VIRKATUT TUMPUT KASVIVÄRJÄTYISTÄ LANGOISTA

Hei pitkästä aikaa! Mitä kuuluu? Pahoitteluni, että lomani kesti paljon pidempään kuin piti. Minulla on ollut niin monta rautaa tulessa, että valitettavasti blogini jäi kiireiden jalkoihin. Kesä ja syksy on mennyt virkkauksien, värjäyksien ja kudontojen parissa.  Elokuussa pidin ensimmäisen värjäyskurssini, virkkauskurssini alkoivat elo-syyskuun vaihteessa ja pari viikkoa sitten aloitin itse kudonnan artesaanin opinnot (ihan totta!).

Pitkän lomailun aikana ehdin onneksi saada virkkauksia myös valmiiksi. Jaoin keväällä somessa Kotivinkin tumppuohjeen ja ihastuin malliin niin paljon, että virkkasin niitä parit. Toisissa tumpuissa on lankana Pirtin Kehräämön kakkoslaadun villa, jonka olen värjännyt sinipuulla ja punasipulilla. Ohjeessa oli neulottu ranneke, mutta koska neulonta ei ole vahvuutena, virkkasin rannekkeen kiinteillä silmukoilla. Koska lanka oli ohuempaa kuin ohjeen lanka, tein alkuun 36 silmukan sijaan 44 silmukkaa eli kuvio toistuu 11 kertaa. Nämä kauniit lapaset annan ukkokullalle.

Virkkasin samalla mallilla myös toiset tumput. Vihreä-keltaiset tumput virkkasin punasipulilla värjäystä Pirtin kehräämön villasta (ihan ykköslaatua tämä) ja lupiinin lehdillä värjätystä seiskaveikasta. Koska lanka oli niin paljon paksumpaa, kuvittelin, että ohjeen silmukkamäärillä ja isommalla koukulla tumpuista tulisi reilumman kokoiset. Tumpuista tuli käsiini sopivat, mutta peukaloon jouduin lisäämään pylväitä, jotta se ei puristaisi. Nämä lapaset virkkasin EHYT ry:n lapaskeräykseen.

EHYT ry järjestää kolmannen kerran Auta asunnotonta - lahjoita lapaset - kampanjan. Kampanjaan lahjoitetut lapaset jaetaan Asunnottomien yön tapahtumissa 17.10. Olisin jo viime vuonna halunnut osallistua tapahtumaan, mutta en ehtinyt, joten nyt minulla on super hyvä mieli osallistumisesta. Olisi ollut vielä hienompaa, jos olisin ehtinyt tehdä useamman parin, mutta olen tästä yhdestäkin parista niin iloinen. Lisää EHYT ry:n kampanjasta voit lukea täältä: EHYT ry:n sivuille.

Koska koulu vie varmasti suurimman osan ajastani, päivitystahtini saattaa hieman vaihdella jatkossa. Yritän kuitenkin parhaani ja päivitän blogiani niin tiuhaan kuin suinkin mahdollista. Viime kesältä on esittelemättä paljon värjäyksiä, kudontoja ja virkattu tunika. Super ihanaa ja värikästä syksyä sinulle! Onpa ihanaa olla taas täällä!

Näiden kauniiden, virkattujen tumppujen ohjeen löydät täältä: Meillä kotona -sivustolle.

Sydämellinen kiitos ystävälleni, että sain hänet käsimallikseni!

Virkattu siksak-peitto: Neiti Kevät

En tiedä kuinka yleistä on nimetä virkattuja torkkupeittoja, mutta minä annoin peitolleni nimen. Saanko esitellä teille Neiti Kevään. Nimi tulee peiton keväisistä väreistä, jotka mielestäni ovat aika onnistuneet. Aloitin peiton suunnittelun jo aikoja sitten ja minulle oli itsestään selvää, että siitä tulee vihreäsävyinen siksak-peitto. Minun piti tehdä kuvio ensin kapeampana ja epäröin keltaisen käyttöä todella paljon. Vasta kun kuviota oli tehtynä useampi rivi, tiesin tehneeni oikein kun levensin sitä, enkä jättänyt keltaisia raitoja pois. Pidän itse peitosta todella paljon ja hieman haikein mielin luovun siitä.

