sunnuntai 24. helmikuuta 2019

KÄSINKUDOTUT PUUVILLAPELLAVAPYYHKEET - RUUSUKÖYNNÖS





Kudoin opiston puilla toiset keittiöpyyhkeeni. Pyyhkeiden sidosta en muista, mutta kuvion nimi on Ruusuköynnös. Pyyhkeet on kudottu pellavalla ohueen puuvillaloimeen. En ostanut pyyhkeitä varten lankoja, vaan kudoin niillä, mitä kaapista löytyi. Ruskeat pyyhkeet on kudottu kaksinkertaisella langalla kahdella eri sävyllä, harmaalla ja ruskealla. Sininen pyyhe on taas kudottu samalla petroolinsinisellä pellavalla, jolla kudoin ensimmäiset pyyhkeeni pari vuotta sitten. 


Ruusukuvio toistuu pyyhkeen molemmilla puolella, mutta mielestäni toinen puoli on selkeästi kauniimpi. Kuvio oli sen verran monimutkainen poljettava, että sain keskittyä kudontaan tai seuraava tunti vierähti siinä, että etsin kohtaa missä olin eksynyt. Ruskeat pyyheet on kudottu aivan ohjeen mukaisesti, mutta sinistä pyyhettä kutoessa lyhensin kuviota vähän.  Koko kudonnan ajan mietin, että mistä nuo pystysuorat raidat pyyhkeisiin tulevat, joihin ainakin oma silmäni aina eksyy, mutta en sitä selville.





Sain kutoessa painaa mieleeni kudonnan perussääntöjä. Aluksi en kiinnittänyt huomioita tiheyteen ja painanut luhaa tarpeeksi napakasti ja kudoin liian harvaa. Huomaamattani juoksutin pellavalankaa liikaa ja se jätti nurjalle puolelle kurjat lenkit. Yhden pyyhkeen tärvelin pingottimella, kun katkaisin kuusi loimilankaa kankaan reunasta. Onneksi tämä tapahtui aivan pyyhkeen lopusta ja sain pelastettua pyyhkeen lyhentämällä pyyhettä rikkimenneellä kohdalla. Tusinan loimilankoja katkoin hätäilemällä ja kiirehtimällä. Kiire taitaakin olla kutojan pahin vihollinen.


Rakastan pyyhkeiden kudontaa, koska ne ovat niin leppoisaa kutoa. Mattoa kutoessa saan herkästi hartiat kipeäksi, kun luhaa joutuu paukuttamaan napakammin, mutta pyyhettä kutoo ihan erilaisellä "flow:lla". Pyyhkeiden mallikerta oli kuitenkin niin monimutkainen, ettei niitä kutoessa kovin montaa kertaa löytynyt mielenrauhaa. Valmiit pyyhkeet ovat kuitenkin kaikkien katkenneiden loimilankojen arvoisia ja olen niistä ikionnellinen.



torstai 14. helmikuuta 2019

C2C VIRKATTU SYDÄN - OHJE






Hyvää ystävänpäivää! Ystävänpäivän kunniaksi tein ohjeen kulmasta kulmaan tai pikselivirkkauksella virkattuun sydämeen, josta voit tehdä vaikka kassin, tyynyn tai koota peiton. Nimi c2c tulee englanninkielisestä nimestään corner to corner, joka on mielestäni osuvampi kuin sen suomennos pikselivirkkaus, jota mm. Novita käyttää, koska sen sotkee helposti mm. Molla Millsin käyttämään pikselivirkkaustekniikkaan.


C2C on ihana ja superhelppo virkkaustekniikka, jota on leppoisa virkata vaikka telkkaria katsellessa. Helpointa on virkata kulmasta kulmaan kulkevia raitoja ja monimutkaisen kuvion virkkaaminen lisää vaikeusastetta. Jos et ole koskaan virkannut c2c:tä, etkä oikein tiedä miten lähteä liikkeelle, suosittelen kurkkaan esim. Novitan sivuilta ohjeet. Tekemäni sydän ohje on helppo tehdä ja vaikka, et olisi ikinä virkannut c2c:tä, niin se onnistuu sinulta aivan varmasti.




