keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Värikkäät ruusukas-matot

"Kaikista unelmistamme voi tulla totta, jos meillä vain on rohkeutta tavoitella niitä".
- Walt Disney


Ruusukas on mielestäni sidoksista ihanin, koska se taipuu niin moneksi. Siitä saa poljettua siksakkia, kuten tuolimattoissani on tai sillä saa tehtyä mattoihin raitoja, joissa taitaa vain taivas olla rajana. Lisäksi ruusukaskuvio on kaksipuolinen, vaikkakin kuvio toistuu toisella puolella työtä hieman erilaisena. Kudoin meille uudet iloisen väriset matot, joita katsellessa mieli kirkastuu ja keskellä synkkääkin kaamosta muistaa kesän aurinkoiset päivät. Näiden kutominen vei minulta puoli vuotta, sillä aloitin mattojen kutomisen jo viime vuoden puolella ja sain ensimmäisen maton jo helmikuussa valmiiksi, mutta päästin välillä toisen kutojan puikkoihin ja jatkoin vasta toukokuussa kutomista.

Alun perin matoista piti tulla ihan eriväriset ja taisin olla kutonut jo metrin, kun taas kerran purin kaiken ja aloitin alusta. Molemmissa matoissa on pohjavärinä hempeä vaaleanpunainen. Koska punaista ei ollut tarpeeksi toiseen mattoon, tuli toisesta turkoosi ja toisesta pinkki. Mallina matoissa olen käyttänyt Lankavan Tanhu-mattoa, jonka ohje löytyy Lankavan sivuilta (tässä linkki). Minulla oli taas reunimmaset loimilangat pois niidestä ja laittaessani sukkulan viriöön se sukelsi reunimmaisen loimilangan päältä ja tuli ulos toisen puolen reunimmaisen loimilangan alta. Näin sain reunasta tehtyä siistin. Hieman opiston puut aiheuttivat harmaita hiuksia, sillä puissa liikkui kaide, enkä ensimmäistä mattoa kutoessa muistanut läheskään aina siirtää sitä keskelle. Yllättävän suorat matoista tuli siitä huolimatta. Loimilangat solmin lopuksi hyvin yksinkertaisille hevosen häntä -solmuille.


Matoista tuli super-ihanat ja olen niihin niin tyytyväinen. Vaikka Toikan myyjä toisella kuteiden hakureissulla luulikin, että kudon lastenhuoneeseen mattoja, nämä tulivat meidän eteiseen. Matot noudattavat samaa värikästä linjaa, jolla kudoin viime keväiset Tuike-matot (löydät matot täältä). Nyt kääräisen matot takaisin rullalle ja nostan sivuun, jotta ne ovat parin kuukauden päästä juhlittavilla synttäreillä puhtaana. Ensimmäiset tahrat tosin tuli jo kuvia ottaessa, kun perheen pienen lompsi kengät jalassa matoille. 

Enpä olisi uskonut, että silloin kaksi vuotta sitten aloittaessani kutomisen, rakastun tähän niin paljon, että haaveilen, että saisin tästä jonain päivänä elantoni. Tällä hetkellä tuntuu tosin mahdottomalta se, että voisin opiskella kudontaa ja saada siihen ammatillisen koulutuksen. Aina kun suunnittelen hakevani kouluun, niin tulee jotain johon suunnitelmat kaatuvat, mutta ilmeisesti asioiden kuuluu mennä näin. Minullahan on omat puut ja kuukausi sitten vuokrasin itselleni työhuoneen, jossa pääsen kutomaan. Nähtäväksi jää mihin tämä tieni vie. Minun pitäisi vain oppia hyväksymään asiat niin kuin ne tapahtuvat eikä pulikoida vastaan. Kaikella on tarkoitus. Välillä siihen uskominen ja siihen luottaminen tuntuu vain niin pirskatin vaikealta. Ihanaa loppuviikkoa sinulle. Toivottavasti aurinko hellii meitä!


torstai 22. kesäkuuta 2017

Viihtyisä terassi ja kolmen sauman aurinkokatos

 Sade kuin sade. Tämä vain sattuu olemaan tavallista märempi."
- Muumimamma (muumi ja pyrstötähti)


Pahin siitepölykausi on jo ohi,  joten pesimme taas terassin ja kuistin. Kaivoimme vanhat huonekalut esiin varastosta ja kannoimme ne ulos. Kesäkukat on ostettu ja tänä vuonna terassiamme koristaa polkapetuniat. Pelargoniat aukeavat hetkenä minä hyvänsä ja kuistin työkalupakissa on tänäkin vuonna hempeän roosat petuniat. Kuistille ostin viime vuotisen pegonian sijaan verenpisaran. Se näyttää upealta vanhaa ovea vasten. Vanhoja maihareitani koristaa marketat ja nekin ovat aivan ihanat!


