KÄSSÄHARRASTAJAN KIRPPISLÖYTÖJÄ

  

Viime vuoden viimeisenä päivänä kävi niin onnellisesti, että bongasin Tori.fi -sivuilta Toikan salonkipuut, jotka olivat parin kilometrin päässä meiltä. Lähdin saman tien katsomaan puita ja kannoin ne samalla reissulla kotiin. Puut ovat neljävartiset ja niissä on kuusipolkusta. Puiden kudontaleveys on 75 cm ja niillä voi kutoa pyyhkeitä, liinoja ja huiveja. Puut ovat sen verran kevytrakenteiset, että mattoja niillä ei voi kutoa. Salonkipuiksi nimitetään kangaspuita, jotka voi taittaa keskeltä kasaan ja ne säilyttää vaikka vaatehuoneessa.

Loin opiston luomapuilla puihin puuvillaisen pyyheloimen ja se vedettiin opistolla puihin. Kannoin puut loimitettuna takaisin kotiin ja rakensin kankaan loppuun kotona. Ihan loppuun asti en tätä miettinyt, sillä jouduin ostamaan valtavasti lisää niisiä tiheää loimea varten. Onneksi sain lainaan tiheämmän pirran, sillä puiden mukana ei tullut kuin yksi pirta. Sukkuloita minulla oli omasta takaa, mutta puolauskonetta sain metsästää kuukauden päivät ennen kuin onni osui kohdalle ja ensi viikolla minun pitäisi saada sekin käytettynä.

Puihin ei kuulu penkkiä vaan niillä voi kutoa ihan tavallisella tuolilla. Pikkupuilla on ollut mukava kutoa, vaikka se hieman vaatii harjoittelua. Luhan alaosa on leveä ja loimi kulkee aivan luhan alareunassa, etten voi käyttää kutoessa pingotinta eli opettelen nyt ihan uudella tavalla kutomaan. En saa loimea ihan niin kireälle kuin isoissa puissa, joten puilla joutuu lyömään huomattavasti napakammin kuin isoilla puilla ja ajatuksen aamusella kutomisesta, kun muut nukkuvat, sain unohtaa. 

Nämä ovat toiset kangaspuuni ja vaikka nämä ovat olleet minulla vasta pari kuukautta, olen kutonut pikkupuillani enemmän kuin isoilla puilla. Parasta puissani on se, että voin istahtaa kutomaan mallikerran tai kaksi aina kun on aikaa ja jatkaa sen jälkeen töitä. Mielestäni nämä olleet todella hyvä ostos ja pidän puista paljon.

Olen ollut lankalakossa vuoden alun ja olen ostanut vain puuvillalangat loimea varten. Paikalliskirpalta löysin viikko sitten niin ihania käsinvärjättyjä merinolankoja, että ostolakkoni koskee tästä lähtien vain uusia lankoja. Neljä vyyhtiä (Hopeasäie, kaksi Malabrigoa ja yksi Jitterbug) ja yllärikerä maksoivat yhteensä kympin. Eilen käväisin pikaisesti  uudestaan kirppiksellä ja sieltä löytyi 450 g silkkilankaa yhteensä 13 eurolla. Pyyheliinaloimen jälkeen aion vetää puihini huiviloimen ja nyt saan kutoa upeat huivit näistä. Ennen kuin otan lanka-aarteeni käyttöön, pakkaan ne pusseihin ja vien ne pakkaseen pariksi viikoksi, jotta niiden mukana ei tule kotiimme mitään ylimääräisiä asukkaita.

Tapaamme taas ensi viikolla virkkauksien parissa. Sain ihanan c2c-tyynyni valmiiksi ja teen siihen värikaavion, jotta sinäkin voit virkata samanlaisen ihanan tyynyn. Mukavaa viikonloppua! Muistithan kääntää kellon kohti kesää!

KAHTEEN KERTAAN KUDOTTU NUKKAMATTO

 "Menestyminen ei ole avain onnellisuuteen. Onnellisuus on avain menestymiseen. Jos pidät siitä mitä teet, onnistut varmasti." 
- Herman Cain
   

Viime vuoden puhutuin työ kansalaisopiston kankaan kudonnassa oli varmasti kahteen kertaan kudottu nukkamatto. Se on "karvamatto", joka nimensä mukaan kudotaan kahteen kertaan. Ensin kudotaan kudematto, joka leikataan suikaleiksi ja se kudotaan uudestaan matoksi. Tiedän! Se on ihan yhtä hullua kuin miltä kuulostaa ja uskotko, että kertaalleen kudotun maton leikkaaminen oli todella karmeaa. Lopputuloksena on kuitenkin todella mielenkiintoinen, pehmeä ja varmasti lämmin pörrömatto. Ohjeet mattoon löytyy muistaakseni vanhasta Loimien Lomassa-lehdestä (heti kun löydän kyseisen numeron, niin laitan sen tähän).