Netissä on paljon C2C-tekniikalla virkattuja sydämiä, mutta mallini eroaa niistä sillä, että kuvio on koottu 16 palasta. Paloja on neljä erilaista, joita virkataan useampi samanlainen. Laitoin palat helppousjärjestykseen, joten aloita ykkösestä ja virkkaa nelonen viimeiseksi. Kun kaikki palat on virkattu, ne yhdistetään ja niistä syntyy sydän. Itse ompelin palat yhteen nurjalta puolelta jatkaen samaa rakennetta kuin itse kuviossa eli tein piston aina kolmen pylvään välein (katso kuva yllä).


Tästä saat ladattua pdf-ohjeen, jossa on palojen värikaaviot ja ohje, kuinka asettelet palat.


Kootessa suosittelen kiinnittämään huomiota siihen, ettei ainakaan minun palat olleet samanlaiset molemmin puolin eli ennen kokoamista, tarkista millaisen kuvion haluat tehdä. Itse halusin korostaa pikselimäisyyttä ja käytin niitä, missä kuvio on enemmän porrasmaisempi. (katso kuva alla).




Käytin mallityössä Dropsin Paris  -puuvillalankaa, jota kului n. 40 cm x 40 cm kokoiseen palaan n. 205 grammaa.

Käyttämäni värit ja määrät: 
Drops Paris luonnonvalkoinen (17) - 135 g
Drops Paris kirsikka (07) - 35 g
Drops Paris tumma lila (08) - 35 g

Mukavia virkkaushetkiä!

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

MEKKOTEHTAAN AINO AURINKOVÄRJÄTTYNÄ





Tänä vuonna toteutetaan haaveita! Kuinkahan kauan olen puhunut, että halusin oppia ompelemaan itselleni vaatteita? Nyt on ensimmäinen mekkoni tehty ja olen siitä niin ylpeä! Mallina mekossani on Mekkotehtaan Aino ja kankaat on kuvioitu samalla aurinkovärjäystekniikalla ja aineilla, jolla värjäämäni kassit esittelin viikko sitten.


Kysyin syksyllä Facebookin ompeluryhmässä helppoa mekkomallia ja minulle suositeltiin silloin Mekkotehtaan Ainoa. Mekkotehdas Aikuisille on Kirsi Etulan ja Sunna Valkeapää-Ikolan ompelu- ja kaavakirja, joka on julkaistu jo vuonna 2015 ja varmasti monelle käsityöharrastajalle tuttu kirja. Aino on yksi kirjan kymmenestä kauniista mekosta.


Mallina Aino on aivan ihana. Se on sopivan väljä, että siinä saa olla vapaasti oma itsensä eikä tarvitse miettiä jouluna syötyjä suklaita, jotka ovat löytäneet paikkansa vyötäröltä. Se on kuitenkin yläosasta sen varren istuva, ettei se näytä säkiltä päällä. Koska en ole ommellut paljoa, jätin suosiolla piilovetoketjun pois. Rintalaskoksissa, taskuissa, hihoissa ja liukkaassa vuorikankaassa oli ihan tarpeeksi haastetta, mutta kuten näet, ylitin itseni ja selvisin kunnialla kaikista haasteistani.





Normaalisti värjään kankaat isoina paloina, mutta säästääkseni värejä, piirsin ensin kaavat ja leikkasin ne vitivalkoisesta, ohuesta puuvillakankaasta, jonka olin esipessyt. Värjäsin kankaat aurinkovärjäystekniikalla kylppärin lattialla ja kun kankaat olivat kuivat, silitin värit kiinni. Aurinkovärjäyksiähän ei välttämättä tarvitse huuhdella, mutta koska kankaat tulivat ihoa vasten ja ne haisivat hirvittävälle, pesin kankaat huolittelun jälkeen hienopesussa 40 asteessa. Samalla näin, että värjäykseni kestivät pesua.


