torstai 22. kesäkuuta 2017

Viihtyisä terassi ja kolmen sauman aurinkokatos

 Sade kuin sade. Tämä vain sattuu olemaan tavallista märempi."
- Muumimamma (muumi ja pyrstötähti)


Pahin siitepölykausi on jo ohi,  joten pesimme taas terassin ja kuistin. Kaivoimme vanhat huonekalut esiin varastosta ja kannoimme ne ulos. Kesäkukat on ostettu ja tänä vuonna terassiamme koristaa polkapetuniat. Pelargoniat aukeavat hetkenä minä hyvänsä ja kuistin työkalupakissa on tänäkin vuonna hempeän roosat petuniat. Kuistille ostin viime vuotisen pegonian sijaan verenpisaran. Se näyttää upealta vanhaa ovea vasten. Vanhoja maihareitani koristaa marketat ja nekin ovat aivan ihanat!


Terassimme on talon eteläisellä seinustalla, joten se on keskikesällä tukahduttavan kuuma. Itseäni lämpö ei haittaa,  mutta pikkuväki ei voi olla päivän kuumimpana aikana ollenkaan terassilla eikä ukkokultakaan siellä viihdy. Teimme peräseinälle katoksen mummolan vanhoista lakanoista, jotka värjäsin viime kesänä Ikat-menetelmällä (pääset niistä kertovaan postaukseen tästä) ja kolmesta harjan varresta. Ompelin varsille kujat niin, että ne ovat katoksen sisäpuolella ja kangas laskeutuu niiden päälle. Taitoin kankaan oikeat puolet vastakkain ja ompelin muutaman sentin päästä taistoksesta kiinni ja tein saman toiselle puolelle. Yhdistin lakanat toisiinsa yhdellä saumalla ja keskimmäinen harjan varsi on toisen lakanan käännöksessä. Saumoja tarvittiin siis kaiken kaikkiaan kolme. 

Ukkokulta ruuvasi koukut kattoon ja keppien päihin. Kepit roikkuvat katosta juuttinarussa ja ovat takaseinässä kiinni ruuveilla. Keskellä oleva harjanvarsi on kolmekymmentä senttiä pidempi kuin reunoilla ja juuri lakanoiden levyinen. Reunoilla kangas on vedetty vähän ruttuun lyhempien harjan varsien päälle. Vaikka itse kehunkin katostamme, niin tästä tuli aivan ihana ja minulla on hyvä mieli, kun nyt voimme kaikki istua päivän kuumimpanakin aikana terassilla varjossa.
 

Sohvalla on viime kesänä kutomani nurin kurin -matto (löydät siitä kertovat postauksen tämän linkin takaa). Aurinko haalisti sen värejä pahasti viime kesän aikana. Se värjäytyi pestessä vaaleanpunaiseksi, kun punainen kude päästi väriä. Matto sopii hyvin värimaailmaltaan katokseen ja se on vieläkin yksi lempparitöitäni, vaikka onkin nyt vähän erivärinen kuin ennen. Siinä on yhtä mukava istua ja tehdä käsitöitä kuin viime kesänä. Näitä kuvia katsellessa tulen muutenkin niin onnellisesti, sillä tämä on mielestäni niitä käsityöharrastamisen kultahetkiä, kun käsieni jälkiä näkyy eri muodoissa. Olen värjännyt katoksen kankaat ja kutonut sohvan maton.

Me syömme kesäisin monesti terassilla tai kuistilla ja yleensä pikkuväen jalat ovat sen näköisiä, ettei niillä kipaista ennen ruokailua sisälle käsipesulle. Ratkaisin käsipesuongelman nostamalla dyykatun samovaarin kuistille käsienpesuautomaatiksi. Täytän sen aamulla vedellä ja aurinko lämmittää veden säiliössä ja näin saamme pienet kädet puhtaaksi ilman, että koko huusholli tulee täyteen kuraisia jalanjalkiä. Illalla voin taas pestä samovaarin seuraavaa päivää varten. Nähtäväksi jää, että onko tämä käsienpesuautomaattini käytännöllinen vai pääsenkö helpommalla kantamalla käsienpesuveden vain vannassa.


