Nalletehdas

Minun piti esitellä teille iso joukko virkattuja nalleja, mutta enpäs esittelekään. Minulla on ollut nalletehdas käynnissä, mutta se on toiminut hieman hitaamman puoleisesti. Löysin virkatun nallen jo aikoja sitten Pinterestistä ja koska se oli niin suloinen, ostin elämäni ensimmäisen maksullisen nettiohjeen ja aloin virkata elämäni ensimmäistä amigurumia. Ennen kuin pääsin aloittamaan, jouduin katsomaan Youtubesta pari videota, jotta osasin tehdä kaikki tarvittavat silmukat. Olen käyttänyt Blend Bamboo -lankaa, jota löytyi muutama kerä varastosta. Se on ihanan pehmeää ja mukavaa käsissä, mutta se on niin löyhäkierteistä, että saan olla koko ajan korjaamassa silmukoita, kun langan säikeet meinaavat karkailla koukulta.

Ohje on hyvä ja selkeä, mutta koska teen yleensä kaiken kaavakuvien mukaan, englannin kielisen ohjeen noudattaminen on aiheuttanut yllättävän paljon ongelmia luetunymmärtämisen kanssa. Yö myöhään väsyneenä virkatessa tein niin paljon virheitä, että seuraavana aamuna sain purkaa edellisen päivän tekeleeni ja monesti se tarkoitti sitä, että sain aloittaa taas alusta.  Kantapään kautta olen saanut opetella sen, että amigurumia virkatessa silmukat on syytä laskea joka kerros ja kerroksen vaihtumiset kannattaa merkitä. Pelkästään kaksi päivää minulla meni ensimmäisten jalkojen kanssa ja eilen sain kulumaan kaksi kokonaista tuntia siihen kun kiinnitin korvia ja ompelin silmiä ja nenää. Kauhulla odotan, että kuinkahan kauan raajojen kiinnitys vie. Mahdankohan saada nallejani ollenkaan ensi viikolla valmiiksi, kun olisi tarkoitus tehdä vielä toiset kaksi? Nähtäväksi jää!

Meillä juhlistetaan vielä tänä vuonna pelkkää pyhäinpäivää. Hieman minua harmittaa, etten ole kaivertanut meille kurpitsalyhtyä, joita vilahtaa joka toisella Instagrammissa. Olisi ihan mukavaa, että meidänkin rapuilla irvistelisi harvahampainen hirvitys, mutta jos me kauhuillaan vasta ensi vuonna, kun pojatkin ovat vähän isompia. Hauskaa halloweenia sinulle. Nähdään taas sunnuntaina.

Liebster Award Käsityö -haaste

Sain Teresalta Belle Èpoque Wedding Diary -blogista Liebster Award käsityö -haasteen. Koska näihin haasteisiin on niin mukavaa vastailla, niin tartuin tähänkin. Valitettavasti en laita haastetta enää eteenpäin, mutta jos joku haluaa napata tämän tästä, niin olkaa hyvät.

Ohjeet Liebster Award-haasteeseen ovat seuraavat:

1. Kiitä tunnuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award-tunnuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

Teresan kysymykset:

1. Mitä käsitöitä olet tehnyt viimeksi?

 - Viimeisin valmiiksi saatu käsityöni on hypistelymuhvit ja nyt virkkaan pehmoleluja.

2. Mikä on suosikkityökalusi?

- Eiköhän se tuo virkkuukoukku ole. Sitä tulee heiluteltua päivittäin, kun se tuntuu sopivan käteen.

3. Millainen käsityöjuttu kiehtoo sinua nyt eniten?

- Aloitin tänä syksynä kudonnan ja se väkisin pyörii koko ajan mielessä. Haluaisin lähteä nytkin paukuttaan kangaspuita hetkeksi, mutta taidan säästää tarmoni huomiselle.

Toinen on taidepäiväkirjat (Art Journaling), tosin en ole itse tehnyt vielä yhtään. Olen alkanut kerätä Pinterest-kansioon erilaisia päiväkirjamalleja ja mieleni tekisi kovasti kokeilla sellaisen pitoa, mutta pelkään, ettei aikani enää riitä.

4. Miten saat lepytettyä ompelukoneen?

- Ompelukoneelle pitää olla kiltti. Sille pitää jutella mukavia ja välillä vähän taputella.

5. Mistä haet inspiraatiota?

- Pääasiassa Instagrammista ja Pinterestistä. Jonkun verran blogeista ja käyn myös joka viikko selaamassa lehtiä kirjastossa.

6. Osaatko myös puutöitä?

- En. Niissä olen todella surkea.

7. Mikä on erityiskäsityötaitosi tai askartelutaitosi?

- Ehkäpä se on tuo virkkaus.

