sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

10 VINKKIÄ VIRKKAUKSEEN





Löysin kaapin perältä isoäidinneliöistä virkatun torkkupeiton, jonka virkkasin ensimmäiselle lapselleni, kun hän oli vasta muutaman kuukauden ikäinen. Peittoa käytettiin paljon vaunuissa, kun poikani nukkui pihalla pakkasen paukkuessa. Virkkasin peiton seiskaveikasta ja muistan, kuinka metsästin kesken loppunutta vihreää lankaa kaupoista, kun se ei enää ollutkaan Novitan värikartassa.


Peiton löytyminen oli ihanaa ja se on minulle rakas, koska se on se ihan ensimmäinen työni. En ollut virkannut sitten peruskoulun ja opettelin pylväiden virkkausta Youtuben avulla. Peitto on ensikertalaisen haparoivalla kädellä virkattu ja täynnä virheitä, mutta se on todiste siitä, että kaiken voi oppia. Niin opin minäkin virkkaamaan, vaikka aluksi se oli vaikeaa ja työlästä. Peiton jälkeen olen virkannut paljon, mutta mikään niistä ei vedä vertoja tälle, ihan ensimmäiselle työlle.


Meitä kaikkia käsityöharrastajia yhdistää yksi asia. Olemme jokainen aloittaneet joskus ja opetelleet sen, mitä osaamme nyt. Jokainen meistä on tehnyt joskus sen ihan ensimmäisen silmukan. Kukaan meistä ei ole syntynyt koukku kädessä! Kokosin tähän postaukseen parhaat virkkausvinkkini, jotka helpottavat virkkausta ja joiden avulla saat töistäsi siistimpiä. Nämä ovat sellaisia vinkkejä, joita käytän päivittäin ja olisin toivonut, että joku olisi kertonut nämä minulle jo aikaisemmin. Toivon, että näistä on sinulle iloa!



10 VINKKIÄNI VIRKKAUKSEEN



1. LENKKIALOITUS ELI MAGIC RING


Tänä päivänä korvaan poikkeuksetta aloituksen ketjusilmukkaketjun lenkkialoituksella. Lenkkialoitus tarkoittaa sitä, että ympyrää virkatessa korvaat aloitusketjun ketjusilmukat sormien ympärille kiepautettavalle lenkillä, jonka ympärille virkataan. Lopuksi lenkki kirIstetään ja aloituksesta tulee siisti ja napakka. Tällä tavalla tehdessä ei ole pelkoa, että aloitusreikä olisi liian pieni tai se jäisi liian isoksi.



2. ALOITUS ILMAN KETJUSILMUKKAKETJUA


Ristiin Rastiin -blogin Tuula näytti Kalevalan Meri -palassaan miten työn voi aloittaa ilman ketjusilmukkaketjua ja tämä on aivan loistava. Ainakin itse menen sekaisin ja saatan kymmeneen kertaan laskea, että montako silmukkaa työn aloitusketjussa on. Tällä tekniikalla voit aloittaa työn suoraan ensimmäisesta kiinteiden silmukoiden - tai pylväiden kerroksesta.



3. VAIN KAKSI KETJUSILMUKKAA KERROKSEN ALKUUN


Yleensä ohjeissa kehoitetaan korvaamaan kerroksen ensimmäinen pylväs kolmella ketjusilmukalla, mutta ainakin itselläni (ja monella muulla) suljettuna virkattuun työhön jää rako, joten virkkaan kerroksen ensimmäisen pylvään tilalle vain kaksi ketjusilmukkaa. Näin kerroksen vaihtumiskohdasta tulee huomaamattomampi ja siisti.
  

4. KERROKSEN ALOITTAMINEN ITSENÄISELLÄ KIINTEÄLLÄ SILMUKALLA TAI PYLVÄÄLLÄ


Tämä vinkki on korvaamattoman kallis! Kun aloitat uutta kerrosta esimerkiksi uudella värillä, kerroksen ensimmäinen kiinteäsilmukka tai pylväs yleensä korvataan ketjusilmukoilla. Jos et halua käyttää niitä, koska ne erottuvat työstä, voit aloittaa kerroksen myös suoraan kiinteällä silmukalla tai pylväällä.


Tai vaihtoehtoisesti voit aloittaa kerroksen ilman ketjusilmukoita myös näin: Tässä linkki Youtubeen.


5. PÄÄTTELY SAMALLA KUN VIRKKAAT


Päättely on monesti sellainen homma, että siitä haluaisi luistaa. Varsinkin jos työ on sellainen, että siinä on paljon värejä ja sen myötä langan pätkiä. Langanpätkät saa kuitenkin helposti pääteltyä niin, että virkkaat ne työnedetessä pylväiden alle piiloon. Kovin pitsimäisissä töissä tämä ei valitettavasti toimi, mutta monessa muussa työssä tämä on aivan ihana helpotus.


