sunnuntai 9. helmikuuta 2020

VIRKATUT MARJA-ARONIASUKAT





Virkkasin itselleni uudet sukat joulun alla, kun olin muutaman päivän koulutuksessa. Keskittymiskykyni ei ole paras mahdollinen ja jos en istuessani tee jotain käsilläni, hukun ajatuksiini ja minun on aivan mahdoton seurata luentoa. Tarvitsin koulutuksen ajaksi työn, jota pystyn virkkaamaan samalla, kun seuraan luentoa.


Marja-Aronia sukat ovat Minna Metsäsen Novitalle suunnittelemat kauniit polvisukat, joissa kaunis pitsikuvio lähtee varpaista ja jatkuu ylös polviin asti. Sama kuvio toistuu myös pohkeessa ja sukkien sivuilla on pylväskaistaleet. Sukat virkataan kärjestä alkaen ja kantapäälle jätetään aukko, joka virkataan viimeiseksi. Virkkasin sukat Novitan seiskaveikasta, jolle sukat on suunniteltu. Lankaa sukkiin kului 180 grammaa.




Näistä yhden koon sukista tuli sopivat 40 koon jalkaani, mutta hieman jouduin soveltamaan ohjetta, jotta pohkeeni mahtuivat niihin. Käsialallani ohjeella olisi tullut sukat hyvin sirolle säärelle ja silmukat huusivat armoa, kun vedin ensimmäisen koekappaleen jalkaani. Jouduin purkaamaan ensimmäisen sukan nilkkaan ja aloitin lisäykset hieman aikaisemmin ja tein niitä tiuhemmin, mitä ohjeessa neuvottiin. Sukan varressa olevan pitsikoristeen osalta jouduin myös hieman soveltamaan, sillä se ei sopinut suoraan käyttämälleni silmukkamäärälle.


Poiketen aikaisemmista virkatuista sukista, nämä olivat ensimmäiset, joiden jalkapohja virkattiin pelkillä pylväillä ja nämä ovat sukistani mukavimmat jalassa. Huomasin eilen, kun pidin sukkia ensimmäisen kerran jalassa, ettei jalkapohjani tulleet aroiksi virkatuista silmukoista niin kuin ne ovat tulleet aluksi muista virkkaamistani sukista. Sukista tuli muutenkin aivan ihanat ja teen varmasti vielä toiset. Ehkä kuitenkin eri värisenä vaikka nämä keltaiset aurinkosukat ovatkin ihanan pirtsakat!


Jos haluat virkata samanlaiset Marja-Aroniasukat, niin ohjeen näihin ihaniin sukkiin löydät Novitan sivuilta. Tässä linkki.



sunnuntai 29. joulukuuta 2019

VUODEN 2019 KAUNEIMMAT KÄSITYÖNI




Vuosi lähenee loppuaan ja kuten aikaisemmin, haluan päättää vuoden postaukseen, jossa käyn läpi kuluneen vuoden kauneimmat käsityöni. Vuoteen on mahtunut monta silmukkaa, monta kangaspuiden polkaisua ja monta värilientä, jotka ansaitsevat vielä kerran päästä valokeilaan.


Elämäni on muuttunut vuoden aikana paljon. Aikaisemmin käsitöiden tekeminen on ollut harrastus, tapani rentoutua ja värjäyskursseille pääseminen on ollut harvinaista herkkua. Nyt saan tehdä käsitöitä päivittäin ja vieläpä useamman tunnin. Aloitin syksyllä kudonnan artesaanin opinnot Hämeenlinnassa ja odotan innolla, että loma loppuu ja pääsen taas kouluun oppimaan uutta!


Opiskelun ohessa teen kahta työtä. Virkkauskurssini Valkeakoski-Opistossa jatkuvat keväällä 2020 kolmella kurssilla. Kurssien pitäminen on mukavaa ja toivon, että kurssini jatkuvat myös syksyllä. Teen myös neulesuunnittelua ja toivon mukaan saan ensi vuonna suunnitella lisää ohjeita lehtiin. Kahden lapsen äitinä aika käy välillä tiukoille, mutta olen päättänyt edetä päivän ja projektin kerralla.


