perjantai 24. helmikuuta 2017

Kirjontaa ja vanhoja farkkuja

Ihminen, jolla on suuria unelmia, on vahvempi kuin ihminen, jolla on kaikki tieto.
-Albert Einstein


Ompelin taas vanhoista farkuista muistikirjan kansia, jotka koristelin virkatuilla kukilla ja kirjoin kukille varret ja lehdet. Olen tehnyt näitä niin monesti ja luulisi, että osaan nämä jo unissani, mutta tämä viikko on ollut sellainen, ettei oikein mikään ole tuntunut onnistuvan ja sain moneen kertaan purkaa ja tehdä kansia uusiksi. Ompelin kannet Häärämö-blogin ohjeella (tässä linkki ohjeeseen), mutta lisäsin kansiin kumilenkin, jolla muistikirjan saa kiinni.

Kukkien ohjeen kirjoitin muutama vuosi sitten (tässä linkki), mutta jos haluat virkata vähän hienompia kukkia, niin suosittelen ostamaan Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjan. Kun sinulla on se hyllyssä, niin et enää tarvitse muita ohjeita. Olen sen ohjeiden mukaan tehnyt mm. kukkaranssin (tässä linkki) ja ovikranssin (tässä linkki). Olen yrittänyt virkkailla pikku hiljaa kukkia varastoon, sillä haluaisin tehdä taas pitkästä aikaa jonkun kukkatyön ja ajattelin, että pääsen helpommalla, kun edes osa kukista on valmiina.

Muistikirjat eivät jää minulle. Pienen muistikirjan annan lahjaksi ja isommat lähtevät ystävänpäiväarvonnan lankojen mukana voittajille (tässä linkki). Käytin taas arvontakonetta arpojana ja se arpoi seuraavat onnekkaat: Wool Cottonit ja kolmosen koukku menee Helenalle ja Wool Silkit ja 3,5 koukku menee Heidi H:lle. Molemmat saavat siis mukaan vielä muistikirjat ja niille ompelemani kannet. Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistuneille. Olen ottanut jo molempiin voittajiin yhteyttä.



Jotta muistikirjat ja niiden kannet eivät lopu kesken, ompelin myös itselleni uudet muistikirjan kannet ja ympärikiertävän kumilenkin lisäksi ompelin tähän kynällekin lenkin. Se ei onnistunut ihan niin hyvin, joten jätin sen suosiolla pois muista kansista. Virkkausten sijaan ajattelin kirjoa kansiin koristeet. Olen suunnitellut kuvion jo mielessäni ja enää minun tarvitsee vain siirtää suunnitelma tuohon farkkukankaaseen. Ihan helppo homma, eikö vain? Olen ahminut Youtubesta kirjontavinkkeja ja ennen kuin ehdin edes aloittaa kirjomista, tein jo ensimmäisen virheen. Jätin kirjontakehyksen pariksi päiväksi kiinni kanteen ja farkkuun jäi siitä ikävät jäljet. Toivottavasti silitysrauta kuitenkin auttaa niihin. 

Meillä juhlitaan huomenna synttäreitä, joten viikonloppuni vierähtää leipoessa ja siivotessa, joten tapaamme vasta ensi viikon puolella. Mukavaa perjantai iltaa ja ihanaa viikonloppua!

lauantai 18. helmikuuta 2017

Näillä vinkeillä sinäkin otat parempia kuvia käsitöistäsi

"En ikinä lue. Katselen vain kuvia."
- Andy Warhol

  
Käsityöharrastajien maailma on pienentynyt ja välimatka tekijöiden kesken lyhentynyt Instagrammin ja Facebookin lukuisien käsityöryhmien myötä. Sosiaalisessa mediassa jokainen käsitöitä tekevä voi esitellä luomuksiaan käden käänteessä koko maailmalle. Tämä on mielestäni aivan ihanaa, sillä on upeaa huomata, miten itselleni rakas harrastus yhdistää eri ikäisiä ihmisiä eripuolelta maailmaa. Etelä-Afrikkalaisen Wendyn julkaisemat kuvat tavoittavat minut alta aika yksikön ja hetken kuluttua saan ihailla Australiassa asuvan Robynin käyttämiä värejä omalta sohvaltani pelkällä etusormen painalluksella. Kuvien laatu on parantunut huomattavasti ja tuntuu, että joka toinen somessa kuviaan jakava on vähintään valokuvauksen ammattilainen.

