PARI SANAA PINGOITTAMISESTA JA OHJEET ITSE TEHTYYN PINGOITUSALUSTAAN

 

Pingottaminen on työvaiheista viimeinen mutta ei tosiaan vähäisin! Pingottamalla työ oikenee ja se saa oikean muotonsa. Silmukat asettuvat oikeille kohdille, jos ne ovat työtä tehdessä hieman eksyneet omilta paikoiltaan. Hyvin tehty pingoitus ei näy muuna kuin siistinä kädenjälkenä. Sen ei kuulu repiä työtä muodottomaksi eikä venyttää silmukoita. 

 

Pingoitan kaikki työni pipoja, tumppuja ja sukkia lukuunottamatta, jotka höyrytän silitysraudalla. Pidän rautaa ilmassa työn päällä ja annan kuuman höyryn suoristaa työt. Kaikki liinat, töiden palat ja jopa paidat pingoitan ison pingoitusalustan päällä. Jos iso työ ei mahdu alustalle kokonaan, sen voi pingoittaa myös osissa esim. paidasta hihan kerralla. 

 

Pingoitustapoja on monia. Itse laitan työn pingoitusalustalle aina kuivana, kiinnitän sen nuppineuloilla alustaan ja vasta sen jälkeen kostutan suihkepullolla. Suosittelen tarkistaan pingoitusneulat ennen työhön ryhtymistä. Olen yhden työn pilannut ruosteisilla neuloilla ja se harmitti valtavasti. Nuppineuloja laittaessa on syytä myös tarkista, ettet vahingossa naarmuta pöytää läpi tulevilla nuppineuloilla tai työnnä niitä reisiisi, kun pidät alustaa sylissä. Olen molemmat kokeillut ja uskoin kerrasta, ettei se kannata.

 

Olen nyt muutaman kerran törmännyt sosiaalisessa mediassa kysymykseen, että mistä saa ostettua pingoitusalustoja. Olen itse ostanut lasten lattiapalapelin kirpikseltä parilla eurolla isoksi pingoitusalustaksi, mutta ennen sitä olen monta vuotta pingottanut itse tehtyjen pingoitusalustojen päällä. Sen tekeminen käy nopsaa eikä siihen tarvita paljoa materiaalia: pahvia, kontaktimuovia ja ruutupaperia. Jos sinulta ei löydy kontaktimuovia, myös kirkas pakkausteippi käy tähän.

Opetan Valkeakoski-opistossa virkkausta ja olemme tutustuneet kursseilla erilaisiin viimeistelytapoihin. Olen tehnyt kursseja varten pienen pingoituslaustan mallikappaleeksi, johon olen piirtänyt apuviivat helpottamaan muotoilua. Olen itselleni tehnyt vastaavanlaisia, mutta isompia ja kun ne ovat palvelleet itsensä loppuun, olen kierrättänyt ne ja tehnyt uuden alustan. 

 

NÄIN TEET ITSE PINGOTUSALUSTAN:

1. Ota kaksi samankokoista paksua pahvinpalaa. Pahvilaatikon sivuosat käyvät tähän hyvin.
2. Laita ne vastakkain ja liimaa päällimmäiseksi ruutupaperi tai valkoinen kopiopaperi.
3. Leikkaa kontaktimuovista pahvia reilusti isompi pala ja liimaa se paperin ja pahvien päälle siten, että käännät ylimääräiset muovit pahvien alle. Leikkaa kulmista suikaleet pois, niin saat taiteltua muovin siististi.
   

VINKKI! Kun käytät ruutupaperia, ruudukko on apunasi reunoja suoristaessa. Pyöreiden töiden pingotus helpottuu huomattavasti, kun käytät paperia, johon olet piirtänyt harpilla ympyrät.

