sunnuntai 17. lokakuuta 2021

ARTESAANIOPINTOJEN OHJAUSTOIMINNAN NÄYTTÖ JA KIERREHAPSUJEN TEKO PUISSA

 


 

 

Minulle on oikeastaan koko opintojen ajan ollut selvää, että suuntaan ohjaustoimintaan ja siitä teen myös näytön. Toivon, että pääsen jonain päivänä ohjaamaan kudontaa jonnekin kudonta-asemalle ja monet tekemäni harjoitukset ja työt ovat tukeneet tätä tulevaisuuden suunnitelmaa. Tämän takia tein myös opintojen molemmat työelämään tutustumisjaksot kansalaisopistoilla. Ekan harjoittelujakson tein heti opintojeni alussa Valkeakoski-opiston kudonta-asemalla Pellavapäässä (aivan ihana paikka) ja toisen pidemmän harjoitteluni tein vuoden myöhemmin Vanajaveden opistossa.


Vanajaveden Opisto järjestää kudontakurssin kerran vuodessa Ammattiopiston Tavastian tiloissa, kun opiskelijat ovat harjoittelujaksolla ja luokat tyhjänä. Kudonnan opettajani vetää kurssia ja kutojilla oli opetusta kerran viikossa, mutta muuten he saivat tulla koululle kutomaan oman aikataulun mukaan. Olin heidän apunaan koululla päivisin auttamassa puiden rakentamisessa ja kutomisessa. Kudontakurssille osallistui monta vasta-alkajaa, joten päiväni olivat hyvin kiireisiä, kun juoksin kangaspuilta toiselle. 


Oli todella outoa tulla koululle sateisina syysaamuina, kun koululla oli hiiren hiljaista ja pimeää. Silloin kun kurssilaisia ei ollut paikalla kudoin koulun myymälään kilpikangasliinoja ja pannunalusia. Lisäksi pääsin opastamaan kahta opiskelijaa, jotka aloittivat kudonnan opiskelun kesken vuoden ja tekivät mattojaksoa muiden ollessa työharjoittelussa. Harjoittelujaksoni kesti pari kuukautta, joka meni lähes huomaamatta.

 


 
 

Varsinainen ohjaustoiminnan näyttöni oli opastaa ensimmäisen vuosiluokan opiskelijoita kutomaan lenkkimohair-huiveja, jotka karstattiin ihanan pörheäksi. Kerroin opiskelijoille lenkkimohairin kutomisesta ja karstaamisesta ja ohjasin heidät huivin suunnittelun alkuun. Minulla oli ohjeistuksen tukena Powerpoint-esitys, kirjallinen huiviohje sidontoineen ja tietysti kudotut mallikappaleet ennen ja jälkeen karstausta. Opastuksen jälkeen neuvoin opiskelijoita tarpeen tullen.
 
 
Kudoin mallikappaleeksi yhteensä viisi huivia, joista neljään tein kierrehapsut kangaspuissa. Tekniikka on neuvottu Kankaankutojan ammattitekniikka -kirjassa. Kierrehapsut tehdään normaalisti vasta puistaoton jälkeen, mutta karstattaville villatöille se voidaan tehdä jo puissa. Shaalien tai huivien väliin jätetään tarpeeksi pituutta molempien töiden hapsuihin, jotka kierretään ja lukitaan paksummalla langalla. Karstauksen jälkeen työt erotetaan toisistaan ja karstaus estää hapsujen purkautumisen. Hapsuihin ei siis tule lainkaan solmuja.
 

 

 
 
Huonona puolena tässä hapsujen teossa oli se, että jos huivien ensimmäiseen ja viimeiseen huiviin tehtiin hapsut jo puissa, alkusolmuja ja tutkaimia ei pystynyt käyttämään hyväksi vaan ne menivät hukkaan. Toisen loimista tein siten, että kiersin hapsut myös alkuun ja loppuun, mutta toiseen huiviin tein hapsut puissa vain keskelle ja päiden hapsut kiersin pöydällä puista oton jälkeen. Tarkoitus oli, että näyttäisin tämän tekniikan opiskelijoille, mutta se ei ollut niin näppärä kuin oletimme, unohdimme hapsujen teon ja opetin kurssilaisille puolauksen. 

 
Ohuita lankoja kudotaan rullasukkuloilta, joissa lanka on puolattu pahviselle tai paperista tehdylle puolan pohjalle. Puolaus on alkuun vähän vaikeaa ja vaatii harjoittelua, mutta se on pakko opetella, jos aikoo kutoa muutakin kuin mattoja ja poppanaa. Kerroin opiskelijoille erilaisista rullasukkuloista, tein kirjalliset ohjeet puolaukseen, näytin miten lankaa puolattiin käsinpuolauslaitteella ja sähköisellä. Lisäksi tein vielä videon, missä näytän miten saa puolattua napakoita puolia.


