keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Virkattu siksak -myssy

"Paras tapa tehdä lapsia on tehdä heidät onnellisiksi."
    - Oscar Wilde
 

YHTEISTYÖSSÄ: LANKAMAAILMA

Sain Tampereen Lankamaailmalta yhteistyön merkeissä muutaman kerän Hjertegarnin Merino Cottonia ja virkkasin siitä pikkuväelle ihanat kohopylväin koristellut myssyt. Nämä on virkattu vähän samaan tapaan kuin viime syksyiset kierremyssyt (löydät ne täältä), mutta nyt kuvio muuttaa suuntaa. Minun piti ensin tehdä myssyt kaksiväriseksi, mutta jouduin luopumaan suunnitelmista, koska niiden virkkaus oli niin hidasta, että pelkäsin juhannuksen tulevan ennen kuin myssyt ovat valmiina. Jätin myssyistä tupsut pois, jotta niitä voi pitää pyöräilykypärän alla ja tein niistä hieman isommat, jotta ne varmasti peittävät korvat ja mahtuvat vielä ensi syksynäkin.

Virkkasin ensin kolmen ja puolen koukulla, mutta myssyistä tuli kovia koppuroita, joten purin ja vaihdoin nelosen koukkuun. Nyt myssyt ovat ihanan pehmeitä ja varmasti lämmittävät viileinä kevät aamuina. Lankana tuo Merino Cotton on ihanan pehmeään ja mukavaa virkata. Se pysyi hyvin kasassa, vaikka ihan ensimmäisellä yrittämisellä en saanut myssyjä tehtyä. Yhteen myssyyn minulla meni 66 grammaa lankaa.

Kirjoitin myssyille ohjeen. Se on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen. Kuvio muodostuu ristiin virkatuista pylväistä, joiden välissä on aina kuusi pylvästä. Koska pylväiden ristiinvirkkaus jättää ilkeitä reikiä molemmin puolin kuviota, paikkasin reiät virkkaamalla kohopylvään kanssa samaan aina yhden pylvään, jonka heti kavensin virkkaamalla sen yhteen viereisen pylvään kanssa. Ainoa kohta missä sinun pitää olla tarkkana on se, missä kerros vaihtuu, sillä siinä pylväsmäärät muuttuvat kuvion suunnan mukaan. Jos et kavenna tai lisää pylväitä tuossa välissä, niin se alkaa kaventua ja leventyä. Lisäksi kerroksen vaihtumiskohta aiheutti minulle harmaita hiuksia, kun sen kohdalle osui kohopylväät.

Tällä ohjeella tulee myssy sopii lapsen päähän, jonka päänympärys on n. 50 senttiä. Jos haluat tehdä myssystäsi isomman, niin tee alkuun hieman enemmän silmukoita, mutta huomioi, että luvun pitää olla kahdeksalla jaollinen, sillä mallikerta on aina kahdeksan silmukkaa. Pituutta myssyyn saat helpoiten virkkaamalla resoria korkeammaksi eli toista kerrosta kolme muutaman kerran. Jos taas haluat tehdä myssystä pienemmän, niin pääset helpoimmalla, kun virkkaat sen ohuemmasta langasta. Pyrin kirjoittamaan ohjeen niin tarkasti ja huolellisesti kuin osasin. Jos kuitenkin huomaat siinä jotain virheitä, niin ole ystävällinen ja kerro minulle.

Jos kohopylväiden ristiin virkkaus ei ole sinulle entuudestaan tuttua, niin tämän linkin takaa löydät kuvalliset ohjeet.


