Hyvä, paha some. Miksi pidän siitä lomaa?

"Pane ajatuksesi järjestykseen, niin huomaat ettei niitä paljon ole."

- Matti Kurjensaari

MIKÄ SOMELOMA?

Uusimman Flow-lehden mukana tuli lehtinen, joka kannusti viettämään seitsemän päivää ilman nettiä ja hetken mielijohteesta suljin itseni sosiaalisen median ulkopuolelle. Minulle somettomuus ei tosin ole mikään uusi juttu. Olen tänä vuonna ollut paria poikkeusta lukuun ottamatta sunnuntait ilman somea ja kolmena kesänä olen viettänyt kolmesta viikosta viiteen viikkoon somelomaa. Tuona aikana en avaa kertaakaan sosiaalista mediaa ja yritän vältellä myös netin käyttöä. Miksi kirjoitan tästä? Haluan kannustaa myös sinua kokeilemaan somelomaa. Sitä varten sinun ei tarvitse ostaa parinkympin lehteä vaan riittää, että päätät kuinka pitkään olet pois ja kirjaudut ulos kaikista kännykkäsi sovelluksista, etteivät ne pimputtele ja muistuttele olemassa olostaan. Sen jälkeen pidät pääsi, etkä avaa somea vaikka keksisit kuinka hyviä tekosyitä.

MIKSI MINÄ LOMAILEN?

Varsinkin älypuhelimen myötä oma somen käyttöni on riistäytynyt käsistä ja olen huomannut, että lomailu tekee hyvää. Se, että suljen puhelimen ja olen ilman verkkoa luo vapauden tunteen, jollaista en tiennyt edes kaipaavani. Se, ettei minua tavoiteta sillä sekunnilla, ei kaada maailmaa, enkä totisesti menetä mitään vaikka en saisikaan tietää mitä Facebookissa tapahtuu juuri nyt. Suurin syy somettomuuteeni on varmasti se, että koen olevani siitä riippuvainen. Erityisesti Facebook ja Instagram ovat minulle ne ihanimmat ja pahimmat, joita selaan päivittäin ja ihan liian usein. En ahdistu ilman niitä, mutta minua ahdistaa se aika, jonka sosiaalinen media minulta ryöstää. Mielestäni en saa siltä takaisin niin paljoa, että se korvaisi sitä aikaa, jonka se vie perheeltäni ja rakkaalta harrastukseltani. Mittaan nimittäin nykyään monesti menetetyn ajan hukkaan heitettyinä silmukoina enkä minuutteina. Työt eivät etene, kun notkun Facebookissa ja klikkailen turhuuksia. Huomaamattani saatan viettää tunninkin somessa ja se kaikki on pois muutenkin vähäisestä omasta ajastani. Kaiken sen ajan voisin käyttää paremmin ja niin teinkin viime viikkona.

MILTÄ SE TUNTUU?

Vasta kun olin ilman somea, huomaan miten valtavasti se veikään aikaa ja miten paljon ehdin tehdä kaikkea muuta. Yhtäkkiä minulla olikin enemmän aikaa lapsille. Värittelimme yhdessä sen sijaan, että olisin tehnyt pöydän ääressä omia juttujani heidän piirrellessä. Rakensimme legoja ja katselimme piirrettyjä yhdessä. Olin läsnä, niin kuin minun äitinä kuuluukin olla, ei niin että olen fyysisesti paikalla, mutta ajatukseni ovat jossain tuhansien kilometrien päässä. Koin siis että somettomuus teki minusta paremman äidin. Panostin ruokaan ja pitkästä aikaa tein intialaista, jonka tekemiseen vierähti koko perjantai-iltapäivä. Luin joka päivä muutakin kuin uutisotsikoita ja silti minulla jäi lukemisen ohella aikaa käsitöille. Tylsää hetkeä minulla ei ollut vaan pikemminkin mietin viikon lähestyessä loppua, että pitäisikö minun lomailla vielä toinen viikko ja ottaa tavoitteeksi se, että tylsistyn. Nythän minulla oli niin paljon tehtävää, että aika kului nopeasti niitä tehdessä.

Ensi kertaa moneen vuoteen jätin puhelimen kotiin, kun lähdin sieltä. Sitä en ole aikaisemmin tehnyt ja ensin mietin, että voinko edes tehdä niin. Mitä jos tapahtuu jotain? Samassa tajusin koko ajatuksen järjettömyyden, sillä onhan ihmiskunta pärjännyt ilman kännyköitä ennenkin eikä kukaan velvoita minua olemaan 24/7 tavoitettavissa. Kokeilu oli mahtava! En olisi voinut kuvitella, että niin pieni teko saa sellaisen vapauden tunteen aikaan.


Aloin myös nauttia tutuista ja arkisista asioista ihan erilailla, kuten esimerkiksi aamukahvistani. Koko talon vielä nukkuessa istuin hiljaisessa ja hämärässä kirjastohuoneessa kahvini kanssa ja rapsuttelin koiraa. Normaalisti tuo aika vierähtää Instagrammia selatessa, mutta nyt koin sen uudenlaisena ja avartavana kokemuksena, josta pidin valtavasti. Aloin jo huomaamattani haaveilla kesää ja aamukahvia terassin nurkassa. Mielestäni olin viikon päätteeksi onnellisempi ja rauhallisempi kuin normaalisti ja olen miettinyt, että johtuiko se siitä, että aamuni alkoivat rauhallisesti ja minulla oli enemmän aikaa itselleni, ehdin meditoida useammin vai siitä, että säästyin somen tuomalta negatiiviselta energialta. Vai oliko se kaikkien näiden yhteissumma?

 

KUINKA TUON SOMELOMAN HYVÄT HETKET ARKEEN JA KUINKA OPIN HALLITSEMAAN OMAA SOMEN KÄYTTÖÄNI? 