Ilmoista huomaa, että juhannus on tulossa, kun sataa ja paistaa vuoron perään. Olemme tänäkin vuonna juhannuksen ihan kotosalla. Huomenna menemme katsomaan kokkoa ja lauantaina on luvassa vierailua paikalliseen veturimuseoon. Toivon mukaan saan kudottua eteisen matot viikonlopun aikana valmiiksi, eikä käsilaukustanikaan puutu enää montaa virkattua kukkaa. Kun viimeinenkin terälehti on valmis, saan alkaa yhdistää niitä. Näihin tunnelmiin on hyvä hypätä juhlimaan juhannusta. Hauskaa juhannusta ♥ Pidä itsestäsi ja ystävistäsi huolta.


lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kesän värjäyskurssin satoa

"Synnyin vaatimattomaksi, mutta sitä ei kestänyt kauan."
- Mark Twain


Olin viime viikolla kansalaisopiston värjäyskurssilla oppimassa uutta väreistä ja värjäämisestä. Leikimme kurssilla reaktiiviväreillä ja värjäsin itselleni värikartat. Värikartta valmistetaan kahdesta väristä niin, että värisarjan toisessa päässä on yksi puhdas väri ja toisessa päässä toinen. Näiden välissä on värien sekoitukset ennalta määrättyinä sekoitusuhteina. Koko värjäyksen aikana värjättävän kankaan paino, vesi, sooda ja suolapitoisuudet pysyvät samoina, jolloin värit liukuvat värisarjan läpi harmonisesti. Kankaan palat seisoivat väriliemissään parin päivän ajan, jonka jälkeen ne huuhdeltiin ja keitettiin, jotta väri kiinnittyi. Työnä tämä oli huomattavasti isompi kuin osasin odottaa ja huuhtelin viimeisiä värikarttoja puolen yön aikaan kotona.

Urakasta kuitenkin kunnialla selvinneenä voin ylpeänä kehua, että minulla on värikartat ja opin tämän myötä väreistä ja niiden sekoittamisesta valtavasti! Minulla oli väreinä kaksi keltaista, kaksi punaista ja kolme sinistä, joista värikarttoja syntyi kaiken kaikkiaan 19. Sain aikaan upeita sävyjä ja vähemmän upeita, joita osaan olla sekoittamatta ns. oikeita töitä tehdessä. Lisäksi opin värisarjojen tekemisen, sillä minulla on aivan villi torkkupeittoidea muhimassa ja olen varannut siihen jo 50 kerää luonnonvalkoista puuvillalankaa ja kurssilta ostin kotiin reaktiovärejä. Värikartan värjäys oli kuitenkin sen verran työläs, että taidan hetken odottaa ja sulatella ideaani ennen kuin alan sekoitella värejä. Värjäämäni kangaspalat olivat n. A4:n kokoisia, mutta värikarttaan tarvitsin vain pieniä paloja eli minulla on paljon iloisen värisiä kankaanpaloja.
  

Viime kesän tapaan värjäsin tälläkin kerralla kuteita. Viime kesänä värjäsin keltaisella ja turkoosilla kuteita niin, että kuteet olivat kattilassa ja kaadoin värejä kattilan eri kohtiin. Värit kuitenkin sekoittuivat liikaa ja vaikka kuteista tulikin upeat matot (löydät ne tämän linkin takaa), en olisi halunnut niistä ihan niin vihreitä. Tänä vuonna kokeilin liukuvärjätä kuteita niin, että minulla oli yhdessä kattilassa lilaa ja kahdessa kattilassa kahta eri punaista värilientä. Kuteet juoksivat kattilasta toiseen ja seisoivat väreissä yön yli. Aamulla pääsin ensimmäisenä pesemään lattiaa, kun yön aikana liemet olivat nousseet kuteiden mukana ylös ja valuneet lattioille ja opiston keittiö näytti siltä, että siellä olisi päässyt joku hengestään. Olisin halunnut väreistä yhtä tummat kuin Heleniuksen verhoissamme, mutta väreistä tuli todella valjut ja kuteissa on turhan paljon vaaleita kohtia eli tämäkään menetelmä ei oikein toiminut, vaikka kuteet ovat kyllä syötävän herkullisia ja aivan varmasti pääsevät koristamaan mattoamme.

