torstai 20. huhtikuuta 2017

Gluteenittomat vohvelit

"Vain tylsät ihmiset ovat säkenöiviä aamiaisella."
- Oscar Wilde


Vohvelit ovat ihania! Niin ihania! Meillä on syöty vohveleita niin aamiaiseksi, välkkäriksi kuin iltapalaksi ja aina ne maistuvat yhtä herkuille, eikä pikkuväkeä tarvitse kahta kertaa kutsua pöytään. Vohveleiden seurana on kermavaahtoa ja marjoja, mutta hyviä nämä ovat pelkän itse keitetyn hillonkin kanssa. Kokeilin tehdä vohveleita myös kermaan, mutta mielestäni nämä maistuvat yhtä ihanalle maitoon tehtyinä. Jos kuitenkin haluat käyttää kermaa, niin lisää kivennäisvettä silloin tuplamäärä. 

Tuon kauniin Arabian lautasen löysin mummolan vintiltä ja se on anoppini peruja. En tiedä sarjan nimeä, sillä pohjassa ei ole muuta kuin kruunuleima. Kaunis se kuitenkin on!

GLUTEENITTOMAT VOHVELIT

n. neljä vohvelia

Näitä tarvitset:
1 iso luomu muna
2 dl maitoa
0,5 dl kivennäisvettä
1 pss Farinan lettujauhoseosta
1/4 tl suolaa
1 rkl voita sulatettuna ( n. 10 g)

Näin se käy:
Sekoita ainekset keskenään kivennäisvettä lukuunottamatta. Anna turvota n. puoli tuntia. Lisää kivennäisvesi ja paista vohveliraudassa. Syö heti!


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Heleniuksen verhoista Molla Millsin palloihin

"Onni on mielentila, asenne, ja jollei sitä opettele ja harjoittele tässä hetkessä, sitä ei koskaan koe."
- Maxwell Maltz.

 
Meillä on niin oudon näköistä, kun melkein kahdeksan vuotta ikkunassa roikkuneet Marimekon Kaivot vaihtuivat kirppikseltä löytämiini Heleniuksen Merivuokko verhoihin (Design Kaarina Kalliomäki). En halunnut saksia yli kaksimetrisiä Heleniuksen verhoja, vaan selvisin lyhentämisestä pelkillä käännöksillä. Verhojen alakäännökseen on piilotettu yli 30 senttiä kangasta ja yläosassa kuutisen senttiä. Ompelin verhojen yläreunaan nauhan, johon pujotetaan pienet koukut, joilla verhot roikkuvat verhotangossa. Näin minun ei tarvitse pelätä, että klipsut repivät reikiä verhokankaaseen. Verhojen hulpioreunan, johon on painettu valmistajan ja suunnittelijan tiedot, käänsin nurjalle puolelle ja silitin kiinni liimanauhalla. Näin verhojen reuna on siisti, eikä valkoinen hulpio näy aniliininpunaisista verhoista, mutta tarpeelliset kankaan tiedot ovat tallessa seuraaville sukupolville.


Samalla vaihdoin myös kirjastohuoneeseen verhot. Ne ovat Urjalan terveyskeskuksen vanhat verhot, jotka ostin muutama vuosi sitten huutokaupasta. Ne olivat hutiostojen hutiosto. En tarkistanut laatikkoa missä nämä olivat ja hetken mielijohteesta huusin itselleni kasan kankaita ja maksoin itseni niistä kipeäksi. Yritin myydä verhoja muutamaan kertaan, mutta ne eivät kelvanneet kenellekään. Nyt kun katson verhoja, voi miten olenkaan onnellinen, etten saanut näitä myytyä niitä. Ne sopivat niin hyvin kirjastohuoneeseen! Kangas on paikka paikoin haalistunut, mutta sitä ei näe ikkunassa. Pääsiäisen kunniaksi kiinnitin ikkunaan myös pikkuväen kanssa askarrellut tulppaanit. Mielestäni meillä on nyt niin viihtyisää!