Lyhenteet:
kjs ketjusilmukka
ks kiinteäsilmukka 
pp puolipylväs
p pylväs
kepp pitkäkohopylväs  etukautta (eli kaksoispylväs, jonka virkkaat kohona)

Virkkaa alkuun 88 ketjusilmukkaa ja yhdistä se piilosilmukalla renkaaksi. Muista tarkistaa, ettei ketju ole kierteellä!
1. krs. Kjs, pp, virkkaa kierros loppuun pylväillä. Merkitse kierroksen vaihtumistakohta ja jatka virkkaamista spiraalina
2.-3. krs. (2 p, 2 kepp) kierros loppuun (resori)
4. krs. 2 p (2 x kepp, 6 x p) kierros loppuun, 4 p,
5. krs. Kierto vasempaan alkaa. 1 p, {2 p yhteen, jätä kepp virkkaamatta ja virkkaa vasta seuraaviin p:iin 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (virkkaa 1. p samaan viim. pp:n kanssa), 2 p} x 10, 2 p yhteen, jätä kepp virkkaamatta ja virkkaa vasta seuraaviin p:iin 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa) 2 p yhteen (virkkaa 1. p samaan viim. pp:n kanssa), 1 p
6. krs. 2 p yhteen, 1 p, {2 p yhteen, jätä kepp virkkaamatta ja virkkaa vasta seuraaviin p:iin 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (virkkaa 1. p samaan viim. pp:n kanssa), 2 p} x 10,  2 p yhteen, jätä 1 kepp virkkaamatta ja virkkaa vasta seuraaviin p:iin 2 pp, palaa virkkaa 2 kepp (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa, 2 p yhteen (virkkaa 1. p samaan viim. pp:n kanssa, 2. p seuraavan kerroksen 1.p )
7.krs. 3 p {2 p yhteen, jätä kepp virkkaamatta ja virkkaa vasta seuraaviin p:iin 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (virkkaa 1. p samaan viim. pp:n kanssa), 2 p} x 10, 2 p yhteen, jätä 1 kepp virkkaamatta ja virkkaa vasta seuraaviin p:n 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa),
8. krs. 2 p yhteen (virkkaa 1. p samaan viim. pp:n kanssa), 3 p, {2 p yhteen, jätä kepp virkkaamatta ja virkkaa vasta seuraaviin p:iin 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (virkkaa 1. p samaan viim. pp:n kanssa), 2 p} x 10, 2 p yhteen, jätä kepp virkkaamatta ja virkkaa vasta seuraaviin p:iin 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa)
9. krs. Ei kiertoa. 6 p (tee 1. samaan pp:n kanssa), {2 kepp (1. Samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (1. samaan kepp:n kanssa), 5 p, } x 10, 2 kepp (1. Samaan viimeisen p:n kanssa)
10. krs  Kuvio vaihtaa suuntaa. 4 p (1. samaan viim. kepp:n kanssa), {2 p yhteen, hyppää yhden p:n yli ja virkkaa 2 kepp, virkkaa kepp:n ali 2 pp (1. samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (1. p samaan kepp:n kanssa), 2 p } x 10, 2 p yhteen, hyppää yhden p:n yli ja virkkaa 2 kepp, virkkaa kepp:n ali 2 pp (1. samaan viimeisen p:n kanssa),
11. krs. 2 p yhteen, 3 p, hyppää yhden p:n yli ja virkkaa 2 kepp, palaa virkkaamaan kepp:n ali 2 pp, (1. samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (1. p samaan kepp:n kanssa), 2 p, {2 p yhteen, hyppää yhden p:n yli ja virkkaa 2 kepp, virkkaa kepp:n ali 2 pp (1. samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (1. p samaan kepp:n kanssa), 2 p } x 10, 1 p,
12. krs. 1 p, {2 p yhteen, hyppää yhden p:n yli ja virkkaa 2 kepp, virkkaa kepp:n ali 2 pp (1. samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (1. p samaan kepp:n kanssa), 2 p } x 11, 2 p yhteen (2. p seuraavan kerroksen 1.p )
13. krs. Hyppää yhden p:n yli ja virkkaa 2 kepp, palaa virkkaamaan kepp:n ali 2 pp (1. samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (1. p samaan kepp:n kanssa), 2 p, {2 p yhteen, hyppää yhden p:n yli ja virkkaa 2 kepp, virkkaa kepp:n ali 2 pp (1. samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (1. p samaan kepp:n kanssa), 2 p } x 9, 2 p yhteen, hyppää yhden p:n yli ja virkkaa 2 kepp, virkkaa kepp:n ali 2 pp (1. samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (1. p samaan kepp:n kanssa), 1 p, 2 p yhteen, 1 p, 2 p yhteen (toinen p on seuraavan kerroksen 1.p )
14. krs. Ei kiertoa. Kavennukset alkavat. 2 kepp (tee 1. samaan p:n kanssa), {2 p yhteen, 3 p, 2 p yhteen, 2 kepp (1. samaan p:n kanssa)} x 10, 2 p yhteen, 1 p, 2 p yhteen, 1p, 2 p yhteen (toinen p on seuraavan kerroksen 1. p)
15. krs.  Kuvio vaihtaa suuntaa. Hyppää yhden kepp:n yli, 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp ylihypättyyn (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen, {2 p yhteen, hyppää yhden kepp:n yli, 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp ylihypättyyn (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen} x 9, 2 p yhteen, hyppää yhden kepp:n yli, 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp ylihypättyyn (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen, 2 p yhteen (toinen p on seuraavan kerroksen 1.p )
16. krs. {2 p yhteen, hyppää yhden kepp:n yli, 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp ylihypättyyn (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa)} jatka kierros loppuun
17. {Virkkaa 2 p yhteen, hyppää 2 kepp:n yli ja virkkaa 2 pp, palaa virkkaamaan ylihypättyihin kepp:iin 2 kepp } jatka kierros loppuun.
18. krs. 2 p yhteen, 1 p, {hyppää kepp:n yli ja virkkaa 2 pp yhteen, palaa virkkaamaan ylihypättyihin kepp:iin 2 kepp yhteen, 1 p}, jatka kierros loppuun näin.
19. krs. Virkkaa yhteen kolme silmukkaa: 1 p, hyppää kepp:n yli ja virkkaa pp, palaa virkkaamaan kepp.
20. Virkkaa aina kaksi kohopylvästä yhteen. Päättele langat. Voit halutessasi kiinnittää myssyyn tupsun, mutta sievä se on ilmankin.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Enneunia ja autiotaloja

"Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota."
  - Tove Jansson


Näin vuosi sitten unta, että olin penkomassa erästä pitkään tyhjillään ollutta taloa. En muista uneni talosta muuta kuin, että sen yhdellä seinällä paljon pieniä tauluja. Tiesin missä talo oikeasti on ja viime syksynä ohi ajellessa huomasin talon pihassa siirtolavan. Sanomattakin selvää, että kävin kurkkimassa lavalle, että mitä sieltä löytyy. Koska mielestäni ei ollut oikein, että menisin omin lupineni dyykkaamaan toisen pihassa olevaa lavaa, jätin talon oveen lapun ja pyysin talon omistajia ottamaan yhteyttä. Päivät kuluivat. Syyssateet tulivat ja menivät.  Eräänä päivänä lava oli tipotiessään ja lappuni roikkui vieläkin ovessa. Kävin hakemassa lapun pois ja monet kerrat talon ohi ajellessa, harmittelin kaatopaikalle joutuneita vanhoja aarteita.


Pari viikkoa sitten ajoin talon ohi ja huomasin sen pihassa auton ja miehen irroittamassa ikkunoita. Niin... tiesinhän minä, ettei pitkään asumattomana ollutta taloa kunnosteta. Se purettaisiin. Ennen kuin ehdin sen enempää ajatella, nousin jo talon rappusia ja pyysin päästä sisälle. Talo oli jo tyhjä ja purkutyöt aloitettu. Vain kammarin seinälle oli jätetty kellertyneitä papereita. Ne olivat talossa asuneen naisen, luultavasti keramiikkataitelijan muistiinpanot. Sain työmieheltä luvan ottaa ne mukaani ja niiden joukosta löysin värikartan. Minunlaiselle väreistä kiinnostuneelle käsityöharrastajallehan tämä on oikea aarre. Olen iltaisin pyöritellyt värikarttaa ja tutkinut sitä. Osa sen saloista on jo auennut minulle, mutta muutaman kanssa joudun kysymään neuvoa kudonnan opettajaltani. Jos sinua kiinnostaa tämä "väritietokone", niin näitä löytyy tälläkin hetkellä uutena Amazonin verkkokaupasta.