8. Käytätkö valmiita ohjeita ja kaavoja? Mistä yleensä niitä haet?

- Pyrin käyttämään valmiita ohjeita, mutta se on todella vaikeaa, kun alan aina soveltaan. Yritän etsiä ohjeita ensisijaisesti netistä, jotta voin linkittää ne blogiin. Tässä Pinterest on ihan ykkönen! Tietysti hyödynnän myös käsityökirjojani ja varsinkin Caitlin Sainion 100 Virkattua pitsikukkaa -kirja on ollut kovassa käytössä.
 

9. Kudoitko itse koulun villasukat valmiiksi asti?

- Kyllä ja niiden pitäisi olla vielä tallessa! Jossain...

10. Mikä työ ärsyttää eniten, että se jäi kesken?

- En muistaakseni ole vielä törmännyt mihinkään sellaiseen työhön, että se ärsyttäisi niin paljon. Teen vaikka väkisin sen kurjemmankin työn valmiiksi ja lopuksi vannon, etten enää ikinä tee sellaista toiste. Olen tainnut kahteen kertaan luvata, etten enää ikinä verhoile lastenvaunuja ja taas yhdet odottavat kankaitaan.

11. Voitko julkaista ennen julkaisemattomia kuvia käsitöistäsi myös niitä mönkään menneitä?

- No en mielellään. Minulla on todella paha tapa purkaa ja tehdä uusiksi niin monta kertaa, että olen tyytyväinen lopputulokseen. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin pari vuotta sitten julkaisemani  postaus isoäidinvilteistä on sellainen, jota en tänä päivänä julkaisisi. Postauksessa esittelemäni iso peitto on komea, mutta se pienempi on sellainen, että sen olisi voinut jättää näyttämättä.

Lämmin kiitos Teresalle blogini muistamisesta.

Kotiliesi 1930

Voi että tätä Kotilieden kirjaa! Tämä on jotain aivan ihanaa! Nyt ymmärrätte varmasti, miksi en halunnut esitellä tätä eilisessä postauksessani. Tästä on niin paljon näytettävää, että jouduin arpomaan kuvat tähän postaukseen. Kauneuden-, puutarhan-, kodin- ja lastenhoitoa 1930-luvun henkeen ja tietysti ihania käsityöohjeita. Koko kirjan kermaa on mielestäni kuitenkin nämä mainokset: saippuaa, kahvia ja kotimaisia tekstiilejä. Jos näette kirppiksillä vanhoja aikakausilehtiä, niin ostakaa ihmeessä. Näitä on aivan ihana selata ja huomata, miten paljon olemme muuttuneet. Mukavaa alkanutta viikkoa!

P.s. Huomasitteko osoitelapun? Ei osoitetta. Vain kaupunki ja nimi. Kiitos Saimille, että olet pitänyt kirjasi hyvässä kunnossa!

Pilkkupurkkeja ja pöytäliinoja

Ette uskokaan, miten odotan sitä päivää, että saan levittää ison pöytäliinan keittiönpöydällemme. Tällä hetkellä joudun tyytymään pieniin pitsiliinoihin, eivätkä nekään tahdo pysyä paikallaan vaan kummasti ovat rutussa lattialla tai saan onkia niitä koirien vesikiposta. Saatuani liinavaatekaapin olen pikkuhiljaa kaivanut pöytäliinojani sinne vaatehuoneen uumenista ja ne huutelevat kilpaa pöydälle pääsyä. Vähän aikaa sitten esittelin kirppikseltä löytynyttä Beata Liljeroos-Söderholmin pellavaliinaa ja nyt löysin toisen harmaana, mutta kirppiksen sijaan poimin sen mukaani mummolasta. Kirppikseltä löytyi lisää vanhoja Tampellan ja Finlaysonin pöytäliinoja. Niiden laadusta kertoo varmasti paljon se, että liinojen pesulaput ovat rispaantuneet, eikä niissä ole enää tekstejä jäljellä, mutta itse liina on moitteettomassa kunnossa. Tänä päivänä tekstiilit eivät taida enää ole yhtä laadukkaita, että kestäisivät jälkipolville.

Pöytäliinojen kanssa samassa pöydässä oli iso kasa Neuvostoliiton aikaisia eri kokoisia peltipurkkeja. Yhden pohjassa oli tarra, jossa sanotaan valmistajaksi Norma, joka on Googlen kuvahaun perusteella tehnyt ainakin leluja. Minulla oli näitä pari ennestään ja säilytän niissä käsityötarvikkeita. Kaikki purkit ovatkin täynnä helmiä, nappeja ja muita tuiki tarpeellisia nippeleitä. Käsityökirjahyllyyni löytyi suomalainen myssykirja ja vaikka en neulo, niin Kaffe Fassettin käsityökirjat ovat aivan ihania selata. Ostin myös pari virkkauskirjaa, joista taisi tulla hutiostoja. Pitsivirkkauskirja ei oikein enää innostanut kotona ja mitähän mietin, kun ostin ruotsinkielisen käpyvirkkauskirjan? Sen sijaan Kotiliesi vuodelta 1930 on niin uskomaton, että aion pyhittää sille huomenna koko postauksen. Mukavaa sunnuntaita! Olettehan muistaneet kääntää kellot?

