Unohtuneita mutta sitäkin ihanempia kirppislöytöjä

"Mikään ei ole arvokkaampaa kuin tämä päivä."

    - J.W. von Goethe

 

Edellisestä kirppislöytöpostauksesta on vierähtänyt luvattoman kauan, joten ajattelin esitellä löytöni heti ennen kuin nämä taas jäävät muiden juttujen jalkoihin. Varsinkin talvella juomme paljon teetä, joten lasisen teekannun löytäminen oli ihana yllätys. En tiedä kannun valmistajaa tai missä näitä on myyty, mutta kannun kansi on sen verran rimpulan oloinen, ettei tämä taida olla mikään designtuote, mutta ei tämä maksanutkaan kuin euron. Kannu on ollut meillä jo paljon käytössä. Se on niin näppärä, kun siinä on irroitettava sihtiosa sisällä ja saan haudutettua kerralla koko perheelle teen. Ihan parasta kannussa on se, että sen voi pestä koneessa. Halpa ja käytännöllinen - siis täydellinen kirppislöytö!

 

Muistatteko kun löysin Arabian kuppeja Moron peräkonttikirppikseltä (tässä linkki)? Kahden kupin kokoelma (voiko kahta kuppia edes kutsua kokoelmaksi?) kasvoi yllättäen, kun etsin vanhempieni vintistä keltaiselle kuppille lautasta ja sen sijaan sieltä löytyi lisää puhalluskuvioituja kuppeja. Turkoosi kuvioiset kupit ovat Arabian Kaide-sarjaa 60-luvulta, keltainen ja vihreä ovat mielestäni molemmat BR-sarjaa. Kirppikseltä löytyi muutamalla eurolla kauniita Arabian ruusukuppeja, jotka ovat leimojensa mukaan 60-luvulta. Kupit eivät ole jääneet meillä käyttämättä, vaikka sitä aluksi vähän pelkäsin, kun pkkuväki juo näistä melkein joka päivä iltapäiväteensä.

Paikalliselta kirppikseltä löysin vuoden -55 lastenkalenterin. Siinä on jokaisella sivulla kahden viikon kalenteri ja kortti, peli tai askartelutehtävä. Aivan käsittämätöntä, että kalenteri on näin hyvässä kunnossa ja siitä on leikattu vain kahdesta sivusta tehtävä tai kortti irti. En voi olla miettimättä, että miksi se on jäänyt käyttämättä. Onko se ollut niin suunnattoman arvokas aarre lapselle, ettei hän ole raskinut leikata siitä sivuja irti ja tehdä pelejä vai onko lapselle sattunut jotain. Kalenteri on saksankielinen, mutta se ei haittaa. Se on aivan ihana!

 

Tampereen kässämessujen yhteydessä järjestettiin keräilymessut ja sieltä löysin ehkä maailman sievimmän ompelurasian. Tämä oli muistaakseni myös 60-luvuta ja siinä on tallessa muovinen lokerikko, joka on yleensä tupannut hukkua tai se on mennyt rikki. Ukkokulta tosin meinasi, että se on jostain suklaarasiasta. Ompelurasiasta ja sen sisällä olleesta pienestä kirjontakehyksestä maksoin muistaakseni yhteensä viisitoista euroa. Vaikka meillä alkaa olla näitä ompelurasioita ja -laatikoita enemmän kuin tarpeeksi, tämäkin tulee käyttöön. Ajattelin laittaa tähän ompelulankani, jotta ne pysyvät siististi tallessa. Itse pidän tästä aivan hirmuisesti!

Huomaatko, että olen ollut todella maltillinen kirppiksellä? Se johtuu ihan siitä, että meillä on niin paljon tavaraa, etten meinaa joukkoon mahtua. Minun pitäisi taas raskia tyhjentää huushollia, mutta en tiedä mistä aloittaa. Mukavaa keskiviikkoiltaa! Tavataan taas!

