Vintagemekkoja ja maailman kaunein pannumyssy

"Onni on mielentila, asenne, ja jollei sitä opettele ja harjoittele tässä hetkessä, sitä ei koskaan koe."

- Maxwell Maltz.

Viime viikonloppuna järjestettiin Tampereella Vapriikki-Vintage ja löysin sieltä pari aivan ihanaa mekkoa. Oranssi on kaupan mekko, mutta siinä ei ole kuin koko lappu ja vihreä on itse ommeltu. Mielestäni se on puuvillaa ja oranssi tunikamallinen pehmoista trikoota. Siinä on niin makeat auto-kuviot, että luultavasti pikkuväki on ihastuksissaan, kun puen sen päälleni. Molemmat mekot ovat minulle hieman piukkoja eli joudun tänä keväänä jättämään muutaman suklaalevyn syömättä, jos haluan pitää niitä ilman, että vedän vatsaa sisään. En edes kehtaa sanoa paljonko maksoin mekoista. Olin ilmeisesti todella hövelillä päällä, sillä ne maksoivat juuri niin paljon kuin niiden voi kuvitella maksavan Vintageen erikoistuneessa tapahtumassa, enkä edes huomannut tingata. Olin kuitenkin piristystä vailla ja koska asia ei minua enää edes kaduta, niin pidän näitä oikein hyvänä ostoksena.

 

Paikalliselta kirppikseltä löytyi vanhoja vyönsolkia eurolla. Vanhat vyönsoljet ovat niin kauniita ja niitä alkaa olla jo melkoinen kokoelma. Niille pitäisi keksiä jotain käyttöä, etten vain marinoi niitä kaapissa. Solkiahan ei välttämättä tarvitse käyttää varsinaiseen vyöhön, vaan ne käyvät myös vaikka laukkuun tai tabletin suojukseen, jotka molemmat ovat to do- listallani. Kirppikseltä löytyi myös lasten pussilakana parilla eurolla ja vasta kotona huomasin, että se on vauvan peitolle. Minulla oli pikkutyttönä mekko samanlaisesta kankaasta, joten en varmasti olisi raskinut jättää ostamatta lakanaa, vaikka olisin huomannut ajoissa sen olevan pienempää kokoa. Sen kuviointi on niin ihana, että taidan avata pussilakanan saumat ja teen tästä kuopukselle aluslakanan. Kuopus saa nukkumaan mennessä katsella siitä pikkupoikien ja -tyttöjen kuvia, jos vaikka unikin tulisi helpommin.

Kierrätyskeskuksesta löysin pari Sarviksen mukia. Luulin ensin, että sininen muki on Hammarplastin tai Plastexin, koska en ole ennen nähnyt Sarviksen mukia tuon värisenä saati läpikuultavana, mutta sen pohjassa komeilee Sarvis Made in Finland. Samalla reissulla löytyi myös nukke, joka on siis pannumyssy. Sen hameen alla on toppahuppu ja se pitää pannun lämpimänä. Se on aivan ihana, mutta veikkasin, ettei se ole kovin vanha. Mekon kangas on paikka paikkoin kellertynyt eli on tämäkin jo muutaman vuosikymmenen nähnyt, mutta kun sitä vertaa isomummoni vanhaan pannumyssyyn (kuvissa alla), niin eron näkee selvästi. Isomummoni pannumyssy on paljon käytetty, sen hiuksetkin ovat jo rastottuneet, mutta silti se on niin kaunis, etten raski käyttää sitä. Otimme uuden myssyn käyttöön ja tänä aamuna se jo piti pikkuväen teepannun kuumana. Harmi vain, ettei sen alle sovi lasinen teepannu, jonka vähän aikaa sitten löysin kirppikseltä eli teepannun metsästys jatkuu (löydät lasipannun täältä). Sarviksen mukeista ja pannumyssystä maksoin pari euroa yhteensä, joten se hieman tasoitti mekko-ostoksia.

Ensimmäisen kerran ehdin kirjoittaa postauksen ihmisten aikaan ja nyt saan nauttia koko illan virkkailuista. Mukavaa keskiviikkoiltaa sinulle! Tavataan taas viikonloppuna.

Gluteenittomat puolukka-valkosuklaamuffinssit

"Älä koskaan luovu siitä, että kohdattuaan sinut ihminen on onnellisempi kuin ennen sitä."

