Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjat ja lehdet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjat ja lehdet. Näytä kaikki tekstit

lauantai 24. marraskuuta 2018

KIRJAESITTELY: KOTOTEKOJA - IHANASTI ITSE TEHTY




Rakastan käsityökirjoja ja ostan niitä todella paljon. Mielestäni kirjan pitää olla kirja. Sen sivut pitää olla paksua paperia ja siinä pitää olla kovat kannet. Hyvä kirja tuntuu käsissä ja kun sitä lukee, se jää mieleen. Hyvästä käsityökirjasta saa uutta tietoa ja se inspiroi kokeilemaan töitä, vaikka tekniikka ei olisikaan entuudestaan tuttu. Kirja mikä on visuaalisesti houkutteleva ja millä on paljon annettavaa, siihen tulee tartuttua useammin kuin kerran eikä sitä unohda hyllyyn.


Tänä syksynä ilmestyi Sanna Suonpään ensimmäinen kirja, Kototekoja - Ihanasti itse tehty, joka vastaa käsitystäni hyvästä kirjasta. Se on käsityökirja, joka herättää halun tehdä itse sen sijaan, että ostaisin valmiin tuotteen kaupasta. Siitä löytyy virkkaus-, neulonta- ja kirjontaohjeita sekä tietysti oivaltavaa ompelua, joka on Sannan erikoisvahvuus. Vaikka osa ohjeista onkin suunnattu uusille materiaaleille kuten korkkikankaalle ja paperinahalle, se ei unohda kierrätystä ja vanhojen materiaalien hyödyntämistä.




Kototekoja -kirja on kuin kirjoittajansa. Sanna on ennakkoluuloton ja kokeilee uusia tekniikoita, samoin tekee hänen kirjansa. Se kannustaa  olemaan luova ja itselleen armelias. Vaikka et ensimmäisellä kerralla onnistuisi täydellisesti, voit silti saavuttaa jotain kaunista ja kokea onnistumisen iloa, mikä on palkkioista suurin itse tehdessä. Kirjan ohjeista moni soveltuu aloittelevalle tekijälle, mutta ei jätä myöskään kokenutta konkaria toimettomaksi.


Kirjan yksi ihastuttavimmista puolista on sen kesäiset ja lämpöä hehkuvat kuvat, joiden katselu näin synkimpänä vuodenaikana tuntuu lähes terapeuttiselta. Kirja on kuin karkki. Se on herkullinen ja vie mennessään. Vaikka se maistuu makealle vielä pitkään selailun jälkeen, siitä ei saa tarpeekseen vaan siihen tekee mieli tarttua yhä uudestaan.


Kototekoja - Ihanasti itse tehty on kaunis ja inspiroiva kirja, josta saa iloa ja tekemistä moniin iltoihin. Sain kunnian tutustua kirjaan jo ennakkoon ja se oli niin ihastuttava lukukokemus, että ostin sen myös kirjahyllyyn, joten suosittelen sitä lämpimästi sinullekin. Sanna kirjoittamaan Kototeko - blogiin pääset tästä. Ihanaa marraskuun viimeistä lauantaita. Tavataan taas ensi viikolla!
 


perjantai 9. helmikuuta 2018

UNELMIEN KÄSITYÖT -LEHTI, PYSTYKIERRE-TYYNY + ARVONTA


"Jos Luojalla oli jokin tarkoitus varustaessaan meidät kaulalla, hän varmaankin tarkoitti että pitäisimme sen pystyssä."
    - Arthur Koestler




Tämä vuosi on alkanut upeasti. Pääsen vetämään virkkauskurssia ja juuri ilmestyneessä Unelmien Käsityöt -lehdessä on haastatteluni ja suunnittelemani virkatun tyynyn ohje. Olin todella yllättynyt siitä, että minua pyydettiin mukaan Unelmien Käsityöt -lehden Bloggaajan kotona -juttusarjaan, sillä aikaisemmin lehteen on haastateltu mm. Missä neuloimme kerran -blogin Johannaa ja Hupsistarallaa-blogin Terhiä. Pääsin paistattelemaan päivää äärimmäisen lahjakkaiden kässäilijöiden joukoon. 


