YSTÄVÄNPÄIVÄ ARVONTA!

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ! 

Ystävänpäivän kunniaksi arvon lankoja ja koukkuja. Kävin alkuviikosta lankaostoksilla ja ostin arvontaa varten kaksi kerää ihanan pehmeää Bremontin Carmenia (50g/kerä) ja kaksi kerää Hjertegarnin Blend Bambua (50g/kerä). Lisäksi ystävänpäiväpakettiin kuuluu bambuinen virkkuukoukkusetti (12 koukkua), jonka olen ostanut jo aikaisemmin.

Carmenista valitsin väreiksi yhden turkoosin ja yhden luonnonvalkoisen kerän. Siinä on 80% alpakkaa ja 20% silkkiä. Hypistelin keriä jo viimeksi kaupassa, mutta en raskinut ostaa sitä. Halusin kuitenkin antaa teille arvonnassa jotain luksusta ja mielestäni tämä Carmen on juuri sitä. Halutessaan Carmenia voi ostaa lisää Toikasta ja jos ei satu olemaan Akaaseen asiaa, sitä voi tilata myös heidän verkkokaupastaan. 

Blend Bambussa on 70 % bambua ja 30 % puuvillaa. Olen virkannut siitä aika monta vauvanmyssyä niin omille pikkuisille kuin synnytysosastoille ja olen pitänyt langasta. 

Koukkusetissä on bambuiset virkkuukoukut koot 3-10. Minulla on samanlainen koukkusetti nyt itsellä käytössä ja mielestäni se on ihan hyvä. Hieman koukku tuntui ensin avaavan lankaa, mutta enää en huomaa tällaista jälkeä työssäni. Ilmeisesti bambukoukuilla virkkaus on tekniikkalaji.

Arvon yhden ystävänpäiväpaketin, joka sisältää yllä mainitut tuotteet. Postitan paketin Suomeen. Arvontaan on osallistuttava viimeistään lauantaina 28.2.2015 klo. 22:00 ja arvonta suoritetaan sunnuntaina 1.3.2015. Arvontaan voit osallistua seuraavalla tavalla:

* Yksi arpa: Saat yhden arvan kommentoimalla tätä postausta.
* Kaksi arpaa: Toisen arvan saat, kun kommentoit ja liityt blogini lukijaksi.
* Kolme arpaa: Kolmannen arvan saat, kun kommentoituasi ja lukijaksi liityttyäsi vielä kerrot tästä arvonnasta omassa blogissasi.

Ilmoitathan kommentoidessa, miten voin olla yhteydessä sinuun (sähköpostiosoite, blogi yms.) ja monellako arvalla osallistut. Onnea arvontaan!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Virkattua siksakkia

Ommellessani viime kesänä lastenvaunuja lupasin itselleni, että jos vaunut onnistuvat ajoissa ja pääsemme poikien kanssa markkinoille, teen hieman isomman hyväntekeväisyystyön. Kylässämme on yhdistys, jossa on vuoden ajan kudottu sukkia ja vilttejä paikallisiin vanhainkoteihin. Koska puikot eivät pysy kädessäni, ajattelin osallistua talkoisiin virkatulla torkkupeitolla, mutta huomaamattani vierähti puoli vuotta ennen kuin pääsin peiton kimppuun. 

Jostain syystä minulle oli itsestään selvää, että teen peiton siksak-kuviolla ja siitä tulee vihreäsävyinen. En ole aikaisemmin virkannut siksakia, mutta onneksi löysin virkkauskirjastani siihen hyvät ohjeet. Lankoina käytän taas tuttua ja turvallista Novitan seiskaveikkaa. Peitossa on neljää eri väriä, joista vaaleampi vihreä uhkasi loppua kesken ja vasta viidennestä kaupasta löysin sitä lisää. Olen virkannut peittoa samanlaisella bambukoukulla, joita on tällä hetkellä arvottavanakin. Olen pitänyt koukusta, vaikka välillä se tuntuu yhä avaavan lankaa, mutta epäilen, että virkkaan silloin liian löysiä silmukoita.

