VIRKATTU PANNUMYSSY

   "Kotiäitinä toimiminen on alani kovapalkkaisimpia töitä, sillä maksuna on puhdas rakkaus."
- Mildred B. Vermont

Juomme talviaikaan valtavasti teetä ja haudutan sitä aina pannullisen kerralla, josta sitä sitten jaetaan kuppeihin koko perheelle. Minun on jo pitkään pitänyt virkata pannumyssy, mutta aina se on vain jäänyt toisten töiden jalkoihin. Viime keväänä eräs rouva virkkauskurssillani halusi virkata pannunmyssyn  ja pystyäkseni opastamaan rouvaa ja kirjoittamaan hänelle ohjeen, piti minun ensin virkata oma.

Käytin myssyä tehdessä hyväkseni matikkaa eli kun minulla oli tiedossa pannun ympärysmitta, laskin sen ja piin avulla pannun halkaisijan (ympärysmitta jaetaan piillä). Näin sain tietää, minkä kokoinen ympyrä minun piti virkata pannun päälle. Virkkasin alkuun niin ison ketjusilmukkaketjun, että se riitti nupin ympäri ja yhdistin sen piilosilmukalla. Sen jälkeen aloin virkata lenkiin pylväitä ja jatkoin kerroksia lisäten välillä, kunnes ympyräni halkaisija oli laskujeni mukaan riittävän iso. Lopetin lisäykset ja jatkoin pylväiden virkkausta kunnes nokka ja kahva tulivat vastaan.

Jätin kahvalle ja nokalle aukot jatkamalla virkkausta pannun sivuille tasona eli käännyin aina reunassa. Kun kappale ylsi nokan alapuolelle, virkkasin myös toiselle puolelle pannua samanlaisen. Yhdistin puoliskot virkkamalla ketjusilmukkaketjun nokan alle ja siihen tein vielä kerroksen pylväitä. Lopuksi virkkasin kerroksen piilosilmukoita pannun nokka-aukon ympärille sekä kahva-aukon ympärille. 

Kahvan alla on pieni ketjusilmukka lenkki ja nappi, joiden avulla saan pannumyssyn pois pannun päältä. Vasta tänä syksynä pääsin koristeluhommiiin ja virkkasin päälle ruusut (netissä on ohjeita vaikka kuinka paljon) ja lehtiköynnöksen tein Caitlin Sainion 100-virkattua pitsikukkaa -kirjan ohjeella.

Oma pannuni oli mummolan vanha pannu, joka ei kelvannut kenellekään kirppiksellä edes eurolla ja nyt siitä tuli niin sievä, etten luopuisi siitä mistään hinnasta. Koska teepannuja on niin monenlaisia, ei mielestäni kannata kirjoittaa tähän ohjetta. Toivottavasti selostuksestani on kuitenkin apua, että sinäkin osaat halutessasi tehdä tällaisen. Nautinnollisia teehetkiä! Tavataan taas viikon päästä! 

VIRKATUILLA KUKILLA KORISTELTU TERASSIHARJA VOL 2. SIS. OHJE

  Kurottaessaan tähtiin hän unohtaa kukat jalkojensa juuressa. 
- Jeremy Bentham

Virkatuilla kukilla koristeltu harja. Voiko olla söpömpää! Kaikkien käsitöiden ei aina tarvitse olla niin käytännöllisiä tai tuiki tarpeellisia, jos niiden tekemisestä nauttii ja jos ne vielä valmiinakin tuottavat iloa! Ja sitähän tämä minun harjani todella tuottaa! Se tuottaa iloa oikein isolla I:llä!

 

Virkkasin ensimmäisen kukkaharjani jo muutama vuosi sitten. Se oli meillä terassilla kesäisin, mutta pikkulinnut rikkoivat sen pari vuotta sitten. Minun piti jo viime kesäksi tehdä uusi, mutta se jäi. Tänä keväänä virkkauskurssini innoittamana aloin pukea uutta harjaa ja siitäpä tulikin kaunis.

