lauantai 19. toukokuuta 2018

VIRKATTUJA KUKKIA TUNIKAAN


"Ainoat asiat, joita elämässä tarvitaan, ovat tietämättömyys ja itseluottamus. Silloin menestys on taattu."
- Mark Twain




Ihailen ihmisiä, jotka osaavat tehdä omat vaatteensa ja olen jo pitkään halunnut olla yksi heistä. Vuoden alussa päätin, että tänä vuonna minäkin opettelen sen hienon taidon. Peittojen tai tyynyjen virkkaus on huomattavasti helpompaa kuin vaatteiden, sillä vaatteen pitää olla sopiva, se ei saa olla liian iso tai pieni. Se pitää tehdä sellaisesta materiaalista, että se laskeutuu kauniisti ja bonusta on vielä se, että myös istuu päällä eikä näytä säkiltä. Jos olisin ollut fiksu, olisin valinnut valmiin mallin ja tehnyt sen mukaan, mutta se olisi ollut ihan liian helppoa.


Aloitan opintomatkani siitä, että virkkaan itselleni kukkatunikan, jossa on venekaulus. Hihoihin asti en ole vielä päässyt, sillä töiden suunnittelu ei ole vahvimpia puoliani. Minun piti tehdä tunika samalla kukkamallilla, jota käytin kassiin viime kesänä, mutta yllätyksekseni kahdeksan terälehtinen kukka ei sopinutkaan tähän työhön. Haluan yhdistää kukat toisiinsa samalla, kun virkkaan viimeistä kerrosta ja kahdeksan terälehtinen ei asettunut kauniisti. Kuukauden päivät olen kokeillut erilaisten kukkien yhdistämistä eri tavoin ja ihastuin tähän pieneen kukkaan. Se on oma mallini, mutta en ole vielä kirjoittanut sille ohjetta, koska en ole varma, että onko se jo tehty. Ensin pitää selvittää se.




Virkkaan tunikani Dropsin Safranista, josta olen jo aikaisemmin virkannut Molla Millsin pallotyynyn. Pehmeytensä vuoksi uskon, että se on hyvä valinta vaatteeseen. Väreinä käytän vaniljankeltaista (10), pistaasia (31), turkoosia (30) ja petrolia (51). Jokaisen palan sisus on keltainen ja toisen kerroksen virkkaan pistaasilla. Uloimmassa kerroksessa vaihtelen turkoosia ja petroolia. Lankaa on minulla yhteensä 400 grammaa, enkä ole ihan varma, että riittääkö se - toivottavasti! Koukkuna minulla on kolmosen Knitpron koivukoukku.


Ajattelin päivän mittaan virkata aina sopivan tauon tullessa muutaman keskustan valmiiksi ja illalla yhdistän kukat. Kymmenen kukan välein päättelen ne, joten uskoisin tunikani valmistuvan nopeasti. Olen nostellut vähän väliä tätä pientä tekelettäni olkapäälleni ja mallaillut sitä peilistä, että miltähän tunikani tulee näyttämään ja ainakin toistaiseksi olen tyytyväinen siihen. Voi olla, että kaulus muuttuu vielä matkan varrella ja hihat jäävät pois, mutta mallista ja väreistä pidän. Olen innoissani tästä uudesta, ihanasta matkasta, joka on alkanut, vaikka vähän jännittää, että miten tässä käy!




lauantai 12. toukokuuta 2018

JUHLAPÖYTÄÄN KÄSINKUDOTTU SALILIINA


 "Äitini oli kaunein koskaan kohtaamani nainen. Kaikesta mitä olen, saan kiittää äitiäni. Elämäni onnistumiset ovat häneltä oppimani moraalin ja häneltä saamani älyllisen ja fyysisen kasvatuksen ansiota."
  - George Washington




Kudoin viime vuonna äitienpäivälahjaksi saliliinan, mutta se jäi kansalaisopiston puihin kesäksi ja sain sen vasta viime syksynä kotiin. Puolisen vuotta liina odotti viimeistelyä kaapin perällä, kun löysin sen sieltä pari viikkoa sitten ja ajattelin, että teen sen heti valmiiksi ja annan eteenpäin. 


