Lattiaharjan uudet vaatteet

Eikö olekin ihana? Tämä on sellainen työ joka saa minut todella iloiseksi. Sitä ei yksinkertaisesti voi katsella hymyilemättä! Seikkailuni värien ihmemaassa jatkuu, kun virkkasin kuistiharjallemme uudet vaatteet. Hykertelin mielihyvästä saatuani viimeisen kukan kiinni ja nähdessäni, mitä käteni olivat saaneet aikaan. Harjoittelin taas värien käyttöä virkkaamalla varren sateenkaaren värein. Se ei ollut ihan niin helppoa kuin kuvittelin ja varressa onkin hieman erilaisia yhdistelmiä, jotta näen miltä ne näyttävät yhdessä. Harjan varsi on värimaailman muistitikku tai pikemminkin värikartta.

Lankaa kului 140 grammaa. Käytin Isoäidiltäni perittyjä sekoitelankoja ja seiskaveikkoja eli samoja, joita graffitista jäi jäljelle. Lehdet virkkasin kirppikseltä löytyneestä dralonista. Se on erikoisen tuntuista lankaa, mutta yllättävän mukavaa virkata. Harjaosan peitin ensin yhtenäisellä palalla, jonka naulasin kiinni pienillä nauloilla. Päälliseen ompelin villalangalla kukkia ja lehtiä. Varren ympärille kiersin vielä pienen köynnöksen. Kokeilin kuinka ovikranssissa käyttämäni kukkamalli sopii villalangalle ja ihan hyvinhän se siihenkin sopii, ei tosin ihan niin hyvin kuin ohuelle virkkauslangalle. Isoimmat kukat ovat samoja kuin neulegraffitissa käyttämäni pikkukukat. Niiden ohjeen löysin aikoinaan Pinterestistä. Lehdet on tehty Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjasta löytyvällä ohjeella.

Hieman harjan varressa oleva virkattu osa liikkuu, sillä tein sen sopivaksi. Sen pitäisi varmaan olla hieman napakampi, mutta silloin silmukat venyisivät ja puuosa paistaisi läpi. Olen ajatellut, että jos niittaisin sen kiinni, mutta pelkään varressa olevien niittien repivän pieniä käsiä. Tämä vaatii ehkä hieman pohdintaa. Lopputulos on kuitenkin mielestäni aivan ihana! Äitini näki harjan eilen ja hän nappasi siitä heti kuvia ystävilleen. Ilmeisesti se tarkoittaa sitä, että äiti-kullalle on virkattava oma harja. Käytössä se ei varmastikaan kauaa kestä, mutta onpahan edes hetken silmien ilona.