ENSIN KUDOTAAN KUDEMATTO

Kahteen kertaan kudotun maton kudonta alkaa siitä, että ensin kudotaan kudematto. Kudoin mattoni vihreistä ja sinisävyisistä jämäkuteista sekä muista pikkukeristä, joita nurkkiin kertyy ihan yhtä paljon kuin jämälankoja. Tämä on siitä hieno jämätyö, ettei periaatteessa haittaa vaikka yhtä kudetta ei olisi kuin yhden raidan verran. Koska minulla oli kuteita reilummin, tein mattoon eri paksuisia raitoja siten, että ne toistavat samaa järjestystä. Kun matto oli valmis, otin sen pois puista ja solmin loimilangat. Sitten otin sakset käteen ja leikkasin maton loimen suuntaisesti suikaleiksi. Opiston muut naiset taisivat käyttää kudematon leikkaamiseen sähkösaksia, mutta itse leikkasin maton kangassaksillani ja se oli sen verran raskasta työtä, että leikkelin mattoa useamman illan ja olohuoneen lattia oli melkoisessa sotkussa, koska leikelty trikookude murustaa paljon. Tätä ei siis kannata leikellä ainakaan minkään maton päällä. Maton reunasuikaleet jäivät muistoksi, mutta muut pääsivät seuraavaan mattoon.
  

SAKSITUSTA KUDEMATOSTA KUDOTAAN NUKKAMATTO

Lopullinen nukkamatto kudottiin kudematon suikaleista ja trikookuteesta. Koska kudematto leikattiin loimen suuntaisesti, raidoitus elää valmiissa matossa ihan omaa elämäänsä. Tämä oli ennakkoon vaikeaa hahmoittaa, joten pelasin varman päälle ja kudoin matoni väreistä, jotka tiesin sopivan keskenään. En vain huomannut kudemattoa kutoessa lyödä luhaa tarpeeksi napakasti ja oletettavasti sen takia nukkakuteeni välillä levisi käsiin ja matossa on muutama ylimääräinen kalalankasolmu. Jouduin välillä solmimaan kuteen löysiä loimilankoja, kun nukat olivat ripisseet puiden alle ja kutoessa huomasin, ettei mahdollisia virheitä enää saanut korjattua, koska maton purkaminen osoittautui mahdottomaksi. En oikein osannut päättää, että millaiset päät mattoon tekisin, joten tyydyin vain solmimaan loimilangat hevosenhäntä solmuille.

Parin metrin kudematosta tuli leikeltynä ja uudelleen kudottuna metrin mittainen pikkumatto. Työtä suunnitellessa ajattelin, että teen maton kynnysmatoksi, mutta siitä tuli ihan liian kaunis siihen tarkoitukseen ja ehkä vähän liian iso. Se on hieman epäkäytännöllisen kokoinen, koska se on liian lyhyt tuolin päälle ja sängyn vierusmatoksi se on  niin paksu, ettei ovi aukea sen päälle. Pitää vielä hetki miettiä maton  lopullista sijoituspaikkaa. Ihana se on kuitenkin ja voin kuvitella, että sen päällä olisi mukava ja lämmin istua leikkimässä tai lukemassa kirjoja.

Jos kankaankudonta ei ole sulle ihan tuttua juttua, niin suosittelen lämpimästi tutustuun ja rohkeasti! Syksy on aivan mahtavaa aikaa aloittaa uusi harrastus. Kudontaa varten et tarvitse omia puita, vaan voit kysellä kankaankudontakursseja lähimmästä kansalaisopistosta tai Taito ry:ltä.

KESÄN KIRPPISLÖYTÖJÄ JA TEKSTIILIKIERRÄTYSKESKUS

"Jos passikuvasi on aivan näköisesi, olet matkan tarpeessa."
- Ralph L. Woods

  