Keräsin vuoden kauneimmat käsityöni aihealueittain ja aloitan virkkauksilla, joista blogini tunnetaan parhaiten. On ollut kuitenkin ilo huomata, että yhä useampi kudonnan harrastaja on löytänyt tiensä tänne. Yllätyin kuitenkin kun huomasin, että vuoden toiseksi luetuin postaukseni on värjäysaiheinen.

 

Vuoden luetuimmat postaukset olivat:





VUODEN 2019 KAUNEIMMAT VIRKKAUKSET







Olen ottanut tavoitteekseni, että teen tarpeellisia ja käytännöllisiä käsitöitä. Niinpä tänä vuonna virkkasin itselleni kaksi paitaa: villapaidan sekä isoäidinneliöstä kootun tunikan. Kesällä valmistui selkäreppu, joka taitaa olla käytetyin käsityöni. Koulua varten virkkasin itselleni kukkaronkehyspenaalin. Sohvaamme koristaa myös upea Attic24-blogin ohjeella virkattu kukkatyyny.


Tutustuin vuoden aikana uusiin tekniikkoihin ja virkkasin Color Pooling -tekniikalla pienen laukun, C2C:llä tyynyn ja Kauneimmat Käsityöt -lehteen tein Puikkovirkatun pikkulaukun. Taito-lehdelle suunnittelin virkatun pullonsuojuksen.




VUODEN 2019 KAUNEIMMAT VÄRJÄYKSET






Annoin viime vuonna sukulaisillemme lahjaksi kangaskassit, jotka värjäsin aurinkovärjäyksellä. Ihastuin kasseihin niin, että kuvioin samalla tekniikalla vielä itselleni kankaat, joista ompelin Mekkotehtaan Aino-tunikan. Opettajia muistin keväällä kasveilla kuvioiduilla kasseilla, jotka onnistuivat yli odotusten! Lisäksi osallistuin kuluneen vuoden aikana kankaan kuviointi- ja värjäyskurssille sekä kasvivärjäysleirille, joilla opin valtavasti uutta.

VÄRJÄYSAIHEISET POSTAUKSET:




VUODEN 2019 KAUNEIMMAT KUDONNAT






Olen nelisen vuotta harrastanut kankaankudontaa ja nyt lähdin lukemaan siitä itselleni ammattia. Vuosi sitten ostin Toikan salonkipuut, joita ei enää valitettavasti enää valmisteta. Olen puihin tyytyväinen ja pidän niistä valtavasti, mutta kymmenen metrin pyyheloimi on melko työläs kudottava kaiken muun työn ohessa.

Kudon edelleen kansalaisopistossa ja olen tänä vuonna kutonut opiston puilla puuvillapellavapyyhkeitä, lumihiutale-kaitaliinan sekä Talviruutu-huovan, jonka langat olen värjännyt lupiinin kukilla. Poikien huoneeseen kudoin Saori-tekniikalla maton ja meille olohuoneeseen Collingwood-maton. Nämä molemmat työt ovat sellaisia, joita en lakkaa ihastelemasta. Olen niistä valtavan ylpeä ja tuntuu uskomattomalta, että olen todella itse ne suunnitellut ja kutonut.


KUDONTA-AIHEISET POSTAUKSET:




KOHTI VUOTTA 2020


En normaalisti tee uuden vuoden lupauksia, mutta nyt aion tehdä poikkeuksen. Otan tavoitteeksi, että kudon ensi vuonna joka päivä ainakin yhden tunnin, ompelen ainakin pari mekkoa lisää, koska olen värjännyt niihin jo kankaatkin. Virkkaan itselleni pitkään suunnittelemani villatakin ja lisäksi kehitän kädentaitojani opettelemalla uusia tekniikoita mm. tuftaus, kehräys ja kirjonta kiinnostavat minua kovasti. Toivottavasti vain aika riittää kaikkeen!