 

Niin se on hyvä kysymys. Haluaisin oppia käyttämään somea niin, että hallitsen sen käytön eikä niin, että se hallitsee minua. Käytän hyvin vähän lasten aikana somea, koska pojat osaavat käyttää tilanteen hyväksi ja ottavat ilon irti, jos erehdyn näpräämään puhelinta kesken päivän. Someloman jälkeen olen pohtinut vaihtoehtoja, että miten saisin vähennettyä somen käyttöäni ja tuotua päiviini niitä someloman tähtihetkiä:

• Olen huomannut, että kun pidän puhelinta pois pöydältä, en vilkuile sitä niin paljoa eli pois silmistä, pois mielestä -sanonta toimii tässä tapauksessa.
• Olen yrittänyt hoitaa somessa tehtävät jutut ripeästi ja vältellyt sitä, että jäisin roikkumaan sinne.
• Olen jo aikaisemmin kokeillut, että suljen somen iltakympiltä ja sitä voisin kokeilla taas, sillä se oli mukava tapa rauhoittaa ilta.
• Olen jatkanut rauhallisia aamujani ja herään puolituntia aikaisemmin, jotta saan venytettyä aamukahvihetkeäni yhä pidemmäksi.
• Jätän puhelimeni kotiin kun lähden aamuisin viemään lapsia kerhoon, enkä kertaakaan ole tarvinnut sitä tänä aikana.
• Olen myös miettinyt vaihtoehtoa, että älypuhelimen sijaan tai rinnalle ostaisin tavallisen puhelimen. Sellaisen millä voi vain soittaa ja lähettää tekstareita. Sellainen olisi ihana varsinkin kesällä!
• Yhdeksi vaihtoehdoksi olen miettinyt sitä, että kirjaudun kaikista sovelluksista ulos käytön jälkeen jolloin en saisi niitä auki uudelleen enää yhdellä napin painalluksella.

MIKSI EN SITTEN LUOVU SOMESTA KOKONAAN?

Vaikka puhunkin tässä somea vastaan, en minä sitä kokonaan ole jättämässä. Vaikka se onkin sellainen aikarosvo kuin se on, niin onhan siinä myös paljon hyvää. Se antaa paljon informaatiota, kuten tulevista käsityötapahtumista tai kirjallisuudesta. Minusta tuntuu, että ilman somea en tietäisi mistään mitään. Käsityöharrastajana opin somen välityksellä paljon uutta, kun kaikki maailman silmukat video-ohjeineen ovat parin klikkauksen päässä. Inspiraation lähteenä some on valtaisa sillä, ainakaan minua ei motivoi mikään muu niin paljoa käsitöiden tekoon kuin se, että saan ihastella toisten kauniita töitä. Ja onhan siinä myös yhteisöllisyys. Siellä pääsee jakamaan kokemuksiaan ja ajatuksiaan rakkaasta harrastuksesta ja saa vertaistukea toisilta samanhenkisiltä harrastajilta. Bonuksena on se, että näiden ihmisten joukosta voi löytyä myös niitä ihan oikeita ystäviä, joita ei näin aikuisiällä enää niin helposti saa.

Näillä vinkeillä sinäkin otat parempia kuvia käsitöistäsi

"En ikinä lue. Katselen vain kuvia."
- Andy Warhol

  

Käsityöharrastajien maailma on pienentynyt ja välimatka tekijöiden kesken lyhentynyt Instagrammin ja Facebookin lukuisien käsityöryhmien myötä. Sosiaalisessa mediassa jokainen käsitöitä tekevä voi esitellä luomuksiaan käden käänteessä koko maailmalle. Tämä on mielestäni aivan ihanaa, sillä on upeaa huomata, miten itselleni rakas harrastus yhdistää eri ikäisiä ihmisiä eripuolelta maailmaa. Etelä-Afrikkalaisen Wendyn julkaisemat kuvat tavoittavat minut alta aika yksikön ja hetken kuluttua saan ihailla Australiassa asuvan Robynin käyttämiä värejä omalta sohvaltani pelkällä etusormen painalluksella. Kuvien laatu on parantunut huomattavasti ja tuntuu, että joka toinen somessa kuviaan jakava on vähintään valokuvauksen ammattilainen.

Eräs lukijani kommentoi vähän aikaa sitten, että hän haluaisi saada kunnon kameran, jotta saisi hyviä kuvia. Kommentti jäi mieleeni ja vaivaamaan, sillä mielestäni hyvien kuvien ottamiseen ei välttämättä tarvita hyvää ja kallista kameraa. Sellainen kannattaa ostaa, jos on aikaa ja mielenkiintoa perehtyä sillä kuvaamiseen. Nykyisin puhelimissa on niin hyviä kameroita, että niillä saa otettua hyviä kuvia. Epäröin todella paljon tämän postauksen kirjoittamista ja julkaisua, sillä en tiedä olenko oikea ihminen antamaan kuvausvinkkejä, kun en ole mestarikuvaaja itsekkään. Olisin kuitenkin silloin kuvauksen alkutaipaleilla ollut kiitollinen, jos minulle olisi kerrottu nämä asiat ilman, että jouduin oppimaan ne käytännön kautta.

Kokosin nämä vinkit sillä ajatuksella, että kuvaat kännykällä ja automaattiasetuksilla. Vinkkini ovat niin yksinkertaisia ja helppoja, eivätkä vaadi kuvausstudioita tai kalliita kuvankäsittelyohjelmia. Kuvankäsittelyllä saa ihmeitä aikaan, mutta siinä olen niin onneton, että pyrin ottamaan niin hyviä kuvia, että pääsen kuvankäsittelyssä mahdollisimman vähällä. Yleensä vain rajaan ja suoristan kuvat, lisään niihin kirkkautta ja lämmitän sävyjä, muuta en osaa tehdä. Kaikki postauksen kuvat olen ottanut Samsungin kännykällä ja niitä on  muokattu Instagrammin omalla kuvankäsittelyohjelmalla.

