ASUNTOVAUNUN VERHOILU

 

 

Ostimme vuosi sitten vuoden -66 pienen ja sievän Hymer Eriba Familia -asuntovaunun meidän ihanan junakeulan perään, mutta se oli punainen ja junis on sinivalkoinen.  Mieheni maalasi vaunun talven aikana uudestaan saman väriseksi veturin kanssa ja minulla oli vuosi aikaa verhoilla penkin päälliset ja ommella vaunuun uudet verhot, mutta olen niin taitava jättämään asiat viime tippaan, että sain vaunun valmiiksi vasta meidän kesälomareissua edeltänä iltana.

 

 

Vaunun verhoilu

Halusimme, että vaunu on myös sisältä meidän näköinen ja itse halusin, että sisustus toteutetaan erilaisin käsityömenetelmin. Ajatuksenani oli ensin kutoa itse kankaat, mutta onneksi en ehtinyt toteuttaa tätä, sillä en olisi osannut ommella niitä siististi. Käsinkudottu kangas on haastavampi ommella ja pystyn kuvittelemaan miten vaikeaa siitä on purkaa ompeleet, jos jotain on korjattava. En normaalisti käytä keinokuituja, mutta taisin lukea jostain, että polyesteri on puuvillaa parempi materiaali verhoilukankaassa, joten ompelin siitä uudet penkinpäälliset. 

Ennen ompelua pesin kankaat hienopesuohjelmalla ja levitin kankaat yöksi kuivumaan. Olin esipesun kanssa kahden vaiheilla ja oikea verhoilija tuskin pesisi kankaita, mutta ajatus, että lapseni makaavat kankaalla, joka sisältää värjäys- yms. viimeistelyainejäämiä ei houkutellut. Tavoistani poiketen, en huolitellut kankaita vaan jätin saumoihin kahden sentin saumanvarat. Ompeluun käytin verhoiluun tarkoitettua nylonlankaa ja hieman vahvempaa neulaa.

 

 

 

 

 

Daybed

Vaunun etuosassa oli alunperin pieni pöytäryhmä, mutta se osoittautui jo viime kesänä epäkäytännölliseksi. Otimme pöytälevyn pois ja teimme vaunun eteen "daybedin" eli päivävuoteen, jossa saamme köllötellä päivällä. Ajatuksena tämä oli hyvä, mutta vain meidän koira taisi siinä nukkua päivisin, me emme ehtineet. Päivävuoteen pohjana on koivuvanerista tehty levy, jonka päälle on liimattu vaahtomuovipatja ja sen päälle on pingotettu muotoon ommeltu verhoilukangas. Jos olisin taitava ompelija, olisin verhoillut patjan niin, että se on irrallaan vanerin päällä. Jouduin kuitenkin luistamaan tästä, koska en olisi osannut ommella patjan takaosan pyöreää muotoa.

 

Jäljelle jääneistä kangastilkuista ompelin meidän päivävuoteeseen pitkät tyynypussukat, joiden sisään tulee peitot päivän ajaksi. Meillä on vaunussa niin vähän tilaa ja kaikki ylimääräinen paino on karsittava, jotta yhdistelmämme on mahdollisimman kevyt, joten tällaiset ratkaisut ovat hyvin käytännöllisiä. Talven aikana minun pitää vielä ommella pusseihin vetoketjut, koska nepparikiinnitys ei toiminut tässä ideassa. 

 

 

Aurinkovärjätyt verhot

Verhot ompelin lakanavahvuisesta puuvillakankaasta, jonka värjäsin ensin aurinkovärjäystekniikalla. Se on lempparivärjäystekniikkani ja olen kuvioinut sillä paljon vaatteita, kasseja, verhoja yms. mutta nyt se ei onnistunut ihan niin kuin piti. Suomen suvi yllätti ja kesken värjäyksen vesisade kasteli kankaat. Olin levittänyt kankaat värjäytymään pihaan jätesäkkien päälle ja vedimme ne mieheni kanssa kiireessä kuistille sateensuojaan. Ne kuitenkin pääsivät aukeamaan taitoksistaan siirtäessä ja kostean yön aikana kankaat eivät kuivuneet. 

Kuvioista tuli sumuiset ja utuiset, mutta ne ovat uskomattoman kauniit ja sopivat vaunuun tosi hyvin, enkä varmasti osaisi tehdä toista kertaa samanlaisia. Jos kuitenkin ollaan rehellisiä, niin värjäystyönä ne epäonnistuivat täydellisesti. En ollut huomannut ostaa verhoihin ompelulankaa ja verhot on ommeltu neljällä tai viidellä eri sävyisellä sinisellä. Käytin eriväriset langat huolitteluihin ja päärmeet ompelin siten, että päälle päin näkyy vain yhtä sinistä. Tämän myötä sain monta lankakerän loppua pois ompelutarvikelaatikostani.

 

 

Vaikka meidän lomalle lähtö ei ollut leppoisin ja meinasin moneen kertaan purskahtaa itkuun ompeluiden ja epäonnistuneiden värjäyksien kanssa, olin reissussa niin onnellinen ja iloinen siitä, miten sievä ja siisti vaunusta tuli. Me ollaan miehen kanssa vitsailtu, että ensi kesänä varmaan vaihdetaan vaunun seinien pinkopahvit juuri ennen reissua. Ne on meidän korjauslistalla kärkipäässä. Pöytälevy on myös vaihdettava, koska se romahti rikki kesälomareissullamme ja viimeiset ruokailut saimme jännittää, että joku tönäisee pöytää ja meillä on kipot ja kupit sylissä. 

