sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

VIRKATTU VILLAPAITA





Langat saatu lahjaksi Drops Designilta.


Aloin tammikuussa virkata villapaitaa ja ihan oikeasti luulin, että saan sen valmiiksi parissa viikossa. En olisi voinut olla enempää väärässä! Paidan parissa vierähti melkein kaksi kuukautta, mutta näin kevään korvalla sain ihanan villapaitani valmiiksi. Virkkasin paitani Dropsin Alpacasta nelosen koukulla. Ajattelin virkata tunikamallisen, lyhythihaisen paidan, mutta palelen herkästi, joten tein paitaan pitkät hihat. Virkkasin paidan ilman ohjetta ja sen takia sen virkkaus veikin niin paljon aikaa. Lukuisten purkamisien myötä taisin virkata paidan ainakin kahteen kertaan.


Viimeksi kun näytin paitaani olin virkannut lyhyet hihat ja aloin virkata vyötäröä. Olin jo pitkällä paitani kanssa, kun vedin sen päälleni ja huomasin, että paita oli aivan liian napakka. Halusin paidan, joka on myötäilee vartaloa, mutta en sellaista joka kiristää vatsan kohdalta niin, että saan vetää vatsaa sisään. Jouduin purkamaan paidan melkein kainaloihin, vähentämään lisäyksiä ja virkkaamaan uusiksi.




Päästyäni jo melkein helmaan, huomasin, että nyt olin lisännyt liikaa ja paita oli aivan liian leveä helmasta. Sain taas purkaa ainakin kymmenen senttiä ja virkata uudestaan. Koska ensimmäisellä kerralla purin liian vähän, jouduin purkamaan vielä uudestaan vähän pidemmälle kuin ensimmäisellä kerralla. Vaikka olen melko kärsivällinen purkaja, tässä kohtaa sain hengitellä syvään ja hartaasti. Helmaan virkkasin pari kerrosta kohopylväillä, jotta siitä tuli hieman resorin näköinen. 


Hihojen kanssa pääsin onneksi helpolla ja ne onnistuivat kerralla. Virkkasin ne suorana ilman kaventamista, sillä minulla ei enää ollut tässä kohtaa paukkuja yhteenkään purkamiseen. Hihojen suihin ei enää riittänyt punaista kohopylväskerroksiin, mutta eipä tuo haittaa. Kun paita oli valmis ja päätelty, upotin sen veteen ja annoin sen liota siinä muutaman tunnin. Puristin varovaisesti vedet pois ja levittelin paidan pyyhkeiden päälle lattialle, mutta en pingoittanut siitä. Viimeistely siisti käsialani ja silmiin aikaisemmin osuneet epätasaisuuden katosivat.





Lankaa paitaani meni yhteensä 540 g. Minulla oli työtä aloittaessa kerä per väri, joten niitä lankoja joita on vartaloni leveimmässä kohdissa, meni enemmän. Punaista, joka aloittaa ja myös lopettaa paidan, jäi vain metrin pätkä. Jälkiviisaana värisuunnittelijana huomasin, että minun olisi kannattanut aloittaa turkoosilla, koska sitä olisi ollut kaapissa ylimääräinen kerä ja sijoittaa vaaleat raidat rintojen kohdalle. Tämän hetkinen väritys ei ole kovin armelias tasapaksulle vartalotyypille.


Hieman isompi koukku oli hyvä valinta paitaan, sillä teki silmukoista ilmavia ja alpakkalangan pehmeys säilyi. Paidasta tuli super ihana! Se on pehmeä ja se on lämmin. Alpakkalanka oli mukavaa virkata, eikä se ottanut itseensä, vaikka purin sitä moneen kertaan. Nyt kun ensimmäinen villapaitani on virkattu, seuraava on varmasti helpompi tehdä. En kuitenkaan suosittele kenellekään samaa urakkaa! Jos haluat virkata paidan, etkä ole ikinä sellaista tehnyt, käytä valmista ohjetta. Pääset varmasti helpommalla.

Aikaisemmat postaukseni aiheesta: 


Sydämellinen kiitos Dropsille langoista!




Mitä seuraavaksi? Villatakki? Haluan virkattujen vaatteiden kasaani paljon, paljon isommaksi. Ideoita olisi vaikka kuinka paljon, mutta mistä saan lisää aikaa?