Olen virkannut peiton Novitan 7-veljestä langalla ja koukkuna minulla oli bambukoukku. Käteni eivät kestä alumiini- ja rautakoukuilla virkkausta, mutta nyt ilokseni huomasin, että bambukoukku sopii minulle. Ohjeen siksak-kuvioon olen poiminut ikivanhasta virkkausohjekirjastani ja reunuksen tein virkkaamalla  pylväitä ja ketjusilmukoita. Tämä oli ensimmäinen siksak-peittoni ja seuraavaa tehdessä, voin huoletta tiputtaa leveydestä muutaman silmukan pois, sillä peiton ei mielestäni tarvitse olla ihan näin leveä. Reunuksineen päivineen peitolla on kokoa 137 cm x 172 cm ja lankaa kului melkein 1,8 kiloa. En ihan saanut tehtyä peittoa varastoistani löytyneillä seiskaveikoilla, vaan lankakaupoilla on juostu taas ahkeraan. Päivittelen lankalaihistani hieman myöhemmin.

Peiton piti olla valmis maaliskuun alkuun mennessä, mutta hieman aikatauluni pettivät ja vasta tiistaina sain viimeiset kerrokset tehtyä ja pääteltyä sen. Melkein kaksi kuukautta peiton parissa vierähti, mutta uskotteko jos sanon, että nautin joka hetkestä! Tätä peittoa oli aivan ihanaa virkata! Pitkiä pylväsrivejä ja välillä vaihtuvia värejä, joten työ ei ollut yksitoikkoista. Tämän viikonlopun aikana lasken vielä silmukat ja kerrokset ja ihastelen sitä viimeiset kerrat ennen kuin se matkaa uudelle omistajalleen. Alkuviikosta kiikutamme peiton pikkupoikien kanssa paikalliselle hyväntekeväisyysyhdistykselle ja he saavat lahjoittaa peiton paikalliseen vanhainkotiin. Minulla on niin hyvä mieli tästä peitosta ja sen tekeminen teki minut niin onnelliseksi, että toivon uuden omistajan ilahtuvan peitostaan. Tätä oli ilo virkata!

Virkattu torkkupeitto: Kiitos

Kiitos enkeleistä.

Kiitos pienistä pojista.

Kiitos rakkaista.

Kiitos iloista.

Kiitos suruista.
Kiitos onnesta.

Kiitos ihan jokaisesta päivästä. 

Kuvat: JLindfors | Photography

Se on valmis! Kello taisi olla kuvauksia edeltävänä yönä yli puolen yön, kun napsaisin viimeisen langan pätkän poikki. Attic24-blogin ohjeella virkatusta aaltopeitosta tuli aivan ihana. Olin suunnitellut Kiitos-peittoa jo pitkään, mutta aloittaessani peiton virkkausta en vielä tiennyt varmaksi, että minkä värinen siitä tulee. Olin jo ostanut seitsemää eri väriä Novitan 7-veljestä -lankaa, mutta epäröin vaaleanpunaisen kanssa ja mietin, että käyttäisinkö sittenkin myös valkoista. Halusin peiton pursuavan värejä ja nyt kun katson valmista peittoa, olen iloinen siitä, että rohkenin tehdä sen ilman valkoista. Värit toistuvat peitossa samassa järjestyksessä kuin ne ovat väriympyrässä eli päävärien välissä on välivärit ja joka toisella kerralla korvasin oranssit raidat vaaleanpunaisella.

Näyttäessäni viimeksi peittoa, olin juuri aloittanut virkata reunusta ja päädyin tekemään siitä vielä yksinkertaisemman kuin aluksi suunnittelin. Peitto on niin värikäs, etten uskaltanut tehdä siihen kovin monimutkaista ja kirjavaa reunaa, ettei se tee lopputuloksesta levotonta. Oikaisin ensin Attic24-blogin ohjeilla aaltokuvion suoriksi reunoiksi ja tämän jälkeen virkkasin kolme kerrosta Moss Stitch -silmukoilla (tässä on linkki Pinterestistä löytämääni ohjeeseen). Torkkupeiton uloimman kerroksen virkkasin kiinteillä silmukoilla ja tein nirkon aina kahdeksan silmukan välein. Mielestäni reunuksesta tuli näin yksinkertaisen kaunis ja se sopii peittoon.