- Äiti Teresa

Tervetuloa kahville! Katoin kuistin pöydän koreaksi ja leivoin ihania muffinsseja, jotka suorastaan sulavat suussa. Raastoin muffinssitaikinaan valkosuklaata ja sekoitin seuraksi puolukoita. Puolukat ovat ihania kirpeitä pommeja makeassa taikinassa ja huomaamattani hapuilin kolmatta muffinssia. Mielestäni nämä eivät kaipaa mitään muuta kuin kupin hyvää kahvia, mutta halutessasi voit sekoittaa tuorejuustosta ja tomusokerista kuorrutteen muffinssien päälle. Mukavaa viikonloppua! Nautitaan näistä syksyn lämpimistä ilmoista, auringosta ja ihanista kukista vielä kun niitä on. Meillä ei vielä ole ollut yöhalloja, mutta tiedän, että viimeisiä päiviä viedään.
 

Gluteenittomat puolukka-valkosuklaamuffinssit

n. 12 kpl

Näitä tarvitset:
3 munaa
1 dl sokeria
0,5 dl rapsiöljyä
3 dl Semperin Fin mixiä
2 tl leivinjauhetta
100 g valkosuklaata (itse käytin Fazerin valkoista leivontasuklaata, sillä se ainakin on gluteenitonta)
n. 2 dl puolukoita joko pakkasesta tai tuoreena

Näin se käy:

Raasta valkosuklaa karkeaksi raasteeksi. Vatkaa munat ja sokeri. Lisää varovaisesti öljy. Sekoita keskenään kuivat aineet ja sihtaa ne taikinaan. Lisää lopuksi suklaaraaste ja puolukat. Taikinasta tulee todella paksua. Lusikoi taikina muffinssivuokiin ja paista 180 asteessa n. 15-20 min tai niin kauan, että ne ovat hitusen ruskeita päältä. Älä päästä liian kuivaksi.
 

Anita Wangelia ja Sarah Kayta

Ilo on kuin perhonen...

Se tulee luoksesi jos on tullakseen.

Tiedättekö sen tunteen, kun ajatte jonkun kirppiksen ohi ja yhtäkkiä tulee sellainen olo, että tuolla pitää pikaisesti poiketa? Tuleeko teille sellaisia etiäisiä? Sanon niitä etiäisiksi, sillä yhdeksällä kerralla kymmenestä löydän aina jotain ihan super ihanaa, kun saan tuon tunteen. Viimeksi se houkutteli minut kierrätyskeskukseen ja siellä minua odotteli aivan uskomattoman ihanat Sarah Kayn pelikortit. Ihanien kuvien lisäksi jokaisessa kortissa on pieni elämänviisaus. Nämä ovat varsinaiset hyvän tuulen kortit, joita katsellessa ei vain voi olla hymyilemättä. Samalla reissulla löysin vanhan täkin, joka on ehjä, mutta se on paikka paikoin todella haalistunut. Se ei haittaa, sillä voimme käyttää peittoa huoletta, kun nyt ei harmita, jos siihen tulee vähän lisää elämänjälkiä.

Olin viikko sitten Helsingissä Kevätmessuilla ja sieltä bongasin Josefiinan aitan osastolta Iran peltipurkin. Sen on kuvittanut Anita Wangelin ja tämä on nyt kolmas purkkini, mutta näiden keräily on hankalaa, kun aikaisemmin ostamani purkit olen tiukan paikan tullen joutunut myymään. Meinasin jättää tämänkin kaunokaisen ostamatta, kun ajattelin, ettei se kuitenkaan kauaa minua ilahduta. En yhtään ihmettele, että nämä ovat keräilijöiden suosiossa, sillä onhan tuo aivan uskomattoman ihana! Täytin purkin varmuuden vuoksi tilpehöörällä ja nostin tänne työpöydälleni, jos se vaikka olisi ilonani pidempään. 

Se on taas perjantai ja viikonloppu edessä. Kuluneen viikon olen virkannut koristeita kalenterin ja kansion päällisiin ja minulla on sellainen tunne, että olen tainnut ylittää itseni. Jos tässä käy hyvä tuuri ja saan kaiken valmiiksi, katselemme pyhänä mitä olen keksinyt. Mukavaa viikonloppua!

Sateenkaaren päästä löytyy kulta-aarre

Minulla kävi uskomaton tuuri, kun ihastuttava ystäväni nappasi talteen kutomolle tuodusta "ota tästä" -kasasta minulle vanhoja kankaita, kun hän ajatteli, että saattaisin pitää niistä. Kankaat oli tarkoitettu kuteiksi, mutta onneksi ystäväni ehti ensimmäisenä kangaspinolle. Nähdessäni minulle varatut kankaat en oikein tiennyt mitä sanoa. Tampellan Sateenkaarta ja Undulationia, piparkakkua, muumikankaita ja muutama ihana lakana. Kankaita ei ole suuria paloja, mutta sen verran että niistä saa vielä ommeltua. Oikeastaan on ihan hyvä näin, sillä kerrankin raskin käyttää niitä sen sijaan, että säilöisin niitä kaapissa. Eikä sitä kangasta tarvitse olla paljoa, jos sitä on oikeasta kohdasta.