6. HUOMAAMATON VÄRIN VAIHTAMINEN


Työssä missä vaihtuu väri useasti, värin voi vaihtaa myös niin, että päätät kokonaan kerroksen, mitä olit virkkaamassa värillä 1. Ota väri 2 ja vedän se edellisen kerroksen silmukan ali ja tee solmu. Työnnä koukku silmukan ali ja nappaa lanka koukkuun ja vedä se työn oikealle puolelle, tee ensimmäinen ketjusilmukka. Sinulla on nyt uusi kerroksen alku. Jatka virkkausta ohjeen mukaan.

VINKKI! Voit tehdä uuden aloituksen pari silmukkaa aikaisemmin, niin kerroksen vaihtumiskohtaan ei jää näkymiin mitään kohoumaa edellisen kerroksen lopetuksesta ja uuden kerroksen aloitussolmusta.

VINKKI2. Voit mainiosti aloittaa uuden kerroksen myös itsenäisellä kiinteällä silmukalla tai pylväällä.

Tässä Bella Cocon video-ohjeessa näytetään värin vaihtaminen.


7. YKSI YLIMÄÄRÄINEN KETJUSILMUKKA


Yksi ketjusilmukka, mutta sitäkin tärkeämpi, eikä sitä sanota missään ohjeessa! Kun olet saanut työn valmiiksi tai haluat vaihtaa väriä ja katkaiset langan, tee vielä yksi ylimääräinen ketjusilmukka, jonka läpi vedät langan pätkän. Tämä viimeinen ketjusilmukka lukitsee langan ja estää työn purkaantumisen. Kuinkahan monta vuotta virkkasin ennen kuin bongasin tämän vinkin jostain.


8. INVISIBLE JOIN


Edellä kertomani päättely on hyvä tapa, mutta jos sen tekee työn viimeiselle kerrokselle esim matossa, ylimääräinen ketjusilmukka jää ikävästi näkymään. Työ missä kerros yhdistetään samankerroksen ensimmäiseen silmukkaan, yhdistämisen saa tehtyä näkymättömästi Invisible Join -tekniikalla. Ohjeistus on, että tämä tehdään neulalla ja langalla, mutta se onnistuu myös virkkauskoukulla.


9. PALOJEN YHDISTÄMINEN SAMALLA KUN VIRKKAAT VIIMEISTÄ KERROSTA


Jos teet suuri töistä työtä esim. palapeittoa ja vain on mahdollista, niin mieti tätä vaihtoehtoa! Esimerkiksi palapeittoa virkatessa palojen yhdistämisen ja sen mukana tulevan ylimääräisen päättelyn voi välttää yhdistämällä palat niin, että virkkaat ne toisiinsa viimeisellä kerroksella. Olen tehnyt tyynyn tällä tavalla ja viime kesänä virkkasin paidan. Yhdistämistapoja on monia, joten etsi se mieluisin ja työhösi sopiva.

Kirjoitin tähän ohjeen, kun virkkasin sohvatyynyn. Kuvalliset ohjeet löydät tästä.

 

10. PINGOTUS


Pingotusta ei pidä vähätellä! Se on tärkeää! Pingotuksessa työ saa oikean muotonsa. Siinä olevat rypyt ja rutut oikenevat ja työssä olevat kuviot aukeavat. Voit pingottaa työsi niiden valmistuttua tai työn edetessä esim. palapeittoa tehdessä. Kukkatöitä, kuten kransseja tehdessä pingoitan jokaisen pikkukukan ja -lehden erikseen. Pingotuksessa pitää kuitenkin varoa, ettei ammu yli ja pingota työtä pilalle. Ei ole tarkoitus repiä työtä rikki.

Hyvät pingoitus ohjeet löydät mm. Neulistin blogista. Ne on tehty neuloksille, mutta villalla virkatessa nämä pätevät. Tässä linkki.


VIELÄ VIIMEISEKSI VINKKINI, MITEN KEHITYT VIRKKAAJANA.


Virkkaa ohjeiden mukaan! Kuulostaako tylsältä? Tämä on kuitenkin sellainen asia, jonka olisin toivonut saavani tietää hieman aikaisemmin kuin vuosi takaperin, kun sain valmiiksi Kalevala Calin. Kauniin peiton lisäksi sain valtavasti uusia vinkkejä, jotka olisin toivonut oppivani jo aikaisemmin.

