Ovi on auki! Tervetuloa!

Tällä blogikirjoituksella otan osaa Joutsenmerkin ekosisustushaasteeseen ja avaan kotini ovet teille.

Asun mieheni, kahden pienen pojan ja kahden koiran kanssa vuonna 1967 rakennetussa omakotitalossa Pirkanmaalla. Kotimme ei muistuta sisustuslehtien kansikuvakoteja mutta mielestäni se on kaunein koti. Minulle se on rakkain paikka maailmassa. Se on meidän kotimme, meidän näköisemme. Olemme sen yhdessä tehneet sellaiseksi kuin se nyt on.

Ostimme talomme kesäkuussa 2009. Ennen asuntoon muuttamista remontoimme kylpyhuoneen, makuuhuoneen ja kirjaston. Emme halunneet ottaa remontteja varten pankkilainaa joten loput remonteista olemme tehneet sitä mukaan kun olemme saaneet säästettyä rahaa. Viimeiset pintaremontit mieheni sai tehtyä syyskuussa 2013, viikkoa ennen kuin toisen lapsemme ristiäiset pidettiin. Nyt saamme nauttia valmiista kodista ja mieheni lomat eivät kulu enää remontoinnin merkeissä.

Sisustuksessa pyrimme käyttämään käytettyjä kalusteita ja materiaaleja, joita löydän kirpputoreilta tai huutokaupoista. Sisustaminen kierrätysmateriaaleilla on mielekkäämpää ja huomattavasti haastavampaa kuin vain marssia huonekaluliikkeeseen.

Keittiö

Kategoria: Oivaltavat ideat ja kulunut on kiehtovampaa

Keittiön remontoimme juuri ennen ensimmäisen lapsemme syntymää. Me emme syö lähes lainkaan eineksiä ja myös leivon paljon, joten vietän paljon aikaa hellan ääressä. Keittiön on oltava toimiva. Halusin modernit kalusteet joita maustamme vanhoilla pienillä yksityiskohdilla. Vanha leipälaatikko toimii lääkepiilona ja vanha vaaka hedelmäkulhona. Keittiönseinälle olen koonnut myös emalikokoelmani. Kattolamppu on mieheni ystävän vanha olohuoneen lamppu. Lamppua pidetään niin harvoin päällä, ettei siinä olevia hehkulamppuja ole vaihdettu energiaystävällisempiin. Keskellä pöytää nököttää edelleen huutokauppasaaliini (lue tästä).
 

Keittiömme.Uutta ja vanhaa sopusoinnussa.

Vanha vaaka toimii hedelmäkulhona ja kotimaisessa, vanhassa viinikarahvissa on oliiviöljyä.

Olohuone

Kategoriat: Oivaltavat ideat, kestävä muotoilu ja kulunut on kiehtovampaa

Olohuoneemme on sisustettu sohvaa lukuun ottamatta kierrätyskalusteilla. Vanha laiskanlinna on isoisäni vanha. Serkuksista pienimpänä hävisin aina taistelun sen herruudesta. Nyt se on mieheni valtakunta. Buddha on rakkaimpia esineitäni. Äitini on saanut sen ystävältään 60-luvulla. Se oli lapsuudenkodissani olohuoneessa ja muuttaessani, se on kulkenut aina mukanani. Kukkalaatikko löytyi mummolani ullakolta. Valitettavasti se ei ole enää ihan niin kirkas ja kaunis kuin se on aikoinaan ollut. Ilmeisesti aurinko on sitä hieman haalistanut. Ison taulun molemmin puolin on vanhat kukkalampetit, mummolan peruja nekin. Kukkien sijasta olen laittanut niille kynttilät.

Olohuoneemme. Rakastan tuota punaista tapettia! Samalla tapetilla on tapetoitu myös eteisen yksi seinä.

Buddha vartioi olohuonettamme.

Talomme mukana tuli vanhat spottilamput. Ne ovat olleet katossa varmasti 40 vuotta ja saavat puolestamme olla vielä
toisetkin.

Kukkalampetista tuli kynttilälampetti.

Kukkalaatikko on nähnyt jo parhaat päivänsä.

Kirjasto

Kategoria: Kestävä muotoilu ja kulunut on kiehtovampaa

Olohuoneemme jatkona on kirjastohuone. Sohvakalusto on mummolani vanha. Verhoilutin sen kymmenen vuotta sitten mutta valitettavasti koiriemme kynnet ovat rikkoneet kankaan. Huoneen kulmassa on mummoni vanha ompelukone ja sen päällä anoppini vanha radio. Huoneen ainoa uusi kaluste on kymmenen vuotta sitten ostettu kirjahylly, joka pursuaa kirjoja. Huoneen perällä näkyykin talomme toinen lämmitysmuoto. Vuonna 2010 asensimme ilmalämpöpumpun jonka ansiosta öljynkulutuksemme puolittui. Toiveeni olisi saada joskus öljypolttimet pois kellarista mutta toistaiseksi meillä ei ole varaa siihen.