  

1. VALO

  
Kuvatessasi valo on tärkeä! Ehkä yksi tärkeimpiä. Ilman hyvää valoa, et saa tarkkoja kuvia. Jos käytössäsi ei ole kuvausteltaa ja lisävaloja, niin älä kuvaa illalla kun valoa on vähän. Vaikka mielesi tekisi esitellä juuri valmistunut luomuksesi maailmalle, niin odota silti seuraavaan päivään ja kuvaa se päivän valossa. Älä käytä kuvatessa kameran salamavaloa!

Itse kuvaan luonnonvalossa ja olen nykyisin niin laiska ja mukavuudenhaluinen, etten talviaikaan raahaudu edes ulos, joten kuvaan keittiön ikkunan edessä. Ikkunan edessä kuvattaessa on kuitenkin muistettava, että koska valo tulee vain yhdeltä suunnalta, tarvitset jotain heijastamaan valoa toisesta suunnasta, jotta saat häivytettyä varjot. Varsinkin näin talviaikaan, kun valoa on vähän tarjolla, käytän heijastamiseen vanhaa peiliä. Sen kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, ettei sen heijastama valo ole liian kirkas. Varjojen häivyttämiseen voi käyttää myös valkoista kartonkia tai paperia, joita itsekin käytän monesti.

Kuvatessa kiinnitä huomiota myös valonsuuntaan. Älä kuvaa vastavaloon ja ole tarkkana, ettet itse varjosta kuvattavaa eli älä seiso valon edessä. Kannattaa myös muistaa, ettet kuvaa suorassa auringonpaisteessa, sillä niin poltat kuvasi.

2. TARKKUUS

   
Tarkkoihin kuviin tarvitset hyvän valoisuuden lisäksi vakaan käden. Ainoa oppi, jonka muistan peruskoulun valokuvauskurssilta on se, että älä yritä akropatiaa kuvatessasi. Seiso tukevasti, pidä kamera suorassa ja jos kätesi tärisee, niin ota tuki jostain, jotta kamera pysyy paikoillaan.

3. TAUSTA

  
Sanotaan, että kuva kertoo tuhat sanaa ja se pitää paikkansa. Kuva voi kertoa myös kuvaajastaan paljon sellaista, mitä et välttämättä halua. Muistan vieläkin erään kuvan, missä esiteltiin jotain vaatetta ja kuvattavan takana näkyi sekainen huone. En muista oliko kuvassa paita, hame vai housut, mutta muistan sen sotkun! Tarkkaile siis, että mitä kuvassa näkyy ja mitä ei. Onko tuolin alla likainen sukka? -Ota se pois. Onko taustalla ovi auki sekaiseen huoneeseen? -Sulje se. Tarkkaile myös heijastuksia, ettei käy niin, että näyt taustalla olevasta peilistä tai ikkunasta alusvaatteillasi.

Jos kuvaat pöytäpintaa vasten, kokeile erilaisia kuvausalustoja. Valkoinen pöytä on tuttu ja turvallinen, mutta kaunis on myös vanha ajan patinoima puu ja hilseillyt maalipinta tai pöytäliina. Liian kirjavalla taustalla kuvattaessa vaarana on se, että luomuksesi hukkuu kuvaan. Kuvattava kohde erottuu parhaiten yksivärisestä taustasta.

4. KUVAKULMA

Kuvaatko luomuksesi kohtisuoraa vai vähän vinosti. Miltä se näyttäisi ylhäältä päin, entä alhaalta ylös? Kokeile eri kuvakulmia. Kukaan ei ole kirjoittanut lakia, että missä kuvakulmassa sinun on esiteltävä luomuksesi.

Kuvakulmalla on myös merkitystä siinä, että miten kamerasi ottaa siihen tulevan valon. Jo parin millin kallistus suuntaan tai toiseen voi muuttaa kuvan tunnelmaa ratkaisevasti. Kannattaa myös kokeilla kuvata kohdetta hieman kauempaa ja rajata myöhemmin yimääräinen pois. Kokeile, niin näet!

5. STAILAA

Päättele langat. Silitä tai pingota työ, että se on siisti kuvassa. Pieniä asioita, mutta niillä on valtava merkitys lopputuloksessa. Valitse lähikuviin sellainen kohta, missä työ on edukseen. Itse vältän kuvaamaan aina töitäni niin, että niissä näkyy kerroksen vaihtumiskohta.

Pystytkö pitämään neuletakkia päälläsi kuvassa? Entä pipoa päässäsi? Vaate on aina kauneimmillaan, kun se on päälläsi. Jos et halua, että kasvojasi ei näy kuvassa, niin älä peitä niitä hymynaamalla tai sumenna niitä. Tässä tapauksessa kuvaa myssysi lattialla.

Jos heittäydyt vallan villiksi, niin miltä näyttäisi teekupillinen kuvassa? Entä kukka? Sopisiko kuvaan lankakerät? Stailatessa kannattaa kuitenkin muistaa, että mitä kuvaa eli älä tunge kuvaa täyteen kaiken maailman härpäkettä, ettet varasta huomiota kuvan päätähdeltä.

 

6. RAJAA

Itse koen erityisesti isojen kohteiden kuten mattojen kuvaamisen todella haastavaksi ja olen tullut siihen lopputulokseen, että niiden kanssa pääsee helpolla, kun ne rajaa, niin, että ne eivät näy kokonaan kuvassa. Jos kuitenkin esittelet virkkaamaasi torkkupeittoa, niin mielestäni se pitää ehdottomasti näyttää edes yhdessä kuvassa koko komeudessaan. Jos siinä on kuitenkin yksityiskohtia, joihin haluat katsojan kiinnittävän huomiota, niin ota niistä erikseen kuva, jossa ne näkyvät selvästi.