 

VINKKINI PINGOITTAMISEEN:

• Ennen pingotusta, tarkista, ettei alusta ole pölyssä tai esim. tärkkäyssokerissa.
• Tarkista pingotusneulat, etteivät ne ole ruosteessa.
• Ole tarkkana pingottaessa, ettet pingota liian tiukasti. Työn ei pidä venyä.
• Tarkista, että työsi on oikean muotoinen. Reunat ovat suorat, kulmat 90 astetta ja ympyrä pyöreä. Pienet epätasaisuudet näkyvät valmiissa työssä ja pistävät pitkään silmään.
  
• Älä säästele neuloissa. Käytä ennemmin liikaa kuin liian vähän.
  
• Kostuta huolella ja joka puolelta.
  
• Varo ettet naarmuta nuppineuloilla pöytää tai työnnä neuloja reiteesi pingotusta tehdessä, jos alusta on ohut.
• Ole kärsivällinen! Älä ota työtä kosteana vaan anna sen kuivua rauhassa.

 

 

VUODEN 2018 KAUNEIMMAT KÄSITYÖNI

Vuosi lähenee loppuaan ja vuoden viimeisessä postauksessa muistelen kulunutta vuotta ja sen kohokohtia ja lempparitöitäni. Vuosi on ollut hieno! Olen vuoden aikana oppinut valtavasti ja kehittynyt monella saralla. Vuosi alkoi upeasti, sillä helmikuisessa Unelmien Käsityöt -lehdessä oli minusta ja blogistani juttu ja sain suunnitella lehteen myös oman ohjeen: Pystykierteen (löydät molemmat täältä). 

Blogini on poikinut vuoden aikana minulle töitä, sillä keväällä pidin Toikan Lankariehassa virkkauskoulua, suunnittelin heille Ilopilleri-kassin  ja  myöhemmin talvella olin Kädentaidot-messuilla kudonnan työpajassa opastamassa kudonnan saloihin (Lankariehasta voit lukea täältä ja kassin täältä). Keväällä pidin ensimmäisen virkkauskurssini Valkeakoski Opistossa, joka sai syksyllä jatkoa peräti neljän kurssin verran. Nämä ovat niin hienoja tilaisuuksia ja toivon kovasti, että virkkauskurssini ja työt jatkuvat.
 

Olen tänä vuonna virkannut, kutonut ja tietysti värjännyt. Kokeilin alkuvuodesta lumivärjäystä ja kuvioin vanhat vaatteeni uusiksi (löydät lumivärjätyt paitani täältä). Sukulaisillemme tein kylmävärjäyksellä kassit, jotka löydät täältä. Kesällä osallistuin taas värjäyskurssille oppimaan uutta ja kurssilla värjäämäni upeat kankaat löydät täältä. Viime kesän kasvivärjäykset ovat kuitenkin jääneet ajan puutteen takia vielä näyttämättä, eli palaan niihin taas alkuvuodesta. 

Olen kutonut kangaspuilla kansalaisopistossa kolmisen vuotta ja alkuvuodesta sain puista ensimmäisen huopani (Hilma-huovan löydät täältä). Ilahdutin sukulaisia käsinkudotuilla puuvilla-pellava keittiöpyyhkeillä (löydät ne täältä) ja olohuoneeseemme kudoin Collingwood-tekniikalla maton (löydät sen täältä) sekä perinteisen kuvikasmaton (se löytyy täältä). Tämän syksyn aikana aikani on jäänyt niin vähiin, että syyskauden ainoa työni on tälläkin hetkellä keskeneräisenä puissa.

Mitä sitten on pudonnut koukulta? Noh... paljonkin! Ihan vuoden alussa julkaisin muhkean Tuhti-pipon ja myöhemmin ihanan Hertta-tyynyn ohjeen (Tuhti-pipon löydät täältä ja Hertan täältä). Osallistuin viime vuonna Kalevala Caliin suunnittelemalla siihen Neidon Kehrä -palan, mutta sain lupiineilla värjäämistäni langoista virkatun peittoni valmiiksi vasta tämän vuoden puolella (Löydät Kalevala peittoni täältä).