Virkkasin ensin harjanvarrelle pylväillä putken ja sen jälkeen tein hupun harjasosalle, jonka niittasin harjaan kiinni. Kun pohjatyöt olivat tehty, virkkasin ruusuja, pikkukukkia ja lehtiä sen verran, että ne peittävät harjasosan. Lopuksi virkkasin köynnöksen kiipeämään harjan vartta ylös. Jätin kukkiin ja lehtiin sen verran pitkät langanpätkät, että sain ommeltua niillä kukat kiinni huppuun ja varren putkeen.


Käytin tähän jämälankoja mm. Dropsin Parista ja joitain vanhoja kirppislöytöjä. Hieman minua harmittaa, etten lähtenyt enempää leikkimään väreillä harjan vartta virkatessa vaan sorruin tuttuun ja turvalliseen järjestykseen väreissä. Tämä olisi ollut taas hieno tilaisuus kokeilla ja leikkiä väreillä. Lopputulos on joka tapauksessa aivan ihana ja mielestäni äärimmäisen kaunis, ehkä sievempi kuin edellisessä harjassa. Hieman olen kahden vaiheilla, että jätänkö tätä sittenkään ulos vai vienkö työhuoneelle. Pitäähän sielläkin toki lattioita siistiä!

Kirjoitin sinullekin ohjeet harjan pohjuksiin, jotta voit tehdä samanlaisen.  Ruusuun minulla ei ole ohjetta, koska en ole ihan varma, mistä se on kotoisin mutta mm. Lankahelvetti-blogista löytyy hyvin samantyylinen (tässä linkki blogiin ja ruusuihin). Lehdet ja köynnökset olen virkannut Caitlin Sainion 100-virkattua kukkaa kirjan oheilla. Lisäksi Pinterestistä löytyy valtavasti kukkaohjeita, eli ei muuta kuin sinne selailemaan, jos kirjastosta tai hyllystä löydy tuota kirjaa. Tässä linkki Pinterestin kukka-kansiooni, löydät sieltä valmiiksi pinnaamiani kukkien ja lehtien virkkausohjeita.

Ja sen aikaisemman virkkaamani harjan vuodelta 2015 löydät tämän linkin takaa.

VIRKKAUSOHJEET:

Käytetyt silmukat ja lyhenteet:
Ketjusilmukka - kjs
Piilosilmukka - ps
Kiinteä silmukka - ks
Puolipylväs - puolip
Pylväs - p


HUOM! Ohje on kirjoittu Dropsin Paris -langalle ja nelosen koukulle. Voit hyvin soveltaa sitä muihin lankoihin, joko lisäämällä tai vähentämällä silmukoita.

Harjan varsi:

Virkkaa alkuun 14 kjs. Yhdistä lenkiksi ps:lla.

1.Krs. Virkkaa 3 kjs (kerroksen 1.p.), virkkaa lenkkiin 1 p per s, yhdistä kerros ps:lla 3. kjs:aan.

2. Krs. Virkkaa 3 kjs (kerroksen 1.p.), virkkaa 1 p per p, yhdistä kerros ps:lla 3. kjs:aan.

Jatka niin pitkään, että saat harjan varren piiloon. Huom! Harjan varsi uppoaa harjan sisään muutaman sentin. Jätä sen verran virkkaamatta. 

Jos virkkaat varren moniväriseksi, päättele virkatessa ja jätä langanpätkät putken sisään vähän pidemmiksi, niin ne eivät ala käytössä törröttää.
  

Harjasosan huppu

Virkkaa alkuun 45 kjs,

Krs. 1. Virkkaa p 3. kjs:aan koukusta lukien. Virkkaa 1 p per s.

Krs. 2. Virkkaa 2 kjs (ei lasketa silmukaksi), 19 p, (keskelle jätetään aukko harjanvartta varten)

Krs. 3. Virkkaa 2 kjs (ei lasketa silmukaksi), 19 p,

Virkkaa toiselle puolelle samallalailla.

