ITSE TEHTYJÄ KUUSENKORISTEITA JA JOULUKASSIT

"Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo. Nyt sitä saa, nyt sitä saa vatsansa täyteen puuroo. Joulu on taas, joulu on taas, voi, kuinka meill´ on hauskaa! Lapsilla on, lapsilla on aamusta iltaan hauskaa."

Lupasin pikkuväelle, että tänä vuonna meille tulee kuusi. Aikaisempina vuosina he ovat koristelleet kuusen mummolassa, mutta nyt he toivoivat kuusta meillekin. Onneksi sellainen löytyi mummolan varastosta ja koska meillä on nyt kuusi, me tarvitsemme myös kuusenkoristeita.

En halunnut ostaa kaupasta Kiinassa valmistettuja helyjä, joten pistin pikkuväen töihin ja he ovat tehneet kuuseen tonttuja ja lumiukkoja. Tontuissa on verhorinkula vartalona, jonka ympärille virkkasin punaisesta villalangasta kiinteitä silmukoita. Puinen helmi on päänä ja silmät ja suun he piirsivät tussilla. Tonttulakin leikkasin askarteluhuovasta ja liimasimme sen yhdessä kiinni. Pyykkipojan avulla sain lakin pysymään kiinni liimauksen ajan, mutta suosittelen, että ompelet tonttulakkien saumat kiinni. Pääset helpommalla! Koko komeus pysyy kasassa langan pätkällä, johon pujotimme pari pientä kulkusta.

Nämä lumiukot ovatkin sitten maailman hienoimmat! Pikkuväki liimasi ensin kaksi massapalloa yhteen ja niiden kuivuessa he tekivät pahvirinkulasta ja langan pätkistä myssyt niille. Sitten myssyt päähän ja tussilla silmät ja napit! Todella helppoja tehdä ja niin söpöjä! Vasta tänään huomasin, että ukoilta puuttuu kokonaan ripustusnarut eli kun saan ne taiottua, saan ne kuusen keikkumaan. Lumiukkojen ja tonttujen seuraksi ajattelin ripustaa karkkikeppejä, joita voi sitten jälkkäriksi metsästää kuusesta.

Annamme joka vuosi sukulaisille herkkukassit ja tänä vuonna pikkuväki teki isovanhempien kassit. Ostin askartelukaupasta valkoisia kangaskasseja ja tekstiilitusseja, joilla pikkuväki sai piirrellä oman mielen mukaan kaikkea kivaa mm. kiukaita ja ilmalämpöpumppuja. Jotta muistamme vielä myöhemmin, mitä piirroksissa on, kirjoitin niiden viereen selitykset. Silitin taiteilut kiinni silitysraudalla ja näiden pitäisi kestää 40 asteen pesu. Eikö olekin upeita? Ja vitsit, miten helpolla pääsin itse!

Kassit täytän tänäkin vuonna pienpaahtimon kahvilla, teellä, itse tehdyllä joulusuklaalla ja tietysti itse leivotulla joululimpulla. Muiden sukulaisten kassit ovat värjäyksessä saunanlauteilla ja ne näytän sitten joulun jälkeen, että mitä niistä tuli vai tuliko mitään. Tässä kohtaa toivotan sinulle rakas lukija hyvää ja rauhallista joulua! Tapaamme taas joulun jälkeen!

SILMUKKAMERKIT JÄMÄLANGOISTA

"Ajattele suuria, mutta nauti pienistä."

Tähän päivään asti olen pärjännyt ilman silmukkamerkkejä ja merkinnyt kerroksen vaihtumiset langan pätkillä, mutta pikkuväen uusien pipojen kohopylväät ovat aiheuttaneet niin paljon harmaita hiuksia, että tein itselleni silmukkamerkit jotta pysyn kerroksen vaihtumisissa mukana. Bongasin vähän aikaa sitten Mie Ite -blogin Tiinan ihanan lankakaulakorun ja tein samanlaisia pieniä lankakeriä Pirkka-puuvillasta, jotka ripustin siimalla pieneen lukkoon. Pyörittelin ensin pienet lankakerät, uitin ne erikeepperivesiseoksessa ja annoin kuivua yön yli. Seuraavana päivänä kokosin silmukkamerkin pujottamalla siiman ensin lukkoon ja sen jälkeen neulalla pienien kovettuneiden kerien läpi. Alimman kerän alle tein solmun ja päättelin ylimääräiset siiman pätkät kerän sisään.