Terassimme on talon eteläisellä seinustalla, joten se on keskikesällä tukahduttavan kuuma. Itseäni lämpö ei haittaa,  mutta pikkuväki ei voi olla päivän kuumimpana aikana ollenkaan terassilla eikä ukkokultakaan siellä viihdy. Teimme peräseinälle katoksen mummolan vanhoista lakanoista, jotka värjäsin viime kesänä Ikat-menetelmällä (pääset niistä kertovaan postaukseen tästä) ja kolmesta harjan varresta. Ompelin varsille kujat niin, että ne ovat katoksen sisäpuolella ja kangas laskeutuu niiden päälle. Taitoin kankaan oikeat puolet vastakkain ja ompelin muutaman sentin päästä taistoksesta kiinni ja tein saman toiselle puolelle. Yhdistin lakanat toisiinsa yhdellä saumalla ja keskimmäinen harjan varsi on toisen lakanan käännöksessä. Saumoja tarvittiin siis kaiken kaikkiaan kolme. 

Ukkokulta ruuvasi koukut kattoon ja keppien päihin. Kepit roikkuvat katosta juuttinarussa ja ovat takaseinässä kiinni ruuveilla. Keskellä oleva harjanvarsi on kolmekymmentä senttiä pidempi kuin reunoilla ja juuri lakanoiden levyinen. Reunoilla kangas on vedetty vähän ruttuun lyhempien harjan varsien päälle. Vaikka itse kehunkin katostamme, niin tästä tuli aivan ihana ja minulla on hyvä mieli, kun nyt voimme kaikki istua päivän kuumimpanakin aikana terassilla varjossa.
 

Sohvalla on viime kesänä kutomani nurin kurin -matto (löydät siitä kertovat postauksen tämän linkin takaa). Aurinko haalisti sen värejä pahasti viime kesän aikana. Se värjäytyi pestessä vaaleanpunaiseksi, kun punainen kude päästi väriä. Matto sopii hyvin värimaailmaltaan katokseen ja se on vieläkin yksi lempparitöitäni, vaikka onkin nyt vähän erivärinen kuin ennen. Siinä on yhtä mukava istua ja tehdä käsitöitä kuin viime kesänä. Näitä kuvia katsellessa tulen muutenkin niin onnellisesti, sillä tämä on mielestäni niitä käsityöharrastamisen kultahetkiä, kun käsieni jälkiä näkyy eri muodoissa. Olen värjännyt katoksen kankaat ja kutonut sohvan maton.

Me syömme kesäisin monesti terassilla tai kuistilla ja yleensä pikkuväen jalat ovat sen näköisiä, ettei niillä kipaista ennen ruokailua sisälle käsipesulle. Ratkaisin käsipesuongelman nostamalla dyykatun samovaarin kuistille käsienpesuautomaatiksi. Täytän sen aamulla vedellä ja aurinko lämmittää veden säiliössä ja näin saamme pienet kädet puhtaaksi ilman, että koko huusholli tulee täyteen kuraisia jalanjalkiä. Illalla voin taas pestä samovaarin seuraavaa päivää varten. Nähtäväksi jää, että onko tämä käsienpesuautomaattini käytännöllinen vai pääsenkö helpommalla kantamalla käsienpesuveden vain vannassa.