Unelmien Käsityöt -lehti on Kotivinkin tekijöiden käsityölehti, joka ilmestyy vain kahdesti vuodessa ja viime viikolla ilmestynyt numero oli lehden kolmas. Vaikka harvemmin ostan käsityölehtiä, niin Unelmien Käsityöt -lehden aikaisemmat numerot  olen ostanut juuri näiden blogihaastatteluiden takia. Mielestäni niitä on mielenkiintoista lukea ja on mukava kuulla bloggaajista vähän muutakin kuin mitä he itse postauksissaan kertovat. Lisäksi on hienoa, että lehti nostaa kässäbloggaajia koneiden ja puikkojen takaa ihmisten tietoisuuteen.

 
Haastatteluni löytyy lehden puolivälistä ja ihan viimeiseltä sivulta löytyy upeat kasvivärjäämät lankani. Koen äidillistä ylpeyttä siitä, että lankani ovat päässeet koko sivun mainokseen. No, ovathan ne upeita! Oli myös ihanaa nähdä tutut kasvot lehdessä, sillä samasta numerosta löytyy myös Mehukekkereiden Veeran ja Villaviidakon Emman haastattelut. 




Minua pyydettiin suunnittelemaan lehden kotiosioon jokin ohje, joka piti pystyä toteuttamaan ilman vaihekuvia. Vaikeita ja monimutkaisia malleja on paljon helpompaa suunnitella kuin helppoja, joiden ohje on kirjoitettavissa lyhyeen, lehdessä painettavaan muotoon, joten tässä oli vähän haastetta. Koska mielestäni tyynyjä ei voi olla liikaa, suunnittelin lehteen Pystykierre-tyynyn. Tyynyssä kulkee hyvin yksinkertainen pystyraitakuvio, joka tekee pienen kierroksen muutaman kerroksen välein.
  

Pystykierre on virkattu Stina -puuvillalangasta, jota voit ostaa Lankamaailmasta. Se on pehmoinen ja merseroimaton, mutta napakkakierteinen lanka eli se pysyy hyvin koossa virkatessa. Taisin virkata tyynyn muutamaan kertaan ennen kuin sain sen kuviin asti valmiiksi, joten se tuntuisi kestävän myös käyttöä. Omaan tyynyni tein kaksi erilaista puolta. Mielestäni kaksipuoleiset tyynyt ovat siitä käteviä, että voin tarvittaessa vain kääntää ne. Tyyny on toiselta puolen turkoosi, jossa  on valkoinen pystyraitakuvio ja toiselta puolelta  tyyny on kokonaan valkoinen.


Sydämellinen kiitos Lankamaailmalle yhteistyöstä ja super iso kiitos Unelmien Käsityöt -lehden toimitukseen, sekä haastattelusta ja ohjeeni julkaisusta. Kiitos Riinalle upeista kuvista ja kärsivällisyydestä, sillä huushollimme tosiaan on pimeä talviseen aikaan.
 
  


Nyt jos koskaan kannattaa käydä ostamassa uusin Unelmien Käsityöt -lehti, jotta pääset virkkaamaan uuden ihanan tyynyn sohvallesi. Toki lehdestä löytyy muutakin kuten upeat Lumi Karmitsan kissalapaset, jouden neulomisesta toistaiseksi vain haaveilen.

Jos kuitenkin käy niin kurjasti, ettet pääse kirmaamaan lähimpään lehtipisteeseen, niin voit koittaa tuuriasi arvonnassa. Mielestäni hyvä kuuluu laittaa kiertämään, joten kävin ostamassa pari Unelmien Käsityöt -lehden irtonumeroa arvottavaksi. Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tätä postausta viimeistään sunnuntaina 18.2.2018  klo 21:00. Arvon lehdet erikseen. Onnea arvontaan ja ihanaa viikonloppua! Tapaamme seuraavan kerran ystävänpäivänä! 