Virkkauskurssieni myötä tarvitsin kassin, jossa sain kannettua kurssimateriaalit ja virkkasin itselleni Ilopilleri-kassin, joka on yksi lempparitöistäni tänä vuonna (Löydät sen täältä). Virkkasin pikkulintujen rikkoman terassiharjan tilalle uuden ja äidilleni tein äitienpäiväksi ikkunakrannsin (harjan löydät täältä ja ikkunakrassin täältä). Ennen kesälomille jäämistä virkkasin itselleni kukkapaidan, josta olen erityisen ylpeä (virkatun paitani löydät täältä).

Kesälomani venyi tänä vuonna aikaisempia pidemmäksi. Mieheni sairastui, esikoisellamme alkoi eskari ja myöhemmin virkkauskurssini, eikä aikani enää yksinkertaisesta riittänyt. Elämän rauhoituttua pääsin vihdoin palaamaan tänne ihanaan blogiini, josta on tullut minulle vuosien mittaan niin kovin tärkeä. Virkkasin Ilopillerikassin väreihin sopivan juomapullon suojuksen ja pannumyssyn teepannulleni (löydät pullon suojuksen täältä ja pannumyssyn täältä).

Yksi blogini luetuimmat jutuista on ollut virkattu nessupiilo, joka on ollut tänä syksynä monen muunkin koukulla (löydät sen täältä). Koukkuilleni virkkasin aivan ihanan, uuden pussukan ja Halloweeniksi virkkasin hurjia kurpitsalyhtyjä (pussukan löydät täältä ja kurpitsalyhtyni löydät täältä). Loppuvuodesta virkkasin sukkia ja joulun alla tein vielä valopalloja ja ikkunakoristeita, jotka eivät taida päästä joulun jälkeen varastoon. Pidän niistä niin valtavasti. Virkatut valopalloni löydät täältä ja ikkunakoristeet täältä.

Mitä on luvassa ensi vuonna? Ainakin paljon lisää virkkauksen iloa ja uusia ihania ohjeita. Kudontoja ja värjäyksiä, kun tämän vuoden kasvivärjäykset on esittelemättä ja joulun alla värjäsin upeaakin upeammat kassit aurinkovärjäys-tekniikalla. Kannattaa siis pysyä mukana ja touhuta kanssani ensi vuonnakin. 

Kiitos sinulle rakas lukija tästä upeasta ja ikimuistoisesta vuodesta. Hyvää uutta vuotta!

VIRKATTU PANNUMYSSY

   "Kotiäitinä toimiminen on alani kovapalkkaisimpia töitä, sillä maksuna on puhdas rakkaus."
- Mildred B. Vermont

Juomme talviaikaan valtavasti teetä ja haudutan sitä aina pannullisen kerralla, josta sitä sitten jaetaan kuppeihin koko perheelle. Minun on jo pitkään pitänyt virkata pannumyssy, mutta aina se on vain jäänyt toisten töiden jalkoihin. Viime keväänä eräs rouva virkkauskurssillani halusi virkata pannunmyssyn  ja pystyäkseni opastamaan rouvaa ja kirjoittamaan hänelle ohjeen, piti minun ensin virkata oma.

Käytin myssyä tehdessä hyväkseni matikkaa eli kun minulla oli tiedossa pannun ympärysmitta, laskin sen ja piin avulla pannun halkaisijan (ympärysmitta jaetaan piillä). Näin sain tietää, minkä kokoinen ympyrä minun piti virkata pannun päälle. Virkkasin alkuun niin ison ketjusilmukkaketjun, että se riitti nupin ympäri ja yhdistin sen piilosilmukalla. Sen jälkeen aloin virkata lenkiin pylväitä ja jatkoin kerroksia lisäten välillä, kunnes ympyräni halkaisija oli laskujeni mukaan riittävän iso. Lopetin lisäykset ja jatkoin pylväiden virkkausta kunnes nokka ja kahva tulivat vastaan.

Jätin kahvalle ja nokalle aukot jatkamalla virkkausta pannun sivuille tasona eli käännyin aina reunassa. Kun kappale ylsi nokan alapuolelle, virkkasin myös toiselle puolelle pannua samanlaisen. Yhdistin puoliskot virkkamalla ketjusilmukkaketjun nokan alle ja siihen tein vielä kerroksen pylväitä. Lopuksi virkkasin kerroksen piilosilmukoita pannun nokka-aukon ympärille sekä kahva-aukon ympärille. 