Someton sunnuntai ja muut bloggaajan erikoiset

"Emme omista kotejamme, lapsiamme emmekä vartaloamme. Ne annetaan meille hetkeksi, jotta kohtelemme niitä huolellisesti ja kunnioittavasti."
    - Jack Kornfield

Hyvää tätä vuotta! Tämä vuosi näyttää yhtä ihanalta kuin viime vuosi. Kiitos- ja Kukkaketo-peittojen jämälangat saavat nyt kyytiä, kun virkkaan taas kukkaneliöitä (tässä linkki Kiitos-peittoon ja tässä linkki Kukkaketoon). Tarkistin vuosi sitten tekemäni neliöohjeen ja kaikki murheet torkkupeittoni kanssa näyttää johtuneen yhdestä ylimääräisestä silmukasta palan kulmissa (tässä linkki ohjeeseen). Se on nyt korjattu ja koska neliöitä syntyi koemielessä muutama ylimääräinen, niin ajattelin tehdä vielä pari lisää ja saan näistä tyynynpäällisen. Tämän jälkeen aloitan viime kerralla kertomani pienen torkkupeiton virkkauksen. En tosin ole vieläkään osannut päättää, että minkälaisen teen.
 

Vaikka viime vuonna lankalaihikseni meni myttyyn, niin jatkan tänäkin vuonna sen parissa. Haluaisin kovasti laittaa itseni vuodeksi lankojen ostolakkoon, mutta tiedän jo nyt, etten siihen pysty. Tosin luulisi että yli 35 kilon lankavarastoista nyt muutamat virkkuut pyöräyttää, mutta hieman minua arveluttaa. Laihdutustavoitteekseni otan kuitenkin viisi kiloa. Suunnitelmissani on virkata tänä vuonna sohvatyynyjä, maton ja ainakin yhden ison torkkupeiton. Lisäksi tarvitsen kipeästi käsilaukun, jonka aion toteuttaa jollain ihanalla Molla Millsin mallilla. Villasukkavuoden ihastuttava Marjaana muisti minua haastella ja haastoi minut mukaan sukittamaan tänä vuonna syntyneitä pikkuisia. Joten aion tarttua myös kutimiin ja opetella neulomaan villasukkia. Tämä on lupaus! Villasukkavuosi-blogiin ja pikkusukkahaasteeseen pääset tästä.

Vaikka en pahemmin harrasta uuden vuoden lupauksia, koska ne eivät tuppaa pitämään, niin tänä vuonna tein poikkeuksen. Kuten jo aikaisemmin kehuin, niin lupaan opetella neulomaan sukkia. Suvussamme ei ole enää sukkien neulojaa, joten villasukkatilanteemme on jo katastrofaalinen. Eilen syyllistyin piilottamaan talon viimeiset ehjät ja puhtaat villasukat ukkokullalta, koska halusin ne itse jalkaani saunan jälkeen. Toinen lupaukseni on, että pyhitän sunnuntait tästä lähtien perheelleni ja suljen netin ja somekanavat vuorokaudeksi. Itse asiassa olen jo viime syksynä ollut useamman sunnuntain ilman somea ja voitko uskoa, miten ihania ne päivät ovat. Tunnen itseni vapaaksi kuin taivaanlintu ja ehdin tehdä niin paljon enemmän, kun aikani ei tuhraannut kännykkää räplätessä. Somettomien sunnuntaiden takia pyhäaamujen postaukset siirtyvät lauantaille. Mukavaa lauantai-iltaa sinulle! Tavataan taas parin päivän päästä!

Kuvissa näkyvän muistikirjan tein pari vuotta sitten reseptikirjakseni. Löydät sen postauksen täältä.

Vuosi 2016 virkattuna

"Niin kauan kuin on hyviä sydämiä ja kädet tekevät hyviä töitä, ei ole mitään syytä olla epätoivoinen maailman puolesta."

- Peter Coryllis

Hui mikä vuosi takana! Halusin koota kaikki vuoden 2016 parhaat palat ja juttusarjani venyi suunniteltua pidemmäksi. Tämä osa on jo neljäs ja käsittelee vain virkkausta. Juttusarjan aikaisemmat osat: blogivuoteni yleisesti löydät tästä, tapahtumat kotona tästä ja aikaisemman käsityöpostaukseni, joka sisältää mm. kudonnan ja värjäyksen löydät tästä. 