Kaikki tuhat ja yksi lankakerää, jotka ostin alennusmyynnistä ovat siististi kaapissa ja uusi työ on jo koukulla. Virkkaan Molla Millsin toisen Virkkuri -kirjan pallotyynyä Dropsin Safranista. Pidän mallista ja kuviosta, mutta en osaa sanoa, että pidänkö valitsemistani väreistä. Haluan, että tyyny sopii värimaailmaltaan aikaisemmin virkkaamani tyynyn kanssa, mutta joku tässä nyt ei oikein ole kohdillaan (löydät tyynyn tämän linkin takaa). Lisäksi käsialani vetää oikealle, eikä ympyröistä tule pyöreitä. Taistelen itseni kanssa, etten alkaisi taas purkamaan. Kun työtä katsoo vähän kauempaa se näyttää aivan ihanalta, mutta tehdessä kuviota tulee sihrustettua niin läheltä, etten näe muuta kuin omat virheeni. Ehkä on viisainta virkata vielä pari kerrosta lisää ja nukkua yön yli ennen kuin teen hätiköityjä päätöksiä. Toisaalta tämän virkkaus on niin ihanaa, ettei pienet purkamiset haittaa! Aurinkoista pääsiäistä sinulle! Tavataan taas!



lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kevät on roskisdyykkarin kulta-aikaa

 "Ruukku tihkuu sitä, mitä se sisältää."
    - Kiinalainen sanonta


Kevät on loistavaa aikaa tehdä löytöjä keräysastioista, koska tähän aikaan vuodesta mökkejä ja varastoja siivotaan ahkerasti. Pari päivää sitten keräyspisteen ohi kävellessä näin suihkun keraamisen altaan metallinkeräysastiassa ja minun oli pakko mennä tarkistamaan, että näinkö oikein. Ukkokulta oli taas vaimostaan ylpeä, kun pengoin laatikkoa takamus kohti taivasta, mutta eihän näitä aarteita voinut jättää sinne laatikon pohjalle.

Astiassa oli useampi uudempi keksipurkki, enkä meinannut ensin edes erottaa niiden joukosta laatikon pohjalla lojuvaa Hangon Keksin perhosrasiaa. Tässä kaunottaressa on myyty keksejä ja vohveleita 50-luvulla. Ostin muutama vuosi sitten huutokaupasta Hangon keksin kolibrirasian (löydät siitä kertovan postauksen tästä), joten oli mukavaa saada sille kaveriksi perhosrasia. Tuntuu aivan uskomattomalta, että joku on heittänyt tämän aarteen ja näin hyväkuntoisena pois. Pesaisin sen ja sain siitä siistin ja kauniin rasian muliinilangoilleni.

   
Hyväkuntoisten emaliastioiden löytyminen yllättää aina, sillä emali on ollut jo pitkään suosiossa ja ihan rupusistakin purkeista pyydetään kirppiksillä maltaita. Emalikipot pääsevät kukka- tai yrttipurkeiksi, jos en niille muuta käyttöä keksi, mutta punaista puolalaista kaadinta tarvitsen varmasti värjäyksissä ja matalasta, ilmeisesti vanhasta uunivuuasta sain kätevän pikkutarjottimen kirjontavälineilleni. Vanhan raastimen otin hetken mielijohteesta, vaikka sille en äkkiseltään keksi mitään käyttöä. Saatan tarvita sitä vielä joskus askarteluissa.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä esittelen vanhan samovaariin, jonka kaivelin metallinkeräyksestä jo vähän aikaa sitten. Edellinen omistaja ei ollut edes ottanut käyttöohjeita sen sisältä pois, mutta eipä venäjänkielisten ohjeilla paljoa viisastu. Keittimen sisällä on myös johto, mutta en ole vielä kokeillut toimiiko samovaari, koska tuskin keittelen sillä teetä. Ajattelin, että tästä saisi hienon, vähän erilaisen lankakorin muiden joukkoon. Mukavaa viikonloppua! 
 


keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Lankalaihis 2017 1 / 4

"Aikaa on täysin riittävästi. Kyse on vain tehtävien tärkeysjärjestyksestä."
    - Peter Drucker


Käyn lankalaihiksen takia neljästi vuodessa läpi, mitä kaikkea olen tehnyt kuluneen kolmen kuukauden aikana ja lasken yhteen sinä aikana ostetut langat. Lankalaihis on lähtöisin Näppituntuma-blogista ja siinä on tarkoituksena vähentää lankavarastoja vuoden aikana. Toiset onnistuvat tässä, mutta minulla varastot eivät ole koskaan vähentyneet. Sen sijaan ne ovat joka vuosi kasvaneet kasvamistaan. Tämän vuoden tavoitteenani on vähentää 37,8 kilon varastoja viidellä kilolla.