Tästä on tulossa oikea onnen peitto, sillä sen teko on ollut aivan ihanaa! Pitkien pylväsrivien ja ihanan keväisten värien vuoksi virkkaus on ollut rentouttavaa ja olen päättänyt, etten peittoa tehdessä stressaa enkä hätäile. Nautin joka hetkestä. Virkatessa ei ole tarvinnut laskea silmukoita, vaan olen saanut antaa vain käsieni tehdä työtään ja mieleni on vaeltanut omia teitään. Alku oli kuitenkin hieman kankeaa. Kaksi ensimmäistä päivää virkkasin ja purin peittoa, saaden vain muutaman kerroksen tehtyä. Hieman olen synttärijärjestelyiden vuoksi jäljessä eikä viltti ihan valmistu tämän kuun loppuun mennessä. Yhden kerroksen virkkauksessa menee puolisen tuntia ja olen ottanut tavoitteekseni tehdä neljä kerrosta päivässä. Nyt kun olen pari viikkoa pakertanut peiton kimpussa, taidan olla puolessa välissä.

Lankalaihikselleni kuuluu todella surkeaa. En ole tennariprojektin jälkeen tehnyt muuta lankatyötä kuin tätä ja sen sijaan, että tuhoaisin varastolankojani, olen ostanut peittoa varten 900 grammaa lisää lankaa. Lisäksi etsiessäni vihreää lankaa, löysin turkoosia seiskaveikkaa (luulin, ettei sitä enää saa mistään) ja ostin sitä varastoon neljä kerää (600g). Lisäksi lankakeiju on tuonut minulle 450 grammaa muita lankoja. Lankalaihikseni on tainnut muuttua pahemman luokan lankahamstraukseksi.

Oinaspäivä

Kapea hylly ja sen päällä oleva kevyt taimihyllykkö on yhdistelmä, jonka vuoksi olen tällä hetkellä melko huolissani. Saa nähdä kuinka kauan ne saavat olla rauhassa, sillä kuopuksemme mielestä taimihyllykön paikka on lattialla. En ole varmasti ikinä ollut näin aikaisessa esikasvatusteni kanssa, mutta ajattelin, että viime kesänä valmistunut kasvikaappi voisi hieman aikaistaa kasvukauttamme. Tänäkin vuonna meillä touhutaan puutarhassa kuukalenterin mukaan ja oppaanani on Johanna Paunggerin ja Thomas Poppen Kuun vaikutus puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa -kirja (lyhyesti Kuukirja).

Keräsin viime kesänä aika paljon siemeniä talteen omasta puutarhastamme ja kaupan siemeniä oli jäänyt aikaisemmilta vuosilta sen verran, etten oikeastaan olisi tarvinnut kuin tomaatin siemeniä. Huomaamattani onnistuin kuitenkin taas tuhlaamaan muutaman kympin Hyötykasviyhdistyksen verkkokauppaan. Viime vuoden tavoin siemenlähetystä ei kauaa tarvinnut odotella ja sunnuntaina tilatut siemenet olivat jo tiistaina kädessäni. Kauppareissulla sorruin taas täpötäyden siemenhyllyn edessä ja ostin vielä muutaman pussin mm. salaattia, kehä- ja auringonkukan siemeniä. Auringonkukkaa on nyt useampaa eri lajia ja kehäkukkaakin näköjään kuusi pussillista ja niiden lisäksi viime kesänä omasta pihasta kerätyt siemenet.

Puutarhavuoteni alkoi viime sunnuntaina, oinaspäivänä, joka on otollinen päivä kylvää hedelmiä. Laitoimme esikoisemme kanssa multaan paprikan, chilin ja tomaatin siemenet. Meillä oli taas esikasvatusastioina pestyjä viili- ja rahkapurkkeja ja koska kirkkaita kansia oli säästössä reilusti, laitoin ne Elmu-kelmun sijaan kippojen päälle. Tomaatin siemenet olivat päiväyksen ylittäneitä marketin Moneymakeriä ja Hyötykasviyhdistykseltä tilattua Outdoor girliä. Paprikan siemenet rapsuttelin jo aikoja sitten talteen kaupan keltaisesta luomupaprikasta ja chilin siemenet ovat viime kesänä kasvatetuista Hot waxista ja Apachesta.

Hakiessani taimihyllykköä kellarista huomasin, että olin unohtanut viime syksyiset tomaatit siihen. Tomaatit olivat aivan vihreitä kun poimin ne hallalta turvaan ja söimme niitä sitä mukaan kun ne punastuivat kellarin ikkunalaudalla. Vaikka tomaatit olivat olleet melkein puoli vuotta kellarissa, ne olivat vieläkin ihan hyvän näköisiä ja kauniin punaisia. Suuhuni en niitä uskaltanut laittaa mutta puristin muutaman tomaatin siemenet mullan sekaan ja jännityksellä jään odottamaan mitä tapahtuu. Epäilen, etteivät siemenet ole kypsyneet tarpeeksi, mutta ainahan sitä voi kokeilla onneaan. Ajattelin kylvää vielä auringonkukan siemeniä, niin saan poimia sen versoja vaikka leivän päälle pitkin kevättä. Siemenet löytyvät jo kaapista, mutta otollista päivää on odotettava vielä huomiseen, jolloin on kaksospäivä eli kukkapäivä.