Kiitos sinulle lukijani kuluneesta vuodesta! Toivon, että vuosi 2019 on ollut sinulle yhtä hyvä kuin itselleni ja vuodestasi 2020 tulee upea! 

Hyvää käsityövuotta 2020!









sunnuntai 8. joulukuuta 2019

KUDOTTU LUMIHIUTALE-KAITALIINA



 


Lumihiutalemalli on yksi kauneimmista kudontamalleista jonka tiedän. Se on vanha malli, joka tunnetaan Saksassa ja muistaakseni myös Tanskassa nimellä Meritähti. Se on ollut pitkään toivelistallani ja viimein sen kutomiseen tuli mahdollisuus, kun kansalaisopiston puihin vedettiin pellavainen Lumihiutale-kaitaliinan loimi.


Lumihiutalekuvio kudotaan kahdeksalla varrella ja polkusella. Se on upea kuvio, mutta vaikea kutoa! Mallikerta on hyvin johdonmukainen ja sen oppii nopeasti ulkoa, mutta sen seuraaminen osoittautui haastavaksi. Jos ajatus harhaili hetkeksikin, sekosin laskuissa, enkä enää tiennyt missä kohtaa mallikertaa olin. Jouduin kutomaan hiljaisessa kutomossa ja laskin polkusia ääneen, etten menisi sekaisin.





Ostin liinoja varten puolivalkaistua Aivina 8 -pellavalankaa Toikalta, jota kudoin kaksinkertaisena. En ole ennen kutonut pellavaloimeen ja se oli yllätävän haastavaa. Katkoin vähän väliä loimikankoja kutoessa, vaikka yritin varoa reunoja, enkä kiristänyt loimea niin tiukalle kuin normaalisti. Olen ollut aina hyvin tarkka reunojen kanssa, mutta nyt en ole niihin täysin tyytyväinen.


Toiseen liinaan värjäsin koulussa pellavalangat viininpunaiseksi. Meillä on Tavastialla Wetterhoffilta saadut värikarttakirjat, joista löytyy varmasti lähemmäs tuhannen värisävyn reseptit. Kirjasta oli helppo etsiä mieluisin värisävy ja värjätä langat sillä. Väriksi valitsin tumman viininpunaisen, jonka tiesin sopivan hyvin valkaisemattoman pellavan kanssa.





Punaisen liinan kutominen oli paljon helpompaa. Pellava oli ilmeisesti pehmennyt värjäyksessä ja sillä oli aivan ihana kutoa. Se asettui reunoissa kauniisti enkä katkonut kuin yhden loimilangan liinaa kutoessa. Luonnossa viininpunainen liina on valkoistakin upeampi, mutta se ei pääse oikeuksiinsa kuvissa. Kuvissa ei näy värjätyn pellavalangan upeaa kiiltoa.


Minua ennen kutonut rouva ihmetteli liinassaan näkyvää raitaa, jota en nähnyt kutoessani valkoista liinaa. Kudoin viimeisenä viininpunaisen liinan ja siinä näkyy selvästi raita pystysuorassa linjassa. En keksinyt muuta kuin, että vanhassa pirrassa oli vääntynyt piin rako, josta jäi näin selkeä jälki liinaan. Onneksi tuo raita ei näy niin selvästi luonnossa kuin kuvissa eli tuskin se käyttöä haittaa vaikka tietysti se harmittaa kutojaa niin vietävästi!




Annan liinat äidilleni joululahjaksi ja ylpeänä saan kehaista, että ne ovat kerrankin valmiina hyvissä ajoin ennen joulua. Lahjaksi menevien kahden liinan lisäksi kudoin itselleni kolmannen liinan valkoisella pellavalla, mutta se odottaa vielä viimeistelyä.


