Yllä olevassa kuvassa on ensimmäinen tekemäni mandala ja mielestäni se on kaikkein kaunein. Aloitin
turkulaisen puuni koristamisen virkkaamalla
mandaloita. Keräsin pitkin kevättä Pinterestin virkkaus-kansioni täyteen
erilaisia malleja, mutta kun niitä piti alkaa käyttää, en malttanut
lukea ohjeita vaan aloin virkata ihan omasta päästä. Mandaloita on valmiina
nyt kahdeksan, mutta eivät nämä ihan vielä taida riittää eli jossain välissä pitäisi tehdä vähän lisää. Koot vaihtelevat
paristakymmenestä sentistä neljäänkymmeneen ja minusta nuo pienimmät on
sievimpiä. Vain yhteen mandaloista jouduin käyttämään seiskaveikkoja, mutta muut ovat syntyneet mummon vanhoista sukkalangoista. Uskotteko, että minulla on niin hyvä mieli, kun olen saanut pieniä ja
välillä vähän isompia keriä pois vaatehuoneen nurkassa lojuvasta lankakassista.
Ympyrän virkkaus on haasteellista, kun kaikki käyttämäni langat ovat eri paksuisia ja eri materiaaleista, enkä voi käyttää hyväkseni perinteisiä lisäysohjeita. Edellisistä ympyröistä ja isoäidinneliöistä on jo niin paljon aikaa, etten
enää muistanut, että kuinka tehdään siisti värinvaihto. En aluksi huomannut
virkata edellisen kerroksen yhdistävää piilosilmukkaa seuraavan kerroksen
värillä ja ensimmäisissä mandaloissa se näkyy todella tökerösti. Kuvia ottaessa huomasin myös, että osassa
mandaloista reunat nousevat ilkeästi eli en ole lisännyt silmukoita tarpeeksi uloimmalla kerroksella. Toivottavasti ne eivät häiritse muita niin paljoa kuin minua, sillä yritän nyt unohtaa nuo virheet, etten alkaisi
taas purkutalkoisiin. Aika ei nimittäin riitä kovin monen mandalan uudelleen virkkaukseen.
Yritän tämän projektin myötä opetella rohkeampaa värien käyttöä. Ihastelen niin paljon
Attic24-blogin värimaailmaa ja
Sufferiinan Salongin peitot saavat minut joka kerta huokailemaan, että voi kun minullakin
olisi tuollainen värisilmä. Uskon, että ihan kaiken voi oppia jos vain harjoittelee, joten olen yrittänyt heittää ennakkoluulot romukoppaan ja kokeilen erilaisia
väriyhdistelmiä. Hieman vielä arkailen, sillä yhtä mandalaa lukuun ottamatta
olen käyttänyt vain neljää eri väriä kerralla. Tein alussa sen virheen, että
purin pois väriyhdistelmiä, joista en pitänyt ja vasta sen jälkeen
ymmärsin, että myös sellaisia on tehtävä, jotta oikeasti opin hallitsemaan värejä.
Minua niin harmitti, kun viime kerralla kertoessani puustani, en huomannut
kertoa teille sen enempää tapahtumasta.
Knit 'n' Tag Turku alkaa 23.5. ja jos nyt muistan oikein, niin graffitit ovat esillä kaksi viikkoa. Tapahtuma järjestetään
siis jo toista kertaa Aurajoen rannassa ja vuoden 2013 tempauksesta löytyy
kuvia ainakin
Ristiin Rastiin –blogista. Siellä touhutaan tänäkin vuoden tapahtuman
parissa. Lämmin kiitos Tuulalle, sillä hän on auttanut minua puuni
mittaamisessa, eikä minun ole tarvinnut lähteä Turkuun asti mittanauhani kanssa.