Eräs lukijani kommentoi vähän aikaa sitten, että hän haluaisi saada kunnon kameran, jotta saisi hyviä kuvia. Kommentti jäi mieleeni ja vaivaamaan, sillä mielestäni hyvien kuvien ottamiseen ei välttämättä tarvita hyvää ja kallista kameraa. Sellainen kannattaa ostaa, jos on aikaa ja mielenkiintoa perehtyä sillä kuvaamiseen. Nykyisin puhelimissa on niin hyviä kameroita, että niillä saa otettua hyviä kuvia. Epäröin todella paljon tämän postauksen kirjoittamista ja julkaisua, sillä en tiedä olenko oikea ihminen antamaan kuvausvinkkejä, kun en ole mestarikuvaaja itsekkään. Olisin kuitenkin silloin kuvauksen alkutaipaleilla ollut kiitollinen, jos minulle olisi kerrottu nämä asiat ilman, että jouduin oppimaan ne käytännön kautta.

Kokosin nämä vinkit sillä ajatuksella, että kuvaat kännykällä ja automaattiasetuksilla. Vinkkini ovat niin yksinkertaisia ja helppoja, eivätkä vaadi kuvausstudioita tai kalliita kuvankäsittelyohjelmia. Kuvankäsittelyllä saa ihmeitä aikaan, mutta siinä olen niin onneton, että pyrin ottamaan niin hyviä kuvia, että pääsen kuvankäsittelyssä mahdollisimman vähällä. Yleensä vain rajaan ja suoristan kuvat, lisään niihin kirkkautta ja lämmitän sävyjä, muuta en osaa tehdä. Kaikki postauksen kuvat olen ottanut Samsungin kännykällä ja niitä on  muokattu Instagrammin omalla kuvankäsittelyohjelmalla.

  

1. VALO

  
Kuvatessasi valo on tärkeä! Ehkä yksi tärkeimpiä. Ilman hyvää valoa, et saa tarkkoja kuvia. Jos käytössäsi ei ole kuvausteltaa ja lisävaloja, niin älä kuvaa illalla kun valoa on vähän. Vaikka mielesi tekisi esitellä juuri valmistunut luomuksesi maailmalle, niin odota silti seuraavaan päivään ja kuvaa se päivän valossa. Älä käytä kuvatessa kameran salamavaloa!

Itse kuvaan luonnonvalossa ja olen nykyisin niin laiska ja mukavuudenhaluinen, etten talviaikaan raahaudu edes ulos, joten kuvaan keittiön ikkunan edessä. Ikkunan edessä kuvattaessa on kuitenkin muistettava, että koska valo tulee vain yhdeltä suunnalta, tarvitset jotain heijastamaan valoa toisesta suunnasta, jotta saat häivytettyä varjot. Varsinkin näin talviaikaan, kun valoa on vähän tarjolla, käytän heijastamiseen vanhaa peiliä. Sen kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, ettei sen heijastama valo ole liian kirkas. Varjojen häivyttämiseen voi käyttää myös valkoista kartonkia tai paperia, joita itsekin käytän monesti.

Kuvatessa kiinnitä huomiota myös valonsuuntaan. Älä kuvaa vastavaloon ja ole tarkkana, ettet itse varjosta kuvattavaa eli älä seiso valon edessä. Kannattaa myös muistaa, ettet kuvaa suorassa auringonpaisteessa, sillä niin poltat kuvasi.

2. TARKKUUS

   
Tarkkoihin kuviin tarvitset hyvän valoisuuden lisäksi vakaan käden. Ainoa oppi, jonka muistan peruskoulun valokuvauskurssilta on se, että älä yritä akropatiaa kuvatessasi. Seiso tukevasti, pidä kamera suorassa ja jos kätesi tärisee, niin ota tuki jostain, jotta kamera pysyy paikoillaan.