Jos haluat kutoa Lumihiutale-mallia niin ainakin Lankavan sivuilta löytyy ohjeet Kesäpäivä-pyyhkeeseen, joka on siis kudottu lumihiutalemallilla. Tässä linkki Lankavalle. Tässä linkki Toikan verkkokauppaan ja käyttämääni pellavakuteeseen.


Tämän postauksen myötä toivotan sinulle hyvää joulua! Vetäydyn pikku hiljaa joulun viettoon ja palaan luultavasti vasta joulun välipäivinä muistelemaan kulunutta vuotta! 

Rauhallista joulua sinulle!

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

VIRKKAUKSIN KORISTELTU JOULUKORTTI SIS. OHJE





Virkkasin pieniä joulupalloja koristamaan joulukortteja, joilla ilahdutan ystäviä ja sukulaisia. Askartelimme vuosi sitten joulukortteja pikkuväen kanssa, joihin pojat leikkasivat kartongista palloja. Kortteja katsellessa mietin, että näitähän voisi myös virkata ja ajatus jäi muhimaan. 


Kortteja koristaa kiinteillä silmukoilla virkatut pallot, jotka roikkuvat päättelemättä jääneistä langoista. Ajattelin ensin, että liimaan virkkaukset kiinni, mutta silloin niillä ei enää tekisi mitään. Ompelin pallot pienin pistoin, niin nyt ne voi ottaa talteen ja laittaa vaikka kuusen oksille. Korteista tuli niin hauskat, että kirjoitin niille ohjeen, jotta sinäkin voit tehdä samanlaiset.


Kortti on niin simppeli tehdä, että osaat tehdä sellaisen vaikka et olisi paljoa virkannut. Pallojen virkkaukseen et tarvitse paljoa lankaa ja nämä syntyvät niistä kaikista pienimmistä jämälangoista.  Itse käytin palloihin Pirkanmaan Kotityön Pirkka-puuvillalankaa (n. 50g / 125m), jos käytät ohuempaa lankaa, virkkaa vielä yksi ylimääräinen kierros (eli ohjeen 4. kerros). Jos teet paksummasta langasta, niin ehkä kaksi kerrosta riittää.


Tämä postaus on Käsityöblogit-ryhmän joulukalenterin luukku 4. Eilen luukku aukesi Kangaskorjaamolla-blogissa ja huomenna Kotikutoista-blogissa. Jos haluat tutustua koko joulukalenteriin, löydät sen Rosannaofmay-blogista.



NÄIN TEET KORTIT


Kortteja varten tarvitset:
Virkkauslankaa (n. 50g / 125m)
Virkkuukoukun, tylppäpäisen ison neulan, sakset
Ompelulankaa ja neulan
Teippiä ja liimaa
Kartonkia
Valkoista paperia ja kynä


Joulupallojen virkkausohje:

Tarvitset kortteja varten virkattuja palloja 3 per kortti.

Lyhenteet:
ps - piilosilmukka
kjs – ketjusilmukka
ks - kiinteäsilmukka


1. krs. Virkkaa lenkkialoitukseen 1 kjs, (kerroksen 1. ks), 7 ks. Sulje kerros ps:lla kerroksen 1. kjs:aan. Kiristä lenkkialoitus.

Kerroksella silmukoita: 8 ks 

2. krs. Virkkaa 1 kjs, (kerroksen 1. ks), virkkaa ks samaan kjs:n kanssa. Virkkaa 2 ks per silmukka. Sulje kerros ps:lla kerroksen 1. kjs:aan.

Kerroksella silmukoita: 16 ks

3. krs. Virkkaa 1 kjs, (kerroksen 1. ks), virkkaa ks samaan kjs:n kanssa. Virkkaa ks. *2 ks seur. ks* toista *-* kerros loppuun. Sulje kerros ps:lla kerroksen 1. kjs:aan. Jätä pitkä lanka ja katkaise se.

