lauantai 31. toukokuuta 2014

Ja kymmenen euroa. Kolmas kerta. KOP!

 
Olin helatorstaina Piijuskan järjestämässä huutokauppassa Urjalassa. Tein eväät ja pakkasin kopan hyvissä ajoin. Lähtiessä tarkistin kolme kertaa, että muistin ottaa mukaan rahapussin ja puhelimen. Joka kerta opin uutta ja osaan varautua päivään aina paremmin ja paremmin. Viime kesänä opin sen, että Menosissa sadekelillä ehdoton kenkävalinta on kumisaapas. Tällä kertaa sukkani eivät kastuneet, kun sipsuttelin uusissa kirkuvan punaisissa Hai-saappaissani "saniteettitilohin" (puuceehen).

Ihmisiä oli paljon! Todella paljon! Hinnat karkasivat monissa huutokohteissa korkeiksi. En saanut ainuttakaan lakanalaatikkoa enkä yhtään emalikippoa. Kirkuvan oranssit Fiskamin muoviastiat jäivät vain haaveeksi. Sain hypistellä ihania värikkäitä virkkauslankoja, mutta mukaani en niitä saanut. Kaikki kauniit peltilaatikot pääsivät muihin koteihin. Muutaman huonekalun kohdalla koetin tuuriani. Tämä laiskanlinna olisi ollut aivan täydellinen. Uskotteko, että tämä tuolivanhus on oikeasti vuodetuoli? Sen selkänoja kaatuu alas ja istuinosa kääntyy ympäri. Tuoli muotoutuu yhden hengen kapeaksi vuoteeksi. Uskomaton, eikö vain? Minun on myönnettävä, että nyt harmittaa kun pihistelin.


Tyhjin käsin minun ei tarvinnut lähteä. Sain aivan ihanan ompelujakkaran, johon suunnittelin virkkaavani joskus uuden päällisen. Huusin meille uuden pehmeän ja lämpimän täkin. Mitä sanotte? Eikö olekin herkullisen värinen! Odotan, että se tulee pesukoneesta ja saan käpertyä siihen virkkaamaan. Lisäksi huusin uuden miljoonalokerikon ja kangaslaatikon. Jotta sain haluamani kirjan, jouduin ostamaan koko laatikollisen kirjoja. Minun pitää käydä kirjat ajatuksella läpi ja katsoa mitä säästän. Suurimman osan kirjoista taidan myydä syksyllä kirppiksellä.


Vaikka en saanut mukaani ihan samanlaista kasaa aarteita ja herkkuja mitä viime vuonna sain, minulla oli aivan täydellinen päivä. Sain viettää vapaapäivää hyvässä seurassa. Lähtiessämme ihmettelin ystävälleni, että pääsinpä halvalla. Onko minusta tullut pihi? Sain kuulla vastaukseksi että: ”Ei. Olet vain tullut järkevämmäksi.”

torstai 29. toukokuuta 2014

Mikä tekee ihmisestä ekologisen?

Joka aamu kävelen lasten kanssa pienen lenkin. Joka aamu kävelemme hyötyjätteiden keräyspisteen ohi. Joka aamu katselen kuinka keräyspisteen nurkkiin kerääntyy mitä erikoisempia nyssyköitä, pussukoita ja laatikoita. Milloin katoksen taakse on kannettu sohva tai jätesäkillinen vaatteita. Välillä jätekatokseen on jätetty jätesäkillinen talousjätettä, joista linnut tappelevat viimeistään seuraavana päivänä, levittäen kaiken roskan pitkin pihaa. Minun piti ottaa teille kuvia keräyspisteestämme, mutta epäilen jokaisen saavan katsella muutenkin roskia, ihan ilman että esittelen niiden kuvia.

Joka kerta kun katselen keräyspistettä, jota toiset pitävät kaatopaikkanaan, mietin, miksi toiset ihmiset ovat ekologisempia kuin toiset? Miksi toiset ihmiset ajattelevat luontoa enemmän kuin toiset? Ovatko toiset ihmiset niin itsekkäitä etteivät ajattele omaa kotiaan pidemmälle? Vai ovatko he vain niin välinpitämättömiä yhteisestä ympäristöstämme? Onko ekologisuus jotain sellaista mitä opitaan kotona vai syntyvätkö toiset ihmiset vain hieman vihreämmiksi kuin toiset? Perheessämme jätteiden lajittelu on itsestäänselvyys. Roskat viemme roskakoriin. Jos tiputamme jotain, noukimme ne ylös.