3. TAUSTA

  
Sanotaan, että kuva kertoo tuhat sanaa ja se pitää paikkansa. Kuva voi kertoa myös kuvaajastaan paljon sellaista, mitä et välttämättä halua. Muistan vieläkin erään kuvan, missä esiteltiin jotain vaatetta ja kuvattavan takana näkyi sekainen huone. En muista oliko kuvassa paita, hame vai housut, mutta muistan sen sotkun! Tarkkaile siis, että mitä kuvassa näkyy ja mitä ei. Onko tuolin alla likainen sukka? -Ota se pois. Onko taustalla ovi auki sekaiseen huoneeseen? -Sulje se. Tarkkaile myös heijastuksia, ettei käy niin, että näyt taustalla olevasta peilistä tai ikkunasta alusvaatteillasi.

Jos kuvaat pöytäpintaa vasten, kokeile erilaisia kuvausalustoja. Valkoinen pöytä on tuttu ja turvallinen, mutta kaunis on myös vanha ajan patinoima puu ja hilseillyt maalipinta tai pöytäliina. Liian kirjavalla taustalla kuvattaessa vaarana on se, että luomuksesi hukkuu kuvaan. Kuvattava kohde erottuu parhaiten yksivärisestä taustasta.

4. KUVAKULMA


Kuvaatko luomuksesi kohtisuoraa vai vähän vinosti. Miltä se näyttäisi ylhäältä päin, entä alhaalta ylös? Kokeile eri kuvakulmia. Kukaan ei ole kirjoittanut lakia, että missä kuvakulmassa sinun on esiteltävä luomuksesi.

Kuvakulmalla on myös merkitystä siinä, että miten kamerasi ottaa siihen tulevan valon. Jo parin millin kallistus suuntaan tai toiseen voi muuttaa kuvan tunnelmaa ratkaisevasti. Kannattaa myös kokeilla kuvata kohdetta hieman kauempaa ja rajata myöhemmin yimääräinen pois. Kokeile, niin näet!



5. STAILAA


Päättele langat. Silitä tai pingota työ, että se on siisti kuvassa. Pieniä asioita, mutta niillä on valtava merkitys lopputuloksessa. Valitse lähikuviin sellainen kohta, missä työ on edukseen. Itse vältän kuvaamaan aina töitäni niin, että niissä näkyy kerroksen vaihtumiskohta.

Pystytkö pitämään neuletakkia päälläsi kuvassa? Entä pipoa päässäsi? Vaate on aina kauneimmillaan, kun se on päälläsi. Jos et halua, että kasvojasi ei näy kuvassa, niin älä peitä niitä hymynaamalla tai sumenna niitä. Tässä tapauksessa kuvaa myssysi lattialla.

Jos heittäydyt vallan villiksi, niin miltä näyttäisi teekupillinen kuvassa? Entä kukka? Sopisiko kuvaan lankakerät? Stailatessa kannattaa kuitenkin muistaa, että mitä kuvaa eli älä tunge kuvaa täyteen kaiken maailman härpäkettä, ettet varasta huomiota kuvan päätähdeltä.

 

6. RAJAA


Itse koen erityisesti isojen kohteiden kuten mattojen kuvaamisen todella haastavaksi ja olen tullut siihen lopputulokseen, että niiden kanssa pääsee helpolla, kun ne rajaa, niin, että ne eivät näy kokonaan kuvassa. Jos kuitenkin esittelet virkkaamaasi torkkupeittoa, niin mielestäni se pitää ehdottomasti näyttää edes yhdessä kuvassa koko komeudessaan. Jos siinä on kuitenkin yksityiskohtia, joihin haluat katsojan kiinnittävän huomiota, niin ota niistä erikseen kuva, jossa ne näkyvät selvästi.

Rajaa ylimääräinen pois, mutta älä täytä koko kuvaa luomuksellasi, vaan jätä kuvaan sen verran ilmaa, että se ei katsoessa hyökkää päälle. Itse olen sen verran tylsä, että yleensä keskitän kuvaan kuvattavan kohteen, mutta tämä taitaa olla ihan makuasia.
  

