Kudoin opiston puilla toiset keittiöpyyhkeeni. Pyyhkeiden sidosta en muista, mutta kuvion nimi on Ruusuköynnös. Pyyhkeet on kudottu pellavalla ohueen puuvillaloimeen. En ostanut pyyhkeitä varten lankoja, vaan kudoin niillä, mitä kaapista löytyi. Ruskeat pyyhkeet on kudottu kaksinkertaisella langalla kahdella eri sävyllä, harmaalla ja ruskealla. Sininen pyyhe on taas kudottu samalla petroolinsinisellä pellavalla, jolla kudoin ensimmäiset pyyhkeeni pari vuotta sitten.
Ruusukuvio toistuu pyyhkeen molemmilla puolella, mutta mielestäni toinen puoli on
selkeästi kauniimpi. Kuvio oli sen verran monimutkainen poljettava, että
sain
keskittyä kudontaan tai seuraava tunti vierähti siinä, että etsin kohtaa
missä
olin eksynyt. Ruskeat pyyheet on kudottu aivan ohjeen mukaisesti,
mutta sinistä pyyhettä kutoessa lyhensin kuviota vähän. Koko kudonnan ajan mietin, että mistä nuo pystysuorat raidat pyyhkeisiin tulevat, joihin ainakin oma silmäni aina eksyy, mutta en sitä selville.
Sain kutoessa painaa mieleeni kudonnan perussääntöjä. Aluksi en kiinnittänyt huomioita tiheyteen ja painanut luhaa tarpeeksi napakasti ja kudoin liian harvaa. Huomaamattani juoksutin pellavalankaa liikaa ja se jätti nurjalle puolelle kurjat lenkit. Yhden pyyhkeen tärvelin pingottimella, kun katkaisin kuusi loimilankaa kankaan reunasta. Onneksi tämä tapahtui aivan pyyhkeen lopusta ja sain pelastettua pyyhkeen lyhentämällä pyyhettä rikkimenneellä kohdalla. Tusinan loimilankoja katkoin hätäilemällä ja kiirehtimällä. Kiire taitaakin olla kutojan pahin vihollinen.
Rakastan pyyhkeiden kudontaa, koska ne ovat niin leppoisaa kutoa. Mattoa kutoessa saan herkästi hartiat kipeäksi, kun luhaa joutuu paukuttamaan napakammin, mutta pyyhettä kutoo ihan erilaisellä "flow:lla". Pyyhkeiden mallikerta oli kuitenkin niin monimutkainen, ettei niitä kutoessa kovin montaa kertaa löytynyt mielenrauhaa. Valmiit pyyhkeet ovat kuitenkin kaikkien katkenneiden loimilankojen arvoisia ja olen niistä ikionnellinen.