Onko sinulla jotain vinkkejä joita haluat kertoa? Kerro ihmeessä!





sunnuntai 24. helmikuuta 2019

KÄSINKUDOTUT PUUVILLAPELLAVAPYYHKEET - RUUSUKÖYNNÖS





Kudoin opiston puilla toiset keittiöpyyhkeeni. Pyyhkeiden sidosta en muista, mutta kuvion nimi on Ruusuköynnös. Pyyhkeet on kudottu pellavalla ohueen puuvillaloimeen. En ostanut pyyhkeitä varten lankoja, vaan kudoin niillä, mitä kaapista löytyi. Ruskeat pyyhkeet on kudottu kaksinkertaisella langalla kahdella eri sävyllä, harmaalla ja ruskealla. Sininen pyyhe on taas kudottu samalla petroolinsinisellä pellavalla, jolla kudoin ensimmäiset pyyhkeeni pari vuotta sitten. 


Ruusukuvio toistuu pyyhkeen molemmilla puolella, mutta mielestäni toinen puoli on selkeästi kauniimpi. Kuvio oli sen verran monimutkainen poljettava, että sain keskittyä kudontaan tai seuraava tunti vierähti siinä, että etsin kohtaa missä olin eksynyt. Ruskeat pyyheet on kudottu aivan ohjeen mukaisesti, mutta sinistä pyyhettä kutoessa lyhensin kuviota vähän.  Koko kudonnan ajan mietin, että mistä nuo pystysuorat raidat pyyhkeisiin tulevat, joihin ainakin oma silmäni aina eksyy, mutta en sitä selville.





Sain kutoessa painaa mieleeni kudonnan perussääntöjä. Aluksi en kiinnittänyt huomioita tiheyteen ja painanut luhaa tarpeeksi napakasti ja kudoin liian harvaa. Huomaamattani juoksutin pellavalankaa liikaa ja se jätti nurjalle puolelle kurjat lenkit. Yhden pyyhkeen tärvelin pingottimella, kun katkaisin kuusi loimilankaa kankaan reunasta. Onneksi tämä tapahtui aivan pyyhkeen lopusta ja sain pelastettua pyyhkeen lyhentämällä pyyhettä rikkimenneellä kohdalla. Tusinan loimilankoja katkoin hätäilemällä ja kiirehtimällä. Kiire taitaakin olla kutojan pahin vihollinen.


Rakastan pyyhkeiden kudontaa, koska ne ovat niin leppoisaa kutoa. Mattoa kutoessa saan herkästi hartiat kipeäksi, kun luhaa joutuu paukuttamaan napakammin, mutta pyyhettä kutoo ihan erilaisellä "flow:lla". Pyyhkeiden mallikerta oli kuitenkin niin monimutkainen, ettei niitä kutoessa kovin montaa kertaa löytynyt mielenrauhaa. Valmiit pyyhkeet ovat kuitenkin kaikkien katkenneiden loimilankojen arvoisia ja olen niistä ikionnellinen.



torstai 14. helmikuuta 2019

C2C VIRKATTU SYDÄN - OHJE






Hyvää ystävänpäivää! Ystävänpäivän kunniaksi tein ohjeen kulmasta kulmaan tai pikselivirkkauksella virkattuun sydämeen, josta voit tehdä vaikka kassin, tyynyn tai koota peiton. Nimi c2c tulee englanninkielisestä nimestään corner to corner, joka on mielestäni osuvampi kuin sen suomennos pikselivirkkaus, jota mm. Novita käyttää, koska sen sotkee helposti mm. Molla Millsin käyttämään pikselivirkkaustekniikkaan.


C2C on ihana ja superhelppo virkkaustekniikka, jota on leppoisa virkata vaikka telkkaria katsellessa. Helpointa on virkata kulmasta kulmaan kulkevia raitoja ja monimutkaisen kuvion virkkaaminen lisää vaikeusastetta. Jos et ole koskaan virkannut c2c:tä, etkä oikein tiedä miten lähteä liikkeelle, suosittelen kurkkaan esim. Novitan sivuilta ohjeet. Tekemäni sydän ohje on helppo tehdä ja vaikka, et olisi ikinä virkannut c2c:tä, niin se onnistuu sinulta aivan varmasti.




Netissä on paljon C2C-tekniikalla virkattuja sydämiä, mutta mallini eroaa niistä sillä, että kuvio on koottu 16 palasta. Paloja on neljä erilaista, joita virkataan useampi samanlainen. Laitoin palat helppousjärjestykseen, joten aloita ykkösestä ja virkkaa nelonen viimeiseksi. Kun kaikki palat on virkattu, ne yhdistetään ja niistä syntyy sydän. Itse ompelin palat yhteen nurjalta puolelta jatkaen samaa rakennetta kuin itse kuviossa eli tein piston aina kolmen pylvään välein (katso kuva yllä).