7. HUOMIOI VÄRIVALINNAT


Tämä viimeinen vinkki koskee eteenkin käsityöharrastajia, joilla on tarkoitus esitellä töitään esim. blogissa ja/tai Instagrammissa. Kuvatessa työssä käytetyillä väreillä on merkitystä. Varmasti jokainen mustaa vaatetta kuvassa katsonut tietää, miten huonosti siinä erottuu muodot ja jokainen mustaa kuvannut tietää, miten vaikeaa sen kuvaaminen on. Toinen haastava väri on punainen. Jos et osaa päättää, että virkkaatko liinan aniliinin- vai vaaleanpunaisella, niin suosittelen valitsemaan vaaleamman sävyn, sillä niiden kuvaaminen on huomattavasti helpompaa kuin kirkkaiden. Varsinkin merseroitu punainen on yksi karmeimmista kuvattavista, sillä se ei tahdo millään pysyä kuvan sisäpuolella vaan leviää pitkin näyttöä. Alla on kuva lankahyllystäni, josta voit hyvin verrata, miten eri punaisen sävyt käyttäytyvät kuvassa sekä mandala, jossa punainen räiskyy, kun taas turkoosin langan säikeetkin erottuvat kauniisti.

Yksi huomioin arvoinen seikka värivalinnoissa ja kuvaamisessa on myös se, että mihin vuodenaikaan kuvaat. Eri vuodenaikoina valo, ja nyt siis puhun luonnonvalosta, on erilaista. Talvella valo on kylmää, joten sinisävyisten luomusten kuvaaminen on paljon helpompaa kuin esim. keltaisen ja oranssin, joita mielestäni on miellyttävämpää kuvata esim. syksyllä. Niin, mestarikuvaaja varmasti osaa kuvata mitä vain ja milloin vain, mutta minä en ollutkaan se mestarikuvaaja.

Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua! Jos haluat kysyä lisää, niin kysy pois. Autan mielelläni! Mukavaa viikonloppua! Olethan jo osallistunut ihanaan lanka-arvontaan, jossa voit voittaa Lankamaailman lankoja?


tiistai 14. helmikuuta 2017

YSTÄVÄNPÄIVÄARVONTA

"Ystävyys on yhteinen sielu kahdessa ruumiissa."
    - Aristoteles


Yhteistyössä: Lankamaailma
 
Hyvää ystävänpäivää! Sain ystävänpäivän kunniaksi Lankamaailmalta arvottavaksi Hjertegarnin Wool Cottonia ja Wool Silkiä sekä KnitPron laminoidut koivukoukut. Langoista minulla ei vielä ole käyttökokemusta, mutta ne tuntuvat aivan ihanan pehmeiltä ja odotan kovasti, että pääsen ostamieni lankojen kimppuun. Molempien lankojen värivalikoima on todella herkullinen, enkä meinannut osata päättää, että mitkä värit valitsen palkintoon. KnitPron koivukoukkuja sen sijaan voin kehua, sillä mielestäni ne ovat maailman parhaita koukkuja. Olen vuoden päivät virkannut omalla koukullani ja pidän siitä niin paljon, että ostin itselleni varakoukun, jotta voin ottaa hyllystä uuden, jos koukku hukkuu. Molemmat arvottavat koukut ovat teräväpäisiä, jotta voit virkata niillä tarkkuutta vaativiakin kuvioita.

Ensimmäinen lankapaketti sisältää kaksi kerää Hjertegarnin Luomu Wool Cottonia ja KnitPron kolmosen koukun. Wool Cottonissa (50g = 350 m) on 55 % merinovillaa ja 45 % puuvillaa. Väriksi valitsin kauniin vaalean turkoosin (Väri 4038). Lisätietoja langasta löytyy Lankamaailman sivuilta (tässä suora linkki). 

Toisessa lankapaketissa on kaksi kerää Wool Silkiä ja KnitPron kolmen ja puolen koukun. Wool Silkissä (50g = 300 m) on 75 % Villaa ja 25 % silkkiä. Tämän väriksi valitsin tumman turkoosin (3021). Lisää tietoja langasta voit lukea täältä.

Arvon lankapaketit erikseen eli kaksi onnekasta voi voittaa itselleen ihanat langat ja hyvän koukun. Arvonta on kaikille avoin ja voit osallistua arvontaan kommentoimalla tätä postausta viimeistään tiistaina 21.2.2017. klo. 22:00. Arpoja saa vain yhden per nenä. Huomioithan, että olemme koiratalous.