Ilmoista huomaa, että juhannus on tulossa, kun sataa ja paistaa vuoron perään. Olemme tänäkin vuonna juhannuksen ihan kotosalla. Huomenna menemme katsomaan kokkoa ja lauantaina on luvassa vierailua paikalliseen veturimuseoon. Toivon mukaan saan kudottua eteisen matot viikonlopun aikana valmiiksi, eikä käsilaukustanikaan puutu enää montaa virkattua kukkaa. Kun viimeinenkin terälehti on valmis, saan alkaa yhdistää niitä. Näihin tunnelmiin on hyvä hypätä juhlimaan juhannusta. Hauskaa juhannusta ♥ Pidä itsestäsi ja ystävistäsi huolta.


lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kesän värjäyskurssin satoa

"Synnyin vaatimattomaksi, mutta sitä ei kestänyt kauan."
- Mark Twain


Olin viime viikolla kansalaisopiston värjäyskurssilla oppimassa uutta väreistä ja värjäämisestä. Leikimme kurssilla reaktiiviväreillä ja värjäsin itselleni värikartat. Värikartta valmistetaan kahdesta väristä niin, että värisarjan toisessa päässä on yksi puhdas väri ja toisessa päässä toinen. Näiden välissä on värien sekoitukset ennalta määrättyinä sekoitusuhteina. Koko värjäyksen aikana värjättävän kankaan paino, vesi, sooda ja suolapitoisuudet pysyvät samoina, jolloin värit liukuvat värisarjan läpi harmonisesti. Kankaan palat seisoivat väriliemissään parin päivän ajan, jonka jälkeen ne huuhdeltiin ja keitettiin, jotta väri kiinnittyi. Työnä tämä oli huomattavasti isompi kuin osasin odottaa ja huuhtelin viimeisiä värikarttoja puolen yön aikaan kotona.

Urakasta kuitenkin kunnialla selvinneenä voin ylpeänä kehua, että minulla on värikartat ja opin tämän myötä väreistä ja niiden sekoittamisesta valtavasti! Minulla oli väreinä kaksi keltaista, kaksi punaista ja kolme sinistä, joista värikarttoja syntyi kaiken kaikkiaan 19. Sain aikaan upeita sävyjä ja vähemmän upeita, joita osaan olla sekoittamatta ns. oikeita töitä tehdessä. Lisäksi opin värisarjojen tekemisen, sillä minulla on aivan villi torkkupeittoidea muhimassa ja olen varannut siihen jo 50 kerää luonnonvalkoista puuvillalankaa ja kurssilta ostin kotiin reaktiovärejä. Värikartan värjäys oli kuitenkin sen verran työläs, että taidan hetken odottaa ja sulatella ideaani ennen kuin alan sekoitella värejä. Värjäämäni kangaspalat olivat n. A4:n kokoisia, mutta värikarttaan tarvitsin vain pieniä paloja eli minulla on paljon iloisen värisiä kankaanpaloja.
  

Viime kesän tapaan värjäsin tälläkin kerralla kuteita. Viime kesänä värjäsin keltaisella ja turkoosilla kuteita niin, että kuteet olivat kattilassa ja kaadoin värejä kattilan eri kohtiin. Värit kuitenkin sekoittuivat liikaa ja vaikka kuteista tulikin upeat matot (löydät ne tämän linkin takaa), en olisi halunnut niistä ihan niin vihreitä. Tänä vuonna kokeilin liukuvärjätä kuteita niin, että minulla oli yhdessä kattilassa lilaa ja kahdessa kattilassa kahta eri punaista värilientä. Kuteet juoksivat kattilasta toiseen ja seisoivat väreissä yön yli. Aamulla pääsin ensimmäisenä pesemään lattiaa, kun yön aikana liemet olivat nousseet kuteiden mukana ylös ja valuneet lattioille ja opiston keittiö näytti siltä, että siellä olisi päässyt joku hengestään. Olisin halunnut väreistä yhtä tummat kuin Heleniuksen verhoissamme, mutta väreistä tuli todella valjut ja kuteissa on turhan paljon vaaleita kohtia eli tämäkään menetelmä ei oikein toiminut, vaikka kuteet ovat kyllä syötävän herkullisia ja aivan varmasti pääsevät koristamaan mattoamme.