Saliliina on ylellinen, loimikuviollinen kaitaliina, joka sopii juhlapöytään ja se käy vaikka häälahjaksi. Se on kudottu ohueen puuvillaloimeen moppilangalla ja ohuemmalla puuvillalangalla. Sidoksena liinassa on paltinasta johdettu kuviollinen loimiripsi. Liinan kuvio muodostuu poljennalla loimilangoista ja kuteet juoksevat työn sisällä, eikä niitä näy muualla kuin työn reunoilla. Koska loimilankojen sävyerot ovat niin lähellä toisiaan, niin kuvio näkyy liinassa hyvin vaaleana. 


Alkuperäisen mallin mukaan liinassa kuuluisi olla ympyröiden keskellä ristikkokuvio, mutta olen jättänyt sen pois. Käyttämämme moppilanka oli ohjeeseen tarkoitettua lankaa hieman paksumpaa, jonka takia pyöreä kuvio muuttui kudottaessa soikeaksi. Minua ennen kutonut rouva huomasi, että poljentaa muuttamalla saa kauniimman kuvion, joten kudoin sen mukaan oman liinani. Liina on kaksipuolinen, mutta ompelin päiden päärmeet niin, että valkoinen puoli on oikeapuoli. Koska ompelutaitoni eivät ole kaksiset, ompelin päärmeet käsin.




Tämä on tähän astisista töistäni varmasti vaikein kudontatyöni. Loimi oli niin tiheä, että langat jäivät jokaisella viriön avaamisella toisiinsa kiinni ja jouduin puulastan avulla selvittämään sen joka kerta ennen kuin sain heitettyä sukkulan sisään. Lisäksi samanväriset loimilangat tekivät kutomisesta entistä vaikeampaa, kun en nähnyt virheitä kutoessa. Moppilangan kanssa sain olla tarkkana etten kiristänyt liikaa ja vetänyt moppilankoja reunoilta liinan sisään ja jos jätin sen liian löysälle, se näkyi liinan pinnassa ikävinä kupruina.


Sitkeästi ja kärsivällisesti kudoin liinani, vaikka kutominen eteni todella hitaasti ja se kesti kaksi kertaa kauemmin kuin normaalisti. Liinasta tuli kaunis ja selvisin yllättävän vähillä virheillä. Kudoin liinoja kaksi, joista ensimmäinen oli harjoituskappale ja sen pidän itselläni, mutta toinen matkaa huomenna äidilleni virkatun kranssin kanssa äitienpäivälahjaksi. Hyvää äitienpäivää!



lauantai 5. toukokuuta 2018

VIRKATTU KUKKAKRANSSI IKKUNAAN


 "Se miten hyvä koti on, ei riipu rikkaudesta, eikä väljyydestä, eikä kauneudesta, eikä ylellisyydestä. Kaikki riippuu äidistä."
 - George W. E. Russell




Tänä vuonna äitini saa äitienpäivälahjaksi ikkunaan ripustettavan kukkakranssin, jonka keskellä kimaltelee vuosia sitten askartelukaupasta löytynyt kristallisydän. Meillä on perinteisesti poimittu valkovuokkoja äidille, joten virkkasin niitä nyt kranssiin vaikka ne taitavatkin näyttää vähän enemmän omenapuun kukilta.


Kranssin pohjana on metallinen sydän, jonka ajattelin ensin maalata valkoiseksi, mutta mielestäni metallin värinen hukkuu lehtien sekaan paremmin. Virkkasin kehikkoon kaksi lehtiköynnöstä ja kukkia kirppikseltä löytyneistä vanhoista puuvilla langoista 1,5 mm koukulla. Köynnöksen ohjeet ovat muunnelma Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjan lehtiköynnöksestä, mutta kukkani olen tehnyt omalla ohjeella, joka on hyvin lähellä samasta kirjasta löytyvää pellavan kukkaa. 




Virkkasin ensin kaikki osat valmiiksi, pingotin ne ja sen jälkeen aloin koota kranssia. Kieputin köynnökset ensin metallinsydämen ympärille ja sen jälkeen ompelin ne pienillä pistoilla kiinni. Ompelin ensin yhden kukan toiselle puolelle kranssia ja sen toiselle puolelle toisen kukan, jotta sain kranssista kaksipuolisen. Viimeiseksi ripustin sydän kristallin siimalla sydämen keskelle ja pyöritin siiman ympärille vielä köynnöksen päät. Ripustusnaruksi laitoin myös siimaa.
  