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

10 VINKKIÄ VIRKKAUKSEEN





Löysin kaapin perältä isoäidinneliöistä virkatun torkkupeiton, jonka virkkasin ensimmäiselle lapselleni, kun hän oli vasta muutaman kuukauden ikäinen. Peittoa käytettiin paljon vaunuissa, kun poikani nukkui pihalla pakkasen paukkuessa. Virkkasin peiton seiskaveikasta ja muistan, kuinka metsästin kesken loppunutta vihreää lankaa kaupoista, kun se ei enää ollutkaan Novitan värikartassa.


Peiton löytyminen oli ihanaa ja se on minulle rakas, koska se on se ihan ensimmäinen työni. En ollut virkannut sitten peruskoulun ja opettelin pylväiden virkkausta Youtuben avulla. Peitto on ensikertalaisen haparoivalla kädellä virkattu ja täynnä virheitä, mutta se on todiste siitä, että kaiken voi oppia. Niin opin minäkin virkkaamaan, vaikka aluksi se oli vaikeaa ja työlästä. Peiton jälkeen olen virkannut paljon, mutta mikään niistä ei vedä vertoja tälle, ihan ensimmäiselle työlle.


Meitä kaikkia käsityöharrastajia yhdistää yksi asia. Olemme jokainen aloittaneet joskus ja opetelleet sen, mitä osaamme nyt. Jokainen meistä on tehnyt joskus sen ihan ensimmäisen silmukan. Kukaan meistä ei ole syntynyt koukku kädessä! Kokosin tähän postaukseen parhaat virkkausvinkkini, jotka helpottavat virkkausta ja joiden avulla saat töistäsi siistimpiä. Nämä ovat sellaisia vinkkejä, joita käytän päivittäin ja olisin toivonut, että joku olisi kertonut nämä minulle jo aikaisemmin. Toivon, että näistä on sinulle iloa!



10 VINKKIÄNI VIRKKAUKSEEN



1. LENKKIALOITUS ELI MAGIC RING


Tänä päivänä korvaan poikkeuksetta aloituksen ketjusilmukkaketjun lenkkialoituksella. Lenkkialoitus tarkoittaa sitä, että ympyrää virkatessa korvaat aloitusketjun ketjusilmukat sormien ympärille kiepautettavalle lenkillä, jonka ympärille virkataan. Lopuksi lenkki kirIstetään ja aloituksesta tulee siisti ja napakka. Tällä tavalla tehdessä ei ole pelkoa, että aloitusreikä olisi liian pieni tai se jäisi liian isoksi.



2. ALOITUS ILMAN KETJUSILMUKKAKETJUA


Ristiin Rastiin -blogin Tuula näytti Kalevalan Meri -palassaan miten työn voi aloittaa ilman ketjusilmukkaketjua ja tämä on aivan loistava. Ainakin itse menen sekaisin ja saatan kymmeneen kertaan laskea, että montako silmukkaa työn aloitusketjussa on. Tällä tekniikalla voit aloittaa työn suoraan ensimmäisesta kiinteiden silmukoiden - tai pylväiden kerroksesta.



3. VAIN KAKSI KETJUSILMUKKAA KERROKSEN ALKUUN


Yleensä ohjeissa kehoitetaan korvaamaan kerroksen ensimmäinen pylväs kolmella ketjusilmukalla, mutta ainakin itselläni (ja monella muulla) suljettuna virkattuun työhön jää rako, joten virkkaan kerroksen ensimmäisen pylvään tilalle vain kaksi ketjusilmukkaa. Näin kerroksen vaihtumiskohdasta tulee huomaamattomampi ja siisti.
  

4. KERROKSEN ALOITTAMINEN ITSENÄISELLÄ KIINTEÄLLÄ SILMUKALLA TAI PYLVÄÄLLÄ


Tämä vinkki on korvaamattoman kallis! Kun aloitat uutta kerrosta esimerkiksi uudella värillä, kerroksen ensimmäinen kiinteäsilmukka tai pylväs yleensä korvataan ketjusilmukoilla. Jos et halua käyttää niitä, koska ne erottuvat työstä, voit aloittaa kerroksen myös suoraan kiinteällä silmukalla tai pylväällä.


Tai vaihtoehtoisesti voit aloittaa kerroksen ilman ketjusilmukoita myös näin: Tässä linkki Youtubeen.


