Päätän Knit 'n' Tag -viikkoni kertomalla vähän enemmän Mairesta ja koko projektista. Huomasin helmikuussa jossain Facebookin käsityöryhmässä ilmoituksen Knit 'n' Tag -neulegraffititapahtumasta ja seuraavana päivänä ilmoittauduin mukaan. Minun piti aloittaa työni teko jo maaliskuun lopussa, mutta koska vanhainkotiin lahjoituksena menneen peiton virkkaus venyi, pääsin graffitin kimppuun kuukautta myöhemmin. Yritin graffitia virkatessa olla stressaamatta aikataulusta, joka oli kovin lyhentynyt suunnittelusta. Onneksi mieheni jäi toukokuuksi viimeisille isävapailleen ja hänen touhutessa lasten kanssa, virkkasin graffitiani välillä kuusikin tuntia päivässä.
Olen kerran aikaisemmin tehnyt neulegraffitin, eikä minun pitänyt toistaa itseäni ja tehdä tälläkin kertaa köynnöstä. Alkuperäinen suunnitelma oli, että teen puun rungon ympärille peiton, jonka alaosassa olevat mandalat pienenevät ylöspäin noustessa ympyröiksi ja muuttuvat japanilaisiksi kukiksi ja erään kukkamallin kautta taas pikkukukiksi. Pikkukukat virkattuani huomasin, että nehän ovat melkein samankokoisia kuin japanilaiset kukat, joten vaihdoin toisen suunnitellun kukkamallin lasinalusiin. Viikkoa ennen tapahtumaa minulla oli kaikki palat tehtynä ja aloin koota työtä lattialle. Kauhukseni huomasin, etten osaa toteuttaa suunnitelmaani vaan työstä tulee tökerö. Lannistuneena menin nukkumaan ja juuri ennen nukahtamista mieleeni juolahti, että mitä jos asettelen ne erilailla. Seuraavana iltana aloitin kokeilla erilaisia asetelmia ja nykyinen muoto syntyi vahingossa. Virkkaamani ympyrät eivät enää sopineet graffitiin, joten purin niistä uloimman kerroksen pois ja tein niistä kukkia.
Tarmoa täynnä aloitin graffitin kokoamisen harsimalla mandalat letkaksi nurjalta puolen. En kääntänyt työtä kertaakaan ja seuraavana aamuna aloin purkaa ompeleitani. En yksinkertaisesti voinut jättää työtä sen näköiseksi kuin se oli. Kun mandalat olivat uudelleen kiinni, nostin työtäni ja huomasin suurien mandaloiden venyvän lähes muodottomaksi. Seuraavan päivänä juoksin ostamaan juuttinarua ja virkkasin työni taakse tukirannan, joka hieman estää sen venymisen, mutta valitettavasti ei poista sitä ihan kokonaan. Onneksi olen tehnyt muutaman kukkatyön jo aikaisemmin, joten kukkien kiinnitys ei ollut enää mikään iso juttu. Terälehti terälehdeltä ompelin pikkukukat kiinni ja huokasin helpotuksesta, kun sain torstain ja perjantain välisenä yönä puoli kolmelta viimeisen langan pääteltyä. Perjantaiaamuna silmät ristissä kiinnitin perhoset ja työni oli valmis. Pakkasin graffitin kassiin, kävin punnaamassa sen kaupassa hedelmävaa'alla ja tulin kotiin nukkumaan päikkärit. Olin ne ansainnut.
Teostani virkatessa mietin moneen kertaan, että onko graffitin tekeminen langan tuhlausta. Työ on esillä pari viikkoa ja sen jälkeen sitä ei luultavimmin enää tarvita. 1,2 kilolla lankaa olisi kuitenkin tehnyt aika monta sukkaparia, mutta uskon että sain tästä projektista niin paljon, että siihen osallistuminen kannatti. Minun piti opetella värien käyttöä, mutta huomaamattani opin paljon muutakin. Sen näkee ehkä parhaiten mandaloissa, joita tein ensimmäisenä ja viimeisenä. Alussa mandalani olivat vain pyöreitä lappuja, joissa oli erivärisiä kerroksia pylväitä ja kiinteitä silmukoita, mutta viimeisissä olen käyttänyt jo hieman enemmän ajatusta. Ympyröitä virkatessa olen aikaisemmin käyttänyt ketjusilmukka-aloitusta, mutta japanilaista kukkaa varten minun oli opeteltava lenkkialoitus. Mehukekkerit-blogista löytyi onneksi tähän hyvä video-ohje ja nyt kun olen tehnyt sen reilun sata kertaa, ei ole enää paluuta vanhaan. Tuo lenkkialoitus on paljon siistimpi kuin perinteinen ketjusilmukka-aloitus.
Tämä on ollut uskomattoman hieno projekti ja olen äärimmäisen onnellinen, että lähdin tähän mukaan. Graffitia tehdessä voi unohtaa kaikki pilkun viilaukset ja pikkutarkan näpertämisen. Koska kyseessä on "vain" graffiti, virkkaaminen on paljon vapautuneempaa enkä takerru virheisiin niin helposti kuin tavallisia töitä tehdessä. Uskalsin kokeilla sellaisia väriyhdistelmiä, joita en kuuna päivänä olisi muuten kokeillut. Säästin lähes kaikki graffitia päätellessä yli jääneet langanpätkät vanhaan Riihimäen Lasin kolmen litran lasipurkkiin. Tiedän jo mihin käytän ne, mutta toitaiseksi pidän sen omana tietonani. Lämmin kiitos tapahtuman järjestäneelle Åbolands hantverk rf:lle hienosta kokemuksesta. Odotan innolla seuraavaa Knit 'n' Tagia!