Rajaa ylimääräinen pois, mutta älä täytä koko kuvaa luomuksellasi, vaan jätä kuvaan sen verran ilmaa, että se ei katsoessa hyökkää päälle. Itse olen sen verran tylsä, että yleensä keskitän kuvaan kuvattavan kohteen, mutta tämä taitaa olla ihan makuasia.
  

7. HUOMIOI VÄRIVALINNAT

Tämä viimeinen vinkki koskee eteenkin käsityöharrastajia, joilla on tarkoitus esitellä töitään esim. blogissa ja/tai Instagrammissa. Kuvatessa työssä käytetyillä väreillä on merkitystä. Varmasti jokainen mustaa vaatetta kuvassa katsonut tietää, miten huonosti siinä erottuu muodot ja jokainen mustaa kuvannut tietää, miten vaikeaa sen kuvaaminen on. Toinen haastava väri on punainen. Jos et osaa päättää, että virkkaatko liinan aniliinin- vai vaaleanpunaisella, niin suosittelen valitsemaan vaaleamman sävyn, sillä niiden kuvaaminen on huomattavasti helpompaa kuin kirkkaiden. Varsinkin merseroitu punainen on yksi karmeimmista kuvattavista, sillä se ei tahdo millään pysyä kuvan sisäpuolella vaan leviää pitkin näyttöä. Alla on kuva lankahyllystäni, josta voit hyvin verrata, miten eri punaisen sävyt käyttäytyvät kuvassa sekä mandala, jossa punainen räiskyy, kun taas turkoosin langan säikeetkin erottuvat kauniisti.

Yksi huomioin arvoinen seikka värivalinnoissa ja kuvaamisessa on myös se, että mihin vuodenaikaan kuvaat. Eri vuodenaikoina valo, ja nyt siis puhun luonnonvalosta, on erilaista. Talvella valo on kylmää, joten sinisävyisten luomusten kuvaaminen on paljon helpompaa kuin esim. keltaisen ja oranssin, joita mielestäni on miellyttävämpää kuvata esim. syksyllä. Niin, mestarikuvaaja varmasti osaa kuvata mitä vain ja milloin vain, mutta minä en ollutkaan se mestarikuvaaja.

Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua! Jos haluat kysyä lisää, niin kysy pois. Autan mielelläni! Mukavaa viikonloppua! Olethan jo osallistunut ihanaan lanka-arvontaan, jossa voit voittaa Lankamaailman lankoja?

Suunnattoman suuri some. Mitä seuraan ja miksi?

"Jos olet liian avomielinen, pudotat aivosi."

    - Lawrence Ferlinghetti

Nappasin tämän postausaiheen Kototeon Sannalta. Mielestäni tämä oli niin hieno aihe, koska tämän myötä pääsin antaamaan vinkkejä kanssasomettajille ja sain mahdollisuuden nostaa esiin niitä omia lempparibloggaajiani ja -somettajiani.

Seuraan blogeja ja monia muita somettajia Instagrammissa ja Facebookissa. Suurin osa niistä on käsityöaiheisia, mutta joukossa on paljon muitakin. Vuosi takaperin luin varmasti kaksi kertaa enemmän blogeja kuin nykyään, mutta ruuhkavuodet ovat vaatineet tästäkin ilosta veronsa. Olen yrittänyt varata blogeille aina muutaman iltapäivän viikossa, jotta ehdin lukea niistä edes osan. Koska lukuaikaa on nykyään tarjolla todella vähän, valikoin tarkasti sen mitä luen. Myönnän, että monen muun tavoin pidän Instagrammista sen nopeuden ja vaivattomuuden takia.
  

Millaisia blogeja luen? 

  

Minulle blogit ovat ennen kaikkea viihdykettä ja haluan viihdyttää itseäni kevyillä, elämänmyönteisillä postauksilla, jotka on kuvitettu hyvin ja ne ovat helppolukuisia. Kaikkia lemppariblogejani, olivat ne sitten käsityö-, sisustus- tai kirppisblogeja, yhdistää lähes poikkeuksetta samat asiat. Blogit ovat innostavia ja inspiroivia. Ne pursuavat positiivista elämänasennetta. Bloggaajilla on jalat tukevasti maassa ja heidän arvomaailma lähellä omaani, niissä kierrätetään eikä kuluteta yli tarpeiden. Seuraamistani blogeista mikään ei ole henkilökeskeinen, vaikka yhdyn Sannan mielipiteeseen siitä, että bloggaajan persoonalla on  merkitystä. Jos bloggaaja ei tuo itseään esiin missään muodossa vaan piiloutuu liiaksi siivotun tekstin taakse ja blogi on ihan puhdas, se ei innosta. Se olisi aivan sama kuin lukisin lehteä. 

Blogin ulkonäöllä on paljon merkitystä. Pidän blogin kauniista ulkoasusta, jossa kuvat ovat isoja ja tarkkoja. En pidä vilkkuvista ja välkkyvistä sivubannereista - ne häiritsevät lukemista. Tekstin pitää olla tarpeeksi isoa, jotta sitä voi lukea ja sen pitää erottua taustasta eli kirjavataustaiset blogit joudun unohtamaan. Pidän siitä, että teksti on jaettu kappaleisiin ja niiden välissä on "ilmaa".  Blogin lukemisen pitää olla nautinto, eikä sen eteen lukijan pidä tehdä töitä ja vaikka omat postaukseni varmasti vilisevät kirjoitus- ja kielioppivirheitä, suosin blogeja joissa käytetään hyvää ja sujuvaa suomenkieltä. 
  