Kävellessämme aamulenkkiä kaksivuotias poikani osoittaa roskaa tien poskessa ja kysyy: mikä se on? Vastaan: Se on roska. Hän katsoo minua kummastuneena ja menee mietteliääksi. Hän miettii varmasti samaa kuin minä. Miksi se on siinä? Miksi ihmiset heittävät roskia maahan? Mikä saa ihmisen tyhjentämään taskunsa tien poskeen? Vaikka roskakoreja ei ole joka kadunkulmassa, onko roskien vieminen omaan roskakoriin liian työlästä?

Pohtiessani tätä, olen huomannut omassa toiminnassani parantamisen varaa. Näen roskan maassa ja vain kävelen sen ohi. Olenko minä loppujen lopuksi pahempi ekotuholainen kuin roskaaja itse? Vihreiden arvojen puolestapuhujana minun pitäisi viedä se roskakoriin vaikka roska ei olisi omani. 

En muista vanhempieni ikinä paasanneen luonnonsuojelusta tai valistaneen minua vihreillä ajatuksilla. Talousjätteemme joutui samaan roskakoriin muun sekajätteen kanssa eikä 80- ja 90-luvuilla taidettu muutenkaan tuntea sanaa kierrätys. Toisaalta kodissamme käytettiin tavarat loppuun asti. Jos jotain meni rikki, se yritettiin korjata. Kuljin serkkuni vanhoissa tai äitini ompelemissa vaatteissa ja jos vaatteisiin tuli reikä, se paikattiin. Hyvää käyttökuntoista tavaraa ei heitetty roskiin. Jos jokin jäi tarpeettomaksi, sille yleensä löytyi käyttäjä lähipiiristä.

Vaikka ekologisuus ja kierrätys tuntuvat olevan tänä päivänä muoti-ilmiö, nykyinen kulutusyhteiskunta ruokkii turhamaista kertakäytöstä. Internet on pullollaan vaatekauppoja, joista voit tilata puoli-ilmaisia, kolmansissa maissa, kehnoissa työoloissa valmistettuja vaatteita. Muutaman käyttökerran jälkeen ne myydään tai laitetaan roskiin ja ostetaan uusia, jotka kokevat saman elinkaaren. Kuinka moni tänä päivänä parsii risan vaatteen? Elektroniikkalaitteiden käyttöikää valvotaan, jotta uusia ostettaisiin. Vanhan rikkoutuneen laitteen korjaus tulee monesti kalliimmaksi kuin uuden ostaminen. Emmekö ole menneet nyt vähän metsään?

Monesti ekologisuus ja kierrätys tarkoittavat taloudellisia säästöjä. Käyttämällä kierrätysvaatteita säästää luontoa ja rahaa. Kirpputorien rekit pursuavat vaatteita, jotka eivät kelpaa enää kenellekään koska ovat niin "last season". Sammuttamalla ylimääräisiä valoja ja säätämällä asunnon lämpötilaa, säästää euroja ja siistii omaa hiilijalanjälkeään. Ollakseen ekologinen ei tarvitse ostaa hybridiautoa tai olla vegaani. Ihan tavallisilla, pienillä päivittäisillä teoilla, kuten jätteiden lajittelulla ja kestokassien käyttämisellä kauppareissulla, on merkitystä. Vaikka ne tuntuvat mitättömiltä ja turhilta, niitä kun tekee tarpeeksi ja tarpeeksi moni, niistä on hyötyä.

Puhdas luonto on varmasti asia, josta kaikki nauttii. Mielestäni puhdas luonto ja tämä ihastuttava maapallomme on parhain perintö, jonka voin lapsilleni antaa. Se millaisen mallin ja esimerkin minä annan lapsilleni, vaikuttaa varmasti heidän tulevaan suhtautumiseen luontoon ja kierrätykseen. Toivon, että he saavat nauttia kauniista ja monipuolisesta maapallostamme. Ollaan ekologisia ja vihreitä myös sen jälkeen kun se ei ole enää muotia.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Omenapuu kukkii



Pihassamme on kolme vanhaa omenapuuta.


 Ne kukkivat...


... ja kukkivat...