Krs. 2. Virkkaa 1. kerroksen 25. p:seen itsenäinen p (tai tee 3 kjs), virkkaa 18 p

Krs. 3. Virkkaa 2 kjs (ei lasketa silmukaksi), 18 p ja viimeiseen silmukkaan 2 p, virkkaa 3 kjs ja tee ps. aikaisemman puoliskon 3. krs:en 2. kjs:an, (keskelle palaa jää nyt aukko harjanvartta varten)

Aloita virkkaus niin, että työn aloituksen langanpätkä on oikealla puolella työtä.

Krs. 4. Virkkaa 1 p per p, viimeiseen p:seen 2 p, keskellä palaa olevaan kjs-ketjuun virkkaa 3 puolip. Virkkaa 20 p,

Krs. 5. Virkkaa 2 kjs (ei lasketa silmukaksi), Virkkaa 1 p per p,

6. Krs. Virkkaa 1 kjs ja ks palan ympäri kerros niin, että pitkillä reunoilla on aina 44 ks, kulmissa 3 ks ja lyhyillä sivuilla 8 ks. Sulje krs ps:lla 3. kjs:aan.

7. Krs. Virkkaa 3 kjs (kerroksen 1. pylväs). Virkkaa vielä kerros pylväitä niin, että virkkaat p per s (myös kulmissa). Yhdistä kerros tekemällä ps kerroksen ensimmäiseen pylvääseen.

Jos ei ohje auennut, niin katso kuva alla! Siitä tosin puuttuu viimeinen pylväskerros.

Irroita varsi harjasosasta. Laita harjasosan huppu paikalleen ja pujota varren päälle putki. Laita varsi harjasosaan kiinni. Ompele neulalla putki ja huppu yhteen. Jos jää aukkoja tai pistot paistaa, se ei haittaa! Tähän tulee kukkia päälle. Pujottele neulalla langanpätkä harjanvarren toisen pään silmukoiden yläreunasta ja kiristä niin, että putken suu sulkeutuu.

Virkkaa kukkia ja lehtiä niin paljon, että ne peittävät harjasosan. Kiinnitä ne ensin nuppineuloilla ja ompele ne vasta sitten kiinni paikoilleen. Ihastele lopputulosta!
 

Pulleita ja pehmoisia virkattuja kukkia

Kerroin teille pari viikkoa sitten virkkailevani ympyröitä ja niistä syntyi pieniä ja muhkeita kukkia, jotka pääsevät koristamaan pikkuväen huoneen ikkunaa. Nämä olivat aivan ihania ja niin helppoja tehdä, joten sopivat myös aloittelevalle virkkaajalle. Näitä varten sinun ei tarvitse osata muuta kuin ympyrän virkkaus. Jos haluat virkata vuoroin kiinteitä silmukoita ja pylväitä, voit luntata ohjeen siihen aikaisemmasta postauksestani (löydät sen täältä). Tämä on aivan ihanteellinen jämälankatyö, koska yhteen kukkaan ei kulu paljoa lankaa, jos ympyröistä tekee raidallisia. Ihania nämä ovat tosin yksivärisenäkin. Virkkasin kukkani Lankasatamasta viime kesänä saadusta ihanan pehmoisesta Cataniasta kolmosen koukulla.

Virkkasin erikokoisia ympyröitä siten, että tein aina kaksi samanlaista ympyrää. Isoimman ympyrän halkaisija on n. 10 cm ja pienimmän n. 6 cm. Virkkasin piilosilmukoilla kaksi samanlaista ympyrää ulkoreunoiltaan kiinni toisiinsa, niin että ne muodostivat pienen pussin. Tällä viimeisellä kierroksella en lisännyt enää silmukoita. Noin pari senttiä ennen kuin kierros oli lopussa, täytin sen vanulla ja virkkasin ympyrän kiinni. Kun kaikki langanpätkät oli päätelty, tein pienistä, muhkeista tyynyistäni kukkia pujottamalla parsinneulalla vähän paksumman langan ympyrän keskiosasta läpi ja taas samalta puolelta uudestaan läpi. Tämän työn ainoa vaikeus oli se, että osasin kiristää lankaa sopivasta, niin että kukan terälehdet olivat samankokoisia. Kiinnitin kukat toisiinsa langalla, niin että niistä syntyi kukkaköynnöksiä.