5. PÄÄTTELY SAMALLA KUN VIRKKAAT


Päättely on monesti sellainen homma, että siitä haluaisi luistaa. Varsinkin jos työ on sellainen, että siinä on paljon värejä ja sen myötä langan pätkiä. Langanpätkät saa kuitenkin helposti pääteltyä niin, että virkkaat ne työnedetessä pylväiden alle piiloon. Kovin pitsimäisissä töissä tämä ei valitettavasti toimi, mutta monessa muussa työssä tämä on aivan ihana helpotus.


6. HUOMAAMATON VÄRIN VAIHTAMINEN


Työssä missä vaihtuu väri useasti, värin voi vaihtaa myös niin, että päätät kokonaan kerroksen, mitä olit virkkaamassa värillä 1. Ota väri 2 ja vedän se edellisen kerroksen silmukan ali ja tee solmu. Työnnä koukku silmukan ali ja nappaa lanka koukkuun ja vedä se työn oikealle puolelle, tee ensimmäinen ketjusilmukka. Sinulla on nyt uusi kerroksen alku. Jatka virkkausta ohjeen mukaan.

VINKKI! Voit tehdä uuden aloituksen pari silmukkaa aikaisemmin, niin kerroksen vaihtumiskohtaan ei jää näkymiin mitään kohoumaa edellisen kerroksen lopetuksesta ja uuden kerroksen aloitussolmusta.

VINKKI2. Voit mainiosti aloittaa uuden kerroksen myös itsenäisellä kiinteällä silmukalla tai pylväällä.

Tässä Bella Cocon video-ohjeessa näytetään värin vaihtaminen.


7. YKSI YLIMÄÄRÄINEN KETJUSILMUKKA


Yksi ketjusilmukka, mutta sitäkin tärkeämpi, eikä sitä sanota missään ohjeessa! Kun olet saanut työn valmiiksi tai haluat vaihtaa väriä ja katkaiset langan, tee vielä yksi ylimääräinen ketjusilmukka, jonka läpi vedät langan pätkän. Tämä viimeinen ketjusilmukka lukitsee langan ja estää työn purkaantumisen. Kuinkahan monta vuotta virkkasin ennen kuin bongasin tämän vinkin jostain.


8. INVISIBLE JOIN


Edellä kertomani päättely on hyvä tapa, mutta jos sen tekee työn viimeiselle kerrokselle esim matossa, ylimääräinen ketjusilmukka jää ikävästi näkymään. Työ missä kerros yhdistetään samankerroksen ensimmäiseen silmukkaan, yhdistämisen saa tehtyä näkymättömästi Invisible Join -tekniikalla. Ohjeistus on, että tämä tehdään neulalla ja langalla, mutta se onnistuu myös virkkauskoukulla.


9. PALOJEN YHDISTÄMINEN SAMALLA KUN VIRKKAAT VIIMEISTÄ KERROSTA


Jos teet suuri töistä työtä esim. palapeittoa ja vain on mahdollista, niin mieti tätä vaihtoehtoa! Esimerkiksi palapeittoa virkatessa palojen yhdistämisen ja sen mukana tulevan ylimääräisen päättelyn voi välttää yhdistämällä palat niin, että virkkaat ne toisiinsa viimeisellä kerroksella. Olen tehnyt tyynyn tällä tavalla ja viime kesänä virkkasin paidan. Yhdistämistapoja on monia, joten etsi se mieluisin ja työhösi sopiva.

Kirjoitin tähän ohjeen, kun virkkasin sohvatyynyn. Kuvalliset ohjeet löydät tästä.

 

10. PINGOTUS


Pingotusta ei pidä vähätellä! Se on tärkeää! Pingotuksessa työ saa oikean muotonsa. Siinä olevat rypyt ja rutut oikenevat ja työssä olevat kuviot aukeavat. Voit pingottaa työsi niiden valmistuttua tai työn edetessä esim. palapeittoa tehdessä. Kukkatöitä, kuten kransseja tehdessä pingoitan jokaisen pikkukukan ja -lehden erikseen. Pingotuksessa pitää kuitenkin varoa, ettei ammu yli ja pingota työtä pilalle. Ei ole tarkoitus repiä työtä rikki.

Hyvät pingoitus ohjeet löydät mm. Neulistin blogista. Ne on tehty neuloksille, mutta villalla virkatessa nämä pätevät. Tässä linkki.