Tästä saat ladattua pdf-ohjeen, jossa on palojen värikaaviot ja ohje, kuinka asettelet palat.


Kootessa suosittelen kiinnittämään huomiota siihen, ettei ainakaan minun palat olleet samanlaiset molemmin puolin eli ennen kokoamista, tarkista millaisen kuvion haluat tehdä. Itse halusin korostaa pikselimäisyyttä ja käytin niitä, missä kuvio on enemmän porrasmaisempi. (katso kuva alla).




Käytin mallityössä Dropsin Paris  -puuvillalankaa, jota kului n. 40 cm x 40 cm kokoiseen palaan n. 205 grammaa.

Käyttämäni värit ja määrät: 
Drops Paris luonnonvalkoinen (17) - 135 g
Drops Paris kirsikka (07) - 35 g
Drops Paris tumma lila (08) - 35 g

Mukavia virkkaushetkiä!

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

MEKKOTEHTAAN AINO AURINKOVÄRJÄTTYNÄ





Tänä vuonna toteutetaan haaveita! Kuinkahan kauan olen puhunut, että halusin oppia ompelemaan itselleni vaatteita? Nyt on ensimmäinen mekkoni tehty ja olen siitä niin ylpeä! Mallina mekossani on Mekkotehtaan Aino ja kankaat on kuvioitu samalla aurinkovärjäystekniikalla ja aineilla, jolla värjäämäni kassit esittelin viikko sitten.


Kysyin syksyllä Facebookin ompeluryhmässä helppoa mekkomallia ja minulle suositeltiin silloin Mekkotehtaan Ainoa. Mekkotehdas Aikuisille on Kirsi Etulan ja Sunna Valkeapää-Ikolan ompelu- ja kaavakirja, joka on julkaistu jo vuonna 2015 ja varmasti monelle käsityöharrastajalle tuttu kirja. Aino on yksi kirjan kymmenestä kauniista mekosta.


Mallina Aino on aivan ihana. Se on sopivan väljä, että siinä saa olla vapaasti oma itsensä eikä tarvitse miettiä jouluna syötyjä suklaita, jotka ovat löytäneet paikkansa vyötäröltä. Se on kuitenkin yläosasta sen varren istuva, ettei se näytä säkiltä päällä. Koska en ole ommellut paljoa, jätin suosiolla piilovetoketjun pois. Rintalaskoksissa, taskuissa, hihoissa ja liukkaassa vuorikankaassa oli ihan tarpeeksi haastetta, mutta kuten näet, ylitin itseni ja selvisin kunnialla kaikista haasteistani.





Normaalisti värjään kankaat isoina paloina, mutta säästääkseni värejä, piirsin ensin kaavat ja leikkasin ne vitivalkoisesta, ohuesta puuvillakankaasta, jonka olin esipessyt. Värjäsin kankaat aurinkovärjäystekniikalla kylppärin lattialla ja kun kankaat olivat kuivat, silitin värit kiinni. Aurinkovärjäyksiähän ei välttämättä tarvitse huuhdella, mutta koska kankaat tulivat ihoa vasten ja ne haisivat hirvittävälle, pesin kankaat huolittelun jälkeen hienopesussa 40 asteessa. Samalla näin, että värjäykseni kestivät pesua.


Mekon ompeluun ei mennyt kuin pari iltaa, mutta koneen nostaminen ulos kaapista vei melkein kuukauden. Jännitin ompelua paljon, mutta Mekkotehdas-kirjassa on hyvät, yksityiskohtaiset ompeluohjeet ja vaikka en ole ommellut vaatteita kahteenkymmeneen vuoteen, jouduin ainoastaan kerran kysymään neuvoa. Muutaman kerran taisin ommellessa vannoa, että tämä jäi viimeiseksi, mutta valmiin mekon päälle pukeminen ja onnistumisen tunne itse ommelusta vaatteesta oli niin huima, että aloin jo etsiä seuraavaa mallia ja tuskin tämä jää viimeiseksi Ainokseni. Leppoisaa sunnuntaita. Nähdään taas!


lauantai 2. helmikuuta 2019

AURINKOVÄRJÄYKSELLÄ KUVIOIDUT KAUPPAKASSIT




Aurinkovärjäys on kankaankuviointitekniikka, jossa eri aikaan tapahtuva kuivuminen muodostaa kuviota kankaalle. Tutustuin tekniikkaan viime kesän värjäyskurssilla ja tiesin heti, että tällä tekniikalla kuvioin seuraavat sukulaisten lahjakassit. Pakkaan jouluisin lahjat kangaskasseihin, jotta lahjansaaja saa niistä kauppakassit tulevalle vuodelle. Joka vuosi kassit ovat hieman erilaiset, mutta näistä taisi tulla kaikista tähän astisista upeimmat. 