Reilu kuukausi peiton parissa vierähti, mutta sen virkkaus oli niin ihanaa, että minun tekisi mieli aloittaa heti toinen. Malli on helppo ja sopii aloittelijallekin. Aaltokuviossa on kaventamisten ja lisäysten takia sen verran vaihtelua, ettei virkkaus tunnu yksitoikkoiselta, mutta se on kuitenkin sen verran yksinkertainen, että pystyin katselemaan telkkaria ja podcasteja peiton valmistuessa melkein kuin itsestään. 130 senttiä leveään ja 180 senttiä pitkään peittoon kului n. 1,7 kiloa seiskaveikkaa. Peiton aloitus siirtyi myöhempään kuin alun perin suunnittelin, mutta toisaalta ajoitus oli loistava sillä sain työskennellä peiton parissa kun marraskuu antoi pahintaan ja peitto valmistui jouluksi. Ensi viikolla peitto lähtee uuteen kotiinsa, kun annan sen lahjoituksena paikalliseen vanhainkotiin kiitoksena siitä, että olen saanut niin paljon onnea osakseni. Toivon, että se tuo mukanaan iloa ja lämmittää saajaansa. Ihanaa lauantai-iltaa.

Käyttämäni värit:

Fuksianpunainen 553

Violetti 757

Tumma turkoosi 350

Limen vihreä 319

Kirkkaan keltainen 268

Kirkas oranssi 278

Vaalean punainen 522

Aikaisemmat postaukset peitosta:
 Matka värien ja aaltojen maailmassa on alkanut
Värejä, väreitä ja käsityörakkautta 
Torkkupeitto on reunusta vaille valmis

Pienen pieni elefanttitehdas

Jokaisen lapsen oikea nimi on Rakas
- Tommy Tabermann

Nyt on uskomattoman upea fiilis! Sanoin kuvailemattoman upea! Tehtailin pieniä ja pehmoisia elefantteja ja nyt viimeinenkin on valmis. Yhden elefantin virkkasin ja kokosin parissa päivässä, mutta viimeisen kanssa taistelin yli viikon. Se on kaikista kaunein ja ihanimman värinen, mutta viikonloppuisten synttärijärjestelyjen vuoksi virkkausaikaa jäi kovin vähän. Törmäsin näihin jo aikoja sitten Pinterestissä ja vähän aikaa metsästettyäni, löysin elefantteille ohjeen (tässä linkki Craftsyn ohjeeseen). Ohje maksaa muutaman euron ja mielestäni se kannattaa sijoittaa, niin ei tarvitse miettiä lisäyksiä, kun saa vain keskittyä virkkaukseen. Ohje on englanninkielinen, mutta se on helppo ja mielestäni se soveltuu ihan aloittelevalle virkkaajallekin. Haastavin työvaihe oli se, että sain kiinnitettyä pään suoraan ja jalat suurin piirtein samaan kohtaan. Niin kuin tarkkasilmäisenä lukijana huomaat, niin useista yrityksistä huolimatta en siinä ihan onnistunut.

Virkkasin elefantit ihanan pehmoisesta Hjertegarnin Blend Bamboosta kolmosen koukulla. Yksi elefantti söi lankaa 70 grammaa eli neljään kului 280 grammaa. Päätin jo työhön ryhtyessä, etten osta yhtään lisää lankaa, joten käytin niitä värejä mitä kaapista löytyy ja jotka mielestäni parhaiten sointuvat yhteen. Elefanteista tuli vähän erilaisia, kun vähän muuttelin värien järjestystä ja kokeilin eri väriyhdistelmiä. Korvat vuorasin puuvillakankaalla ja silmät tein ruskealla Blend Bamboolla. Täytin elefantit löyhästi askarteluvanulla, ettei täytteet alkaisi paistaa pylväiden välistä. Pehmeän langan ja kevyen täytön vuoksi ne ovat ihanan pehmeitä ja niitä tekee mieli painella poskea vasten.

Ohjeen mukaan elefanteilla olisi pitänyt olla kukka otsalla, mutta koska yksi näistä matkustaa vastasyntyneen luokse, jätin sen pois. Minun ei tarvitse murehtia, että lähteekö kukka irti ja päätyykö se pienen suuhun. Loput kolme annan pienille ja urheille turvapaikanhakijoille, jotka ovat kulkeneet pitkän ja vaarallisen matkan. Toivon, että elefantit tuovat lohdutusta ja turvaa heille. Nyt kun elefanttitehdas on suljettu ja langat pakattu takaisin kaappiin, minun pitäisi alkaa tehdä seuraava työtäni, jonka aloittamista olen siirtänyt jo yli vuoden. Nyt on aika kaivaa mustat langat kaapista ja virkata elämäni ensimmäisen kerran mustalla. Pidäthän peukkuja, etten lyö hanskoja tiskiin! Aurinkoista sunnuntaita ja mukavaa alkavaa viikkoa. Me aletaan juhlia 3-vuotiasta kuopusta.