Ilmoitathan kommentoidessa sähköpostiosoitteesi!
Onnea arvontaan!
Sydämellinen kiitos Lankamaailmalle palkinnosta ♡

lauantai 11. helmikuuta 2017

Kudottu tuolinpäällinen

"Viisasta miestä ei tunne siitä, että hän ei tee virheitä, vaan siitä, että hän ei tee samaa virhettä uudestaan."
  - Winston Churchill


Viime kesänä kutomani tuolimatto sai parin, kun kudoin opiston kangaspuilla toiseenkin olohuoneen nojatuoliin päällisen (löydät aikaisemman maton täältä). Sidoksena tässä on sama kuusivartinen ruusukas kuin edellisessä matossa ja tämäkin on kudottu puuvillalangoilla, mutta nyt värit menevät toisin päin eli kuviokuteena on valkoinen ja pohjalla vaaleankeltainen. Kudoin keltaisella pohjakuteella aina kolme kuviokertaa ja sen jälkeen vaihdoin sen vaaleammaksi (vaalean keltainen ja valkoinen yhdessä). Tavoitteenani oli oppia vaihtamaan väriä mahdollisimman huomaamattomasti ja mielestäni paras paikka vaihtoon oli aina, kun kuvio alkaa uudestaan nousta eli viidennellä polkusella.

Kangas on molemmilta puolilta samannäköinen, joten mattoa voi käyttää molemmin puolin. Viime kerrasta oppineena kudoin kunnon saumanvarat molempiin päihin, jotta sain käännettyä päät siististi piiloon. Tällä kertaa olin myös paljon varovaisempi pingottimen kanssa, enkä katkonut läheskään niin montaa loimilankaa kuin viimeksi. Tämä oli ihana työ ja mukava kutoa, mutta sama juttu kuin viimeksi, sain koko ajan jännittää että saanko pidettyä kaventumisen kurissa, sillä loimessa ei ollut yhtään kaventumisen varaa. Niin kuin kuvista näet, matto saisi olla aavistuksen leveämpi.

Pidän näistä matoista paljon, mutta enempää näitä ei kannata kutoa meille niin kauan kuin meillä on koira. Koirien kynnet repivät jo ensimmäisen ruusukkaan kuviolangat inhottaville lenkeille ja nyt tämän toisen kanssa kävi ihan sama juttu, kun unohdin tuolin mattoineen ikkunan eteen. Ranskan bulldogimme vahti luisteluun lähtöämme tuolilla ja kynnet repivät heti kankaaseen ikävät lenkit. Lankalaihiksen kannalta nämä kudontatyöt ovat loistavia, sillä tämän myötä lankavarastoni kevenivät 640 grammalla. Jatkan puuvillalankojen tuhoamista ja nyt puissa on joogamatto. Sen myötä olen oppinut ihan uuden tekniikan, enkä meinaa malttaa, että saan sen valmiiksi ja pääsen esittelemään maton, sillä se on jotain aivan uskomattoman hienoa. Mukavaa lauantai-iltaa! Tavataan taas parin päivän päästä.


keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Gluteenittomat kanelipikkuleivät

- Katastrofi!
- Sitä odotellessa, maistakaa pikkuleipiä.
- Pikkuleipiä tässä tilanteessa? No, ehkä yksi.
(Muumipeikko ja Pyrstötähti)


Esikoisen synttärit ovat aivan kohta ja taas on se aika vuodesta, kun joudun miettimään mitä tarjota vieraille. Kaivelin arkistoiden kätköistä näiden ihanien gluteenittomien kanelipikkuleipien reseptin. Nämä ovat todella maukkaita, mutta valitettavasti en voi leipoa näitä kovin usein, koska syön pellillisen parissa päivässä. Olen tainnut olla aina kanelipikkuleipien ystävä, joten ilmankos nämä maistuvat. Nämä maistuvat myös normaalia ruokavaliota noudattaville eli vieraita varten ei tarvitse tehdä yhdenlaisia pikkuleipiä. 

En ole ikinä kokeillut leipoa näitä kaneliässiksi, mutta uskoisin, niidenkin onnistuvan tästä taikinasta, koska ainakaan viimeksi pikkuleivät eivät levinneet paljoa uunissa. Taikinasta tulee n. 20-30 kpl pikkuleipää, riippuen siitä, paljonko syöt taikinaa.

GLUTEENITTOMAT KANELIPIKKULEIVÄT


Näitä tarvitset:
150 g margariinia
1 dl sokeria
3,5 dl Semperin Fin Mixiä
1 dl Perunajauhoja
1 luomumuna
1 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
vaniljajauhetta lusikan kärjellinen
ripaus suolaa

Lisäksi sokeria ja kanelia keksien päälle.