   
Keräsin kaikki ylimääräiseksi jääneet värikarttojen siniset värit yhteen kippoon ja värjäsin niillä kuteita, jotka jätin seisomaan yöksi kattilaan. Laitoin kuteiden päälle toisen kattilan täynnä vettä, jotta ne pysyivät väriliemessä. Lopputuloksena on upeita sinisiä kuteita, joissa on paikka paikoin tummempia kohtia. En osaa yhtään sanoa, että kuinka vahvaa väriliemeni oli ja miten olen saanut tehtyä nuo tummat läiskät, mutta tämä värjäysmenetelmä taitaa olla paras kuteille, sillä näin sain viime kesänä myös hienoja värejä. Harmi vain, että näin on hyvin hankalaa värjätä liukuvärjätyjä. Mahdotonta se tosin ei ole, mutta hankalaa. Nyt minun pitää vain kokeilla, että miten näin värjätty kude pitää värinsä.

Ihan ensimmäisellä värjäyskurssillani vuosi sitten tein liukuvärjättyä puuvillalankaa. Sain samaa lankaa lisää, mutta en uskaltanut lähteä kokeilemaan, että osaisinko värjätä lankaa samanlailla kuin viimeksi, joten upotin tämän yksinäisen vyyhdin kylmän punaiseen 4 %:n väriliemeen. Kylmä punainen oli yksi liukuvärjätyn lankani väreistä, joten tämä sopii tuon kirjavan langan kanssa takuuvarmasti. Langasta tuli aivan uskomattoman upeaa! Se on kuin karkki! Ajattelin, että voisin virkata langoista itselleni joskus paidan tai tunikan ja tästä yksivärisestä voisi tehdä hyvin resorit ja pääntiet.

  
Väriliemeni ovat yleensä vahvoja ja nyt ajattelin kokeilla, että värjään hieman maltillisemmin ja värjäsin luonnonvalkoiset kauppakassit vain 2 % väriliemessä. Näiden kanssa minulla kävi pieni moka ja unohdin esipestä kassit, eli niissä oli kaikki kaupan viimeistelyaineet kiinni. Kieputtelin valmiisiin kasseihin lankoja, joilla estin värin pääsemisen kankaaseen ja laitoin toisen keltaiseen ja toisen punaiseen liemeen. Värjäyksen jälkeen annoin kassien kuivua, purin osan solmuista, tein uusia ja keitin kassit uudestaan turkoosissa, jolloin sain kolmevärisiä kasseja. En ole ennen värjännyt näin ja tämä tekniikka vaatii hieman opettelua, sillä pitäisin hieman herkemmistä ja kevyemmäistä kuvioinneista. Lisäksi käytin osaan solmuista mustaa kalalankaa ja se päästi väriä kasseihin. Siitä huolimatta näistä tuli hauskat ja persoonalliset. Ne pääsevät aivan varmasti käyttöön!

torstai 15. kesäkuuta 2017

Sukella merirosvoseikkailuun lasten kanssa

 "Koko lapsuus on itsessään runoutta."
  - Kirjailija Zacharias Topelius (1818 – 1898)


Merirosvojen papukaija oli lentänyt talomme yli ja tiputti takapihalle aarrekartan. Kapteeni Kuraparran aarre on kätketty lähistölle! Pienet piraatit lähtivät vaaroja uhmaten etsimään aarretta ja seikkailivat pitkin pihaamme. Lopulta aarre löytyi takapihan pensaiden alta piilosta ja sieltä paljastui vesipyssyt ja vesi-ilmapalloja. Juuri sellaisia asioita joita pienet vilkkaat pojat tarvitsevat näin kesällä. Loppupäivä meni vesisotaa leikkiessä ja vielä pidempään menee tätä päivää muistellessa.

