sunnuntai 31. elokuuta 2014

Arvonta! Voita vapaaliput Helsinki Retro & Vintage + Design Expoon!

20. - 21.9.2014 Helsingin Kaapelitehdas muuttuu taas keräilijöiden ja vintageharrastajien aarreaitaksi, kun historiassaan toinen Helsinki Retro & Vintage + Design Expo pyörähtää käyntiin. Noin 80 näytteilleasettajaa pakkaa aarteensa ja kokoaa ne esille saman katon alle. Jos tapahtuma ei ole sinulle ennestään tuttu, vilkaise millaista HRVDE:ssä oli keväällä 2014. Keväinen tapahtuma houkutteli paikalle kolmisentuhatta vierailijaa ja tältä syksyltä odotetaan vielä suurempaa yleisömenestystä.

Mikäli kalenteriin ei sovi syyskuun tapahtuma, ei hätää. 25. - 26.10.2014 Tampereen Tullikamarin Pakkahuoneella järjestetään ensimmäinen Tampere Retro & Vintage + Design Expo. Tapahtuma on hieman Helsinkiä pienempi, mutta anniltaan se on tuskin heikompi.

Ainakin itse odotan syksyn tapahtumia mielenkiinnolla! Uskon, että juuri HRVDE ja TRVDE tarjoavat minulle sen, mistä viime postauksessa valittelin. Niistä löytyy varmasti jotain uutta vanhaa, sellaista mitä en tiedä edes olevan olemassa.


Nyt sinulla on mahdollisuus päästä tapahtumiin ilmaiseksi sisään. Olen saanut arvottavaksi kaksi kahden hengen lippua Helsinkiin ja kaksi kahden hengen lippua Tampereelle. Siis neljällä onnekkaalla on mahdollisuus voittaa vapaaliput itselleen ja ystävälleen tapahtumaan. Yhden palkinnon arvo on 20 euroa. Arvontaan on osallistuttava viimeistään perjantaina 12.9.2014 klo. 22:00. Arvonta suoritetaan lauantaina 13.9.2014. Arvontaan voit osallistua seuraavalla tavalla:

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

* Yksi arpa: Saat yhden arvan kommentoimalla tätä postausta.
* Kaksi arpaa: Toisen arvan saat, kun kommentoit ja liityt blogini lukijaksi.
* Kolme arpaa: Kolmannen arvan saat, kun kommentoituasi ja lukijaksi liityttyäsi vielä kerrot tästä arvonnasta omassa blogissasi.

Ilmoitathan kommentoidessa, miten voin olla yhteydessä sinuun (sähköpostiosoite, blogi yms.) ja monellako arvalla osallistut. Sinun pitäisi myös pystyä päättämään, kumman tapahtuman, Helsingin vai Tampereen lippujen arvontaan haluat osallistua. Onnea arvontaan!

Olethan huomannut, että HRVDE:n Facebook- sivuilla pyörii parhaillaan myös kilpailu, jossa voit voittaa Vip-paketin Helsingin tapahtumaan. Olethan jo osallistunut? Jos et, osallistu pian!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! 

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Rompetorikierroksella


Olimme isännän kanssa lauantaina rompetorikierroksella. Pyrähdimme ensin nopeasti Urjalassa ja sieltä suuntasimme kohti Kangasalaa. Urjalan Asemalla,  Makasiinikirppiksen pihaan oli kokoontunut parikymmentä myyjää. Koska olimme taas tiukalla aikataululla liikenteessä, jätin suosiolla varsinaisen kirppiksen toiseen kertaan ja tutustuin rompetorimyyjien tavaroihin. En ole ihan varma olenko aikaisemmin edes kuullut tällaisesta kirppiksestä, mutta minun on käytävä siellä joskus paremmalla ajalla. Se oli ihan mielenkiintoisen tuntuinen paikka. Urjalasta mukaani tarttui pieni lasten jakkara ja Riihimäen Lasin Riikinkukko-kulho.

