lauantai 9. marraskuuta 2019

VIRKATTU KUKKARONKEHYSPUSSUKKA







Virkkauskurssien pitäminen on yksi parhaimpia asioita, mitä elämässäni on parin viime vuoden aikana tapahtunut! Olen kurssien myötä tavannut ihania ihmisiä sekä tutustunut uusiin virkkaustekniikoihin ja silmukoihin. Viimeisimpänä tutustuin Star Stitch -silmukkaan eli vapaasti suomennettuna tähtisilmukkaan. Yksi virkkauskurssilaiseni halusi virkata sillä itselleen pussukan ja varmistuakseni, että osaan neuvoa häntä, virkkasin itselleni pussukan, johon kiinnitin kukkaronkehyksen.


Virkkasin pussukan Dropsin Muskat -puuvillalangalla, jota kului n. 37 grammaa. Kun pussi oli valmis ja langat päätelty, ompelin siihen puuvillakankaasta vuoren ja ompelin sen piilopistoin kiinni pussin suuhun. Litistin pussukan reunan silitysraudalla litteäksi, jotta se mahtui vaivatta kukkaronkehyksen sisään. Tämän jälkeen harsin ensin kehyksen paikoilleen ja vasta sen jälkeen ompelin sen kiinni ompelulangalla. Pari kertaa jouduin korjaamaan kehystä, että sain sen suoraan.





Olen ollut kuukauden päivät koulussa ilman penaalia, mutta nyt saan kynäni repun sivutaskusta pois, kun pussukasta tulee oiva penaali. Pidin star stitch -silmukasta ja sen virkkauksesta. Se on äärimmäisen kaunis ja sillä tuli ihanan muhkea pinta. Pussukka on melko paksu, vaikka siinä ei ole muuta vuorta kuin ohut puuvillakangas. Star stitch silmukkalla saisi virkattua mainiosti vaikka kämmekkäät tai tablettikotelon.


Kukkaronkehyksen tilasin Ompelijan maailmasta ja sain sen postin kautta parissa päivässä. Kehystä valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että sen reunojen on oltava niin avoimet, että sen sisään mahtuu paksusta puuvillalangasta virkattu reuna ja vielä puuvillakankainen vuori. Itse virkkasin star stitch -silmukat Sarah Hazellin Virkkausmallien käsikirjan ohjeilla (malli 100), mutta hyvät ohjeet silmukoiden virkkaukseen löydät Eilen Tein -blogista (tässä linkki) ja  kukkaron kehyksen ompeluun löydät Unikuun Terapiahuone -blogista (tässä linkki).
   




Kuvien ihana kalenteri on Katie Daisyn kalenteri vuodelle 2020, jonka saan pian käyttöön! Katie Daisy on amerikkainen taitelija, jonka töihin voit tutustua esimerkiksi Instagramissa. Tässä linkki.

lauantai 2. marraskuuta 2019

KUDOTTU TALVIRUUTU-HUOPA





Kudoin tänä syksynä kansalaisopiston kangaspuilla toisen huopani. Mallin nimi on Talviruutu ja sen ohje on julkaistu Loimien Lomassa -lehdessä nro. 02/2004. Huovan loimilangat on Tekstiiliteollisuuden villaa ja kuteena käytin viime kesänä värjäämiäni seiskaveikkoja. Lankojen kauniit sinivihreät sävyt on saatu sinisistä lupiinin kukista pitämällä värjäyslämpötila alle 50 asteen.


Huovan sidoksena on nastallinen, joka kudotaan 6 varrella ja polkusella. Kudoin aina yhtä kuviota n. 12.5 cm, jonka jälkeen vaihdoin kuviota ja väriä. Hieman tiheyden pitämisessä oli haasteita, mutta onneksi suurin osa epätasaisuuksista hävisi, kun otin huovan pois puista. Kuviossa on joka toinen rivi palttinaa ja joka toinen kuviollista. En aluksi huomannut, että keskellä kuviota tehdyt langanjatkot olisi pitänyt ajoittaa aina palttinakerroksille, jolloin jatkokohdat eivät näy vaan ne hukkuvat huovan kuvioon. Sain tehdä vähän ylimääräistä työtä, kun siistin huopaa vielä jälkikäteen.