Järjestimme pojille merirosvoseikkailun ensimmäisen kerran viime kesänä ja koska se pojista oli niin huima, teimme sen tänäkin kesänä. Viime vuonna aarre haudattiin vieressä olevan koulun pituushyppypaikan hiekkaan ja sieltä paljastui rantapallot ja pikkutraktorit. Ainoa mikä merirosvoseikkailua tehdessä kannattaa muistaa on se, että sopii ukkokullan kanssa vähän etukäteen, että mitä ja miten tehdään. Vaivana ja kustannuksien puolesta tämän järjestäminen on todella pieni, mutta se elämys, minkä annat pikkuväelle merirosvoseikkailun myötä on korvaamaton! Suosittelen kokeilemaan. Ihanaa torstai-iltaa!


lauantai 10. kesäkuuta 2017

Kudottuja Tiimalasi-laukkuja

  "Taiteilija on ihminen joka tekee esineitä ja asioita joita ihmiset eivät tarvitse, mutta joita hän jostakin syystä ajattelee olevan hyvä idea antaa heille."
- Andy Warhol


Meillä oli kansalaisopiston kangaspuissa Tiimalasi-poppanan loimi ja kudoin äidilleni kassin. Nimi Tiimalasi, tulee kuviosta joka toistuu kankaassa kolmesti. Sidoksena tässä on kuvikas, jonka ohje muistaakseni löytyy jostain Loimien Lomassa -lehdestä (kun löydän lehden ja ohjeen, niin lisään sen tänne). Opettaja muokkasi hieman niisintää niin, että kuvio oli keskellä loimea ja reunoja varten jäi pari senttiä enemmän saumanvaraa. Kudelankana käytin Novitan Tennesee merseroitua puuvillalankaa ja sen seurana oli 12-säikeinen musta kalalanka. Kuviot ovat syntyneet polkemalla ja äitini kassiin tein pitkät pylväät.

Pylväskuvion koristelin kirjotuin ruusuköynnöksin. Tein ohuesta virkkauslangasta köynnökset vapain pistoin ja ruusut tein ranskalaisin solmuin (French Knot?). Pyöräytin tosin langan koukulle kahden sijasta neljään kertaan, jolloin sain ruusuista hieman isompia. Välillä ruusujen päälimmäinen lanka jäi rumasti koholle, jolloin tein pienen piston aivan ruusun tyveen ja tein ompeleen langan päälle. Näin sain koholla olevan langan pysymään alhaalla ja ruususta tuli siisti ja sievä. Kassin kangas oli niin paksua, ettei vanha Husqvarnani meinannut jaksaa ommella sitä, joten sivusaumojen ja pohjan sisäänottojen jälkeen jatkoin suosiolla käsin. Kassien sangat tein kierrätyskeskuksesta löytyneestä vanhasta vyöstä ja vuoren ompelin pesussa värjäytyneestä vanhasta lakanasta. Mielestäni kassista tuli niin hieno, että oikeastaan tämä kelpaisi minullekin. Se on juuri sen kokoinen, että siihen mahtuu pari kirjastokirjaa tai kansio.


Loppuloimesta tein itselleni pienen käsilaukun kesän rientoihin. Koska kankaasta tuli pienempi, leikin hieman poljennan kanssa. Kuvio on toisella puolella kassia erilainen ja sivusauman kohdalla oleva kuvio puuttuu kokonaan. Sain sen pois ottamalla sukkulan aina ensimmäisen kuvion jälkeen pois viriöstä loimilankojen välitse, vaihtamalla poljenan ja laittamalla sukkulan taas takaisin viriöön. Ennen viimeistä kuviota otin sukkulan taas pois viriöstä ja vaihdoin poljennan. Tämä on hieman hankala tapa muokata kuviota, mutta tällaisessa pienessä työssä sen vielä tekee. Isompaa työtä kudottaessa muuttaisin niisintää. Harmi, etten huomannut ottaa kankaasta kuvaa ennen ompeluita. 