Urjalasta pöristelimme taas kuplalla pikkuteitä pitkin Kangasalalle. Mielestäni en ole aikaisemmin käynyt Restaurantapäivillä ja yllätyinkin siitä, kuinka suuri tapahtuma oli. Kuinka ihmeessä minulta oli aikaisemmin jäänyt tämä väliin? Olin kyllä kuullut tapahtumasta monesti, mutta emme olleet ikinä lähteneet sinne. Miksiköhän? Vaikka alueen ulkopuolella oli valtava määrä autoja ja ihmisiä, ei varsinaisella markkina-alueella ollut tunkua. Kojuilla sai rauhassa tutkia tavaroita ilman että sai pelätä toisten kyynärpäitä.

Myyjiä oli niin monenmoista kuin oli myytävääkin. Osa myyjistä myi pelkkiä auton osia ja ruuveja, muttereita ja nippeleitä. Toiset kauppasivat ihan perinteistä kirpputoritavaraa ja muutamat myyjät keskittyivät pelkän kotimaisen muovin, posliinin ja lasin kaupusteluun. Varmaan sanomattakin selvää, että mitkä kojut kiinnosti minua eniten. Kierrellessämme kojuja, emme voineet olla kiinnittämättä huomiota myyjien esillepanoon. Nuhjuisia ja epäsiistejä peräkärryjä oli kurja mennä tutkimaan, vaikka pelkään, että niistä ne todelliset aarteet olisivat löytyneet. Värikkäät ja siistit pöydät huusivat luokseen katsomaan ja hypistelemään tavaroita. Siellä oli kaiken maailman väreissä Erik Koldia, Fiskamia, Plastexia ja Sarvista. Vanhoja kahvipurkkeja ja peltipurkkeja oli paljon. Finelin kattiloita oli useita ja muutama pannukin.

Osa myyjistä oli hinnoitellut tavarat valmiiksi, eikä niistä sopinut tinkiä. Pari kertaa kokeilin onneani ja sain nyrpeän vastauksen. Tosin muutamalla myyjällä oli ihan kyltti esillä, jossa kehotettiin tarjoamaan, mutta tuurillani heillä ei tietystikään ollut mitään minulle. Valitettavasti jouduin laskemaan monta kippoa ja kuppia kädestäni kuultuani tai nähtyäni niiden hinnan. Myyjät tuntuivat olevan tietoisia, paljonko vanhasta tavarasta maksetaan netissä ja hintataso oli normaalia kirpputorin hintoja huomattavasti kalliimpi. Onneksi sekaan mahtui edullisiakin kauppiaita ja markkinoilla pystyi tekemään ihan löytöjä. Arabian Rondon olisi saanut 25 eurolla ja koristemallin kannettoman Finelin Villiruusun kymmenellä eurolla.

Ihastuin nukenvaunuihin, mutta koska mieheni ei luvannut minulle tyttöä, jouduin unohtamaan ne. Vaikka markkinoilla olisi ollut myytävänä kaikkea ihanaa, en löytänyt kuin yhden vanhan pyyhkeen, joka minun oli ostettava. Lohdutukseksi huonosta reissusta ostin vielä kahvipurkin, jollaista en ole ennen nähnyt. En tiedä johtuiko nirsoiluni siitä, että mieheni oli mukana kuulemassa hintoja ja puhumassa järkeä vai olenko jo kyllästynyt vintageen ja retroon? En kai? En ainakaan usko. Luulen, että huonot ostokseni johtuvat siitä, että olen kiertänyt tänä vuonna jo kahdet messut (HRVDE & Fiskars), monet huutokaupat, kirpputorikierroksista puhumattakaan ja kaikissa on aina samaa tarjolla. Kaipaan jotain uutta vanhaa! Sellaista millaiseen en ole ennen törmännyt tai sellaista jota en tiedä olevan edes olemassa.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Puutarhurin kesä


Tämä ei ole onnistunein puutarhavuoteni. En syytä kuukirjaa kehnosta sadostani. Syytän siitä vain itseäni ja saamattomuuttani ja ehkä hieman kesäkuun kylmyyttä ja heinäkuun helteitä. Rucolat menivät öttiäisten suihin, pinaattini kuivuivat ennen kuin ehdin käyttää niitä, punajuureni ovat kitukasvuisia ja kasvimaamme vilisee matoja. Ensin murheenani olivat muurahaiset. Niistä kun jotenkuten selvisin, madot söivät ensin retiisini ja sen jälkeen ne ovat vallanneet perunamaan. En ole aivan varma, ovatko ne eri lajia vai saman lajin eri kehitysvaiheita. Joka tapauksessa puolet perunoistamme on joutunut kompostiin. Tiedän katsomattakin, että maa-artisokkien mukuloilta odottaa sama kohtalo.

