torstai 25. toukokuuta 2017

NÄIN TEET HUOLETTOMAN NUTTURAN VIRKKUUKOUKULLA - VIDEO

  "Ihmisen aivot alkavat toimia syntymähetkellä eivätkä pysähdy ennenkuin on noustava pitämään julkinen puhe."
    - Sir George Jessel
   

Olen mestari hiuslenkkien hukkaamisessa, mutta virkkuukoukut pysyvät huomattavasti paremmin tallessa. Hiukseni ovat usein nutturalla ihan vain sen takia, että virkkuukoukku on ainoa jolla saan sipaistua ne nopeasti kiinni. Koukulla kiinni oleva nuttura pysyy paikoillaan yllättävän hyvin, mutta tässä on yksi huono puoli. Jos satut kiepauttamaan hiuksesi kiinni koukulla jota käytät, saatat joutua etsimään sitä hetken ennen kuin löydät sen, kun sinun pitäisi alkaa virkata. Minä käytänkin nutturan tekoon yleensä bambukoukkua, jonka päästä on lohjennut sen verran iso pala, etten enää sitä hiomalla ole saanut kuntoon. Tietysti koukun sijaan nutturan saa tehtyä myös puikolla, kynällä tai millä tahansa tikulla.

Mielestäni virkkuukoukkunuttura on niin hauska ja huoleton tapa pitää kutrit ojennuksessa, että näytän sinullekin kuinka tämä onnistuu. En olisi osannut tehdä ohjetta pelkillä kuvilla, joten pakkohan tätä varten oli tehdä video. Olen pakoillut videoilla esiintymistä parhaani mukaan ja vannonut, etten lähde mukaan tubetukseen, mutta tässä sitä nyt ollaan. En alkanut tähän hätään opetella videon leikkaamista, joten kuvasimme videon kerralla ja varmasti sanomattakin selvää, etten tästä ihan ensimmäisellä yrittämällä selvinnyt. Ukkokulta meinasi jo sanoa itsensä irti kuvaajan roolista, kun uusintaa tuli uusinnan perään, kun milloin sekoilin sanoissa, purskahtelin neuruun tai pikkuväki tuli toimittamaan asioitaan. Mutta nyt kun kaikki on onnellisesti purkissa, niin ehkä voin tehdä joskus toisenkin videon. Riippuen tietysti siitä, että saanko tämän jälkeen houkuteltua ukkokullan kuvaamaan. Mukavaa helatorstai-iltaa! Tavataan taas muutaman päivän päästä!
   



lauantai 20. toukokuuta 2017

Virkkauksin koristellut kesäkengät

"Ainoa seikka, joka estää sinua olemasta ainutlaatuinen on se, että annat ympäristöllesi luvan vakuuttaa asian olevan niin."
    - Seth Godin


Koristelin viime kesänä farkkuni virkatuin kukin ja mandaloin ja ne olivat koko kesän käytetyimmät housuni. Nyt tein housuihin sopivat kengät. Virkkasin kukkia ja lehtiä ja koristelin niillä mustat balleriinat. Lopputulos on mielestäni maailman ihanin! Kukat olen virkannut vanhasta muistista, mutta lehtiin löytyy ohje Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjasta. Suosittelen lämpimästi tutustumaan siihen. Siinä on valtavasti ihania kukka- ja lehtiohjeita. Virkkasin koristeet 1,75 mm koukulla niistä ihanista, vanhoista puuvillalangoista, joita aina kuumeisesti metsästän kirppikseltä. Vaikeinta koko hommassa oli päättää, että miten asettelen koristeet kenkien päälle.

