VIRKATTU TORKKUPEITTO: KALEVALA CAL

"Voittajat eivät koskaan luovuta, eivätkä luovuttajat koskaan voita."

    - Vince Lombardi

No nyt se on valmis! Kalevala-peittoni, jonka virkkasin värjäämistäni langoista. Aloin virkata peittoani elokuussa Calin alkaessa, mutta viime syksy oli niin kiireinen, etten pysynyt muiden tahdissa ja sain oman peittoni valmiiksi vasta tämän vuoden puolella.

 

Peittoprojektiin ryhtyessä olin kahdenvaiheilla, että virkkaanko peiton karkkiväreissä, joihin olin niin mieltynyt vai kasvivärjätyistä langoista, joita edellisen kesän jäljiltä oli kaapissa yllin kyllin. Päädyin jälkimmäisiin, koska Kalevala-aiheinen työ kuiskutteli kasvivärjättyjen lankojen perään. Alkuperäinen väripaletti muuttui työn edetessä ja lopulta käytin vähemmän keltaista ja otin mukaan enemmän sinisiä ja vihreitä. Kaikki peittoni langat ovat lupiineilla värjäämiäni seiskaveikkoja. Eri värit ovat syntyneet eri kasvinosista ja eri lämpötiloissa värjäämisestä.

Lankani kävivät niin vähiin, että jouduin tyytymään 24:ään palaan ja jätin tekemättä bonuspalat. Kun kaikki palat olivat valmiina, levitin ne kirjastohuoneen lattialle ja aloitin pari päivää kestäneen värileikin, kun hain paloille oikeat paikat. Halusin saada palat tasaisesti ympäri peittoa, niin ettei vierekkäin olisi saman värisiä tai pieniä ja isoja paloja - tässä oli oikeasti haastetta! Kun järjestys oli mieluinen, aloin yhdistää niitä Väinämöinen-nimisellä liitoksella. Ensimmäiseen kerrokseen hukkasin kaikki vihreät langanpätkät, mitä jäljellä oli, jotta varsinaiseen yhdistämiseen valitsemani vihreä lanka riittäisi koko peittoon. Yhdistämisen jälkeen siirryin reunoille.
 

Reunus on Sari Åströmin suunnittelema kaunis Pohjan Neito, joka jatkaa yhdistämisen verkkokuviota. Tämä oli ihana työ, kun minun tarvinnut miettiä, että millaisen reunuksen virkkaisin. Jouduin vain päättämään, että minkä värisenä sen tekisin. Koska jäljellä ei ollut enää kuin keltaista niin paljon, että se olisi riittänyt reunukseen, tein reunuksesta monivärisen. Se jatkaa paloissa käyttämääni värileikkiä ja ihan viimeiselle kerrokselle uhrasin lanka-aarteeni, epätasaisesti värjäytyneen kerän, jossa on paljon erilaisia sinisen ja vihreän sävyjä. Kalevala Calin ohjeiden mukaisesti yhdistämiseen ja reunukseen käytettävä lanka pitäisi olla ohuempaa, mutta koska minulla ei ollut värjättynä kuin seiskaveikkaa, käytin sitä. Virkkasin kolmosen koukulla silmukat niin napakasti kuin pystyin.
  

 

Koska palat olivat eri suunnittelijoiden käsialaa, ne olivat hyvin eri kokoisia ja -tyylisiä, joten valmis peitto näytti aluksi aika hurjalta. Isoimmat ja pitsiset palat kupruilivat, kun vieressä oleva tiiviimpi ja pienempi pala veti sen ryttyyn. Noudatin ohjeita ja pingotin peiton vielä valmiina, vaikka olin pingottanut jokaisen palan erikseen. Kostutin jumppamattojen päälle pingotetun peiton suihkepullolla ja jätin sen pariksi päiväksi tekeytymään. Pingotuksessa kaikki kuprut ja mutrut oikeisivat. Kaunis ja tässä peitossa äärimmäisen nerokas liitos korjasi palojen kokoerot, niin ettei niitä oikeastaan edes huomaa.

