lauantai 25. heinäkuuta 2015

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

"Elämä on ihmisen parasta aikaa."
- Matti Nykänen


Jos tästä kesästä pitää sanoa jotain hyvää, niin se on varmasti se, ettei kasvimaata ole tarvinnut kastella kuin yhden kerran. Luontoäiti on pitänyt huolen, että laiskemmankin puutarhurin istutukset saavat riittävästi vettä. Toisaalta en itse kaipaa helteitä, mutta lapset varmasti haluaisivat päästä uimarannoille. Minulle riittäisi ihan lämpimätkin kesäpäivät, kunhan ei olisi näin pirskatin kosteaa. Ei riitä enää yhden käden sormet laskemaan, monestiko olemme kastuneet kävelyretkillä. Olemme lähteneet yhdeksän jälkeen metsään mustikoita etsimään ja palanneet vasta kolmen tunnin päästä kotiin syömään ja päiväunille. Olemme tainneet poimia jo kymmenen litraa mustikkaa, mutta pakkaseen en ole saanut siitä edes puolia, kun suurin osa on kadonnut pikkuväen suuhun. Mustikkaa on nyt metsissä niin paljon, että luotan siihen, että ehdimme vielä kerätä kunnon varastot talven varalle.

Viime kesän tavoin suljen nyt koneeni muutamaksi viikoksi ja pidän lomaa blogini lisäksi niin Instagrammista kuin Facebookista. Haluan irrottautua hetkeksi koko internetistä ja sosiaalisesta mediasta ja nauttia kesästä. Lomani kuluu luultavimmin samoin tavoin kuin tähän asti, eväsretkiä pikkuväen kanssa metsässä ja parhaimman virkkauspaikan etsintää. Tämän hetkinen suosikkini on kuistin ohella terassimme rottinkikalusto, jossa luultavimmin saankin viettää ihastuttavia hetkiä lankojeni parissa. Tekeminen minulta ei varmasti lopu kesken, sillä Lankasatamalta yhteistyön merkeissä saadut Catania-langat polttelevat jo sormiani. Niiden lisäksi sain Novitalta ihanan pehmeän paketin syksyn uutuuslankoja ja pääsen nähtävästi opettelemaan neulomista. Olen aivan onneni kukkuloilla niin paketista, kuin siitä itsetuntoani hivelevästä tiedosta, että minut on huomattu ja minua on muistettu.  Lämmin kiitos Novitalle tästä hyvästä!

Sen pidemmittä puheitta, haluan toivottaa sinulle rakas lukija ihanaa ja rakkauden täyteistä kesää! Tavataan taas elokuussa! Toivottavasti minulla on paljon käsitöitä ja kirppissaaliita esiteltävänä, sillä toimettomana en aio olla!

torstai 23. heinäkuuta 2015

All You Need Is Love

Ukkokulta oli taas mielissään kun töistä tullessaan aloin ensimmäisenä kysellä, että minkä värisiä maaleja hänellä on kellarissa. Mitäpä sitä mies muuta toivoisikaan kuin päästä suihkuttelemaan vaimonsa toiveiden mukaan verhojen ripustusklipsuja kullan väriseksi 12 tunnin työpäivän jälkeen. Jostain kumman syystä hän on edelleen meillä se joka maalaa kaiken, vaikka olisin ehkä juuri ja juuri osannut itsekin nämä maalata.


Virkatut kirjaimet ovat olleet jo pitkään työlistallani ja minulla oli niihin jo ohjekin. Tehtyäni pari kirjainta sen mukaan, huomasin harmikseni, etteivät ne olleet sellaisia kuin olin ajatellut. Ne olivat tähän käyttötarkoitukseen aivan liian isoja ja hieman väärän mallisia. En alkanut metsästää uutta ohjetta, vaan virkkasin kirjaimeni ilman ohjetta. Osa niistä valmistui ensimmäisellä yrittämällä ja toisten kanssa taistelin tuskaisen kauan. S-kirjainta taisin tehdä melkein pari tuntia, kun se ei oikein tahtonut taipua oikeaan muotoon tai jos se oli oikean muotoinen, se oli liian iso. 

Tein nyörin nelinkertaisesta langasta ja surautin sen sähkövatkaimella ihanan Kosotätin ohjeen mukaan. Kirjaimet tärkkäsin Eri keeper-vesiseoksella ja ripustin ne vanhoilla verhoklipsuilla nyöriin. Olisin halunnut, että kirjaimet olisivat keikkuneet nyörissä vapaana, mutta ne tuppasivat kääntyilemään ihan miten sattuu, joten jouduin muuttamaan ripustustyyliä. Virkkasin koristeeksi kukkia ja kiinnitin ne pienillä hakaneuloilla nyöriin. Lankoina käytin isoäidin hartiahuivista ylijääneitä Dropsin Muskat-lankoja ja vähän aikaa sitten kirppikseltä löytyneitä merseroituja puuvillalankoja. Lankalaihikseni keveni tämän työn myötä 80 grammalla.