Kerroksella silmukoita: 24 ks 

Jos käytät ohuempaa lankaa, älä katkaise lankaa vaan virkkaa vielä yksi kerros:

4. krs. Virkkaa 1 kjs, (kerroksen 1. ks), ks, virkkaa 2 ks *2 ks seur. 2 ks* toista *-* kerros loppuun. Sulje kerros ps:lla kerroksen 1. kjs:aan. Jätä pitkä lanka ja katkaise se.

Kerroksella silmukoita: 32 ks

 
Ota neula ja päättele lenkkialoituslangan pätkä. Pujota toinen langanpätkiä neulan silmään ja tee toisesta langasta kaksi lenkkiä virkatun pallon päähän ja tee pieni solmu. Jätä lanka päättelemättä. Pingoita pallot ja niiden langat.



Kortin kokoaminen


1. Ota kortti ja sommittele pallot kanteen. Tarkista, että narut riittävät kortin yläreunan yli.
2. Ompele pallot korttiin pienin pistoin. Solmi ompelulangan päät nurjalle puolelle.
3. Teippaa langan pätkän kortin nurjalle puolelle.
4. Liimaa paperin pala reunoista, jotta se peittää solmut ja teipin. Huom! Laita liimaa vain sen verran, että paperi pysyy kiinni, mutta sen saa helposti irti.
5. Kirjoita joulutervehdys!
6. Keitä muki glögiä ja ihastele kätesi jäljistä!





lauantai 30. marraskuuta 2019

VIRKATUT PITSISUKAT






Virkkasin itselleni pitsisukat, joiden ohjeen löysin vanhasta Novitan sukkalehdestä. Mallin nimi on Päiväunia ja ne virkataan Novitan Nalle-langasta. Ainoa Nalle-lanka, jota löysin varastoistani, oli isoäitini aarre, jossa oli Helsingin villakehräämön vyötteet. Ohjeen mukaan lankaa olisi pitänyt olla 150 grammaa, mutta ajattelin, että yksi kerä saa riittää. En tosin huomannut punnata kerää ja se olikin vajaa, joten 90 grammasta sain lyhytvartiset sukat.


Sukkien ohje on kirjoitettu 38/39 koolle, mutta jatkoin kuvioita sen verran, että sain sirot 40 koon sukat. Sukat virkattiin kärjestä alkaen ja ensimmäisiä sukkia virkatessa en huomannut, että kerroksenvaihtumiskohta siirtyy aina työn edetessä ja ensimmäisessä sukassa varsi lähti nilkasta sivulle sen sijaan, että olisi noussut ylös. Toista sukkaa virkatessa osasin jo varautua tähän ja siirryin kantapääaukkoa varten pari mallikertaa sivummalle. 



Nämä oli kolmannet sukat, jotka virkkasin ja kaikissa sukissa on erilainen kantapää. Näissä se virkattiin viimeiseksi kaventaen niin pitkään, että jäljellä oli pieni aukko, joka myöhemmin ommeltiin umpeen. Taisin lopettaa kaventamisen, kun jäljellä oli enää kuusi tai kahdeksan silmukkaa. Mallina Päiväuni-sukat ovat kauniit ja ihanan helpot virkata. Kuvion oppii melko nopeasti ulkoa ja sen jälkeen saakin katsella vaikka Netflixiä samalla, kun sukka syntyy melkein kuin itsestään. Taidan tehdä joskus vielä toiset, mutta hieman erivärisinä.


Jos haluat virkata sukat itsellesi, niin ohjeen niihin löydät Novitaknitsistä. Tässä linkki sukkaohjeeseen.




lauantai 23. marraskuuta 2019

KANKAAN KUVIOINTIA





Olin viime kesänä Valkeakoski Opiston värjäys- ja kankaan kuviointikurssilla, jossa painetaan, maalataan, kuvioidaan ja värjätään kankaita ja lankoja teollisilla väreillä. Olikohan tämä nyt jo neljäs vuosi, kun osallistun tälle kolmen päivän värjäyskurssille. Kurssi järjestetään kerran vuodessa Toijalassa ja se on yksi vuoden kohokohdista, jonka suunnittelu alkaa hyvissä ajoin. Joka vuosi olen pyrkinyt opettelemaan uuden tekniikan ja tänä vuonna se oli vehnäjauhoreservi.