   
Keräsin kaikki ylimääräiseksi jääneet värikarttojen siniset värit yhteen kippoon ja värjäsin niillä kuteita, jotka jätin seisomaan yöksi kattilaan. Laitoin kuteiden päälle toisen kattilan täynnä vettä, jotta ne pysyivät väriliemessä. Lopputuloksena on upeita sinisiä kuteita, joissa on paikka paikoin tummempia kohtia. En osaa yhtään sanoa, että kuinka vahvaa väriliemeni oli ja miten olen saanut tehtyä nuo tummat läiskät, mutta tämä värjäysmenetelmä taitaa olla paras kuteille, sillä näin sain viime kesänä myös hienoja värejä. Harmi vain, että näin on hyvin hankalaa värjätä liukuvärjätyjä. Mahdotonta se tosin ei ole, mutta hankalaa. Nyt minun pitää vain kokeilla, että miten näin värjätty kude pitää värinsä.

Ihan ensimmäisellä värjäyskurssillani vuosi sitten tein liukuvärjättyä puuvillalankaa. Sain samaa lankaa lisää, mutta en uskaltanut lähteä kokeilemaan, että osaisinko värjätä lankaa samanlailla kuin viimeksi, joten upotin tämän yksinäisen vyyhdin kylmän punaiseen 4 %:n väriliemeen. Kylmä punainen oli yksi liukuvärjätyn lankani väreistä, joten tämä sopii tuon kirjavan langan kanssa takuuvarmasti. Langasta tuli aivan uskomattoman upeaa! Se on kuin karkki! Ajattelin, että voisin virkata langoista itselleni joskus paidan tai tunikan ja tästä yksivärisestä voisi tehdä hyvin resorit ja pääntiet.

  
Väriliemeni ovat yleensä vahvoja ja nyt ajattelin kokeilla, että värjään hieman maltillisemmin ja värjäsin luonnonvalkoiset kauppakassit vain 2 % väriliemessä. Näiden kanssa minulla kävi pieni moka ja unohdin esipestä kassit, eli niissä oli kaikki kaupan viimeistelyaineet kiinni. Kieputtelin valmiisiin kasseihin lankoja, joilla estin värin pääsemisen kankaaseen ja laitoin toisen keltaiseen ja toisen punaiseen liemeen. Värjäyksen jälkeen annoin kassien kuivua, purin osan solmuista, tein uusia ja keitin kassit uudestaan turkoosissa, jolloin sain kolmevärisiä kasseja. En ole ennen värjännyt näin ja tämä tekniikka vaatii hieman opettelua, sillä pitäisin hieman herkemmistä ja kevyemmäistä kuvioinneista. Lisäksi käytin osaan solmuista mustaa kalalankaa ja se päästi väriä kasseihin. Siitä huolimatta näistä tuli hauskat ja persoonalliset. Ne pääsevät aivan varmasti käyttöön!

torstai 15. kesäkuuta 2017

Sukella merirosvoseikkailuun lasten kanssa

 "Koko lapsuus on itsessään runoutta."
  - Kirjailija Zacharias Topelius (1818 – 1898)


Merirosvojen papukaija oli lentänyt talomme yli ja tiputti takapihalle aarrekartan. Kapteeni Kuraparran aarre on kätketty lähistölle! Pienet piraatit lähtivät vaaroja uhmaten etsimään aarretta ja seikkailivat pitkin pihaamme. Lopulta aarre löytyi takapihan pensaiden alta piilosta ja sieltä paljastui vesipyssyt ja vesi-ilmapalloja. Juuri sellaisia asioita joita pienet vilkkaat pojat tarvitsevat näin kesällä. Loppupäivä meni vesisotaa leikkiessä ja vielä pidempään menee tätä päivää muistellessa.

Järjestimme pojille merirosvoseikkailun ensimmäisen kerran viime kesänä ja koska se pojista oli niin huima, teimme sen tänäkin kesänä. Viime vuonna aarre haudattiin vieressä olevan koulun pituushyppypaikan hiekkaan ja sieltä paljastui rantapallot ja pikkutraktorit. Ainoa mikä merirosvoseikkailua tehdessä kannattaa muistaa on se, että sopii ukkokullan kanssa vähän etukäteen, että mitä ja miten tehdään. Vaivana ja kustannuksien puolesta tämän järjestäminen on todella pieni, mutta se elämys, minkä annat pikkuväelle merirosvoseikkailun myötä on korvaamaton! Suosittelen kokeilemaan. Ihanaa torstai-iltaa!


lauantai 10. kesäkuuta 2017

Kudottuja Tiimalasi-laukkuja

  "Taiteilija on ihminen joka tekee esineitä ja asioita joita ihmiset eivät tarvitse, mutta joita hän jostakin syystä ajattelee olevan hyvä idea antaa heille."
- Andy Warhol