Ps. Jätäthän kommentoidessasi sähköpostiosoitteesi, jotta voin ottaa yhteyttä, jos onnetar suosii sinua! 


lauantai 3. helmikuuta 2018

LUMIVÄRJÄYKSELLÄ KUVIOITUJA VAATTEITA


"Vaatteet tekevät miehen; alastomilla ihmisillä on vähän tai ei yhtään vaikutusvaltaa yhteiskunnassa."
- Mark Twain 




Ostin viime syksynä Anna-Karoliina Tetrin Tekstiilivärjäys-kirjan (Moreenin kustantama) ja sitä selaillessa silmiini osui Lumivärjäys. Lumivärjäys on kylmävärjäysmenetelmä, jolloin väriaineet leviävät lumen sulaessa hallitsemattomasti ja värjäävät kankaan epätasaisesti. Koska joka vuotinen värjäyskurssini järjestetään aina kesäisin, kaapista löytyi värejä ja luntakin oli maassa, oli minun kokeiltava tätä heti. 


Laitoin kirjan ohjeiden mukaisesti soodassa kastellun paidan ja vanhan kangaskassin astioiden pohjalle ja lunta päälle. Ostin viime kesänä värjäyskurssilta Semitonen reaktiivivärijauhetta ja ripottelin sitä lumelle n. 2,5 % kankaiden kuivapainosta. Sitten nostin astiat saunaan ja annoin ajan kulua. Tietysti unohdin värjäykseni sinne pariksi päiväksi, mutta eihän se haitannut yhtään. Olin aika ennakkoluuloinen tämän värjäysmenetelmän kanssa, mutta varsinkin paidasta tuli aivan mielettömän upea! Taivas, miten rakastan tuota epätasaisesti värjäytynyttä kuviota. En sekoittanut väriaineita ja paidassa näkyy selvästi violetin lisäksi niin sinisiä kuin punaisia sävyjä.




Onnistuneesta värjäyksestä innostuneena värjäsin vielä toisenkin kerran. Värjäsin toisen samanlaisen vanhan valkoisen puuvillapaidan ja ystäväni uuden paidan. Uuteen puuvillapaitaan värit eivät tarttuneet niin hyvin, vaikka tällä kertaa muistin pestä sen ennen värjäystä. Paita oli huuhteluiden jälkeen aivan violetti, mutta keittäessä värit lähtivät ja paidasta tuli vaaleansininen, jossa on punaisia läiskiä (reaktiivivärit kiinnitetään keittämällä). Paita on hieno, vaikka odotin hieman erilaista lopputulosta.
 

Olen ollut useamman vuoden mukana Vuosi ilman uusia vaatteita -haasteessa ja omat paitani olivat jo vanhoja ja niitä kaikkia oli pesty niin paljon, että ne olivat harmaantuneet ja niihin väriaineet tarttuivat hyvin. Violetissa paidassa laitoin punaisen ja turkoosin väriaineen erikseen lumelle. Kassiin ja lyhythihaiseen paitaan sekoitin väriaineet keskenään ennen kuin ripottelin ne lumelle. Turkoosin pitkähihaisen paidan värjäsin pelkällä turkoosilla ja siitä tuli yllättävän tasainen vaikka paita oli mytyssä pienen pienessä dynossa ja luntakin vähemmän päällä kuin muissa värjäyksissä. Kaiken logiikan mukaan sen olisi pitänyt värjäytyä epätasaisemmin  ja siinä pitäisi näkyä enemmän vaaleita kohtia, mutta nyt kävi näin.