Aika kivoja ja nopeita tehdä, mutta ei ehkä niin helppoja kuin luulisi, sillä minikerän pyörittäminen oli yllättävän vaikeaa oli, kun ei ne meinanneet pysyä käsissä! Leppoisaa sunnuntaita!

ASKARTELE JÄÄTELÖTIKUISTA LYHTYJÄ

"Parempi olla pieni ja valaista kuin iso ja varjostaa."

- Anita Tiikasalo

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet niin Kalevala Cal voittoiset, että nyt hyppään vaihteeksi ihan muihin juttuihin. Säästin kesällä jäätelöpuikkojen tikut ja askartelin niistä pieniä, ikkunaan ripustettavia lyhtyjä, joihin saa led-tuikun tuomaan tunnelmaa. Maalasin tikut askartelukaupasta ostetulla maalilla, jota jouduin sutimaan kolme kerrosta ennen kuin se peitti puun. Maalatut tikut liimasin lyhdyiksi ja ripustin ne roikkumaan kirjastohuoneen ikkunaan. Näistä tuli aivan ihania ja ovat niin helppoja tehdä, että lyhtyjen teko onnistuu perheen pienimmiltäkin. Lyhdyn alahylly on sen verran leveä, että siinä pysyy ledkynttilä paikallaan ilman liimauksia tai teippauksia.

Käytin tässä mallina hyvin yksinkertaista taloa, sillä askartelutaidoillani ei kovin vaativia rakennelmia tehdä. Yhteen lyhtyyn meni 25-30 tikkua. Käytin ruutupaperin viivoja apuna ja asettelin sen päällä tikut pieneksi taloksi, jotta sain lyhtyihini suorat seinät. Laitoin pienen helmen liimaa tikkujen päihin ja aloin koota tikkuja lomittain päällekkäin. Ainoa mikä aiheutti harmaita hiuksia oli se, että sain tikkukerrokset pysymään suorassa ja suurin piirtein samassa kohdassa ilman, että ne alkoivat kallistua suuntaan tai toiseen. Kun liima oli kuivunut, pujotin siiman lyhdyn korkeimmasta kohdasta ja solmin kiinni.

Vasta myöhemmin muistin, että olen aikaisemmin tummentanut puuta rautaromu-etikka -liemellä. Kokeilin kolmanteen lyhtyyn tätä ja mielestäni siitä tuli kaikista kaunein. Seos valmistuu muutamassa päivässä, mutta unohdin etikkassa lilluvat ruosteiset naulat kellariin pariksi viikoksi. Seokseni oli niin vahvaa, että jäätelötikuista tuli todella tummia. Ylimääräinen väri lähti onneksi pois, kun pesin tikut vedellä. Pitää kuitenkin muistaa, että jos tummentaa puuta rauta-etikkaseoksella, niin tässä tapahtuu joku kemiallinen reaktio ja sen höyryjä ei saisi hengitellä eli tätä ei parane tehdä huushollissa sisällä.

Jos et ehdi syödä jäätelöitä tähän hätään, mutta haluaisit tehdä lyhtyjä niin jäätelötikkujahan saa myös askartelukaupasta. Jäätelötikkujen kerääminen näin perinteisesti on kuitenkin paljon mukavampaa niin isojen kuin pienten herkuttelijoiden mielestä. Olen aikaisemmin tehnyt jäätelötikuista palapelejä, jotka löydät täältä. Ohjeet puun tummentamiseen etikalla ja rautaromulla löydät täältä.

HUOM! Älä käytä lyhdyissä tavallisia tuikkuja, ettei pirtti pala.

Herkkukassit ja Johannan joulutervehdys

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo pirtteihin pienoisihin.