Virkattu nalle nimeltä Luukas

"Mitä lupaat, se tee."
- Kiinalainen sananlasku

Kello taisi olla lähempänä yhtä perjantaiyönä kun sain viimeisen nalleni valmiiksi. Ajattelin virkata nallet viikossa, mutta en ymmärtänyt kuinka työläs amigurumi oikeasti on ja miten enemmän se vaatii keskittymistä kuin muut aikaisemmat työni. Lisäyksiä ja kavennuksia oli niin paljon, etten oppinut ohjetta ulkoa vaan sain koko ajan luntata. Kaksi viikkoa virkkasin aina kun vain oli sopiva hetki ja välillä vähän purin. Myönnän, että minulta meinasi muutaman kerran usko loppua kesken ja itku tulla, kun huomasin taas lisänneeni väärässä kohdassa tai sekoittaneeni kerrokset. Olin varmasti maailman onnellisin käsityöharrastaja, kun sain napsaista viimeisen langanpätkän poikki ja katsella valmista iloisen väristä nallekvartettia.
 

Ohje (Lucas The Teddy) oli hyvä ja se oli ihan helposti ymmärrettävä vaikka olikin englanniksi. Ainoa mikä minua jäi harmittaan oli se, että yhden nallen tekemiseen meni 62 grammaa lankaa eli yksi Blend Bamboo kerä ei riittänyt, vaan saadakseni nallen valmiiks jouduin avaamaan aina toisen kerän. Käytin kolmosen bambukoukkua ja epäilen, että minun olisi pitänyt tehdä pienemmällä, jotta nallesta olisi tullut vähän napakampi ja se olisi pitänyt paremmin muotonsa. Nallet vaihtavat nyt vähän muotoaan, kun niitä koskee ja minusta tuntuu, että saan olla koko ajan olla korjaamassa niitä. Blend Bamboo ei vain meinannut pysyä lankana vaan tuppasi leviämään jatkuvasti, joten minulla ei käynyt mielessäkään, että olisin vaihtanut pienempään koukkuun. Silmät ja nenän olen tehnyt myös ruskealla Blend Bamboo -langalla ja nyt voin hyvällä mielin antaa nallet pienemmillekin leikkijöille, kun ei tarvitse pelätä, että niistä voisi irrota pieniä osia.

Pyrin kiinnittämään raajat niin, etteivät ne ihan heti lähtisi irti, mutta ei ne vieläkään kestäisi meidän pikkuväellä. He tuntuvat rikkovan kaiken mihin koskevat ja epäilen nallen pysyvän korkeintaan viisi minuuttia ehjänä heidän käsissään. Onneksi sain tehtyä nallet niin, etteivät he nähneet niitä, sillä itkuhan siinä olisi pienillä pojilla päässyt, jos he olisivat nähneet mitä teen ja kuulleet, etteivät ne ole heille. Nämä nallet matkaavat ensi viikolla uusiin koteihinsa, kun yhden niistä saa joulukuussa syntyvä ystäväni lapsenlapsi ja kolme muuta lahjoitan Spr:lle. Ne pääsevät vastaanottokeskukseen pakolaislasten kainaloon ja toivon, että nallet tuovat iloa ja turvaa pienille yhtä paljon kuin niiden antaminen lämmittää omaa mieltäni. Mukavaa sunnuntaita ja hyvää isänpäivää kaikille isille.

Jatkoa hypistelymuhveille

"Ihminen joka ei tee virheitä ei tavallisesti tee muutakaan."

- William Magee

Nyt on myönnettävä, ettei tämä ollut käsityöharrastukseni saati blogihistoriani tähtihetkiä. Tein niin tohkeissani vanhainkodin hypistelymuhveja ja esittelin niitä niin innoissani teille, etten huomannut mitata niitä missään kohtaa. Tietysti kokeilin, että käteni mahtuvat muhvin sisään, mutta unohdin, että ohjeistus muhvien pituudeksi on 25-30 senttiä. Sydämellinen kiitos eräälle lukijoistani, joka kysäisi muhvin mittaa ja vasta tuolloin huomasin, että olin virkannut 20 sentin muhveja. Olen kantapään kautta oppinut, että jos alan miettiä, että pitäisikö joku asia korjata, niin se yleensä kannattaa tehdä heti tai se alkaa myöhemmin harmittaa, joten tein hihansuut muhveihini kerran lankaakin oli vielä jäljellä.