Laukun alaosassa olevat hapsut ovat loimilangat. Siksakkasin ensin kudotun kalalankareunuksen ja sen jälkeen solmin loimilangat. Ompelin sauman kiinni niin, että kassi oli oikein päin ja loimilangat jäivät kassin ulkopuolelle. Pujottelin hapsuihin koristeeksi helmiä. Ompelin kassiin vetoketjun, jonka onnistuin saamaan kiinni kolmannella kerralla. Vanhoista valjaista otin rautalenkit, joihin sain kiinni hihnan toisesta käsilaukusta. Laukusta tuli juuri sen kokoinen, että siihen mahtuu puhelin, rahapussi ja avaimet. Kaipasin kesäksi juuri tällaista pientä laukkua, jonka kanssa voin painella vaikka jäätelökiskalle tai leikkipuistoon. Nyt minulla onkin suunnitelmissa, että virkkaan itselleni kassin, mihin mahtuu puoli elämää ja vähän päälle.



Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjan arvonta on päättynyt ja arvonta on suoritettu. Tällä kertaa onnetar suosi Arteeni-blogin Saria. Onnea voittajalle ja sydämellinen kiitos kaikille arvontaan osallistuneille. Ihanaa viikonloppua!




lauantai 3. kesäkuuta 2017

Laita somen käyttösi kuriin ja ota kesästä kaikki irti!

"Et koskaan tule muuttamaan elämääsi, ellet muuta jotain mitä teet päivittäin."
- Mike Murdock


MIKSI EN HALUA OLLA SOMESSA 24/7? 

 

Tunnustan olevani someriippuvainen. En hallitse sen käyttöä vaan se minua. Älypuhelimen myötä somen käyttöni on riistäytynyt käsistä, kun avaan somen yhä useammin päivän aikana ja vietän siellä aikaani useasti päivässä vain selaamalla eri sivustoja ilman, että hakisin sieltä mitään. Some on aikasyöppö, joka ryöstää minulta muutenkin arvokasta aikaani. Se vie huomioni ympäröivästä maailmasta, enkä ole läsnä. Sen lisäksi että oma somen käyttöni vaikuttaa minuun ja perheenjäseniini, se vaikuttaa myös mielenlaatuuni. Olen huomannut viime aikoina, että se tekee minusta ärtyisän ja kiukustun helpommin. 

Some aiheuttaa minussa nykyisin niin paljon negatiivisia tuntemuksia, että olen alkanut kokea somettomuuden parempana vaihtoehtona.  En kuitenkaan haluaisi jättää somea kokonaan, joten olen yrittänyt löytää somen käytössä sen kuuluisan kultaisen keskitien. Olen tämän vuoden ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta somettomilla sunnuntailla ja kesäisin olen ollut kolmesta viikosta viiteen viikkoon somelomalla. Maaliskuussa olin extempore viikon somettomalla ja huhtikuussa kokeilin vähentää somen käyttöä niin, että sallin somen käytön vain pari kertaa päivässä. Tämän jälkeen en valvonut lainkaan somenkäyttöä, jotta näin muuttuiko tapani loman myötä.  

Ainakin itselläni somelomat ja somen käytön vähentäminen vaikuttavat niin mielialaani kuin käytökseeni. Olen iloisempi ja onnellisempi. Loman myötä some muuttuu etäiseksi ja toisarvoiseksi. Se, että paljonko Instagrammissa on seuraajia tai Facebook-kuvani saavat tykkäyksiä, muuttuvat merkityksettömiksi. Mielenkiintoista oli, että nämä pysyivät pois myös silloin kuin rajoitin omaa somen käyttöäni. Somesta irrottautuminen vapauttaa myös valtavasti aikaa eli olen paljon aikaansaavampi kuin ennen. Koska esiin on tullut niin paljon hyviä puolia, somen käytön vähentäminen on ollut minulle luonnollista.

Suosittelen sinuakin kokeilemaan somelomaa tai ainakin karsimaan sen käyttöä, jos vähänkään tuntuu siltä. Näillä kolmella eri tavalla minä olen pitänyt somen käyttöäni kurissa ja ne ovat osoittautuneet niin hyviksi, että olen ottanut ne osaksi arkeani.