Alkuvuosi on ollut kiireinen, enkä ole ehtinyt tehdä läheskään niin paljoa kuin olisin halunnut. Meillä eletään parhaillaan ruuhkavuosia ja aika, jonka käytän käsitöihin on vähentynyt paljon vuoden takaisesta. Yksi ratkaisuni tähän ikuiseen aikapulaan on ollut se, että olen vähentänyt somen käyttöä (lisää somesta ja somelomistani voit lukea täältä) ja somettomien sunnuntaiden myötä sain lisää aikaa käsitöille. Virkkasin meille koristetyynyn (tässä linkki) ja kirjoitin myös ohjeen, miten palat saa yhdistettyä virkkaamalla (linkin ohjeeseen löydät täältä). Ystävänpäiväksi virkkasin ja huovutin mukinlämmittimet (löydät ne täältä) ja niiden jälkeen aloin virkata vauvanpeittoa, jonka tekemisessä vierähti puolitoista kuukautta (löydät peiton täältä). Viimeisimpänä työnäni tein ihanat myssyt meidän pikkuväelle yhteistyössä Lankamaailman kanssa (löydät myssyt ohjeineen täältä).

Virkkauksiin myötä lankakaappini on keventynyt 1,04 kilolla. Ainoa kudontatyö, jonka tämän kevään aikana olen esitellyt, on ollut ruusukastuolimatto, johon lankaa kului yhteenä 640 grammaa (löydät maton täältä). Kokonaiskulutukseni oli siis yhteensä 1,68 kiloa. Valitettavasti olen ostellut ja saanut lankoja yhteensä 1,25 kiloa. Ensimmäisen vuosineljänneksen aikana olen onnellisesti laihiksen puolella, mutta tiukille tekee, että seuraavasta kolmesta kuukaudesta selviän samalla tavalla. Ostin alennusmyynnistä laatikollisen Dropsin Parisia ja Safrania ja näiden myötä lankavarastoni taas pursuavat! Puolustukseksi voin varmasti kertoa, että olen kokoamassa materiaalia seuraavaa väripostausta varten ja jotta voin sen kirjoittaa, tarvitsen siihen paljon värejä. Ihanaa viikon jatkoa sinulle rakas lukija! Tavataan taas!

Jos haluat kurkata, miten minulla meni viime vuonna, löydät vuoden 2016 kootut virkkaukset täältä


keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Virkattu siksak -myssy

"Paras tapa tehdä lapsia on tehdä heidät onnellisiksi."
    - Oscar Wilde
 

YHTEISTYÖSSÄ: LANKAMAAILMA

Sain Tampereen Lankamaailmalta yhteistyön merkeissä muutaman kerän Hjertegarnin Merino Cottonia ja virkkasin siitä pikkuväelle ihanat kohopylväin koristellut myssyt. Nämä on virkattu vähän samaan tapaan kuin viime syksyiset kierremyssyt (löydät ne täältä), mutta nyt kuvio muuttaa suuntaa. Minun piti ensin tehdä myssyt kaksiväriseksi, mutta jouduin luopumaan suunnitelmista, koska niiden virkkaus oli niin hidasta, että pelkäsin juhannuksen tulevan ennen kuin myssyt ovat valmiina. Jätin myssyistä tupsut pois, jotta niitä voi pitää pyöräilykypärän alla ja tein niistä hieman isommat, jotta ne varmasti peittävät korvat ja mahtuvat vielä ensi syksynäkin.

Virkkasin ensin kolmen ja puolen koukulla, mutta myssyistä tuli kovia koppuroita, joten purin ja vaihdoin nelosen koukkuun. Nyt myssyt ovat ihanan pehmeitä ja varmasti lämmittävät viileinä kevät aamuina. Lankana tuo Merino Cotton on ihanan pehmeään ja mukavaa virkata. Se pysyi hyvin kasassa, vaikka ihan ensimmäisellä yrittämisellä en saanut myssyjä tehtyä. Yhteen myssyyn minulla meni 66 grammaa lankaa.