Vuoteen on mahtunut monta silmukkaa ja se on vienyt kiloittain lankaa. Tammikuussa aloin virkata Kukkaketo-torkkupeittoa, jonka parissa vierähti pari kuukautta (peitto löytyy täältä. Viime metreillä huomasin, että palassani oli virhe, joka on nyt korjattu ja kukkaneliön ohje löytyy täältä. Kukkaketo-peitto on yksi kauneimmista töistäni ja lukijoiden yllätykseksi arvoin peiton maaliskuussa pois. Peiton jälkeen tein ns. välipalatyönä muistilapuilleni köynnöksen, josta pidän valtavasti (se löytyy täältä). Pinterest-ohjeiden avulla opettelin palmikon virkkausta ja tein siivousliinoja (kurkkaa tänne). Myöhemmin käytin hyväkseni palmikko-oppeja ja virkkasin pikkuväelle myssyt (tässä linkki) ja myöhemmin koristepalloja (tässä linkki). Yksi tämän vuoden tavoitteistani oli, että opin ohjeiden kirjoittamisen, joten oli upea tunne huomata, että Nea oli osannut virkata myssyn ohjeellani. Nean omat -blogin ja hänen myssyn löydät tämän linkin takaa.

Kevät ja kesä meni kukkia virkaten, kun ensin ompelin niitä kansion päällisiin (kurkkaa tänne) ja myöhemmin farkkuihin (ne löytyy täältä). Farkuista tulikin kesän lempparihousut, jotka olivat minulla jatkuvasti jalassa. Pikkuväen huoneen ikkunaan virkkasin pulleita pehmokukkia (täällä) ja kesän ollessa kauneimmaillaan virkkasin äidilleni kattausliinoja (mustat liinat ohjeineen löytyy täältä). Syksyn viileiden aamujen varalle virkkasin pikkuväelle Marvin the Marsian -myssyt (kurkkaa tänne) ja loppukesästä tein pieniä elefantteja (ne löytyvät täältä). Tein tänä vuonna myös toisen torkkupeiton, joka kantaa nimeä Kiitos (löydät sen täältä). Virkatut elefantit ja Kiitos-peitto olivat molemmat hyväntekeväisyystöitä.

Osallistuin tänäkin vuonna lankalaihikseen. Vuoden alussa varastoistani löytyi 29,27 kiloa lankaa ja vuoden tavoitteenani oli vähentää tämän vuoden aikana viisi kiloa. Koko vuoden yhteen laskettu langankulutukseni on ollut 8,1 kiloa, mutta huomaamattani olen ostanut 16,63 kiloa lankaa. Jep. On varmaan parempi ettei puhuta tästä sen enempää kuin, että ensi vuonna uudestaan ja taas vähennän tai ainakin yritän viidellä kilolla.

Tämä oli vuoden 112. postaus. Paljon on vuoden aikana tapahtunut, paljon olen tehnyt ja paljon olen oppinut. Vaikka koostepostaukseni paisuivat kuin pullataikina, ei näissä siltikään ollut kaikkia juttuja vaan vain ne kaikista mieleenpainuvimmat. Nyt suljen koneen muutamaksi päiväksi ja virkkaan loputkin äitini kattausliinoista. Minulla on suunnitteilla seuraava torkkupeitto, joka on tällä kertaa vain vähän pienempi. En vielä ole päättänyt kuviota, joten sitä miettiessä saattaa mennä päivä jos toinenkin. Tarkoitus kuitenkin olisi, että aloitan sen parissa heti vuoden alussa. Kiitos sinulle rakas lukija kuluneesta vuodesta. Kiitos siitä, että poikkeat täällä luonani ja kiitos kaikista kommenteista. Kaikkea hyvää ensi vuodelle, erityisesti onnea ja rakkautta <3 Tapaamme seuraavan kerran vasta loppiaisen jälkeen.
   

Vuosi 2016 käsillä tehden

"Kun on koko ajan työ ja tarkoitus, ei ehdi ajatella turhia tai viisastella."