Olen balleriinojen suurkuluttaja, joten kenkien malli oli minulle itsestään selvä. Virkkasin kukkia ja lehtiä hieman enemmän, koska ajattelin ensin, että peitän kengät kokonaan kukilla. Pelkäsin kuitenkin, että ne näyttävät pian aamutossuilta, joten karsin määrää huomattavasti pienempään. Sommittelin kukat ensin nuppineuloilla paikoilleen ja vasta sen jälkeen kiinnitin ne. Ajattelin ensin liimata koristeet ja minulla oli jo kuumaliimapistooli lämpiämässä, kun nappasin johdon seinästä ja hain neulan ja ompelulangan. Ompelin koristeet pienillä pistoilla kiinni ihan kengän reunaan. Olen sitä mieltä, että tämä oli paras mahdollinen tapa kiinnittää kukat, sillä en ole kovinkaan kokenut kuumaliiman käyttäjä ja olisin luultavasti vain sotkenut sillä.

Pidän kengistä valtavasti! Niistä tuli mielestäni niin hienot! Näillä on varmasti ihana kulkea kesän riennoissa tai kipaista vain jäätelöä kiskalta! Nyt kun koristeet eivät peitä kenkiä kokonaan, niin uskon, että ne pysyvät pidempään siisteinä ja kengät voi tarvittaessa vain pyyhkäistä puhtaaksi. Näihinhän voisi hyvin käyttää vaikka vanhojakin kenkiä ja siten antaa uusi elämä vähän kovia kokeneille jalkineille. Itse päädyin koristelemaan uudet kengät, koska viime kesäiset balleriinat on jo kävelty puhki.

Toivottavasti ilmat jatkuvat yhtä kauniina ja aurinkoisina, mitä ne ovat olleet tässä pari viimeistä päivää. Ihanaa, kun alkanut pikku hiljaa tuntua siltä, että kesä on tulossa! Mukavaa viikonloppua!

Jos viime kesäiset mandaloin ja kukin koristellut farkkuni ei muistu mieleen, niin löydät ne tämän linkin takaa!


torstai 18. toukokuuta 2017

Väriä kirjastohuoneen seinälle

"Älä hätäile. Se on ensimmäinen käyttökelpoinen lause, jonka olen kuullut koko päivänä."
- Linnunradan käsikirja liftareille, Douglas Adams


Pari viikkoa sitten olin Moron peränkonttikirppiksellä myymässä kellarin ja mummolan aarteita ja pikaisella vessareissulla silmiini osui vanha rottinkinen käsityökori. Tällaiset korit taitavat olla heikkouteni, sillä tämä uusin on jo kolmas ja suurin niistä. Se on vähän vinksallaan ja vonksallaan, mutta se on ehjä ja vakaasti uskon, että se suoristuu, kunhan saan sen sisään vähän täytettä. Toistaiseksi se on vielä tyhjillään, mutta jotenkin minusta tuntuu siltä, että se huutaa sisäänsä villalankoja.

Samalla reissulla löysin myös The Ultimate Hitchhiker’s Guide -kirjan. Opukseni sisältää kaikki kirjasarjan kuusi osaa, joista tunnetuin on sen ensimmäinen osa: Linnunradan käsikirja liftareille. Se on yksi lempparikirjoistani ja löytyy suomennettuna kirjahyllystäni, mutta ajattelin, että se olisi mielenkiintoista lukea alkuperäiskielellä, juuri niin kuin se on kirjoitettu. Aloitin jo lukea kirjaa, mutta sen englanti on hieman liian vaikeaa, eli joudun vielä lukemaan muuta ennen kuin tämä aukeaa. Jos et ole vielä tutustunut kirjaan,  niin suosittelen! Se on loistava! Siinä seikkaillaan avaruudessa avaruusaluksella, jossa on äärimmäinen epätodennäköisyysmoottori, tutustututaan Vogonilaiseen runouteen ja siitä löytyy myös vastaus kysymykseen elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta.


Paikalliselta kirppikseltä löysin raanun viidellä eurolla. Se on niin iso, että siitä saisi vaikka sängyn päällisen. Raanuhan on perinteinen suomalainen seinätekstiili, joka on kudottu kangaspuilla. Niitä käytettiin alun perin peittoina ja makuualustoina ja vasta myöhemmin ne nostetiin seinälle. Näin ainakin taiteilija Elina Juopperi kertoo raanujen alkuperästä Aamulehden artikkelissa (tässä linkki). Tämä on kolmas raanuni. Ensimmäisen ostin pilkkahintaan kierrätyskeskuksesta ja se roikkui mummolan seinällä vielä viime viikkoon. Toisen löysin taas mummolan vintiltä, mutta se on nähnyt jo parhaat päivänsä. Myönnän, että molemmat raanut olen ostanut sen takia, että saatan tehdä niistä myöhemmin jotain, mutta vanhan, taidolla tehdyn ja ehjän tekstiilin saksiminen ja tuhoaminen tuntuu niin julmalta, etten ole varma miten raanujeni kanssa käy.