1. SOMELOMA: 

   
Vuodesta 2014 olen pitänyt kuukauden someloman keskikesällä. Tuona aikana en avaa lainkaan somea ja pyrin käyttämään niin vähän nettiä kuin suinkin pystyn. Somelomalle ryhtyminen vaatii hieman etukäteen suunnittelua ja valmistelua. Kun päätös lomalle jäämisestä on tehty, siinä pysytään, vaikka kuinka tekisi mieli käydä kurkkaamassa nopeasti jotain tärkeää juttua. Itse kirjaudun someloman ajaksi ulos kaikista palveluista, mutta viikon päästä ne alkavat lähetellä meilejä ja muistuttevat tapahtumista. Pysy vahvana! Et menetä mitään vaikka oletkin pois somesta! Muutaman päivän päästä helpottaa ja somettomuus on jo osa arkea. Kyllä, some luo riippuvuutta.

Tänäkin kesänä, kuukauden päästä suljen koneen kuukaudeksi irrottaudun pidemmäksi ajaksi somesta. Olen ottanut someloman ajankohdaksi keskikesän, koska silloin on niin paljon muutakin tekemistä ja haluan elää täysillä mukana.  

2. YKSI TAI KAKSI SOMETONTA PÄIVÄÄ VIIKOSSA: 

   
Lauantai-iltana suljen koneen ja avaan sen seuraavan kerran vasta maanantaina. Sunnuntaiaamuna kahvi maistuu paremmalle ja se juodaan sohvalla loikoillen tai lehteä selaten. Someton sunnuntai on pyhitetty lapsille ja seikkailuille. Päivä on pitkä, kun en vietä aikaani somessa ja silloin teen paljon käsitöitä. En oikeastaan kaipaa koko päivänä somea tai koko nettiä, koska tiedän, että kaiken voi tehdä seuraavana päivänä. Muutaman kerran someton sunnuntai on venynyt somettomaksi maanantaiksi ja silloin on ollut hyvä huomata, etten ole taaskaan menettänyt mitään, vaikka en olekaan notkunut kahteen päivään verkossa. 

3. RAJOITETTU SOMEN KÄYTTÖ:

   
Lukijani kommentista innostuin kokeilemaan huhtikuun ajan sitä, että avaan somen vain kahdesti päivässä. Minun ei tarvinnut asettaa itselleni aikaa, jonka saisin viettää somessa, sillä suljin sovellukset heti, kun olin hoitanut asiani verkossa. Vierailuni somessa olivat täsmäiskuja, enkä loppujen lopuksi edes joka päivä enää avannutkaan somea. Kuten aikaisemmin jo kerroin, niin ilokseni huomasin, että tämän myötä koko suhtautumiseni someen muuttui, eikä elämä siellä enää tuntunutkaan niin tärkeältä.

Rajoitetussa somen käytössä on hyvänä puolena se, että se mahdollistaa somen ns. hyötykäytön. Onnistuaksesi siinä, kaikki turhanpäiväinen selaaminen ja siellä notkuminen on kitkettävä pois. Alkuun tämä oli hieman hankalaa, mutta siihen tottui. Rajoitettu somen käyttö vaikeuttaa tosin yhteisöllisyyttä, sillä mihinkään rakentavaan somekeskusteluun on hankala lähteä mukaan, koska et pääse keskustelemaan kuin kahdesti päivässä, mutta voit hyvin päivittää instaa, fb-sivuja tai hakea Pinterestistä reseptejä. Lisäksi aikaa jäi vielä ryhmissä seikkailuun ja monelle muulle. Tämä oli mielenkiintoinen kokeilu ja pidin sen tuomasta vapaudesta todella paljon.


