If you can dream it, you can do it.

"If you can dream it, you can do it."

-Walt Disney

Yhteistyössä: Lankasatama

Viirinauhani on valmis ja minulla on sellainen tunne kuin olisin kiivennyt vuorelle. Ajatus lastenhuoneen seinälle ripustettavasta viirinauhasta on ollut mielessäni jo pitkään ja jostain syystä pidin itsestään selvänä, että siihen tulee joku teksti, mutta vasta viime kesän aikana se muotoutui mieleeni. Vaikka edellisestä kirjaintyöstäni ei ole kauaa, kirjainten virkkaus ei ollut yhtään helpompaa kuin viimeksi ja monta päivää tuskailin niiden parissa, mutta lopputulos on kaiken sen vaivan arvoista. Voitteko kuvitellakaan millaisen huumaavan onnentunteen se onnistunut kirjain saikaan aikaan kun takana oli kymmeniä epäonnistuneita? Tämä oli poikkeuksellinen työ myös sen puolesta, että ensimmäisen kerran minulla oli tehtynä värikartta ja tarkat suunnitelmat toteutuksesta. Tosin ne muuttuivat matkan varrella moneen kertaan.

Aloitin viirinauhan teon virkkaamalla kaksi päivää M-kirjainta. Se oli levein käyttämistäni kirjaimista, joten se määritteli viirien koon. Seuraavat kaksi päivää hain kolmioiden oikeaa muotoa ja kokoa. Tein kolmioista ensin hieman isompia, mutta onneksi purin pari ylintä kerrosta, sillä alkuperäisen kokoisena viirinauhani ei enää olisi mahtunut poikien huoneen seinälle. Valmiit, kevyesti pingotetut kirjaimet harsin kiinni ompelulangalla ja vasta sen jälkeen virkkasin viirit kiinteillä silmukoilla yhteen. Virkkasin aina yhden ketjusilmukan viirien väliin, jotta ne eivät ole ihan kiinni toisissaan. Toisella silmukkakerroksella sain viirinauhan jämäköitymään ja toivon mukaan se myös vähän hillitsee venymistä. Molempiin päihin tein n. 30 silmukan kiinnitysnarut, mutta niitä ei tarvita ainakaan nyt, kun nauha pysyy nuppineuloilla seinässä.

Viirinauhasta tuli hieman isompi kuin mitä suunnittelin, mutta se on silti mielestäni aivan ihana! Vaikka se on jaettu kahdelle riville, se silti yltää huoneen seinältä toiselle. Sain lastenhuoneen seiniin kaivattua väriä ja ukkokulta saa huokaista helpotuksesta, kun hänen ei tarvinnut osallistua tähän työhön muuten kuin kehumalla vuoron perään viirejä ja kirjaimia. Viirinauha näkyy lastenhuoneesta olohuoneeseemme ja joka kerta kun se osuu silmiini, hymy nousee huulilleni. Aloitin virkkauksen kesän viimeisinä lämpiminä päivinä ja se päättyi syksyn sateisiin. Sitä tehdessä olen käynyt läpi melkoista tunnemyllerrystä ja olen purkanut siihen niin ilot kuin surut. Teksti toimikoon niin lapsilleni kuin meille aikuisille ohjenuorana ja muistutuksena siitä, ettei pidä lakata unelmoimasta.

Sydämellinen kiitos Lankasatamalle Catania-langoista. Tämä oli uskomattoman ihana ja opettavainen matka värien ihmemaassa. Minulla jäi lankaa sen verran, että saan niistä tehtyä vielä jotain pientä ja kivaa, mutta ensin ajattelin tehdä jotain ihan turhanpäiväistä. Ihanaa sunnuntaita.

Aikaisemmat postaukset viirinauhastani löydät tästä ja tästä.