VEHNÄJAUHORESERVI


Reservillä tarkoitetaan sitä, että estetään värin tarttuminen tekstiiliin. Olen aikaisemmin jo tehnyt kemiallisen reservin, jossa estin värin tarttumisen sitruunahapon avulla. Tänä vuonna halusin opetella vehnäjauhoreservin, joka on yksi värjäyskurssien suosituimmista kankaankuviointitavoista. Pohjakankaana käytin viime kesänä värjäämääni isoa pellavakangasta.


Levitin kuivalle kankaalle ensin vehnäjauhosta ja vedestä sotketun vellin, joka sai kuivua vuorokauden. Kun vehnäjauhovelli oli kuiva kuin korppu kankaalla, rusersin kankaan kasaan, jolloin kuiva vehnäjäuho lohkeili ja mureni paikka paikoin. Levitin kankaalle mustan reaktiivipainopastan, joka valui halkeamia pitkin värjäten kankaan. Annoin värin kuivua yön yli, jonka jälkeen höyrytin kankaan höyryttimessä ja raavin kittilastalla vehnäjauhot pois ja pesin kankaan.


Lopputuloksena on aivan uskomattoman upea kangas, jossa risteilee mustia juovia. Vielä en ole keksinyt, että mitä tästä tekisin. Jostain syystä halusin kankaasta vihreän silloin pari vuotta sitten, mutta nyt se ei enää tunnu omalta. Voi olla, että näet tämän kuitenkin vielä mekkona päälläni.




SHIBORI


Olen tainnut värjätä joka vuosi shiboreita ja tämän tein samaan tapaan kuin vuosi takaperin vihreän pellavakankaan. Rutistin kastellun ja lingotun pellavakankaan isoksi kakuksi ja sidoin sen löyhästi. Laitoin kankaan kattilan pohjalle ja kaadoin päälle vettä sen verran, että kangas juuri ja juuri peittyi.  Kaadoin turkoosin ja punaisen väriliemen kankaan päälle, enkä enää sen jälkeen koskenut kankaaseen. Vähässä vedessä värit sekoittuivat  kuvioiden kankaan ihanan epätasaisesti.


Sain niin upean kankaan, ettei toista ole! Pidän tästä vielä enemmän kuin edellisestä vihreästä pellavasta. Tästä tulen ihan ehdottomasti ompelemaan itselleni pellavamekon! En vain ole keksinyt vielä sopivaa mallia. Mekkotehtaan Aino olisi takuuvarma valinta, mutta tahtoisin tehdä tällä kertaa jonkun toisen kuten Kässäkerho Pom Pomin Monday-mekon. Jos tiedät jonkun ihanan mallin, kerrothan!




SHIBORI 2


Tämä kaunis sini-valkoinen puuvillakangas on myös shibori. Sen kuvio on tehty rullaamalla kangas köyden ympärille ja värjäämällä se reaktiivivärillä. Pidän kankaasta valtavasti, mutta kangas oli ehkä turhan napakasti taiteltu, sillä toiseen päähän kankaasta ei tarttunut värit kunnolla. Tästä haluaisin tehdä itselleni paitamekon, jota voisin pitää legginssien kanssa. En ole tosin varma, että riittääkö kangas siihen ja varsinkin kun väri ei ole tasainen, niin kaavojen sovittaminen voi olla haastavaa. Pidän kuitenkin kuviosta niin paljon, että saatan tehdä ensi kesänä itselleni uuden kankaan samalla tekniikalla.