Olin jo lähdossä talolta, kun ohimennen kysäisin, että saisinko ostaa saunan oven, koska se oli mielestäni niin äärimmäisen kaunis. Mies katsoi minua hetken ymmällään, että hulluko tuo on, mutta soitti talon omistajille ja sain viedä oven mennessäni. Ajattelin, että vanha rapistunut maalipinta on kaunis kuvausalustana, mutta saisihan tästä myös upean pöydän vai mitä mieltä olet? Eikö kannattanutkin pelastaa vanha ovikaunotar talosta, jota ei enää ole. Seuraavalla viikolla talo nimittäin purettiin ja siitä on jäljellä enää tyhjä tontti ja tämä ovi. Pari päivää myöhemmin näin uutta unta, että olin taas penkomassa taloa ja seuraavan yönä olin ostamassa toista autiotaloa. Mielenkiintoista nähdä, miten tämä tarina jatkuu. Ilmeisesti minun pitää ainakin kysellä kansalaisopiston keramiikkakurssien perään, koska kaikella on aina tarkoituksensa, myös autiotalosta löytyneillä lasitusohjeilla. Mukavaa loppuviikkoa sinulle.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Moss Stitch -silmukoilla virkattu vauvan peitto

"Älkää pelätkö täydellisyyttä. Ette saavuta sitä koskaan!"
- Salvador Dali


Ihanaa! Se on valmis! Peitto, joka ei halunnut tulla valmiiksi, on nyt valmis! Tämä on aivan käsittämätöntä! Aloitin vauvapeiton virkkauksen jo helmikuun alussa. Aluksi en osannut päättää, että millaisen peiton teen. Kun löysin mieleisen kuvion, tein sen virheen, että virkkasin peittoa koko ajan kääntämättä sitä ja sen vuoksi peitosta meinasi tulla vino. Pari kertaa purettuani pääsin jo vauhtiin ja sain kun sainkin peiton tehtyä. Koska koko peitto on virkattu Moss Stitch -silmukoilla, en voinut päätellä lankoja työn edetessä virkkaamalla, joten lopuksi sain pääteltäväksi yli 300 langan pätkää. Niistä selvittyäni, aloin virkata reunusta. Ylpeänä levitin valmiin peiton lattialle ja vasta siinä kohtaa huomasin, että sen reunat kupruili ja aaltoili, eli pääsin taas purkutalkoisiin ja virkkasin reunan uudestaan. Olen siis tainnut virkata peiton pariin kertaan.

Ilmeisesti reunoille piilottamani langan pätkät aiheutti sen, että peitto oli reunoilta reilusti korkeampi kuin keskeltä sekä moss silmukoinnissa olevat ketjusilmukat aiheutti omat ongelmansa. Korjasin sen niin, että peiton lyhyellä sivulla virkkasin pylväitä yhteen kaventaen sitä muistaakseni kuudella silmukalla ja muuten kiersin peiton puolipylväillä. Näin sain peiton reunat aisoihin, mutta näkyyhän siinä vieläkin merkkejä siitä, ettei se ole ihan viivottimen kanssa tehty. Kulmat nousevat pari milliä, joka kertoo siitä, että niistä puuttuu yhdet silmukat, mutta olen näin tyytyväinen, sillä lähtökohta oli ihan kaikkea muuta kuin suorakaide. Lisäksi olen purkanut peittoa niin paljon, että puuvillalanka alkoi nyppääntyä, enkä uskaltanut purkaa enää yhtään kertaa, ettei koko peitto mene piloille. Jos en olisi ikuistanut matkaani tämän pienokaisen kanssa, epäilisi peiton saaja varmasti, että annan hänelle vanhan peiton.