Lumivärjäys oli aivan mahtava kokeilu ja ajattelin värjätä vielä pari harmaantunutta toppia kesäksi. Lumivärjäys on helppoa ja vaivatonta. Se on mielenkiintoista, kun et ennalta voi arvata, mitä sieltä astiasta löytyy. Kannattaa kuitenkin käyttää värjäysmateriaaleina vanhoja vaatteita, koska niihin väriaineet tarttuivat paremmin ja näin saat myös jatkettua vaatteidesi elinkaarta. Ennen värjäystä kannattaa vielä tarkistaa, että paidat ovat puuvillaa. Tänä talvena ei ainakaan tarvitse pelätä, että lumi loppuisi ihan heti kesken.
 

Anna-Karoliina Tetrin Tekstiilivärjäys-kirjasta löydät tarkemmat ohjeet lumivärjäykseen. Kirja oli muutenkin mielenkiintoinen ja siellä oli yksi, jos toinenkin kokeilun arvoinen idea. Itse pidin erityisesti lukuisista japanilaisten shiboritekniikoiden esittelyistä, joista yhtä olen jo kokeillutkin. Toissa vuonna värjäsin värjäyskurssilla vanhoja lakanoita ja viime kesänä tein niistä aurinkokatoksen. Värjäyspostaukseni löydät täältä. Kesän tunnelmaan pääset aurinkokatospostaukseni parissa. Sen linkki on tässä.

Ihanaa viikonloppua!




lauantai 6. toukokuuta 2017

Mummolaa tyhjentämässä

"On vain kaksi kestävää perintöä, jotka kannattaa antaa lapsilleen: juuret ja siivet."
    - Toimittaja Hodding Carter (1907-1972)

   
Isovanhempieni talo myytiin ja viime viikot olemme tyhjentäneet sitä. Olisin halunnut ostaa talon, mutta emme tarvinneet toista omakotitaloa, eikä meillä olisi siihen ollut varaakaan. Vaikka luopuminen on haikeaa, on talon myyminen myös helpotus, sillä nyt voin lopettaa siitä haaveilun ja voin siirtyä ajatuksissani eteenpäin. Talo on isäni lapsuuden koti, jonka isoisäni rakensi 50-luvulla, joten varmasti sanomattakin selvää, että se on minulle rakas. Sen pihassa kasvaa isäni ja setäni istuttama mänty ja mummon ruusut. Vaikka talossa on vuosien mittaan tehty remonttia; maalattu ja tapetoitu, niin silti siinä on paljon vanhaa jäljellä. Se olisi mitä täydellisin talo, mutta ihan kaikkea ei vain voi saada. Lohduttaudun ajatuksella, että saan mukaani kaikki ihanat muistot, jotka minulla on.


Ajattelin aina, että saan talosta itselleni harrastetilat ja ehkä myöhemmin mahdolliset työtilat. Minun oli tarkoitus kutoa ja värjätä siellä, kun pihassa on oma kaivo. Kasasimme viime syksynä kangaspuuni sinne, mutta kutomaan en ehtinyt. Talossa oli vain peruslämmitys päällä ja puulämmitys oli hieman epäkäytönnöllinen. Parin tunnin kutomisen takia minun olisi pitänyt lämmittää koko omakotitalo, enkä ole kaksinen takan sytyttäjä. Kutominen siellä jäi, koska sormet kohmeessa ei tehnyt mieli paukuttaa kangaspuita. Nyt saan pakata puut kasaan ja etsiä niille uuden paikan.


 
   
Suurimman osan ns. aarteista olimme jo pelastaneet talosta. Mummon langat vein jo aikoja sitten ja niillä tein mm. Maire-neulegraffitin (löydät sen täältä). Poikien huoneen kaappi löytyi verstaan seinältä (sen löydät täältä) sekä kesäisin kuistillamme oleva marjapuuron värinen keinutuoli on mummolan vanha (kurkkaa tänne). Vintiltä löytyi kuitenkin vielä aarteita, kuten setäni vanha kasvisto ja isäni Kasvioppi, jonka kuvitus on aivan ihana. Siitä saisi tehtyä ihanan leikekirjan, jos raskisin saksia sitä. Kesähuoneen seinältä poimin mukaani Sarah Kayn taulut, joille etsin nyt kuumeisesti paikkaa. Murheellisin löytö oli kuitenkin isovanhempieni vanha valokuvakansio, josta on kaikki kuvat irroitettu ja poltettu. Emme oikein vieläkään ymmärrä, että minkä takia isovanhempani halusivat tuhota kaikki kuvat.
    