Käytin kuvioimiseen Emotuotannolta tilaamaani ruiskuemulsiota sekä pigmenttivärejä. Ajattelin, etten osaa toista kertaa tehdä samaa värisävyä, jos ensimmäinen loppuu kesken, joten värjäsin kerralla koko litran pönikän. Litraan ruiskuemulsiota laitoin lurauksen punaista, lorauksen sinistä ja 10 tippaa mustaa pigmenttiväriä, jotta sain väristä tumman.




Koska ompelutaitoni eivät ole sieltä parhaasta päästä, käytin askarteluliikkeestä ostamiani vitivalkoisia kangaskasseja, jotka olin esipessyt. Kastelin kassit vedessä ja levitin ne jätesäkeillä peitellyn kylppärin lattialle. Asettelin muovipussin kassin sisään, jotta väriaine ei pääsisi kassin läpi. Suihkutin kassit ruiskuemulsiolla märäksi, pyöräytin märkään kankaaseen ryppyjä ja pyörteitä ja annoin kuivua yön yli. 


Märkänä kassit olivat kauttaaltaan tasaisen violetit ja kassien kuviot syntyvät kuivuessa kankaassa oleviin ryppyihin. Seuraavana päivän, kun kassit olivat kuivia, silitin pigmenttivärit kiinni. Tämän jälkeen upotin juuri värjätyt kassit veteen ja toistin värjäysprosessin kassin toiselle puolelle, jonka olin suojannut ensimmäisellä värjäyskerralla muovikassilla ja nyt suojasin värjätyn puolen muovilla.
 




Kasseista tuli niin upeat, mutta niiden kanssa sai olla super tarkka ja huolellinen. Ensimmäistä kassia nostaessa silitettäväksi huomasin, että pienikin pisara vettä kiinnittämättömälle kankaalle sotki kuvionnin. Olisi ollut varmasti helpompaa kuvioida pelkkä kangas eikä valmiita kasseja. Pidän näistä niin paljon, että koska valmiiksi värjättyä ruiskuemulsiota jäi, värjäsin sillä vielä itselleni mekkokankaat, jotka odottavat ompelijaa. Jatkoa on siis tulossa yhden mekon verran. Kunhan nyt ensin ryhdistäydyn ja ompelen ne.


Googlettelin äsken ja löysin Punomon sivuilta tähän tekniikkaan ohjeet. Tässä linkki. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, sillä tämä on helppo ja aivan mielettömän upea tekniikka kuvioida vaikka vanhoja vaatteita. Itse käytin ruiskuemulsiota ja pigmenttivärejä niiden kiinnitystavan vuoksi, mutta tekniikkaan on myytävänä myös valmiita seoksia. Muistathan tarkistaa aina väriaineiden kiinnitystavat, sillä esim. reaktiivivärit kiinnitetään keittämällä. Tässä vielä linkki Emotuotannon sivuille, josta tilasin omat aineeni. Mukavaa viikonloppua!



lauantai 26. tammikuuta 2019

VILLAPAIDAN VIRKKAUSTA: HIHAT







Langat saatu lahjaksi Drops Designilta.


Aloin reilu viikko sitten virkata ensimmäistä villapaitaani ja se on edennyt niin vauhdilla, että palaan siihen jo nyt. Virkkaan kaarrokepaitaa, jossa viimeksi olin kainaloissa. Nyt paidassani on jo hihat ja virkkaan vyötäröä ja aloitan kohta helman leventämisen. Virkkaan paitaa Dropsin Alpakasta, jotka sain lahjaksi. Kaupan neulepaidasta on ollut valtavasti apua, kun pystyn sen avulla hahmottomaan paidan muodon. Lisäksi kokeilen paitaa usein päälleni, etten joutuisi kerralla purkamaan niin paljoa.


Oikea kainaloiden kohta oli vaikea löytää. Puin paidan alun päälleni ja peilin edessä etsin kohdan, jossa etu-ja takakappale yhdistyvät. Merkitsin sen silmukkamerkillä ja laskin, että molemmissa hihansuissa on saman verran silmukoita ja että etu- ja takakappaleet ovat samankokoiset. Jotta paita ei kiristäisi kainaloista, levensin paitaa kainaloiden alta 12 silmukalla. Parin kerroksen jälkeen sovitin paitaa taas päälleni ja tarkistin, ettei kainalosta puristanut ja pystyin liikuttamaan käsiä hyvin. Jos puristi, purin ja vaihdoin paikkaa. Kun oikea kohta viimein löytyi, jatkoin virkkausta kaventamalla sivuilta, jotta paitani kapeni hieman ja näin sain myös oikaistua kaarevan helman.