Ukkokulta nosti kirppikseltä löytyneen raanun kirjastohuoneen seinälle ja sain sillä hieman väriä muuten niin kovin valkoiseen seinään. Olen suunnitellut, että tekisin seinälle ryijyn, mutta tällä hetkellä tuntuu, ettei aika riitä niin suuritöiseen työhön. Ei ainakaan nyt, kun pikkuväki on pieniä ja oma aikani hupenee hupenemistaan. Kirjastohuoneen sohvalla aikaisemmin virkkaamieni tyynyjen seurana on kirjottu tyyny, jonka löysin jo aikoja sitten kirppikseltä. Olen yrittänyt esitellä sitä teille jo monesti, mutta en ymmärrä, että miten sen kuvaaminen on näin vaikeaa! Se on oletettavasti konekirjottu ohuen ohuella langalla villakankaalle ja maksoin siitä muistaakseni 1,50 eli halpa löytö oli tämäkin. Ihanaa torstai-iltaa sinulle. Tavataan taas!


lauantai 13. toukokuuta 2017

Virkattu pilkkutyyny

"Riittää, että olet lahjakas puoli tuntia päivässä. Useimmat eivät ole minuuttiakaan."
  - Alvar Aalto


Se on valmis, valmis, valmis, VALMIS! Tämän jutun kirjoittaminen ilman pientä hehkutusta on lähes mahdotonta, sillä taisin aloittaa tyynyn virkkauksen yli kuukausi sitten ja tässä matkan varrella on sattunut yhtä sun toista. Ensin aloin virkata kokonaan eri kuviota, mutta vino käsialani ei sopinut malliin. Sitten virkkasin, purin ja virkkasin, kun en meinannut osata päättää, että mitä teen tai miten teen. Kun olin päässyt vauhtiin, kuopus tuli ja saksi tyynynliinaa, mutta onneksi sain pelastettua sen. Vielä pisteenä ii:n päälle, tiputin lankakerän lastenrattaiden renkaan väliin sotkien langan, jonka tietysti huomasin vasta virkkattuani rasvaisen langan työhön. Niin, ja jouduinhan vielä viime metreillä purkamaan kokonaisen pallorivin pois, kun olin vahingossa virkannut yhden palloista liian pieneksi ja koska olin jo nähnyt niin paljon vaivaa tyynyn eteen, pakkohan se oli korjata. Onneksi kaikki päättyi onnellisesti, tyyny on nyt valmis ja minulla on leveämpi hymy kuin Liisa Ihmemaan Irvikissalla.

  
Virkkasin tyynyn Dropsin Safranista, jota kului yhteensä 250 grammaa. Minulla oli luonnonvalkoisen lisäksi neljää eri punaisen sävyä (löydät värit ja menekit postauksen lopusta). Ne kulkevat pohjalla välillä muuttuen tummemmaksi ja välillä vaaleammaksi. Koska väri vaihtui joka kerroksella ja alkuvaikeuksien takia osa langoista oli lyhyemmissä pätkissä, minulla oli taas lopussa melkoisesti pääteltävää. Osan langoista sain pääteltyä virkatessa ja toiset yhdistin niin, ettei pääteltävää jäänyt, mutta suurin osa taisi jäädä lopputalkoisiin. Lisää työtä aiheutti se, että värit vaihtuvat reunoilla niin, että tyynyn toinen puoli onkin valkoisella pohjalla olevia punaisia palloja. Halusin, että kaikki toisen puolen pallot ovat samanlaisia, joten jouduin vaihtamaan punaista kesken kerroksen, sillä toisella puolella värit kulkevat eri tahdissa. Tässä oli oma työnsä, mutta pirskatti kun lopputulos onkin hieno!