 ...ja kukkivat melko kauniisti. Eikö vain?


Normaalisti pihamme ei ole näin ruokoton, mutta pitkän talven jälkeen en vain yksinkertaisesti saa tarpeekseni voikukista. Ne ovat mielestäni kauniita!


Mieheni käynnistelee leikkuriaan ja joudun sanomaan hyvästit voikukille. Uskollisina ystävinä ne kuitenkin palaavat. Luultavimmin nopeammin kuin ehdin toivoakkaan.

Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle!

perjantai 23. toukokuuta 2014

11 asian haaste!

Sain ensimmäisen haasteeni Anarchknitin Alotreiv:lta ja pakkohan minun on tarttua tähän mahdollisuuteen.


11 asian haasteessa on tarkoituksena löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan blogeja, joilla on alle 200 lukijaa. Haaste menee näin:

  1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
  2. Haastetun pitää vastata 11 kysymykseen haastetuille.
  3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
  4. Haastetun tulee valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
  5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
  6. Ei takaisin haastamista.

Lista asioista:

  1. Kaikella on aina tarkoitus.
  2. Rakastan elämää.
  3. Kun kerron vitsin, huone hiljenee - en siis kerro vitsejä.
  4. Lukion äidinkielenopettejani on sanonut minulle, ettei minusta ikinä tule kirjoittajaa.
  5. Kaiken voi oppia.
  6. En tiedä mikä minusta tulee isona.
  7. Ostan aina parillisen määrän hedelmiä, vihanneksia yms.
  8. En ymmärrä miksi toiset ihmiset pakkaavat banaanit muovipusseihin.
  9. Jos keksisin aikakoneen, matkustaisin vuoteen -69 ja Woodstockiin.
  10. Paheiden summa on vakio.
  11. Joka kerta kun menen kasvimaalle, päässäni alkaa soida Ismo Alangon Kun Suomi putosi puusta.

Alotreivin kysymykset minulle:

  1. Mikä on elämän tarkoitus?
    - Olla onnellinen.
  2. Kumpi tuli ensin, muna vai kana?
    - Muna
  3. What... is the airspeed velocity of an unladen swallow?
    - Kaikki tietävä Google vastasi: It depends on whether you are talking about an African or European swallow. The airspeed velocity of an unladen swallow is roughly 11 meters per second, or 24 miles per hour * , beating its wings 7-9 times per second (rather than 43).
  4. Perinteinen kirja, äänikirja, e-kirja vai ei kirjaa ollenkaan?
    - Kirja
  5. Omenia vai omenoita?
    - Omenoita
  6. Onko teefirmojen työntekijöillä kahvitaukoja?
    - Hmmm... Ottaen huomioon mistä päin maailmaa teet tulevat… pelkään pahoin, ettei heillä ole taukoja ollenkaan.
  7. Mikä on/olisi supervoimasi?
    - Ajatusten lukeminen olisi ihan kivaa =)
  8. Lempilankasi?
    - Olen varmaan tylsä, mutta seiska veikka. Se on tuttu ja turvallinen. Sitä löytyy melkein mistä kaupasta tahansa.
  9. Oletko optimisti, pessimisti, realisti vai nisti?
    - Optimisti
  10. Kolme toivomustasi lampun hengeltä?
    - Kaikilla olisi samat lähtökohdat elämään ja onneen.
    - Ihmiset ajattelisi enemmän ympäristöä.
    - Ihmiset ei olisi ahneita.
  11. Voitko rehellisesti sanoa rakastavasi itseäsi?
    - En.

 Kysymykset haastettaville:

  1. Mikä on elämän tarkoitus?
  2. Oletko onnellinen?
  3. Onko lasisi puoliksi tyhjä vai täysi?
  4. Oletko sellainen aikuinen, millaiseksi itsesi pienenä kuvittelit?
  5. Mitä lanka- /käsityökorissasi on?
  6. Mikä on erikoisin paikka, missä olet tehnyt käsityötä?
  7. Jos voittaisit lotossa, mitä tekisit?
  8. Mikä on parasta kesässä?
  9. Onko kodissasi jokin esine, joka on seurannut sinua koko elämäsi?
  10. Mikä on rakkain lapsuuden muistosi?
  11. Jos puu kaatuu metsässä, niin lähteekö siitä ääni, jos kukaan ei ole sitä kuulemassa?