Koska peitto on riemunkirjava ja hehkuu värejä, päädyin hyvin yksinkertaiseen reunukseen. Tosin lankojakaan ei olisi ollut kovin monimutkaisiin ja värikkäisiin silmukointeihin, joten senkin puolesta hyvin yksinkertainen malli oli oiva valinta. Reunoja kiertää vain kaksi puolipylväillä virkattua kerrosta ja viimeinen kerros on virkattu rapuvirkkauksella eli virkkasin normaalisti kiinteitä silmukoita, mutta virkkasin vasemmalta oikealle. Kulmista selvisin virkkaamalla pari ketjusilmukkaa rapusilmukan jälkeen. Mielestäni reuna on aivan ihana ja jos et ole vielä kokeillut rapuvirkkausta, niin suosittelen opettelemaan. Ainoa huono puoli siinä on se, että siinä näkyy helposti käsialan epätasaisuudet eli alussa silmukkani koko vaihtelee, mutta loppua kohden kireys vakiintuu. 

Moss Stich on kaunis silmukkamalli, mutta en tekisi sillä toista peittoa. Enkä ainakaan päättelisi sen reunoja vaan jättäisin langat hapsuiksi niin kuin ihanat lukijani minulle vinkkasivat viimeksi. Se hyvä puoli mossissa on, että peitto on saman näköinen molemmin puolin, eli siinä ei ole nurjaa tai oikeaa puolta. Suurin osa langoista oli Sinooperista ostettua Nice Maxi Cottonia ja se oli mukavaa virkata. Se pysyi hyvin kasassa, eikä levinnyt kierteeltä vaikka purinkin sitä monesti ja se oli tasalaatuista. Solmuja siinä oli muutamia, mutta niitähän langassa on aina. Tähän pieneen peittoon (68 cm x 95 cm) lankaa kului yhteensä 590 grammaa.

En helposti lannistu ja teen sitkeästi uusiksi, jos en ole tyytyväinen työn jälkeen, mutta nyt on myönnettävä, että minun teki jo luovuttaa. Oli aivan käsittämätöntä, miten näin pieni peitto voi viedä näin paljon aikaa ja kuinka se voi koetella näin. Minusta tuntui, etten saa koskaan peittoa valmiiksi. Lopputulos on kuitenkin niin kaunis, että näin jälkikäteen mietittynä purkaaminen kannatti. Mielestäni onnistuin värivalinnoissa ja peitto on kuin karamelli. Nyt alan virkata meidän pikkuväelle kovalla kiireellä kevätmyssyjä, sillä ilmat ovat jo ihanasti lämmenneet. Ihanaa viikonloppua sinulle.

Aikaisemmat postaukseni peitosta voit lukea tästä ja tästä.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Gluteeniton tumma vuokaleipä

"Kirjoitat elämäsi käsikirjoituksen musteella, jonka värin valitset itse."
- Tom Lundberg


Jokainen gluteenittomaan ruokavalioon tutustunut tietää, miten kallista gluteeniton leipä on. Sen takia olen leiponut jo useamman vuoden leipäni itse. Olen aikaisemmin leiponut vain vaaleaa leipää, mutta paikallisessa ruokakaupassamme oli Viljatuotteen tummaa gluteenitonta jauhoseosta puoleen hintaan ja tarjoushaukkana hamstrasin sitä kaappiin pari pakettia. Olen leiponut siitä aivan ihanaa tummaa vuokaleipää ja kirjoitin sinullekin reseptin. Tällä ohjeella leivästä tulee tiivistä, jolloin siitä voi leikata ohuen ohuita leipäsiivuja. Taikinasta tulee kaksi leipää, joista toisen syön melkein heti ja loput pakastan. 

   

GLUTEENITON TUMMA VUOKALEIPÄ


Näitä tarvitset:
9dl vettä
2 rkl psyliumia
3 tl suolaa
2 pss kuivahiivaa
1 pkt (500 g) Viljatuotteen tummaa jauhoseosta
1 pkt (500 g) Semperin Grov Mixiä
0,5 dl siirappia
90 g margariinia

Ja näin se käy:
Sekoita kuumaan veteen (reilusti yli kädenlämpöistä) psylium ja suola ja anna hetken aikaa turvota. Sekoita kuivahiiva osaan Grov Mixiä. Lisää ne veteen. Kaada joukkoon paketti Viljatuotteen tummaa jauhoseosta. Sekoita hyvin. Lisää siirappi ja sulatettu margariini. Lisää lopuksi loput Grov Mixistä. Vaivaa hyvin ja pyörittele kaksi leipää, jotka pudotat voideltuun leipävuokaan. Anna nousta n. 40 min ja paista 225 asteessa 50-60 min. Anna leipien levätä hetki ennen kuin kumoat ne.



torstai 9. maaliskuuta 2017

Hyvä, paha some. Miksi pidän siitä lomaa?