Tämän piti tulla roikkumaan kuplan takaikkunaan, mutta näkyvyys hieman kärsii tästä, sillä ikkunahan on aika pieni ja koriste on siinä kuitenkin melko iso. Saattaa olla, että poliisisedillä on nyt huomautettavaa minun kulkuvälineestäni. Sievähän tämä on lastenhuoneen seinälläkin ja tuo ihanasti väriä muuten valkoisiin seiniin. Voi olla, että kirjaimet tulevat takaisin sinne sillä oletettavasti pikkuväellä on herätessään huomautettavaa, että mihin heidän seinäkoriste on hävinnyt päikkäreiden aikana. Vaikka tästä ei tullut ihan sellainen kuin suunnittelin, mielestäni tästä tuli silti aivan ihana! Kaikista tärkeintä tässä on se, että opin virkkaamaan kirjaimia, sillä luultavimmin tarvitsen niitä vielä eräässä toisessa työssä.



maanantai 20. heinäkuuta 2015

Blogiyhteistyö ja alennuskoodi



Lankasatama on uusi hankolainen lankakauppa, joka on avannut ovensa vasta viime marraskuussa. Alkuvuodesta se etsi innokkaita käsityöbloggaajia tekemään yhteistyötä kanssaan. Rohkenin kokeilla onneani ja laitoin hakemuksen matkaan. En oikeastaan uskonut mahdollisuuksiini, sillä on niin monia hienoja blogeja, jotka peittoavat mennen tullen tämän pienen piskuisen sivustoni. Talossamme raikuikin melkoiset riemun kiljahdukset ja tanssi tömisi saadessani Lankasataman Katjalta viestin, että olin yksi hänen onnekkaista yhteistyöbloggareistaan. Lisäkseni hän valitsi neljä muuta blogia, joihin kannattaa ihan ehdottomasti tutustua. Ne ovat: Mehukekkerit, Kapteenilla, Namin näköinen ja Puikoilta pujonnu.

Keväällä minulla oli kädet täynnä työtä torkkupeiton kanssa ja sitten ilmottauduin Knit 'n' Tagiin, joten aikani upposi graffitin tekoon. Sovimme Katjan kanssa, että katsomme suosiolla jotain mukavaa vasta kesällä ja viime viikolla sainkin ihanan pehmoisen paketin Lankasatamasta. Kääreiden sisältä paljastui aivan uskomattoman herkulliset värit Schachenmayrin Catania-lankaa. En ole aikaisemmin käyttänyt sitä, mutta olen kyllä kuullut siitä kehuja. Käsissä se on ainakin pehmeää ja jämäkkää, joten se on varmasti miellyttävää virkata. Jotain äärettömän ihanaa ja hienoa minun näistä nyt pitäisi tehdä. Joudun hetken miettimään ja suunnittelemaan, sillä en halua sen olevan mitään tavanomaista. Haluan sen olla jotain sellaista, jota ei nähtyään voi unohtaa.

Mikäli ette asu Hangossa tai sen lähistöllä, eikä kesälomareissunne suuntaudu ihan niille nurkille, niin Lankasatama palvelee asiakkaitaan myös verkkokaupan kautta ja postipoika polkee lankatoimitukset vaikka Inariin tai Imatralle. Valikoimasta löytyy laadukkaita lankoja, kuteita sekä erilaisia käsityötarvikkeita. Koska minä sain käyttööni lankoja, sain jotain myös teille rakkaat lukijat. Sain teille alennuskoodin. Syöttäkää koodi "Kesä1" tehdessänne ostoksia Lankasataman verkkokaupassa, niin saatte 5% alennuksen ostoksistanne. Käyttäkäähän alennus hyväksenne. Minä ainakin ajattelin tehdä niin! Ihanaa alkanutta viikkoa!

Lämmin kiitos Lankasatamaan pehmoisesta paketista ja alennuskoodista!


perjantai 17. heinäkuuta 2015

Liebster Award -haaste



Tällaisista kysymyshaasteista mieleeni muistuu lapsuuden ystäväkirjat, joissa kyseltiin lempivärejä ja harrastuksia. Oli aina kunnia, kun sain täyttää sellaista ja vähän sama on nykyään näiden haasteiden kanssa. On kunnia saada haaste ja niihin on ihanaa vastailla, varsinkin kun on kysymykset on kevyitä.

Sain Mummo ja Koira - blogista Liebster Award -haasteen. Lämmin kiitos Mummolle siitä! Koska edellisen haasteen kanssa kävi niinkin kehnosti, että unohdin koko homman, ajattelin hoitaa tämän heti pois jaloista. Tässä on jutun juoni:

1.  Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2.  Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3.  Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4.  Keksi 11 uutta kysymystä blogisteille.