Tämä mallihan on oikeasti Molla Millsin pilkkukassi Mollan toisesta Virkkuri -kirjasta, mutta halusin tehdä tyynyn ja tyynyn minä tein. Pidin mallista tosi paljon! Se on mukavaa virkata, kun siinä toistuu sama kuvio ja virkatessa voi katsella vaikka telkkaria. Itse taisin katsella pari tuotantokautta Top Gearia tätä tehdessä. Vino käsialani aiheutti kuitenkin vaikeuksia mallissa. Palloista tuli vähän vinoja ja jos olisin virkannut pallot suoraan keskelle, ne olisivat ylimmällä kerroksellä jossain ihan muualla kuin tuossa, missä nyt ovat. Jouduin myös siirtämään välillä sivusaumaa muutaman silmukan vasemmalle, jotta toisen puolen erivärinen pohja ei  näkyisi toiselle puolelle. Vetoketjun jätin pois ja virkkasin päätysaumat kiinni. Vaikka tyynyssä oli oma hommansa ja se totta vie kiusasi monen muun työn edestä, tämän virkkaus oli aivan ihanaa ja olen enemmän kuin tyytyväinen tyynyyni!

Aikaisemmat postaukseni tästä työstä:


  
Tässä vielä lankamenekit ja värikoodit, jos haluat tehdä samanlaisen tyynyn. Sen sijaan että virkkaat pohjan neljällä värillä ja päättelet kaikki tuhat ja yksi lankaa, voit valita yksivärisen langan kaveriksi jonkun liukuvärjätyn langan. Huomioi kuitenkin, ettei siinä ole samaa väriä mikä yksi värinen on, niin se ei sotke kuviota. Näin pääset paljon helpommalla päättelyn kanssa ja lopputulos on yhtä ihanan kirjava! 

Drops Safran luonnonvalkoinen (18) - n. 100 g
Drops Safran vaalea roosa (01) - n. 25 g
Drops Safran keskiroosa (02) - n. 50 g
Drops Safran kirsikanpunainen (55) - n. 50g
Drops Safran verenpisara (15) - n. 25 g
 Yhteensä: 250 g

Mukavaa viikonloppua ja hyvää äitienpäivää!

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Gluteenittomat Raparperi-valkosuklaamuffinsit

 Hymyile elämälle, niin elämä hymyilee sinulle.
- sananlasku


Raparperi-valkosuklaamuffinsit ovat herkkuja! Muffinsin sisällä on makea raparperisydän ja päällä reilusti herkullista valkosuklaata. Vaikka muffinit ovat gluteenittomia, näitä voi hyvin mielin tarjota kaikille herkkusuille. Meillä muffinssipellillinen ei kestä yhtä iltaa pidempää, koska nämä ovat niin ukkokullan kuin pikkuväen mieleen. Jos et ole valkosuklaan ystävä, voit tehdä muffinssit ilman sitä, koska valkosuklaata on vain muffinsin päällä.

Olen keittänyt raparperihillon ryöpätystä raparperista, koska en voi syödä niitä ilman. Jos haluat ryöpätä raparperit ensin, niin laita ne hetkeksi kiehumaan runsaaseen veteen, valuta raparperista sen jälkeen ylimääräiset nesteet ja laita ne kattilaan. Keitä hilloksi hillosokerin kanssa ja mausta ripauksella vaniljajauhetta. Anna hillon jäähtyä ja valuta siitä uudestaan kaikki ylimääräinen neste, ettei se kostuta muffinsseja liikaa. Jos et jaksa tehdä hilloa itse, osta se kaupasta. Olen pursotanut hillosydämen muffinsien sisään pursottimella.