Löysin näiden kuvan jo aikoja sitten Pinterestistä ja tämä on ollut sellainen työ, jonka tekemistä olen suunnitellut jo pitkään, mutta jostain syystä se on aina jäänyt. Alkuperäisissä kukissa langat kulkevat napin lävitse, mutta en löytänyt mieleisiä nappeja varastosta, joten jätin ne pois. Mielestäni kukat ovat aivan ihanat näinkin! Kuvausteknisistä syistä en kuvannut kukkia ikkunassa, vaan terassilla eilen illalla kymmeneltä! Tunnustan muokanneeni kuvia, mutta eikö Suomen kesä olekin upea ja niin ihanan valoisa! Aivan ihanaa alkavaa viikonloppua sinulle! Tavataan taas muutaman päivän päästä! 

Pakkasten paukkuessa pikkuväen ikkunassa roikkui lumiukkoja, joiden kuvat ja ohjeet löydät täältä. 

Virkatut lumiukot

"We’re walking in the air
We’re floating in the moonlit sky
The people far below are sleeping as we fly

(Walking in The Air elokuvasta Lumiukko)

Virkkasin pieniä sieviä lumiukkoja pikkuväen huoneen ikkunaan. Lumiukot on virkattu kolmosen koukulla kaksinkertaisesta virkkauslangasta. Hatut ja huivit virkkasin hieman paksummilla, yksinkertaisella virkkauslangalla. Lumiukon vartalon sisällä on verhorinkula, jonka ympärille on virkattu ketjusilmukoita ja sen keskellä roikkuu pari kulkusta. Ajattelin virkata näitä vielä pari lisää ja ripustan ne roikkumaan pikkuväen huoneen ikkunaan. Kaulaliinoista tein erivärisiä ja ajattelin, että ukot saavat riippua ikkunassa vaikka kevääseen asti. Kirjoitin lumiukoille ohjeen, jotta sinäkin voit tehdä näitä. En ole kovinkaan kokenut ohjeiden kirjoittaja, joten kysythän neuvoa, jos et saa ohjeestani selvää.
 

Virkatun lumiukon ohje:

 

Hattu:

Aloita tekemällä lenkkialoitus ja virkkaa siihen yksi ketjusilmukka ja viisi kiinteää silmukkaa. Kiristä lenkki ja jatka virkkaamista ketjusilmukoin spiraalina lisäten jokaisella silmukalla. Seuraavalla kierroksella lisää joka toisella ja seuraavalla joka kolmannella silmukalla. Kun olet virkannut kuusi kierrosta, poimi silmukan takareuna koukulle ja virkkaa kierros näin ilman lisäyksiä. Virkkaa seuraavat kahdeksan kierrosta poimimalla silmukka normaalisti koukulle ilman lisäyksiä. Aloita lierin virkkaus poimimalla silmukan etureuna koukulle ja lisää aina yksi silmukka joka toiseen silmukkaan. Tee toinen kierros ilman lisäyksiä ja poimimalla silmukka normaalisti koukulle. Tee piilosilmukka, katkaise lanka ja päättele se.