Kahvan alla on pieni ketjusilmukka lenkki ja nappi, joiden avulla saan pannumyssyn pois pannun päältä. Vasta tänä syksynä pääsin koristeluhommiiin ja virkkasin päälle ruusut (netissä on ohjeita vaikka kuinka paljon) ja lehtiköynnöksen tein Caitlin Sainion 100-virkattua pitsikukkaa -kirjan ohjeella.

Oma pannuni oli mummolan vanha pannu, joka ei kelvannut kenellekään kirppiksellä edes eurolla ja nyt siitä tuli niin sievä, etten luopuisi siitä mistään hinnasta. Koska teepannuja on niin monenlaisia, ei mielestäni kannata kirjoittaa tähän ohjetta. Toivottavasti selostuksestani on kuitenkin apua, että sinäkin osaat halutessasi tehdä tällaisen. Nautinnollisia teehetkiä! Tavataan taas viikon päästä! 

VIRKATUT TISKIRÄTIT

 

"Älä koskaan luovu siitä, että kohdattuaan sinut ihminen on onnellisempi kuin ennen sitä."
- Äiti Teresa

Olin pari viikkoa sitten kasvivärjäyskurssilla ja koska paikallaan istuminen ja keskittyminen toimettomana on minulle hieman haastavaa, niin virkkasin tunnilla tiskirätit. Valitsin malleiksi perinteisen isoäidinneliön sekä ihan perusneliön, jolla on hieno englannin kielinen nimi, Solid square. Molemmat palat ovat sen verran helppoja virkata, että syntyivät sen enempää miettimättä ja pystyin tunnilla kuuntelemaan samalla kun kädet tekivät töitä. 

Nappasin kaapista kerran virkatun ja puretun kerän, jonka vyöte oli hukassa, mutta mielestäni se oli Teeteen Bamboo & Co. -lankaa. Ihanaa se oli ainakin virkata ja tosi pehmeää. Virkkasin molempia malleja kymmenen kerrosta ja yhteen liinaan lankaa kului n. 18 g grammaa. Kahdesta kerästä jäi niin pieni nöttönen, ettei siitä enää liinaa tehnyt, joten virkkasin siitä liinoihin reunukset ja kulmaan ripustuslenkin. Kaksi liinaa reunukseineen vei suurin piirtein 50 g lankaa.

Tätä helpommaksi en enää tiskirättien virkkausta voi tehdä ja jos et ole paljoa virkannut, niin tiskirätit tai siivousliinat voisi olla sellainen työ, mistä voisi aloittaa. Niitä virkatessa voit harjoitella pylväitä ja koska ne ovat tiskirättejä, käsialalla ja mahdollisilla virheillä ei ole niin justiinsa väliä. Ne valmistuvat nopeasti, joten mielenkiinto pysyy varmasti koko ajan yllä. Olen aikaisemmin tehnyt siivousliinoja harjoitellessani palmikon virkkausta, mutta ristiinvirkatut pylväät tekevät liinasta niin paksun, että sen kuivuminen kestää kauan ja se alkaa herkästi haista. Suosin siis ilmavia malleja ja suosittelen kokeilemaan erilaisia ruutuja.

Reunuksien ohjeet löydät tämän postauksen alaosasta ja ne sopivat melkein liinaan kuin liinaan. Isoäidinneliöön tai perusneliöön en kirjoittanut ohjeita, koska netti on niitä pullollaan. Isoäidinneliön voit tehdä vaikka tällä Novitan ohjeella ja tässä on linkki Arteeni-blogiin ja Solid Squareen. Googlettamalla löytyy myös paljon erilaisia tiskirättiohjeita ja mm. Prinsessajuttu-blogista löytyy myös monta ihanaa ohjetta (tässä linkki Prinsessajuttuun).