Mummon kysymykset minulle.

1. Neulotko, virkkaatko vai ompeletko mieluiten?
- Virkkaan. En osaa kutoa kuin säärystimiä, enkä koe että ompelu on ihan oma juttuni.
2. Paperinen lehti vai digilehti?
- Paperinen lehti! Tosin taidan enemmän lukea digiversioita, varsinkin kun en tällä hetkellä tilaa mitään lehteä ja todella harvoin ostan irtonumeroita.
3. Kesässä parasta?
- Tätä olen miettinyt kohta kaksi viikkoa osaamatta päättää, onko se mansikat, kukat ja ihana vehreä luonto vai lämpö (jota tänä kesänä ei ole ollut liiaksi). Veikkaan, että parasta kesässä on kuitenkin tämä valo. Kello on yhdeksän illalla ja aurinko vielä paistaa puiden latvoihin.
4. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
- Käydessäni aikuislukiota, äidinkielenopettajani sanoi minulle, ettei minusta tule ikinä kirjoittajaa. Itse taas uskon, että kaikkea voi oppia, jos vain harjoittelee. Aloitin bloggauksen, koska halusin oppia kirjoittamaan. Blogin päivittäminen on mielestäni antoisampaa kuin pöytälaatikkotekstien kirjoittaminen.
5. Oletko urheiluhullu?
- En. En seuraa mitään urheilua.
6. Osaatko tehdä kukkaseppeleen tai käpylehmän?
- Käpylehmää en osaa tehdä, mutta joka kesä kuuluu tehdä vähintään yksi kukkaseppele.
7. Askarteletko?
- En oikeastaan. Ehkä pitäisi opetella sitäkin taitoa.
8. Oletko aiemmin vieraillut blogissani?
- En. Ihan rehellisesti sanottuna, en ollut aikaisemmin huomannut, että bloggaat vaikka kommentoit blogiani aika usein. Anteeksi.
9. Elätkö unelmaasi vai unelmoitko elämääsi?
- Elän unelmaani! Olen äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen elämästäni, sillä en toivoisi minkään olevan toisin.
10. Oletko käynyt kesäteatterissa?
- Olen käynyt, mutta siitä on aikaa. Näytelmää en muista, mutta sen muistan, että silloin satoi vettä.
11. Pidätkö bloggaamisesta kesälomaa?
- Pidän bloggaamisesta ja koko sosiaalisesta mediasta. Aion pariksi viikoksi nyppäistä koneen töpselin irti ja nauttia kesästä. Itse asiassa minun pitäisi olla jo nyt lomalla, mutta en ole vielä malttanut jäädä kun tämän hetkinen virkkuu on vielä kesken ja haluaisin esitellä sen ennen lomaa.

Haastan mukaan:

Kysymykseni:
1. Mitä kuuluu?
2. Matkusteletko lomalla? Jos matkustelet,  niin minne?
3. Mikä on paras tapa rentoutua?
4. Mikä on lempilankasi tai kankaasi?
5. Onko sinusta tullut se miksi pikkutyttönä halusit tulla?
6. Mikä sinut sai aloittamaan bloggaamisen?
7. Kuinka paljon käytät aikaa bloggaamiseen viikossa?
8. Mihin blogiin minun pitäisi ehdottomasti tutustua? 
9. Mikä kirja minun pitäisi ehdottomasti lukea?
10. Mikä on lemppari kesäherkkusi?  
11. Tiedätkö mistä voisin ostaa lisätunteja vuorokauteen?

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Muistikirjan uudet kannet




Äitini puhui jo viime kesänä, että ollessani pieni hän ompeli paljon pihalla, mutta en ole itse aikaisemmin innostunut ajatuksesta. Sinä viikonloppuna kun helteet paukkuivat, kannoin ensi kertaa koneeni ulos ja voi, kuinka hienoa se oli! Uskotteko, jos sanon etten onnellisemmaksi olisi itseäni voinut tuntea! Pikkuväen mentyä nukkumaan istuin koneineni kuistillamme ja ompelin paikallisesta kierrätyskeskuksesta löytyneeseen Aeroflotin muistikirjaan uudet kannet. Ompelin hurmoksessani niistä ehkä hieman liian napakat, sillä toinen kulmista aavistuksen nousee, mutta ei se haittaa minua. Ohjeen näihin löysin Hääräämö-blogista ja kankaat sain ukkokullan vanhojen farkkujen lahkeista.

