lauantai 30. toukokuuta 2015

Knit 'n' Tag Turku 2015. Osa 3. Turkulaisesta puusta Maireksi










Päätän Knit 'n' Tag -viikkoni kertomalla vähän enemmän Mairesta ja koko projektista. Huomasin helmikuussa jossain Facebookin käsityöryhmässä ilmoituksen Knit 'n' Tag -neulegraffititapahtumasta ja seuraavana päivänä ilmoittauduin mukaan. Minun piti aloittaa työni teko jo maaliskuun lopussa, mutta koska vanhainkotiin lahjoituksena menneen peiton virkkaus venyi, pääsin graffitin kimppuun kuukautta myöhemmin. Yritin graffitia virkatessa olla stressaamatta aikataulusta, joka oli kovin lyhentynyt suunnittelusta. Onneksi mieheni jäi toukokuuksi viimeisille isävapailleen ja hänen touhutessa lasten kanssa, virkkasin graffitiani välillä kuusikin tuntia päivässä.

Olen kerran aikaisemmin tehnyt neulegraffitin, eikä minun pitänyt toistaa itseäni ja tehdä tälläkin kertaa köynnöstä. Alkuperäinen suunnitelma oli, että teen puun rungon ympärille peiton, jonka alaosassa olevat mandalat pienenevät ylöspäin noustessa ympyröiksi ja muuttuvat japanilaisiksi kukiksi ja erään kukkamallin kautta taas pikkukukiksi. Pikkukukat virkattuani huomasin, että nehän ovat melkein samankokoisia kuin japanilaiset kukat, joten vaihdoin toisen suunnitellun kukkamallin lasinalusiin. Viikkoa ennen tapahtumaa minulla oli kaikki palat tehtynä ja aloin koota työtä lattialle. Kauhukseni huomasin, etten osaa toteuttaa suunnitelmaani vaan työstä tulee tökerö. Lannistuneena menin nukkumaan ja juuri ennen nukahtamista mieleeni juolahti, että mitä jos asettelen ne erilailla. Seuraavana iltana aloitin kokeilla erilaisia asetelmia ja nykyinen muoto syntyi vahingossa. Virkkaamani ympyrät eivät enää sopineet graffitiin, joten purin niistä uloimman kerroksen pois ja tein niistä kukkia.

Tarmoa täynnä aloitin graffitin kokoamisen harsimalla mandalat letkaksi nurjalta puolen. En kääntänyt työtä kertaakaan ja seuraavana aamuna aloin purkaa ompeleitani. En yksinkertaisesti voinut jättää työtä sen näköiseksi kuin se oli. Kun mandalat olivat uudelleen kiinni, nostin työtäni ja huomasin suurien mandaloiden venyvän lähes muodottomaksi. Seuraavan päivänä juoksin ostamaan juuttinarua ja virkkasin työni taakse tukirannan, joka hieman estää sen venymisen, mutta valitettavasti ei poista sitä ihan kokonaan. Onneksi olen tehnyt muutaman kukkatyön jo aikaisemmin, joten kukkien kiinnitys ei ollut enää mikään iso juttu. Terälehti terälehdeltä ompelin pikkukukat kiinni ja huokasin helpotuksesta, kun sain torstain ja perjantain välisenä yönä puoli kolmelta viimeisen langan pääteltyä. Perjantaiaamuna silmät ristissä kiinnitin perhoset ja työni oli valmis. Pakkasin graffitin kassiin, kävin punnaamassa sen kaupassa hedelmävaa'alla ja tulin kotiin nukkumaan päikkärit. Olin ne ansainnut.