REUNUSTEN VIRKKAUSOHJEET:

Lyhenteet:

ps - piilosilmukka
kjs – ketjusilmukka
ks - kiinteäsilmukka
puolip – puolipylväs
p – pylväs

Isoäidinneliön pitsireunus:

Kun liina on halutun kokoinen. Voit aloittaa reunuksen mistä tahansa. Tee ps. kjs:aan

1. Krs. Virkkaa 5 kjs. ps ed. kerroksen kjs:aan. toista kerros loppuun. Kulmassa tee ps, 2 kjs, ps, yhdistä kierros ps:lla.

2 Krs. Siirry ps:lla kjs-kaareen. Virkkaa kjs-kaareen: ks, 1 puolip, 2 p, 1 puolip, ks. Tee kulmien 2 kjs:aan ks, 4 kjs, ks,

Virkkaa viimeiseen kulmaan 4 kjs:n sijaan 12 kjs (ripustuslenkki). Sulje kerros ps:lla. Päättele langat.

Solid Squaren piparkakkureunus:

Kun liina on halutun kokoinen. Aloita kulmasta.

Virkkaa itsenäinen ps kulmaan. seuraavaan silmukkaan 1 puolip. p, kjs ja p seuraavaan, puolip, ks, ps, tee kulmiin aina ps, 4 kjs, ps.

Virkkaa viimeiseen kulmaan 4 kjs:n sijaan 12 kjs (ripustuslenkki). Sulje kerros ps:lla. Päättele langat.

VIRKATUILLA KUKILLA KORISTELTU TERASSIHARJA VOL 2. SIS. OHJE

  Kurottaessaan tähtiin hän unohtaa kukat jalkojensa juuressa. 
- Jeremy Bentham

Virkatuilla kukilla koristeltu harja. Voiko olla söpömpää! Kaikkien käsitöiden ei aina tarvitse olla niin käytännöllisiä tai tuiki tarpeellisia, jos niiden tekemisestä nauttii ja jos ne vielä valmiinakin tuottavat iloa! Ja sitähän tämä minun harjani todella tuottaa! Se tuottaa iloa oikein isolla I:llä!

 

Virkkasin ensimmäisen kukkaharjani jo muutama vuosi sitten. Se oli meillä terassilla kesäisin, mutta pikkulinnut rikkoivat sen pari vuotta sitten. Minun piti jo viime kesäksi tehdä uusi, mutta se jäi. Tänä keväänä virkkauskurssini innoittamana aloin pukea uutta harjaa ja siitäpä tulikin kaunis.

Virkkasin ensin harjanvarrelle pylväillä putken ja sen jälkeen tein hupun harjasosalle, jonka niittasin harjaan kiinni. Kun pohjatyöt olivat tehty, virkkasin ruusuja, pikkukukkia ja lehtiä sen verran, että ne peittävät harjasosan. Lopuksi virkkasin köynnöksen kiipeämään harjan vartta ylös. Jätin kukkiin ja lehtiin sen verran pitkät langanpätkät, että sain ommeltua niillä kukat kiinni huppuun ja varren putkeen.


Käytin tähän jämälankoja mm. Dropsin Parista ja joitain vanhoja kirppislöytöjä. Hieman minua harmittaa, etten lähtenyt enempää leikkimään väreillä harjan vartta virkatessa vaan sorruin tuttuun ja turvalliseen järjestykseen väreissä. Tämä olisi ollut taas hieno tilaisuus kokeilla ja leikkiä väreillä. Lopputulos on joka tapauksessa aivan ihana ja mielestäni äärimmäisen kaunis, ehkä sievempi kuin edellisessä harjassa. Hieman olen kahden vaiheilla, että jätänkö tätä sittenkään ulos vai vienkö työhuoneelle. Pitäähän sielläkin toki lattioita siistiä!

