Matkamuistoja osa 1. Varsova, Krakova & Auschwitz

Vietimme juhannuksen 2008 Varsovassa, Puolassa. Matkustimme ensimmäistä kertaa mieheni kanssa yhdessä ja kaikki oli meille uutta ja outoa. Olimme matkassa yhdessä ystäväpariskuntamme kanssa. Kiersimme kaupungilla ostoksilla, istuimme kuppiloissa ja kävimme muutamassa pakollisessa turistikohteessa kuten kuninkaanlinnassa. Lisäksi teimme päivän retken Krakovaan ja Auschwitziin. Koska matkastamme on kulunut jo useampi vuosi, kerron sen minkä muistan.

Varsovaa. Toria kiertää samat karhut jotka olivat Helsingissäkin
muutama vuosi myöhemmin.

Hotellimme vieressä oli Kulttuuripalatsi.

Asuimme Varsovan keskustassa sijaitsevassa neljän tähden hotellissa Polonia Palacessa. Majoitukseemme kuului runsas aamiainen seisovasta pöydästä. Ainoanakaan aamuna emme saaneet shampanjaa emmekä kaviaaria, joita hotellin kotisivuilla kerrottiin aamiaisella tarjottavan. Hotellin ravintolassa istuimme yhtenä iltana, mutta hintatason vuoksi meillä ei ollut varaa viettää siellä useammin aikaa.  12 euroa yhdestä drinkistä oli hieman liian kallista matkabudjetillemme.

Ravintoloiden kanssa meillä kävi hieman huonoa tuuria ja minun on myönnettävä että parhaat ruoka-annokset saimme Varsovan Hard Rock Cafessa. Tällä matkalla alkoi myös meidän perinteemme että matkakohteessamme vierailemme aina Hard Rock Cafessa juomassa Caipi Roskat. Mikäli henkilökunta ei osaa niitä tehdä, me opetamme.

Varsovassa huomasimme kielimuurin aiheuttavan ongelmia, joihin emme muualla ole törmänneet. Ravintoloiden henkilökunnan englannin kielitaito oli vielä heikompi kuin meidän. Saimme rapujen sijasta simpukoita ja toisessa paikassa meille yritettiin väkisin myydä shampanjaa kuohuviinin sijaan. 

Varsovaa

 

Olimme jo etukäteen varanneet paikalliselta matkatoimistolta päiväretken Auswitchiin. Matkustimme junalla Krakovaan ja kiersimme hetken kaupunkia tutustuen paikallisiin nähtävyyksiin. Syötyämme, nousimme tila-auton kyytiin ja matkasimme keskitysleirille. 

Kirkko Krakovassa.

Oli mielenkiintoista nähdä natsisaksan hirveydet kaikessa kamaluudessaan. Tänäkin päivänä muistan sen tuskaisen tunteen kun näin museossa uhrien mukanaan tuomien tavaroiden joukossa lasten pieniä kenkiä. Polttouunit nähdessäni tunsin kurkkuani kuristavan ja jouduin nielemään kyyneleitäni. Kireän aikataulun takia emme ehtineet kuin ajamaan Birkenaun ohitse. Valitettavasti Auswitchissa ei saanut sisätiloissa kuvata joten minulla on vain muutamia kuvia keskitysleirin ulkopuolelta.

Kuuluisa portti.

Päätepysäkki jolle valitettavan monen ihmisen matka päättyi.

Kasarmeja.

En usko että tulemme koskaan matkustamaan toista kertaa Varsovaan, mutta Krakovassa voisin sen sijaan käydä uudestaan. Varsova pommitettiin toisessa maailmansodassa pahoin eikä tämän vuoksi ollut niin houkutteleva kuin Krakova idyllisine vanhoine rakennuksineen ja kirkkoineen. Eniten minua varmasti jäi kaihertamaan kohtaamiemme ihmisten epäystävällisyys, jonka vuoksi Puola ei ole minun lempimatkakohteeni. Mielenkiinnolla kuitenkin aina luen muiden kokemuksia maasta.

Matkamuistoja

Rakastan matkustamista! Haluaisin kiertää koko maailman ympäri ja tutkia kaikki maapallon kolkat. Olen etuoikeutettuna saanut pienestä pitäen matkata vanhempien mukana. Aikuisiällä olen ollut onnekas tavatessani miehen, jota kiinnostaa matkustaminen samalla tavoin kuin minua.

Jostain syystä minua ei kiinnosta kaukomatkat. Myönnän että haluaisin joskus nähdä Intian ihmeet tai matkata Peruun ja kavuta Machu Picchulle. Silti Euroopan suuret metropolit kiehtovat minua enemmän. Kerkesimme matkustelemaan Euroopassa muutaman kerran ennen kuin aloin odottaa ensimmäistä poikaamme. Jokaisella matkalla opimme uutta ja olemme viisaampia seuraavaa reissua varten. Opimme myös että joka kerta unohdamme laukustamme jotain.

