lauantai 30. marraskuuta 2019

VIRKATUT PITSISUKAT






Virkkasin itselleni pitsisukat, joiden ohjeen löysin vanhasta Novitan sukkalehdestä. Mallin nimi on Päiväunia ja ne virkataan Novitan Nalle-langasta. Ainoa Nalle-lanka, jota löysin varastoistani, oli isoäitini aarre, jossa oli Helsingin villakehräämön vyötteet. Ohjeen mukaan lankaa olisi pitänyt olla 150 grammaa, mutta ajattelin, että yksi kerä saa riittää. En tosin huomannut punnata kerää ja se olikin vajaa, joten 90 grammasta sain lyhytvartiset sukat.


Sukkien ohje on kirjoitettu 38/39 koolle, mutta jatkoin kuvioita sen verran, että sain sirot 40 koon sukat. Sukat virkattiin kärjestä alkaen ja ensimmäisiä sukkia virkatessa en huomannut, että kerroksenvaihtumiskohta siirtyy aina työn edetessä ja ensimmäisessä sukassa varsi lähti nilkasta sivulle sen sijaan, että olisi noussut ylös. Toista sukkaa virkatessa osasin jo varautua tähän ja siirryin kantapääaukkoa varten pari mallikertaa sivummalle. 



Nämä oli kolmannet sukat, jotka virkkasin ja kaikissa sukissa on erilainen kantapää. Näissä se virkattiin viimeiseksi kaventaen niin pitkään, että jäljellä oli pieni aukko, joka myöhemmin ommeltiin umpeen. Taisin lopettaa kaventamisen, kun jäljellä oli enää kuusi tai kahdeksan silmukkaa. Mallina Päiväuni-sukat ovat kauniit ja ihanan helpot virkata. Kuvion oppii melko nopeasti ulkoa ja sen jälkeen saakin katsella vaikka Netflixiä samalla, kun sukka syntyy melkein kuin itsestään. Taidan tehdä joskus vielä toiset, mutta hieman erivärisinä.


Jos haluat virkata sukat itsellesi, niin ohjeen niihin löydät Novitaknitsistä. Tässä linkki sukkaohjeeseen.




lauantai 23. marraskuuta 2019

KANKAAN KUVIOINTIA





Olin viime kesänä Valkeakoski Opiston värjäys- ja kankaan kuviointikurssilla, jossa painetaan, maalataan, kuvioidaan ja värjätään kankaita ja lankoja teollisilla väreillä. Olikohan tämä nyt jo neljäs vuosi, kun osallistun tälle kolmen päivän värjäyskurssille. Kurssi järjestetään kerran vuodessa Toijalassa ja se on yksi vuoden kohokohdista, jonka suunnittelu alkaa hyvissä ajoin. Joka vuosi olen pyrkinyt opettelemaan uuden tekniikan ja tänä vuonna se oli vehnäjauhoreservi.





VEHNÄJAUHORESERVI


Reservillä tarkoitetaan sitä, että estetään värin tarttuminen tekstiiliin. Olen aikaisemmin jo tehnyt kemiallisen reservin, jossa estin värin tarttumisen sitruunahapon avulla. Tänä vuonna halusin opetella vehnäjauhoreservin, joka on yksi värjäyskurssien suosituimmista kankaankuviointitavoista. Pohjakankaana käytin viime kesänä värjäämääni isoa pellavakangasta.


Levitin kuivalle kankaalle ensin vehnäjauhosta ja vedestä sotketun vellin, joka sai kuivua vuorokauden. Kun vehnäjauhovelli oli kuiva kuin korppu kankaalla, rusersin kankaan kasaan, jolloin kuiva vehnäjäuho lohkeili ja mureni paikka paikoin. Levitin kankaalle mustan reaktiivipainopastan, joka valui halkeamia pitkin värjäten kankaan. Annoin värin kuivua yön yli, jonka jälkeen höyrytin kankaan höyryttimessä ja raavin kittilastalla vehnäjauhot pois ja pesin kankaan.


Lopputuloksena on aivan uskomattoman upea kangas, jossa risteilee mustia juovia. Vielä en ole keksinyt, että mitä tästä tekisin. Jostain syystä halusin kankaasta vihreän silloin pari vuotta sitten, mutta nyt se ei enää tunnu omalta. Voi olla, että näet tämän kuitenkin vielä mekkona päälläni.