Mekon ompeluun ei mennyt kuin pari iltaa, mutta koneen nostaminen ulos kaapista vei melkein kuukauden. Jännitin ompelua paljon, mutta Mekkotehdas-kirjassa on hyvät, yksityiskohtaiset ompeluohjeet ja vaikka en ole ommellut vaatteita kahteenkymmeneen vuoteen, jouduin ainoastaan kerran kysymään neuvoa. Muutaman kerran taisin ommellessa vannoa, että tämä jäi viimeiseksi, mutta valmiin mekon päälle pukeminen ja onnistumisen tunne itse ommelusta vaatteesta oli niin huima, että aloin jo etsiä seuraavaa mallia ja tuskin tämä jää viimeiseksi Ainokseni. Leppoisaa sunnuntaita. Nähdään taas!


lauantai 2. helmikuuta 2019

AURINKOVÄRJÄYKSELLÄ KUVIOIDUT KAUPPAKASSIT




Aurinkovärjäys on kankaankuviointitekniikka, jossa eri aikaan tapahtuva kuivuminen muodostaa kuviota kankaalle. Tutustuin tekniikkaan viime kesän värjäyskurssilla ja tiesin heti, että tällä tekniikalla kuvioin seuraavat sukulaisten lahjakassit. Pakkaan jouluisin lahjat kangaskasseihin, jotta lahjansaaja saa niistä kauppakassit tulevalle vuodelle. Joka vuosi kassit ovat hieman erilaiset, mutta näistä taisi tulla kaikista tähän astisista upeimmat. 


Käytin kuvioimiseen Emotuotannolta tilaamaani ruiskuemulsiota sekä pigmenttivärejä. Ajattelin, etten osaa toista kertaa tehdä samaa värisävyä, jos ensimmäinen loppuu kesken, joten värjäsin kerralla koko litran pönikän. Litraan ruiskuemulsiota laitoin lurauksen punaista, lorauksen sinistä ja 10 tippaa mustaa pigmenttiväriä, jotta sain väristä tumman.




Koska ompelutaitoni eivät ole sieltä parhaasta päästä, käytin askarteluliikkeestä ostamiani vitivalkoisia kangaskasseja, jotka olin esipessyt. Kastelin kassit vedessä ja levitin ne jätesäkeillä peitellyn kylppärin lattialle. Asettelin muovipussin kassin sisään, jotta väriaine ei pääsisi kassin läpi. Suihkutin kassit ruiskuemulsiolla märäksi, pyöräytin märkään kankaaseen ryppyjä ja pyörteitä ja annoin kuivua yön yli. 


Märkänä kassit olivat kauttaaltaan tasaisen violetit ja kassien kuviot syntyvät kuivuessa kankaassa oleviin ryppyihin. Seuraavana päivän, kun kassit olivat kuivia, silitin pigmenttivärit kiinni. Tämän jälkeen upotin juuri värjätyt kassit veteen ja toistin värjäysprosessin kassin toiselle puolelle, jonka olin suojannut ensimmäisellä värjäyskerralla muovikassilla ja nyt suojasin värjätyn puolen muovilla.
 




Kasseista tuli niin upeat, mutta niiden kanssa sai olla super tarkka ja huolellinen. Ensimmäistä kassia nostaessa silitettäväksi huomasin, että pienikin pisara vettä kiinnittämättömälle kankaalle sotki kuvionnin. Olisi ollut varmasti helpompaa kuvioida pelkkä kangas eikä valmiita kasseja. Pidän näistä niin paljon, että koska valmiiksi värjättyä ruiskuemulsiota jäi, värjäsin sillä vielä itselleni mekkokankaat, jotka odottavat ompelijaa. Jatkoa on siis tulossa yhden mekon verran. Kunhan nyt ensin ryhdistäydyn ja ompelen ne.


Googlettelin äsken ja löysin Punomon sivuilta tähän tekniikkaan ohjeet. Tässä linkki. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, sillä tämä on helppo ja aivan mielettömän upea tekniikka kuvioida vaikka vanhoja vaatteita. Itse käytin ruiskuemulsiota ja pigmenttivärejä niiden kiinnitystavan vuoksi, mutta tekniikkaan on myytävänä myös valmiita seoksia. Muistathan tarkistaa aina väriaineiden kiinnitystavat, sillä esim. reaktiivivärit kiinnitetään keittämällä. Tässä vielä linkki Emotuotannon sivuille, josta tilasin omat aineeni. Mukavaa viikonloppua!