Elimme taas tuolloin poikkeusaikoja ja varsinainen näytön arviointi pidettiin myöhemmin. Vastuuopettajani oli paikalla seuraamassa ohjaustani, mutta kerroin näytön arvioinnissa toiselle arvioijalle, miten olin toteuttanut näytön. Muistaakseni siirryimme taas pari päivää näytön arvionnin jälkeen pitkään etäopetukseen. Sain kuitenkin tämänkin näyttöni suoritettua ja hyväksyttiin. Opintoni otti ison harppauksen eteenpäin.
 


sunnuntai 10. lokakuuta 2021

PARI SANAA PINGOITTAMISESTA JA OHJEET ITSE TEHTYYN PINGOITUSALUSTAAN

 



Pingottaminen on työvaiheista viimeinen mutta ei tosiaan vähäisin! Pingottamalla työ oikenee ja se saa oikean muotonsa. Silmukat asettuvat oikeille kohdille, jos ne ovat työtä tehdessä hieman eksyneet omilta paikoiltaan. Hyvin tehty pingoitus ei näy muuna kuin siistinä kädenjälkenä. Sen ei kuulu repiä työtä muodottomaksi eikä venyttää silmukoita. 

 

Pingoitan kaikki työni pipoja, tumppuja ja sukkia lukuunottamatta, jotka höyrytän silitysraudalla. Pidän rautaa ilmassa työn päällä ja annan kuuman höyryn suoristaa työt. Kaikki liinat, töiden palat ja jopa paidat pingoitan ison pingoitusalustan päällä. Jos iso työ ei mahdu alustalle kokonaan, sen voi pingoittaa myös osissa esim. paidasta hihan kerralla. 

 

Pingoitustapoja on monia. Itse laitan työn pingoitusalustalle aina kuivana, kiinnitän sen nuppineuloilla alustaan ja vasta sen jälkeen kostutan suihkepullolla. Suosittelen tarkistaan pingoitusneulat ennen työhön ryhtymistä. Olen yhden työn pilannut ruosteisilla neuloilla ja se harmitti valtavasti. Nuppineuloja laittaessa on syytä myös tarkista, ettet vahingossa naarmuta pöytää läpi tulevilla nuppineuloilla tai työnnä niitä reisiisi, kun pidät alustaa sylissä. Olen molemmat kokeillut ja uskoin kerrasta, ettei se kannata.


 

Olen nyt muutaman kerran törmännyt sosiaalisessa mediassa kysymykseen, että mistä saa ostettua pingoitusalustoja. Olen itse ostanut lasten lattiapalapelin kirpikseltä parilla eurolla isoksi pingoitusalustaksi, mutta ennen sitä olen monta vuotta pingottanut itse tehtyjen pingoitusalustojen päällä. Sen tekeminen käy nopsaa eikä siihen tarvita paljoa materiaalia: pahvia, kontaktimuovia ja ruutupaperia. Jos sinulta ei löydy kontaktimuovia, myös kirkas pakkausteippi käy tähän.


Opetan Valkeakoski-opistossa virkkausta ja olemme tutustuneet kursseilla erilaisiin viimeistelytapoihin. Olen tehnyt kursseja varten pienen pingoituslaustan mallikappaleeksi, johon olen piirtänyt apuviivat helpottamaan muotoilua. Olen itselleni tehnyt vastaavanlaisia, mutta isompia ja kun ne ovat palvelleet itsensä loppuun, olen kierrättänyt ne ja tehnyt uuden alustan. 


 

NÄIN TEET ITSE PINGOTUSALUSTAN:

  1. Ota kaksi samankokoista paksua pahvinpalaa. Pahvilaatikon sivuosat käyvät tähän hyvin.
  2. Laita ne vastakkain ja liimaa päällimmäiseksi ruutupaperi tai valkoinen kopiopaperi.
  3. Leikkaa kontaktimuovista pahvia reilusti isompi pala ja liimaa se paperin ja pahvien päälle siten, että käännät ylimääräiset muovit pahvien alle. Leikkaa kulmista suikaleet pois, niin saat taiteltua muovin siististi.


VINKKI! Kun käytät ruutupaperia, ruudukko on apunasi reunoja suoristaessa. Pyöreiden töiden pingotus helpottuu huomattavasti, kun käytät paperia, johon olet piirtänyt harpilla ympyrät.