   

GLUTEENITTOMAT RAPARPERI-VALKOSUKLAAMUFFINSIT

n. 12 kpl

Näitä tarvitset:
3 isoa luomumunaa
1 dl sokeria
½ dl rapsiöljyä
3 dl Semperin Fin Mixiä
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljajauhetta

n. 180-200 g raparperihilloa
valkosuklaata

Näin se käy:
Jos olet tehnyt hillon itse, valuta siitä ylimääräinen neste sihdissä. Vatkaa munat ja sokeri. Kääntele varovaisesti sekaan öljy. Sekoita keskenään kuivat aineet ja sihtaa ne taikinaan. Sekoita hyvin. Lusikoi taikina muffinssivuokiin ja pursota hillo taikinan sisään. Yritä sihdata mahdollisimman ylös, sillä täyte painuu paistaessa alas. Paista 180 asteessa n. 15-20 min tai niin kauan, että ne ovat hitusen ruskeita päältä. Älä päästä liian kuivaksi. Anna muffinssien jäähtyä hetki. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja koristele muffinsit sillä. Käytin itse pursottamiseen leivinpaperista tehtyä tötteröä.


Raparperimuffinsit ovat tuoneet lohdutusta tähän viikkoon, kun olemme jatkaneet mummolan tyhjennystä ja taistelleet flunssaa vastaan. Oma sairastaminen on aivan toisarvoista siinä kohtaa kun pikkuväki on kipeänä. Sitä tekisi kaikkensa, että saisi pienet ihmeet kuntoon ja he jatkaisivat remuamista tuttuun tapaansa. Onneksi naapurin antama kitara on pitänyt huolen, ettei talossamme ole ollut turhan hiljaista. 

Mukavaa viikonjatkoa. Toivottavasti näemme viikonloppuna tyynynpäälisen merkeissä! Enää kuusi kerrosta ja se on valmis! Haluaisin saada sen jo valmiiksi, sillä mielessäni olisi jo tuhat ja yksi muuta työtä.


lauantai 6. toukokuuta 2017

Mummolaa tyhjentämässä

"On vain kaksi kestävää perintöä, jotka kannattaa antaa lapsilleen: juuret ja siivet."
    - Toimittaja Hodding Carter (1907-1972)

   
Isovanhempieni talo myytiin ja viime viikot olemme tyhjentäneet sitä. Olisin halunnut ostaa talon, mutta emme tarvinneet toista omakotitaloa, eikä meillä olisi siihen ollut varaakaan. Vaikka luopuminen on haikeaa, on talon myyminen myös helpotus, sillä nyt voin lopettaa siitä haaveilun ja voin siirtyä ajatuksissani eteenpäin. Talo on isäni lapsuuden koti, jonka isoisäni rakensi 50-luvulla, joten varmasti sanomattakin selvää, että se on minulle rakas. Sen pihassa kasvaa isäni ja setäni istuttama mänty ja mummon ruusut. Vaikka talossa on vuosien mittaan tehty remonttia; maalattu ja tapetoitu, niin silti siinä on paljon vanhaa jäljellä. Se olisi mitä täydellisin talo, mutta ihan kaikkea ei vain voi saada. Lohduttaudun ajatuksella, että saan mukaani kaikki ihanat muistot, jotka minulla on.


Ajattelin aina, että saan talosta itselleni harrastetilat ja ehkä myöhemmin mahdolliset työtilat. Minun oli tarkoitus kutoa ja värjätä siellä, kun pihassa on oma kaivo. Kasasimme viime syksynä kangaspuuni sinne, mutta kutomaan en ehtinyt. Talossa oli vain peruslämmitys päällä ja puulämmitys oli hieman epäkäytönnöllinen. Parin tunnin kutomisen takia minun olisi pitänyt lämmittää koko omakotitalo, enkä ole kaksinen takan sytyttäjä. Kutominen siellä jäi, koska sormet kohmeessa ei tehnyt mieli paukuttaa kangaspuita. Nyt saan pakata puut kasaan ja etsiä niille uuden paikan.