Kun sain virkattua kaikilla väreillä, punnitsin langat, jotta näen riittävätkö kaikki värit hihojen jälkeen vielä toiseen kierrokseen. Ne näyttävät riittävän, jos käytän petroolin sijaan hihoissa turkoosia. Sävyt ovat niin lähekkäin, että eroa tuskin huomaa. Joulunpunaista en ajatellut käyttää paidan keskellä, ettei punaisesta raidasta tule liian paksua. Joulunpunainen aloittaa paidan ja tulee myös lopettamaan sen. Virkkaan sillä myös hihan suut.

 
Hihat virkkasin niin, että aloin kiertää kädentietä kaventaen levennykseen syntyneissä kulmissa, jotta sain kulman nousemaan ylös. Tein kavennuksia kolmella kerroksella, tarkistin, että molemmissa hihoissa on sama silmukkamäärä ja sen jälkeen jatkoin virkkausta suljettuna. Nyt hihat ovat kyynärtaipeeseen ja ne jäävät odottamaan helman valmistumista.  Kun helma on valmis, näen riittääkö lankaa pitkiin hihoihin. Jos ei, teen lyhyet hihat.





En viimeksi huomannut näyttää, että tein kerroksen  vaihtumiskohdan olkapäälle. Ajattelin, että kerroksen vaihtumiskohta olisi siinä huomaamattomin, kun se näkyy vain parikymmentä senttiä. Päästyäni kainaloihin, vaihdoin kohdan kylkeeni ja valmiissa paidassa se jää käteni alle piiloon. Kerroksen vaihtumiskohta on vaikea tehdä huomaamattomasti ja harvoin esittelen sitä. Yhdellä kerroksella olen ajatuksissani tuonut langan väärältä puolelta työtä, mutta huomasin sen niin myöhään, etten enää purkanut. Saan tuon kiusallisen silmukan naamioitua varmasti neulalla ja langalla tekemällä ns. valesilmukan langan päälle. Aikaisemmin en ole sitä tehnyt, mutta eiköhän se onnistu.


Nyt paidan virkkaus on ollut super ihanaa, kun pääsin kainaloista ja olen saanut virkata ilman turhempia miettimisiä ja silmukoiden laskemisia. Seuraavaksi näytän paidan valmiina, mutta voi kuitenkin olla, etten saa paitaa valmiiksi ensi viikonlopuksi. Se pitää kuitenkin virkata valmiiksi, viimeistellä (kaikki langat ovat päättelemättä), pingottaa ja kuvata eli oletettavasti ensi lauantaina katselemme jotain ihan muuta. Mukavaa viikonloppua! Nähdään taas!





lauantai 19. tammikuuta 2019

VILLAPAIDAN VIRKKAUSTA





Langat saatu lahjaksi Drops Designilta.


Kuinkahan kauan olen haaveillut villapaidan tai -takin virkkauksesta? Ainakin vuoden tai kaksi! Vaatteiden virkkaus on niin paljon vaikeampaa kuin tyynyjen tai peittojen, ettei siihen tee mieli ryhtyä ilman perinpohjaista suunnittelua. Vaikeaksi vaatteen virkkauksen tekee se, että sen pitää istua päällä, jotta sitä voi käyttää. Kesäisen kukkapaitani myötä sain sen verran rohkeutta, että aloin syksyllä tosissani suunnitella paitaa. Jos olisin ollut fiksu, olisin ostanut ohjeen ja virkannut ensimmäisen ja vaikka toisenkin villapaidan sen mukaan, mutta ilmeisesti minussa on jotain pahasti vialla, kun halusin ryhtyä tähän ilman ohjetta.


Haaveenani on tehdä lyhythihainen tunikamallinen paita, jota voisin pitää trikoiden kanssa. Käytän mallina kaupan neulepaitaa, jonka avulla paitani pysyy suurin piirtein oikeissa mitoissa. Hieman pään vaivaa aiheuttaa kuitenkin se, että mallipaitani on neulottu alhaalta ylöspäin. Varmistaakseni ettei langat lopu kesken, virkkaan kaarrokeneuleen eli etenen ylhäältä alas virkkaamalla etu- ja takakappaleet yhtenä palana kainaloihin asti. Näin saan virkattua paidastani niin pitkän kuin langoistan saan. Ylhäältä alaspäin virkatessa saan myös kokeilla vaatetta päälläni tarvittaessa ja sitä teenkin tiuhaan.