Olen pahoillani, etten tiedä yhtään ketkä kaikki haasteeseen ovat vastanneet, joten suoritan hyvin epätasa-arvoisen arvonnan. Haastan mukaan seuraavat blogit:

http://pilviraitti.blogspot.fi/
http://hellapuu.blogspot.fi/
http://ompelukoukku.blogspot.fi/
http://annitanninelamaa.blogspot.fi/
http://unelmallinen2014.blogspot.fi/
http://talostakoti.blogspot.fi/

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Neitsytpäivänä kaikki kasvaa!



Puutarhassa touhuaminen on aivan ihanaa! Kaikki murheet ja mielipaha unohtuu kun pääsen hetkeksi ulos ja saan upottaa käteni multaan. Raittiissa ilmassa touhuaminen saa ajatukset kulkemaan ja oloni rentoutuu. Kaksivuotias uhmaikäisemme on taas kokeillut äitiään rankemmalla kädellä, joten iloitsen kun saan painaa ulko-oven kiinni ja karata edes hetkeksi puutarhaan mittailemaan ruohonkasvua.

Luotin viikko sitten neitsytpäivän maagiseen voimaan ja laitoin samana päivänä maahan niin salaatit kuin juurekset.  Minua ei haitannut vaikka luontoäiti heitti vesikuuron niskaani ja pienessä tihkusateessa mylläsin puutarhassa. Pääsinpähän luistamaan kastelusta, sillä siivotessani jälkiä, vettä alkoi sataa kunnolla. Sade tulikin tarpeeseen sillä puutarhani pölisi kuivuudesta.

Talvella tehdystä inventaariosta huolimatta, olin ostanut muutaman siemenpussin lisää ja nyt minulla todellakin oli kylvettävää. Parsat pääsivät viime syksynä tehtyihin lavakauluspenkkeihin ja pavut maa-artisokkien seuraksi omaan ruutuunsa. Porkkanoiden, palsternakan ja sipuleiden viereen jätin vielä hieman tilaa avomaankurkkua ja kesäkurpitsaa varten. Lopuksi ripottelin hieman penkin päähän kehäkukkaa somistamaan kasvimaata. Yläpihan korokepenkkeihin laitoin valkosipulia, punajuurta, tilliä, salaatteja ja rucolaa.
 
Ylimääräiset härkä-ja pensaspavun siemenet kiikutin naapuriin ja sain vaihtokaupassa ruusupavun siemeniä. Olen niistä äärimmäisen onnellinen! Nopeasti kyhäsin kukkapenkkimme päähän niille paikan ja poikani sai kylvää ensimmäiset siemenensä.

 

Mitä sanotte kirjastohuoneemme viidakosta? Chili kukkii. Tomaatit olivat kasvaneet niin pitkiksi, että siirsin ne uusiin isompiin purkkeihin ja nyt suunnittelen vieväni ne ulos keräämään voimia. Varret ovat niin ohuet ja pitkät, että kasvi ei jaksa kannatella itseään omin avuin. Tomaatit on nyt tuettuina langanpätkillä verhotankoomme. Se on ihan toimiva ratkaisu, mutta niiden karaisu on lähes mahdotonta, ellei halua kuljettaa aamuisin myös verhotankoa niiden mukana. Odotan viikon ja vien taimet kertaheitolla ulos. Tai vien ainakin osan ja säästän loput sisälle ja vien ne ulos vasta kesäkuun puolella.

Minulta loppui neitsytpäivänä aika kesken ja basilika, korianteri ja timjami jäivät oman onnensa nojaan. Siirsin ne eilen hetken mielijohteesta purkkeihin ja jätin ulos terassin reunalle. Timjami ja korianteri olivat niin huonossa kunnossa ja nuutuneita, että on ihme jos ne enää virkoavat. Nyt poikamme on turhan ahkerasti kastellut niitä, eli jos en onnistunut niitä kuivattamaan kuolleiksi, poikamme luultavimmin hukuttaa ne. Perheellämme on puutarhan kultainen keskitie nyt hieman hukassa.