Kirjoitin sinullekin ohjeet harjan pohjuksiin, jotta voit tehdä samanlaisen.  Ruusuun minulla ei ole ohjetta, koska en ole ihan varma, mistä se on kotoisin mutta mm. Lankahelvetti-blogista löytyy hyvin samantyylinen (tässä linkki blogiin ja ruusuihin). Lehdet ja köynnökset olen virkannut Caitlin Sainion 100-virkattua kukkaa kirjan oheilla. Lisäksi Pinterestistä löytyy valtavasti kukkaohjeita, eli ei muuta kuin sinne selailemaan, jos kirjastosta tai hyllystä löydy tuota kirjaa. Tässä linkki Pinterestin kukka-kansiooni, löydät sieltä valmiiksi pinnaamiani kukkien ja lehtien virkkausohjeita.

Ja sen aikaisemman virkkaamani harjan vuodelta 2015 löydät tämän linkin takaa.

VIRKKAUSOHJEET:

Käytetyt silmukat ja lyhenteet:
Ketjusilmukka - kjs
Piilosilmukka - ps
Kiinteä silmukka - ks
Puolipylväs - puolip
Pylväs - p


HUOM! Ohje on kirjoittu Dropsin Paris -langalle ja nelosen koukulle. Voit hyvin soveltaa sitä muihin lankoihin, joko lisäämällä tai vähentämällä silmukoita.

Harjan varsi:

Virkkaa alkuun 14 kjs. Yhdistä lenkiksi ps:lla.

1.Krs. Virkkaa 3 kjs (kerroksen 1.p.), virkkaa lenkkiin 1 p per s, yhdistä kerros ps:lla 3. kjs:aan.

2. Krs. Virkkaa 3 kjs (kerroksen 1.p.), virkkaa 1 p per p, yhdistä kerros ps:lla 3. kjs:aan.

Jatka niin pitkään, että saat harjan varren piiloon. Huom! Harjan varsi uppoaa harjan sisään muutaman sentin. Jätä sen verran virkkaamatta. 

Jos virkkaat varren moniväriseksi, päättele virkatessa ja jätä langanpätkät putken sisään vähän pidemmiksi, niin ne eivät ala käytössä törröttää.
  

Harjasosan huppu

Virkkaa alkuun 45 kjs,

Krs. 1. Virkkaa p 3. kjs:aan koukusta lukien. Virkkaa 1 p per s.

Krs. 2. Virkkaa 2 kjs (ei lasketa silmukaksi), 19 p, (keskelle jätetään aukko harjanvartta varten)

Krs. 3. Virkkaa 2 kjs (ei lasketa silmukaksi), 19 p,

Virkkaa toiselle puolelle samallalailla.

Krs. 2. Virkkaa 1. kerroksen 25. p:seen itsenäinen p (tai tee 3 kjs), virkkaa 18 p

Krs. 3. Virkkaa 2 kjs (ei lasketa silmukaksi), 18 p ja viimeiseen silmukkaan 2 p, virkkaa 3 kjs ja tee ps. aikaisemman puoliskon 3. krs:en 2. kjs:an, (keskelle palaa jää nyt aukko harjanvartta varten)

Aloita virkkaus niin, että työn aloituksen langanpätkä on oikealla puolella työtä.

Krs. 4. Virkkaa 1 p per p, viimeiseen p:seen 2 p, keskellä palaa olevaan kjs-ketjuun virkkaa 3 puolip. Virkkaa 20 p,

Krs. 5. Virkkaa 2 kjs (ei lasketa silmukaksi), Virkkaa 1 p per p,

6. Krs. Virkkaa 1 kjs ja ks palan ympäri kerros niin, että pitkillä reunoilla on aina 44 ks, kulmissa 3 ks ja lyhyillä sivuilla 8 ks. Sulje krs ps:lla 3. kjs:aan.

7. Krs. Virkkaa 3 kjs (kerroksen 1. pylväs). Virkkaa vielä kerros pylväitä niin, että virkkaat p per s (myös kulmissa). Yhdistä kerros tekemällä ps kerroksen ensimmäiseen pylvääseen.

Jos ei ohje auennut, niin katso kuva alla! Siitä tosin puuttuu viimeinen pylväskerros.