 - Tuomas Kyrö

Vuoden 2016 tapahtumien muistelu jatkuu käsitöilläni. Tämä on juttusarjani kolmas osa. Ensimmäisessä osassa kävimme läpi blogivuotta yleisesti (lue se tästä) ja toisessa osassa muisteltiin tapahtumia kotona (sen löydät tästä). Kuten aikaisemmin olen kertonut, niin käsityöt ovat vieneet blogistani yhä enemmän palstatilaa. Itse asiassa näytettävää on niin paljon, että jouduin jakaamaan tämän postauksen kahteen osaan. Minusta tuntuu välillä, ettei aika meinaa riittää ja olen epäillyt, että olen harrastanut itseni kiireiseksi. Se ei taida olla mikään harhaluulo, sillä olen tämän vuoden aikana tehnyt valtavasti käsitöitä ja olen oppinut paljon uutta. Olen yrittänyt jakaa oppeja kanssasi ja varsinaisten käsitöiden esittelyn lisäksi olen kirjoittanut vähän teoriaa mm. ympyrän virkkauksesta (lue tästä), kohopylväistä (lue tästä) ja värien käytöstä (lue tästä).

Aloitin vuosi sitten kudonnan opiskelun kansalaisopistossa ja vuoden alussa esittelin ensimmäisen itse kutomani maton (löydät sen täältä). Keväällä paukuttelin meille uudet eteisen matot, joista tänäkin päivänä olen äärimmäisen ylpeä (löydät ne tästä). Kesällä kudoin olohuoneeseemme uuden maton ja Nurin kurin -maton terassin sohvalle, jonka värimaailma sykähdyttää minua joka kerta kuin näen sen. En ymmärrä vieläkään miten onnistuin siinä niin hyvin (Kannattaa siis kurkata tänne). Lisäksi kudoin olohuoneeseen ruusukas-tuolimaton (tästä), sohvatyynyjä (tässä linkki) ja pikkuväkikin sai vielä huoneeseensa matot, joissa käytin itse värjäämiäni kuteita (ne löydät täältä). Pidän kudonnasta niin paljon, että voin tässä ohi mennen paljastaa, että ostin jo omat kangaspuutkin. En ole vielä ehtinyt kutoa niillä, mutta tarkoitus olisi.

Osallistuin viime vuonna kahdelle kansalaisopiston värjäyskurssille, joista ensimmäisellä tutustuin värjäämiseen (kurkkaa tänne) ja toisella kerralla pääsin jo kunnolla kokeilemaan erilaisia kankaankuviointimenetelmiä kuten Ikat-värjäystä ja kankaanpainantaa (lue lisää tästä). Lisäksi osallistuin syksyllä luonnonvärityöpajaan (pääset lukemaan jutun tästä), jonka innoittamana lähdin kokeilemaan kasvivärjäystä pihamme antimista. Kehäkukilla, auringonkukilla ja omenanlehdillä värjätyt langat löytyvät tämän linkin takaa. Kasvivärjäys oli niin upea kokemus, ettei takuulla jää viimeiseksi.  Varsinkin kun minulla on jo kaikki värjäykseen tarvittavat työvälineen valmiina.

Vaikka pidän vanhasta ompelukoneestani, en ole kovin kaksinen ompelija. Olen huomannut, että siirrän aina parhaani mukaan kaikkia ompelua vaativia töitä kuten verhojen lyhennyksiä hamaan tulevaisuuteen ja ompelen vasta, kun on ihan pakko. Kaikista mieluiten ompelen kesäisin, kun saan nostaa koneen terassille ja päästellä saumoja auringon paisteessa ja lintujen laulua kuunnellen. Meidän lastenrattaat olivat jo huonossa kunnossa, joten ompelin viime keväänä kuopukselle uudet menopelit kummitädin vanhoista farkuista ja Roskisdyykkarin lastenrattaat olivat viime vuoden luotuin postaukseni (löydät sen täältä). Vanhat farkut pääsivät somistamaan myös kalenterin ja kansion päällisiä (kurkkaa tänne) ja alkuvuodesta tein pikkuväelle Tampellan Sateenkaarikankaasta seinätaulun (sen löydät täältä).

Tämä postaus sisälsi käsitöitä muilta osin ja huomenna syvennymme virkkauksen maailmaan.

Kiitos rakas lukija, että olet touhunnut kanssani. 