 

Lopputuloksena on äärimmäisen kaunis torkkupeitto, jota voin ylpeänä näyttää ja käyttää. Niin, poiketen muihin virkkaamiini peittoihin, pidän tämän itselläni! Peitto on kaunis! Rakastan sen värejä ja sen erilaisia ruutuja. Vaikka tuskailin monen palan kanssa ja purin niitä useaan kertaan, olen iloinen, että lähdin tähän mukaan. Olen pitänyt itseäni hyvänä virkkaajana, mutta peiton myötä opin muutakin kuin vain kärsivällisyyttä. Tämä on ollut mielenkiintoinen oppikoulu virkkauksen maailmassa ja tuonut mukanaan paljon uusia silmukoita ja tekniikoita. Nyt voin sanoa, että osaan virkata!

Mikä Kalevala Cal? Kalevala Cal on yhteisvirkkuuprojekti, joka toteutettiin täysin vapaaehtoisvoimin lahjana satavuotiaalle Suomelle. Sen tekoon osallistui 19 suunnittelijaa ja heidän lisäksi liuta muita korvaamattomia apukäsiä kuten koevirkkaajia ja kääntäjiä, sillä ohjeet käännettiin peräti seitsemälle kielelle. Osallistuin projektiin niin virkkaajana kuin suunnittelijana, sillä yksi peiton paloista, Neidon Kehrä on suunnittelemani. Lisää tietoa peitosta, sen suunnittelijoista sekä ohjelinkit löydät osoitteesta www.arteeni.fi/kalevalacal

Sydämellinen kiitos projektin vetäjille, Sarille ja Millalle ikimuistoisesta virkkuumatkasta Suomen kansalliseeppoksen maailmaan. Suuri kiitos myös koko Kalevala-tiimille yhteistyöstä! Erityiskiitos jokaisesta virkatusta Neidon Kehrästä, jonka olen saanut nähdä. Jokainen niistä on tehnyt minut äärimmäisen onnelliseksi ♡

Aikaisemmin kirjoittukseni Kalevala Calista:
Kalevala Cal kasviväreissä
12 palaa Kalevalaa
Kalevala Cal - osa 16. Neidon Kehrä
Neidon Kehrä - ajatuksesta palaksi
24 palaa Kalevalaa

Lisää kasvivärjäyksistäni voit lukea täältä:
Sinistä ja vihreää lupiinista
Kesän kasvivärjäykset
Kasvivärjäyksen taikaa

Virkattu siksak-peitto: Neiti Kevät

En tiedä kuinka yleistä on nimetä virkattuja torkkupeittoja, mutta minä annoin peitolleni nimen. Saanko esitellä teille Neiti Kevään. Nimi tulee peiton keväisistä väreistä, jotka mielestäni ovat aika onnistuneet. Aloitin peiton suunnittelun jo aikoja sitten ja minulle oli itsestään selvää, että siitä tulee vihreäsävyinen siksak-peitto. Minun piti tehdä kuvio ensin kapeampana ja epäröin keltaisen käyttöä todella paljon. Vasta kun kuviota oli tehtynä useampi rivi, tiesin tehneeni oikein kun levensin sitä, enkä jättänyt keltaisia raitoja pois. Pidän itse peitosta todella paljon ja hieman haikein mielin luovun siitä.

Olen virkannut peiton Novitan 7-veljestä langalla ja koukkuna minulla oli bambukoukku. Käteni eivät kestä alumiini- ja rautakoukuilla virkkausta, mutta nyt ilokseni huomasin, että bambukoukku sopii minulle. Ohjeen siksak-kuvioon olen poiminut ikivanhasta virkkausohjekirjastani ja reunuksen tein virkkaamalla  pylväitä ja ketjusilmukoita. Tämä oli ensimmäinen siksak-peittoni ja seuraavaa tehdessä, voin huoletta tiputtaa leveydestä muutaman silmukan pois, sillä peiton ei mielestäni tarvitse olla ihan näin leveä. Reunuksineen päivineen peitolla on kokoa 137 cm x 172 cm ja lankaa kului melkein 1,8 kiloa. En ihan saanut tehtyä peittoa varastoistani löytyneillä seiskaveikoilla, vaan lankakaupoilla on juostu taas ahkeraan. Päivittelen lankalaihistani hieman myöhemmin.