Virkkaan paitaani Dropsin Alpacasta, jota minulla on 680 grammaa 14:ssa eri värissä. Sain langat viime kesänä Drops Designilta lahjana, enkä päässyt ajatuksesta yli, että näistä tulee villapaita. Helpommalla olisin varmasti päässyt, jos olisin ostanut muutaman kerän lisää ja tehnyt paidan vain parilla värillä, mutta halusin haastaa itseni. Yhden iltapäivän leikin värileikkiä sohvalla ja pyörittelin keriä. Tein kaksi mallitilkkua, joihin kokeilin värien järjestystä ja niistä valitsin mieleisen. Mallitilkkujen ja paidan mittojen avulla sain myös laskettua arvioin langanmenekistä.


Virkkaan normaalisti pienemmällä koukulla, jotta saan silmukoistani napakoita, mutta nyt virkkaan puoli numeroa suositeltua isommalla koukulla ja paidasta tuleekin ihanan pehmeä. Virkkasin alkuun ketjusilmukkaketjun ja siihen kiinteitä silmukoita. Hieman matikkaa hyväksi käyttäen laskin lisäystahdin ja aloin virkata ympyrää puolipylväillä, jonka sisällä on iso reikä. Jouduin korjaamaan lisäystahtia, kun huomasin, että lisäykset on tehtävä silloin kuin virkkaan kaksi kerrosta samalla värillä tai lisäys näkyy ohuessa raidassa pulleampana kohtana. Lisäyksiä pitää nyt tehdä vain hieman tiuhempaa.


Tämä työ on varmasti haastavimpia töitäni, kun aluksi jouduin pistämään kaiken osaamiseni peliin saadakseni langat sointumaan toisiinsa ja nyt kun olen paidassani kainaloissa, yritän löytää oikean kohdan ja korkeuden hihoille. Kaikesta haastavuudestaan huolimatta taidan nauttia tästä itseni haastamisesta ja ongelmien ratkaisusta. Vielä en ole törmännyt pulmaan, mitä en olisi osannut tavalla tai toisella ratkaista, joten toivotaan, että nytkin säästyn niiltä ja lopputuloksena on onnistunut villapaita.





lauantai 12. tammikuuta 2019

KANKAIDEN KONTAKTIVÄRJÄYSTÄ KASVEILLA






Jaoin viime kesän kasvivärjäykseni kahteen postaukseen, joista ensimmäisessä kerron viime kesäisistä kontaktivärjäyksistäni kankaalle. Toisen värjäyspostaukseni julkaisen parin viikon päästä ja siinä kerron lankavärjäyksistäni.


Olin viime toukokuussa kasvivärjäyskurssin teoriaosuudella ja kurssin piti jatkua elokuussa värjäämisellä, mutta se jäi osaltani väliin. Kiinnostuin kurssilla kontaktivärjäyksestä, jota en ole kasveilla ennen tehnyt aurinkovärjäyksiä lukuunottamatta. Innostuin erityisesti kankaiden värjäyksestä, koska haaveenani on oppia tekemään itse vaatteitani ja mikä olisikaan hienompaa kuin käyttää itse kuvioimiani kankaita.




Kaikki värjäykseni ovat tilkkuja sillä tarkoituksenani oli opetella tekniikkaa tuhlaamatta metritolkulla arvokkaita kankaita. Ensimmäisen värjäykseni tein unikonkukilla silkille, mutta siitä ei karttunut muuta kuin reilu annos kokemusta. Tämän jälkeen värjäsin lupiinilla ja kun sain tarpeekseni haisevista ja herkästi homehtuvista väriliemistä ja kasvimassoista, siirryin kylmävärjäyksestä kuumavärjäykseen ja aloitin höyryttää kääröjäni nopeuttaakseni värjäysprosessia.


Höyrytyksiä varten ostin kahdella kahvipaketilla vanhan mehumaijan ja keräsin metsästä paksuja oksia, jonka ympärille sain pyöritettyä kankaat. Laitoin värjättävän kankaan päälle palan vanhaa lakanakangasta ns. imukankaaksi, ettei kerroksittain oleva kangas värjäytyisi muista kerroksista.  Sidoin pötkylät juuttinarulla niin tiukasti kuin vain sain. Höyrytin pötkylöitä mehumaijan marjapesässä tunnin verran ja sen jälkeen annoin niiden vielä värjäytyä pari päivää seuraten samalla, etteivät ne pääse homehtumaan. 

 


SHIBORI LUPIINILLA



Samalla kun värjäsin lupiinin kukilla lankoja otin tilkan sinistä värilientä talteen ensimmäisen värjäyksen yhteydessä ja kaadoin sen minigrip-pussiin. Sujautin pussukkaan taitellun ja sidotun villakankaan. Puristin kaikki ilmat pois ja suljin pussin tiiviisti. Annoin pussukan seistä pimeässä viikon seuraten koko ajan, ettei värjäykseni ala homehtua. Lopputuloksena on äärimmäisen kaunis sinikuvioinen villakangas.