Teostani virkatessa mietin moneen kertaan, että onko graffitin tekeminen langan tuhlausta. Työ on esillä pari viikkoa ja sen jälkeen sitä ei luultavimmin enää tarvita. 1,2 kilolla lankaa olisi kuitenkin tehnyt aika monta sukkaparia, mutta uskon että sain tästä projektista niin paljon, että siihen osallistuminen kannatti. Minun piti opetella värien käyttöä, mutta huomaamattani opin paljon muutakin. Sen näkee ehkä parhaiten mandaloissa, joita tein ensimmäisenä ja viimeisenä. Alussa mandalani olivat vain pyöreitä lappuja, joissa oli erivärisiä kerroksia pylväitä ja kiinteitä silmukoita, mutta viimeisissä olen käyttänyt jo hieman enemmän ajatusta. Ympyröitä virkatessa olen aikaisemmin käyttänyt ketjusilmukka-aloitusta, mutta japanilaista kukkaa varten minun oli opeteltava lenkkialoitus. Mehukekkerit-blogista löytyi onneksi tähän hyvä video-ohje ja nyt kun olen tehnyt sen reilun sata kertaa, ei ole enää paluuta vanhaan. Tuo lenkkialoitus on paljon siistimpi kuin perinteinen ketjusilmukka-aloitus.

Tämä on ollut uskomattoman hieno projekti ja olen äärimmäisen onnellinen, että lähdin tähän mukaan. Graffitia tehdessä voi unohtaa kaikki pilkun viilaukset ja pikkutarkan näpertämisen. Koska kyseessä on "vain" graffiti, virkkaaminen on paljon vapautuneempaa enkä takerru virheisiin niin helposti kuin tavallisia töitä tehdessä. Uskalsin kokeilla sellaisia väriyhdistelmiä, joita en kuuna päivänä olisi muuten kokeillut. Säästin lähes kaikki graffitia päätellessä yli jääneet langanpätkät vanhaan Riihimäen Lasin kolmen litran lasipurkkiin. Tiedän jo mihin käytän ne, mutta toitaiseksi pidän sen omana tietonani. Lämmin kiitos tapahtuman järjestäneelle Åbolands hantverk rf:lle hienosta kokemuksesta. Odotan innolla seuraavaa Knit 'n' Tagia!







keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Knit 'n' Tag Turku 2015. Osa 2. Graffitit

Knit 'n' Tag neulegraffititapahtumassa aiheena oli nauhat, kukat ja pitsit. Oli mielenkiintoista nähdä miten samasta aiheesta oli syntynyt niin erilaisia teoksia ja mitä ihmeellisimmistä materiaaleista. Toissa päivänä esittelin teille oman työni ja tässä on kuvia tapahtuman muista graffiteista. Työt ovat esillä 8.6.2015 asti Aurajoen rannalla ja suosittelen lämpimästi vierailua paikan päällä. Ristiin Rastiin -blogin Tuula osallistui myös tapahtumaan ja hänen blogistaan löytyy lisää kuvia graffiteista. Kannattaa käydä kurkkaamassa!



















maanantai 25. toukokuuta 2015

Knit 'n' Tag Turku 2015. Osa 1. MAIRE






Lauantaina oli viimein se kauan odotettu päivä, kun Knit 'n' Tag neulegraffititapahtuman työt ripustettiin Aurajoen rantaan ja jokiranta puhkesi väriloistoon. Lähdimme ystäväni kanssa aamusta ajelemaan kohti Turkua. Vettä satoi ja tuuli niin, että pieni kuplani meinasi lentää sen voimasta tieltä. Turkua lähestyessä sää selkeni ja paikan päällä paistoi jo aurinko. Onneksi puin kotona kunnon vaatekerran paksuja hanskoja myöden, sillä tuuli rannalla oli aivan hirvittävä. Jos lauantainen myteri ei lennättänyt työtäni irti, sen ei pitäisi irrota seuraavan kahden viikon aikana.