Mielestäni kranssista tuli aivan ihana ja tämä valmistui yllättävän nopeasti, kun yhtenä iltana virkkasin köynnökset ja toisena kukat. Yksi ilta meni kokoamiseen. Olen aina ommellut kaikki kukat kiinni, mutta ensimmäisen kerran olen sitä mieltä, että ne saisi ehkä liimalla paremmin tai ainakin helpommin kiinni. Liimalla voisi myös hieman kääntää lehtiä pysymään pystyssä, sillä nyt ne ovat just niin kuin itse haluavat. Googlettamalla löysin samantyylisiä metallisydämiä mm. Paapolta ja Lankavalta. Omani ostin muistaakseni askarteluliikeestä.




lauantai 28. huhtikuuta 2018

LASTENHUONEEN UUDET MATOT JA MUMMOLAN TOIMIKAS


    "Koeta oppia jotain kaikesta ja kaikki jostakin." 
- Biologi Thomas Huxley




Kudoin kansalaisopiston puissa pikkuväen huoneeseen uudet matot, joista ei taas väriä puutu. Ne on Marjatta Hirven suunnittelemat Tuplat Tuplat, joissa sidoksena on murtotoimikas ja maton päissä on ripsiraidat. Ohje mattoihin löytyy mm. Mallikerran Kankaankutojan Mattokirjasta. Samalla ohjeella voi kutoa kahta erilaista mattoa, mutta pidin tästä siksak-kuvioidusta, koska nuo raidat ovat kuin autotiet. Ne tosin osoittautuvat käytössä hieman muhkuraisiksi.


Kuteina käytin kirkkaan keltaista ja vaaleanvihreää trikookudetta, jotka molemmat olivat tosi paksuja. Kuteet juoksevat aina samassa viriössä ja niistä tuli ihanan paksu ja muhkea matto. Koska poikien huoneen mattojen hapsujen solmut tuppaavat aueta, niin näiden loimilangat pujottelin ripsiraitojen sisään. En peittänyt päitä ollenkaan, koska ne ovat mielestäni näinkin ihan siistit. Poikien huoneen lattia on tosi kylmä, joten koko lattian peittävät matot ovat tosi mukavat leikkien alla.


Ajattelin ensin, että jätän matot kokonaan näyttämättä. Kudoin ne niin kovalla kiireellä, että molemmissa mattoissa on poljentavirheitä, jotka huomasin vasta, kun otin matot puista ja silloinhan se on jo myöhäistä. Onneksi värikkäät kuteet ja kirjava kuvio vähän pelastaa, eikä virheitä näy ihan niin hyvin matoissa, mutta kyllähän se kutojaa harmittaa niin vietävästi, kun tietää, että ne ovat syntyneet vain huolimattomuudesta!




Olin varannut useamman metrin loimea ja lupasin kutoa lopusta maton mummolaan. Tässä kuteina on myös farkun sinistä ja luonnonvalkoista trikoota, mutta ne ovat puolet ohuempia kuin keltaisissa matoissa. Koska poikien mattojen kanssa kävi vähän kurjasti, niin tätä mattoa kudoin hartaasti ja huolella. Laskin kuvion joka kerta pingotinta siirtäessä ja joka sukkulan heiton jälkeen tarkistin, ettei missään näkynyt anopin hampaita (maton reunassa oleva kudelenkki). Maton reunus onkin kuin helminauha, josta olen todella ylpeä. Hyvillä mielin otin maton pois puista ja siinä kohtaa huomasin, että olin unohtanut kutoa maton toiseen päähän ripsireunuksen.


Ei auttanut muu kuin purkaa maton toisestakin reunasta ripsi pois ja koska päät olivat ihan kamalat ilman kalalankoja, ne oli kantattava. Kanttaushommasta minut onneksi pelasti paikallinen verhoiluliike ja he ompelivat kanttinauhat koneella. En olisi varmaan koskaan saanut sitä itse ommeltua näin siististi. Kurjasta takapakista huolimatta, matosta tuli todella kaunis ja hyvillä mielin voin antaa sen mummolaan. Sinivalkoinen on pettämätön väriyhdistelmä ja se sopii varmasti hyvin vanhempieni keittiöön.