Meillä oli kansalaisopiston kangaspuissa Tiimalasi-poppanan loimi ja kudoin äidilleni kassin. Nimi Tiimalasi, tulee kuviosta joka toistuu kankaassa kolmesti. Sidoksena tässä on kuvikas, jonka ohje muistaakseni löytyy jostain Loimien Lomassa -lehdestä (kun löydän lehden ja ohjeen, niin lisään sen tänne). Opettaja muokkasi hieman niisintää niin, että kuvio oli keskellä loimea ja reunoja varten jäi pari senttiä enemmän saumanvaraa. Kudelankana käytin Novitan Tennesee merseroitua puuvillalankaa ja sen seurana oli 12-säikeinen musta kalalanka. Kuviot ovat syntyneet polkemalla ja äitini kassiin tein pitkät pylväät.

Pylväskuvion koristelin kirjotuin ruusuköynnöksin. Tein ohuesta virkkauslangasta köynnökset vapain pistoin ja ruusut tein ranskalaisin solmuin (French Knot?). Pyöräytin tosin langan koukulle kahden sijasta neljään kertaan, jolloin sain ruusuista hieman isompia. Välillä ruusujen päälimmäinen lanka jäi rumasti koholle, jolloin tein pienen piston aivan ruusun tyveen ja tein ompeleen langan päälle. Näin sain koholla olevan langan pysymään alhaalla ja ruususta tuli siisti ja sievä. Kassin kangas oli niin paksua, ettei vanha Husqvarnani meinannut jaksaa ommella sitä, joten sivusaumojen ja pohjan sisäänottojen jälkeen jatkoin suosiolla käsin. Kassien sangat tein kierrätyskeskuksesta löytyneestä vanhasta vyöstä ja vuoren ompelin pesussa värjäytyneestä vanhasta lakanasta. Mielestäni kassista tuli niin hieno, että oikeastaan tämä kelpaisi minullekin. Se on juuri sen kokoinen, että siihen mahtuu pari kirjastokirjaa tai kansio.


Loppuloimesta tein itselleni pienen käsilaukun kesän rientoihin. Koska kankaasta tuli pienempi, leikin hieman poljennan kanssa. Kuvio on toisella puolella kassia erilainen ja sivusauman kohdalla oleva kuvio puuttuu kokonaan. Sain sen pois ottamalla sukkulan aina ensimmäisen kuvion jälkeen pois viriöstä loimilankojen välitse, vaihtamalla poljenan ja laittamalla sukkulan taas takaisin viriöön. Ennen viimeistä kuviota otin sukkulan taas pois viriöstä ja vaihdoin poljennan. Tämä on hieman hankala tapa muokata kuviota, mutta tällaisessa pienessä työssä sen vielä tekee. Isompaa työtä kudottaessa muuttaisin niisintää. Harmi, etten huomannut ottaa kankaasta kuvaa ennen ompeluita. 

Laukun alaosassa olevat hapsut ovat loimilangat. Siksakkasin ensin kudotun kalalankareunuksen ja sen jälkeen solmin loimilangat. Ompelin sauman kiinni niin, että kassi oli oikein päin ja loimilangat jäivät kassin ulkopuolelle. Pujottelin hapsuihin koristeeksi helmiä. Ompelin kassiin vetoketjun, jonka onnistuin saamaan kiinni kolmannella kerralla. Vanhoista valjaista otin rautalenkit, joihin sain kiinni hihnan toisesta käsilaukusta. Laukusta tuli juuri sen kokoinen, että siihen mahtuu puhelin, rahapussi ja avaimet. Kaipasin kesäksi juuri tällaista pientä laukkua, jonka kanssa voin painella vaikka jäätelökiskalle tai leikkipuistoon. Nyt minulla onkin suunnitelmissa, että virkkaan itselleni kassin, mihin mahtuu puoli elämää ja vähän päälle.



Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjan arvonta on päättynyt ja arvonta on suoritettu. Tällä kertaa onnetar suosi Arteeni-blogin Saria. Onnea voittajalle ja sydämellinen kiitos kaikille arvontaan osallistuneille. Ihanaa viikonloppua!