 

Mikä saa minut koukkuun? 

 

Eli mikä saa minut avaamaan blogin toisenkin kerran? Olen visuaalinen, joten kuvilla on valtava merkitys ja pelkästään ne houkuttelevat minut blogiin yhä uudelleen ja uudelleen. Varmasti sanomattakin selvää, ettei vitivalkoiset blogit vetoa minuun niin kuin ne taitavat puhutella valtaväestoä. Erityisesti käsityöblogeissa minut saa koukkuun taidokkaasti toteutetut käsityöt ja mielellään niiden aiheet tai toteutustavat vaihtelevat. Mielenkiintoni ei pysy yllä, jos blogissa esitellään kymmenes samanlainen sukkapari putkeen. Minua ei myöskään kiinnosta nähdä blogissa samoja töitä, mitä kaikki Facebookin käsityöryhmät pursuavat vaan pidän blogeista, jotka esittelevät uusia ideoita. Odotan hyvältä blogilta jotain ihan erilaista ja vähän erikoista. Aktiivinen päivitystahti on plussaa, sillä monesti mielenkiintoni lopahtaa, jos bloggaajalla tulee pitkiä taukoja.
 

Millainen postaus saa minut avaamaan linkin? 

 

Ei sitä varmaan turhaan toitoteta, että otsikolla on paljon merkitystä. Sillä tosiaan on. Otsikko on se, joka houkuttelee minut blogiin. Otsikkoa miettiessä on myös muistettava se, että sen pitää vastata postauksen sisältöä. Jos avaan minulle uuden blogin mielenkiintoisen otsikon takia, mutta saankin eteeni postauksen, mikä ei vastaa otsikointia, en luultavammin avaa sitä blogia toiste, lupasi se otsikossaan mitä tahansa. Itse en lähtisi otsikoimaan postaustani "se mitä seuraavaksi näet, yllättää sinut täysin" -tyylillä, joita näkee jatkuvasti mm. Facebookissa, sillä mielestäni tuo tyyli ei sovi blogiin.
 
Otsikon ohella myös esikatselukuvan pitää olla sellainen, että se kutsuu klikkaamaan linkin auki, jotta näen sen kokonaan eli kannattaa miettiä, minkä kuvan laittaa Bloggerissa ensimmäiseksi. Yksi mikä saa kiinnostukseni heräämään on se, että postaus tarjoaa jotain ja tällä tarkoitan tietoa. Haluan, että se antaa minulle jotain uutta opittavaa aiheesta, josta olen kiinnostunut. Bonusta on se, että se on jotain sellaista, mitä en ole koskaan ennen kuullut tai nähnyt.
 

Mitä blogeja siis luen? 

  

Hupsistarallaa

Onkohan kässäilijää joka ei tietäisi Hupsistarallaa-blogia? Terhi on kässäbloggaajien pioneeri, joka on kirjoittanut blogiaan jo vuodesta 2008. Terhi ompelee, virkkaa, neuloo ja tekee melkein mitä vain ja aina yhtä onnistuneesti.

Keltainen Kahvipannu

Monelle Instagrammista tuttu Vintageinteriorxx löytyy myös blogimaailmasta. Pauliina on lämminhenkinen ja sydämellinen. Hän koluaa kirppiksiä ja hänen koti saa minut huokailemaan ihastuksesta.

Kirppisrakkautta

Niin kuin nimensä puolesta voi hyvin arvata Kirppisrakkautta- blogissa kierretään kirppiksiä ja keräillä vanhoja aarteita.

Kototeko

Sanna kirjoittaa asiallisia ja jopa kantaaottavia postauksia käsitöistä ja niiden ammattilaisista. Sannalla on sana hallussa ja hänen postauksissaan on aina yhtä mukavaa lukea. Lisäksi hän on taitava ja idearikas ompelija.

Mehukekkerit

Meinasin ensin todeta, että Mehukekkerit on ompelublogi, mutta blogissa taidetaan nykyisin neuloa yhtä paljon kuin ommellaan. Hyvä niin! Monipuolisuus on vain plussaa.

Oranssia
Veeran kuvat ovat kertakaikkisen upeita ja hänen tekstiänsä iloa lukea. Diyblogi, jossa tehdään kaikkea taivaan ja maan väliltä.

Pilviraitti

Pilviraitti on ensimmäisiä blogeja, joita aloin seurata. Blogissa kierretään kirppiksiä, sisutetaan ja remontoidaan rintamamiestaloa.

Pomada

Blogilistani uusin blogi, jossa ommellaan tilkkutöitä, jotka poikkeuksetta saavat minut sanattomaksi. Ennen Pomadaa en ollut kiinnostunut tilkkutöistä, mutta tämän blogin myötä minun tekisi myös kokeilla.

Villa Nanna

Olen aivan varma, että Villa Nannan ompelukone ei lepää koskaan. Blogissa kierrätetään ja ommellaan vanhasta uutta, eikä pienintäkään palaa heitetä roskiin. Uskomattomia ideoita ja niin taitavasti toteutettuja.

Muut somekanavat

Varsinkin Kiitos-peittoa tehdessä katselin paljon podcasteja mm. Koukuttajan koottuja ja Rva SilmuSolmua.  Valitettavasti viime päivät olen työskennellyt sellaisten projektien kimpussa, että ne vaativat hieman enemmän keskittymistä, joten neulepodcastit ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Onneksi ne odottavat minua Youtubessa, että voin katsella niitä taas kun on aikaa. Facebookissa seuraan useampaa sivustoa, mutta poikkeuksetta ne ovat ulkomaalaisia. Niistä poimin talteen ideoita, joita monesti jaan edelleen omilla sivuillani. Huomion arvoisia ovat mm. 