KASTO-SEISOTUS -MENETELMÄ


Kuvioin itselleni valmiin viskoosipaidan kasto-seisotus -menetelmällä, joka oli minulle aivan uusi värjäysmenetelmä. Kiersin ensin paidan haarukan avulla spiraaliksi ja sen päälle kaadoin voimakkaasti alkalisen väriliemen. Sen ei annettu vaikuttaa kuin muutaman minuutin kun se jo huuhdeltiin pois. Liemessä oli reaktiivivärien lisäksi mm. lipeää, jonka vuoksi menetelmä ei ollut sieltä lemppareistani, mutta se oli mielenkiintoista kokeilla. Tuloksena on kaunis paita, jota olen pitänyt ihan valtavasti!




Kankaiden kuvaus osoittautui yllättävän vaikeaksi. Kuvittelin, että saan ne helposti kuvattua aitaa vasten, mutta järven rannalla tuuli kuitenkin niin kovaa, että selvisin kuin ihmeen kaupalla ilman, että kankaat lensivät järveen. Nyt minun pitää enää ottaa itseäni niskasta kiinni, että alan ommella näitä kankaita ennen seuraavaa kurssia.


Jos haluat nähdä toissa kesän värjäykset, löydät siitä kertovan postauksen täältä: Kesän 2018 värjäyskurssin satoa

lauantai 9. marraskuuta 2019

VIRKATTU KUKKARONKEHYSPUSSUKKA







Virkkauskurssien pitäminen on yksi parhaimpia asioita, mitä elämässäni on parin viime vuoden aikana tapahtunut! Olen kurssien myötä tavannut ihania ihmisiä sekä tutustunut uusiin virkkaustekniikoihin ja silmukoihin. Viimeisimpänä tutustuin Star Stitch -silmukkaan eli vapaasti suomennettuna tähtisilmukkaan. Yksi virkkauskurssilaiseni halusi virkata sillä itselleen pussukan ja varmistuakseni, että osaan neuvoa häntä, virkkasin itselleni pussukan, johon kiinnitin kukkaronkehyksen.


Virkkasin pussukan Dropsin Muskat -puuvillalangalla, jota kului n. 37 grammaa. Kun pussi oli valmis ja langat päätelty, ompelin siihen puuvillakankaasta vuoren ja ompelin sen piilopistoin kiinni pussin suuhun. Litistin pussukan reunan silitysraudalla litteäksi, jotta se mahtui vaivatta kukkaronkehyksen sisään. Tämän jälkeen harsin ensin kehyksen paikoilleen ja vasta sen jälkeen ompelin sen kiinni ompelulangalla. Pari kertaa jouduin korjaamaan kehystä, että sain sen suoraan.





Olen ollut kuukauden päivät koulussa ilman penaalia, mutta nyt saan kynäni repun sivutaskusta pois, kun pussukasta tulee oiva penaali. Pidin star stitch -silmukasta ja sen virkkauksesta. Se on äärimmäisen kaunis ja sillä tuli ihanan muhkea pinta. Pussukka on melko paksu, vaikka siinä ei ole muuta vuorta kuin ohut puuvillakangas. Star stitch silmukkalla saisi virkattua mainiosti vaikka kämmekkäät tai tablettikotelon.


Kukkaronkehyksen tilasin Ompelijan maailmasta ja sain sen postin kautta parissa päivässä. Kehystä valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että sen reunojen on oltava niin avoimet, että sen sisään mahtuu paksusta puuvillalangasta virkattu reuna ja vielä puuvillakankainen vuori. Itse virkkasin star stitch -silmukat Sarah Hazellin Virkkausmallien käsikirjan ohjeilla (malli 100), mutta hyvät ohjeet silmukoiden virkkaukseen löydät Eilen Tein -blogista (tässä linkki) ja  kukkaron kehyksen ompeluun löydät Unikuun Terapiahuone -blogista (tässä linkki).
   




Kuvien ihana kalenteri on Katie Daisyn kalenteri vuodelle 2020, jonka saan pian käyttöön! Katie Daisy on amerikkainen taitelija, jonka töihin voit tutustua esimerkiksi Instagramissa. Tässä linkki.