Malli oli aivan ihana kutoa ja se valmistui melkein huomaamatta. Huovasta tuli hieman pienempi (n.115 cm x n.140 cm) kuin mitä suunnittelin, koska lankani eivät olisi riittäneet pidempään. Huovan yhteen ruuturiviin hupeni aina yli 30 grammaa lankaa, joten en saanut kudottua sitä kuin 13 kerrosta. Muuten olisin joutunut tekemään puolikkaita ruutuja. Kaiken kaikkiaan kudelankaa kului yli 400 grammaa. Kun huopa oli valmis ja pois puista, pyörittelin vielä päihin hapsut.


Edellisen huovan kutomisesta ehti vierähtää pari vuotta ja se oli aivan liian pitkä tauko villan kutomisessa. Työhön ryhtyessä minulla oli sellainen tunne, etten ole koskaan ennen istunut kangaspuiden takana ja jouduin hetken keräämään ajatuksiani, että mitä villan kutomisessa pitikään muistaa. Onneksi apunani oli kutomon rautarouvat, jotka aina neuvovat minua, kun minulla menee sormi suuhun.





Lupiinin sinisen värin valonkesto ei ole kovin hyvä ja jouduin hetken miettimään, että uskallanko käyttää sillä värjättyjä lankoja lahjaksi annettavaan työhön. Rohkenin kuitenkin käyttää  niitä, koska sininen väri on pysynyt virkkaamassani  Kalevala Calissa jo kolme vuotta. Vaikka Talviruutuni sopiikin kuin nenä päähän Kalevala Calini kanssa, matkaa tämä kaunis huopa äidilleni. Ensimmäisen huopani kudoin isälleni, joten nyt oli äidin vuoro.


Lisää lupiinin kukilla värjäämisestä löydät täältä: Sinistä lupiinin kukilla.
Aikaisemmin kutomani Hilma-huovan löydät täältä: Kudottu Hilma-huopa.

  

lauantai 26. lokakuuta 2019

TUNIKA ISOÄIDINNELIÖISTÄ






Isoäidinneliöistä koottu tunikani on vihdoin valmis! Aloitin virkkauksen jo alkukesästä ja tein sitä läpi kesän, milloin junassa, leikkipuistoissa, uimarannoilla, kotisohvalla Doc Martinin seurassa ja milloin missäkin. Halusin saada tunikan elokuiseen opettajakokoukseen päälleni, mutta hurjasta loppukiristä huolimatta en saanut sitä ajoissa valmiiksi. Petyin siitä niin paljon, että tunika seisoi hetken sivussa ennen kuin ryhdistäydyin ja jatkoin sen virkkausta. Ehkäpä tällä oli kuitenkin tarkoitus, sillä alun perin suunnittelemani tunika olisi ollut paljon lyhyempi ja siinä oli paljon isommat kädentiet. Se ei varmastikaan olisi ollut näin ihana!


Ennen työhön ryhtymistä selasin nettiä ja tutkin millaisia isoäidinneliöpaitoja ja -tunikoita on tehty ja ihastuin paitaan, jossa oli v-kaulus ja neliöt ovat juuri näin kärjellään. Halusin, että tunikani neliöt ovat nimenomaan pieniä vaikka tiesin sen tuovan lisähommia. Virkkasin tunikaa varten 139 isoäidinneliötä ja 27 kpl puolikasta isoäidinneliötä. Palat on yhdistetty toisiinsa samalla kun virkkasin neljättä kerrosta. Käytin kaavana aikaisemmin virkkaamaani kukkatunikaa ja samoin kuin siinä, tätäkään ei ole muotoiltu sivuilta vaan tunika on suora putki. Jotta pystyn istumaan se päällä, tein sivusaumoihin n. 20 cm halkiot.





Tunika on virkattu Drops Designin Safran -puuvillalangasta, josta virkkasin myös edellisen tunikani. Väreiksi valitsin vadelman (13), persikan (12), keltaisen (10) ja yhdistämiseen mustan (16). Osa langoista on eri värierää, mutta eron huomaa vain todella tarkkasilmäinen. Olin taas niin ajattelematon, etten huomannut merkitä ylös, miten paljon kutakin väriä kului, mutta postauksen lopusta löydät niistä arvion. Kaiken kaikkiaan lankaa meni 470 grammaa.