Arvontamuistutus

Ettehän ole unohtaneet blogini arvontaa? Palkintona on ihania lankoja ja bambukoukkuja. Arvontaan voitte osallistua kommentoimalla arvontapostausta la 28.2. Klo 22:00 mennessä. 

Ihanaa alkanutta viikkoa! 

Ihana talvi

Enpä olisi uskonut, että tulee päivä jolloin nautin talvesta. Tämä kulunut talvi on ollut kaikesta harmaudestaan ja synkkyydestään huolimatta aivan ihana. Vasta viime päivinä aurinko on tullut esiin paksun pilvimassan takaa, mutta lunta on riittänyt lähes samaan tapaan kuin lapsuuteni talvina. Olemme jakaneet ulkoilut oman pihan ja läheisen koulun pihan kesken, joten koko ajan on vähän uutta touhua. Koulun pihassa olevat jäämäet ovat tulleet tutuksi ja olemme laskeneet mäkeä saaden takapuolet mustelmille. Olemme tehneet lumiukkoja, lumilinnoja ja lohikäärmeen, jota tosin kaikki luulivat kameliksi.

Vanhempi ranskan bulldogimme on saanut pitää viime keväänä tekemääni takkia. Onneksi en laittanut siihen fleecevuorta, sillä tänä talvena ei ole ollut sellaisia paukkupakkasia, ettei niin paksulle takille olisi ollut käyttöä. Meidän ulkoiluja pikkupakkaset ei estä ja monesti pihassa ollessamme, koiratkin ulkoilevat kanssamme. Laitamme reilusti vain vaatetta päälle ja ulkona tarkenee ihan hyvin vaikka pakkasta olisi reilummin. Nuoremman koiramme takki minulla on ollut tekeillä jo pitkään, mutta se on aina jäänyt  kaiken muun alle. Ensi talveksi se on melkein tehtävä, sillä anopin kutoma villapaita on jo nähnyt parhaat päivänsä.

Tämä viikko on mennyt leipoessa ja siivotessa. Esikoisemme täyttää kolme vuotta ja parin tunnin päästä talomme on täynnä vieraita. Olen kunnianhimoisena hionut uutta kakkureseptiä ja viikon aikana olemme syöneet enemmän ja vähemmän onnistuneita koevedoksia. Toisen kakun kohdalla onneksi huomasin puolittaa reseptin.  Uskotteko millaisen onnen tunteen monen epäonnistuneen jälkeen se onnistunut kakku saa aikaan? Mikäli kakku maistuu vieraille, saatte reseptin kuvien kera myöhemmin. Hieman minua jännittää, sillä mieheni ystävä totesi kakkua maistaessaan, että siitä tulee mieleen 80-luku. Ei kuulosta kovinkaan lupaavalle, vai mitä? 

Eräänä iltana sohvalla käsitöitä tehdessä en taas voinut olla miettimättä kuinka äärimmäisen onnellinen olen. Minulla on ihana koti, ihana mies ja kaksi pientä sydänkäpystä, joita rakastan niin paljon, etten tiennyt voivani rakastaa ketään niin paljon. Esikoisemme uhmaikä on ollut jo muutaman viikon lomalla ja toivon, että se jääkin sinne. Puolitoista vuotias kuopuksemme pitää kuitenkin huolen, ettei aikani käy pitkäksi, sillä hän on pahemman luokan kävelevä täystuho. Käsittämätöntä kuinka nopeasti vasta muutaman kuukauden kävellyt taapero liikkuu kukkaruukulta koirien perään ja sieltä repimään pyykkejä narulta, eli ei pidä luulla, että päiväni kuluvat sohvalla käsitöitä tehden. Ei mene enää kauaa niin saamme olla ulkona aamusta iltaan. Oletteko huomanneet, kuinka päivät ovat pidentyneet? Aamulla kun heräämme, aurinko on jo noussut. Kevät on jo ovella. Kohta on aika kylvää ensimmäiset siemenet.

Ilahduta bloggaajakaveria!

Sain haasteen Villasukkavuoden ihanalta Marjaanalta. Suuret kiitokset!