Koukun sijaan tartuinkin kutimiin ja neuloin muhveihin molempiin päihin muutaman sentin jatkopalat joustinneuleella. Luodessani silmukoita tein aina yhden silmukankierron virkkauksestani nostaman silmukan jälkeen ja seuraavalla kerroksella neuloin aina kaksi yhteen eli kolmannelle kerrokselle siirryttäessä silmukoita oli ihan yhtä monta kuin virkatussa muhvissa oli silmukoita. Neuloin kaksi oikein ja kaksi vasen joustoneuletta yhdeksästä tusinaan kerrosta ennen kuin päättelin ne. En taas huomioinut tätä suunnitellessa sitä, etten ole kaksinen neuloja eli käsialani on edelleen sen näköistä, kun miltä se näyttää kun kutimiin tarttuu toisen kerran kolmen vuoden aikana. Sille ei nyt mahda mitään, koska tuon haituva langan purkaminen on aivan mahdotonta ja tämähän oli sellainen työ missä en saanut purkaa

Hypistelymuhvit ovat nyt 28-32 cm pitkiä ja lankaa tässä jatkokäsittelyssä kului n.50 grammaa. Vaikka neuloessa sain nieleskellä kiukun kyyneliä, niin nyt voin sanoa, että minulla on uskomattoman hyvä mieli. Eiväthän nuo mitkään tähtiyksilöt ole, mutta nyt ne ainakin lämmittävät kunnolla vanhoja käsiä. Ajattelin mennä tänä viikonloppuna käymään vanhainkodilla ja vien muhvit mennessäni sinne. Jännittävää nähdä, mitä isoäitini sanoo muhvistansa. Ihanaa viikonloppua sinulle.

Hypistelymuhveja vanhainkotiin

"Twiddle muff eli vapaasti suomennettuna hypistelymuhvi on kehitelty muuan muassa muistisairaille ja levottomille ADHD-lapsille. Hypistelymuhvi antaa käsille tekemistä, rauhoittaa, palauttaa mieleen muistoja ja aktivoi."

Lähde: Reijan Räsymatto -blogi

Ukkokulta tuumasi, että olen päästäni vialla, kun kerroin hänelle näpertäneeni muhveja perjantain ja lauantain välisenä yönä puoli kolmeen. Siitä huolimatta olen niin hyvillä mielin ja ylpeä itsestäni! Hypistelymuhvit ovat olleet mielessäni jo keväästä asti ja nyt olen ne tehnyt! Käydessäni viimeksi isoäitini luona vanhainkodilla ja katsellessani hänen jatkuvaa sängynreunan pyyhkimistä, otin tämän muhviasian syksyn ”ihan pakko tehdä ja mahdollisimman pian -listalle”. Yli 90-vuotias isoäitini on jo vuoteenoma, eikä ole enää moneen vuoteen tuntenut minua. Joka kerta hänen luonaan saan katsella hänen levottomia käsiään, kun sormet nypläävät peiton kulmaa tai hän taputtelee pöytälevyään.

Kerroin jo aikaisemmin, että minulla on paha tapa purkaa töitä ehkä turhankin herkästi ja tämän työn myötä haastoin itseni tekemään jotain sellaista, mitä en saa purkaa. Lankavalintani piti huolen että pysyin päätöksessäni, sillä virkkasin muhvit isoäitini vanhoista Haituva-langoista, joita minulla oli keväisen neulegraffitiprojektin jäljiltä vielä muutama kerä. Luultavammin 80-luvulta peräisin oleva ihanan pehmeä akryylilanka on kaunista katsella eikä ainakaan nipistele, mutta se on aivan mahdotonta purkaa ilman, että lanka menee solmuun ja katkeaa. Koristeet virkkasin merseroiduista puuvillalangoista, joita on jäänyt muista töistäni yli. Isoäitini muhvin lisäksi tein kolme muuta muhvia, jotka annan lahjoituksena vanhainkodille.