Emme ole päässeet matkaan kohta kolmeen vuoteen. Odotamme että lapsemme kasvavat hiukan ja vasta tuolloin karkaamme maailmalle. Minun on myönnettävä että matkakuumeeni on jo niin kova, etten uskalla edes katsella matkoja tai hotellien hintoja, pelkään pian huomaamattani varaavani matkan. Haaveenani olisi että jonain päivänä pääsisimme koko perhe kiertämään Eurooppa vanhalla pakettivolkkarilla.

Pienen vauvan synnyttyä joudumme jättämään mieheni kanssa ravintolakäynnit hetkeksi väliin. Ajattelin niiden sijaan kertoa teille matkamuistojani. Pyrin julkaisemaan aina yhden matkakertomuksen kuukaudessa. Aloitan juttusarjani Puolasta, jonne matkustimme ensimmäisen kerran yhdessä vuonna 2008. 

Varsova, Rooma, Budapest, Pariisi, Amsterdam... Matkailu avartaa!

Kudotut säärystimet ja villapaita koiralle.

Kudoin itselleni Novitan Seitsemän Veljestä -langasta säärystimet. Kudoin koko säärystimen joustinneuletta (kolme oikein ja kolme nurin) ja molemmissa päissä on lisäksi noin kuuden sentin resorit tiheämmästä joustinneuleesta. Pituutta säärystimellä on 105 cm! Ne voisi tarvittaessa vetää vaikka jalkojen päälle punteiksi, tosin pelkään, ettei niiden leveys riitä reisiini.

Aamukahvilla auringonpaisteessa lämpöisissä
säärystimissä.

Olen aikoinaan kutonut vanhemmalle koirallemme villapaidan. Minulla oli anoppini kutoma paita mallina ja sovelsin sen mukaan. Valitettavasti en ole laittanut itselleni ylös ohjetta ja myöhemmin kun yritin tehdä toisen, paidan sisään olisi mennyt kolme koiraa. Nyt villapaita alkaa vedellä viimeisiään joten minun olisi pakko tehdä uusi. Jos en löydä mieluista mallia mistään, minun on alettava silmukoiden laskentaan.

Koirallemme kudottu villapaita.

Olemme koiran kanssa samanlaisia vilukissoja. Olemme aina palelemassa! Koiralla on paita päällään jos lämpötila laskee vähänkin lähemmäs viittä astetta. Minulla on koko ajan villasukat jalassa. Lähes kaikki sukkani vetelevätkin viimeisiään ja olenkin joulupukilta toivonut uusia. En vielä tähän päivään mennessä ole oppinut itse kutomaan niitä. Tarvitsisi varmasti opetella. Ensin minun on saatava pois käsistäni isoäidinneliöistä tehtävä torkkupeitto. Aloitin sen teon viikko sitten ja jos puhtia piisaa, se on valmis ehkä juuri ja juuri joulukuun alkuun mennessä. Sitten voinkin aloittaa joululahjojen virkkauksen!

Itse tehdyt suklaapatukat

Olen muutaman kerran tehnyt itse suklaapatukoita. Tätä reseptiä en suosittele laihduttajille. Suklaat ovat niin taivaallisen hyviä että syömme mieheni kanssa hetkessä kilon patukkakasan.

Suosittelen että peset pannun hyvin ennen toffeen valmistamista, sillä kaikki pannuun jääneet maut imeytyvät toffeeseen. Minulla on tällä hetkellä levyllinen sipulille maistuvaa toffeeta keittiössä eikä se maistu kovin hyvälle.

Itse tehtyjä suklaapatukoita ei voita mitkään maailman herkut!

ITSE TEHDYT SUKLAAPATUKAT

Näitä tarvitset:
200 g maitosuklaata
200 g Taloussuklaata / tummaa suklaata
Suolapähkinöitä
Itse tehtyä toffeeta
½ rkl vaniljauutetta


Toffeeta varten tarvitset:
½ rkl voita
1 dl kermaa
1 dl sokeria

Valmista ensin toffee. Sulata voi pannulla ja lisää siihen sokeri ja kerma. Sekoittele kunnes massa on vaaleanruskeaa ja koostumus muuttunut paksuksi vaahdoksi. Kaada toffee kulhoon jäähtymään.

Pannulla kultaa? Ei. Se on toffeeta!

Sulata suklaa vesihauteessa ja sekoita siihen vaniljauute, pähkinät ja murennettu toffee. Kumoa massa leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja levitä se tasaiseksi levyksi. Anna suklaan jäähtyä hetken ja laita se sen jälkeen jähmettymään jääkaappiin useammaksi tunniksi (4-5 tuntia). Kun levy on kovettunut, leikkaa se haluamasi kokoisiksi paloiksi.