    
Tämän illan pengoin kellaria ja kaappeja ja pakkasin kuplan aarteilla ja suuntaan heti aamusta Tampereelle. Huomenna järjestetään taas Moron peräkonttikirppis Tampereen keskustorilla ja sain sinne myyntipaikan. Keräilyn kurjana puolena on se, että jotta taloon mahtuu uutta tavaraa, pitää toisesta päästä vähentää, enkä minä ihan kaikkea mummolan tavaroitakaan tarvitse. Toivon mukaan mm. mummon kengät, jotka eivät kuuna päivänä mahdu jalkaani sekä laukut löytävät uuden kodin. Jos aamulla tulee taivaan täydeltä kissoja ja koiria, niin kirppis taitaa jäädä osaltani väliin. En lähde kokeilemaan, että saanko itseni kipeäksi. Jos aurinko paistaa ja näet siellä kuplan täynnä aarteita. Tule sanomaan heippa! Olisi mukava nähdä! 


perjantai 10. kesäkuuta 2016

Tuiki tavallisia ja vähän erikoisempiakin kirppislöytöjä



Harvemmin esittelen ihan tavallisia kirppislöytöjä, kun ajattelen aina ettei ketään kiinnosta lukea pojille löytyneistä parin euron tennareista, vaikka ne tekevätkin niin niiden saajan kuin löytäjän niin onnelliseksi, että pari päivää hymyillään pelkkien tossujen voimalla. Nämä tennarit olette muuten jo nähneetkin mattopostauksessani, en vain voinut olla nostamatta niitä uudelleen esiin, kun ne ovat niin herkullisen väriset! Kahdeksan euron El Naturalistan nahkakenkiä en kovin usein saa vastaani varsinkaan sopivan kokoisina ja miten valtavilta ne näyttävätkään pikkuväen tossujen rinnalla. Harvemmin käy niin, että löydän kirppikseltä sellaisen kirjan, jonka ostamista olen suunnitellut jopa uutena. Eilen löysin siivousekspertti Marie Kondon Konmari - Siivouksen elämänmullistava taika -kirjan viidellä eurolla. Haluan tutustua paremmin kirjaan, josta kaikki puhuvat ja jonka oppeja kaikki tuntuvat noudattavan. Muut kirjat pääsevät lukulistalleni, jota alan lyhentää kesälomallani. 

Pari viikkoa sitten Wetterhoffilta kotiin ajellessa eksyin jonnekin pienelle kirppikselle Heinussa ja sieltä löysin ihanan keltaisen peiton, joka on nimetty Auringonpaisteeksi. Samalta kirppikseltä löysin myös puisia lankarullia, vanhan Singerin mittanauhan sekä tuon puisen "tatin". Se liittyy kehräykseen eikös vain? Enhän minä näistä mitään ihan oikeasti tarvitse, mutta ostin ne vain sen takia, että olivat niin ihania. Vanhoja käsityötarvikkeita kun on ihan mahdoton vastustaa. Kirppikselle jäi mintunvihreä vanha ompelukone, joka kovasti huutelee minua ja joudun varmasti vielä kurvaamaan sen kautta, vaikka enhän minä konetta tarvitsisi. Kopan löysin kolmella eurolla paikalliselta kirppikseltä ja ajattelin tehdä siitä itselleni uuden käsityökorin.