Tunikan neliöiden ja kolmioiden virkkaaminen oli lasten leikkiä verrattuna siihen päättelyurakkaan, mikä tässä oli vastassa. En koskaan päättele isoäidinneliöitä virkatessa, joten en tehnyt sitä tälläkään kertaa. Jokainen langan pätkä, joita arviolta oli pitkälle yli 1000, on ommeltu neulalla. Koska kyseessä on vaate, jota pidetään ja pestään, on se myös pääteltävä hyvin. Kun olin selvinnyt päättelystä kunnialla, pingoitin tunikan lasten vaahtomuovisen lattiapalapelin päällä ja suihkuttelin sen kosteaksi kauttaaltaan. Tunika sai kuivua palapelin päällä rauhassa pari päivää.


En uskaltanut käyttää tunikaa ennen kuin se on kuvattu ja esitelty täällä, etten sotke tai riko sitä ennen. Oli upea tunne, kun sain pukea paidan päälleni tänä aamuna ensimmäistä kertaa ja lähteä pitämään virkkaustuntia. Tämä oli kolmas virkkaamani vaate eikä takuulla viimeinen! Kannan tätä, kuten muitakin itse tekemiäni vaatteita, suurella ylpeydellä.





Käytetyt värit ja arvio langanmenekistä:

 Drops Designin Safran yht. 470 g
Vadelma (13) n. 130 g
Persikka (12) n. 80 g, 
Keltainen (10) n. 60 g
Musta (16) n. 200 g

lauantai 19. lokakuuta 2019

KASVIVÄRJÄYSKURSSIN SATOA









Olen muutaman vuoden värjännyt kasveilla kotosalla, mutta osallistuin viime kesänä ensimmäistä kertaa Valkeakoski Opiston Väriä Luonnosta -kurssille. Oikeastaan kurssi oli kolmen päivän kasvivärjäysleiri Rauttun majalla, Sääksmäen kauniissa kulttuurimaisemassa. Kurssilla värjättiin ja kuvioitiin lankoja ja kankaita saaden mitä ihmeellisempiä värielämyksiä. Kurssin opettajana toimi tekstiiliopettaja ja -taitelija Maarit Humalajärvi, jolla on neljänkymmenen vuoden kokemus kasvivärjäyksestä.


Värjäsimme kurssilla yli 20 eri värikasvilla, joista osasta otettiin useampi väri. Joukossa oli tuttuja kasveja mm. keltasipulia ja punasipulia, mutta myös sellaisia, joilla en usko värjääväni kotona esim. kuusen ja tuomen kuorta sekä jalopähkinää. Kurssilla värjätty värikirjo oli niin suuri, että vastaavan määrän värjääminen kotona yksin olisi valtava työ. Lisäksi tutustuin kerralla kasveihin, jotka tiedän jatkossa jättää kasvamaan. Ymmärrät varmasti, etten minäkään voi pitää ihan kaikista sävyistä.
 





Jokainen kurssilainen keräsi yhtä ennalta sovittua värikasvia ja itse keräsin kurssia varten 10 kiloa lupiinin lehtiä ja varsia, koska lupiinihan on lempparivärjäyskasvini. En kuitenkaan ole koskaan värjännyt sillä elokuussa, joten oli melkoinen pettymys saada haljua valjua keltaista aikaisempien kirkkaan keltaisten sävyjen sijaan. Opinpahan tästä taas uuden läksyn. On tosiaan merkitystä, milloin kerään kasvit!


Värjäsin arviolta pari kiloa Pirtin Kehräämön kakkoslaadun villaa ja seiskaveikkaa. Ihan kaikki värjäykset eivät valitettavasti onnistuneet, koska taisin sekoittaa pesemättömät ja pestyt villat ja osassa villoistani oli vielä rasvaa. Epäonnistumisista huolimatta ne onnistuneet värjäykset olivat sitäkin upeampia. Sain kauniita ja pehmeitä sävyjä, joita ei kauppojen hyllyiltä löydy. Punaisen, oranssin ja ruskean sävyistä saan jo varmasti virkattua villatakin, jota olen suunnittellut pitkään!