 (Sylvian joululaulu)

Lupasin viettää tänä vuonna stressitöntä joulua ja mielestäni olen siinä ihan hyvin onnistunut. Joulunalusviikko on ollut kiireinen, mutta kuin ihmeen kaupalla olen saanut tehtyä kaiken. Pikkuväki on nähnyt Tampereen jouluvalot, päässeet joulutorille karuselliin ja saaneet karkkikepit. Pipareita on leivottu kiintiö täyteen, eikä pitkin pöytiä levinneestä piparkakkutalosta ole enää todistusaineistoa. Laatikot on tehty ja sillit ovat valmiina. Sukulaisten joka vuotiset herkkukassit ovat pulleampia kuin muina vuosina. Täytin ne joululimpuilla (tässä ohje) ja joulutortuilla. Keitin viime kesänä kerätyistä mustikoista hilloa, tein itse suklaata (tässä ohje) ja tietysti laitoin mukaan pussillisen vastapaahdettua pienpaahtimon kahvia.

  
Herkut pakkasin viime vuodelta jääneisiin kangaskasseihin. Upotin viime vuoden epäonnistuneet kassit värjäyskurssilla värikattilaan, jotta sain spraysuihkuttelut piiloon (löydät onnistuneet kassit täältä). Koristelin kassit virkatuilla kukkilla ja kirjoin niille varret ja lehdet. Kukat olin onneksi virkannut jo keväällä valmiiksi, mutta muuten kassien koristelu meni yötyöksi. Sen verran kiire kassien kanssa tuli, että en ehtinyt kirjoa lehtiä umpeen, saati korjailla hieman vinoja varsia ja isoja lehtiä. Ukkokulta veti jo kenkiä jalkaan, kun minä kuvasin kasseja blogia varten.

Pikkuväki askarteli isovanhemmille silkkipaperikynttilöitä ja ajattelin, että saavat antaa niitä useampana vuotena, jotta parin vuoden päästä isovanhempien ikkunassa on niitä pitkä rivi. Pannunaluset kudoin kangaspuilla. Niissä on loimilankana juutti ja ne on kudottu juutin lisäksi puuvillalangalla. Juutti on paltinasidos ja puuvillalanka tekee kuviota hyppäämällä aina neljän loimilangan yli. En tiedä, että onko tällä sidoksella omaa nimeä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kudoin juuttia ja se oli sen verran pölisevää ja epämiellyttävää käsitellä, että tämä kokeilu taisi jäädä minun ensimmäiseksi ja viimeiseksi.

   
Nyt kun kaikki on tehty joulua varten valmiiksi, voin rauhoittua ja nauttia tästä keskitalven juhlasta. Tänään kierrämme vielä sukulaisia tervehtimässä ja aattona käymme hautausmaalla sytyttämässä isovanhemmille kyntillät. Joulunpyhät ajattelin istua vain nojatuolissani ja virkata, syödä herkkuja ja lukea jonkun hyvän kirjan. Itse en tältä joululta toivo mitään muuta kuin rauhaa ja parit kunnon yöunet. Minulle joulussa tärkeintä on yhdessäolo ja kiireettömyys. Hyvää ja rakkauden täyteistä joulua sinulle rakas lukija.
 

Toikan lahjakorttiarvonta on päättynyt ja onnetar suosi Sirpaa. Kiitos kaikille osallistuneille ja onnea voittajalle. Olen ollut jo yhteydessä voittajaan.

VIRKATUT JA HUOVUTETUT JOULUSUKAT

"Viisasta miestä ei tunne siitä, että hän ei tee virheitä, 
vaan siitä, että hän ei tee samaa virhettä uudestaan." 

- Winston Churchill

Pikkuväellä oli viime vuonna joulukalentereina tehtäväkalenterit, joiden päivittäiset tehtävät vaihtelivat joulukorttien askarteluista tonttulakkien etsintöihin ja mummola vierailuihin (tässä linkki joulusukkiin). Ne olivat niin mieluisat, että ajattelin tehdä heille samanlaiset tänäkin vuonna. Kalentereiksi virkkasin ja huovutin jo viime jouluksi ihanat joulusukat, mutta niissä roikkuville numeroille kävi vähän hassusti. En tarkistanut pingoitusneuloja ennen käyttöä ja niistä tarttui kurjat ruostetahrat melkein kaikkiin lappusiin. Virkatuissa numeroissa oli niin hirvittävä työ, että tänä vuonna en enää tehnyt niitä uusiksi vaan askartelin uudet numerolappuset huovasta.