 
   
Suurimman osan ns. aarteista olimme jo pelastaneet talosta. Mummon langat vein jo aikoja sitten ja niillä tein mm. Maire-neulegraffitin (löydät sen täältä). Poikien huoneen kaappi löytyi verstaan seinältä (sen löydät täältä) sekä kesäisin kuistillamme oleva marjapuuron värinen keinutuoli on mummolan vanha (kurkkaa tänne). Vintiltä löytyi kuitenkin vielä aarteita, kuten setäni vanha kasvisto ja isäni Kasvioppi, jonka kuvitus on aivan ihana. Siitä saisi tehtyä ihanan leikekirjan, jos raskisin saksia sitä. Kesähuoneen seinältä poimin mukaani Sarah Kayn taulut, joille etsin nyt kuumeisesti paikkaa. Murheellisin löytö oli kuitenkin isovanhempieni vanha valokuvakansio, josta on kaikki kuvat irroitettu ja poltettu. Emme oikein vieläkään ymmärrä, että minkä takia isovanhempani halusivat tuhota kaikki kuvat.
    

    
Tämän illan pengoin kellaria ja kaappeja ja pakkasin kuplan aarteilla ja suuntaan heti aamusta Tampereelle. Huomenna järjestetään taas Moron peräkonttikirppis Tampereen keskustorilla ja sain sinne myyntipaikan. Keräilyn kurjana puolena on se, että jotta taloon mahtuu uutta tavaraa, pitää toisesta päästä vähentää, enkä minä ihan kaikkea mummolan tavaroitakaan tarvitse. Toivon mukaan mm. mummon kengät, jotka eivät kuuna päivänä mahdu jalkaani sekä laukut löytävät uuden kodin. Jos aamulla tulee taivaan täydeltä kissoja ja koiria, niin kirppis taitaa jäädä osaltani väliin. En lähde kokeilemaan, että saanko itseni kipeäksi. Jos aurinko paistaa ja näet siellä kuplan täynnä aarteita. Tule sanomaan heippa! Olisi mukava nähdä! 


torstai 4. toukokuuta 2017

Näin korjaat virkatun työn

"Mutta kyllä äiti tietää miten kaiken voi pelastaa." 
(Muumipeikko ja pyrstötähti)



  
Perheen pienin pääsi käsiksi saksiini, eikä hän tietenkään tyytynyt leikkaamaan paperia vaan sitä ihanaa Molla Millsin tyynynliinaa, jota virkkaan jo kolmatta viikkoa. Olen yleensä todella tarkka, mihin jätän käsityöni ja eteenkin sen kanssa, missä säilytän saksiani, mutta viime viikonloppuna ajatuksissani jätin korin olohuoneen pöydälle ja kun tulin takaisin vastassa odotti saksittu tyynynliina. Onneksi Dropsin Safran -lanka on virkattuna sen verran paksua, ettei pieni mies ehtinyt leikata kuin kaksi ensimmäistä kerrosta työstäni, mutta olihan niissäkin tarpeeksi. Varsinkin kun ne oli ne työn ensimmäiset kerrokset eikä viimeiset.

Laitoin maalarin teipin saksitun kohdan päälle, ettei se purkaannu ja sain rauhassa miettiä, mitä teen työlleni. Olin virkannut tyynynliinaa jo niin pitkään, että purkamisen työnsin mielestäni heti. Kuten aina ennenkin parhaat ideat tulevat yöunien aikana, joten seuraavana aamuna kun heräsin, tiesin miten korjaan tuon. Kirjoitin sinullekin ohjeen, jotta voit pelastaa työsi, jos sille sattuu käymään yhtä kurjasti. Jos tiedät lisää vinkkejä aiheesta, niin kuulen ne mielelläni. En todellakaan tiedä, miten virkkaus kuuluisi korjata, mutta näin minä sen tein.

Huom! Olen virkannut työtäni pyörövirkkauksena ja virkkaan aina yhteen suuntaan. Jos olet tehnyt omaasi tasona, niin muista noudattaa virkkaussuuntaa eli käännä myös korjatessa työ.

Vinkki! Koska ahtaassa välissä virkkaaminen oli vähän kinkkistä, niin ainakin itse sain siistimmän käsialan, kun virkkasin pienemmällä koukulla, mitä normaalisti olen virkannut työtä. Jos virkkaat yksipuolista työtä. Yritä tehdä korjauksessa tehtävät piilosilmukat ja ketjusilmukat nurjalle puolelle. Työstäsi tulee näin siistimpi.