"Pane ajatuksesi järjestykseen, niin huomaat ettei niitä paljon ole."
- Matti Kurjensaari


MIKÄ SOMELOMA?


Uusimman Flow-lehden mukana tuli lehtinen, joka kannusti viettämään seitsemän päivää ilman nettiä ja hetken mielijohteesta suljin itseni sosiaalisen median ulkopuolelle. Minulle somettomuus ei tosin ole mikään uusi juttu. Olen tänä vuonna ollut paria poikkeusta lukuun ottamatta sunnuntait ilman somea ja kolmena kesänä olen viettänyt kolmesta viikosta viiteen viikkoon somelomaa. Tuona aikana en avaa kertaakaan sosiaalista mediaa ja yritän vältellä myös netin käyttöä. Miksi kirjoitan tästä? Haluan kannustaa myös sinua kokeilemaan somelomaa. Sitä varten sinun ei tarvitse ostaa parinkympin lehteä vaan riittää, että päätät kuinka pitkään olet pois ja kirjaudut ulos kaikista kännykkäsi sovelluksista, etteivät ne pimputtele ja muistuttele olemassa olostaan. Sen jälkeen pidät pääsi, etkä avaa somea vaikka keksisit kuinka hyviä tekosyitä.


MIKSI MINÄ LOMAILEN?


Varsinkin älypuhelimen myötä oma somen käyttöni on riistäytynyt käsistä ja olen huomannut, että lomailu tekee hyvää. Se, että suljen puhelimen ja olen ilman verkkoa luo vapauden tunteen, jollaista en tiennyt edes kaipaavani. Se, ettei minua tavoiteta sillä sekunnilla, ei kaada maailmaa, enkä totisesti menetä mitään vaikka en saisikaan tietää mitä Facebookissa tapahtuu juuri nyt. Suurin syy somettomuuteeni on varmasti se, että koen olevani siitä riippuvainen. Erityisesti Facebook ja Instagram ovat minulle ne ihanimmat ja pahimmat, joita selaan päivittäin ja ihan liian usein. En ahdistu ilman niitä, mutta minua ahdistaa se aika, jonka sosiaalinen media minulta ryöstää. Mielestäni en saa siltä takaisin niin paljoa, että se korvaisi sitä aikaa, jonka se vie perheeltäni ja rakkaalta harrastukseltani. Mittaan nimittäin nykyään monesti menetetyn ajan hukkaan heitettyinä silmukoina enkä minuutteina. Työt eivät etene, kun notkun Facebookissa ja klikkailen turhuuksia. Huomaamattani saatan viettää tunninkin somessa ja se kaikki on pois muutenkin vähäisestä omasta ajastani. Kaiken sen ajan voisin käyttää paremmin ja niin teinkin viime viikkona.

 

 

MILTÄ SE TUNTUU?


Vasta kun olin ilman somea, huomaan miten valtavasti se veikään aikaa ja miten paljon ehdin tehdä kaikkea muuta. Yhtäkkiä minulla olikin enemmän aikaa lapsille. Värittelimme yhdessä sen sijaan, että olisin tehnyt pöydän ääressä omia juttujani heidän piirrellessä. Rakensimme legoja ja katselimme piirrettyjä yhdessä. Olin läsnä, niin kuin minun äitinä kuuluukin olla, ei niin että olen fyysisesti paikalla, mutta ajatukseni ovat jossain tuhansien kilometrien päässä. Koin siis että somettomuus teki minusta paremman äidin. Panostin ruokaan ja pitkästä aikaa tein intialaista, jonka tekemiseen vierähti koko perjantai-iltapäivä. Luin joka päivä muutakin kuin uutisotsikoita ja silti minulla jäi lukemisen ohella aikaa käsitöille. Tylsää hetkeä minulla ei ollut vaan pikemminkin mietin viikon lähestyessä loppua, että pitäisikö minun lomailla vielä toinen viikko ja ottaa tavoitteeksi se, että tylsistyn. Nythän minulla oli niin paljon tehtävää, että aika kului nopeasti niitä tehdessä.