Haasteen säännöt ovat yksinkertaiset:

• Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!
• Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!
• Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. :)

Haasteen vaikein tehtävä oli valita haastettavat, sillä en kai voi haastaa kaikkia lukuluetteloni blogeja, vaikka ne ovatkin toinen toistaan ihastuttavampia. Pitkän harkinnan jälkeen minulta lähtee haaste kahteen blogiin, jotka ovat:

• Rynttyliisan Kotkotukset Blogi joka piristää harmaintakin päivää. Se on pullollaan retroilua, väriä, kirppistelyä ja onhan siellä käsitöitäkin.
• Käsityöblogi Ilosofiaa, Blogi josta löytyy ihania käsitöitä ja aivan ihastuttavia kuvia. Sen pariin on aina mukava palata. Ilosofian Johannan emännöimästä Käsityöblogit-ryhmästä olen löytänyt uusia blogeja ja saanut vertaistukea muilta bloggaajilta tässä varsin ihanassa mutta välillä haastavassa harrastuksessa.

Uudet vanhat lastenrattaat

Ihan aluksi haluan toivottaa kaikki uudet lukijani lämpimästi tervetulleeksi. Toivottavasti viihdytte seurassani! Käynnissä olevan arvonnan suosio ihan yllätti minut. Ihanaa, että niin moni on ottanut osaa arpajaisiin ja on ihan uskomatonta, kuinka moni jäi lukijaksi. Lankapaketin arvontaan voi osallistua vielä melkein kahden viikon ajan eli jos koko juttu on mennyt ohi, niin arvontaan pääset tästä, mutta nyt ajattelin esitellä meidän uudet lastenrattaat.

Viime kesänä verhoillut Oran lastenvaunut lähtivät joulun alla kohti Rovaniemeä, sillä en enää uskaltanut pitää meidän rasavillejä termiittejä niissä. Pelkäsin, että vanhat vaunut eivät kestä poikien painoa eivätkä pojat meinanneet istua niissä nätisti. Heti kun isompi alkoi riekkua vaunuissa, pienempi matki perässä eikä siitä sirkuksesta tullut enää loppua. Isomman pojan pystyin laittamaan kävelemään, mutta minkäs teet kun reilu vuoden ikäinen tenava vain nauraa räkättää, vaikka kuinka kiellän häntä hyppimästä? Vaunujen ja hermoni vuoksi Orat saivat uuden kodin. Itku ei ollut kaukana, kun vaunuista oli luovuttava ja mieleni teki perua kaupat viime metreillä. Olihan ne maailman hienoimmat vaunut.

Nämä Briot vilahtivat jo vuoden ensimmäisessä postauksessa (vaikka Blogger on sitä mieltä, että se on viime vuoden viimeinen). Me emme oikeastaan olisi tarvinneet tuplarattaita. Esikoisemme harvemmin enää rattaissa istuu, mutta käyn poikien kanssa kaupassa kävellen ja näihin mahtuu tuplasti enemmän ostoksia kuin tavallisiin pikkurattaisiin.  Ostin nämä 80-luvun loppupuolen hirvitykset varmuuden vuoksi kun odotin kuopustamme. Olisin halunnut meille 70-luvun tuplarattaat, mutta koska sellaisia ei osunut kohdalle sopuhinnalla, kunnostimme nämä. Mieheni vastasi rattaiden maalauksesta ja ne on ihan paukkupullolla suihkuteltu keltaiseksi. Maalia kului pohjamaali mukaan luettuna kolmisen purkkia. 

Tämä oli minulle hieman sellainen pakkoprojekti. Vaunut olivat olleet jo muutaman viikon maalattuina autotallissa ennen kuin sain potkittua itseni hommiin. Ilmeisesti  edellisestä vaunuprojektista jäi sellaiset traumat, että vasta päätös etten saa aloittaa uutta virkkuutyötä ennen kuin nämä on valmiina, sai minut tarttumaan saksiin. Markiisi minulla oli jo valmiina. Se oli erään kangaskaupan jämä, jonka ostin joskus viime kesänä. Koska sitä ei ollut kuin noin metrin pätkä, jouduin ostamaan paikallisesta kangaskaupasta lisää kangasta. Kaupassa ei ollut mustaa markiisia, joten ostin jotain toista, hieman paksumpaa kangasta jäljellä olevan puolen metrin kaistaleen. Jälleen kerran leikkelin kankaita hengitystä pidätellen, sillä kumpaakaan kangasta ei ollut ylimääräisiksi paloiksi ja virheleikkuut olisivat tarkoittaneet reissua isoon kaupunkiin. Kankaita taisi jäädä yli yhteensä kahden A4-arkin verran.