Peiton piti olla valmis maaliskuun alkuun mennessä, mutta hieman aikatauluni pettivät ja vasta tiistaina sain viimeiset kerrokset tehtyä ja pääteltyä sen. Melkein kaksi kuukautta peiton parissa vierähti, mutta uskotteko jos sanon, että nautin joka hetkestä! Tätä peittoa oli aivan ihanaa virkata! Pitkiä pylväsrivejä ja välillä vaihtuvia värejä, joten työ ei ollut yksitoikkoista. Tämän viikonlopun aikana lasken vielä silmukat ja kerrokset ja ihastelen sitä viimeiset kerrat ennen kuin se matkaa uudelle omistajalleen. Alkuviikosta kiikutamme peiton pikkupoikien kanssa paikalliselle hyväntekeväisyysyhdistykselle ja he saavat lahjoittaa peiton paikalliseen vanhainkotiin. Minulla on niin hyvä mieli tästä peitosta ja sen tekeminen teki minut niin onnelliseksi, että toivon uuden omistajan ilahtuvan peitostaan. Tätä oli ilo virkata!

Moss Stitch -silmukoilla virkattu vauvan peitto

"Älkää pelätkö täydellisyyttä. Ette saavuta sitä koskaan!"
- Salvador Dali

Ihanaa! Se on valmis! Peitto, joka ei halunnut tulla valmiiksi, on nyt valmis! Tämä on aivan käsittämätöntä! Aloitin vauvapeiton virkkauksen jo helmikuun alussa. Aluksi en osannut päättää, että millaisen peiton teen. Kun löysin mieleisen kuvion, tein sen virheen, että virkkasin peittoa koko ajan kääntämättä sitä ja sen vuoksi peitosta meinasi tulla vino. Pari kertaa purettuani pääsin jo vauhtiin ja sain kun sainkin peiton tehtyä. Koska koko peitto on virkattu Moss Stitch -silmukoilla, en voinut päätellä lankoja työn edetessä virkkaamalla, joten lopuksi sain pääteltäväksi yli 300 langan pätkää. Niistä selvittyäni, aloin virkata reunusta. Ylpeänä levitin valmiin peiton lattialle ja vasta siinä kohtaa huomasin, että sen reunat kupruili ja aaltoili, eli pääsin taas purkutalkoisiin ja virkkasin reunan uudestaan. Olen siis tainnut virkata peiton pariin kertaan.

Ilmeisesti reunoille piilottamani langan pätkät aiheutti sen, että peitto oli reunoilta reilusti korkeampi kuin keskeltä sekä moss silmukoinnissa olevat ketjusilmukat aiheutti omat ongelmansa. Korjasin sen niin, että peiton lyhyellä sivulla virkkasin pylväitä yhteen kaventaen sitä muistaakseni kuudella silmukalla ja muuten kiersin peiton puolipylväillä. Näin sain peiton reunat aisoihin, mutta näkyyhän siinä vieläkin merkkejä siitä, ettei se ole ihan viivottimen kanssa tehty. Kulmat nousevat pari milliä, joka kertoo siitä, että niistä puuttuu yhdet silmukat, mutta olen näin tyytyväinen, sillä lähtökohta oli ihan kaikkea muuta kuin suorakaide. Lisäksi olen purkanut peittoa niin paljon, että puuvillalanka alkoi nyppääntyä, enkä uskaltanut purkaa enää yhtään kertaa, ettei koko peitto mene piloille. Jos en olisi ikuistanut matkaani tämän pienokaisen kanssa, epäilisi peiton saaja varmasti, että annan hänelle vanhan peiton.