Äitini kertoi minulle jo keväällä, että isoäitini esikasvatti sanomalehtitörpöissä perunan taimia ja heillä syötiin jo juhannuksena oman maan perunoita. Kauriin päivänä kylvettyjen siiklin ja rosamundan lisäksi laitoin terassillemme lasilevyn alle kasvamaan perunoita. Kietaisin sanomalehden sivun pullon ympäri ja teippasin sen kiinni maalarinteipillä. Noukin kasvimaaltamme multaa ja laitoin itäneen perunan törppöön. Mielenkiintoista nähdä kuinka paljon nopeammin ne lähtevät kasvamaan kuin kasvimaalle kylvetyt perunat. Olisi mahtavaa syödä juhannuksena oman maan perunaa. Harmillista vain ettei minulla ole niille tilaa kasvimaalla. Onneksi tilapulman ratkaisu ei ole tämän päivän tehtävä.

Kävin tänään nuuskimassa nenä kiinni kasvimaassa ja huomasin ilokseni, että viljelykseni olivat alkaneet itää. Taidamme saada ihan mukava sadon kesällä, jos kaikki istutetut kasvavat. Härkäpapu kurkki jo mullan seasta ja sipulit olivat hyvällä alulla. Kasvimaalla näytti muuten hyvälle mutta ruusupapu ei ole vielä itänyt. Yksi kesäkurpitsan taimi koki kovan kohtalon tänään kaksivuotiaamme kourissa. Meillä on nyt siis yksi kesäkurpitsa vähemmän. Uskallankohan jo todeta, että olen päässyt melko pienillä taimivahingoilla vilkaan poikamme kanssa.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Virkattu kukkakranssi


Kranssi on valmis! Se on vihdoin valmis! Myöhästyin viikolla enkä ihan saanut tehtyä sitä äitienpäiväksi. Vaikka kukkia ja lehtiä oli ihana virkata, olen silti onnellinen kun sain sen pois käsistäni. Koska kranssissa oli niin monta työvaihetta, sen teko oli vaihtelevuuden vuoksi mukavaa. Minun on kuitenkin myönnettävä tuskastuneeni moneen kertaan sen kanssa.

Tiesin ettei kranssia virkata yhdessä päivässä, mutta en ihan ymmärtänyt kuinka suuritöinen se olisi. Aloittaessani maaliskuun alussa urakkaa pähkäilin kahden eri kranssikoon kanssa. Minulla oli ostettuna kaksi erikokoista styrox-kehää, enkä oikein osannut päättää kumman tekisin. Päätin tehdä suuremman, koska minulla oli hyvin aikaa varattuna kranssin tekoon. Kerkeäisin hyvin kahdessa kuukaudessa virkata kaikki kukat ja lehdet kranssiin.

Kaksi kuukautta kuitenkin vierähti nopeasti. Kranssiin meni kaiken kaikkiaan lähes 80 kukkaa ja 50 lehteä. Lisäksi ompelin siihen mummoni katkenneesta helminauhasta meripihkahelmiä (joiden aitoudesta en mene takuuseen). Vihreää lankaa lukuun ottamatta, käytin pois varastojeni puuvillaisia virkkauslankoja. Koska vihreää oli niin valtavasti, en tehnyt lehtiä sen lisäksi kuin vanhasta akryylilangan jämästä. Kukat tein viidestä eriväristä ja perhosiin käytin mummoni liukuvärjättyä puuvillalankaa. Valmista kranssia katsellessa olen onnellinen, etten käyttänyt ihan kaikkia lankoja, joita suunnittelin käyttäväni. En välttämättä olisi enää hallinnut niin montaa väriä, vaan kranssista olisi tullut sillisalaatti.


Virkkasin kukat aina kymmenen kappaleen erissä ja päättelin ne heti. Lehtien teko oli ihanan helppoa, kun virkkasin langanpätkät lehden sisään. Olisin varmasti lyönyt hanskat tiskiin, jos minulla olisi ollut 130 kukkaa ja lehteä kerralla pääteltävänä. Tuskaisin vaihe oli varmasti styroxin peittävän kappaleen teko. Tein siihen valkoiset raidat vain siksi, että sen virkkaus olisi minulle mieluisampaa. Minusta kuitenkin tuntui että se jatkui ja jatkui.