Tampellan Sateenkaarta oli sen verran, että kuvio oli kerran kokonaisena ja ompelin siitä esikoisemme sängyn viereen kangastaulun. Käänsin hulpiot nurjalle puolelle piiloon ja ompelin kankaan ylä- ja alareunoihin kujat. Pujotin niihin rautatangot, jotka pitävät kankaan ryhdissä ja alatanko vetää painollaan kangasta suoraksi. Olen niin ylpeä tästä, sillä ensimmäisen kerran elämässäni ompelin rauhallisesti ilman kiirettä ja kun en hätiköinyt ompelun kanssa, en myöskään panikoinut ja muistin jopa hengittää. Normaalisti ommellessa minulla on tasan kaksi asentoa kaasupolkimella, joko jalkani on kokonaan pois polkimelta tai se on pohjassa. Koska kangasta ei ollut yhtään tuhlattavaksi, jouduin toden teolla keskittymään siihen, mitä teen. Tätä ommellessa sattui myös sellainen erikoinen sattuma, että ihan ensimmäistä kertaa ihan oikeasti nautin ompelusta. Mutta eikö tullutkin hieno? Esikoisen mielestä se on upea! Mukavaa viikonloppua!

Huutokaupassa

"Emäntäväellä on tapana leikata sanoma- ja aikakausilehdistä talteen ruoka-, leivonta- ja säilomisohjeita, lääkintä-, tahranpoisto-, nimikoimis- ja ties mitä neuvoja ja malleja - ja sitten nämä leikkeet viereksivät meidän miesten kiusana ja silmätikkuina kirjojen välissä, lipastonlaatikossa ja milloin missäkin."

En enää muistanutkaan, kuinka ihania huutokaupat ovat, kun edellisestä kerrasta oli jo vierähtänyt puolitoista vuotta. Jännittäminen alkaa päivää aikaisemmin ja huipentuu kohteita huutaessa, kun testataan huutajien kanttia, kuka saa havittelemansa kupin ja kipon. Piijuskan huutokauppahuoneella, Viialassa huudatettiin ilmeisesti muutaman keräilijän kuolinpesät, sillä tarjolla oli puukkoja, postimerkkejä, vanhoja levysoittimia, radioita ja nauhureita puolen kylän tarpeisiin. Lasitavaraa ja posliinia olisi ollut myös tarjolla (Piijuskan sivuilla oli vielä kuvat osasta kohteista), mutta onneksi pystyin pitämään suuni supussa. Enhän toki tyhjin käsin päässyt lähtemään, vaikka kaikki mitä olin suunnitellut huutavani, jäikin saamatta.

Oikea aarteeni oli Kotilieden 1923 ja 1931 vuosikerrat ja olen niistä vieläkin niin hyvillä mielin, vaikka jouduinkin maksamaan kaksinkertaisen hinnan kuin mihin olin varautunut. Ne eivät ole ihan niin hyvässä kunnossa kuin aikaisemmin ostamani vuoden 1930 Kotiliesi. Vuoden 1923 kirja oli kuitenkin sellainen "ihan pakko saada"-kohde, koska näin vanhoja harvemmin tulee vastaan. Veikkaan, että minua olisi harmittanut enemmän se, etten olisi huutanut sitä kuin se, että jouduin maksamaan siitä huomattavasti enemmän kuin mihin olin varautunut. Ukkokulta luuli, että Emännän leikekirjasta löytyy leikkeleohjeita, mutta siihen on tarkoitus kerätä lehtileikkeitä. Voikohan se olla joku näköispainos, sillä sitä ei ole montaa kertaa avattu? Saa nähdä saammeko rahankulutuksemme kuriin Emännän Tilikirjalla ja Kassakirjalla.