Koska peitto on riemunkirjava ja hehkuu värejä, päädyin hyvin yksinkertaiseen reunukseen. Tosin lankojakaan ei olisi ollut kovin monimutkaisiin ja värikkäisiin silmukointeihin, joten senkin puolesta hyvin yksinkertainen malli oli oiva valinta. Reunoja kiertää vain kaksi puolipylväillä virkattua kerrosta ja viimeinen kerros on virkattu rapuvirkkauksella eli virkkasin normaalisti kiinteitä silmukoita, mutta virkkasin vasemmalta oikealle. Kulmista selvisin virkkaamalla pari ketjusilmukkaa rapusilmukan jälkeen. Mielestäni reuna on aivan ihana ja jos et ole vielä kokeillut rapuvirkkausta, niin suosittelen opettelemaan. Ainoa huono puoli siinä on se, että siinä näkyy helposti käsialan epätasaisuudet eli alussa silmukkani koko vaihtelee, mutta loppua kohden kireys vakiintuu. 

Moss Stich on kaunis silmukkamalli, mutta en tekisi sillä toista peittoa. Enkä ainakaan päättelisi sen reunoja vaan jättäisin langat hapsuiksi niin kuin ihanat lukijani minulle vinkkasivat viimeksi. Se hyvä puoli mossissa on, että peitto on saman näköinen molemmin puolin, eli siinä ei ole nurjaa tai oikeaa puolta. Suurin osa langoista oli Sinooperista ostettua Nice Maxi Cottonia ja se oli mukavaa virkata. Se pysyi hyvin kasassa, eikä levinnyt kierteeltä vaikka purinkin sitä monesti ja se oli tasalaatuista. Solmuja siinä oli muutamia, mutta niitähän langassa on aina. Tähän pieneen peittoon (68 cm x 95 cm) lankaa kului yhteensä 590 grammaa.

En helposti lannistu ja teen sitkeästi uusiksi, jos en ole tyytyväinen työn jälkeen, mutta nyt on myönnettävä, että minun teki jo luovuttaa. Oli aivan käsittämätöntä, miten näin pieni peitto voi viedä näin paljon aikaa ja kuinka se voi koetella näin. Minusta tuntui, etten saa koskaan peittoa valmiiksi. Lopputulos on kuitenkin niin kaunis, että näin jälkikäteen mietittynä purkaaminen kannatti. Mielestäni onnistuin värivalinnoissa ja peitto on kuin karamelli. Nyt alan virkata meidän pikkuväelle kovalla kiireellä kevätmyssyjä, sillä ilmat ovat jo ihanasti lämmenneet. Ihanaa viikonloppua sinulle.

Aikaisemmat postaukseni peitosta voit lukea tästä ja tästä.

Virkattu torkkupeitto: Kiitos

Kiitos enkeleistä.

Kiitos pienistä pojista.

Kiitos rakkaista.

Kiitos iloista.

Kiitos suruista.
Kiitos onnesta.

Kiitos ihan jokaisesta päivästä. 

Kuvat: JLindfors | Photography

Se on valmis! Kello taisi olla kuvauksia edeltävänä yönä yli puolen yön, kun napsaisin viimeisen langan pätkän poikki. Attic24-blogin ohjeella virkatusta aaltopeitosta tuli aivan ihana. Olin suunnitellut Kiitos-peittoa jo pitkään, mutta aloittaessani peiton virkkausta en vielä tiennyt varmaksi, että minkä värinen siitä tulee. Olin jo ostanut seitsemää eri väriä Novitan 7-veljestä -lankaa, mutta epäröin vaaleanpunaisen kanssa ja mietin, että käyttäisinkö sittenkin myös valkoista. Halusin peiton pursuavan värejä ja nyt kun katson valmista peittoa, olen iloinen siitä, että rohkenin tehdä sen ilman valkoista. Värit toistuvat peitossa samassa järjestyksessä kuin ne ovat väriympyrässä eli päävärien välissä on välivärit ja joka toisella kerralla korvasin oranssit raidat vaaleanpunaisella.