Kirjasto. Mummolani vanha sohvakalusto on mielestäni äärimmäisen kaunis.

Nojatuolin pohjassa on yhä kiinni puusepänliikkeen lappu.

Lastenhuone

Kategoria: Kestävä muotoilu ja kulunut on kiehtovampaa

Olenkin jo aikaisemmin esitellyt teille huoneista ihanimman, pienen poikamme huoneen (lue tästä). Luultavimmin pidän huoneesta sen valoisuuden ja sen värikkyyden vuoksi. Niemen Tehtaiden vanha pinnalaitainen sänky on ostoilmoitukseni tulosta. Kellarissamme on toista poikaamme varten vielä toinen sänky. Viltillä peitetyn tuoli on pelastettu entisen työtoverini kaatopaikkakuormasta. Verhoilija arvioi sen kunnostamiskustannukseksi 300 euroa johon meillä ei ollut varaa. Revenneen nahkan piilottaminen viltillä on huomattavasti edullisempi ratkaisu. Suurin osa poikamme leluista on ostettu kirpputoreilta.

Pienen pojan pieni huone. Niemen tehtaiden sänky on edelleen ihana! 

Vanha nojatuoli odottaa korjaukseen pääsyä.

Makuuhuoneemme ovet pidän vielä suljettuna. Vauvan pinnasänky sotkee huoneen järjestyksen eivätkä koirien kaluamat yöpöydät salli esittelyä. Kun makuuhuone on valmis, esittelen senkin teille.

Meille ekologisuus on jokapäiväistä rutiinia. Kierrätämme lähes kaiken mahdollisen, ostamme uutta vain tarpeeseen, pyrimme syömään luomua ja lähiruokaa mahdollisuuksien mukaan ja kasvatamme osan ruuistamme myös itse. Tietysti meillä on vielä parannettavaa tavoissamme mutta on myös asioita joita emme edes halua muuttaa. Mieheni tuskin luopuu lihansyönnistä tai moottoripyörästään. Itse en usko vaihtavani vuoden -69 kuplaani mihinkään hybridiautoon. Matkustelua en pystyisi unohtamaan. Kuitenkin pyrimme toimimaan päivä päivältä ekologisemmin tekemällä pieniä muutoksia arjessamme. Ja pienistä asioista, niistähän kertyy isoja!

Johannan joulutervehdys

En ole erityisemmin jouluihminen ja perheessämme joulua onkin aikaisemmin vietetty vain lomailun ja herkuttelun merkeissä. Nyt jouduimme muuttamaan hieman tapojamme, sillä haluamme antaa lapsillemme joulusta samanlaiset lämpimät muistot kuin mitä meillä on. Joulu on lämpöä, läheisyyttä, rakkautta ja iloa.

Kuusta eikä pukkia taloomme vielä tänäkään vuonna tullut, mutta joulukoristeet minun oli kaivettava naftaliinista. Joulupalloissa, -köynnöksissä ja tontuissa oli pojallamme ihmettelemistä aattoaamuna. Koska joulunpyhät ovat ihanasti keskellä viikkoa ja miehelläni koko viikko lomaa, saimme jakaa sukuloinnit monelle päivälle. Saimme rauhoittaa joulupyhät kotona oloon.

Joulupukin apulainen keittiössä. Ensimmäiset limput ovat tulleet uunista ulos
ja joulutorttujen paisto täydessä tohinassa. Suklaat odottavat leikkausta.

Äidilleni virkkasin lumihiutaleita lahjaksi. Tärkkäyksen jälkeen ne saavat
kuivua pingotettuina.

Mieheni kanssa emme anna toisillemme lahjoja. Emme ole koskaan antaneet. Olen oppinut tavan suoraan vanhemmiltani. Kumpikaan emme tarvitse mitään muuta kuin toisemme, joten suotta ostamme mitään. Lähimpiä sukulaisiamme muistamme joka vuosi herkkukorilla. Siinä on mm. viiniä, suklaata, joululimppu ja torttuja. Tänä vuonna suklaat ja limppukin olivat itse tehtyjä!

Isovanhemmat, isoisovanhemmat ja kummit saivat kuopuksemme kuvat.

 
Olen vuoden mittaan ostanut kirpputoreilta Dubloja ja niitä onkin kertynyt ihan mukava laatikollinen. Vanhemmalla pojallamme riittää varmasti touhua niiden kanssa hetken aikaa. Laatikossa on niin työmaakonetta kuin lentokonetta ja iso kasa peruspalikoita. Neljän kuukauden ikäinen vauvamme joutui tyytymään pusuihin ja haleihin, mutta luulen, ettei hän vielä välitä muista joululahjoista.