SHIBORI


Olen tainnut värjätä joka vuosi shiboreita ja tämän tein samaan tapaan kuin vuosi takaperin vihreän pellavakankaan. Rutistin kastellun ja lingotun pellavakankaan isoksi kakuksi ja sidoin sen löyhästi. Laitoin kankaan kattilan pohjalle ja kaadoin päälle vettä sen verran, että kangas juuri ja juuri peittyi.  Kaadoin turkoosin ja punaisen väriliemen kankaan päälle, enkä enää sen jälkeen koskenut kankaaseen. Vähässä vedessä värit sekoittuivat  kuvioiden kankaan ihanan epätasaisesti.


Sain niin upean kankaan, ettei toista ole! Pidän tästä vielä enemmän kuin edellisestä vihreästä pellavasta. Tästä tulen ihan ehdottomasti ompelemaan itselleni pellavamekon! En vain ole keksinyt vielä sopivaa mallia. Mekkotehtaan Aino olisi takuuvarma valinta, mutta tahtoisin tehdä tällä kertaa jonkun toisen kuten Kässäkerho Pom Pomin Monday-mekon. Jos tiedät jonkun ihanan mallin, kerrothan!




SHIBORI 2


Tämä kaunis sini-valkoinen puuvillakangas on myös shibori. Sen kuvio on tehty rullaamalla kangas köyden ympärille ja värjäämällä se reaktiivivärillä. Pidän kankaasta valtavasti, mutta kangas oli ehkä turhan napakasti taiteltu, sillä toiseen päähän kankaasta ei tarttunut värit kunnolla. Tästä haluaisin tehdä itselleni paitamekon, jota voisin pitää legginssien kanssa. En ole tosin varma, että riittääkö kangas siihen ja varsinkin kun väri ei ole tasainen, niin kaavojen sovittaminen voi olla haastavaa. Pidän kuitenkin kuviosta niin paljon, että saatan tehdä ensi kesänä itselleni uuden kankaan samalla tekniikalla.




KASTO-SEISOTUS -MENETELMÄ


Kuvioin itselleni valmiin viskoosipaidan kasto-seisotus -menetelmällä, joka oli minulle aivan uusi värjäysmenetelmä. Kiersin ensin paidan haarukan avulla spiraaliksi ja sen päälle kaadoin voimakkaasti alkalisen väriliemen. Sen ei annettu vaikuttaa kuin muutaman minuutin kun se jo huuhdeltiin pois. Liemessä oli reaktiivivärien lisäksi mm. lipeää, jonka vuoksi menetelmä ei ollut sieltä lemppareistani, mutta se oli mielenkiintoista kokeilla. Tuloksena on kaunis paita, jota olen pitänyt ihan valtavasti!




Kankaiden kuvaus osoittautui yllättävän vaikeaksi. Kuvittelin, että saan ne helposti kuvattua aitaa vasten, mutta järven rannalla tuuli kuitenkin niin kovaa, että selvisin kuin ihmeen kaupalla ilman, että kankaat lensivät järveen. Nyt minun pitää enää ottaa itseäni niskasta kiinni, että alan ommella näitä kankaita ennen seuraavaa kurssia.


Jos haluat nähdä toissa kesän värjäykset, löydät siitä kertovan postauksen täältä: Kesän 2018 värjäyskurssin satoa

lauantai 9. marraskuuta 2019

VIRKATTU KUKKARONKEHYSPUSSUKKA







Virkkauskurssien pitäminen on yksi parhaimpia asioita, mitä elämässäni on parin viime vuoden aikana tapahtunut! Olen kurssien myötä tavannut ihania ihmisiä sekä tutustunut uusiin virkkaustekniikoihin ja silmukoihin. Viimeisimpänä tutustuin Star Stitch -silmukkaan eli vapaasti suomennettuna tähtisilmukkaan. Yksi virkkauskurssilaiseni halusi virkata sillä itselleen pussukan ja varmistuakseni, että osaan neuvoa häntä, virkkasin itselleni pussukan, johon kiinnitin kukkaronkehyksen.


Virkkasin pussukan Dropsin Muskat -puuvillalangalla, jota kului n. 37 grammaa. Kun pussi oli valmis ja langat päätelty, ompelin siihen puuvillakankaasta vuoren ja ompelin sen piilopistoin kiinni pussin suuhun. Litistin pussukan reunan silitysraudalla litteäksi, jotta se mahtui vaivatta kukkaronkehyksen sisään. Tämän jälkeen harsin ensin kehyksen paikoilleen ja vasta sen jälkeen ompelin sen kiinni ompelulangalla. Pari kertaa jouduin korjaamaan kehystä, että sain sen suoraan.