Farkkukansi on sievä, mutta mielestäni se kaipasin hieman piristystä, joten virkkasin siihen kukkia koristeeksi. Käytin puuvillaisia virkkauslankoja ja koukkua 1,75. Päivänkakkara on jälleen kerran Caitlin Sainion 100 Virkattua pitsikukkaa -kirjasta ja siniset kukat ovat samoja, joita käytin kranssissani. Niiden ohjeen julkaisin viime viikolla. Lehdet ja varret olen tehnyt kolmella ketjusilmukkaketjulla, jotka olen ommellut pienillä pistoilla kiinni farkkukankaaseen. Päivänkakkaran olen kiinnittänyt vain keltaisesta keskiosasta, jotta terälehdet saavat liehua vapaana. Lopputulos on mielestäni yksinkertaisen kaunis. Tällaisen muistikirjan voisi antaa vaikka lahjaksi.

Ihan helppoa virkkausten kiinnitys ei ollut. Nyt on myönnettävä, että minulla meinasi palaa pinna niiden kanssa ja muistikirja meinasi lentää seinään sen kymmenen kertaa. En ole ikinä kirjaillut tai ommellut mitään tällaista ja sain kantapään kautta opetella ketjun kiinnittämisen. Sain muutaman kerran purkaa tekeleeni kun menin vetämään ketjua liikaa ja alla oleva farkkukangas rypistyi. Jos taas kiristin ompelulankaa liikaa, ketjusilmukkaketjuni rypistyi. Opin myös sen, että ketju oli siistimpi, kun sen päätteli vasta kiinnityksen jälkeen kansien nurjalle puolelle. Tietysti olisi ollut aivan liian fiksua piirtää kuvio ensin kanteen ja kirjoa sen mukaan, eikä muotoilla sitä ns. tyhjän päälle. Nyt kun olen harjoitellut omani kanssa, voinkin seuraavan jo antaa vaikka lahjaksi. Tällainenhan olisi aivan ihana päiväkirjana tai reseptikirjana.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Restaurantapäivät 2015



Loikoilin perjantaiaamuna vielä sängyssä ja kuuntelin olohuoneesta kuuluvaa meteliä, kun viittä vaille 2-vuotias raivosi isälleen, kun ei saanut tahtoaan läpi ja uhmiksemme esitti vastalauseensa, kun hänen mielestään oli epäreilua ettei saanut hyppiä sohvalla. Ukkokulta vietti viimeisiä rentouttavia kesälomapäiviään heräämällä jälkikasvun kanssa, jotta sain parina aamuna nauttia pitkistä aamu-unista ja hieman tasoittaa kolmen ja puolen vuoden aikana kertyneitä univelkoja. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, että lähtisinkö tonkimaan romua. Olisin nukkunut koko Kangasalan Restaurantapäivien ohi, ellei Vaapukka olisi muistuttellut minua. Muutaman kerran viestittelin treffikaverini kanssa, missä mennään, mutta onnistuimme kiertämään ristiin emmekä törmänneet kertaakaan.

En ole ennen ollut näillä kesäisillä Restaurantapäivillä ja olikin melkoinen yllätys, että kuinka paljon siellä oli kauppiaita. Vaikka tapahtumassa oli ihan selvästi tyhjiä myyntipaikkoja, niin kojuja oli silti ihan hirvittävästi. Minun olisi pitänyt ottaa eväät mukaan ja varata huomattavasti enemmän aikaa romutorilla kiertelyyn. Pari tuntia iltapäivällä ei nimittäin riittänyt mihinkään ja olin jo lopuksi niin pyörällä päästäni ja jalkani huusivat armoa, että ihme kun löysin takaisin kotiin. Romutorilla olisi kyllä helposti saanut tuhlattua pienen omaisuuden, mutta olin kaukaa viisas ja lähdin matkaan pienin käteisvaroin, koska ihan oikeasti me emme tarvitse yhtään mitään!

Minulla oli ajatuksena, että ostan pari pöytäliinaa ja jonkun pienen Finelin pannun itselleni iltapäivän kahvihetkiin tai parhaassa tapauksessa täydennän kokoelmaani jollain vähän harvinaisemmalla, mutta sopivaa ei osunut kohdalle. Yksi koboltin sininen pannu olisi ollut muuten ihana, mutta en halunnut maksaa siitä pyydettyä hintaa vaikka pannu olikin loistokunnossa. En myöskään törmännyt mihinkään harvinaisuuteen, joka olisi ollut ihan pakko saada. Luulin jo pääseväni tyhjin käsin kotiin, kun törmäsin maailman hienoimpaan ompelujakkaraan. Vaikka sain pulittaa jakkarasta huomattavasti enemmän mitä olin ajatellut, ei minua kaduta. Sen sijaan olen melkein varma, että minua olisi harmittanut, jos olisin jättänyt sen ostamatta. Se on niin hieno! Ukkokulta pyöritteli silmiään kun tulin kotiin jakkara kainalossa. Tämä taisi olla nyt viides jakkara olohuoneessa eli sen tarpeellisuudesta en minäkään mene takuuseen.