Näitä mattoja kutoessa sain arvokkaan opetuksen. Kiire ja käsityöt eivät sovi yhteen. Tehdessä pitää olla huolellinen ja keskittyä siihen mitä tekee tai lopputuloksesta voi tulla jotain ihan muuta kuin mitä odotti ja tiedänpähän nyt myös sen, että miksi mattojen päihin kuuluu kutoa kalalankapäät.



lauantai 21. huhtikuuta 2018

VIRKATUILLA KUKILLA KORISTELTU TERASSIHARJA VOL 2. SIS. OHJE


  Kurottaessaan tähtiin hän unohtaa kukat jalkojensa juuressa. 
- Jeremy Bentham




Virkatuilla kukilla koristeltu harja. Voiko olla söpömpää! Kaikkien käsitöiden ei aina tarvitse olla niin käytännöllisiä tai tuiki tarpeellisia, jos niiden tekemisestä nauttii ja jos ne vielä valmiinakin tuottavat iloa! Ja sitähän tämä minun harjani todella tuottaa! Se tuottaa iloa oikein isolla I:llä!

 
Virkkasin ensimmäisen kukkaharjani jo muutama vuosi sitten. Se oli meillä terassilla kesäisin, mutta pikkulinnut rikkoivat sen pari vuotta sitten. Minun piti jo viime kesäksi tehdä uusi, mutta se jäi. Tänä keväänä virkkauskurssini innoittamana aloin pukea uutta harjaa ja siitäpä tulikin kaunis.




Virkkasin ensin harjanvarrelle pylväillä putken ja sen jälkeen tein hupun harjasosalle, jonka niittasin harjaan kiinni. Kun pohjatyöt olivat tehty, virkkasin ruusuja, pikkukukkia ja lehtiä sen verran, että ne peittävät harjasosan. Lopuksi virkkasin köynnöksen kiipeämään harjan vartta ylös. Jätin kukkiin ja lehtiin sen verran pitkät langanpätkät, että sain ommeltua niillä kukat kiinni huppuun ja varren putkeen.


Käytin tähän jämälankoja mm. Dropsin Parista ja joitain vanhoja kirppislöytöjä. Hieman minua harmittaa, etten lähtenyt enempää leikkimään väreillä harjan vartta virkatessa vaan sorruin tuttuun ja turvalliseen järjestykseen väreissä. Tämä olisi ollut taas hieno tilaisuus kokeilla ja leikkiä väreillä. Lopputulos on joka tapauksessa aivan ihana ja mielestäni äärimmäisen kaunis, ehkä sievempi kuin edellisessä harjassa. Hieman olen kahden vaiheilla, että jätänkö tätä sittenkään ulos vai vienkö työhuoneelle. Pitäähän sielläkin toki lattioita siistiä!




Kirjoitin sinullekin ohjeet harjan pohjuksiin, jotta voit tehdä samanlaisen.  Ruusuun minulla ei ole ohjetta, koska en ole ihan varma, mistä se on kotoisin mutta mm. Lankahelvetti-blogista löytyy hyvin samantyylinen (tässä linkki blogiin ja ruusuihin). Lehdet ja köynnökset olen virkannut Caitlin Sainion 100-virkattua kukkaa kirjan oheilla. Lisäksi Pinterestistä löytyy valtavasti kukkaohjeita, eli ei muuta kuin sinne selailemaan, jos kirjastosta tai hyllystä löydy tuota kirjaa. Tässä linkki Pinterestin kukka-kansiooni, löydät sieltä valmiiksi pinnaamiani kukkien ja lehtien virkkausohjeita.


Ja sen aikaisemman virkkaamani harjan vuodelta 2015 löydät tämän linkin takaa.


VIRKKAUSOHJEET:



Käytetyt silmukat ja lyhenteet:
Ketjusilmukka - kjs
Piilosilmukka - ps
Kiinteä silmukka - ks
Puolipylväs - puolip
Pylväs - p


HUOM! Ohje on kirjoittu Dropsin Paris -langalle ja nelosen koukulle. Voit hyvin soveltaa sitä muihin lankoihin, joko lisäämällä tai vähentämällä silmukoita.

Harjan varsi:


Virkkaa alkuun 14 kjs. Yhdistä lenkiksi ps:lla.
1.Krs. Virkkaa 3 kjs (kerroksen 1.p.), virkkaa lenkkiin 1 p per s, yhdistä kerros ps:lla 3. kjs:aan.
2. Krs. Virkkaa 3 kjs (kerroksen 1.p.), virkkaa 1 p per p, yhdistä kerros ps:lla 3. kjs:aan.
Jatka niin pitkään, että saat harjan varren piiloon. Huom! Harjan varsi uppoaa harjan sisään muutaman sentin. Jätä sen verran virkkaamatta. 