VIELÄ VIIMEISEKSI VINKKINI, MITEN KEHITYT VIRKKAAJANA.


Virkkaa ohjeiden mukaan! Kuulostaako tylsältä? Tämä on kuitenkin sellainen asia, jonka olisin toivonut saavani tietää hieman aikaisemmin kuin vuosi takaperin, kun sain valmiiksi Kalevala Calin. Kauniin peiton lisäksi sain valtavasti uusia vinkkejä, jotka olisin toivonut oppivani jo aikaisemmin.

Onko sinulla jotain vinkkejä joita haluat kertoa? Kerro ihmeessä!





sunnuntai 24. helmikuuta 2019

KÄSINKUDOTUT PUUVILLAPELLAVAPYYHKEET - RUUSUKÖYNNÖS





Kudoin opiston puilla toiset keittiöpyyhkeeni. Pyyhkeiden sidosta en muista, mutta kuvion nimi on Ruusuköynnös. Pyyhkeet on kudottu pellavalla ohueen puuvillaloimeen. En ostanut pyyhkeitä varten lankoja, vaan kudoin niillä, mitä kaapista löytyi. Ruskeat pyyhkeet on kudottu kaksinkertaisella langalla kahdella eri sävyllä, harmaalla ja ruskealla. Sininen pyyhe on taas kudottu samalla petroolinsinisellä pellavalla, jolla kudoin ensimmäiset pyyhkeeni pari vuotta sitten. 


Ruusukuvio toistuu pyyhkeen molemmilla puolella, mutta mielestäni toinen puoli on selkeästi kauniimpi. Kuvio oli sen verran monimutkainen poljettava, että sain keskittyä kudontaan tai seuraava tunti vierähti siinä, että etsin kohtaa missä olin eksynyt. Ruskeat pyyheet on kudottu aivan ohjeen mukaisesti, mutta sinistä pyyhettä kutoessa lyhensin kuviota vähän.  Koko kudonnan ajan mietin, että mistä nuo pystysuorat raidat pyyhkeisiin tulevat, joihin ainakin oma silmäni aina eksyy, mutta en sitä selville.





Sain kutoessa painaa mieleeni kudonnan perussääntöjä. Aluksi en kiinnittänyt huomioita tiheyteen ja painanut luhaa tarpeeksi napakasti ja kudoin liian harvaa. Huomaamattani juoksutin pellavalankaa liikaa ja se jätti nurjalle puolelle kurjat lenkit. Yhden pyyhkeen tärvelin pingottimella, kun katkaisin kuusi loimilankaa kankaan reunasta. Onneksi tämä tapahtui aivan pyyhkeen lopusta ja sain pelastettua pyyhkeen lyhentämällä pyyhettä rikkimenneellä kohdalla. Tusinan loimilankoja katkoin hätäilemällä ja kiirehtimällä. Kiire taitaakin olla kutojan pahin vihollinen.


Rakastan pyyhkeiden kudontaa, koska ne ovat niin leppoisaa kutoa. Mattoa kutoessa saan herkästi hartiat kipeäksi, kun luhaa joutuu paukuttamaan napakammin, mutta pyyhettä kutoo ihan erilaisellä "flow:lla". Pyyhkeiden mallikerta oli kuitenkin niin monimutkainen, ettei niitä kutoessa kovin montaa kertaa löytynyt mielenrauhaa. Valmiit pyyhkeet ovat kuitenkin kaikkien katkenneiden loimilankojen arvoisia ja olen niistä ikionnellinen.



torstai 14. helmikuuta 2019

C2C VIRKATTU SYDÄN - OHJE






Hyvää ystävänpäivää! Ystävänpäivän kunniaksi tein ohjeen kulmasta kulmaan tai pikselivirkkauksella virkattuun sydämeen, josta voit tehdä vaikka kassin, tyynyn tai koota peiton. Nimi c2c tulee englanninkielisestä nimestään corner to corner, joka on mielestäni osuvampi kuin sen suomennos pikselivirkkaus, jota mm. Novita käyttää, koska sen sotkee helposti mm. Molla Millsin käyttämään pikselivirkkaustekniikkaan.


