perjantai 30. syyskuuta 2016

Löytäjä saa pitää

"Onnellinen on se, joka ei murehdi sitä, mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on."
- Demokritos


Ihan kaikkia meidän kylän lasin ja metallin keräysastioita ei onneksi ole vaihdettu sellaisiksi tylsiksi metallilaatikoiksi joiden sisään näkee, mutta mistä ei saa pelastettua mitään aarteita ilman kättä pidempää työkalua. Toissa kesänähän löysin metallinkeräysastiasta emaliämpäreitä, Finelin kahvipannun (tässä linkkipostaukseeni) ja lastenrattaat, jotka tänä kesänä kunnostin meille käyttöön (löydät ne tämän linkin takaa). Harvemmin keräysastioista löytyy mitään ihan oikeasti arvokasta, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä eteensä saa.

Ihan meidän lähellä olevasta lasinkeräysastiasta löytyi muutama viikko takaperin Tapio Wirkkalan suunnittelema Iittalan maljakko. Ehdin jo kysellä valmistajasta Facebookissa ennen kuin huomasin sen pohjassa olevan signeerauksen. Se on väreiltään ja malliltaan äärimmäisen kaunis, eikä sen paikka mielestäni ollut roskakori vaikka siinä onkin muutama pieni risku reunassa. Ehjänä maljakko olisi arvokas, mutta kolhuisena se sopii hyvin meidän kuistille kukille, sillä se on sen verran tukeva ettei ihan heti kaadu.


Metallin keräysastiasta löysin vanhan savukerasian, joka oli täynnä polkupyörän venttiileitä ja muuta tilpehöörää. Otin hilut pois ja täytin rasian tarroilla, joilla voin lahjoa pikkuväkeä. Metallinkeräyksestä löytyi myös metallinen amppeli, joka taitaa päästä tuunattavaksi, sillä amppeli oli löytyessä aivan kunnossa, mutta unohdin sen ulos sateeseen. Varmaan sanomattakin selvää, että ruostehan sen valtasi ja nyt saan kehitellä jotain amppelin suojaksi.

Sienimetsästä, sammaleiden alta löytyi katkaistu sähkötolppa, josta ukkokulta irroitti Arabian vuonna 1942 valmistamat keraamiset nupit. En nyt tiedä, että oliko näiden löytäminen ja mukaan ottaminen enemmän ekoteko kuin vanhan aarteen pelastus, sillä näiden maatuminen olisi voinut vielä viedä tovin. Eihän näille kai mitään käyttöä ole, mutta ei kai muillakaan koriste-esineillä, sillä nupit pääsivät pesun jälkeen kaapin päälle koristeeksi.

Syksyn sateet tulivat. Pitkään jatkuneet aurinkoiset säät olivat mukavia, mutta toisaalta on ihanaa, kun saa hyvällä omalla tunnolla lorvia neljän seinän sisällä ihan koko päivän ja virkkailla. Me aiomme viettää viikonloppua ihan kotosalla, ja jos käy niin hyvä tuuri ettei koko aikaa sada, lähdemme viereiselle laavulle grillaan makkaraa. Ihanaa viikonloppua sinulle rakas lukija! Tavataan taas sunnuntaina!

16 kommenttia:

  1. Toisen romu, toisen aarre, niinhän se menee. (: Mie oon jotain tosi kaukaista sukua Wirkkalalle. Mutta hyvä kun omistan edes maljakoita, yhden kunnollisen, eikä tosiaan mitään arvokasta. :D Tuommoinen on just hyvä, missä on vähän säröä tms. ni ei tartte varoa eikä varjella. On muuten kaunis maljakko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No wau!! Sullahan kuuluisia sukulaisia! Ei mullakaan taida olla muita Wirkkalan maljakoita, mutta voisin kyl huolia enemmän. Varsinkin jos niitä löytää näinkin edullisesti =)

      Poista
  2. Mä niin ihailen sun taitoa nähdä kauneutta vanhoissa tavaroissa! Itsekin näen monissa, mutta varmasti en olisi esimerkiksi noita sähkötolpan nuppeja huomannut. Hyvä, että te huomasitte! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Mä nyt tiedä, että olenko mä niin mielissäni, kun meillä alkaa taas olla tätä tavaraa melkoisesti, mutta mistään en raskisi luopua =)

      Sähkötolpan nupit on kyl mielenkiintoiset. Mä ajattelin ensin tuunata niitäkin, mutta en taida raskia =)

      Poista
  3. Oi mitä löytöjä, ei tosiaankaan ole kaatopaikka noitten paikka. Niin roikun minäkin välillä pylly pystyssä roskalaatikoitten laidalla, että joku päivä vielä kupsahdan itsekkin roskikseen, mutta aarteet pitää saada pelastettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Ihanaa kuulla, etten ole yksin ja vielä joku muukin pelkää ihan samaa, että sukeltaa koko astiaan =D Mua vähän jännittää, että miten käy, kun jonain päivänä huomaan aarteen sellaisesta uudesta metallin keräysastiasta eikä siihen kädet yltä. Pitääköhän tässä pistää ukkokulta kehitteleen jonkunmoista työkalua =)

      Poista
  4. Hienoa, kun pelastit aarteet kotiisi! Hurja ajatella mitä ihmiset vielä tänä päivänäkin heittävät roskiin :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Niinhän se on. Tuon maljakon kohdalla mä olen monta kertaa miettinyt, että eikö omistaja oikeasti tiennyt, että maljakko on arvokas vai heitettiinkö se oikeasti roskiin siksi, että siinä on pari riskua reunassa? Kun eihän ne käyttöä estä?

      Poista
  5. Tosi hyviä löytöjä. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Nuo löydöt olisivat olleet minullekkin ihan aarteita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä! Aarteitahan ne minustakin ovat =)

      Poista
  7. Loistavat löydöt ja bongaukset! Ihanaa, että pelastat näitä muiden "roskia", aivan aarteita ovat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Mä olen saanut kilpailijan meidän nurkille. Aikaisemmin eräs rouva kävi aina kurkkimassa koiran ulkoilutuslenkillä roska-astiat, mutta nyt myös eräs vanha herra kiertää autolla koko tienoon kierrätyspisteet läpi. Ohi ajaessa hän aina lopettaa laatikoiden penkomisen, ettei kukaan näkisi mitä hän touhuaa, mutta kyllä roskisdyykkari toisen tunnistaa =D

      Poista
  8. Mahtava löytö lasikeräyksestä. Kuvassa en huomaa mitään säröjä. Amppelista tulee kiva kun tuunaat. Noita nuppeja on meilläkin.........tosin jossakin varastoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Ihanaa kuulla, että nuppeja on muutkin pelastanut =)

      Poista