Vein pari viikkoa sitten paikalliseen kierrätyskeskukseen
laatikollisen minulle tarpeettomia astioita ja kirjoja. Osa tavaroista oli
jäänyt myymättä kirpputorilla ja osa ei ollut edes päässyt niin pitkälle. Tyhjin käsin minun ei tarvinnut
palata kotiin. Kierrätyskeskuksesta tarttui mukaani vanha puinen
työkalulaatikko, Brion perässä vedettävä mäyräkoira ja Muppet Show –muki. Sain
kaksinkertaisen hyvän mielen. Pääsin turhista tavaroista eroon ja sain
itselleni jotain tarpeellista. Toisen romu on toisen aarre, niinhän sitä
sanotaan!
Aikaisemmin viikolla löysin paikalliselta kirpputorilta käyttämättömät
Emile Henryn etanapannut neljällä eurolla ja kymmenellä eurolla käyttämättömät
Marimekon käsipyyhkeet. Leijailin tuolloin kotiini! Minun on myönnettävä että
etanapannut ovat edelleen paketissa. Pyyhkeet ovat kuitenkin kovassa käytössä.
Aikaisempia kierrätyskeskuksen löytöjä on myös yksisilmäinen kultakala, joka on saanut nimekseen Blinky. Se on yksi poikamme lempileluista. |
Pyrin ostamaan käytettynä aina kaiken mahdollisen. Poikamme
lelut ja vaatteet ovat lähes kaikki kirpputoreilta haalittuja ja samoin omat
vaatteeni. Kierrän viikottain kauppareissulla
paikalliset kirpputorit läpi ja aina kun saan käyttöön auton, lähden käymään
naapurikunnissa. Joskus löydän enemmän aarteita ja joskus tulen tyhjin käsin
kotiini. Kirpputoreilla kiertämisessä on oma jännityksessä, ikinä ei tiedä mitä
vastaansa saa.
Muutama viikko takaperin minulla kävi uskomaton tuuri. Löysin
Grapponian tarjoilukulhon sekä Anita Wangelin vihreän peltipurkin. Poikamme sai
oman pannun ja saappaat. Grapponiaan tai Anita Wangelin pelteihin en ole ikinä
ennen törmännyt kirpputorilla.
Aarrejahdissa kirpputorilla. Grapponian kulho pääsi muiden seuraan kirjahyllyn päälle. Anita Wangelin purkki on niin kaunis etten luultavimmin ikinä kyllästy siihen. |