Näyttäessäni viimeksi peittoa, olin juuri aloittanut virkata reunusta ja päädyin tekemään siitä vielä yksinkertaisemman kuin aluksi suunnittelin. Peitto on niin värikäs, etten uskaltanut tehdä siihen kovin monimutkaista ja kirjavaa reunaa, ettei se tee lopputuloksesta levotonta. Oikaisin ensin Attic24-blogin ohjeilla aaltokuvion suoriksi reunoiksi ja tämän jälkeen virkkasin kolme kerrosta Moss Stitch -silmukoilla (tässä on linkki Pinterestistä löytämääni ohjeeseen). Torkkupeiton uloimman kerroksen virkkasin kiinteillä silmukoilla ja tein nirkon aina kahdeksan silmukan välein. Mielestäni reunuksesta tuli näin yksinkertaisen kaunis ja se sopii peittoon.

Reilu kuukausi peiton parissa vierähti, mutta sen virkkaus oli niin ihanaa, että minun tekisi mieli aloittaa heti toinen. Malli on helppo ja sopii aloittelijallekin. Aaltokuviossa on kaventamisten ja lisäysten takia sen verran vaihtelua, ettei virkkaus tunnu yksitoikkoiselta, mutta se on kuitenkin sen verran yksinkertainen, että pystyin katselemaan telkkaria ja podcasteja peiton valmistuessa melkein kuin itsestään. 130 senttiä leveään ja 180 senttiä pitkään peittoon kului n. 1,7 kiloa seiskaveikkaa. Peiton aloitus siirtyi myöhempään kuin alun perin suunnittelin, mutta toisaalta ajoitus oli loistava sillä sain työskennellä peiton parissa kun marraskuu antoi pahintaan ja peitto valmistui jouluksi. Ensi viikolla peitto lähtee uuteen kotiinsa, kun annan sen lahjoituksena paikalliseen vanhainkotiin kiitoksena siitä, että olen saanut niin paljon onnea osakseni. Toivon, että se tuo mukanaan iloa ja lämmittää saajaansa. Ihanaa lauantai-iltaa.

Käyttämäni värit:

Fuksianpunainen 553

Violetti 757

Tumma turkoosi 350

Limen vihreä 319

Kirkkaan keltainen 268

Kirkas oranssi 278

Vaalean punainen 522

Aikaisemmat postaukset peitosta:
 Matka värien ja aaltojen maailmassa on alkanut
Värejä, väreitä ja käsityörakkautta 
Torkkupeitto on reunusta vaille valmis

Virkattu torkkupeitto: Kukkaketo

"Kaikesta työstä tulee luovaa silloin, kun sen tekijä haluaa tehdä sen hyvin – tai vielä paremmin."
 - Kirjailija John Updike

Tuntuu melko uskomattomalta, että torkkupeittoni on valmis. Minulla on sellainen olo, että olen kavunnut Mount Everestille ja huipun häämöttäessä olen muutaman kerran kaatunut. Kuukauden työ venyi kahden kuukauden urakaksi ja viime metreillä hermoja raastavaksi purkajaiseksi. Reunusta virkatessa jouduin ensin taistelemaan hulmuavien reunojen kanssa ja kun sain ne kuriin, alkoi peiton kulmat kiusata. Jouduin tekemään raskaan päätöksen ja laitoin itseni purkukieltoon, sillä näytti pahasti siltä, ettei sillä viilaamisellani peitto valmistu edes juhannuksena. Purkukieltoni ansiosta torkkupeittoni on valmis ja olen tyytyväinen tekemääni. Ihan kaikkia reunojen epätasaisuuksia en saanut korjattua, mutta olen niin lähellä täydellistä lopputulosta, että tämä kelpaa minulle.