C2C on ihana ja superhelppo virkkaustekniikka, jota on leppoisa virkata vaikka telkkaria katsellessa. Helpointa on virkata kulmasta kulmaan kulkevia raitoja ja monimutkaisen kuvion virkkaaminen lisää vaikeusastetta. Jos et ole koskaan virkannut c2c:tä, etkä oikein tiedä miten lähteä liikkeelle, suosittelen kurkkaan esim. Novitan sivuilta ohjeet. Tekemäni sydän ohje on helppo tehdä ja vaikka, et olisi ikinä virkannut c2c:tä, niin se onnistuu sinulta aivan varmasti.




Netissä on paljon C2C-tekniikalla virkattuja sydämiä, mutta mallini eroaa niistä sillä, että kuvio on koottu 16 palasta. Paloja on neljä erilaista, joita virkataan useampi samanlainen. Laitoin palat helppousjärjestykseen, joten aloita ykkösestä ja virkkaa nelonen viimeiseksi. Kun kaikki palat on virkattu, ne yhdistetään ja niistä syntyy sydän. Itse ompelin palat yhteen nurjalta puolelta jatkaen samaa rakennetta kuin itse kuviossa eli tein piston aina kolmen pylvään välein (katso kuva yllä).


Tästä saat ladattua pdf-ohjeen, jossa on palojen värikaaviot ja ohje, kuinka asettelet palat.


Kootessa suosittelen kiinnittämään huomiota siihen, ettei ainakaan minun palat olleet samanlaiset molemmin puolin eli ennen kokoamista, tarkista millaisen kuvion haluat tehdä. Itse halusin korostaa pikselimäisyyttä ja käytin niitä, missä kuvio on enemmän porrasmaisempi. (katso kuva alla).




Käytin mallityössä Dropsin Paris  -puuvillalankaa, jota kului n. 40 cm x 40 cm kokoiseen palaan n. 205 grammaa.

Käyttämäni värit ja määrät: 
Drops Paris luonnonvalkoinen (17) - 135 g
Drops Paris kirsikka (07) - 35 g
Drops Paris tumma lila (08) - 35 g

Mukavia virkkaushetkiä!

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

MEKKOTEHTAAN AINO AURINKOVÄRJÄTTYNÄ





Tänä vuonna toteutetaan haaveita! Kuinkahan kauan olen puhunut, että halusin oppia ompelemaan itselleni vaatteita? Nyt on ensimmäinen mekkoni tehty ja olen siitä niin ylpeä! Mallina mekossani on Mekkotehtaan Aino ja kankaat on kuvioitu samalla aurinkovärjäystekniikalla ja aineilla, jolla värjäämäni kassit esittelin viikko sitten.


Kysyin syksyllä Facebookin ompeluryhmässä helppoa mekkomallia ja minulle suositeltiin silloin Mekkotehtaan Ainoa. Mekkotehdas Aikuisille on Kirsi Etulan ja Sunna Valkeapää-Ikolan ompelu- ja kaavakirja, joka on julkaistu jo vuonna 2015 ja varmasti monelle käsityöharrastajalle tuttu kirja. Aino on yksi kirjan kymmenestä kauniista mekosta.


Mallina Aino on aivan ihana. Se on sopivan väljä, että siinä saa olla vapaasti oma itsensä eikä tarvitse miettiä jouluna syötyjä suklaita, jotka ovat löytäneet paikkansa vyötäröltä. Se on kuitenkin yläosasta sen varren istuva, ettei se näytä säkiltä päällä. Koska en ole ommellut paljoa, jätin suosiolla piilovetoketjun pois. Rintalaskoksissa, taskuissa, hihoissa ja liukkaassa vuorikankaassa oli ihan tarpeeksi haastetta, mutta kuten näet, ylitin itseni ja selvisin kunnialla kaikista haasteistani.





Normaalisti värjään kankaat isoina paloina, mutta säästääkseni värejä, piirsin ensin kaavat ja leikkasin ne vitivalkoisesta, ohuesta puuvillakankaasta, jonka olin esipessyt. Värjäsin kankaat aurinkovärjäystekniikalla kylppärin lattialla ja kun kankaat olivat kuivat, silitin värit kiinni. Aurinkovärjäyksiähän ei välttämättä tarvitse huuhdella, mutta koska kankaat tulivat ihoa vasten ja ne haisivat hirvittävälle, pesin kankaat huolittelun jälkeen hienopesussa 40 asteessa. Samalla näin, että värjäykseni kestivät pesua.