Olen metsästänyt puolitoista vuotta kirjahyllyymme jatkopalaa, kun selvisi, ettei Hiipakan Tähti kirjahyllyä enää valmisteta kirsikan värisenä. Pitkä odotus ja Torin kyttääminen palkittiin, kun pari viikkoa sitten bongasin myynti-ilmoituksen ja löysin puuttuvan vitriinin muutamalla kympillä. Sain reunimmaisena olevan kapean hyllyn pois ja tilalle leveän vitriinin, joka tosin on hieman eri sävyä muun hyllyn kanssa, mutta se saa kelvata! Nyt hylly peittää koko päätyseinän ja parasta tässä on se, että lankakaappini hyllytila tuplaantui. Kaikki langat kaappiini ei mahtunut, vain ne kaikista ihanimmat ja käytetyimmät. Kasvivärjätyt majailee punotuissa käsityökoreissa, sillä mielestäni niitä ei voi laittaa samaan hyllyyn tai edes kaappiin kaupan lankojen kanssa. Älä kysy miksi. En minä tiedä! Loput langoistani on vaatehuoneen kätköissä, joten melkein neljänkymmenen kilon lankavarasto on ripoteltu pitkin huushollia, niin ettei ukkokullalla ole pienintäkään aavistusta siitä, paljonko se kätkee lankoja.

 

Kirppisreissut ovat jääneet tänä kesänä vähiin, enkä ole pitkään aikaan käynyt edes paikallisilla kirppiksellä. Elokuussa pidin vapaapäivän ja lähdin ystäväni kanssa piipahtamaan Tampereen kirppiksillä. Kävimme Lielahden Fidassa, josta löysin mm. Helmi Vuorelman ohuen ohuita pellavalankoja kolmella eurolla. Pellavalangat tulevat tarpeeseen, sillä haluaisin talven aikana kutoa damastiliinan ja pyyhkeitä. Kontista löytyi kotiinviemisiksi vanua pehmoleluihin, helmiä ja vanhoja pelinappuloita askarteluun. Nextiilistä löysin vanhat pumpulin pehmeät lakanat, jotka ovat jo käytön jäljiltä pyykkikorissa ja kudontaan lankoja. Kirjastohuoneen sohvalle löysin kirjontakoristeisen tyynyn parilla eurolla, jollaisen ajattelin tehdä itsekin. Ei, tarvitse siis enää tehdä.

Nextiili oli minulle uusi tuttavuus. Se on Pirkanmaan kierrätys ja työtoiminta ry:n ylläpitämä tekstiilinkierrätyspaja Tampereen Nekalassa. Olen kuullut siitä monesti, mutta vasta nyt pääsin ensi kerran käymään siellä. Se oli todella hieno paikka ja tutustumisen arvoinen! Siellä oli myynnissä niin lankoja, kankaita, nappeja, neppareita, lakanoita kuin vaatteita. Vintagevaatteet ja -tekstiilit oli lajilteltu erikseen ja osa materiaaleista oli hinnoiteltu valmiiksi ja osa myytiin kilohinnoin. Tampellan Nappikankaasta sai maksaa hieman enemmän kuin muista vanhoista kukkakankaista, mutta mielestäni paikka oli silti edullinen. Parasta oli lankalaarit, joista pääsi tekemään löytöjä kuuden euron kilohinnalla. Villalankoja en sieltä ostanut, mutta vanhoja laadukkaita pellava- ja puuvillalankoja, joista on varmasti ilo kutoa jotain kaunista. Mukavaa alkanutta viikkoa!
 

Väriä kirjastohuoneen seinälle

"Älä hätäile. Se on ensimmäinen käyttökelpoinen lause, jonka olen kuullut koko päivänä."

- Linnunradan käsikirja liftareille, Douglas Adams

Pari viikkoa sitten olin Moron peränkonttikirppiksellä myymässä kellarin ja mummolan aarteita ja pikaisella vessareissulla silmiini osui vanha rottinkinen käsityökori. Tällaiset korit taitavat olla heikkouteni, sillä tämä uusin on jo kolmas ja suurin niistä. Se on vähän vinksallaan ja vonksallaan, mutta se on ehjä ja vakaasti uskon, että se suoristuu, kunhan saan sen sisään vähän täytettä. Toistaiseksi se on vielä tyhjillään, mutta jotenkin minusta tuntuu siltä, että se huutaa sisäänsä villalankoja.

Samalla reissulla löysin myös The Ultimate Hitchhiker’s Guide -kirjan. Opukseni sisältää kaikki kirjasarjan kuusi osaa, joista tunnetuin on sen ensimmäinen osa: Linnunradan käsikirja liftareille. Se on yksi lempparikirjoistani ja löytyy suomennettuna kirjahyllystäni, mutta ajattelin, että se olisi mielenkiintoista lukea alkuperäiskielellä, juuri niin kuin se on kirjoitettu. Aloitin jo lukea kirjaa, mutta sen englanti on hieman liian vaikeaa, eli joudun vielä lukemaan muuta ennen kuin tämä aukeaa. Jos et ole vielä tutustunut kirjaan,  niin suosittelen! Se on loistava! Siinä seikkaillaan avaruudessa avaruusaluksella, jossa on äärimmäinen epätodennäköisyysmoottori, tutustututaan Vogonilaiseen runouteen ja siitä löytyy myös vastaus kysymykseen elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta.