Perusvilla- ja sukkalankojen lisäksi värjäsin itselleni värikartat. Tein pieniä vyyhtejä, joissa on pätkä puuvillaa, silkkiä, pellavaa, merinoa, alpakkaa ja erilaisia villalaatuja. Värikartoista näkee hienosti sen, miten erilailla värit tarttuvat eri kuituihin. Mielenkiintoisinta oli se, miten Dropsin Extra Fine Merino upeasti imi värejä - aivan uskomatonta. Talven aikana minun pitäisi purkaa vyyhdit ja tehdä värikartoista kortit, jotka saan säilyttää hamaan tulevaisuuteen.


Värjäyskurssille osallistuminen oli monipuolinen kokemus. Erilaisten tekniikoiden ja värikasvien lisäksi opin myös työskentelystä leiriolosuhteissa. Kotona juoksevan veden lähellä ja pieniä määriä värjätessä ei tarvitse miettiä kaikkea sitä mikä tuli vastaan leirioloissa. Kotona lankoja ei tarvitse jäähdytellä, jotta ne voi huuhdella järvivedellä, kun jätän langat monesti yöksi liemiin tai käytän tarvittaessa hanasta kuumaa vettä. Lisäksi kurssilla pääsi näkemään muiden kurssilaisten värjäystuloksia eri kuituihin kuten kameli-, opossumi- ja laamalankoihin sekä eri värisiin pohjiin, joten sain omien värjäyskokemusten lisäksi oppia myös toisten kokemuksista.






Suosittelen osallistumaan paikallisen kansalaisopiston värjäyskurssille, jos se on vain mahdollista. Kurssilta saat mukaasi paljon muutakin kuin vain kauniita lankoja ja kankaita. Itse olen jo varannut paikan ensi kesän värjäysleirille. Minulla on vuosi aikaa käyttää nämä ja aikaisemmin värjäämäni väriherkut!

lauantai 12. lokakuuta 2019

VIRKATUT TUMPUT KASVIVÄRJÄTYISTÄ LANGOISTA





Hei pitkästä aikaa! Mitä kuuluu? Pahoitteluni, että lomani kesti paljon pidempään kuin piti. Minulla on ollut niin monta rautaa tulessa, että valitettavasti blogini jäi kiireiden jalkoihin. Kesä ja syksy on mennyt virkkauksien, värjäyksien ja kudontojen parissa.  Elokuussa pidin ensimmäisen värjäyskurssini, virkkauskurssini alkoivat elo-syyskuun vaihteessa ja pari viikkoa sitten aloitin itse kudonnan artesaanin opinnot (ihan totta!).


Pitkän lomailun aikana ehdin onneksi saada virkkauksia myös valmiiksi. Jaoin keväällä somessa Kotivinkin tumppuohjeen ja ihastuin malliin niin paljon, että virkkasin niitä parit. Toisissa tumpuissa on lankana Pirtin Kehräämön kakkoslaadun villa, jonka olen värjännyt sinipuulla ja punasipulilla. Ohjeessa oli neulottu ranneke, mutta koska neulonta ei ole vahvuutena, virkkasin rannekkeen kiinteillä silmukoilla. Koska lanka oli ohuempaa kuin ohjeen lanka, tein alkuun 36 silmukan sijaan 44 silmukkaa eli kuvio toistuu 11 kertaa. Nämä kauniit lapaset annan ukkokullalle.




Virkkasin samalla mallilla myös toiset tumput. Vihreä-keltaiset tumput virkkasin punasipulilla värjäystä Pirtin kehräämön villasta (ihan ykköslaatua tämä) ja lupiinin lehdillä värjätystä seiskaveikasta. Koska lanka oli niin paljon paksumpaa, kuvittelin, että ohjeen silmukkamäärillä ja isommalla koukulla tumpuista tulisi reilumman kokoiset. Tumpuista tuli käsiini sopivat, mutta peukaloon jouduin lisäämään pylväitä, jotta se ei puristaisi. Nämä lapaset virkkasin EHYT ry:n lapaskeräykseen.


EHYT ry järjestää kolmannen kerran Auta asunnotonta - lahjoita lapaset - kampanjan. Kampanjaan lahjoitetut lapaset jaetaan Asunnottomien yön tapahtumissa 17.10. Olisin jo viime vuonna halunnut osallistua tapahtumaan, mutta en ehtinyt, joten nyt minulla on super hyvä mieli osallistumisesta. Olisi ollut vielä hienompaa, jos olisin ehtinyt tehdä useamman parin, mutta olen tästä yhdestäkin parista niin iloinen. Lisää EHYT ry:n kampanjasta voit lukea täältä: EHYT ry:n sivuille.