Ja näin se käy:
Vatkaa margariini ja sokeria. Lisää muna. Sekoita hyvin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan. Nosta taikina jääkaappiin lepäämään tunniksi tai pariksi. Leivo jääkaappikylmästä taikinasta tanko ja palastele se. Pyörittelen taikinasta palloja, jotka pyöräytät kanelisokeriseoksessa. Nosta uunipellille ja paina kevyesti vähän kasaan. Paista uunissa 180 asteessa n. 20 min.
 


lauantai 4. helmikuuta 2017

Mitä pienempi peitto, sitä suuremmat vaikeudet

”Haasteet tekevät elämästämme mielenkiintoista, ja niiden voittaminen tekee elämästämme tarkoituksellista.”  
- Joshua J. Marine


Kehuskelin jo kuukausi takaperin, että alan virkata vauvan torkkupeittoa. Peitto tulee lahjaksi ja halusin tehdä siitä vähän erikoisemman ja ajattelin, että kuvio voisi olla vaikka hieman haastavampi, koska peitosta tulee pienempi kuin normaalikokoisesta torkkupeitosta. Kuukauden päivät pyörittelin ideoita ja kokeilin erilaisia malleja, mutta mikään ei tuntunut omalta eikä mikään sytyttänyt. Turhautuneena selasin Pinterestiä ja yritin keksiä, että mitä ihmettä teen. Yhtäkkiä silmiini osui Moss Stitch -silmukoilla tehty pala ja siinä se oli. Minun mallini. Sen verran työläs, etten tekisi tällä tavoin isoa peittoa, mutta vauvan peitto tulee näin nopeasti. Moss Stitchillä virkkasin myös Kiitos-peiton reunuksen (löydät peiton täältä).

Koska peitto tulee vauvalle ja haluan, että sitä voi käyttää myös vauvan makuualustana esim. vierailuilla, en käytä tähän villaa vaan pehmoista puuvillaa. Nice Maxi Cottonit ostin joulun jälkeen Ideaparkin Sinellistä, kun ne olivat tarjouksessa. Lanka on melkein saman paksuista kuin Dropsin Paris, mutta mielestäni se on hieman pehmeämpää ja langan värivalikoima on äärimmäisen herkullinen. Maxien lisäksi kaivoin kaapista loputkin saman paksuiset puuvillat ja jaoin langat vaaleisiin ja tummiin sävyihin. Pyrin jäljittelemään viime kesänä kutomani toimikkaan värikuviota ja virkkaan aina kaksi kerrosta vaalealla sävyllä ja sen jälkeen yhden tumman (toimikkaan löydät täältä).


Moss Stitch on yksinkertainen mutta kaunis. Siinä virkataan aina yksi kiinteä silmukka ja yksi ketjusilmukka vuoron perään. Seuraavalla kierroksella virkataan aina kiinteä silmukka edellisen kerroksen ketjusilmukan ympäri ja kiinteän silmukan kohdalle ketjusilmukka. Hyvä kaaviokuva malliin löytyy mm. täältä. Tämän kymmenen sentin virkkasin yhdessä illassa eli Moss Stitch on todella nopeaa virkata varsinkin kun lankana on paksu puuvilla. Minua vain häiritsee, että työ on alkanut vetää vasemmalle. Virkkaan koko ajan samalta puolelta eli en virkkaa edes takaisin niin kuten normaalisti. Luultavasti tämä ilta menee purkaessa ja aloitan peiton virkkauksen alusta ja virkkaan edes takaisin, ettei peitosta tule vinoa. Mallista ja väreistä pidän niin paljon, että suunnitelmia en enää muuta. Miltä tämä sinusta näyttää? Jos ei oteta huomioon, että kuvio vetää vinoon, niin eikö näytäkin kivalta?

Vaikka virkkaillut ovat nyt vähän takunneet, blogivuoteni alkoi upeasti, kun sain kunnian päästä Unelmien Talo ja Koti -lehteen blogivieraaksi. Saman lehden ystäväkirjaan pääsin vastailemaan viime vuoden puolella ja nyt helmikuun numerosta löytyy ohjeeni iki-ihanaan kukkaharjaan. Sydämellinen kiitos lehden toimitukseen, että muistitte minua <3

Mukavaa viikonloppua. Tavataan taas ensi viikon puolella.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Vintagemekkoja ja maailman kaunein pannumyssy

"Onni on mielentila, asenne, ja jollei sitä opettele ja harjoittele tässä hetkessä, sitä ei koskaan koe."
- Maxwell Maltz.