Folt Bolt

I Sassi Dell' Adriatico
Simply Crochet
Vintage Belle Broken China Jewelry

Vintage et Industrial

Somekanavista Instagram on sellainen, jossa notkun eniten. Haen Instagrammista erityisesti ideoita ja inspiraatiota. Käytän hauissani paljon kansainvälisiä hashtageja ja seuraan monia ulkomaalaisia tilejä. Tällä hetkellä metsästän kuviota torkkupeittoon ja Instagram on ollut tässä Pinterestin ohella tutkimuskenttänäni. Valitettavasti viime syksynä Instagrammiin tullut algoritmi on vienyt tästä sovelluksesta suurimman ilon, kun minulta menee puolet mielenkiintoisimmista jutuista ohi. Saan jatkuvasti käydä läpi seuraamiani tilejä tarkistaakseni, että onko heiltä tullut uusi kuvia.

Instagrammissa tärkeintä on kuvan laatu ja se, mitä siinä kuvassa on. Selfieitä pursuavat tilit olen tiputtanut yksi toisensa jälkeen pois ja yksi asia, mikä saa niskavillani pystyyn on se, että kuvassa olevien kasvot on peitetty sydämin tai hymynaamoin. Jos haluat kuvata tekemäsi myssyn, mutta et halua laittaa lapsesi kasvoja someen, niin älä hyvä ihminen kuvaa sitä myssyä sen lapsen päässä vaan kuvaa se vaikka lattialla.

Nämä kotimaiset Instagramtilit saavat minut joka kerta hyvälle mielelle:

Minnakatrielina
Nonnu
Soikkoratamo
Sophiaslillavarld
tuijaheikkinen
Villapipo

Ja ulkomaalaisia helmiä:

ana.moraissoares  
crochetbyredagape  
Frostvirka 
gulushthread 
 katieisadaisy
Kamalicrochet
Studiohipenstip 

Mitkä ovat sinun lemppareitasi? Millaisia blogeja sinä luet tai mikä somettaja saa sinut syttymään? Kirjoita ja kerro!

Mitä tapahtuikaan vuonna 2016?

"Ainoat asiat, joita elämässä tarvitaan, ovat tietämättömyys ja itseluottamus. Silloin menestys on taattu."
- Mark Twain

Vuosi on vaihtumassa ja vuoden viimeiset päivät muistelen taas kulunutta vuotta. Blogilleni tämä on ollut hieno vuosi. Sanoisinko, että suorastaan aivan loistava. Blogini lukijamäärät nousevat joka vuosi ja on palkitsevaa huomata, että yhä useampi löytää tiensä tänne pieneen värikkääseen maailmaani. Käsityöpostaukseni ovat aina olleet blogini luetuimpia, joten ymmärrettävästi olen antanut niille enemmän tilaa ja pikku hiljaa blogini on muuttunut yhä enemmän ja enemmän käsityöpainotteisemmaksi. En aio kuitenkaan haudata muita aiheita, sillä mielestäni ne ovat tämän sekametelisopan suola ja satunnaiset koti- ja kirppislöytöpostaukset antavat myös hieman hengähdystaukoa käsitöiden keskellä.

Haasteena käsityöbloggauksessa on se että, jotta blogissa olisi jotain näytettävää ja kerrottavaa, niin koko ajan on tehtävä jotain. Ajan puuteen vuoksi olen valitettavasti joutunut vähentämään postauskertojani. En enää päivitä blogiani viime vuoden tavoin kolmesta neljään kertaan viikossa vaan vain kahdesti viikossa. Haluaisin kirjoittaa useammin, mutta aika ei yksinkertaisesti riitä tiuhempaan tahtiin. Postauskertojen vähenemisen vuoksi olen myös joutunut rajaamaan aiheita ja pyrkinyt jättämään aiheettomat, omasta elämästäni kertovat postaukset vähemmälle. Toivon, että saan tuotua itseäni ja persoonaani kuitenkin esiin tekstissäni, ettei blogini muutu liian kliiniseksi, sillä sitä en halua.

Tämän vuoden aikana olen kirjoittanut yli 100 postausta ja ottanut ison kasan kuvia. Vuoden luetuin postaukseni oli Roskisdyykkarin lastenrattaat, jossa esittelin metallinkeräysastiasta löytyneet ja kunnostetut lastenrattaamme (löydät postauksen tästä). Epäilen, että postauksen suosio johtui osin tuosta nimestä, sillä se taisi huokutella myös sellaisia lukijoita, jotka eivät ole käsitöistä kiinnostuneita. Toiseksi luetuimmassa jutussani annan vinkkejä värien käyttöön (lue se tästä) ja kolmas on Virkkaajan Sanakirja (löydät sen tästä). Se on yksi osa Kässäharrastajan sanakirja -sarjaa, jonka tein yhdessä Mehukekkerit-blogin Veeran ja Kototeon Sannan kanssa.

Vuoden aikana olen tutustunut uusiin mielenkiintoisiin blogeihin ja saanut uusia blogiystäviä. Osallistuin muutamaan haasteeseen mm. käsityökirjahaasteeseen, jonka reputin täydellisesti ja stressittömään jouluun, jonka vein taas kunniakkaasti maaliin (sen löydät tämän linkin takaa). Sain vuoden aikana Blogger Recognition Award -tunnustuksen, jossa sain antaa vinkkejä aloitteleville bloggaajille ja näytin lukijoille kuinka kuvaan (lue juttu tästä). Vuoden kohokohtani taisi olla se kun pääsin blogini kanssa Unelmien Talo ja Koti -lehden ystäväkirjaan, mikä oli aivan uskomattoman hienoa ja olen edelleen siitä äärimmäisen otettu (postaukseni jutusta löytyy tästä). Lehtijutulla oli merkittävä, sillä sen myötä astuin blogini kanssa ulos kaapista ja moni sellainen, joka ei ennen ole tästä tiennyt mitään, sai tietää. Koska tässä vuoden aikana on   tapahtunut niin paljon, niin tapaamme näissä merkeissä myös huomenna.