Kirjoitin myssyille ohjeen. Se on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen. Kuvio muodostuu ristiin virkatuista pylväistä, joiden välissä on aina kuusi pylvästä. Koska pylväiden ristiinvirkkaus jättää ilkeitä reikiä molemmin puolin kuviota, paikkasin reiät virkkaamalla kohopylvään kanssa samaan aina yhden pylvään, jonka heti kavensin virkkaamalla sen yhteen viereisen pylvään kanssa. Ainoa kohta missä sinun pitää olla tarkkana on se, missä kerros vaihtuu, sillä siinä pylväsmäärät muuttuvat kuvion suunnan mukaan. Jos et kavenna tai lisää pylväitä tuossa välissä, niin se alkaa kaventua ja leventyä. Lisäksi kerroksen vaihtumiskohta aiheutti minulle harmaita hiuksia, kun sen kohdalle osui kohopylväät.

Tällä ohjeella tulee myssy sopii lapsen päähän, jonka päänympärys on n. 50 senttiä. Jos haluat tehdä myssystäsi isomman, niin tee alkuun hieman enemmän silmukoita, mutta huomioi, että luvun pitää olla kahdeksalla jaollinen, sillä mallikerta on aina kahdeksan silmukkaa. Pituutta myssyyn saat helpoiten virkkaamalla resoria korkeammaksi eli toista kerrosta kolme muutaman kerran. Jos taas haluat tehdä myssystä pienemmän, niin pääset helpoimmalla, kun virkkaat sen ohuemmasta langasta. Pyrin kirjoittamaan ohjeen niin tarkasti ja huolellisesti kuin osasin. Jos kuitenkin huomaat siinä jotain virheitä, niin ole ystävällinen ja kerro minulle.

Jos kohopylväiden ristiin virkkaus ei ole sinulle entuudestaan tuttua, niin tämän linkin takaa löydät kuvalliset ohjeet.


Lyhenteet:
kjs ketjusilmukka
ks kiinteäsilmukka 
pp puolipylväs
p pylväs
kepp pitkäkohopylväs  etukautta (eli kaksoispylväs, jonka virkkaat kohona)