Pää:
Aloita tekemällä lenkkialoitus ja virkkaa siihen yksi ketjusilmukka ja kahdeksan kiinteää silmukkaa. Kiristä lenkki ja jatka virkkaamista ketjusilmukoin spiraalina lisäten seuraavalla kierroksella jokaisella silmukalla. Seuraavalla kierroksella lisää joka kolmannella ja sitä seuraavalla joka neljännellä silmukalla. Virkkaa viis kierrosta ilman lisäyksiä ennen kuin alat kaventaa piilokavennuksin. Virkkaa kaksi kiinteää silmukkaa ja tee piilokavennus. Jatka kaventamista aina joka neljännellä kierroksen loppuun. Virkkaa yksi kiinteä silmukka ja tee piilokavennus. Virkkaa kierros loppuun kaventaen aina joka kolmalla silmukkalla. Seuraavalla kierroksella kavenna jokaisella silmukalla. Täytä pää vanulla tai pumpulilla ja vasta sen jälkeen virkkaa viimeinen kierros kaventamalla jokaisella silmukalla. Älä säästele täytteessä, jotta lumiukkosi saa pyöreät posket. Jätä pitkä langanpätkä, jotta voi kiinnittää sillä pään vartaloon. Pyöritä päätä muutaman kerran käsien välissä, niin täyte tasoittuu sisällä ja se saa kunnolla muotonsa.

Vartalo:
Virkkaa verhorinkulan ympärille kiinteitä silmukoita niin paljon, ettei rinkulaa näy. Jätä pitkä lanka kiinnitystä varten.

Kaulahuivi:
Virkkaa 7 ketjusilmukkaa. Käännä työ ja virkkaa toinen kerros kiinteillä silmukoilla. Päästyäsi kerroksen loppuun, käännä työ, tee yksi ketjusilmukka kerroksen ensimmäiseksi silmukaksi ja virkkaa kiinteillä silmukoilla kerros loppuun. Jatka näin niin kauan kunnes kaulahuivi on n. 16,5 cm pituinen. Tehdessäni kaulahuivin ohuemmasta langasta, tein alkuun enemmän ketjusilmukoita.

Kokoa lumiukko kiinnittämällä yhdellä langan pätkällä kulkuset roikkumaan verhorinkulan keskelle. Älä katkaise lankaa tai solmi sitä, jotta voi myöhemmin muuttaa kulkusten korkeutta! Kiinnitä pää ja tee siihen ripustusnaru. Kietaise kaulaliina lumiukon kaulaan ja ompele se kiinni pienillä pistoilla. Käytin tähän samaa lankaa, jolla virkkasin liinan. Vedä ripustusnaru hatusta läpi neulan avulla ja paina hattu ukon päähän. Tee mustalla langalla silmät. Huom! Kokeile silmille eri kohtia, sillä ne määrittelevät paljon, minkä näköinen ukosta tulee.

Miltä näyttää? Lumiukkosi on valmis! Mukavaa joulun odotusta!

Hypistelymuhveja vanhainkotiin

"Twiddle muff eli vapaasti suomennettuna hypistelymuhvi on kehitelty muuan muassa muistisairaille ja levottomille ADHD-lapsille. Hypistelymuhvi antaa käsille tekemistä, rauhoittaa, palauttaa mieleen muistoja ja aktivoi."

Lähde: Reijan Räsymatto -blogi

Ukkokulta tuumasi, että olen päästäni vialla, kun kerroin hänelle näpertäneeni muhveja perjantain ja lauantain välisenä yönä puoli kolmeen. Siitä huolimatta olen niin hyvillä mielin ja ylpeä itsestäni! Hypistelymuhvit ovat olleet mielessäni jo keväästä asti ja nyt olen ne tehnyt! Käydessäni viimeksi isoäitini luona vanhainkodilla ja katsellessani hänen jatkuvaa sängynreunan pyyhkimistä, otin tämän muhviasian syksyn ”ihan pakko tehdä ja mahdollisimman pian -listalle”. Yli 90-vuotias isoäitini on jo vuoteenoma, eikä ole enää moneen vuoteen tuntenut minua. Joka kerta hänen luonaan saan katsella hänen levottomia käsiään, kun sormet nypläävät peiton kulmaa tai hän taputtelee pöytälevyään.