Olen ollut kuukauden päivät koulussa ilman penaalia, mutta nyt saan kynäni repun sivutaskusta pois, kun pussukasta tulee oiva penaali. Pidin star stitch -silmukasta ja sen virkkauksesta. Se on äärimmäisen kaunis ja sillä tuli ihanan muhkea pinta. Pussukka on melko paksu, vaikka siinä ei ole muuta vuorta kuin ohut puuvillakangas. Star stitch silmukkalla saisi virkattua mainiosti vaikka kämmekkäät tai tablettikotelon.


Kukkaronkehyksen tilasin Ompelijan maailmasta ja sain sen postin kautta parissa päivässä. Kehystä valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että sen reunojen on oltava niin avoimet, että sen sisään mahtuu paksusta puuvillalangasta virkattu reuna ja vielä puuvillakankainen vuori. Itse virkkasin star stitch -silmukat Sarah Hazellin Virkkausmallien käsikirjan ohjeilla (malli 100), mutta hyvät ohjeet silmukoiden virkkaukseen löydät Eilen Tein -blogista (tässä linkki) ja  kukkaron kehyksen ompeluun löydät Unikuun Terapiahuone -blogista (tässä linkki).
   




Kuvien ihana kalenteri on Katie Daisyn kalenteri vuodelle 2020, jonka saan pian käyttöön! Katie Daisy on amerikkainen taitelija, jonka töihin voit tutustua esimerkiksi Instagramissa. Tässä linkki.

lauantai 2. marraskuuta 2019

KUDOTTU TALVIRUUTU-HUOPA





Kudoin tänä syksynä kansalaisopiston kangaspuilla toisen huopani. Mallin nimi on Talviruutu ja sen ohje on julkaistu Loimien Lomassa -lehdessä nro. 02/2004. Huovan loimilangat on Tekstiiliteollisuuden villaa ja kuteena käytin viime kesänä värjäämiäni seiskaveikkoja. Lankojen kauniit sinivihreät sävyt on saatu sinisistä lupiinin kukista pitämällä värjäyslämpötila alle 50 asteen.


Huovan sidoksena on nastallinen, joka kudotaan 6 varrella ja polkusella. Kudoin aina yhtä kuviota n. 12.5 cm, jonka jälkeen vaihdoin kuviota ja väriä. Hieman tiheyden pitämisessä oli haasteita, mutta onneksi suurin osa epätasaisuuksista hävisi, kun otin huovan pois puista. Kuviossa on joka toinen rivi palttinaa ja joka toinen kuviollista. En aluksi huomannut, että keskellä kuviota tehdyt langanjatkot olisi pitänyt ajoittaa aina palttinakerroksille, jolloin jatkokohdat eivät näy vaan ne hukkuvat huovan kuvioon. Sain tehdä vähän ylimääräistä työtä, kun siistin huopaa vielä jälkikäteen.





Malli oli aivan ihana kutoa ja se valmistui melkein huomaamatta. Huovasta tuli hieman pienempi (n.115 cm x n.140 cm) kuin mitä suunnittelin, koska lankani eivät olisi riittäneet pidempään. Huovan yhteen ruuturiviin hupeni aina yli 30 grammaa lankaa, joten en saanut kudottua sitä kuin 13 kerrosta. Muuten olisin joutunut tekemään puolikkaita ruutuja. Kaiken kaikkiaan kudelankaa kului yli 400 grammaa. Kun huopa oli valmis ja pois puista, pyörittelin vielä päihin hapsut.


Edellisen huovan kutomisesta ehti vierähtää pari vuotta ja se oli aivan liian pitkä tauko villan kutomisessa. Työhön ryhtyessä minulla oli sellainen tunne, etten ole koskaan ennen istunut kangaspuiden takana ja jouduin hetken keräämään ajatuksiani, että mitä villan kutomisessa pitikään muistaa. Onneksi apunani oli kutomon rautarouvat, jotka aina neuvovat minua, kun minulla menee sormi suuhun.





Lupiinin sinisen värin valonkesto ei ole kovin hyvä ja jouduin hetken miettimään, että uskallanko käyttää sillä värjättyjä lankoja lahjaksi annettavaan työhön. Rohkenin kuitenkin käyttää  niitä, koska sininen väri on pysynyt virkkaamassani  Kalevala Calissa jo kolme vuotta. Vaikka Talviruutuni sopiikin kuin nenä päähän Kalevala Calini kanssa, matkaa tämä kaunis huopa äidilleni. Ensimmäisen huopani kudoin isälleni, joten nyt oli äidin vuoro.


Lisää lupiinin kukilla värjäämisestä löydät täältä: Sinistä lupiinin kukilla.
Aikaisemmin kutomani Hilma-huovan löydät täältä: Kudottu Hilma-huopa.