Kranssin kokoaminen vei huomattavasti pidempään kuin mihin olin varautunut. Kranssin reunusta kiertää tumman vihreät lehdet ja vaaleampaa vihreää olen käyttänyt vain kranssin päällä olevissa koristelehdissä. Kukat ovat kranssin päällä. Jouduin vielä virkkaamaan lisää kukkia ja lehtiä kun minusta reunoilla oli muutamia paljaita kohtia, jotka huusi täytettä. Olen tyytyväinen ja hieman jopa ylpeä itsestäni, kun olin kärsivällinen ja virkkasin lisää. Olisi ollut turhaa oikoa kun siihen mennessä olin jo tehnyt niin paljon.


Noh, mitä mieltä olette? Mielestäni se on äärettömän kaunis! Lopputulos on kaiken sen vaivan arvoista. En ole tuhlannut aikaani kuluneena kahtena kuukautena. Vaikka kranssissa oli tekemistä, se on niin kaunis, ettei varmasti jää viimeiseksi. Ostamastani pienemmästä styrox-kehästä voisin tehdä ovikranssin oveemme tai lahjan isoäidilleni. Tai sitten ostan toisen kehän ja teen molemmat.

Työn ollessa loppusuoralla päätin, etten aloita uutta työtä ennen kuin olen siivonnut (näkisittepä kotimme), laittanut tavarat paikoilleen (keittiömme pöydän kulmilla on outoja lehti- ja kirjakasoja), siivonnut lasten vaatekaapit (käsittämätöntä miten nopeasti he kasvavat), huoltanut taimilapseni (Saharassakin on vehreämpää kuin taimihyllyssäni) ja ottanut ainakin yhdet hyvät päiväunet (jotta sain kranssin tehtyä, nipistin lisäaikaa siitä mistä en olisi saanut, eli nukkumisesta). On outoa olla ilman keskeneräistä käsityötä. Muutaman päivän annan kuitenkin käsieni levätä ja keskityn muihin asioihin. Sitten voin taas innolla tarttua koukkuun.
 
 

maanantai 12. toukokuuta 2014

Vasara ja nauloja








Pikku hiljaa takapihallemme on noussut puutarhavaja, jonka voimme kohta ristiä kanalaksi. Se ei ole vielä valmis, mutta melkein. Ovet puuttuvat ja muutama lauta ja naula pitää vielä vasaroida. Vajasta tulee hieno. Siitä tulee hienompi kuin millaista suunnittelin. Mieheni yllätti minut jälleen kerran näppäryydellään.

Minun on myönnettävä, että hieman epäilin kuinka kanalamme käy. Mieheni loukkasi itsensä ja oli muutaman viikon jalkapuolena. Vasta toukokuun puolella hän pystyi aloittamaan urakan, joka oli suurempi töinen kuin kuvittelin. Ihmettelin hänen murahteluaan, ettei sitä tehdä parissa päivässä. Kuvittelin, että viikonloppu olisi riittänyt lämpöeristetyn vajan rakennukseen. Ei se ihan riittänyt yhdelle miehelle, joka joutuu tekemään ihan kaiken alusta loppuun yksin.

Minusta ei ole ollut paljon apua rakennustöissä. Olen lapset sylissä katsellut ikkunasta, kuinka mieheni paiskii ympäri pyöreitä päiviä, satoi tai paistoi. Välillä olen tapani mukaisesti huikannut tuiki tärkeitä rakennusohjeita ikkunasta. Perhesovun säilyttämiseksi on ehkä parempi, etten puutu sen enempää rakennustyöhön. Miehelläni on ollut varmasti tarpeeksi sulateltavaa hyvissä neuvoissani.

Päivä päivältä kanasuunnitelmamme alkaa tuntua todellisemmalta. Olemme ihan oikeasti saamassa kanoja! Tosin hieman aikataulumme taitaa venyä sillä kanojen aitaus puuttuu vielä kokonaan, mutta tuskin se maata kaataa. Otamme kanat kun kaikki on valmiina. Nyt kun mieheni on rehkinyt rakennustöissä, minunkin pitäisi varmasti tehdä hieman asian eteen ja alkaa opiskella kanojen hoitoa. Voisin vaikka aloittaa siitä, että mitä ne syövät ja mistä saan kuivikkeita kanalaan.


keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Puutarhasuunnitelmia


Viimeistenkin routien sulettua pääsin kasvimaalle. Heräsin horroksestani hieman liian myöhään, enkä pystynyt täysin noudattamaan kuukirjani ohjeita maan muokkauksesta. Kirjan ohjeistuksen vastaisesti, käänsin kasvimaan keväällä vain kahdesti. Koska kasvimaamme on vasta viime vuonna perustettu, en ravinnut sitä enää keväällä. Viime syksyinen kompostiannos saa riittää.