Kiitos sinulle rakas lukija, että olet kulkenut kanssani tämän vuoden. Toivon, että olet seurassani myös ensi vuonna. Kiitos kaikille ystäville niin blogimaailmassa kuin kotinurkilta tästä hienosta vuodesta. Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneilleni kuluneesta vuodesta. Tehdään ensi vuodesta vielä upeampi!

Blogini tarina -haaste

Ihana Villasukkavuoden Marjaana muisti minua Blogisi tarina-haasteella. Vaikka haasteet ovat aina ihania, niin jotenkin tämä blogin synnystä kertova haaste on sellainen, johon erityisesti halusin vastata. Onhan tämä pieni blogini ihan oma maailmani, jonne karkaan lapsiperheen arkea ja jonka eteen käytän yhä enemmän ja enemmän aikaa. En kuitenkaan osannut arvata, että suurin haaste tässä onkin se, että kuinka saan lyhennettyä blogini historiikin sellaiseksi, että joku jaksaa sen vielä lukea.

Haasteen ohjeet:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutettasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.

Näin kaikki alkoi... 

Lukioaikainen äidinkielenopettajani oli sitä mieltä, ettei minusta ikinä tule kirjoittajaa. Mielestäni kaiken voi oppia harjoittelemalla, joten aloin opetella kirjoittamista ja koska pöytälaatikkoon rustaaminen ei houkutellut, päädyin bloggaamaan. Minulla oli blogille jo hieno nimi valmiina, mutta se oli jo varattuna niin kuin kaikki muutkin keksimäni nimet. Ainoa vapaa nimi jonka keksin oli Kuppi Kuumana ja blogini osoite muotoutui sen mukaan. En keksinyt mitään, mitä kirjoittaisin otsikkokentään, joten kirjoitin: Ihan Oikea Blogi? En ymmärtänyt, että se määritteli blogini nimen ja niin tästä tuli sen niminen kuin tämä on. Myöhemmin ostin oman verkko-osoitteen ja siirsin blogini sinne vaikka täällä bloggerissahan olen edelleen. En erityisemmin pidä tuosta nimestä, mutta uskon että kaikella on tarkoitus, ehkä myös blogini karmealla nimellä.

 

Ensimmäisen vuoden kirjoitin kerran ja toisena vuotena kaksi kertaa viikossa. Vain pari ihmistä tiesi blogistani ja vasta kun olin vuoden blogannut, aloin julkaista facebookin eri ryhmissä postauksiani. Aluksi blogini oli melkoinen sekametelisoppa ja kirjoitin juttuja laidasta laitaan. Vaikka ihan kaikista postauksistani en ole niin ylpeä, ovat ne kaikki silti täällä tallessa. Monesti olen miettinyt uuden blogin perustamista ja aloittamista puhtaalta pöydältä, mutta en raski luopua tästä ihan ensimmäisestäni. Eksyessäni uuteen blogiin tutkin usein blogin historiaa ja sitä, kuinka kirjoittaja ja blogi ovat kehittyneet, joten sen takia haluan tarjota saman muillekin.

Alusta asti kirpputorit, vanhat aarteet ja keräily ovat olleet yksi blogini pääteemoista ja ne varmasti tulevat olemaankin. Meille ei taideta ostaa pahemmin mitään uutena, joten kierrän jo sen vuoksi tiiviisti kirppareita. Hieman hoitovapaalle jääminen on vaikeuttanut keräilyäni, sillä kodinhoitotuella ei paljoa harvinaisuuksia osteta. Toisaalta tämä nykyinen taloustilanteeni on tehnyt keräilystä vain mielenkiitoisempaa, kun en voi haalia aarteita netistä vaan ne on metsästettävä kirppiksiltä. Olen yrittänyt yhdistää blogissani kahta rakasta harrastustani, keräilyä ja käsitöitä, jotta mahdollisimman useassa postauksissa olisi sekä keräilijöille että käsityöharrastajille jotain. Olen kaivanut Finelinit kaappien uumenista lankakoreiksi ja niitä näkyy usein kuvissani.

Olen muistaakseni aloittanut virkkauksen keväällä tai kesällä 2012 ja maaliskuussa 2013 olen julkaissut ensimmäisen jutun käsitöistäni. Käsityöjuttuni ovat blogini luetuimpia, joten oli luentevaa alkaa käyttää niihin enemmän aikaa ja viime keväänä aloin kirjoittaa käsitöistä kerran viikossa. Monesti harmittelen sitä, etten osaa neuloa, mutta yritän kääntää asian edukseni ja tehdä sellaisia virkkuutöitä, joita en ole muissa kotimaisissa blogeissa nähnyt. Päätin jo aikoja sitten, etten tuhlaa aikaani ohjeiden kirjoittamiseen vaan pyrin käyttämään valmiita ohjeita, joita netti ja käsityökirjallisuus on muutenkin pullollaan (tätä lupausta on aivan mahdoton pitää). Pikkuhiljaa olen alkanut kirjoittaa myös keskeneräisistä projekteista ja käsityöharrastuksesta sen sijaan, että esittelisin vain valmiita töitä.

Tässä ja nyt...