 

VINKKINI PINGOITTAMISEEN:

  • Ennen pingotusta, tarkista, ettei alusta ole pölyssä tai esim. tärkkäyssokerissa.
  • Tarkista pingotusneulat, etteivät ne ole ruosteessa.
  • Ole tarkkana pingottaessa, ettet pingota liian tiukasti. Työn ei pidä venyä.
  • Tarkista, että työsi on oikean muotoinen. Reunat ovat suorat, kulmat 90 astetta ja ympyrä pyöreä. Pienet epätasaisuudet näkyvät valmiissa työssä ja pistävät pitkään silmään.
  • Älä säästele neuloissa. Käytä ennemmin liikaa kuin liian vähän.
  • Kostuta huolella ja joka puolelta.
  • Varo ettet naarmuta nuppineuloilla pöytää tai työnnä neuloja reiteesi pingotusta tehdessä, jos alusta on ohut.
  • Ole kärsivällinen! Älä ota työtä kosteana vaan anna sen kuivua rauhassa.

 

 


sunnuntai 3. lokakuuta 2021

ARTESAANIOPINTOJEN OMPELUT JA CHENILLE-PUSSUKKA

 



Kudonnan artesaanin opintoihin kuuluu muutaman päivän ompeluopinnot, joissa tutustuimme teollisuusompelukoneisiin ja saumureihin. Kovin syventäviä opintoja tässä ajassa ei ehditä käymään läpi, mutta opimme langoittamaan koneet ja ompelemaan niillä, jotta voimme päärmätä kutomamme liinat ja pyyhkeet. Kudomme koulun aikana töitä myymälään ja kaikki työt pitää huolitella valmiiksi. Harjoittelimme aluksi suoraan ompelua ompelemalla itsellemme Chenille-pussukat työvälinepussukoiksi. 

 

Chenille-pussukoissa on useampi kerros puuvillakangasta ommeltuna yhteen usealla ompeleella, jotka leikataan auki. Löysin koulun varastosta käsinvärjättyä lakanakangasta ja tein siitä alimmat ja uloimmat kerrokset. Näiden kankaiden väleissä on vaaleampia punasävyisiä kankaita. Kerroksia yhteensä päällekkäin viisi.


 

Muistaakseni kankaisiin piirrettiin apuviivat, joiden mukaan alettiin ommella suoria ompeleita, jotka leikkasivat kankaan keskellä eri suuntaan keskellä. Ompeleet kulkevat parin sentin päässä toisistaan ja ompelun jälkeen välit leikattiin varovaisesti auki. Teräväkärkiset pienet sakset olivat tähän parhaat, mutta terävien kärkien kanssa sai olla varovainen, ettei leikannut alinta kerrosta rikki. Leikkelyn jälkeen pussukat pestiin, jotta leikatut kerrokset aukenivat ja kuvio tuli esiin.  


Leikellyistä ja pessyistä kankaista ommeltiin pussukat, joihin mahtuu vaikka työvälineet. Muistaakseni tein hieman pienemmän pussukan kuin mitä ohjeissa sanottiin ja silti tästä tuli niin iso, ettei se mahdu reppuuni. Ehkä ajatuksena oli, että pussukkaan mahtuu varmasti kaikki työvälineet, mutta olin jo ehtinyt virkata itselleni työvälinepussukan, että tämä on jäänyt käyttämättä. Kuvia ottaessa huomasin, että tästähän tulisi hyvä projektipussukka isommille käsitöille.

 


 

Pussukoiden jälkeen ompelimme kierrätysmateriaaleista koulun myymälään myytäväksi patalappuja. Patalaput ommeltiin vanhoista poppanaliinoista ja pellavaliinoista, joiden välissä oli huopaa pehmusteena. Patalappujen kädensijat ommeltiin vanhojen farkkujen taskuista. Nämä oli hauskan näköiset, mutta kurjat ommella.

 

Patalappujen reunoja kiertää kanttinauha, jonka ompelussa meinasin lyödä hanskat tiskiin. Ompelu ei ole vahvimpia puoliani ja kanttinauhan ompelu pyöreään lappuseen varmaan vaikeinta mitä olen koskaan tehnyt. Purettuani ompeleeni varmasti kymmeneen kertaan ja kokeiltuani uudestaan ja vielä uudestaan, sain tehtyä ompeleet jotka kelpasivat opettajalle. Jos minun pitäisi nyt ommella moiset uudestaan, en enää osaisi.

 

  

 

Vetoketjuja ompelimme Chenille-pussukan lisäksi myös villakurssilla tehtyihin tyynyihin ja sitä ennen harjoittelimme piilovetoketjun ja tavallisen vetoketjun ompelua tilkuille. Omat vetoketjuharjoitteluni näyttävät niin hienoilta, että olen varmaan ottanut vahingossa jonkun toisen harjoitustyön. Lisäksi harjoittelimme päärmeiden ompelua, kulmien ompelua ja erilaisia huolittelutapoja käsinkudottuihin tilkkuihin.


Jos haluat käydä kurkkaamassa miltä työkalupussukkani näyttää: Virkattu viuhkapussukka.

Villakurssin töihini pääset tutustumaan täällä: Villajaksolle

Mukavaa viikonloppua! Nähdään taas ensi viikonloppuna!