Kesä oli kiireinen ja seikkailuja täynnä, joten sen vuoksi täällä blogissakin on ollut kovin hiljasta. Minulla on valtavasti kerrottavaa ja töitä on paljon näyttämättä, mutta ajattelin aloittaa näillä kesäisillä muistoilla. Ne piristävät ainakin itseäni näin sateisena lokakuun viikonloppuna.

Ihanaa päivää sinulle. Tänään on vuoden paras päivä, kun on kellojen siirron takia tunti enemmän aikaa tehdä käsitöitä!

Jos haluat nähdä millainen vaunu oli, kun ostimme sen, löydät siitä ja juniksesta kertovan postauksen täältä: Junis ja vaunu

 

Bussi(t)

"Haluatko sä niitä remonttikuvia?
Kulta, ei nyt millään pahalla, mutta mä luulen, ettei mun blogin lukijoita kiinnosta sen hitsaus. Niitä kiinnostaa minkä värinen se on ja minkä väriset verhot sinne tulee. Niin ja koska se on valmis?"

Jep. Tällaisen naisen ukkokulta meni naimaan!

Lupaan, etten ota tavakseni kertoa autoista tai niiden korjaamisista, mutta tämä juttu on niin suuren suuri, että se on jaettava teidän kanssa. Palataan vuoden takaiseen postaukseen, jossa vilahtaa vanha volkkarin merkki. Vuoden päivät lykkäsin tätä, kun aina tuli jotain muuta kerrottavaa, mutta nyt ajattelin kertoa teille, minkä takia kerään Sarviksia. Niin kauan kuin muistan, on ukkokulta etsinyt meille 60-luvun pakettivolkkaria ja viimein meillä oli onni myötä. Harmiksemme emme löytäneet Sonderbussia tai Kleinbussia. Löysimme vuoden 1966 Kastenwagenin tai jos ollaan ihan rehellisiä, niin se löysi meidät. Koska tarina on pitkä kuin nälkävuosi, pistin sen ruuvipuristimen läpi ja kerron teille vain lyhyesti, että ostimme bussin ja koska nämä tuntuvat olevan lisääntyvää mallia, niitä on meillä nyt kaksi ja puoli.

Kuvat on otettu silloin kun auto ostettiin eli suunnilleen puolitoista vuotta sitten. Edellinen omistaja oli jo purkanut auton, hiekkapuhaltanut sen ja puhkaissut sen kylkiin ikkuna-aukot. Vuoden päivät ukkokulta on raapinut autoa kasaan ja pikku hiljaa se alkaa olla hitsattu. Seuraavaksi hän pääsee tekemään siihen pohjia, jotta se voidaan maalata ja sitten hän käy moottoriin kimppuun. Olen auttanut parhaani mukaan opettelemalla puhumaan pakettivolkkarin sijaan bussista, etsimällä netistä kaikkia ihastuttavia kuvia hippibusseista ja yritän olla kyselemättä joka kerta kun hän tulee tallilta kotiin, että joko se on valmis. Olemme kinanneet auton moottorista (kyllä, minulla oli siihen mielipiteeni) ja sen väristä (kyllä, ukkokullalla oli siihen oma mielipiteensä) ja näyttää siltä että olemme päässeet molemmista kompromissiin. Varovaisesti ukkokulta arvioi, että auto saattaa olla liikenteessä jo ensi syksynä.

Miksi me ostimme bussin? Tarkoituksenamme on, että lähdemme sillä maailmalle. Varmasti ensin kierrämme vain ympäri Suomea, mutta jos vaikka joskus pääsisimme sillä Eurooppaan. Haaveenani on, että ukkokulta vie minut bussilla Itävaltaan ja ajelemme sillä pitkin pieniä alppiteitä kohti Pohjois-Italiaa ja päädymme lopuksi Ranskan Rivieralle. Aika näyttää, että toteutuuko haaveeni koskaan vai onko Hanko eteläisin merenrantakaupunki, jonne bussilla ajelemme. Sitä ennen ukkokullan pitää kuitenkin tehdä auto lähes tyhjästä ja verhoiltava se. Minun on päätettävä millaiset verhot sinne laitetaan, millaisen piknik-kaluston haluaisin ja minkä värisistä Sarviksista juomme aamukahvit. Tietysti minun pitää virkata bussi täyteen kaikkia ihania tyynyjä ja torkkupeittoja. Niin. Tällaisen naisen hän meni naimaan. Mutta ajatelkaahan, millaisen miehen minä olen itselleni löytänyt!

Ne puolitoista muuta bussia? Niiden kohtalosta me kinaamme ja senkin aika näyttää, mitä niille tapahtuu. Alla olevissa kuvissa näkyvä bussi oli alunperin tarkoitettu varaosiksi, mutta koska se on alkuperäisessä kunnossa, on varmasti parempi antaa sen vain olla rauhassa. Voitte varmasti kuvitella mielessänne, miltä näyttää puolikas auto, jos luen tämän yhdeksi bussiksi. Mukavaa loppiaista. Tavataan taas perjantaina.