Blogini on muuttunut ajan mittaan, mutta niin olen minäkin. Kolme vuotta bloggausta takana ja olen julkaissut yli 300 tekstiä. Tänä syksynä aloin postata neljä kertaa viikossa purkaakseni vähän juttu- ja kuvasumaani, mutta loppua ei näy. Kertaakaan en ole vielä tullut siihen tilanteeseen, etten keksisi aihetta, mistä kirjoittaa ja nytkin minulla on suunniteltuna kolmelle seuraavalle viikolle postaukset valmiiksi. Myönnän, että tämä neljä postausta viikossa alkaa olla jo tiukka tahti ja se syö minulta muutenkin vähäistä käsityöaikaani. Tiedän, etten ole verbaalisti lahjakas eikä blogini voi menestyä näiden kirjoitusteni takia, joten yritän paikata tuota aukkoa kuvillani. Koko blogini ajan olen kuvannut samalla kameralla, mutta viime keväänä riuhtaisin itseni irti automaattiasetuksista ja aloin opetella kuvaamista muullakin tavalla kuin vain räpsimällä. Haluaisin kehittyä kuvaajana ja sen takia kuvaan valtavasti. Valitettavasti vain murto-osa kuvistani päätyy tänne blogiin asti ja suurin osa menee suoraan roskakoriin.

Vaikka kirjoittaminen on huomattavasti helpompaa kuin aloittaessa, vie tämä silti aika paljon aikaani. On päiviä jolloin tekstiä syntyy ihan tuosta vaan ja toiste istun koneen edessä miettimässä, että mitähän tässä piti tehdä. Saan bloggaamisesta kuitenkin niin paljon takaisin, että uskon sen olevan jokaisen vähäunisen yön arvoista. Postauksieni takia valvon monesti yömyöhään virkkaamassa, jotta saisin työni valmiiksi ja pääsisin esittelemään sen teille. Parasta bloggaamisessa olette te lukijat ja tietysti teidän kommentinne. Iloitsen uusista lukijoista riemunkiljahduksin ja kun huomaan jonkun poistuneen seurasta, otan sen todella raskaasti. Yritän lukea niin paljon muiden blogeja kuin vain ehdin ja jättää mahdollisimman usein kommentteja. Kiitos, että olet kanssani tekemässä tätä ja kiitos, kun jaksoit lukea!

Haluan haastaa tähän mukaan ihanan haasteeseen mukaan Pilviraitin, Kirppisrakkautta, Hattaralandian ja Tavaroiden taikamaailman.

Niin nuo kuvat... Kuvaan paljon ulkona ja välillä itsekin pyörittelen päätäni innolleni, kun kannan huonekaluja pitkin pihaa. Välillä menen metsään yritysteni kanssa, mutta aina silloin tällöin onnistun. Terassipöydälle en enää nouse seisomaan, sillä tulin tuolta rypisten alas. Sormiani kuvaan merkiksi valoituksesta, jos muutan sitä kesken kuvasarjan.

Vähän lisää bannerikuvia

JLindfors | Photography

Lupaan, että tämä viimeinen postaukseni tästä bannerista, mutta onhan minun näytettävä teille nämä kuvaajan ottamat muutkin kuvat. Nämä ovat mielestäni niin upeita! Uskotteko, ettei ollut helppoa valita yksi kuva näytille! Viimeinen kuva on jo blogini Facebook-sivujen kansikuvana ja epäilen, että se eksyy tännekin vielä jonain päivänä.

Tästä viikonlopusta on tulossa ihan super-viikonloppu! Tänään on tiedossa blogitreffejä Tampereella ja huomenna lähden Helsinkiin messuilemaan Helsinki Retro & Vintage + Design Expoon! Viettäkäähän tekin ihana ja rentouttava viikonloppu!

Bannerikuvauksia ja arvonnan voittajat

Mitäs sanotte blogini uudesta bannerista? Banneri on siis tuo blogini ylälaidassa oleva iso kuva. Eikö ole aika kiva? Meillä oli maanantai-iltana bannerikuvaukset JLindfors | Photographyn kotistudiolla ja heiluin kuvaajan iloksi paikan päällä oman kamerani kanssa.  Kiltisti kuvaajani kuunteli, kun pari tuntia selitin hänelle rakkauslangoista, esittelin emaleitani ja höpötin niiden suunnittelijoista. Mikäli hän vielä suostuu emalisulkeisteni jälkeen kuvaamaan juttujani, hänellä luultavimmin on seuraavalla kerralla pelttoorit korviensa suojana.

Halusin, että bannerissa näkyisi blogini aiheet ja aika hyvin siinä mielestäni onnistuin. Olisi ollut hienoa saada kukat omasta pihastamme, mutta tähän vuoden aikaan se oli ihan mahdotonta, sillä meillä kukkii vasta sinivuokot. Olisin halunnut kuvaan kehäkukkia ja päivänkakkaroita, mutta paikallinen kukkakauppias ei sellaisiksi pystynyt muuttumaan. Uskotteko, että hänellä oli hymyssä pidättelemistä, kun tilasin häneltä luonnollisen näköisen, ketokukkamaisen kukkakimpun gerberoista ja krysanteemeista.

Raahasin kuvauksiin korikaupalla pannuja, kulhoja, mukeja ja ison laatikollisen lankoja, kun en oikein osannut päättää mitä kaikkea kuvaan tulisi. Lankakerät ovat aarteitani, joita metsästän kirppiksiltä ja marinoin kaapeissani, kun en raski niitä käyttää. Vanha taulun kehys lojui studion nurkassa ja se otettiin kokeeksi muutamaan viimeiseen kuvaan. Lisäsin Picmonkeyllä blogini nimen kehyksiin ja lopputulos on mielestäni aivan loistava! Blogilleni ei hienompaa banneria olisi voinutkaan saada! Vähän väliä olen avannut blogini ihan vain ihastellakseni bannerikuvaa.

HRVDE:n pääsylippujen arvonta on suoritettu perinteisellä lipukearvonnalla. Arpakulhona toimi mummolan vanha Pehtoori ja esikoisemme toimi taas onnetarena. Pääsyliput messuille voitti: Helly ja tnvkstrm@... Olen jo ollut yhteydessä voittajiin. Lämmin kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja onnea voittajille!