Kerroin jo aikaisemmin, että minulla on paha tapa purkaa töitä ehkä turhankin herkästi ja tämän työn myötä haastoin itseni tekemään jotain sellaista, mitä en saa purkaa. Lankavalintani piti huolen että pysyin päätöksessäni, sillä virkkasin muhvit isoäitini vanhoista Haituva-langoista, joita minulla oli keväisen neulegraffitiprojektin jäljiltä vielä muutama kerä. Luultavammin 80-luvulta peräisin oleva ihanan pehmeä akryylilanka on kaunista katsella eikä ainakaan nipistele, mutta se on aivan mahdotonta purkaa ilman, että lanka menee solmuun ja katkeaa. Koristeet virkkasin merseroiduista puuvillalangoista, joita on jäänyt muista töistäni yli. Isoäitini muhvin lisäksi tein kolme muuta muhvia, jotka annan lahjoituksena vanhainkodille.

Virkkasin aloitukseen 60 ketjusilmukkaa, jotka yhdistin piilosilmukalla ja aloin virkata tuubia. Kaikki muhvit on koristeltu samanlaisilla kukilla ja perhosilla, mutta sijoittelin ne hieman erilailla, joten jokaisesta tuli vähän erilainen. Ohjeet kukkiin (tästä ohjeeseen) ja lehtiin (tästä ohjeeseen) löysin Pinterestistä ja muita hieman isommat kukat on virkattu kesällä julkaiseman ohjeeni mukaan, mutta siinä on käytetty vain paksumpaa lankaa kuin ohjeessa sanotaan. Perhoset virkkaisin jo keväällä löytyneellä ohjeella ja kukkien varret olen kirjonut. Kuten varmasti huomaatte niin sitä olen tainnut tehdä viimeksi ala-asteella, mutta luotan siihen, ettei muhvien käyttäjät pahastu vaikka kukkien varret eivät ole ihan niin justiinsa. Kukkia ja lehtiä kiinnitin vain muhvin toiselle puolelle ja toiselle laitoin nappeja ja helmiä. Kulmaan kiinnitin verhorenkaan, jota voi hypistellä ja tarpeen vaatiessa siitä voi myös ripustaa muhvin naulakkoon roikkumaan.

Sen lisäksi, että sain taas hukattua langanloppuja ja loputtomalta tuntuvaa haituvalankaa, tämä oli mahtava työ myös siksi, että opin taas valtavasti uutta. Ensimmäisestä virkkuutyöstäni taitaa olla jo kolme vuotta, mutta en ole ikinä perehtynyt siihen, miten työssä käytettävät silmukat vaikuttavat sen ulkonäköön ja muotoon. Oli mielenkiintoista huomata, miten erinäköinen  ja tuntuinen tuubista tuli erilaisilla silmukoilla vaikka ne ovat saman kokoisia ja virkattu samalla langalla. Isoäitini muhvi on tehty kohopylväillä ja se on ihanan paksu ja muhkea. Se pysyy melkein omin avuin pystyssä, kun taas tavallisilla pylväillä virkattu on ihan lerppu ja kiinteillä silmukoilla tehdystä muhvista tuli vähän korppumainen. Haaveilen virkatusta tunikasta tai villatakista, joten tämä on syytä pitää mielessä työtä suunnitellessa.

Silmukoiden valinta vaikutti myös valtavasti langanmenekkiin. Kohopylväin virkattu tuubi painoi ilman koristeita 59 grammaa ja taas tavallisilla pylväillä tehty 38 grammaa. Kaikkiin neljään muhviin sain hukutettua jämälankoja yhteensä 250 grammaa. Jos taas tekijänä saan sanoa mielipiteeni näistä, niin mielestäni muhveista tuli aivan ihania ja minun on tunnustettava, että olen hieman koehypistellyt isoäitini muhvia ja hyvin se tuntuu toimivan. Toivottavasti muhvien saajat tulevat näistä yhtä iloisiksi kuin minä. Mukavaa sunnuntaita sinulle.