Irroita varsi harjasosasta. Laita harjasosan huppu paikalleen ja pujota varren päälle putki. Laita varsi harjasosaan kiinni. Ompele neulalla putki ja huppu yhteen. Jos jää aukkoja tai pistot paistaa, se ei haittaa! Tähän tulee kukkia päälle. Pujottele neulalla langanpätkä harjanvarren toisen pään silmukoiden yläreunasta ja kiristä niin, että putken suu sulkeutuu.

Virkkaa kukkia ja lehtiä niin paljon, että ne peittävät harjasosan. Kiinnitä ne ensin nuppineuloilla ja ompele ne vasta sitten kiinni paikoilleen. Ihastele lopputulosta!
 

KÄSITYÖHARRASTAJAN PAHIN PAINAJAINEN

"Kaikesta, mitä meille tapahtuu, voimme tehdä joko onnemme tai onnettomuutemme."
- Benjamin Franklin

Mikä on pahin painajaisesi kässäharrastajana? Se että lempparipuikot tai koukku katkeaa? Ompelukone tilttaa tai langat loppuu maailmasta? Arvaa, mikä on minun pahin painajainen? Se on se, että lankavarastooni ilmestyy kutsumattomia vieraita! Suunnittelen käsityöyrittäjäksi ryhtymistä ja haaveenani on, että kudon kodintekstiilejä ja jonain päivänä värjään vaikka sinunkin lankasi, joten ymmärrät varmasti, että otan tämän asian hyvin vakavasti.

Olen ostanut paljon lankoja ja kankaita kirppiksiltä ja huutokaupoista. Olen pelastanut niitä mummolan vintiltä ja saanut niitä tutuilta. Olen aina pitänyt periaatteen, että kaikki kankaat pestään ennen kuin tuon ne sisään taloon ja langat, erityisesti villat pakkaan pusseihin. Vähän aikaa sitten kävi niin, että ostin isomman määrän villalankoja ja koska niitä oli niin paljon, jätin ne ulos muovilaatikohin. Myöhemmin menin kahvikuppini kanssa tarkistamaan lankoja ja sieltä löytyikin kuoriaisia, jotka tarkemman tutkimisen jälkeen osoittautuivat vyöihrakuoriaisiksi.

Tekstiilituholaisten kuten vyöihra-, turkis- ja museokuoriaisten sekä vaatekoiden toukat syövät ravinnokseen villaa, turkiksia ja höyheniä. Ne eivät tuhoudu yhden yön pakastuksella vaan vaatii pidemmän ajan jakson kylmässä tai kunnon saunottamisen. Välttääksesi tuholaisten leviämisen sinun kannattaa huomioida, että miten ja missä säilytät lankojasi. Ulla-neuleen sivuilta löytyy loistava artikkeli aiheesta, jonka suosittelen jokaisen käsityöharrastajan lukemaan (tässä linkki artikkeliin) ja Hyönteismaailman sivuilta löytyy hyvät tunnistusohjeet ja kuvat niin kuoriaisista kuin koista (tässä linkki Hyönteismaailman sivuille). 

 

Minulla kävi aivan uskomaton tuuri, että sain tekstiilituholaiset kiinni ennen kuin päästin niitä kotiimme. Niin kurjalta kuin asia silloin tuntuikin, niin näin jälkikäteen olen hyvillä mielin tästä herätyksestä. Tämä on sellainen asia, jota ei parane ottaa liian köykäisesti. Niin ihania kuin vanhat  lankakorit ovatkin, niin ne eivät ole parhaita paikkoja lankojen säilytykseen. Tämän tapahtuman jälkeen pakkasin lankani tiivisiin muovilaatikkoihin ja kirppislankojen kohdalla harkitsen kahteen kertaan, että tarvitsenko niitä todella. Rakkaimpia lanka-aarteitani olen alkanut ottaa esille, jotta saisin ne mahdollisimman pikaisesti käyttöön. Voin vaikka vannoa, että niistä on enemmän iloa päällä kuin kaapissa.

 

Kuvien langoissa ei ole muita ötököitä kuin yksi eksynyt mehiläinen.