Ensi kertaa moneen vuoteen jätin puhelimen kotiin, kun lähdin sieltä. Sitä en ole aikaisemmin tehnyt ja ensin mietin, että voinko edes tehdä niin. Mitä jos tapahtuu jotain? Samassa tajusin koko ajatuksen järjettömyyden, sillä onhan ihmiskunta pärjännyt ilman kännyköitä ennenkin eikä kukaan velvoita minua olemaan 24/7 tavoitettavissa. Kokeilu oli mahtava! En olisi voinut kuvitella, että niin pieni teko saa sellaisen vapauden tunteen aikaan.

Aloin myös nauttia tutuista ja arkisista asioista ihan erilailla, kuten esimerkiksi aamukahvistani. Koko talon vielä nukkuessa istuin hiljaisessa ja hämärässä kirjastohuoneessa kahvini kanssa ja rapsuttelin koiraa. Normaalisti tuo aika vierähtää Instagrammia selatessa, mutta nyt koin sen uudenlaisena ja avartavana kokemuksena, josta pidin valtavasti. Aloin jo huomaamattani haaveilla kesää ja aamukahvia terassin nurkassa. Mielestäni olin viikon päätteeksi onnellisempi ja rauhallisempi kuin normaalisti ja olen miettinyt, että johtuiko se siitä, että aamuni alkoivat rauhallisesti ja minulla oli enemmän aikaa itselleni, ehdin meditoida useammin vai siitä, että säästyin somen tuomalta negatiiviselta energialta. Vai oliko se kaikkien näiden yhteissumma?

 

KUINKA TUON SOMELOMAN HYVÄT HETKET ARKEEN JA KUINKA OPIN HALLITSEMAAN OMAA SOMEN KÄYTTÖÄNI? 

 

Niin se on hyvä kysymys. Haluaisin oppia käyttämään somea niin, että hallitsen sen käytön eikä niin, että se hallitsee minua. Käytän hyvin vähän lasten aikana somea, koska pojat osaavat käyttää tilanteen hyväksi ja ottavat ilon irti, jos erehdyn näpräämään puhelinta kesken päivän. Someloman jälkeen olen pohtinut vaihtoehtoja, että miten saisin vähennettyä somen käyttöäni ja tuotua päiviini niitä someloman tähtihetkiä:

  • Olen huomannut, että kun pidän puhelinta pois pöydältä, en vilkuile sitä niin paljoa eli pois silmistä, pois mielestä -sanonta toimii tässä tapauksessa.
  • Olen yrittänyt hoitaa somessa tehtävät jutut ripeästi ja vältellyt sitä, että jäisin roikkumaan sinne.
  • Olen jo aikaisemmin kokeillut, että suljen somen iltakympiltä ja sitä voisin kokeilla taas, sillä se oli mukava tapa rauhoittaa ilta.
  • Olen jatkanut rauhallisia aamujani ja herään puolituntia aikaisemmin, jotta saan venytettyä aamukahvihetkeäni yhä pidemmäksi.
  • Jätän puhelimeni kotiin kun lähden aamuisin viemään lapsia kerhoon, enkä kertaakaan ole tarvinnut sitä tänä aikana.
  • Olen myös miettinyt vaihtoehtoa, että älypuhelimen sijaan tai rinnalle ostaisin tavallisen puhelimen. Sellaisen millä voi vain soittaa ja lähettää tekstareita. Sellainen olisi ihana varsinkin kesällä!
  • Yhdeksi vaihtoehdoksi olen miettinyt sitä, että kirjaudun kaikista sovelluksista ulos käytön jälkeen jolloin en saisi niitä auki uudelleen enää yhdellä napin painalluksella.

MIKSI EN SITTEN LUOVU SOMESTA KOKONAAN?