Leikkasin numerot ensin kartongista ja sen jälkeen kaksinkertaisesta huovasta. Jätin kartonkinumeron ympärille muutaman millin saumanvaran, sujautin kartonkinumeron huopaisten väliin ns. kovikkeeksi ja ompelin virkkauslangalla huopanumerot kiinni. En ole kovin kokenut käsinompelija, joten maailman siistein tämä jälkeni ei ole, mutta nämä voittavat mennen tullen viime vuotiset ruosteenkirjavat numerot. Yksi vaihtoehto olisi ollut tietysti liimata huovat tai ommella ne koneella, mutta jotenkin tämä käsinompelu tuntui minusta kotoisimmalta vaihtoehdolta.

Sukka on virkattu huopuvasta Iglo-langasta ja se on niin paksua, ettei sukan virkkaamisessa mene kauaa. Joulusukkiin vaihdetaan iltaisin numerot, jotta tonttu osaa yön aikana sujauttaa yllätyksen sukkaan. Numeroita ei ole kuin nollasta kahdeksaan ja yksi ylimääräinen ykkönen ja kakkonen, joten numerot askartelin parissa illassa. Ehdit vielä hyvin virkata itsellesi (tai lapsille) joulusukat numeroineen ennen joulukuun alkua. Ohjeet joulusukkaan löydät täältä, virkattuihin sydämiin täältä ja vinkkejä tehtäväkalenterin luukkuihin täältä. Ihanaa torstai-iltaa ja mukavaa viikonloppua. Siirryn mussuttamaan joulupipareita muualle näppäimistön päältä. Osa näppäimistä rusahtaa erikoisesti.

Luomu mehujäätä ja jäätelötikkupalapeliä

Onnellinen se, jolla on aikaa elää!
- Otto Weiss
 

Tällä viikolla helle on hellinyt meitä ja kokeilin Facebookissa näkemääni mehujääohjetta (tässä linkki alkuperäiseen ohjeeseen). Ohjeen melonit korvasin kotimaisilla marjoilla ja jätin pois ohjeessa mainitut siirapit ja sokerit. Soseutin sauvasekoittimella mustikoita, kaadoin soseen mehujäämuotin pohjalle parin sentin paksuisen kerroksen ja laitoin pakkaseen n. 40 minuutiksi. Seuraavaksi kaadoin soseutettuja mansikoita kohmeisen mustikkasoseen päälle ja laitoin takaisin pakkaseen taas 40 minuutiksi. Viimeiseksi kaadoin päälle vadelmista tehtyä sosetta, painoin jäätelötikut mehujäihin ja annoin olla pakkasessa seuraavaan päivään. Bingopalkintona saatu mehujäämuotti odotti kaapissa yli 15 vuotta ennen kuin sain sen ensimmäisen kerran käyttöön ja siitä oli pari alkuperäistä muovitikkua hukkunut, mutta onneksi kaapista löytyi vanhoja jäätelöpuikkojen tikkuja.

Otan jäätelötikut aina talteen ja nyt ne ovat ensimmäisen kerran päässeet muuhunkin käyttöön kuin vain taimien nimikylteiksi. Tämä palapeli-ideakin on Facebookista bongattu, mutta siinä palapeli piirrettiin jäätelötikkuihin. Koska en ole niin hyvä piirustelija kuin haluaisin, tein palapelin käyttämällä valmista kuvaa. Leikkasin kuvat vanhasta, pikkuväen repimästä satukirjasta ja liimasin ne tikkuihin. Annoin liiman kuivua ja seuraavana päivänä ukkokulta suihkutti lakan tikkujen päälle. Leikkasin mattoveitsellä kuvan auki ja tikut irti toisistaan. Meillä jäätelötikkupalapeli tulee terassille siltä varalta, että sadekuuro yllättää leikkijät, mutta tästä saa nopeasti hauskan ja ihan erilaisen palapelin vaikka auto- tai junamatkalle. Tikkuja voi kuljettää vanhassa kahvikupissa tai vaikka pienessä pussukassa. Muutaman harjoituskappaleen sain kokemattomana askartelijana tehdä, kun suihkuttelin ensin liian hätäisenä lakan enkä antanut liiman kuivua ja kuvan takana olevat kirjaimet näkyivät läpi. 