Koska koulu vie varmasti suurimman osan ajastani, päivitystahtini saattaa hieman vaihdella jatkossa. Yritän kuitenkin parhaani ja päivitän blogiani niin tiuhaan kuin suinkin mahdollista. Viime kesältä on esittelemättä paljon värjäyksiä, kudontoja ja virkattu tunika. Super ihanaa ja värikästä syksyä sinulle! Onpa ihanaa olla taas täällä!

Näiden kauniiden, virkattujen tumppujen ohjeen löydät täältä: Meillä kotona -sivustolle.

Sydämellinen kiitos ystävälleni, että sain hänet käsimallikseni!

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

VIRKATTU SELKÄREPPU






En enää muista kuinka kauan olen suunnitellut selkärepun virkkausta. Ainakin pari vuotta, ehkä kolme? Tänä keväänä sen virkkaus alkoi tulla ajankohtaiseksi, kun vanha selkäreppuni alkoi revetä liitoksistaan. Tarvitsen reppua varsinkin kesäisin paljon, kun reissaamme poikien kanssa Tampereelle viikottain ja vilkkaiden poikien kanssa minulla on oltava kädet vapaana. Repussa kulkee mukana aina vesipullo, eväät ja tietysti se tärkein, kässäpussi!

 
Repussa on vetuketjullinen sivutasku ja nepparilla kiinnitettävä läppä, joka peittää nyörillä kiristettävän suuaukon. Reppu on koottu 79 isoäidinneliöistä, jotka yhdistin toisiinsa samalla, kun virkkasin viimeistä kerrosta. Repun pohja on kaksinkertaisella langalla virkattu soikio. Olkahihnojen isoäidinneliöiden alle ompelin maton kanttausnauhan, joka estää olkahihnoja venymästä. Olkahihnat saa säädettyä. Ne jatkuvat nauhalla, joka pujotetaan repun alareunasta tulevien D-lenkkien läpi. Repun kantokahvana on kaksinkerroin taiteltu maton kanttausnauha.





Koko reppu on vuoritettu puuvillakankaalla. Ompelin vuoren koneella ja kiinnitin sen käsin laukun reunoihin. Suuaukkoon vasaroin metallirenkaat, joissa kulkee puuvillainen nyöri. Vuori tekee repusta siistin ja ryhdikkään. Se myös varmistaa, ettei repusta pääse mitään karkuteille. Vetuketjulla suljettavan sivutaskun vuoren ompelussa meinasin nyrjäyttää aivoni, mutta ihmeekseni selvisin siitäkin.


Reppu on virkattu Dropsin Muskatista nelosen koukulla. Muskat on egyptiläistä merseroitua puuvillaa, jossa on aivan mieletön värivalikoima. Kauniiden värien lisäksi se on kestävää, jonka vuoksi valitsin sen juuri tähän työhön. Lankamenekkiä en huomannut merkitä, enkä muistanut punnata reppua ennen vuoren kiinnitystä, joten en osaa varmaksi sanoa, että paljonko lankaa meni.





Repun virkkaus osoittautui niin vaikeaksi, että välillä tuntui, etten saa sitä ikinä valmiiksi. Isoäidinneliöt virkattuani jouduin koko ajan miettimään, että mitä yhdistän ja missä vaiheessa. Miten laitan nauhat ja kuinka ompelen vuoren. Lopputulos oli kuitenkin kaikkien niiden lukuisten purkaamisten arvoista! Sain repun, jonka tunnistan omakseni ja jollaista ei ihan heti toista kävele vastaan. Ainoa mikä minua harmittaa on se, että miksi en huomannut tehdä repun läppään taskua. Se olisi sopinut siihen niin hyvin.


On taas se aika, kun vetäydyn blogista takavasemmalle. Kesä on niin lyhyt ja kaunis, etten halua menettää siitä hetkeäkään. Värjäilen, virkkaan ja seikkailen pikkuväen kanssa kuukauden päivät ja palaan elokuun puolella! Mukavaa kesää sinulle ja paljon aurinkoisia päiviä!