Huhtikuussa nostettujen maa-artisokkien siemenmukulat ovat jo päässeet takaisin maahan. Minun oli kylvettävä ne jo huhtikuun viimeisinä päivinä, koska ne alkoivat itää niin hyvin kellarissamme. Viime kesäinen satomme oli noin 35 kiloa. Se olisi ollut vielä suurempi, mutta valitettavasti olimme saaneet jonkun tuholaisen vaivaksemme ja osa mukuloista oli mennyt pilalle. Minulla on vielä vannan pohjalla mukuloita, joista teen huomenna sosekeittoa pakkaseen ja lopuista maa-artisokkagratiinia. Teimme sitä jo viime viikonloppuna ja se oli aivan taivaallista. Paketillisella Koskenlaskijaa saattoi olla osuutta asiaan.

Mintut ja ruohosipuli ovat jo heränneet maan uumenista ja ruohosipulissa on jo nuppujakin. Olen napsinut ensimmäisiä värimintun lehtiä karitsan lihapulliin ja kermaviilikastikkeemme ovat saaneet ruohosipulista taas hieman lisämakua. Ei mene enää kauaa, kun saamme tehdä kevään ensimmäisiä raparperipiirakoita ja -kiisseleitä. Ihanaa, kun saamme taas syödä oman maan antimia.



Esikasvatuksessa olevat taimet ovat hullaantuneet. Tomaatin, chilin ja paprikan taimet kasvoivat niin korkeiksi, että minun oli pakko järjestellä uudelleen taimihyllykköäni. Jotta tomaattien varret pysyisivät pystyssä, olen epätoivoisesti yrittänyt tukea niitä mummoni vanhoilla kutimilla. Kirjastohuoneemme ikkunan edusta muistuttaa nyt enemmän viidakkoa kuin kirjastohuonetta. Asterit ja sitruunamelissat koulin omiin purkkeihinsa viime viikolla ja ratkaisin tilapulman sijoittamalla asterit vanhempieni hoiviin. En olisi millään kyennyt pitämään lähes 50 pientä taimenalkua turvassa kaksivuotiaaltamme.

Olen opiskellut Minna Siltalan Keittiötarhan 3 vuodenaikaa -kirjasta kasvikumppaneita ja niiden perusteella olen hahmotellut keittiötarhaani. Olen nyt melko tyytyväinen sijoitteluun. Ainoa murheeni on enää tomaattien kumppanit, sillä tomaatit pääsevät taas kukkapenkkiimme liljojen jatkoksi. Olisi mukavaa, että penkissä kasvaisi jotain hieman koristeellisempaa kuin pensaspapu. Viime kesänä en perehtynyt pahemmin kasvikumppaneihin ja vuosi meni ihan harjoittelun merkeissä. Olin onnellinen kun ylipäätänsä sain jotain omasta maasta ruokapöytään. Mielenkiintoista kun saan viedä puutarhaharrastukseni nyt tavallaan ihan toiselle tasolle.

Minulla oli tehtynä hienot puutarhasuunnitelmat keväälle. Katsoin kuukirjasta hedelmä-, lehti- ja juuripäivät. Minun piti niiden mukaan kylvää, koulia ja istuttaa kaikki juurekset ja loput kasvikset. Kahden pienen lapsen äitinä unohdin, ettei kaikki aina mene kuin elokuvissa. Lasten päiväuniaikana en ehdi tehdä ihan kaikkea mitä suunnittelin. Joudun nyt hieman oikaisemaan ja istutan loput yhtenä päivänä.

Esikoisemme pääsee perjantaina isovanhempiaan viihdyttämään ja mieheni lupasi olla kuopuksemme kanssa. Saan muutaman tunnin omaa aikaa. Vedän puutarhahanskat käteeni ja painun kasvimaalle. Kylvän kaikki mitä toukokuussa on kylvettävänä. Istutan loput esikasvatettavat sisälle ja koulin mitä on vielä koulimatta. Perjantaina on neitsyen päivä ja silloin kaiken pitäisi kasvaa hyvin. Uskotteko kuinka odotan perjantaina? Silloin ovat vain minä ja kasvimaa.