Jatkoa hypistelymuhveille

"Ihminen joka ei tee virheitä ei tavallisesti tee muutakaan."

- William Magee

Nyt on myönnettävä, ettei tämä ollut käsityöharrastukseni saati blogihistoriani tähtihetkiä. Tein niin tohkeissani vanhainkodin hypistelymuhveja ja esittelin niitä niin innoissani teille, etten huomannut mitata niitä missään kohtaa. Tietysti kokeilin, että käteni mahtuvat muhvin sisään, mutta unohdin, että ohjeistus muhvien pituudeksi on 25-30 senttiä. Sydämellinen kiitos eräälle lukijoistani, joka kysäisi muhvin mittaa ja vasta tuolloin huomasin, että olin virkannut 20 sentin muhveja. Olen kantapään kautta oppinut, että jos alan miettiä, että pitäisikö joku asia korjata, niin se yleensä kannattaa tehdä heti tai se alkaa myöhemmin harmittaa, joten tein hihansuut muhveihini kerran lankaakin oli vielä jäljellä.

Koukun sijaan tartuinkin kutimiin ja neuloin muhveihin molempiin päihin muutaman sentin jatkopalat joustinneuleella. Luodessani silmukoita tein aina yhden silmukankierron virkkauksestani nostaman silmukan jälkeen ja seuraavalla kerroksella neuloin aina kaksi yhteen eli kolmannelle kerrokselle siirryttäessä silmukoita oli ihan yhtä monta kuin virkatussa muhvissa oli silmukoita. Neuloin kaksi oikein ja kaksi vasen joustoneuletta yhdeksästä tusinaan kerrosta ennen kuin päättelin ne. En taas huomioinut tätä suunnitellessa sitä, etten ole kaksinen neuloja eli käsialani on edelleen sen näköistä, kun miltä se näyttää kun kutimiin tarttuu toisen kerran kolmen vuoden aikana. Sille ei nyt mahda mitään, koska tuon haituva langan purkaminen on aivan mahdotonta ja tämähän oli sellainen työ missä en saanut purkaa

Hypistelymuhvit ovat nyt 28-32 cm pitkiä ja lankaa tässä jatkokäsittelyssä kului n.50 grammaa. Vaikka neuloessa sain nieleskellä kiukun kyyneliä, niin nyt voin sanoa, että minulla on uskomattoman hyvä mieli. Eiväthän nuo mitkään tähtiyksilöt ole, mutta nyt ne ainakin lämmittävät kunnolla vanhoja käsiä. Ajattelin mennä tänä viikonloppuna käymään vanhainkodilla ja vien muhvit mennessäni sinne. Jännittävää nähdä, mitä isoäitini sanoo muhvistansa. Ihanaa viikonloppua sinulle.

Itse tehtyä kehäkukkaöljyä

"- Missä sä olit?

- Pihalla silittelemässä kehäkukkia." 

Ei. Hän ei kysynyt enempää. Hän ei edes ollut ihmeissään. Ilmeisesti Ukkokullan mielestä oli ihan normaalia, että käyn välillä hyväilemässä kukkiani. Olette varmasti huomanneet, että pidän niistä ja varsinkin kehäkukat ovat yksi suurista rakkauksistani. Meillä oli sitä tänä vuonna kylvettynä eri värisinä ja muotoisina. Keräsin hyvän kipallisen siemeniä talteen ensi kesän varalle ja vyöhyketerapeuttini kehotti minua hyödyntämään kukat ja tekemään kehäkukkaöljyä. Olen ollut kehäkukkauutteen ja Frantsilan kehäkukkavoiteen suurkuluttaja viimeiset pari vuotta, sillä talven tullen käteni kuivuvat pahasti ja olikin hienoa kokeilla, kuinka ihon hoitoon käytettävää öljyä voi tehdä itse. Varsinkin kun se oli niin ihanan helppoa!