Paikalliselta fb-kirppispalstalta löytyi niin ihana tuolin, että pakkohan minun on esitellä sekin teille vaikka se on vielä ihan rappio kunnossa! Ajattelin ensin, että verhoilen sen kokonaan uusiksi, mutta vähän aikaa tuota kangasta katseltuani olen tykästynyt siihen niin, etten tahtoisi millään peittää sitä. Ajattelin, että ompelen repeämän päälle vain paikan nahasta tai paksummasta kankaasta. Sitten kun minulla on aikaa, niin verhoilen tuolin vaikka jollain kurssilla. Tuoli on niin ihana istua, että ajattelin sijoittaa sen käsityönurkkaukseeni, jotta saan jatkossa istua siinä virkkaamassa. Lauantaina olen menossa katsomaan kangaspuita ja minua jännittää niin paljon! Pidäthän peukkuja, että ne olisivat ne minun kauan kaipaamat puuni. Mukavaa viikonloppua! Tavataan taas sunnuntaina. Ajattelin esitellä sinulle mitä olen tehnyt kankaankuviointikurssilla.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Kesän lapsia

"Unestani taas herään kesätuuleen, 
ja hyvän olon saan, kun meren äänet kuulen. 
Kesämieli on taas ihan vallaton. 
Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin."
 -Katri Helena, Kesän lapsi (sanat Chrisse Johansson)


No nyt on kesä! Ainakin vielä tämän päivän on ollut. Ei saisi valittaa, mutta terasillamme on ollut jo niin kuuma, että olen joutunut vetäytymään sisätiloihin päivän kuumimmaksi ajaksi. Pikkuväellä on omenapuun katveessa allas, missä he voivat lutrata mielin määrin ja ukkokullalle olen esittänyt toiveen aurinkosuihkusta. Kukat ovat puhjenneet kukkaan ja iltaisin pääskyt kiitävät taas taivaalla. Laiskana olen tehnyt Tosca-Raparperipiirakkaa isoon vuokaan. Se on aivan taivaallisen hyvää, mutta nyt piirakkakiintiö alkaa olla jo täynnä. Enää muutama päivä ja vieressämme olevan koulun kellot soivat tältä kevätkaudelta viimeisen kerran ja pienet koululaiset kirmaavat kesälaitumille. Siirryn itsekin blogini kanssa kesäaikaan ja tapaamme kesäkuussa vain kahdesti viikossa. Heinäkuussa vedän töpselin seinästä ja pidän kokonaisen kuukauden netti- ja somelomaa, mutta sitä ennen meillä on vielä paljon tekemistä ja ihmettelemistä yhdessä. Leivomme vielä ainakin maailman maukkaimman kesäkakun ja ihmettelemme olohuoneen mattoa, jos vain saan sen valmiiksi.

Ostin itselleni kesälukemiseksi Katie Daisyn How to be a Wildflower -kirjan. Löysin viime talvena Katie Daisy -nimisen nuoren taitelijan Instagrammista ja tänä keväänä julkaistu kirja on hänen ensimmäinen. Kuukauden päivät odotin Etsy-ostostani, kun kirja matkasi toiselta puolen maapalloa, mutta se oli kaiken sen odottamisen arvoinen! Istuin eilen illalla keinussa selaamassa kirjaani ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Ihastuin siihen ensi sillmäyksellä! Se on Katie Daisyn kuvittama opas, joka neuvoo tutkimaan luontoa ja näkemään maailman yhtä taianomaisena ja kiehtovana kuin millaisena näimme sen lapsena. Se on täynnä kauniita maalauksia, sitaatteja (olet varmasti huomannut, että pidän niistä) ja lisäksi ohjeita mm. kukkaseppeleen ja -mandalan tekoon. Jos haluat tutustua kirjaan paremmin, niin Instagrammista löytyy kirjan nimellä paljon kuvia sen sisällöstä ( #howtobeawildflower ). Mukavaa torstai-iltaa sinulle rakas lukija. Nähdään taas pyhänä!