta, niin näiden loimilangat pujottelin ripsiraitojen sisään. En peittänyt päitä ollenkaan, koska ne ovat mielestäni näinkin ihan siistit. Poikien huoneen lattia on tosi kylmä, joten koko lattian peittävät matot ovat tosi mukavat leikkien alla.

Ajattelin ensin, että jätän matot kokonaan näyttämättä. Kudoin ne niin kovalla kiireellä, että molemmissa mattoissa on poljentavirheitä, jotka huomasin vasta, kun otin matot puista ja silloinhan se on jo myöhäistä. Onneksi värikkäät kuteet ja kirjava kuvio vähän pelastaa, eikä virheitä näy ihan niin hyvin matoissa, mutta kyllähän se kutojaa harmittaa niin vietävästi, kun tietää, että ne ovat syntyneet vain huolimattomuudesta!

Olin varannut useamman metrin loimea ja lupasin kutoa lopusta maton mummolaan. Tässä kuteina on myös farkun sinistä ja luonnonvalkoista trikoota, mutta ne ovat puolet ohuempia kuin keltaisissa matoissa. Koska poikien mattojen kanssa kävi vähän kurjasti, niin tätä mattoa kudoin hartaasti ja huolella. Laskin kuvion joka kerta pingotinta siirtäessä ja joka sukkulan heiton jälkeen tarkistin, ettei missään näkynyt anopin hampaita (maton reunassa oleva kudelenkki). Maton reunus onkin kuin helminauha, josta olen todella ylpeä. Hyvillä mielin otin maton pois puista ja siinä kohtaa huomasin, että olin unohtanut kutoa maton toiseen päähän ripsireunuksen.

Ei auttanut muu kuin purkaa maton toisestakin reunasta ripsi pois ja koska päät olivat ihan kamalat ilman kalalankoja, ne oli kantattava. Kanttaushommasta minut onneksi pelasti paikallinen verhoiluliike ja he ompelivat kanttinauhat koneella. En olisi varmaan koskaan saanut sitä itse ommeltua näin siististi. Kurjasta takapakista huolimatta, matosta tuli todella kaunis ja hyvillä mielin voin antaa sen mummolaan. Sinivalkoinen on pettämätön väriyhdistelmä ja se sopii varmasti hyvin vanhempieni keittiöön.

Näitä mattoja kutoessa sain arvokkaan opetuksen. Kiire ja käsityöt eivät sovi yhteen. Tehdessä pitää olla huolellinen ja keskittyä siihen mitä tekee tai lopputuloksesta voi tulla jotain ihan muuta kuin mitä odotti ja tiedänpähän nyt myös sen, että miksi mattojen päihin kuuluu kutoa kalalankapäät.

COLLINGWOOD-MATTO

     

 "Onnelliset ihmiset eivät laske kiitäviä minuutteja."

    - Kiinalainen sananlasku

Tämä matto on varmasti hienointa mitä ikinä olen tehnyt! Kudonnan opettajani osasi hyvin arvata, että Collinwood voisi olla sellainen työ, mikä uppoaa minuun. Collingwood eli varsienvaihtotekniikka on Peter Collingwoodin kehittämä tekniikka, jossa kangaspuihin lisätään laitteisto, jonka avulla pystyy tekemään mattoon pistekuviota eli periaatteessa voit siirtää vaikka kirjoneule - tai kirjovirkkauskuvioita matolle.  

Vaikenta Collinwoodissa on se, että saa päätettyä, millaisen maton tekee, koska periaatteessa kaikki on mahdollista.  Mattoni kuvion löysin Arabian puhalluskuvioidusta kahvikupista. Siirsin kuvion paperille kaavioksi ja siitä mattoon. Aloittaessani työtä en huomioinut sitä, että mattoon kuluu melkein kaksinkertainen määrä kudetta eli violetti-pinkiksi suunniteltu matto vaihtui lennossa musta-valkoiseksi vain sen takia, etten saanut siihen hätään minkään muun värisiä kuteita. 

Matto on kaksipuolinen eli kuvio toistuu toiselle puolelle niin, että kuvio on valkoisena mustalla pohjalla. Loimilangat letitin paksuiksi leteiksi, mutta olen nyt kahden vaiheilla, että pitäisiköhän minun sittenkin päätellä loimilangat maton sisään, koska niin matto olisi siistimpi ja mielestäni se sopisi tyyliin paremmin. Maton kupruilee vielä uutuuttaan, mutta luotan siihen, että se tasoittuu käytössä niin kuin edelliset matotkin ovat tasoittuneet. Matto odottelee käyttöön pääsyä vielä hetken, sillä ensin se pääsee kansalaisopiston näyttelyyn esille ja vasta sen jälkeen saan ihastella sitä lattiassa.

Jos Collingwoodin kudonta kiinnostaa, niin suosittelen lämpimästi. Collingwoodia kutoessa kannattaa kuitenkin olla tarkkana siinä, että kuteet ovat samanpaksuisia ja että ne ovat samaa materiaalia. Musta kuteeni venyi kuin kumilanka ja valkoinen oli jämäkkää, joten maton kutominen oli hankalaa enkä ymmärrä, että miten sain matosta näin siistin. Lisäksi suosittelen valitsemaan kuvioksi sellaisen, ettei kuviota tarvitse muuttaa jokaisen heiton jälkeen, vaan saat muutaman sentin aina kutoa samoilla säädöillä. Kolmisen kuukautta kudoin mattoani, mutta se on jokaisen puiden takana istutun tunnin arvoista.