Tämän postauksen myötä jään blogini kanssa kesälomalle ja pikku hiljaa suljen myös Facebookin ja Instagrammin. Tämä on nyt kolmas kesä, kun irrottaudun netistä ja somesta vähäksi aikaa. Parin viikon sijaan aion lomailla tänä kesänä koko heinäkuun ja tapaamme taas elokuun puolella. Someloman aikana keskityn vain elämään ja ihmisiin täällä talossa. Aion lukea muutaman kirjan, teen käsitöitä, siivoan huushollin lattiasta kattoon ja järjestän kissan ristiäiset. On uskomatonta, miten paljon saan tehtyä, kun some ei vie aikaani vaan käytän sen tehokkaammin hyödyksi. Olen pikkuväelle luvannut, että tästä tulee kaikkien aikojen kesä, joka on täynnä retkiä, seikkailuita ja tutkimusmatkoja. Nyt on aika lunastaa lupaukset ja unohtaa kaikki muu. Aivan ihanaa kesää sinulle rakas lukija! Toivon, että olet täällä vielä elokuussa kun palaan lomilta. Nyt alan piirtää pikkuväelle aarrekarttoja. Kapteeni punaparta on kätkenyt aarteen lähistölle ja pikkuväen pitäisi etsiä se!

Kirjettä kirjoittamassa

Milloin viimeksi olette kirjoittaneet kirjeen? Siis ihan oikean kirjeen, ei mitään sähköpostia?

Uskaltaisinkohan sanoa, että edellisestä kirjeestäni on vierähtänyt jo kaksikymmentä vuotta. Pikkutyttönä taisin olla kaikkien luokalla olevien tyttöjen kanssa kirjeenvaihdossa, mutta kaikki kirjekaverit jäivät teini-iän myllerryksessä. Nyt kuitenkin kävi niin ihanasti, että postipoika kantoi minulle kirjeen. Tietysti siihen pitää vastata, joten kaivoin kynät ja paperin esille. Vaikka olen säästänyt vähän kaikkea nuoruusvuosiltani, niin kuvioitua kirjepaperia ei löytynyt, joten pikkuväen piirrellessä traktoreita ja autoja, minä piirustelin kukkia kirjepaperien kulmiin. Illalla suljen paperit laatikkoon ja laitan sinne pienen pumpulipalan, johon tiputan muutaman tipan ruusuöljyä. Eiköhän näille kelpaa kirjoitella. Mukavaa keskiviikkoiltaa.

Helmiä ja heijastimia

Ensiksi haluan kiittää teitä edellisen postauksen ihanista kommenteista. Sananne lämmittivät mieltäni paljon! Koska ahkeroin peittoni kanssa niin ahkerasti, niin saan varmasti ottaa nyt ihan rennosti ja vain esitellä muiden töitä. Sain viime vuoden puolella Kierrätyksen, liikunnan ja tuunauksen lumoissa -blogin Susannalta heijastimen. Koska heijastimia ei ole ikinä liikaa, ajattelin pikkuväen kanssa askarrella heillekin omat. Solmin heijastimeen kalalankaa, jonka nyöritin ja pikkuväki sai pujotella siihen helmiä katkenneesta helminauhasta. Kun nauhaa oli enää muutama sentti jäljellä, solmin siihen vanhojen henkselin klipsun, jolla heijastimen saa roikkuun takkiin tai reppuun. Aivan ihana ja äärimmäisen kaunis heijastin! Itselleni en toistä tarvinnut, sillä Susannalta saatu heijastin on keikkunut jo monta kuukautta taskun pielessä. Susannan valitsemat värit sopivat villakangas takkini väreihin kuin nenä päähän! Kiitokset Susannalle ihanasta lahjasta ja ideasta!