  

Vuosi 2016 kotona, keittiössä ja kirppiksellä

"Ainoa tapa pysyä terveenä on syödä sitä mitä ei halua, juoda sitä mistä ei pidä ja tehdä sellaista jonka mieluummin jättäisi tekemättä."
- Mark Twain

 

Ennen vuoden vaihdetta muistelen kulunutta vuotta. Julkaisin eilen juttusarjan ensimmäisen osan (pääset sinne tästä) ja tänään on vuorossa osa kaksi, jossa käyn läpi mitä kodissamme on tapahtunut ja muistelen vähän kirppisjuttuja. Kotiamme näkyy täällä paljon, kun esittelen käsitöitäni kuten kutomiani mattoja. Varsinaiset sisustuspostaukset ovat jääneet vähemmälle, sillä sisustan sanan varsinaisessa merkityksessä todella harvoin. Pyrin näyttämään kotiamme ja kerron omasta "mahdollisimman mukava ja paljon lankakoreja" -sisustustyylistäni käsitöiden ja kirppislöytöjen yhteydessä. Olemme vaihtaneet yksitellen huonekalumme 50-60 -lukujen kalusteisiin ja pikku hiljaa kodistamme on tullut näköisemme. Suurin mullistus kodissamme oli keväällä, kun sain päähäni siirtää kirjahyllyn paikkaa (lue juttu täältä) ja löysin uusia kalusteita kirjastohuoneeseen (löydät ne täältä). Lisäksi vuoden aikana on vaihdettu yövaloja (kurkkaa tänne) ja ukkokulta kunnosti pikkuväen huoneeseen isoisän kaapin (löydät sen täältä).

Joka kesäinen perinteemme on rakentaa kuististamme ja terassistamme kesäkoti (kurkkaa tänne). Vuoden kohokohtani on se, että pääsen kesäkukkaostoksille ja ainakin omasta mielestäni kesä on blogini kulta-aikaa kaikkine tuhansine kukkineen. Olemme kesäisin ulkona valtavasti ja käymme sisällä vain nukkumassa, joten on varmasti sanomattakin selvää, että suurin osa kuvistakin on ulkoa ja siinä samalla tulee kuvattua kukka jos toinenkin. Varsinaiset puutarhajutut olen kuitenkin jättänyt pois, sillä minusta tuntuu, ettei niiden osalta minulla ole niin paljoa annettavaa.

Tänä vuonna olen tehnyt ihania löytöjä kirppiksiltä niin kotiin kuin puutarhaan. Varsinkin käsityötarvikkeet ovat heikkouteni ja eteenkin vanhat lankakorit, joita olen löytänyt tänä vuonna muutaman (esim. viimeisin). Tarpeellisin löytöni taitaa olla kerinpuut, jotka löysin keväällä (tässä linkki) ja ehkä hienoin oli lasinkeräysastiasta löytynyt Tapio Wirkkalan maljakko (löydät sen täältä). Vaikka käsityöt ovat vallanneet yhä enemmän ja enemmän palstatilaa ja edellisestä kirppislöytöpostauksesta on vierähtänyt jo tovi, en aio jättää kirppislöytöjä pois. Minulla on ihania aarteita odottamassa esittelyä. Näette ne, kunhan selviämme tästä pimeimmästä vuodenajasta ja pääsen taas kuvaamaan muuallekin kuin keittiönpöydällemme. Pyydän siis, että maltat vielä hetken. Ihastelemme pian kippoja, kuppeja ja taas yhtä ompelulaatikkoa.

Koska olen parantumaton herkkusuu, niin alkuvuodesta yritin selvittää täydellisen toffeen salaisuutta (tässä linkki) ja kesällä tein ihanaa mehujäätä, joka kuuluu ensi kesänäkin meidän kesäherkkuihin (tässä linkki). Keliakian vuoksi joudun noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota ja julkaisen täällä blogissani ne kaikista herkullisimmat reseptit. Jos sinua kiinnostaa gluteeniton leivonta, niin suosittelen, että käyt kurkkaamassa tämän vuoden resepteistä ainakin gluteenittoman sitruunakakun (tässä linkki) ja gluteenittomat puolukka-valkosuklaamuffinssit (linkki). Ne ovat niin hyviä, ettei niitä kannata ohittaa.

Kuluneen vuoden muistelmat jatkuvat taas huomenna käsityöteemalla. Kiitos rakas lukija kuluneesta vuodesta! Nähdään taas huomenna. 
    

Mitä tapahtuikaan vuonna 2016?