Jos virkkaat varren moniväriseksi, päättele virkatessa ja jätä langanpätkät putken sisään vähän pidemmiksi, niin ne eivät ala käytössä törröttää.
  



Harjasosan huppu


Virkkaa alkuun 45 kjs,
Krs. 1. Virkkaa p 3. kjs:aan koukusta lukien. Virkkaa 1 p per s.
Krs. 2. Virkkaa 2 kjs (ei lasketa silmukaksi), 19 p, (keskelle jätetään aukko harjanvartta varten)
Krs. 3. Virkkaa 2 kjs (ei lasketa silmukaksi), 19 p,

Virkkaa toiselle puolelle samallalailla.
Krs. 2. Virkkaa 1. kerroksen 25. p:seen itsenäinen p (tai tee 3 kjs), virkkaa 18 p
Krs. 3. Virkkaa 2 kjs (ei lasketa silmukaksi), 18 p ja viimeiseen silmukkaan 2 p, virkkaa 3 kjs ja tee ps. aikaisemman puoliskon 3. krs:en 2. kjs:an, (keskelle palaa jää nyt aukko harjanvartta varten)

Aloita virkkaus niin, että työn aloituksen langanpätkä on oikealla puolella työtä.
Krs. 4. Virkkaa 1 p per p, viimeiseen p:seen 2 p, keskellä palaa olevaan kjs-ketjuun virkkaa 3 puolip. Virkkaa 20 p,
Krs. 5. Virkkaa 2 kjs (ei lasketa silmukaksi), Virkkaa 1 p per p,

6. Krs. Virkkaa 1 kjs ja ks palan ympäri kerros niin, että pitkillä reunoilla on aina 44 ks, kulmissa 3 ks ja lyhyillä sivuilla 8 ks. Sulje krs ps:lla 3. kjs:aan.
7. Krs. Virkkaa 3 kjs (kerroksen 1. pylväs). Virkkaa vielä kerros pylväitä niin, että virkkaat p per s (myös kulmissa). Yhdistä kerros tekemällä ps kerroksen ensimmäiseen pylvääseen.

Jos ei ohje auennut, niin katso kuva alla! Siitä tosin puuttuu viimeinen pylväskerros.




Irroita varsi harjasosasta. Laita harjasosan huppu paikalleen ja pujota varren päälle putki. Laita varsi harjasosaan kiinni. Ompele neulalla putki ja huppu yhteen. Jos jää aukkoja tai pistot paistaa, se ei haittaa! Tähän tulee kukkia päälle. Pujottele neulalla langanpätkä harjanvarren toisen pään silmukoiden yläreunasta ja kiristä niin, että putken suu sulkeutuu.

Virkkaa kukkia ja lehtiä niin paljon, että ne peittävät harjasosan. Kiinnitä ne ensin nuppineuloilla ja ompele ne vasta sitten kiinni paikoilleen. Ihastele lopputulosta!
 


lauantai 14. huhtikuuta 2018

KOMPAKTIA KASVIVÄRJÄYSTÄ


"Pelkkä väri - jota ei ole pilattu merkityksellä ja joka ei ole yhteydessä muotoon - voi puhua sielulle tuhannella eri tavalla."
- Oscar Wilde




Viime kesänä kasvivärjäys vei minut mennessään ja nyt odottelen malttamattomana ilmojen lämpenemistä, jotta pääsen keittelemään kevään ensimmäisiä värjäyksiä. Lupiini, joka on lempparivärjäyskasvini, kukkii vasta parin kuukauden  päästä. Niin pitkään minun ei onneksi tarvitse odottaa, sillä säästin talven aikana väripatoja varten kaikki sipulinkuoret ja huomenna suuntaamme metsään katsomaan, onko viime kesänä myrskyn kaatamasta lepästä kuoret jo irronneet. Lisäksi etsin ainakin lepän käpyjä, jotta voin täydentää värikartaani.