1. Ota ensin varovaisesti pois teippi, jolla olet suojannut työsi. Itse en huomannut ensin kostuttaa teippiä, mutta se lähtee varmasti niin siistimmin irti. Poimi ensimmäisen ehjän kerroksen silmukoiden pohjalenkit koukulle tai neulalle. Itselläni on tuossa kakkosen bambukoukku ja se on ehkä hieman liian järeä tähän tarkoitukseen (katso kuva yllä).
  



2. Pura varovaisesti pois rikkoutuneet ja muutama silmukka niiden ympäriltä, jotta pystyt päättelemään langat. Laita neulat, silmukkamerkit, klemmarit tai hakaneula silmukoihin, ettei ne karkaa ja työ ala purkautua (katso kuva yllä). 
  



3. Aloita korjaaminen alimmasta rikkoutuneesta kerroksesta. Ota lankaa ja poimi koukulle työn viimeinen silmukka ennen rikkoa. Korjaa kerros virkkaamalla ja yhdistä se piilosilmukalla työn ensimmäiseen ehjään silmukkaan. Tee ketjusilmukka, katkaise lanka ja vedä se silmukan läpi.

Minulla oli korjattavana työn ihan ensimmäinen kerros, joka on tehty ketjusilmukoilla eli aluksi virkkasin ketjusilmukoita (katso kuva yllä).
 




5. Ota lankaa ja poimi koukulle seuraavasta kerroksesta viimeinen ehjä silmukka. Virkkaa puretut silmukat normaalisti ja yhdistä korjauspätkä työhösi piilosilmukalla. Tee ketjusilmukka, katkaise lanka ja vedä se silmukan läpi (katso kuva yllä). Toista tätä vaihetta niin monta kertaa, että olet viimeisessä kerroksessa. 





6. Olet nyt korjannut kaikki muut paitsi sen ihan viimeisen kerroksen ja sinun pitää yhdistää korjaamasi pätkä työhön, ettei siihen jää rakoa. Sujauta koukku silmukkaan ja virkkaa silmukka normaalisti. Ota koukku pois silmukasta, työnnä se vasemmalta varovaisesti viimeisen ehjän kerroksen silmukan kahden pohjalangan läpi ja ota silmukka koukulle. Vedä silmukka pohjalankojen läpi. Sujauta koukku silmukkaan ja virkkaa taas silmukka (tässä tapauksessa pylväs). Toista nin monta kertaa, että olet taas virkannut aukon umpeen. Yhdistä piilosilmukalla, tee ketjusilmukka, katkaise lanka ja vedä se silmukasta läpi. 
  


 
7. Päättele langat huolellisesti, ettei työ ala purkautua. Lankojen määrä viimeisessä vaiheessa oli jo aika huima, mutta en uskaltanut päätellä niitä, koska pelkäsin, että joudun tekemään työn uudestaan.


Mielestäni sain ihan siististi korjattua työn, eikä minua harmita se, että kerrankin jätin purkamatta. Tarkkasilmäinen ehkä huomaa, että jotain tässä on nyt tapahtunut. Luotan kuitenkin siihen, ettei kukaan tule katselemaan tyynyjäni viiden sentin päästä. Yritän aina lohduttautua, että kaikella on tarkoitus, mutta nyt oli uskoni koetuksella. Ilmeisesti minun oli nyt tarkoitus oppia korjaamaan rikkoumia. Näin jälkikäteen olen äärimmäisen kiitollinen siitä, ettei pieni saksinut itseään, vaikka juuri sillä hetkellä, kun katsoin rikottua työtäni se ei ollut mielessä.
  
Ihanaa ja aurinkoista loppuviikkoa sinulle. Yritän palata vielä viikonloppuna. Tyhjennämme juuri mummolaa ja minulla on vähän tavaroita arkistoitana. Haluaisin säästää kaiken, mutta tiedäthän sen, ettei se ole mahdollista.