Niin kurjalta kuin tämä tuntuukin, niin joudun myöntämään, että torkkupeittoni helmojen hulmuaminen johtuu oletettavasti siitä, että neliössäni on liikaa silmukoita uloimmalla kerroksella. Neliötä ja sen ohjetta voi käyttää, mutta kannattaa varautua siihen, että jos kuviosta tekee peiton, reunus vaati hieman lisätöitä. Reunoja tehdessäni virkkasin palojen välissä olevien kahden pylvään sijaan kaksi pylvästä yhteen ja seuraavalla kierroksella jokaisen palan keskellä virkkasin kaksi silmukkaa yhteen. Tällä tavoin hulmuaminen pysyi jotenkin aisoissa, vaikka ei ihan täysin poistanut sitä. Kokeilen vielä myöhemmin lappuja pienemmällä silmukkamäärällä, jotta näen, miten ne käyttäytyvät isommalla alalla, mutta palaan tähän myöhemmin. Käyn lisäämässä tämän saman tekstin ohjeeseeni, jotta näette tämän jo ennen työn aloittamista. 
  
Huom! Neliön ohje on korjattu ja tarkistettu, eli sitä voi huoletta käyttää.

En meinannut osata päättää, että millaisen reunuksen tekisin peittoon. Halusin, että se on värikäs, mutta tavallinen raitareunus ei mielestäni olisi sopinut  näin koreaan peittoon. Eräänä päivänä ruokaa laittaessa sain yhtäkkiä ahaa-elämyksen ja tein kuvion kokeeksi pienemmälle palalle. En ole enää varma, pidänkö peiton neliöistä enemmän vai sittenkin tästä reunuksesta, sillä se on mielestäni äärimmäisen kaunis. Vaikka ensin epäröin viimeiseksi väriksi valkoista raitaa, se kokoaa peiton ja antaa reunukselle viimeisen silauksen. Se on kuin se kuuluisa piste iin päällä. Olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Epäilen, että tätä kuviota joudutte katselmaan vielä moneen kertaan.
 

Seikkailuni värien ihmemaassa on taas ohi. Peiton myötä olen oppinut paljon väreistä ja niiden käytöstä. Vaikka matkani ei ole ollut koko aikaa pelkkää onnea ja autuutta, olen suorastaan rakastanut tätä projektia. Se on vienyt minulta valtavasti aikaa ja koetellut kärsivällisyyttäni, mutta olen saanut siltä paljon. Olen istunut lempipaikassani virkkaamassa ja suunnitellut edessä olevaa kevättä ja tulevaa kesää. Olen kuunnellut musiikkia, setvinyt Doc Martinin avio-ongelmia ja ratkonut Hercule Poirotin kanssa murhamysteereitä. Kun en enää jaksanut katsella mitään, istuin vain lämmin kasa lankaa sylissäni ja mietin, kuinka onnekas olenkaan. Peittoni on saanut paljon suuria tunteita osakseen ja suurimmaksi osaksi ne ovat lämpimiä ja täynnä rakkautta. 

Reunuksineen peitollani on kokoa 130 cm x 154 cm ja siihen kului yhteensä 1,88 kiloa seiskaveikkaa. Olen koonnut sen 120 palasta, joista kaksi on paritonta. Se on aivan ihana värien leikki, josta pidän valtavasti. Olen siitä tavattoman ylpeä! Peitto ei jää minulle, mutta sen saajaa en paljasta ihan vielä. Pidetään se vielä hetken salaisuutena. Nyt pistän koukun muutamaksi päiväksi purkkiin ja teen jotain muuta. Ajattelin kaivaa ainakin ompelukoneen naftaliinista ja kudekaupoillekin on lähdettävä, sillä keskiviikkona olisi tarkoitus alkaa luomaan loimia seuraavaa mattoa varten. Yksi tämän projektini hienoimmista huomioistani on ollut se, että käsityöt tekevät minusta todella onnellisin ihmisen. Ei pidä tyrehdyttää tätä iloa. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Käyttämäni Novitan 7 Veljestä langat:

Luonnonvalkoinen (010)

Tumma turkoosi (350)

Kirkkaan keltainen (268)

Fuksia (553)

Vaaleanpunainen (522)

Limen vihreä - en ollut säästänyt vyötettä

Aikaisemmat postaukseni aiheesta löydät tästä:

Kukasta neliöksi

Pari sanaa väreistä

Pala palalta

Reunusta vaille valmis