Olemme saaneet yhden avomaankurkun ja kaksi on kasvamassa lisää. Oikeasti!! Siinä missä muut esittelevät facebookissa maustekurkkujaan, minä kyttään kasvimaalla ihmeissäni, että mikä kurkkujani vaivaa. Kuudesta avomaankurkun taimesta vain kaksi selvisi helteistä. Ne kukkivat, niissä käy surisijoita ja ne voivat muuten hyvin mutta hedelmää ne eivät jaksa tehdä. Kesäkurpitsan osalta on tiedossa myös kehno vuosi, mutta ei nyt ihan niin onneton kuin kurkun. Lohdutuksekseni kehäkukka kukoistaa. Se onkin ainoa kasvimaani valopilkku porkkanoiden rinnalla, joita olemme onneksi saamassa ihan kohtalaisesti.  Minun pitäisi kerätä porkkanat heti pois ennen kuin madot syövät nekin.

Ne harvat pensaspavut, jotka itivät, tekivät pari hassua palkoa ja olenkin antanut niiden kuivua siemeksi. Ruusupapu kasvaa komeasti terassimme kupeessa, mutta pelkään, ettei se ehdi tehdä palkoja. Härkäpapu (kontu) sen sijaan kypsyi niin nopeasti, että huomasin sen vasta kun oli liian myöhäistä. Meillä on nyt ensi vuodeksi puolelle kylälle pavun siemeniä. Ensi vuosi on siis papuvuosi.

Kasvikaapissa olleista tomaatin taimista vain yksi on elossa. Minähän laitoin ne altakasteluruukkuihin, jotta osaisin kastella niitä. Onnistuin kuitenkin hukuttamaan kaikki muut paitsi tämän yhden ainokaisen. Yritin pelastaa tomaatteja kuivattamalla, mutta varmaan sanomattakin selvää että kuinka siinä kävi. Taisin ylihoitaa tomaattini hengiltä, sillä korokepenkissä olleet paleltuneet tomaatit, joiden varkaita en ole nyppinyt ja joita en ole kastellut kertaakaan, voivat hyvin ja tekevät pieniä sieviä tomaatteja. Ensi vuonna minun on muistettava, että istutan kasvikaapin taimet saviruukkuihin. Niissä kasvaneet chilit tekevät mukavasti hedelmää (vai marjaa).

Yritän kääntää tämän kesän vastoinkäymiset haasteiksi ja olen päättänyt oppia tästä vuodesta. Ensi vuonna en ylikastele tomaattejani enkä kuivata pinaattejani. Muistan läksyni tältä kesältä, sato on poimittava talteen kun se on kypsä. Sen kanssa ei saa jäädä vitkuttelemaan, niin kuin teen nyt porkkanoideni kanssa. Talven aikana otan tehtäväkseni selvittää, mitä madot ovat ja mitä niille on tehtävissä. Myrkyttämään kasvimaatani en ala! Keksin jonkun muun keinon. Meillä on niin kurja tilanne kasvimaalla, että olemme mieheni kanssa pohtineet pitävämme ensi vuoden välivuotta ainakin perunan osalta. Minun on tutkittava, että voinko viljellä jotain muuta sen tilalla. Koko kesä ilman kasvimaata kuulostaa aivan liian pelottavalle.

torstai 21. elokuuta 2014

Kanojen kesä


Anteeksi jos toistan itseäni, mutta ihanaa kun ilmat ovat viilenneet! Tiedättekö kuinka kurjaa oli katsella kanasia, kun ne nokat auki huohottivat helteellä. Mieheni veti kanalan aitauksen päälle pressun, jotta aitaukseen saataisiin enemmän varjoa. Siitä ei pahemmin ollut apua, kun varjossakin oli kolmekymmentä astetta lämmintä. Päivällä kannoin ämpäreillä vettä aitaukseen, jotta kanaset pääsisivät vilvoittelemaan viileään multaan. Iltaisin istuin kanalan oven edessä ja pidin ovia auki, jotta kanala viilenisi. Mieheni rakensi kanalaan verkkoluukun, jotta ilma kiertäisi siellä yön aikana paremmin. Ainoa lohdutukseni oli se, että tiesin kaikkien muidenkin kanojen omistajien taistelevan samojen ongelmien kanssa. Onneksi säästyimme kuitenkin menetyksiltä.