Olenhan jo pitkään höpöttänyt teepannun perään, joten nyt ostin itselleni Lomonosovin teekannun ja kermakon. On kuitenkin myönnettävä, että tämä on nyt vähän sellainen ”mitä ihmettä varten nämä huusin” -ostos. Kannut eivät ole ole samaa sarjaa kuppini kanssa, eli joudun nyt etsimään sekä kupin tälle kannulle että kannun Golden Gardenilleni. Koska ukkokulta lähtiessäni epäröi harkintakykyäni huutokaupassa ja varoitteli, etten huutaisi hulluja (jota on ehkä syytä välillä vähän muistuttella) ostin hänelle tuliaisiksi autoimurin bussiin. Kahden euron sijoitus oli sen ikimuistettavan ilmeen arvoinen, kun ukkokulta näki tuliaiseni. Ei välitetä siitä tosiasiasta, ettei bussissa ole tupakan sytytintä ja imuri saattaa jäädä tarpeettomaksi ukkokullan muutenkin ahtaaseen askarteluhuoneeseen. Mukavaa viikonloppua!

Vanha käsilaukku

"Jos Jumalan oli annettava naiselle ryppyjä, ne olisi nyt ainakin voinut sijoittaa jalkapohjiin." 

- Ninon Leclos

Olisikohan mummo-kulta uskonut, että tulee vielä päivä jolloin esittelen hänen käsilaukkuaan netin ihmeellisessä maailmassa (Déjà-vu!). Isoäidin vanha laukku löytyi vintiltä jo pari vuotta sitten, mutta se unohtui vaatehuoneemme kätköihin. Sieltä se eräänä päivänä tupsahti vastaani ja pääsi heti käyttöön. Pystyn hyvin kuvittelemaan isoäitini polkemassa pyörällään kohti tapettitehdasta laukku keikkuen käsivarrella tai pyörän sarvessa. Vaikka se on jo nähnyt parhaimmat päivänsä, on se silti aivan ihana ja voitteko kuvitellakaan, millainen tunnearvo sillä on? Hieman siitä alkaa nahka rapistua, eli pitää varmaan tarttua vahaan ja pelastaa se, mikä on vielä pelastettavissa.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!

Vuosi 2015 kotona ja kirppiksillä

Tähän postaukseen keräsin parhaita kirppislöytöjä ja kuvia kodistamme. En ole aikaisemmin näin paljoa raottanut kotimme ovia, mutta keväällä remontoitu makuuhuone ja kesällä uusiksi kalustettu olohuone kannustivat esittelemään hieman enemmän kotiamme. Pikkuväen huone on mielestäni yksi ihastuttavimmista huoneistamme, kun se on niin ihanan värikäs ja valoisa. Te lukijat olette niin kultaisia, kun ette ole vielä kertaakaan huomauttaneet millaiseksi toinen lastensängyistä on kaluttu. Tiedän, että se on ihan kamalan näköinen, mutta emme raski maalata sitä ennen kuin kuopus uskoo, ettei suvussamme ole majavia ja puuta ei kuulu syödä. Keittiöstämme en ole teille vielä näyttänyt yhtä seinää enempää. Uuden keittiönpöytämme ja tuolit näette, kunhan vain opin kuvaamaan hämärässä ja ahtaassa keittiössä.

Kaikki tänä vuonna tehdyt kalustehankintamme olemme tehneet kirpputoreilta tai Torista. Jo vuoden 2014 puolella osallistuin Vuosi ilman uusia vaatteita -haasteeseen ja näin pitkälle olen päässyt kirppisvaatteilla. Ihan kaikkia ostamiani vaatteita en ole esitellyt, mutta ne kaikki ihanimmat olette nähneet. Nyt minun on myönnettävä, että alusvaate ja sukkavarastot kaipaavat täydennystä, joten ajattelin viedä itseni pitkästä aikaa ostoksille. Vaatteiden lisäksi olen löytänyt sitäkin enemmän peltsiä ja emalisia  aarteita niin kirppiksiltä kuin kierrätyskeskuksista. Ukkokullan mieliksi olen tehnyt löytöjä myös metallinkeräysastioista ja yhdet verhothan löytyivät naapurin kukkapenkistä.

Juhannuksen tienoilla rakennamme kuistista kesäkodin ja tänä kesänä myös terassimme pääsi ensimmäistä kertaa tehokäyttöön. Viime kesä vierähti mieluisinta käsityöpaikkaa etsiessä ja suurin osa ajastani kulutin joko kuistin varjossa tai katetulla terassilla sateelta suojassa. Kesällä kuisti onkin mielestäni talomme ihanimmista paikoista ja terassilla on helppoa kuvata reseptipostauksia. Siellä kuvasin niin raparperi- kuin omenapiirakat ja lämpimän syksyn aikana ehdin kuvata vielä puolukka-suklaakakunkin. Ennen syyssateita kesäkoti puretaan odottamaan seuraavaa kesää.

Tällaiselta vuoteni näytti kotona. Kiitos, kun olet viettänyt kanssani tämän vuoden. Huomenna katselemme käsitöitäni ja niitähän riittää!