Mekon ompeluun ei mennyt kuin pari iltaa, mutta koneen nostaminen ulos kaapista vei melkein kuukauden. Jännitin ompelua paljon, mutta Mekkotehdas-kirjassa on hyvät, yksityiskohtaiset ompeluohjeet ja vaikka en ole ommellut vaatteita kahteenkymmeneen vuoteen, jouduin ainoastaan kerran kysymään neuvoa. Muutaman kerran taisin ommellessa vannoa, että tämä jäi viimeiseksi, mutta valmiin mekon päälle pukeminen ja onnistumisen tunne itse ommelusta vaatteesta oli niin huima, että aloin jo etsiä seuraavaa mallia ja tuskin tämä jää viimeiseksi Ainokseni. Leppoisaa sunnuntaita. Nähdään taas!


lauantai 2. helmikuuta 2019

AURINKOVÄRJÄYKSELLÄ KUVIOIDUT KAUPPAKASSIT




Aurinkovärjäys on kankaankuviointitekniikka, jossa eri aikaan tapahtuva kuivuminen muodostaa kuviota kankaalle. Tutustuin tekniikkaan viime kesän värjäyskurssilla ja tiesin heti, että tällä tekniikalla kuvioin seuraavat sukulaisten lahjakassit. Pakkaan jouluisin lahjat kangaskasseihin, jotta lahjansaaja saa niistä kauppakassit tulevalle vuodelle. Joka vuosi kassit ovat hieman erilaiset, mutta näistä taisi tulla kaikista tähän astisista upeimmat. 


Käytin kuvioimiseen Emotuotannolta tilaamaani ruiskuemulsiota sekä pigmenttivärejä. Ajattelin, etten osaa toista kertaa tehdä samaa värisävyä, jos ensimmäinen loppuu kesken, joten värjäsin kerralla koko litran pönikän. Litraan ruiskuemulsiota laitoin lurauksen punaista, lorauksen sinistä ja 10 tippaa mustaa pigmenttiväriä, jotta sain väristä tumman.




Koska ompelutaitoni eivät ole sieltä parhaasta päästä, käytin askarteluliikkeestä ostamiani vitivalkoisia kangaskasseja, jotka olin esipessyt. Kastelin kassit vedessä ja levitin ne jätesäkeillä peitellyn kylppärin lattialle. Asettelin muovipussin kassin sisään, jotta väriaine ei pääsisi kassin läpi. Suihkutin kassit ruiskuemulsiolla märäksi, pyöräytin märkään kankaaseen ryppyjä ja pyörteitä ja annoin kuivua yön yli. 


Märkänä kassit olivat kauttaaltaan tasaisen violetit ja kassien kuviot syntyvät kuivuessa kankaassa oleviin ryppyihin. Seuraavana päivän, kun kassit olivat kuivia, silitin pigmenttivärit kiinni. Tämän jälkeen upotin juuri värjätyt kassit veteen ja toistin värjäysprosessin kassin toiselle puolelle, jonka olin suojannut ensimmäisellä värjäyskerralla muovikassilla ja nyt suojasin värjätyn puolen muovilla.
 




Kasseista tuli niin upeat, mutta niiden kanssa sai olla super tarkka ja huolellinen. Ensimmäistä kassia nostaessa silitettäväksi huomasin, että pienikin pisara vettä kiinnittämättömälle kankaalle sotki kuvionnin. Olisi ollut varmasti helpompaa kuvioida pelkkä kangas eikä valmiita kasseja. Pidän näistä niin paljon, että koska valmiiksi värjättyä ruiskuemulsiota jäi, värjäsin sillä vielä itselleni mekkokankaat, jotka odottavat ompelijaa. Jatkoa on siis tulossa yhden mekon verran. Kunhan nyt ensin ryhdistäydyn ja ompelen ne.


Googlettelin äsken ja löysin Punomon sivuilta tähän tekniikkaan ohjeet. Tässä linkki. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, sillä tämä on helppo ja aivan mielettömän upea tekniikka kuvioida vaikka vanhoja vaatteita. Itse käytin ruiskuemulsiota ja pigmenttivärejä niiden kiinnitystavan vuoksi, mutta tekniikkaan on myytävänä myös valmiita seoksia. Muistathan tarkistaa aina väriaineiden kiinnitystavat, sillä esim. reaktiivivärit kiinnitetään keittämällä. Tässä vielä linkki Emotuotannon sivuille, josta tilasin omat aineeni. Mukavaa viikonloppua!



lauantai 26. tammikuuta 2019

VILLAPAIDAN VIRKKAUSTA: HIHAT







Langat saatu lahjaksi Drops Designilta.