Emme tiedä oliko helteillä osuutta asiaan, mutta kanoista arimmalla, Hiljalla, alkoi ilmeisesti sulkasato. Kaikki kanaset kevensivät höyhenpeitettään mutta Hilja oli lähes alaston. Kauhistuneena katselin kuinka kanala täyttyi päiväpäivältä enemmän ja enemmän sulista. Hilja-raukka näytti siltä että se olisi heitetty seinään muutamaan kertaan. Onneksi minulla ei ole siitä kuvia, sillä se oli aivan kamalan näköinen. Nekin harvat sulat mitä sillä oli, sojottivat sikin sokin sulkapeitteen seasta. Ilmojen viilettyä sulkien määrä vähentyi kanalasta ja pikku hiljaa Hiljakin on alkanut saada sulkia takaisin.



Viimeisenä helleviikkona Henrietta, rouva joka on alusta alkaen muninut, alkoi hautoa. Niin... meillähän ei ole kukkoa, eli rouvan hautomisesta ei ole mitään hyötyä. Tosin eipähän rouvalla ollut aina alla munaakaan mitä hautoa. Viikko vierähti ja Henrietta sai seurakseen Hertan - samaan pesään! Aitaukseen tehtiin kiipeilyteline ja laitoimme sinne kaalinpään roikkumaan, jotta arvon rouvat kiinnostuisivat jostakin muusta ja unohtaisivat hautomisen. Ostimme niille maksalaatikkoa, mutta sekään ei houkutellut niitä pois pesistä. Muutaman kerran päivässä kannoimme ne ulos, jotta näimme niiden syövän, juovan ja ulostavan. Syötyään ne pörhälsivät kilpaa takaisin pesään.

Meillä ei ollut enää vaihtoehtoja, olimme hirviöitä ja suljimme kanalan. Aamulla nostimme hautojat aitaukseen ja laitoimme kanalan luukun kiinni päiväksi. Illalla taas avasimme sen, jotta kanat pääsivät sisälle orrelle nukkumaan ja kaksi kaverusta pääsivät pesää lämmittämään. Viikon jatkoimme kanalan sulkemista ja sitten jätimme ovet auki ja aloimme odottaa. Nyt on kolme päivää kulunut ja minusta tuntuu, että tämä hautomisepisodi alkaa mennä ohi. Molemmat rouvat hautovat yhä, mutta välillä he tulevat omin nokkineen ulos. Kun menen aitaukseen, Henrietta nostaa uteliaana päätään pesästä ja tänä aamuna kaikki rouvat odottivat ikkunan takana, että avaan niille luukun. Uskon, että olemme jo voiton puolella. Toivottavasti ne alkavat vielä munia!
 
Kunhan rouvat pääsevät takaisin päiväjärjestykseen, suunnittelimme ottavamme pari kanaa lisää. Purimme käyttämättömänä olevat yläpesät, jotta saimme lisää orsitilaa. Nostamalla lattialta yhden pesän ylemmäs saimme lisättyä lattiapinta-alaa. Mielestämme kanalan neliöt kestävät vielä kaksi nokkaa lisää, eikä siellä kolise edes päät yhteen talvipakkasilla. Kuitenkaan emme uskalla ottaa enempää väkeä sotkemaan muutenkin sekavaa pakkaa ennen kuin tilanne taka-pihallamme on rauhoittunut.