Viime viikonloppuna järjestettiin Tampereella Vapriikki-Vintage ja löysin sieltä pari aivan ihanaa mekkoa. Oranssi on kaupan mekko, mutta siinä ei ole kuin koko lappu ja vihreä on itse ommeltu. Mielestäni se on puuvillaa ja oranssi tunikamallinen pehmoista trikoota. Siinä on niin makeat auto-kuviot, että luultavasti pikkuväki on ihastuksissaan, kun puen sen päälleni. Molemmat mekot ovat minulle hieman piukkoja eli joudun tänä keväänä jättämään muutaman suklaalevyn syömättä, jos haluan pitää niitä ilman, että vedän vatsaa sisään. En edes kehtaa sanoa paljonko maksoin mekoista. Olin ilmeisesti todella hövelillä päällä, sillä ne maksoivat juuri niin paljon kuin niiden voi kuvitella maksavan Vintageen erikoistuneessa tapahtumassa, enkä edes huomannut tingata. Olin kuitenkin piristystä vailla ja koska asia ei minua enää edes kaduta, niin pidän näitä oikein hyvänä ostoksena.

 
Paikalliselta kirppikseltä löytyi vanhoja vyönsolkia eurolla. Vanhat vyönsoljet ovat niin kauniita ja niitä alkaa olla jo melkoinen kokoelma. Niille pitäisi keksiä jotain käyttöä, etten vain marinoi niitä kaapissa. Solkiahan ei välttämättä tarvitse käyttää varsinaiseen vyöhön, vaan ne käyvät myös vaikka laukkuun tai tabletin suojukseen, jotka molemmat ovat to do- listallani. Kirppikseltä löytyi myös lasten pussilakana parilla eurolla ja vasta kotona huomasin, että se on vauvan peitolle. Minulla oli pikkutyttönä mekko samanlaisesta kankaasta, joten en varmasti olisi raskinut jättää ostamatta lakanaa, vaikka olisin huomannut ajoissa sen olevan pienempää kokoa. Sen kuviointi on niin ihana, että taidan avata pussilakanan saumat ja teen tästä kuopukselle aluslakanan. Kuopus saa nukkumaan mennessä katsella siitä pikkupoikien ja -tyttöjen kuvia, jos vaikka unikin tulisi helpommin.


Kierrätyskeskuksesta löysin pari Sarviksen mukia. Luulin ensin, että sininen muki on Hammarplastin tai Plastexin, koska en ole ennen nähnyt Sarviksen mukia tuon värisenä saati läpikuultavana, mutta sen pohjassa komeilee Sarvis Made in Finland. Samalla reissulla löytyi myös nukke, joka on siis pannumyssy. Sen hameen alla on toppahuppu ja se pitää pannun lämpimänä. Se on aivan ihana, mutta veikkasin, ettei se ole kovin vanha. Mekon kangas on paikka paikkoin kellertynyt eli on tämäkin jo muutaman vuosikymmenen nähnyt, mutta kun sitä vertaa isomummoni vanhaan pannumyssyyn (kuvissa alla), niin eron näkee selvästi. Isomummoni pannumyssy on paljon käytetty, sen hiuksetkin ovat jo rastottuneet, mutta silti se on niin kaunis, etten raski käyttää sitä. Otimme uuden myssyn käyttöön ja tänä aamuna se jo piti pikkuväen teepannun kuumana. Harmi vain, ettei sen alle sovi lasinen teepannu, jonka vähän aikaa sitten löysin kirppikseltä eli teepannun metsästys jatkuu (löydät lasipannun täältä). Sarviksen mukeista ja pannumyssystä maksoin pari euroa yhteensä, joten se hieman tasoitti mekko-ostoksia.

Ensimmäisen kerran ehdin kirjoittaa postauksen ihmisten aikaan ja nyt saan nauttia koko illan virkkailuista. Mukavaa keskiviikkoiltaa sinulle! Tavataan taas viikonloppuna.