Kasvivärjäys on mielenkiintoista ja mukaansa tempaavaa. Sille kun antaa pikkusormensa, niin se vie koko mimmin mennessään. On niin paljon erilaisia kasveja, joilla voi värjätä ja niistä kaikista tulee vähän eri sävyjä. Itselläni kasvivärjäyksessä on mottona, että kaikkea pitää kokeilla! Kasvivärjäämällä saat pehmeitä ja liemen vahvuudesta riippuen voimakkaitakin sävyjä. Kasvivärjätyt langat sointuvat hyvin toisiinsa ja värjäämällä samalla liemellä useamman kerran, saat jälkiväreillä samasta väristä vaaleampia sävyjä.


Elin aikaisemmin siinä uskossa, että kasvivärjäys vaatii ison padan ja järven, missä huuhtoa langat, mutta viime kesänä harjoitelleena voin todeta, että pienessä tilassakin voi värjätä. Värjään terassimme nurkassa pienellä, kaksilevyisellä keittolevyllä aina yhden tai kaksi vyyhtiä kerralla ilman kiireitä. Keitän kasvit kahdessa kattilassa ja sillä välin teen keristä vyyhtejä ja solmin haltijalankoja. Minulla on lapset mukana touhuissa ja he seuraavat vieressä, että mitä pataan uppoaa ja yhdessä ihastelemme, minkä värisiä lankoja sieltä nousee. Sienillä en vielä uskaltanut värjätä, sillä lapset ovat mukanani myös kasvien keruureissuilla, enkä halua, että he alkavat keräämään värjäyssieninä käytettäviä seitikkejä.




Ihan tyhjästä värjääminen ei onnistu, sillä touhuun tarvitset niin kattilaa, kapulaa, liettä kuin vaakaa. Lisäksi kasvivärjäys vaatii jotain mitä värjätään, millä värjätään ja kiinnitysaineita eli puretusaineita. Opettelin viime kesänä värjäystä seiskaveikalla, koska se on halpaa ja sitä pystyi ostamaan kerän tai kaksi kauppareissulla. Nyt kun uskon hallitsevani värjäyksen, siirryn täysvillaan. Käytän värjäyksessä kierrätyskeskuksesta löytyneitä alumiinikattiloita ja katkaistuja harjanvarsia sekoituskapuloina. Keitän kasviaineksen aina kahdessa kattilassa, jotta saan mahdollisimman vahvat liemet ja itse värjäys tapahtuu yhdessä kattilassa. Huuhtelen langat ämpärissä kylpyhuoneessa, missä ne myös kuivuvat.


Jos kuitenkin on niin, ettei sinulla ole terassin nurkkaa, niin voit kokeilla kasvivärjäystä myös ihan kotikeittiössä. Silloin kannattaa kuitenkin huomioida se, ettei ihan kaikilla kasveilla voi värjätä sisätiloissa mm. pietaryrtillä. Itse tulin huonovointiseksi pietaryrtin voimakkaasta hajusta värjätessäni sillä ulkoilmassa. Kotikeittiössä värjäämiseen käy kuitenkin mm. kelta- ja punasipulin kuoret, avokadon kuoret, kahvi, tee ja kurkuma. Lisäksi voit kokeilla esimerkiksi aurinkovärjäystä aurinkoisella terassilla.
 



Kirjoittelin tämän postauksen herättääkseni mielenkiintosi kasvivärjäykseen. Itse en osannut lähteä värjäämään omin päin vaan tarvitsin ensimmäiseen värjäykseeni ihan kädestä pitäen apua. Osallistuin Anna Vaskon luonnonvärityöpajaan ja kurssista innostuneena siirryin luonnonväreistä kasveihin. Nyt odottelen toukokuussa pidettävää Kasvivärjäysluentoa kansalaisopistossamme, jotta pääsen sukeltamaan vielä syvemmälle kasvivärjäyksen kiehtovaan maailmaan. Netti on täynnä toinen toisteen kattavampia sivustoja ja artikkeleita kasvivärjäykestä, joten suosittelen tutustumaan myös niihin. Tässä muutama:

Coloria (Sivusto on oikea väritietopankki, mutta värjäys-välilehden takaa löydät tietoa värjäyksestä) 


Lisäksi kannattaa tutustua Värjärikillan sivuihin.


Värjäyskokemuksistani voit lukea täältä:
Kasvivärjäystä lupiinin kukilla
Kasvivärjäyksen taikaa (mm. kuivatut lupiini kukat, mustapapu ja marja-aronia) ja
Aurinkovärjäyskokemuksistani voit lukea täältä.


