"Koeta oppia jotain kaikesta ja kaikki jostakin."
- Biologi Thomas Huxley
Kudoin kansalaisopiston puissa pikkuväen huoneeseen uudet matot, joista ei taas väriä puutu. Ne on Marjatta Hirven suunnittelemat Tuplat Tuplat, joissa sidoksena on murtotoimikas ja maton päissä on ripsiraidat. Ohje mattoihin löytyy mm. Mallikerran Kankaankutojan Mattokirjasta. Samalla ohjeella voi kutoa kahta erilaista mattoa, mutta pidin tästä siksak-kuvioidusta, koska nuo raidat ovat kuin autotiet. Ne tosin osoittautuvat käytössä hieman muhkuraisiksi.
Kuteina käytin kirkkaan keltaista ja vaaleanvihreää trikookudetta, jotka molemmat olivat tosi paksuja. Kuteet juoksevat aina samassa viriössä ja niistä tuli ihanan paksu ja muhkea matto. Koska poikien huoneen mattojen hapsujen solmut tuppaavat aueta, niin näiden loimilangat pujottelin ripsiraitojen sisään. En peittänyt päitä ollenkaan, koska ne ovat mielestäni näinkin ihan siistit. Poikien huoneen lattia on tosi kylmä, joten koko lattian peittävät matot ovat tosi mukavat leikkien alla.
Ajattelin ensin, että jätän matot kokonaan näyttämättä. Kudoin ne niin kovalla kiireellä, että molemmissa mattoissa on poljentavirheitä, jotka huomasin vasta, kun otin matot puista ja silloinhan se on jo myöhäistä. Onneksi värikkäät kuteet ja kirjava kuvio vähän pelastaa, eikä virheitä näy ihan niin hyvin matoissa, mutta kyllähän se kutojaa harmittaa niin vietävästi, kun tietää, että ne ovat syntyneet vain huolimattomuudesta!
Olin varannut useamman metrin loimea ja lupasin kutoa lopusta maton mummolaan. Tässä kuteina on myös farkun sinistä ja luonnonvalkoista trikoota, mutta ne ovat puolet ohuempia kuin keltaisissa matoissa. Koska poikien mattojen kanssa kävi vähän kurjasti, niin tätä mattoa kudoin hartaasti ja huolella. Laskin kuvion joka kerta pingotinta siirtäessä ja joka sukkulan heiton jälkeen tarkistin, ettei missään näkynyt anopin hampaita (maton reunassa oleva kudelenkki). Maton reunus onkin kuin helminauha, josta olen todella ylpeä. Hyvillä mielin otin maton pois puista ja siinä kohtaa huomasin, että olin unohtanut kutoa maton toiseen päähän ripsireunuksen.
Ei auttanut muu kuin purkaa maton toisestakin reunasta ripsi pois ja koska päät olivat ihan kamalat ilman kalalankoja, ne oli kantattava. Kanttaushommasta minut onneksi pelasti paikallinen verhoiluliike ja he ompelivat kanttinauhat koneella. En olisi varmaan koskaan saanut sitä itse ommeltua näin siististi. Kurjasta takapakista huolimatta, matosta tuli todella kaunis ja hyvillä mielin voin antaa sen mummolaan. Sinivalkoinen on pettämätön väriyhdistelmä ja se sopii varmasti hyvin vanhempieni keittiöön.
Näitä mattoja kutoessa sain arvokkaan opetuksen. Kiire ja käsityöt eivät sovi yhteen. Tehdessä pitää olla huolellinen ja keskittyä siihen mitä tekee tai lopputuloksesta voi tulla jotain ihan muuta kuin mitä odotti ja tiedänpähän nyt myös sen, että miksi mattojen päihin kuuluu kutoa kalalankapäät.