Paikalliselta kirppikseltä löysin raanun viidellä eurolla. Se on niin iso, että siitä saisi vaikka sängyn päällisen. Raanuhan on perinteinen suomalainen seinätekstiili, joka on kudottu kangaspuilla. Niitä käytettiin alun perin peittoina ja makuualustoina ja vasta myöhemmin ne nostetiin seinälle. Näin ainakin taiteilija Elina Juopperi kertoo raanujen alkuperästä Aamulehden artikkelissa (tässä linkki). Tämä on kolmas raanuni. Ensimmäisen ostin pilkkahintaan kierrätyskeskuksesta ja se roikkui mummolan seinällä vielä viime viikkoon. Toisen löysin taas mummolan vintiltä, mutta se on nähnyt jo parhaat päivänsä. Myönnän, että molemmat raanut olen ostanut sen takia, että saatan tehdä niistä myöhemmin jotain, mutta vanhan, taidolla tehdyn ja ehjän tekstiilin saksiminen ja tuhoaminen tuntuu niin julmalta, etten ole varma miten raanujeni kanssa käy.

Ukkokulta nosti kirppikseltä löytyneen raanun kirjastohuoneen seinälle ja sain sillä hieman väriä muuten niin kovin valkoiseen seinään. Olen suunnitellut, että tekisin seinälle ryijyn, mutta tällä hetkellä tuntuu, ettei aika riitä niin suuritöiseen työhön. Ei ainakaan nyt, kun pikkuväki on pieniä ja oma aikani hupenee hupenemistaan. Kirjastohuoneen sohvalla aikaisemmin virkkaamieni tyynyjen seurana on kirjottu tyyny, jonka löysin jo aikoja sitten kirppikseltä. Olen yrittänyt esitellä sitä teille jo monesti, mutta en ymmärrä, että miten sen kuvaaminen on näin vaikeaa! Se on oletettavasti konekirjottu ohuen ohuella langalla villakankaalle ja maksoin siitä muistaakseni 1,50 eli halpa löytö oli tämäkin. Ihanaa torstai-iltaa sinulle. Tavataan taas!

Heleniuksen verhoista Molla Millsin palloihin

"Onni on mielentila, asenne, ja jollei sitä opettele ja harjoittele tässä hetkessä, sitä ei koskaan koe."

- Maxwell Maltz.

 
Meillä on niin oudon näköistä, kun melkein kahdeksan vuotta ikkunassa roikkuneet Marimekon Kaivot vaihtuivat kirppikseltä löytämiini Heleniuksen Merivuokko verhoihin (Design Kaarina Kalliomäki). En halunnut saksia yli kaksimetrisiä Heleniuksen verhoja, vaan selvisin lyhentämisestä pelkillä käännöksillä. Verhojen alakäännökseen on piilotettu yli 30 senttiä kangasta ja yläosassa kuutisen senttiä. Ompelin verhojen yläreunaan nauhan, johon pujotetaan pienet koukut, joilla verhot roikkuvat verhotangossa. Näin minun ei tarvitse pelätä, että klipsut repivät reikiä verhokankaaseen. Verhojen hulpioreunan, johon on painettu valmistajan ja suunnittelijan tiedot, käänsin nurjalle puolelle ja silitin kiinni liimanauhalla. Näin verhojen reuna on siisti, eikä valkoinen hulpio näy aniliininpunaisista verhoista, mutta tarpeelliset kankaan tiedot ovat tallessa seuraaville sukupolville.

Samalla vaihdoin myös kirjastohuoneeseen verhot. Ne ovat Urjalan terveyskeskuksen vanhat verhot, jotka ostin muutama vuosi sitten huutokaupasta. Ne olivat hutiostojen hutiosto. En tarkistanut laatikkoa missä nämä olivat ja hetken mielijohteesta huusin itselleni kasan kankaita ja maksoin itseni niistä kipeäksi. Yritin myydä verhoja muutamaan kertaan, mutta ne eivät kelvanneet kenellekään. Nyt kun katson verhoja, voi miten olenkaan onnellinen, etten saanut näitä myytyä niitä. Ne sopivat niin hyvin kirjastohuoneeseen! Kangas on paikka paikoin haalistunut, mutta sitä ei näe ikkunassa. Pääsiäisen kunniaksi kiinnitin ikkunaan myös pikkuväen kanssa askarrellut tulppaanit. Mielestäni meillä on nyt niin viihtyisää!

