lauantai 24. marraskuuta 2018

KIRJAESITTELY: KOTOTEKOJA - IHANASTI ITSE TEHTY




Rakastan käsityökirjoja ja ostan niitä todella paljon. Mielestäni kirjan pitää olla kirja. Sen sivut pitää olla paksua paperia ja siinä pitää olla kovat kannet. Hyvä kirja tuntuu käsissä ja kun sitä lukee, se jää mieleen. Hyvästä käsityökirjasta saa uutta tietoa ja se inspiroi kokeilemaan töitä, vaikka tekniikka ei olisikaan entuudestaan tuttu. Kirja mikä on visuaalisesti houkutteleva ja millä on paljon annettavaa, siihen tulee tartuttua useammin kuin kerran eikä sitä unohda hyllyyn.


Tänä syksynä ilmestyi Sanna Suonpään ensimmäinen kirja, Kototekoja - Ihanasti itse tehty, joka vastaa käsitystäni hyvästä kirjasta. Se on käsityökirja, joka herättää halun tehdä itse sen sijaan, että ostaisin valmiin tuotteen kaupasta. Siitä löytyy virkkaus-, neulonta- ja kirjontaohjeita sekä tietysti oivaltavaa ompelua, joka on Sannan erikoisvahvuus. Vaikka osa ohjeista onkin suunnattu uusille materiaaleille kuten korkkikankaalle ja paperinahalle, se ei unohda kierrätystä ja vanhojen materiaalien hyödyntämistä.




Kototekoja -kirja on kuin kirjoittajansa. Sanna on ennakkoluuloton ja kokeilee uusia tekniikoita, samoin tekee hänen kirjansa. Se kannustaa  olemaan luova ja itselleen armelias. Vaikka et ensimmäisellä kerralla onnistuisi täydellisesti, voit silti saavuttaa jotain kaunista ja kokea onnistumisen iloa, mikä on palkkioista suurin itse tehdessä. Kirjan ohjeista moni soveltuu aloittelevalle tekijälle, mutta ei jätä myöskään kokenutta konkaria toimettomaksi.


Kirjan yksi ihastuttavimmista puolista on sen kesäiset ja lämpöä hehkuvat kuvat, joiden katselu näin synkimpänä vuodenaikana tuntuu lähes terapeuttiselta. Kirja on kuin karkki. Se on herkullinen ja vie mennessään. Vaikka se maistuu makealle vielä pitkään selailun jälkeen, siitä ei saa tarpeekseen vaan siihen tekee mieli tarttua yhä uudestaan.


Kototekoja - Ihanasti itse tehty on kaunis ja inspiroiva kirja, josta saa iloa ja tekemistä moniin iltoihin. Sain kunnian tutustua kirjaan jo ennakkoon ja se oli niin ihastuttava lukukokemus, että ostin sen myös kirjahyllyyn, joten suosittelen sitä lämpimästi sinullekin. Sanna kirjoittamaan Kototeko - blogiin pääset tästä. Ihanaa marraskuun viimeistä lauantaita. Tavataan taas ensi viikolla!
 


lauantai 10. marraskuuta 2018

VIRKATTU KOUKKUPUSSI




Virkkauskurssieni myötä on ilmaantunut monia asioita, joita en ennen ole tarvinnut, mutta yhtäkkiä  huomaan ne välttämättömäksi ja yksi niistä oli pussukka, johon saan virkkuukoukut. Mukanani on aina nippu koukkuja siltä varalta, että kurssilaisella on vääränkokoinen koukku tai hän haluaa kokeilla koukkua, joka on tehty eri materiaalista tai se on eri muotoinen esim. ergonomiset koukut. Aikaisemmin koukut ovat kulkeneet Finelin mukissa, mutta se on hieman epäkäytännöllinen.


Yksi kurssilaisistani halusi virkata viuhkamallilla kassin ja jotta varmasti osasin auttaa häntä ohjeen kanssa, tein pienen koevirkkuun. Virkkasin pienen pussukan koukuille, saksille ja mittanauhalle, joka tuntuu muuten unohtuvan kotiin. Viuhkamalli on kaunis. Kuvio muodostuu kahdesta kerroksesta, joita toistetaan läpi työn, joten sen oppii nopeasti ulkoa. Jos kuvioon tulee vahingossa muutama ylimääräinen pylväs telkkaria katsellessa, niin se ei lopputuloksessa näy. Kuviossa on helppo lähteä leikkimään väreillä ja kokeilla mitä villeimpiä väriyhdistelmiä. Itse tyydyin vain sinisävyihin.