Vaikka puhunkin tässä somea vastaan, en minä sitä kokonaan ole jättämässä. Vaikka se onkin sellainen aikarosvo kuin se on, niin onhan siinä myös paljon hyvää. Se antaa paljon informaatiota, kuten tulevista käsityötapahtumista tai kirjallisuudesta. Minusta tuntuu, että ilman somea en tietäisi mistään mitään. Käsityöharrastajana opin somen välityksellä paljon uutta, kun kaikki maailman silmukat video-ohjeineen ovat parin klikkauksen päässä. Inspiraation lähteenä some on valtaisa sillä, ainakaan minua ei motivoi mikään muu niin paljoa käsitöiden tekoon kuin se, että saan ihastella toisten kauniita töitä. Ja onhan siinä myös yhteisöllisyys. Siellä pääsee jakamaan kokemuksiaan ja ajatuksiaan rakkaasta harrastuksesta ja saa vertaistukea toisilta samanhenkisiltä harrastajilta. Bonuksena on se, että näiden ihmisten joukosta voi löytyä myös niitä ihan oikeita ystäviä, joita ei näin aikuisiällä enää niin helposti saa.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Mitä pienempi peitto, sitä enemmän pääteltävää

"Inspiraatio iskee yleensä työtä tehdessä, ei sitä ennen."
    - Kirjailija Madeleine L'Engle


Heippa, mitä kuuluu? Luin Flow-lehdestä vinkkejä seitsemän päivän nettivapaaseen ja olin viikon ilman somea eläen hetkessä ja nauttien elämästä koneen ulkopuolella. Vasta somesta irrottauduttua huomasin miten paljon se todellisuudessa vie aikaa ja minusta tuntuu, että olen ehtinyt tehdä taas niin paljon enemmän kuin normaalisti. Sain to do –listasta tehtyä muutaman ikuisuustehtävän ja jopa siivosin työpöytäni! Ajattelin kirjoitella somevapaastani lisää hieman myöhemmin, mutta nyt näytän mitä vauvapeitolleni kuuluu. Peiton ensimmäisen osan löydät tämän linkin takaa.

Aloin jo kuukausi sitten virkata peittoa, mutta jouduin purkamaan virkkaamani, koska työ veti vinoon. Moss Stichin varjopuoli on se, että siinä ei voi päätellä lankoja virkatessa, joten toisessa versiossa yritin oikaista päättelystä ja virkkasin molempiin reunoihin neljän sentin pätkät kiinteillä silmukoilla. Ajattelin, että saan vaivattomasti piilotettua niiden alle kaikki tuhat ja yksi langan pätkää, mutta se ei kuitenkaan onnistunut, koska reunat alkoivat nousta niiden alle virkattujen lankojen takia. Jouduin purkamaan senkin ja aloin virkata kolmatta versiota. Virkkasin sitä muuten samoin kuin ensimmäistä, mutta käänsin peittoa aina kerroksen päätyttyä. Se auttoi siihen, ettei työ mene enää vinoon ja peitto on nyt siinä vaiheessa, että pääsen päättelemään lankoja, joita on sitten ihan muutama. Niistä kun selviän, alan virkata reunusta.

Muutin vähän alkuperäistä värisuunnitelmaa ja jätin keltaisen pois ja vaihdoin tumman aniliinin tulipunaiseen. Mielestäni tämä väriyhdistelmä on raikkaampi kuin aikaisempi. Peitto rohmusi lankoja niin paljon, että reunoja varten jäi vain luonnonvalkoista, hempeän vaaleanpunaista ja pinkkiä. Peiton ensimmäinen ja viimeinen kerros on virkattu vaaleanpunaisella, joten virkkaan sillä ensin pystyreunat ja varsinaisen reunuksen teen valkoisella ja pinkillä. Kuitenkin ennen reunusta joudun päättelemään kaikki 296 langan pätkää, koska ainuttakaan lankaa en pystynyt piilottamaan virkatessa ja tietysti, kun väri vaihtuu joka kerroksella, langanpätkiä löytyy työn molemmilta reunoilta. Tiedän siis mitä teen tämän illan ja varmasti huomisenkin. Mukavaa lauantai-iltaa. Tavataan taas!