Aloin reilu viikko sitten virkata ensimmäistä villapaitaani ja se on edennyt niin vauhdilla, että palaan siihen jo nyt. Virkkaan kaarrokepaitaa, jossa viimeksi olin kainaloissa. Nyt paidassani on jo hihat ja virkkaan vyötäröä ja aloitan kohta helman leventämisen. Virkkaan paitaa Dropsin Alpakasta, jotka sain lahjaksi. Kaupan neulepaidasta on ollut valtavasti apua, kun pystyn sen avulla hahmottomaan paidan muodon. Lisäksi kokeilen paitaa usein päälleni, etten joutuisi kerralla purkamaan niin paljoa.


Oikea kainaloiden kohta oli vaikea löytää. Puin paidan alun päälleni ja peilin edessä etsin kohdan, jossa etu-ja takakappale yhdistyvät. Merkitsin sen silmukkamerkillä ja laskin, että molemmissa hihansuissa on saman verran silmukoita ja että etu- ja takakappaleet ovat samankokoiset. Jotta paita ei kiristäisi kainaloista, levensin paitaa kainaloiden alta 12 silmukalla. Parin kerroksen jälkeen sovitin paitaa taas päälleni ja tarkistin, ettei kainalosta puristanut ja pystyin liikuttamaan käsiä hyvin. Jos puristi, purin ja vaihdoin paikkaa. Kun oikea kohta viimein löytyi, jatkoin virkkausta kaventamalla sivuilta, jotta paitani kapeni hieman ja näin sain myös oikaistua kaarevan helman.





Kun sain virkattua kaikilla väreillä, punnitsin langat, jotta näen riittävätkö kaikki värit hihojen jälkeen vielä toiseen kierrokseen. Ne näyttävät riittävän, jos käytän petroolin sijaan hihoissa turkoosia. Sävyt ovat niin lähekkäin, että eroa tuskin huomaa. Joulunpunaista en ajatellut käyttää paidan keskellä, ettei punaisesta raidasta tule liian paksua. Joulunpunainen aloittaa paidan ja tulee myös lopettamaan sen. Virkkaan sillä myös hihan suut.

 
Hihat virkkasin niin, että aloin kiertää kädentietä kaventaen levennykseen syntyneissä kulmissa, jotta sain kulman nousemaan ylös. Tein kavennuksia kolmella kerroksella, tarkistin, että molemmissa hihoissa on sama silmukkamäärä ja sen jälkeen jatkoin virkkausta suljettuna. Nyt hihat ovat kyynärtaipeeseen ja ne jäävät odottamaan helman valmistumista.  Kun helma on valmis, näen riittääkö lankaa pitkiin hihoihin. Jos ei, teen lyhyet hihat.





En viimeksi huomannut näyttää, että tein kerroksen  vaihtumiskohdan olkapäälle. Ajattelin, että kerroksen vaihtumiskohta olisi siinä huomaamattomin, kun se näkyy vain parikymmentä senttiä. Päästyäni kainaloihin, vaihdoin kohdan kylkeeni ja valmiissa paidassa se jää käteni alle piiloon. Kerroksen vaihtumiskohta on vaikea tehdä huomaamattomasti ja harvoin esittelen sitä. Yhdellä kerroksella olen ajatuksissani tuonut langan väärältä puolelta työtä, mutta huomasin sen niin myöhään, etten enää purkanut. Saan tuon kiusallisen silmukan naamioitua varmasti neulalla ja langalla tekemällä ns. valesilmukan langan päälle. Aikaisemmin en ole sitä tehnyt, mutta eiköhän se onnistu.


Nyt paidan virkkaus on ollut super ihanaa, kun pääsin kainaloista ja olen saanut virkata ilman turhempia miettimisiä ja silmukoiden laskemisia. Seuraavaksi näytän paidan valmiina, mutta voi kuitenkin olla, etten saa paitaa valmiiksi ensi viikonlopuksi. Se pitää kuitenkin virkata valmiiksi, viimeistellä (kaikki langat ovat päättelemättä), pingottaa ja kuvata eli oletettavasti ensi lauantaina katselemme jotain ihan muuta. Mukavaa viikonloppua! Nähdään taas!