Tästä laatikosta pieni mies tuli onnelliseksi. Vuoden aikana kertyneet Dublot
pääsivät leikkeihin. Laatikko on yli 15 vuotta vanha. Se on ostettu minulle
hevostarvikelaatikoksi 90-luvulla.

Olemme varmasti hieman poikkeava nuori perhe, sillä emme syö jouluna muualla kuin kotona. Riisuimme joulupöytää huomattavasti suppeammaksi kuin mitä se aikaisempina vuosina on ollut. Jätimme mm. sillit kokonaan pois ja tyydyimme salaateissa vain rosolliin. Mieheni sai työpaikaltaan lahjaksi joulukinkun ja muun ruuan ostimme kaupasta valmiina. Minun on monena vuotena pitänyt opetella valmistamaan laatikot itse, mutta se jäi tänäkin vuonna. Ensi vuonna minun on otettava itseäni niskasta kiinni ja opeteltava!

Riisuttu joulupöytä: Kinkku, savusiika ja -lohi, rosolli ja laatikot.
Kokoan kattaukseni aina hieman eri astiastoista.
Kunpa voisin joskus kattaa yhdellä ja samalla astiastolla.

Lasten mentyä nukkumaan, istuimme mieheni kanssa alas ja nautimme
mädistä ja juustoista.

Nyt kun joulusiivoukset on siivottu, leipomiset leivottu, kyläilyt kyläilty ja lahjat jaettu, voimme rauhoittua joulun viettoon. Enää ei tarvitse touhottaa, saa vain nauttia yhteisistä hetkistä perheen kesken. Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni rauhallista joulua. Tehkää joulusta sellainen kuin sen itse haluatte olevan, niin olemme mekin tehneet.

Ihan työttömänä en ole pystynyt olemaan joulua. Virkkaan kuopuksellemme
tossuja alpakkalangasta.

Matkamuistoja osa 2. Rooma

Kuten sanoin, opimme aina matkoillamme jotain uutta. Rooman matkalla opimme sen, ettei sinne kannata mennä pääsiäisenä. Roomassa on tuolloin pari muutakin ihmistä.

Ikuinen kaupunki

Rooma on minulle ollut aina lähellä sydäntä. Ihastukseni kaupunkiin johtuu varmasti sen kiehtovasta ja rikkaasta historiasta.  Lentokoneessa katselimme kun muut matkustajat selailivat turistioppaitaan ja päätimme ostaa lentokentältä sellaisen myös. Englanninkielinen oppaamme olikin oiva apu kaupungissa. Lähes joka kadunkulmassa tuntui olevan joku historiallinen rakennus, patsas tai kirkko. Viikko ennen matkaamme olin lukenut Dan Brownin Enkeleitä ja Demoneita ja minun Rooman tuntemukseni olikin tuoreessa muistissa. Mieheni ei meinannut uskoa silmiään ja korviaan kun osasin luetella hänelle patsaiden nimet ja niiden tekijät.

Rooman matkamme pelastukset: kaupunkikirja ja kartta hotellimme
aulasta.

Roomaa

Roomaa

Asuimme pienessä, kahden tähden hotelli Bolognessa Via Palestrolla. Hotelli sijaitsi hieman sivummassa mutta hyvien metroyhteyksien vuoksi se ei meitä haitannut. Majoitukseemme kuului aamiainen, jonka tarjoili hotellin omistaja pienessä, aina yhtä elävässä aamiaishuoneessa. Aamumme alkoi cappuchinoilla ja croisanteilla. Aamiaista syödessä saimme kuunnella kiivasta keskustelua milloin televisiossa nähdyistä politiikoista, milloin jalkapallosta. Sanaakaan emme ymmärtäneet mutta aamiaishetket olivat omalla tavallaan ihastuttavia. Jo toisena aamuna osasimme hihkaista koko huoneelle iloisesti Buon giorno!

Hotellimme Via Palestrolla

Hotellihuoneemme oli hieman koruton, mutta meille hotelli olikin vain nukkumista varten. Lähdimmekin jo varhain aamulla matkaan. Kiersimme lähes kaikki pakolliset nähtävyydet mm. Colosseumin, Forum Romanumin ja Pantheonin. Kapusimme ylös Espanjalaisia portaita ja näimme varmasti kymmenen suihkulähdettä ja tusinan kirkkoa. Roomassa ei tarvinnut pelätä että nähtävä olisi loppunut kesken.

Colosseum

Colosseum sisältä

Fontana di trevi ja muutama muukin ihminen.

Espanjalaiset portaat ja taas muutama muukin ihminen.

Pantheon ja ihmisiä... taas!