Neljästä kanastamme munii tällä hetkellä siis yksi, Helga. Meillä syödään luultavimmin Pirkanmaan kalleimpia munia, kun vertaa kanalan kustannuksia saatuun munamäärään. Mutta jälleen kerran minun on todettava, että on kanat antavat niin paljon enemmän kuin pelkkiä munia. Ajatelkaa kuinka tylsä kesä minulla olisi ollut ilman takapihan katrasta!

tiistai 12. elokuuta 2014

Hei, mitä kuuluu?



Enpä olisi ikinä uskonut, että huokaisen helpotuksesta kun ilmat viilenevät ja vettä alkaa sataa. Lähes kuukauden tauotta jatkuneet helteet veivät minusta viimeisetkin voimat. Kasvimaani on rikkaruohojen valtaama, käsityöni seisovat edelleen, enkä ole jaksanut edes leipoa. Minun piti lomani aikana lukea kirjoja, mutta sain luettua vain yhdestä kirjasta muutamia ensimmäisiä sivuja. Kuukirjaan en ole koskenut kuukauteen!

Olen hoitanut vain pakolliset kotityöt ja karannut pienten kanssa uimarannalle. Lähdimme usein heti aamiaisen jälkeen ja saimme nauttia autiosta rannasta. Parhaina aamuina ilman ollessa 22 asteista, saimme pulahtaa 24 asteiseen järviveteen. Söimme rannalla lounaaksi eväitä tai grillasimme makkaraa. Tulimme kotiin vasta päiväunille ja monesti saimme kantaa nukkuvat lapset suoraan sänkyyn. Illalla levitin maton terassille ja joogasin petunioiden alla. Pääskyt kiisivät taivaalla. Lämmin kesäilta ja kukkien hempeä tuoksu ympäröi minut. Uskotteko, että itkin onnesta maatessani terassin lattialla?

Vaikka olen laistanut puutarhan hoidosta, olen kuitenkin pessyt kaikki mattomme. Tämä taisi olla ensimmäinen vuosi kun selvisin urakasta heinäkuun aikana! Olen käynyt marjametsässä ja todennut jonkun muun löytäneen kanttarellipaikkani. Sitkeästi olen kerännyt edes ne vähäiset vadelmat, jotka pensaamme antoivat. Punaisia viinimarjoja emme saaneet edes kahta desiä ja kaikki vadelmat hupenivat puurojen mukana. Ensimmäinen kerran jouduimme ostamaan marjoja, jotta saimme mehuja.

Selvisimme mieheni kanssa Fiskarssista ja kerronkin reissusta enemmän seuraavalla kerralla. Sen sijaan että olisin luopunut valtavasta tavaramäärästäni, olen käynyt kolmessa huutokaupassa ja kiertänyt kirppiksiä. Olen löytänyt ihania aarteita ja tehnyt hieman turhia hankintoja, joiden ostamista en vieläkään ymmärrä. Mitä oikein ajattelin ostohetkellä? Ajelimme lasten kanssa vanhalla höyryveturilla ja vierailimme ystäväni kanssa Vehoniemen automuseossa ja pysähdyimme matkan varrella olleilla pihakirppiksillä. Parin viikon päästä olen vielä lähdössä mieheni kanssa Kangasalan Restaurantapäiville tonkimaan aarteita. Oivalsin juuri, että olen huomaamattani matkaillut koto Suomessa ja minulla on ollut aivan ihanaa!

Loma blogista teki minulle hyvää. Sain ottaa hieman etäisyyttä tähän minulle rakkaaseen, omaan pieneen... sanoisinko maailmaan ja miettiä tulevaa. Ensin tunsin valtaisaa vapauden tunnetta, kun minun ei enää tarvinnut iltaisin kaivaa konetta esiin. Huomaamattani aloin kuitenkin kaivata kirjoittamista ja tässä taas olen suihkun raikkaana ja pää täynnä kaikkia ihania ideoita, joita vain odotan pääseväni toteuttamaan. En tiedä oletteko huomanneet, mutta blogini sai oman, uuden osoitteen. Ehkä kerron siitäkin myöhemmin lisää. Mutta nyt olen ollut taas liiaksi äänessä. Kerrothan nyt, mitä sinulle kuuluu? Oletko nauttinut kesästä ja auringosta? 

P.s. Vaikka söin mansikoita PALJON, ei niistä kuume noussut mutta vatsani sain kipeäksi.