Kasvivärjätyistä langoista virkattu Kalevala Cal -torkkupeittoni löytyy täältä ja kangaspuilla kutomani Hilma-huopa löytyy täältä.




lauantai 7. huhtikuuta 2018

VIRKATTU ILOPILLERI-KASSI


"Muoti on niin sietämätön kurjuuden muoto, että meidän pitää muuttaa se joka kuudes kuukausi. "
- Oscar Wilde




Olen jo pitkään kaivannut kassia, jossa voisin kuljettaa kansiota, muistikirjaa ja muita koulutarvikkeita, joten tämä kassi tuli kuin tilauksesta. Kokeilin Ilopilleri-ruudun virkkausta ja koska se oli niin mukava ja helppo malli, niin niitä tuli valmiiksi nopeasti niin monta, että sain niistä itselleni kassin. 


Virkkasin kassin Dropsin Pariksesta ja ruutuja kassiin tuli yhteensä 27 kpl. Virkkasin palat kiinni toisiinsa nurjalta puolelta ja kassin yläreunaan virkkasin vielä kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita, jotta sain reunasta tukevan. Kassin sangat virkkasin Pinterestistä bongaamani ohjeen mukaisesti (Tässä linkki Pinterest-ohjeeseen). Virkkasin aloitusketjuun 115 ketjusilmukkaa, jotta kahvoista tuli niin pitkät, että pystyn kantamaan kassia olkapäällä. Ohjeessa sankojen sisään laitetaan narua, mutta koska en löytänyt sopivaa, taittelin sankojen sisään maton kanttinauhaa ja ompelin ne käsin kiinni. Sisällä kulkevan nauhan pitäisi estää sankojen venymisen ja ainakin nyt sangat ovat ihanan napakat. Sangat ovat kassin sisällä ainakin viitisen senttiä, että sain kiinnitettyä ne mahdollisimman pitkältä matkalta. Näin kassin reuna ei toivon mukaan veny, kun siihen tulee painoa.




Ompelin kaapista löytyneestä kankaan palasta vuoren kassin sisälle. Koska olen vieläkin niin onneton ompelija, ompelin sen piilopistoin kassin reunaan kiinni. Poiketen edelliseen kassiini, tähän ompelin taskut sisälle! Viimeksi oikaisin taskujen ompelusta ja kuinkahan monet kerrat kirosin niiden puuttumista, kun etsin laukun pohjalle kadonneita avaimia. Nyt taskuja on peräti kolme: yksi kännykälle, rahapussille ja avaimille ja yksi aarteille. Kassin pohjalle laitoin ohuen vanerilevyn, jota kassi pitää muotonsa, kun sinne tulee tavaraa. Päällystin sen vanhalla lakanakankaalla, kun hukkasin vuorikankaan jämät tässä vaiheessa. 


Ajattelin aluksi, että teen ihan lituskaisen kassin, mutta Instagramissa minua neuvottiin tekemään palat myös reunoille ja onneksi uskoin viisaampiani, sillä kassista tuli aivan ihana.  Nyt se on myös käytännöllinen, kun siihen mahtuu paljon enemmän tavaraa. Pidän siitä valtavasti ja olin niin mielissäni, kun näytin sitä ukkokullalle, hän sanoi, että sehän näyttää ihan putiikista ostetulta! Yhtä asiaa en tosin ymmärrä. Miten ihmeessä keksin tehdä valkoisen kassin? Tein kassin hyllystäni löytyneistä langoista, mutta olisin voinut kai valita siihen jonkun toisenkin värin. Voi olla, että se on parin kuukauden käytön jälkeen vähän eri värinen.




Drops Designin Paris -lankaa kassiin kului n. 450 grammaa (sisältää myös yhdistämiseen käytetyn langan).
Käyttämäni värit: 
Luonnonvalkoinen 17
Vaalea turkoosi 02
Tumma turkoosi 10
Keskilila 31
Tumma lila 08
Pistaasin vihreä 39
Vaalea mintunvihreä  21

Ilopilleri-ruutu on Toikan malli, jonka virkkausta opetin taannoin Toikan Lankariehassa. Ohjeen löydät heidän verkkokaupastaan (tässä linkki).