Markiisini oli niin paksua, että se pysyi itsekseen pystyssä ja oli ihme, etten rikkonut tässä projektissa konettani, joka on edelleen sama vanha Husqvarna (mihin sitä hyvää ystävää vaihtaisi). Jouduin paikoin ompelemaan ainakin nelinkertaista kangasta ja edellisten kerrosten saumojen kohdalla, veivasin jo vanhusta käsin, jotta pääsimme eteenpäin. Vannoin varmasti kaksikymmentä kertaa, että en enää ikinä verhoile yksiäkään vaunuja, sillä taas mentiin ihan puhtaalla tuurilla. Projektia aloittaessani olin hieman ajattelematon, sillä olisin aivan varmasti löytänyt kaavat Brion tuplarattaisiin, koska onhan näitä nyt verhoiltu vaikka kuinka paljon. Käsittämättömällä tuurilla sain rattaat kuntoon ja mielestäni näistä tuli kyllä niin hienot, että voimme jatkaa rallattelua näillä niin kauan kuin on tarpeen. Uudet renkaat minun on ehkä ostettava.

Rihkama-Iines

Poikamme sai ensimmäisen ystävänsä. Ajattelin, että olisi mukavaa muistaa tyttöä ystävänpäivänä. Kirpputorilta löytämästäni puuhelmipussukasta löytyi Rihkama-Iines ja korurasia kaivettiin mummolan vintiltä. Luulisi, että alle 4-vuotias pikkutyttö ilahtuu tästä lahjasta.

Teitä rakkaat lukijat ajattelin muistaa ystävänpäivänä arvonnalla. Kävin maanantaina lankakaupoilla ja hypisteltyäni tunnin toinen toistaan ihanempia lankoja, pystyin valitsemaan pari kerää pehmeää alpakka-silkkilankaa arvottavaksi. Lauantaina näette, mitä muuta minulla olisi teille.

Virkatut tennarit

Kuvat: JLindfors | Photography

Tässä ne nyt sitten ovat! Valokuvaajan ottamat kuvat virkatuista tennareistamme. Mitä sanotte? Tämä on varmasti yksi mieleenpainuvimmista projekteistani. Ystäväni toiveiden mukaan tehdyt tennarit poiki kaksi tossuparia lisää ja vielä kuvaukset päälle. Olin aluksi järkyttynyt ystäväni väritoiveesta. Oranssia ja lilaa? Ihan oikeasti? Siis voiko tennareita tehdä muullakin värillä kuin vain valkoisella pohjalla? Ystäväni tennarit olivat niin hienot, että päädyin jatkamaan samalla mallilla ja lopputuloksena on iloinen värisuora. Eriväriset kengännauhat löysin urheiluliikkeestä kruunaamaan koko komeuden.

En olisi osannut tehdä tennareita ilman Harakan ohjetta, mutta pari muutosta siihen tein. Käsialani on luultavimmin hieman löyhempi, joten tiputin muutaman silmukan pois pohjasta. Siinä on kapeimmillaan vain kuusi silmukkaa ja leveimmillään kymmenen. Tennarin kärkeä muutin myös siten, että tein alkuun vain seitsemän silmukkaa ja lisäsin aina silmukan per kerros ja lopuksi tein pari kerrosta ilman lisäyksiä. Tällä tavoin kärjestä tuli hieman pyöreämpi. Tossut on tehty kaksinkertaisella seiskaveikalla ja lankaa niihin kului yhteensä 900 grammaa, mutta jouduin ostamaan neljä kerää lisää eli lankavarastoni keveni vain 300 grammalla. 

Kuvaajamme joutuu odottamaan hetken tennareitaan, sillä taisin muutaman kerran vannoa näitä tehdessä, etten enää ikinä tee ainoatakaan paria. Tästäkään projektista en meinaan selvinnyt ilman purkajaisia.  Ensin tein liian isoja tossuja ja sitten liian pieniä tai huomasin tennareissa olevan virheitä, joista en päässyt yli kuin nyppäämällä langan päästä kiinni ja purkamalla. Oranssi-lilat tennarit purin viisi kertaa ja fuksia-lilat valmistuivat kolmannella yrittämällä, mutta omani teinkin kerralla. Vielä en ole raskinut ottaa omiani käyttöön, etten heti sotkisi niitä. Ovatkohan tytöt jo kävelleet omansa puhki?

P.s. Virkattujen tennareiden ohje löytyy nykyään Ravelrystä!