Virkkasin aloitukseen 60 ketjusilmukkaa, jotka yhdistin piilosilmukalla ja aloin virkata tuubia. Kaikki muhvit on koristeltu samanlaisilla kukilla ja perhosilla, mutta sijoittelin ne hieman erilailla, joten jokaisesta tuli vähän erilainen. Ohjeet kukkiin (tästä ohjeeseen) ja lehtiin (tästä ohjeeseen) löysin Pinterestistä ja muita hieman isommat kukat on virkattu kesällä julkaiseman ohjeeni mukaan, mutta siinä on käytetty vain paksumpaa lankaa kuin ohjeessa sanotaan. Perhoset virkkaisin jo keväällä löytyneellä ohjeella ja kukkien varret olen kirjonut. Kuten varmasti huomaatte niin sitä olen tainnut tehdä viimeksi ala-asteella, mutta luotan siihen, ettei muhvien käyttäjät pahastu vaikka kukkien varret eivät ole ihan niin justiinsa. Kukkia ja lehtiä kiinnitin vain muhvin toiselle puolelle ja toiselle laitoin nappeja ja helmiä. Kulmaan kiinnitin verhorenkaan, jota voi hypistellä ja tarpeen vaatiessa siitä voi myös ripustaa muhvin naulakkoon roikkumaan.

Sen lisäksi, että sain taas hukattua langanloppuja ja loputtomalta tuntuvaa haituvalankaa, tämä oli mahtava työ myös siksi, että opin taas valtavasti uutta. Ensimmäisestä virkkuutyöstäni taitaa olla jo kolme vuotta, mutta en ole ikinä perehtynyt siihen, miten työssä käytettävät silmukat vaikuttavat sen ulkonäköön ja muotoon. Oli mielenkiintoista huomata, miten erinäköinen  ja tuntuinen tuubista tuli erilaisilla silmukoilla vaikka ne ovat saman kokoisia ja virkattu samalla langalla. Isoäitini muhvi on tehty kohopylväillä ja se on ihanan paksu ja muhkea. Se pysyy melkein omin avuin pystyssä, kun taas tavallisilla pylväillä virkattu on ihan lerppu ja kiinteillä silmukoilla tehdystä muhvista tuli vähän korppumainen. Haaveilen virkatusta tunikasta tai villatakista, joten tämä on syytä pitää mielessä työtä suunnitellessa.

Silmukoiden valinta vaikutti myös valtavasti langanmenekkiin. Kohopylväin virkattu tuubi painoi ilman koristeita 59 grammaa ja taas tavallisilla pylväillä tehty 38 grammaa. Kaikkiin neljään muhviin sain hukutettua jämälankoja yhteensä 250 grammaa. Jos taas tekijänä saan sanoa mielipiteeni näistä, niin mielestäni muhveista tuli aivan ihania ja minun on tunnustettava, että olen hieman koehypistellyt isoäitini muhvia ja hyvin se tuntuu toimivan. Toivottavasti muhvien saajat tulevat näistä yhtä iloisiksi kuin minä. Mukavaa sunnuntaita sinulle.

Vauvanmyssyjä Viroon

Nyt on myönnettävä, että virkkasin nämä myssyt jo aikoja sitten, mutta ne jäi lähettämättä, koska en yksinkertaisesti osannut päättää, mihin ne antaisin. Se kuulostaa aivan yhtä naurettavalle, kuin mitä se onkin. Ehdin jo unohtaa myssyt, kunnes sain ne taas vastaani penkoessani vaatehuonessa. Kuulin, että eräs mieskuoro vie muutaman kerran vuodessa virolaiseen lastenkotiin lastenvaatteita ja leluja, joten myssyni lähtivät heidän mukanaan sinne. Oli ihanaa antaa nämä kuoron matkaan, kun tiedän apuni varmasti pääsevän perille ja itse koen, että tällaisten pienten töiden antaminen hyväntekeväisyyteen on mielekkäämpää kuin vain klikata verkkopankissa maksun hyväksymistä.

Olen virkannut vauvanmyssyt samalla mallilla kuin vuosi sitten tehdyt Taysin keskosmyssyt. Jotta sain myssyistä isommat, lisäsin silmukkamäärää ja kerroksia. Tusinaan myssyjä kului n. 240 grammaa ihanan pehmeää Hjertegarnin Blend Bamboo -lankaa. Kuvasin näitä terassillamme viimeisinä aurinkoisina hellepäivinä, kun pihalla sai vielä juosta ohut hellemekko päällä, eikä tarvinnut murehtia kenkien jalkaanlaittamisesta. Enää helteet eivät meitä helli vaan syksy tuli melkein yhdessä yössä ja hellemekko on vaihtunut villasukkiin ja kumisaappaisiin. Kylmenneistä ilmoista huolimatta haluan toivottaa teille aurinkoista viikonloppua. Toivottavasti saamme kauniin ruskan ihasteltavaksi.