PALUU ARKEEN: 

  
Mielenkiinnosta kokeilin, että opinko huhtikuulta mitään ja tarttuiko rajoitetusta somen käytöstäni mitään tapoja arkeen. Toukokuussa en rajoittanut somen käyttöä muuten kuin pysyin kiinni somettomissa sunnuntaissa. Tutkin ja tunnustelin omaa käyttäytymistäni ja sitä miten usein ja missä tilanteissa avaan somen. Kuukausi oli lähes katastrofaalinen. Kaikki pahat tapani tulivat heti takaisin. Selasin koko ajan somea ja notkuin siellä koko ajan. En osannut irrottautua puhelimesta, kun minun teki mieli koko ajan kurkkia, että mitä siellä tapahtuu. En saanut mitään aikaiseksi. Hätkähdyttävin kommentti tuli 3-vuotiaalta pojaltani, joka istui viereeni ja kun laskin puhelimen kädestäni, pieni miehen alku halasi minua ja sanoi: "Ihanaa, kun tulit takaisin". En ollut käynyt sinä päivänä missään. Olin koko ajan istunut sohvalla ja lukenut jotain turhanpäiväistä artikkelia siitä kirotusta puhelimesta.

SUMMA SUMMARUM:

   
Koska en vieläkään osaa hallita omaa somen käyttöäni, jatkan tästä eteenpäin rajoittamalla somen käyttöäni siten, että avaan sen vain kahdesti päivässä ja jatkan hyväksi huomattuja somettomia sunnuntaita. Se on mielestäni parhain tapa taltuttaa somepeikko. Alkuun tämä on tuntunut taas haastavalta, kun mieleni tekisi avata some vähän väliä, mutta uskon, että kun taas totun tähän, se alkaa sujua. Tietysti pidän myös joka kesäisen somelomani, mutta se on jo jotain sellaista jota odotan.


VINKKINI HELPOMPAAN SOMELOMAAN:

  
- Kirjaudu ulos sovelluksista tai estä puhelimen asetuksista se, ettei sovellukset pääse pimputtelemaan ilmoituksiaan. Itselläni tämä on osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi keinoksi.
- Pysy kovana! Ei ole mitään syytä avata somea.
- Pidä puhelin pois silmistä, niin siihen ei tee mieli tarttua.
- Onko tilanteita, joissa kaivat puhelimen esiin ja notkut somessa esim. bussi- ja junamatkat? Keksi näihin hetkiin jotain muuta tekemistä esim. tee ristikkoa tai opettele uusi kädentaito. Esim. virkkaus on ihan kivaa puuhaa.
- Nauti somettomuuden tuomista hyvistä puolista ja kirjaa ne ylos. Näin muistat ne vielä myöhemmin. 
- Tee jotain sellaista, mitä et normaalisti tee. Lue lehtiä tai joku hyvä kirja. Lähde kävelylle metsään. Somettomuus tuo mukanaan valtavasti aikaa, jota et osannut odottaa.

Nyt kun kesä on tulossa, on hyvä aika miettiä omaa somen käyttöä. Suomessa kesä on lyhyt ja ainakaan minä en halua tuhlata sitä notkumalla verkossa. Elämä on jossain ihan muualla kuin älypuhelimen näytöllä. Aurinkoista ja toivon mukaan lämmintä kesää!

Olen aikaisemminkin kirjoittanut somesta. Löydät sen täältä: Hyvä, paha some. Miksi pidän siitä lomaa?


torstai 1. kesäkuuta 2017

Kasvien kerääminen on hyödyllinen ja hauska kesäharrastus

"Lapsi kasvaa parhaiten epätäydellisten vanhempien huomassa."
- Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen

Kevään Flow-lehdessä oli artikkeli kasvien keräämisestä ja innostuin sen myötä tekemään pikkuväelle omat kasviot. Ajattelin, että kasvien kerääminen luonnosta olisi mukavaa puuhaa lapsien kanssa ja samalla pikkuväki oppisi kasveista mm. mitä saa syödä ja mitkä kasvit ovat myrkyllisiä. Talvella saamme sitten katsella kasvistoja ja muistella retkiämme metsään. Muistan hämärästi, että kouluaikana joudun keräämään kasvion, mutta se ei ollut yhtä mukavaa touhua kuin näin vanhempana ja kun apuna on kaksi innokasta pikkupoikaa, niin tästä nauttii ihan erilailla. Minusta on niin ihanaa, kun saan seurata pikkuväen touhuja ja opin samalla itsekin tunnistamaan unohtuneita kasveja.