Keräsin kehäkukkien terälehtiä lautasellisen, sulloin ne puhtaaseen lasipurkkiin ja kaadoin päälle luomu auringonkukkaöljyä. Pidin purkkia keittiön pöydällä pari viikkoa ja kääntelin välillä. Ensimmäisen viikon ajan kehäkukan terälehdet tuppasivat nousta pintaan ja öljy valui pohjalle, mutta sitten massa tasoittui. Vyöhyketerapeuttini suositteli, että purkkia pidettäisiin auringonvalossa, jotta se imisi mahdollisimman paljon voimaa ja energiaa auringosta, mutta pikkuväen vuoksi en uskaltanut nostaa sitä aurinkoiseen paikkaan. Kun aika ja öljyni oli kypsää, kaadoin sen siivilän läpi astiaan ja puristin vielä terälehdistä viimeiset pisarat. Pullotukseen en löytänyt muuta kuin ikivanhan limpparipullon, mutta hyvin sekin käy. Tällä kullankeltaisella voimaöljyllä ajattelin hoitaa käsiäni ensi talven ja jos kaamosmasennus pääsee yllättämään, niin voin palata näiden kuvien pariin. Lautasellinen auringonpaistetta saa varmasti synkemmänkin mielen piristymään. Ihanaa keskiviikkoa. Nähdään taas perjantaina!

Hallan viemää

"Filosofiat sortuvat kuin hiekka, uskonnot väistyvät yksi toisensa jälkeen kuin syksyn lakastuvat lehdet, mutta kauneus säilyy kaikkina vuodenaikoina ja ikuisesti."
- Oscar Wilde 

Hyvää alkanutta viikkoa!

Olohuoneen kruunu

"Muista, että kovin vähän tarvitaan onnelliseen elämään."
- Marcus Aurelius

Olen ylpeä kahdesta asiasta. Ensinnäkin uudesta, upeasta sohvastamme ja siitä, että me teimme ensimmäisen kerran ihan oikein: Me myimme ensin ylimääräiset huonekalumme pois ja niillä rahoilla ostimme sohvan. Olen ollut jo vuoden kodinhoitotuella kotona, joten olemme tottuneet pennin venyttämiseen ja siihen, ettei ihan kaikkea tarvitse saada heti eli ei ollut homma eikä mikään etsiä sohvaakin maltilla. Ukkokulta katseli kesällä jotain ikivanhaa Kaurismäen leffaa, kun hän yhtäkkiä huusi minulle, että tuollaisen tekonahkaisen sohvan hän haluaisi. Olin ihan hiljaa siitä, että meillähän on jo yksi 50-luvun sohvakalusto ja koska se oli hänestä epämukava, me ostimme kulmasohvan. Onneksi ukkokulta ei tätä muistanut, enkä minäkään alkanut muistutella vaan laitoin kuuliaasti huonekalumme myyntiin. Kun kalusteet oli myyty, aloin etsiä sohvaa.

60-luvun sohvamme löytyi Torista selattuani muutaman viikon myynti-ilmoituksia. Me jouduimme maksamaan siitä paljon enemmän kuin mitä olimme suunnitelleet, mutta vielä tänäkään päivänä minua ei harmita sohvakaupat! Se on olohuoneemme kruunu ja huomattavasti mukavempi kuin aikaisempi vanha sohvamme. Hiemanhan se on lapsi- ja koiraperheelle epäkäytännöllinen kun pikkuväki ei meinaa millään uskoa, ettei siinä saa hyppiä ja koirien mielestä se on paljon parempi nukkumapaikka kuin heidän tuolinsa. Meillä onkin siinä normaalisti vanhat täkit suojana, ettei koirien kynnet naarmuta sitä ja vaikka koirilla on sohvalle elinikäinen porttikielto, viimeksi tänä aamuna sain hätistellä siitä unisia ranskanbulldoggeja. Sohvatyynyt ovat minulla tämän syksyn työlistalla eli voi olla, että sohvamme vilahtaa vielä useaan otteeseen täällä blogin puolella.

Anopin vanha sohvapöytä oli jo valmiiksi kellarissamme ja kun ukkokulta oli sen hionut ja lakannut, se nostettiin paikalleen. Tulipunaiset rahit löysin parilla kympillä facebookin kirppispalstalta samoin tumman pienen senkin, joka on harmikseni petsattu tummaksi. Vanha televisio ja liinavaatekaappi löytyivät samasta varastosta ison, ihanan senkin kanssa. Ne olivat niin hyvässä kunnossa, ettei niiden eteen onneksi tarvinnut tehdä mitään. Pikku hiljaa olohuoneemme alkaa olla valmis ja olen niin tyytyväinen siihen miltä se näyttää. Iltapäivisin, pikkuväen nukkuessa päiväunia, istun olohuoneen nojatuolissa, nostan jalat rahille, jonka löysin kesällä restaurantapäiviltä ja napsin pähkinöitä kulhosta, joka on vieressäni pienellä rottinkipöydällä. Rakastan niin meidän kotia ja olohuonettamme. Mielestäni se on maailman ihanin olohuone. Se on niin viihtyisä ja se on ihan meidän näköinen. Mikäs täällä on istuskellessa ja virkkaillessa. Leppoisaa sunnuntaita!