Kaikki tuhat ja yksi lankakerää, jotka ostin alennusmyynnistä ovat siististi kaapissa ja uusi työ on jo koukulla. Virkkaan Molla Millsin toisen Virkkuri -kirjan pallotyynyä Dropsin Safranista. Pidän mallista ja kuviosta, mutta en osaa sanoa, että pidänkö valitsemistani väreistä. Haluan, että tyyny sopii värimaailmaltaan aikaisemmin virkkaamani tyynyn kanssa, mutta joku tässä nyt ei oikein ole kohdillaan (löydät tyynyn tämän linkin takaa). Lisäksi käsialani vetää oikealle, eikä ympyröistä tule pyöreitä. Taistelen itseni kanssa, etten alkaisi taas purkamaan. Kun työtä katsoo vähän kauempaa se näyttää aivan ihanalta, mutta tehdessä kuviota tulee sihrustettua niin läheltä, etten näe muuta kuin omat virheeni. Ehkä on viisainta virkata vielä pari kerrosta lisää ja nukkua yön yli ennen kuin teen hätiköityjä päätöksiä. Toisaalta tämän virkkaus on niin ihanaa, ettei pienet purkamiset haittaa! Aurinkoista pääsiäistä sinulle! Tavataan taas!

Kirjontaa ja vanhoja farkkuja

Ihminen, jolla on suuria unelmia, on vahvempi kuin ihminen, jolla on kaikki tieto.
-Albert Einstein

Ompelin taas vanhoista farkuista muistikirjan kansia, jotka koristelin virkatuilla kukilla ja kirjoin kukille varret ja lehdet. Olen tehnyt näitä niin monesti ja luulisi, että osaan nämä jo unissani, mutta tämä viikko on ollut sellainen, ettei oikein mikään ole tuntunut onnistuvan ja sain moneen kertaan purkaa ja tehdä kansia uusiksi. Ompelin kannet Häärämö-blogin ohjeella (tässä linkki ohjeeseen), mutta lisäsin kansiin kumilenkin, jolla muistikirjan saa kiinni.

Kukkien ohjeen kirjoitin muutama vuosi sitten (tässä linkki), mutta jos haluat virkata vähän hienompia kukkia, niin suosittelen ostamaan Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjan. Kun sinulla on se hyllyssä, niin et enää tarvitse muita ohjeita. Olen sen ohjeiden mukaan tehnyt mm. kukkaranssin (tässä linkki) ja ovikranssin (tässä linkki). Olen yrittänyt virkkailla pikku hiljaa kukkia varastoon, sillä haluaisin tehdä taas pitkästä aikaa jonkun kukkatyön ja ajattelin, että pääsen helpommalla, kun edes osa kukista on valmiina.

Muistikirjat eivät jää minulle. Pienen muistikirjan annan lahjaksi ja isommat lähtevät ystävänpäiväarvonnan lankojen mukana voittajille (tässä linkki). Käytin taas arvontakonetta arpojana ja se arpoi seuraavat onnekkaat: Wool Cottonit ja kolmosen koukku menee Helenalle ja Wool Silkit ja 3,5 koukku menee Heidi H:lle. Molemmat saavat siis mukaan vielä muistikirjat ja niille ompelemani kannet. Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistuneille. Olen ottanut jo molempiin voittajiin yhteyttä.

Jotta muistikirjat ja niiden kannet eivät lopu kesken, ompelin myös itselleni uudet muistikirjan kannet ja ympärikiertävän kumilenkin lisäksi ompelin tähän kynällekin lenkin. Se ei onnistunut ihan niin hyvin, joten jätin sen suosiolla pois muista kansista. Virkkausten sijaan ajattelin kirjoa kansiin koristeet. Olen suunnitellut kuvion jo mielessäni ja enää minun tarvitsee vain siirtää suunnitelma tuohon farkkukankaaseen. Ihan helppo homma, eikö vain? Olen ahminut Youtubesta kirjontavinkkeja ja ennen kuin ehdin edes aloittaa kirjomista, tein jo ensimmäisen virheen. Jätin kirjontakehyksen pariksi päiväksi kiinni kanteen ja farkkuun jäi siitä ikävät jäljet. Toivottavasti silitysrauta kuitenkin auttaa niihin. 

Meillä juhlitaan huomenna synttäreitä, joten viikonloppuni vierähtää leipoessa ja siivotessa, joten tapaamme vasta ensi viikon puolella. Mukavaa perjantai iltaa ja ihanaa viikonloppua!