Minulla oli omat tikkaat mukana, mutta ne olivat niin lyhyet, että jouduin keikkumaan lainatikkailla. Puuni ainoa kunnon iso oksa oli niin korkealla, etten ylettynyt siihen, joten ankkuroin työni hieman pienempään oksaan. Toivottavasti Turun Kaupunki ei  ala karsimaan jokirannan puita tämän tapahtuman aikana, sillä teokseni on yhden pienen oksan varassa. Kieritin siimaa koko työni ympäri niin paljon, ettei se ala lerppumaan, mutta se ei varmastikaan riitä koko  graffitin kannatteluun.

Laskeskelin eilen, että graffitini sisältää noin 135 erilaista palaa. Se koostuu kirjavista mandaloista, ihanista japanilaisista kukista, sievistä pikkukukista ja värikkäistä lasinalusista. Koko komeudella on pituutta kolmisen metriä ja se painaa 1,2 kiloa. Siima ja juuttinaru, jota käytin työni tukemiseen ja ripustamiseen olivat ainoat langat, jotka ostin tätä projektia varten. Kaikki muut materiaalit löytyivät kaapeista ja koska tein sen pääosin isoäitini langoilla, työni saa kantaa hänen nimeään. Jos nyt laskin mielessäni oikein, niin työni sisältää ainakin 30 eri lankaa ja olen yllättynyt, kuinka hyvin värit sopivat yhteen.

Tämä oli aivan ihana projekti. Valehtelisin, jos sanoisin nauttineeni sen teosta koko ajan. Joudun nykyään virkkaamaan bambukoukuilla ja ne eivät ole ihan niin näppäriä pieniä kukkia virkatessa. Vanhat langat olivat jo parhaat päivänsä nähneitä ja sainkin solmia langanpätkiä vähän väliä. En tiedä onko lankoja katkoneet meidän pikkupojat vai minä itse pikkutyttönä, mutta kukkien takana oleva solmumäärä on huima. Hahtuvalanka aiheutti murheita, kun se ei sallinut virheitä vaan meni heti umpisolmuun kun sitä yritti purkaa. Pitkin hampain jouduin hyväksymään liehuvat mandaloiden reunat, tosin ei minulla olisi aikakaan riittänyt kovin monen palan uudelleen virkkaukseen.

Vaikka pyrin olemaan stressaamatta ja murehtimatta kuinka aika riittää, viimeiset viikot olivat todella työläät ja pakersin graffitini kimpussa yömyöhään. Olen kuitenkin niin iloinen, että lähdin projektiin mukaan, sillä lopputulos on mielestäni upea. Esittelin graffitini jo Instagrammissa ja ihmisten kommentit teoksestani ovat tehneet minusta varmasti maailman onnellisimman. Olen ihan oikeasti onnistunut tekemään jotain todella hienoa! Tässä se nyt on teidän nähtäväksi. Tämä on Maire. 1,2 kiloa väriä ja iloa. Minä olen sen ihan itse tehnyt ja olen siitä niin onnellinen. Värikästä viikkoa!








perjantai 22. toukokuuta 2015

Kohti Turkua




Tänään on se päivä. Pitkä odotus on ohi ja tänään graffitit ripustetaan Aurajoen rannalle. Perhoset lentelevät vatsassani ja mielessäni pyörii tuhat kysymystä. Kuinka saan työni kiinni puuhun? Miltä se näyttää? Venyykö se muodottomaksi? Kuinka saan ripustettua sen niin, että se pysyy kiinni kaksi viikkoa? Kauhein kysymys on se, että rikotaanko ja revitäänkö työni?

Sain työni eilen aamulla valmiiksi ja lattialla levällään se näyttää hienolta. Reilun kuukauden käsityö, 1,2 kiloa lankaa, paljon ihania värejä, iloa ja onnea on nyt pakattu ja lähtee kuplan takapenkillä kohti Turkua. Työni nimi on Maire. Nimesin työni isoäitini mukaan, koska se on lähes kokonaan tehty hänen langoistaan. Viikonlopun jälkeen palaan kuvien kera asiaan. 
Ihanaa viikonloppua!