Virkkasin pussi Dropsin Muskatista, joka on merseroitu egyptiläinen puuvillalanka. Se on laatunsa ja värikarttansa vuoksi yksi lemppareistani. Lankaa pikkupussukkaan kului vain 62 grammaa. Pääteltyäni pussukan, ompelin siihen ompelulangalla käsin vetoketjun ja vuoren puuvillakankaasta. Vuorta ommellessa mietin, että pitäisikö tähän vielä laittaa sisätasku, mutta jätin tekemättä sen ja nyt harmittaa. Siihen olisin saanut talteen vaikka neulat.


Pussukka oli ihanan nopea työ sillä virkkauksessa ei mennyt kuin yksi ilta ja toinen ilta meni vetoketjun ja vuoren ompeluun. Jos et tarvitse pussukkaa koukuille, tämähän olisi hyvä penaali tai meikkipussi.


Käyttämäni värit:
Drops Muskat Petrooli 74
Drops Muskat Turkoosi 32
Drops Muskat Vaalea jäänsininen 60

Tässä linkki Lankavan Viuhkakassi-ohjeeseen, jonka mukaan virkkasin pussukan. Koska kuvio on kuudella jaollinen, tein alkuun 90 kjs.


lauantai 3. marraskuuta 2018

VIRKATTUJA LASTENPIPOJA


   "Tyhjät taskut eivät ole koskaan pidätelleet ketään. Vain tyhjä pää ja tyhjä sydän kykenevät siihen." 
- Norman Vincent Peale




Muistan vielä tänäkin päivänä, kun olin saanut pikkuväen kierrekuvioidut pipot valmiiksi. Perheen pienin nappasi piponsa ja alkoi työstää sitä eteisessä olevalla poljettavalla ompelukoneella. Olin varma, että viikkojen työ tuhoutui tuossa tuokiossa. Seuraavan syksynä samainen pieni mies puki uuden piponsa niin kovakouraisesti päähänsä, että se venyi saman tien. Milloin pipoilla taisteltiin ja milloin niitä runtattiin tai sullottiin täyteen pehmoleluja. Silloin en ymmärtänyt, että nämä pienet, hieman kovakouraiset miehenalut ovat mitä parhaimpia lankojen testaajia. Se mikä kestää heidän käsissään kestää melkein mitä vain.


Käsitöitä tehdessä sitä toivoo, että se valtava työmäärä, mikä on nähnyt työn suunnitteluun ja sen valmistamiseen, ei menisi hukkaan materiaalin vuoksi. Monesti laatu ja hinta kulkevat käsikädessä. Valitettavasti minulla ei ole varaa ostaa lankoja sieltä kalleimmasta päästä, mutta välillä edullisetkin langat yllättävät, kuten Dropsin Baby Merino teki. Lukuisista pesuista huolimatta siitä virkatut kierrekuvioidut pipot ovat edelleen hyvännäköiset. Vähän niiden muoto on saattanut aikojen saatossa muuttua, mutta muuten niistä ei uskoisi, että pipot ovat olleet kaksi talvea käytössä ja niitä on pesty monta kertaa.




Aikaisemmin virkkaamani kierrepipot jäivät valitettavasti pieniksi, mutta malli on niin sievä ja sitä on niin paljon kehuttu, että virkkasin pikkuväelle uudet Dropsin Alpakkalangasta. Virkkasin ne samalla silmukkamäärällä kuin ohjeessa, mutta aloitin kavennukset kerrosta aikaisemmin, niin sain pipot, jotka toivon mukaan mahtuvat vielä ensi syksynä.


Alpakassa on ohjeellisena koukku- ja puikkokokona 2,5-3,5. Yleensä käytän suositusta pienempää koukkua, mutta nyt virkkasin kolmosen koukulla, koska en halunnut, että pipoista tulee kovat koppurat. Yhteen pipoon kului lankaa reilu 60 grammaa. En ole aikaisemmin virkannut Dropsin alpakasta, joten mielenkiinnolla jään seuraamaan miten langat kestävät pojilla käytössä.


Olin ostanut pipolangat jo viime syksyksi, mutta pojat saivat itse valita tupsujen värit. Pienempi pojista halusi pipoonsa ehdottomasti aniliininpunaisen tupsun ja se on hauskan näköinen turkoosissa pipossa. Isompi meinasi ensin, ettei halua pipoonsa tupsua, mutta muutti mielensä ja valitsi tupsuunsa petroolia ja turkoosia. Molempien tupsut on tehty 7 cm tupsukehikolla ihan tavallisista villalangasta.




Saan nostaa hattua sille, joka alkuperäisen ohjeen mukaan on osaanut virkata pipon. Ohje oli niin epäselvä, etten itsekkään ymmärtänyt siitä mitään. Pipoja virkatessa kirjoitin ohjeet uusiksi ja ihastuttava koevirkkaajani tarkisti ohjeen, jotta sinun on mukava virkata sen mukaan. Samalla nimeton pipomallini sai myös nimen: Kierre. Löydät ohjeen päivitettynä ja korjattuna täältä. Leppoisaa pyhäinpäivää! Nähdään taas viikon päästä!