lauantai 9. marraskuuta 2019

VIRKATTU KUKKARONKEHYSPUSSUKKA







Virkkauskurssien pitäminen on yksi parhaimpia asioita, mitä elämässäni on parin viime vuoden aikana tapahtunut! Olen kurssien myötä tavannut ihania ihmisiä sekä tutustunut uusiin virkkaustekniikoihin ja silmukoihin. Viimeisimpänä tutustuin Star Stitch -silmukkaan eli vapaasti suomennettuna tähtisilmukkaan. Yksi virkkauskurssilaiseni halusi virkata sillä itselleen pussukan ja varmistuakseni, että osaan neuvoa häntä, virkkasin itselleni pussukan, johon kiinnitin kukkaronkehyksen.


Virkkasin pussukan Dropsin Muskat -puuvillalangalla, jota kului n. 37 grammaa. Kun pussi oli valmis ja langat päätelty, ompelin siihen puuvillakankaasta vuoren ja ompelin sen piilopistoin kiinni pussin suuhun. Litistin pussukan reunan silitysraudalla litteäksi, jotta se mahtui vaivatta kukkaronkehyksen sisään. Tämän jälkeen harsin ensin kehyksen paikoilleen ja vasta sen jälkeen ompelin sen kiinni ompelulangalla. Pari kertaa jouduin korjaamaan kehystä, että sain sen suoraan.





Olen ollut kuukauden päivät koulussa ilman penaalia, mutta nyt saan kynäni repun sivutaskusta pois, kun pussukasta tulee oiva penaali. Pidin star stitch -silmukasta ja sen virkkauksesta. Se on äärimmäisen kaunis ja sillä tuli ihanan muhkea pinta. Pussukka on melko paksu, vaikka siinä ei ole muuta vuorta kuin ohut puuvillakangas. Star stitch silmukkalla saisi virkattua mainiosti vaikka kämmekkäät tai tablettikotelon.


Kukkaronkehyksen tilasin Ompelijan maailmasta ja sain sen postin kautta parissa päivässä. Kehystä valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että sen reunojen on oltava niin avoimet, että sen sisään mahtuu paksusta puuvillalangasta virkattu reuna ja vielä puuvillakankainen vuori. Itse virkkasin star stitch -silmukat Sarah Hazellin Virkkausmallien käsikirjan ohjeilla (malli 100), mutta hyvät ohjeet silmukoiden virkkaukseen löydät Eilen Tein -blogista (tässä linkki) ja  kukkaron kehyksen ompeluun löydät Unikuun Terapiahuone -blogista (tässä linkki).
   




Kuvien ihana kalenteri on Katie Daisyn kalenteri vuodelle 2020, jonka saan pian käyttöön! Katie Daisy on amerikkainen taitelija, jonka töihin voit tutustua esimerkiksi Instagramissa. Tässä linkki.

lauantai 2. marraskuuta 2019

KUDOTTU TALVIRUUTU-HUOPA





Kudoin tänä syksynä kansalaisopiston kangaspuilla toisen huopani. Mallin nimi on Talviruutu ja sen ohje on julkaistu Loimien Lomassa -lehdessä nro. 02/2004. Huovan loimilangat on Tekstiiliteollisuuden villaa ja kuteena käytin viime kesänä värjäämiäni seiskaveikkoja. Lankojen kauniit sinivihreät sävyt on saatu sinisistä lupiinin kukista pitämällä värjäyslämpötila alle 50 asteen.


Huovan sidoksena on nastallinen, joka kudotaan 6 varrella ja polkusella. Kudoin aina yhtä kuviota n. 12.5 cm, jonka jälkeen vaihdoin kuviota ja väriä. Hieman tiheyden pitämisessä oli haasteita, mutta onneksi suurin osa epätasaisuuksista hävisi, kun otin huovan pois puista. Kuviossa on joka toinen rivi palttinaa ja joka toinen kuviollista. En aluksi huomannut, että keskellä kuviota tehdyt langanjatkot olisi pitänyt ajoittaa aina palttinakerroksille, jolloin jatkokohdat eivät näy vaan ne hukkuvat huovan kuvioon. Sain tehdä vähän ylimääräistä työtä, kun siistin huopaa vielä jälkikäteen.





Malli oli aivan ihana kutoa ja se valmistui melkein huomaamatta. Huovasta tuli hieman pienempi (n.115 cm x n.140 cm) kuin mitä suunnittelin, koska lankani eivät olisi riittäneet pidempään. Huovan yhteen ruuturiviin hupeni aina yli 30 grammaa lankaa, joten en saanut kudottua sitä kuin 13 kerrosta. Muuten olisin joutunut tekemään puolikkaita ruutuja. Kaiken kaikkiaan kudelankaa kului yli 400 grammaa. Kun huopa oli valmis ja pois puista, pyörittelin vielä päihin hapsut.


Edellisen huovan kutomisesta ehti vierähtää pari vuotta ja se oli aivan liian pitkä tauko villan kutomisessa. Työhön ryhtyessä minulla oli sellainen tunne, etten ole koskaan ennen istunut kangaspuiden takana ja jouduin hetken keräämään ajatuksiani, että mitä villan kutomisessa pitikään muistaa. Onneksi apunani oli kutomon rautarouvat, jotka aina neuvovat minua, kun minulla menee sormi suuhun.





Lupiinin sinisen värin valonkesto ei ole kovin hyvä ja jouduin hetken miettimään, että uskallanko käyttää sillä värjättyjä lankoja lahjaksi annettavaan työhön. Rohkenin kuitenkin käyttää  niitä, koska sininen väri on pysynyt virkkaamassani  Kalevala Calissa jo kolme vuotta. Vaikka Talviruutuni sopiikin kuin nenä päähän Kalevala Calini kanssa, matkaa tämä kaunis huopa äidilleni. Ensimmäisen huopani kudoin isälleni, joten nyt oli äidin vuoro.


Lisää lupiinin kukilla värjäämisestä löydät täältä: Sinistä lupiinin kukilla.
Aikaisemmin kutomani Hilma-huovan löydät täältä: Kudottu Hilma-huopa.