Virkkaa alkuun 88 ketjusilmukkaa ja yhdistä se piilosilmukalla renkaaksi. Muista tarkistaa, ettei ketju ole kierteellä!
1. krs. Kjs, pp, virkkaa kierros loppuun pylväillä. Merkitse kierroksen vaihtumistakohta ja jatka virkkaamista spiraalina
2.-3. krs. (2 p, 2 kepp) kierros loppuun (resori)
4. krs. 2 p (2 x kepp, 6 x p) kierros loppuun, 4 p,
5. krs. Kierto vasempaan alkaa. 1 p, {2 p yhteen, jätä kepp virkkaamatta ja virkkaa vasta seuraaviin p:iin 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (virkkaa 1. p samaan viim. pp:n kanssa), 2 p} x 10, 2 p yhteen, jätä kepp virkkaamatta ja virkkaa vasta seuraaviin p:iin 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa) 2 p yhteen (virkkaa 1. p samaan viim. pp:n kanssa), 1 p
6. krs. 2 p yhteen, 1 p, {2 p yhteen, jätä kepp virkkaamatta ja virkkaa vasta seuraaviin p:iin 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (virkkaa 1. p samaan viim. pp:n kanssa), 2 p} x 10,  2 p yhteen, jätä 1 kepp virkkaamatta ja virkkaa vasta seuraaviin p:iin 2 pp, palaa virkkaa 2 kepp (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa, 2 p yhteen (virkkaa 1. p samaan viim. pp:n kanssa, 2. p seuraavan kerroksen 1.p )
7.krs. 3 p {2 p yhteen, jätä kepp virkkaamatta ja virkkaa vasta seuraaviin p:iin 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (virkkaa 1. p samaan viim. pp:n kanssa), 2 p} x 10, 2 p yhteen, jätä 1 kepp virkkaamatta ja virkkaa vasta seuraaviin p:n 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa),
8. krs. 2 p yhteen (virkkaa 1. p samaan viim. pp:n kanssa), 3 p, {2 p yhteen, jätä kepp virkkaamatta ja virkkaa vasta seuraaviin p:iin 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (virkkaa 1. p samaan viim. pp:n kanssa), 2 p} x 10, 2 p yhteen, jätä kepp virkkaamatta ja virkkaa vasta seuraaviin p:iin 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa)
9. krs. Ei kiertoa. 6 p (tee 1. samaan pp:n kanssa), {2 kepp (1. Samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (1. samaan kepp:n kanssa), 5 p, } x 10, 2 kepp (1. Samaan viimeisen p:n kanssa)
10. krs  Kuvio vaihtaa suuntaa. 4 p (1. samaan viim. kepp:n kanssa), {2 p yhteen, hyppää yhden p:n yli ja virkkaa 2 kepp, virkkaa kepp:n ali 2 pp (1. samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (1. p samaan kepp:n kanssa), 2 p } x 10, 2 p yhteen, hyppää yhden p:n yli ja virkkaa 2 kepp, virkkaa kepp:n ali 2 pp (1. samaan viimeisen p:n kanssa),
11. krs. 2 p yhteen, 3 p, hyppää yhden p:n yli ja virkkaa 2 kepp, palaa virkkaamaan kepp:n ali 2 pp, (1. samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (1. p samaan kepp:n kanssa), 2 p, {2 p yhteen, hyppää yhden p:n yli ja virkkaa 2 kepp, virkkaa kepp:n ali 2 pp (1. samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (1. p samaan kepp:n kanssa), 2 p } x 10, 1 p,
12. krs. 1 p, {2 p yhteen, hyppää yhden p:n yli ja virkkaa 2 kepp, virkkaa kepp:n ali 2 pp (1. samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (1. p samaan kepp:n kanssa), 2 p } x 11, 2 p yhteen (2. p seuraavan kerroksen 1.p )
13. krs. Hyppää yhden p:n yli ja virkkaa 2 kepp, palaa virkkaamaan kepp:n ali 2 pp (1. samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (1. p samaan kepp:n kanssa), 2 p, {2 p yhteen, hyppää yhden p:n yli ja virkkaa 2 kepp, virkkaa kepp:n ali 2 pp (1. samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (1. p samaan kepp:n kanssa), 2 p } x 9, 2 p yhteen, hyppää yhden p:n yli ja virkkaa 2 kepp, virkkaa kepp:n ali 2 pp (1. samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen (1. p samaan kepp:n kanssa), 1 p, 2 p yhteen, 1 p, 2 p yhteen (toinen p on seuraavan kerroksen 1.p )
14. krs. Ei kiertoa. Kavennukset alkavat. 2 kepp (tee 1. samaan p:n kanssa), {2 p yhteen, 3 p, 2 p yhteen, 2 kepp (1. samaan p:n kanssa)} x 10, 2 p yhteen, 1 p, 2 p yhteen, 1p, 2 p yhteen (toinen p on seuraavan kerroksen 1. p)
15. krs.  Kuvio vaihtaa suuntaa. Hyppää yhden kepp:n yli, 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp ylihypättyyn (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen, {2 p yhteen, hyppää yhden kepp:n yli, 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp ylihypättyyn (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen} x 9, 2 p yhteen, hyppää yhden kepp:n yli, 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp ylihypättyyn (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa), 2 p yhteen, 2 p yhteen (toinen p on seuraavan kerroksen 1.p )
16. krs. {2 p yhteen, hyppää yhden kepp:n yli, 2 pp, palaa virkkaamaan 2 kepp ylihypättyyn (virkkaa 1. kepp samaan viimeisen p:n kanssa)} jatka kierros loppuun
17. {Virkkaa 2 p yhteen, hyppää 2 kepp:n yli ja virkkaa 2 pp, palaa virkkaamaan ylihypättyihin kepp:iin 2 kepp } jatka kierros loppuun.
18. krs. 2 p yhteen, 1 p, {hyppää kepp:n yli ja virkkaa 2 pp yhteen, palaa virkkaamaan ylihypättyihin kepp:iin 2 kepp yhteen, 1 p}, jatka kierros loppuun näin.
19. krs. Virkkaa yhteen kolme silmukkaa: 1 p, hyppää kepp:n yli ja virkkaa pp, palaa virkkaamaan kepp.
20. Virkkaa aina kaksi kohopylvästä yhteen. Päättele langat. Voit halutessasi kiinnittää myssyyn tupsun, mutta sievä se on ilmankin.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Enneunia ja autiotaloja

"Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota."
  - Tove Jansson


Näin vuosi sitten unta, että olin penkomassa erästä pitkään tyhjillään ollutta taloa. En muista uneni talosta muuta kuin, että sen yhdellä seinällä paljon pieniä tauluja. Tiesin missä talo oikeasti on ja viime syksynä ohi ajellessa huomasin talon pihassa siirtolavan. Sanomattakin selvää, että kävin kurkkimassa lavalle, että mitä sieltä löytyy. Koska mielestäni ei ollut oikein, että menisin omin lupineni dyykkaamaan toisen pihassa olevaa lavaa, jätin talon oveen lapun ja pyysin talon omistajia ottamaan yhteyttä. Päivät kuluivat. Syyssateet tulivat ja menivät.  Eräänä päivänä lava oli tipotiessään ja lappuni roikkui vieläkin ovessa. Kävin hakemassa lapun pois ja monet kerrat talon ohi ajellessa, harmittelin kaatopaikalle joutuneita vanhoja aarteita.


Pari viikkoa sitten ajoin talon ohi ja huomasin sen pihassa auton ja miehen irroittamassa ikkunoita. Niin... tiesinhän minä, ettei pitkään asumattomana ollutta taloa kunnosteta. Se purettaisiin. Ennen kuin ehdin sen enempää ajatella, nousin jo talon rappusia ja pyysin päästä sisälle. Talo oli jo tyhjä ja purkutyöt aloitettu. Vain kammarin seinälle oli jätetty kellertyneitä papereita. Ne olivat talossa asuneen naisen, luultavasti keramiikkataitelijan muistiinpanot. Sain työmieheltä luvan ottaa ne mukaani ja niiden joukosta löysin värikartan. Minunlaiselle väreistä kiinnostuneelle käsityöharrastajallehan tämä on oikea aarre. Olen iltaisin pyöritellyt värikarttaa ja tutkinut sitä. Osa sen saloista on jo auennut minulle, mutta muutaman kanssa joudun kysymään neuvoa kudonnan opettajaltani. Jos sinua kiinnostaa tämä "väritietokone", niin näitä löytyy tälläkin hetkellä uutena Amazonin verkkokaupasta.


Olin jo lähdossä talolta, kun ohimennen kysäisin, että saisinko ostaa saunan oven, koska se oli mielestäni niin äärimmäisen kaunis. Mies katsoi minua hetken ymmällään, että hulluko tuo on, mutta soitti talon omistajille ja sain viedä oven mennessäni. Ajattelin, että vanha rapistunut maalipinta on kaunis kuvausalustana, mutta saisihan tästä myös upean pöydän vai mitä mieltä olet? Eikö kannattanutkin pelastaa vanha ovikaunotar talosta, jota ei enää ole. Seuraavalla viikolla talo nimittäin purettiin ja siitä on jäljellä enää tyhjä tontti ja tämä ovi. Pari päivää myöhemmin näin uutta unta, että olin taas penkomassa taloa ja seuraavan yönä olin ostamassa toista autiotaloa. Mielenkiintoista nähdä, miten tämä tarina jatkuu. Ilmeisesti minun pitää ainakin kysellä kansalaisopiston keramiikkakurssien perään, koska kaikella on aina tarkoituksensa, myös autiotalosta löytyneillä lasitusohjeilla. Mukavaa loppuviikkoa sinulle.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Moss Stitch -silmukoilla virkattu vauvan peitto

"Älkää pelätkö täydellisyyttä. Ette saavuta sitä koskaan!"
- Salvador Dali


Ihanaa! Se on valmis! Peitto, joka ei halunnut tulla valmiiksi, on nyt valmis! Tämä on aivan käsittämätöntä! Aloitin vauvapeiton virkkauksen jo helmikuun alussa. Aluksi en osannut päättää, että millaisen peiton teen. Kun löysin mieleisen kuvion, tein sen virheen, että virkkasin peittoa koko ajan kääntämättä sitä ja sen vuoksi peitosta meinasi tulla vino. Pari kertaa purettuani pääsin jo vauhtiin ja sain kun sainkin peiton tehtyä. Koska koko peitto on virkattu Moss Stitch -silmukoilla, en voinut päätellä lankoja työn edetessä virkkaamalla, joten lopuksi sain pääteltäväksi yli 300 langan pätkää. Niistä selvittyäni, aloin virkata reunusta. Ylpeänä levitin valmiin peiton lattialle ja vasta siinä kohtaa huomasin, että sen reunat kupruili ja aaltoili, eli pääsin taas purkutalkoisiin ja virkkasin reunan uudestaan. Olen siis tainnut virkata peiton pariin kertaan.