"Ainoat asiat, joita elämässä tarvitaan, ovat tietämättömyys ja itseluottamus. Silloin menestys on taattu."
- Mark Twain

Vuosi on vaihtumassa ja vuoden viimeiset päivät muistelen taas kulunutta vuotta. Blogilleni tämä on ollut hieno vuosi. Sanoisinko, että suorastaan aivan loistava. Blogini lukijamäärät nousevat joka vuosi ja on palkitsevaa huomata, että yhä useampi löytää tiensä tänne pieneen värikkääseen maailmaani. Käsityöpostaukseni ovat aina olleet blogini luetuimpia, joten ymmärrettävästi olen antanut niille enemmän tilaa ja pikku hiljaa blogini on muuttunut yhä enemmän ja enemmän käsityöpainotteisemmaksi. En aio kuitenkaan haudata muita aiheita, sillä mielestäni ne ovat tämän sekametelisopan suola ja satunnaiset koti- ja kirppislöytöpostaukset antavat myös hieman hengähdystaukoa käsitöiden keskellä.

Haasteena käsityöbloggauksessa on se että, jotta blogissa olisi jotain näytettävää ja kerrottavaa, niin koko ajan on tehtävä jotain. Ajan puuteen vuoksi olen valitettavasti joutunut vähentämään postauskertojani. En enää päivitä blogiani viime vuoden tavoin kolmesta neljään kertaan viikossa vaan vain kahdesti viikossa. Haluaisin kirjoittaa useammin, mutta aika ei yksinkertaisesti riitä tiuhempaan tahtiin. Postauskertojen vähenemisen vuoksi olen myös joutunut rajaamaan aiheita ja pyrkinyt jättämään aiheettomat, omasta elämästäni kertovat postaukset vähemmälle. Toivon, että saan tuotua itseäni ja persoonaani kuitenkin esiin tekstissäni, ettei blogini muutu liian kliiniseksi, sillä sitä en halua.

Tämän vuoden aikana olen kirjoittanut yli 100 postausta ja ottanut ison kasan kuvia. Vuoden luetuin postaukseni oli Roskisdyykkarin lastenrattaat, jossa esittelin metallinkeräysastiasta löytyneet ja kunnostetut lastenrattaamme (löydät postauksen tästä). Epäilen, että postauksen suosio johtui osin tuosta nimestä, sillä se taisi huokutella myös sellaisia lukijoita, jotka eivät ole käsitöistä kiinnostuneita. Toiseksi luetuimmassa jutussani annan vinkkejä värien käyttöön (lue se tästä) ja kolmas on Virkkaajan Sanakirja (löydät sen tästä). Se on yksi osa Kässäharrastajan sanakirja -sarjaa, jonka tein yhdessä Mehukekkerit-blogin Veeran ja Kototeon Sannan kanssa.

Vuoden aikana olen tutustunut uusiin mielenkiintoisiin blogeihin ja saanut uusia blogiystäviä. Osallistuin muutamaan haasteeseen mm. käsityökirjahaasteeseen, jonka reputin täydellisesti ja stressittömään jouluun, jonka vein taas kunniakkaasti maaliin (sen löydät tämän linkin takaa). Sain vuoden aikana Blogger Recognition Award -tunnustuksen, jossa sain antaa vinkkejä aloitteleville bloggaajille ja näytin lukijoille kuinka kuvaan (lue juttu tästä). Vuoden kohokohtani taisi olla se kun pääsin blogini kanssa Unelmien Talo ja Koti -lehden ystäväkirjaan, mikä oli aivan uskomattoman hienoa ja olen edelleen siitä äärimmäisen otettu (postaukseni jutusta löytyy tästä). Lehtijutulla oli merkittävä, sillä sen myötä astuin blogini kanssa ulos kaapista ja moni sellainen, joka ei ennen ole tästä tiennyt mitään, sai tietää. Koska tässä vuoden aikana on   tapahtunut niin paljon, niin tapaamme näissä merkeissä myös huomenna.

Kiitos sinulle rakas lukija, että olet kulkenut kanssani tämän vuoden. Toivon, että olet seurassani myös ensi vuonna. Kiitos kaikille ystäville niin blogimaailmassa kuin kotinurkilta tästä hienosta vuodesta. Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneilleni kuluneesta vuodesta. Tehdään ensi vuodesta vielä upeampi!