Yhden päivän uhrasimme kokonaan Vatikaanille. Jonotus Pietarin kirkkoon olisi kestänyt neljä tuntia mutta maksamalla 50 euroa per nenä sisäänpääsystä, paikallinen matkatoimisto vei meidät opastetulle kierrokselle jonojen ohi. Minun on myönnettävä että Pietarin kirkko oli näkemisen arvoinen. Kävelimme takaovesta Sikstuksen kappeliin. Keskellä huonetta käännyin ympäri ja Michelangelon freskot aukesivat eteemme, mykistyin niin että meinasin pillahtaa itkuun.

Pietarin kirkko ja IHMISIÄ!

Viimeisenä päivänä lähdimme tutustumaan Rooman ulkopuolella sijaitseviin katakombeihin ja Caracallan kylpylän raunioihin. Emme tajunneet että mittasuhteet kartalla muuttuivat Rooman muurien ulkopuolella ja harhailimme pitkin kuuluisaa Via Appiaa melkoisen matkan. Katakombeilla meidät ohjattiin puolalaisen munkin ohjaamaan ryhmään ja minun on myönnettävä, ettei meidän katakombireissusta tainnut jäädä mitään mieleen. Vasta myöhemmin huomasimme että miehelläni oli päällään Varsovan Hard Rock Cafeen paita. Tämän vuoksi meitä luultavimmin luultiin puolalaisiksi.

Caracallan raunioita

Matkustaisinko uudestaan Roomaan? KYLLÄ!!! Ja monesti! Rooma on kaunis kaupunki jossa historia on vanhojen rakennusten ansiosta läsnä. Ruoka oli taivaallista. Kolusimme tunnetuimmat nähtävyydet joten seuraavalla kerralla voimme käyttää aikamme herkutteluun. En ole missään muualla syönyt niin hyvää puhvelinmaito mozzarellaa kuin Roomassa. Jäätelöistä puhummattakaan. Hotelliamme voin myös lämpimästi suositella kaikille. Pieni, ehkä hieman nuhjuinen mutta mukava hotelli, jonka omistaja oli ihastuttava. Saimme häneltä vielä kotiinlähtöpäivänä kyydin lentokentälle.

Katukuvaa Roomasta.

Virkattuja vauvan myssyjä

Kerroin teille  heinäkuussa Lohjan synnytysosastolle virkatuista vauvan myssyistä (Lue tästä). Säästin yhden jämälangoista tehdyn myssyn masuasukkaallemme. Lupasin palata myöhemmin asiaan ohjeen merkeissä mikäli myssy on käyttökelpoinen. 

Virkattu vauvan myssy.

Kuvassa vauvamme on viikon vanha ja myssy hieman kinnaa päässä. Tämä ohje on siis hieman sirompi päiselle vauvalle kuin meidän potra poikamme. Koko vastaa suurin piirtein äitiyspakkauksessa ollutta vauvan myssyä. Lankana käytin Novitan Bambua.

Virkkasin alkuun 52 ketjusilmukkaa. Tein pylväitä 3:n koukulla 3 krs. Vaihdoin 3,5 koukkuun ja tein 4 krs pylväitä. Vaihdoin taas 3:n koukkuun ja tein 3 krs pylväitä. Katkaisin langan. Takakappaleeseen tein 15 pylvästä keskelle myssyaihion takaosaan. Joka toisella kerroksella kavensin kummastakin reunasta yhden pylvään verran. Viimeisellä kerroksella oli 7 pylvästä ja takakappaleen pitäisi olla nyt samanmittainen kuin myssyn reunat. Kokosin myssyn ja päättelin langat. Nauhat tein ketjusilmukoilla ja samalla kiersin myssyn reunat.

Vanhempani löysivät kirpputorilta alpakkalankaa josta virkkasin pojallemme uuden myssyn. Virkkasin koko ajan kolmosen koukulla, joka oli aivan liian iso enkä sen vuoksi uskaltanut vaihtaa välillä isompaan. Loin alkuun 72 ketjusilmukkaa ja tein pylväitä 13 kerrosta. Kuudennella ja kahdeksannella kerroksella lisäsin molempiin reunoihin yhdet pylväät. Takakappaleeseen tein 26 pylväällä ja kavensin aina joka toisella kerroksella. Pääteltyäni langat pätkät, kiersin myssyn reunat vielä ketjusilmukoin. Myssy on sopiva vauvalle jonka hattukoko on n. 42 cm.

Alpakkalangasta virkattu vauvanmyssy.

Käsityökulhoni pohjalla pyöri valmiina ja pääteltynä ensimmäinen myssykokeiluni. Virkkasin siihen eilen pitsireunuksen ja kiikutan sen seuraavalla neuvolakäynnillä mallina toimineen nuken päähän. Enää ei neuvolan nukellakaan päätä palele.

Neuvolan nukkekin saa nyt myssyn päähänsä.