Ilmeisesti reunoille piilottamani langan pätkät aiheutti sen, että peitto oli reunoilta reilusti korkeampi kuin keskeltä sekä moss silmukoinnissa olevat ketjusilmukat aiheutti omat ongelmansa. Korjasin sen niin, että peiton lyhyellä sivulla virkkasin pylväitä yhteen kaventaen sitä muistaakseni kuudella silmukalla ja muuten kiersin peiton puolipylväillä. Näin sain peiton reunat aisoihin, mutta näkyyhän siinä vieläkin merkkejä siitä, ettei se ole ihan viivottimen kanssa tehty. Kulmat nousevat pari milliä, joka kertoo siitä, että niistä puuttuu yhdet silmukat, mutta olen näin tyytyväinen, sillä lähtökohta oli ihan kaikkea muuta kuin suorakaide. Lisäksi olen purkanut peittoa niin paljon, että puuvillalanka alkoi nyppääntyä, enkä uskaltanut purkaa enää yhtään kertaa, ettei koko peitto mene piloille. Jos en olisi ikuistanut matkaani tämän pienokaisen kanssa, epäilisi peiton saaja varmasti, että annan hänelle vanhan peiton.


Koska peitto on riemunkirjava ja hehkuu värejä, päädyin hyvin yksinkertaiseen reunukseen. Tosin lankojakaan ei olisi ollut kovin monimutkaisiin ja värikkäisiin silmukointeihin, joten senkin puolesta hyvin yksinkertainen malli oli oiva valinta. Reunoja kiertää vain kaksi puolipylväillä virkattua kerrosta ja viimeinen kerros on virkattu rapuvirkkauksella eli virkkasin normaalisti kiinteitä silmukoita, mutta virkkasin vasemmalta oikealle. Kulmista selvisin virkkaamalla pari ketjusilmukkaa rapusilmukan jälkeen. Mielestäni reuna on aivan ihana ja jos et ole vielä kokeillut rapuvirkkausta, niin suosittelen opettelemaan. Ainoa huono puoli siinä on se, että siinä näkyy helposti käsialan epätasaisuudet eli alussa silmukkani koko vaihtelee, mutta loppua kohden kireys vakiintuu. 

Moss Stich on kaunis silmukkamalli, mutta en tekisi sillä toista peittoa. Enkä ainakaan päättelisi sen reunoja vaan jättäisin langat hapsuiksi niin kuin ihanat lukijani minulle vinkkasivat viimeksi. Se hyvä puoli mossissa on, että peitto on saman näköinen molemmin puolin, eli siinä ei ole nurjaa tai oikeaa puolta. Suurin osa langoista oli Sinooperista ostettua Nice Maxi Cottonia ja se oli mukavaa virkata. Se pysyi hyvin kasassa, eikä levinnyt kierteeltä vaikka purinkin sitä monesti ja se oli tasalaatuista. Solmuja siinä oli muutamia, mutta niitähän langassa on aina. Tähän pieneen peittoon (68 cm x 95 cm) lankaa kului yhteensä 590 grammaa.

En helposti lannistu ja teen sitkeästi uusiksi, jos en ole tyytyväinen työn jälkeen, mutta nyt on myönnettävä, että minun teki jo luovuttaa. Oli aivan käsittämätöntä, miten näin pieni peitto voi viedä näin paljon aikaa ja kuinka se voi koetella näin. Minusta tuntui, etten saa koskaan peittoa valmiiksi. Lopputulos on kuitenkin niin kaunis, että näin jälkikäteen mietittynä purkaaminen kannatti. Mielestäni onnistuin värivalinnoissa ja peitto on kuin karamelli. Nyt alan virkata meidän pikkuväelle kovalla kiireellä kevätmyssyjä, sillä ilmat ovat jo ihanasti lämmenneet. Ihanaa viikonloppua sinulle.

Aikaisemmat postaukseni peitosta voit lukea tästä ja tästä.