Kuvia varten silitin kankaat ja otin ennen silitystä kuvan kankaasta (alla olevista kuvista ylempi), sillä pelkäsin, että kankaalle käy niin kuin sille kävi. Vaikka värjäyksestä on jo puoli vuotta kankaan sininen väri muuttui silittäessä vihreäksi.  Sinisistä lupiinin kukistahan saa sinistä vain pitämällä värjäyslämpötilan alle 60 asteen. Ilmeisesti lämpötilaa ei saa nostaa myöskään myöhemmin yli 60 asteen, kun lankoja tai kankaita pesee tai silittää tai sinisyys katoaa.






LISÄÄ LUPIINIA



Lupiini on ehdoton lempparini värjäyksissä sen monipuolisen värikirjon takia, joten kokeilin värjätä myös kokonaisella lupiinilla niin, että käärin lupiinin varsineen päivineen puretun villakankaan sisään ja sidoin tiukasti kiinni. Annoin pötkylän seistä huoneen lämmössä muutaman päivän, mutta lopputuloksena sain vain hentoisen kuvion kankaaseen. Lupiinin varsi ja lehdet näkyvät keltaisina, mutta sinisiä kukintoja vain siellä täällä. Tätä tilkkua en silittänyt, sillä aikaisemmasta värjäyksestä oppineena halusin, että sininen pysyy sinisenä.
   



Viimeisessä värjäyksessäni levitin lupiinin kasviainesta kankaalle keitettyäni sitä ensi väriliemeä varten. Käärin kankaan kuin kääretortun ja sidoin sen löyhästi. Nostin käärön Minigrip-pussiin, puristin ilmat pois ja suljin huolellisesti. Annoin kankaan värjäytyä viikon verran huoneenlämmössä ja sain on aivan äärimmäisen kauniin värisen kankaan. Valitettavasti kangas ei pääse oikeuksiinsa kuvissa.



SANANJALALLA KUVIOINTIA


Pehmensin kaulitsemalla sanajalkoja ja uitin niitä kevyessä rautavihtrilli liemessä. Asettelin lehdet puretetulle villalle ja käärin villakankaan lehtineen päivineen oksan ympärille ja höyrytin pötköä tunnin verran. Parin päivän päästä avasin pötkön ja näin upea kangas oli sieltä tuli vastaan. Tämä on varmasti upeimpia ja mielenkiintoisimpia värjäyksiäni ikinä! En ole kokeillut pestä kangasta, mutta periaattessa kuvioiden pitäisi pysyä kankaassa.





KESÄKUKILLA KUVIOINTIA


Sananjalkavärjäyksestäni innostuneena kokeilin värjäystä myös kesän kukilla. Levitin niittykukkia puretetulle villalle ja toiselle puutarhan kukkia, käärin ne taas pötköksi ja höyrytin. Annoin pötköjen seistä pari päivää ennen kuin avasin ja lopputuloksena oli kauniit kankaat, joista varsinkin se, missä oli ruusun terälehtiä on aivan uskomattoman kaunis ja silittäessä huomasin, että kangas myös tuoksuu hentoisesti ruusulta, vaikka värjäyksestä on vierähtänyt jo tovi. Silittämisestä huolimatta en saanut kangasta oikaistua, mutta ryppyinen ja ruttuinen kuviointi sopii värityksen kanssa. Ajattele miltä tämä kangas näyttäisi huivina tai kevyenä tunikana!

Kokeilin kuvioida kangasta myös maitohorsman kukinnoilla, mutta siitä ei kangasta tallessa. Muistaakseni kukista ei tarttunut kankaalle kuin vähän väriä.







Kokeilin kesällä myös ecoprinttausta eli puuvillan kontaktivärjäystä kasveilla, mutta en tiedä, että mihin olen värjäykseni laittanut. Todisteena minulla on vain kuva mustista pötkylöistä ja mielikuva, että mitä niihin olen laittanut. Onneksi ensi kesään on vielä hyvin aikaa ja ehdin talven aikana esivalmistella kankaita, joita haluan kuvioida ja ottaa ensi kesästä kaikki irti ja värjätä itselleni vaikka ne tunikakankaat. Nähdään taas ensi viikolla.


Sain äsken eteeni kasvivärjäysopettajani blogin. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän, jos olet kiinnostunut aiheesta. Tästä pääset Väriherkkuja -blogiin.

Jos haluat käydä kurkkaamassa unikkovärjäystäni, niin se on vieläkin nähtävissä Instagram-tilini kohokohdissa nimellä Unikot pataan. Tässä linkki profiilini.