Ostin Tigeristä kasvivihoiksi kolmen euron muistikirjat. Niiden sivut ovat ohuehkoa, mustaa kartonkia ja ajattelin, että ne kestäisivät kasvien painoa paremmin kuin perinteinen paperi. Ainakin nyt kukat näyttävät kauniilta mustalla pohjalla, mutta en ole varma aiheuttaako tumma paperi myöhemmin ongelmia, kun kukat ovat tummempia. Kirjan ensimmäiselle sivulle liimasin valkoiselle paperille kirjoitetun sisällysluettelon, jota täytän sitä mukaa kun keräämme kasveja ja sivujen kulmiin liimasin tarrat, joille kirjoitin tiedot kasvista. Ajattelin ensin, että etsin kasveille latinalaiset nimet, mutta niitä tuskin tarvitaan. Ehkä tärkeintä on merkinnät, että mitä, mistä ja milloin kasvit ovat poimittu. Kirjoitin kirjojen kansiin Kasvisto kultaisella maalitussilla, koska luulin tähän hetkeen asti, että kokoamme kasvistoa, mutta google osasikin kertoa, että tämä on kasvio. Luotan kuitenkin siihen, ettei nimi näitä vihkoja pahenna, vai mitä mieltä olet?

 
Kasvion ensimmäiset kukat olivat pikkuväelle tuttuja ja he tunnistivat ne ihan itse. Toimme kasvit poimimisen jälkeen sisälle ja laitoin ne heti kuivumaan. Putsasin kukista ensin roskat ja jätin juuret pois, ettei kirjojen välistä suotta ripise hiekkaa tai multaa. Asettelin kukat varovaisesti valkoisen paperin päälle tietosanakirjan väliin ja yritin taivutella kasvit niin suoraksi kuin sain, että lehdet ja kukinnot olisivat mahdollisimman siististi. Suljin kirjan ja keräsin päälle ison kasan kirjoja painoksi. Toistaiseksi kaikki kasvit ovat löytyneet meidän kotipihasta, mutta pikkuhiljaa saamme laajentaa kasvien hakureissuja lähimetsiin. Emme kerää kaiken kattavaa kasviota, vaan vain ne kaikkein kauneimmat kasvit ja sellaiset, minkä tunnistamisesta on pikkuväelle iloa ja hyötyä. Puun lehdet keräämme yhdelle aukeamalle ja näin saamme enemmän kasveja mahtumaan kirjaan.

Kesä on vasta alussa ja ehdit hyvin tehdä oman kasviosi. Tämä on edullinen harrastus kesäksi, josta on niin iloa kuin hyötyä. Sinun ei tarvitse vielä ostaa mitään vihkoja tai kansioita. Ehdit hyvin ostaa ne myöhemmin. Jos ihastuit kasvien keräämiseen, mutta et koe tarvitsevasi kasviota. Kuivattuja kasveja voi käyttää myös koristeena korteissa tai niistä voi tehdä pieniä ja isoja sisustustauluja. Ainakin itse ajattelin kerätä muutaman ylimääräisen ja tehdä pari taulua. Tärkeintä on kuitenkin se, että tämä on hauskaa!


Vinkkini kasvien keräämiseen ja kuivaamiseen:

- Suunnittele etukäteen mitä keräät, ettei kukinta menee ohi. Näin säästyt myös ruuhkalta ja kerääminen on kivaa.
- Tunnista kasvi ennen poimintaa.
- Älä poimi rauhoitettuja kasveja.
- Keräteksesi yhden kasvin, älä tuhoa koko kasvupaikkaa eli saadaksesi puun lehden, sinun ei tarvitse kaataa koko puuta.
- Jos keräät kasveja lasten kanssa, muista käsien pesut ja painota kasvien myrkyllisyydestä.
- Poimi kasvit kuivalla säällä, kun kukinnot ovat auki. Vältä myös aamuja, sillä silloin kasvit ovat kosteita aamukasteesta.
- Poimi kuivattavaksi ehjiä kasveja.
- Pyri saamaan kasvit nopeasti kuivumaan, niin ne eivät nahistu tai lakastu.
- Anna kasvien kuivua rauhassa painon alla.