torstai 9. maaliskuuta 2017

Hyvä, paha some. Miksi pidän siitä lomaa?

"Pane ajatuksesi järjestykseen, niin huomaat ettei niitä paljon ole."
- Matti Kurjensaari


MIKÄ SOMELOMA?


Uusimman Flow-lehden mukana tuli lehtinen, joka kannusti viettämään seitsemän päivää ilman nettiä ja hetken mielijohteesta suljin itseni sosiaalisen median ulkopuolelle. Minulle somettomuus ei tosin ole mikään uusi juttu. Olen tänä vuonna ollut paria poikkeusta lukuun ottamatta sunnuntait ilman somea ja kolmena kesänä olen viettänyt kolmesta viikosta viiteen viikkoon somelomaa. Tuona aikana en avaa kertaakaan sosiaalista mediaa ja yritän vältellä myös netin käyttöä. Miksi kirjoitan tästä? Haluan kannustaa myös sinua kokeilemaan somelomaa. Sitä varten sinun ei tarvitse ostaa parinkympin lehteä vaan riittää, että päätät kuinka pitkään olet pois ja kirjaudut ulos kaikista kännykkäsi sovelluksista, etteivät ne pimputtele ja muistuttele olemassa olostaan. Sen jälkeen pidät pääsi, etkä avaa somea vaikka keksisit kuinka hyviä tekosyitä.


MIKSI MINÄ LOMAILEN?


Varsinkin älypuhelimen myötä oma somen käyttöni on riistäytynyt käsistä ja olen huomannut, että lomailu tekee hyvää. Se, että suljen puhelimen ja olen ilman verkkoa luo vapauden tunteen, jollaista en tiennyt edes kaipaavani. Se, ettei minua tavoiteta sillä sekunnilla, ei kaada maailmaa, enkä totisesti menetä mitään vaikka en saisikaan tietää mitä Facebookissa tapahtuu juuri nyt. Suurin syy somettomuuteeni on varmasti se, että koen olevani siitä riippuvainen. Erityisesti Facebook ja Instagram ovat minulle ne ihanimmat ja pahimmat, joita selaan päivittäin ja ihan liian usein. En ahdistu ilman niitä, mutta minua ahdistaa se aika, jonka sosiaalinen media minulta ryöstää. Mielestäni en saa siltä takaisin niin paljoa, että se korvaisi sitä aikaa, jonka se vie perheeltäni ja rakkaalta harrastukseltani. Mittaan nimittäin nykyään monesti menetetyn ajan hukkaan heitettyinä silmukoina enkä minuutteina. Työt eivät etene, kun notkun Facebookissa ja klikkailen turhuuksia. Huomaamattani saatan viettää tunninkin somessa ja se kaikki on pois muutenkin vähäisestä omasta ajastani. Kaiken sen ajan voisin käyttää paremmin ja niin teinkin viime viikkona.

 

 

MILTÄ SE TUNTUU?


Vasta kun olin ilman somea, huomaan miten valtavasti se veikään aikaa ja miten paljon ehdin tehdä kaikkea muuta. Yhtäkkiä minulla olikin enemmän aikaa lapsille. Värittelimme yhdessä sen sijaan, että olisin tehnyt pöydän ääressä omia juttujani heidän piirrellessä. Rakensimme legoja ja katselimme piirrettyjä yhdessä. Olin läsnä, niin kuin minun äitinä kuuluukin olla, ei niin että olen fyysisesti paikalla, mutta ajatukseni ovat jossain tuhansien kilometrien päässä. Koin siis että somettomuus teki minusta paremman äidin. Panostin ruokaan ja pitkästä aikaa tein intialaista, jonka tekemiseen vierähti koko perjantai-iltapäivä. Luin joka päivä muutakin kuin uutisotsikoita ja silti minulla jäi lukemisen ohella aikaa käsitöille. Tylsää hetkeä minulla ei ollut vaan pikemminkin mietin viikon lähestyessä loppua, että pitäisikö minun lomailla vielä toinen viikko ja ottaa tavoitteeksi se, että tylsistyn. Nythän minulla oli niin paljon tehtävää, että aika kului nopeasti niitä tehdessä.

Ensi kertaa moneen vuoteen jätin puhelimen kotiin, kun lähdin sieltä. Sitä en ole aikaisemmin tehnyt ja ensin mietin, että voinko edes tehdä niin. Mitä jos tapahtuu jotain? Samassa tajusin koko ajatuksen järjettömyyden, sillä onhan ihmiskunta pärjännyt ilman kännyköitä ennenkin eikä kukaan velvoita minua olemaan 24/7 tavoitettavissa. Kokeilu oli mahtava! En olisi voinut kuvitella, että niin pieni teko saa sellaisen vapauden tunteen aikaan.

Aloin myös nauttia tutuista ja arkisista asioista ihan erilailla, kuten esimerkiksi aamukahvistani. Koko talon vielä nukkuessa istuin hiljaisessa ja hämärässä kirjastohuoneessa kahvini kanssa ja rapsuttelin koiraa. Normaalisti tuo aika vierähtää Instagrammia selatessa, mutta nyt koin sen uudenlaisena ja avartavana kokemuksena, josta pidin valtavasti. Aloin jo huomaamattani haaveilla kesää ja aamukahvia terassin nurkassa. Mielestäni olin viikon päätteeksi onnellisempi ja rauhallisempi kuin normaalisti ja olen miettinyt, että johtuiko se siitä, että aamuni alkoivat rauhallisesti ja minulla oli enemmän aikaa itselleni, ehdin meditoida useammin vai siitä, että säästyin somen tuomalta negatiiviselta energialta. Vai oliko se kaikkien näiden yhteissumma?

 

KUINKA TUON SOMELOMAN HYVÄT HETKET ARKEEN JA KUINKA OPIN HALLITSEMAAN OMAA SOMEN KÄYTTÖÄNI? 

 

Niin se on hyvä kysymys. Haluaisin oppia käyttämään somea niin, että hallitsen sen käytön eikä niin, että se hallitsee minua. Käytän hyvin vähän lasten aikana somea, koska pojat osaavat käyttää tilanteen hyväksi ja ottavat ilon irti, jos erehdyn näpräämään puhelinta kesken päivän. Someloman jälkeen olen pohtinut vaihtoehtoja, että miten saisin vähennettyä somen käyttöäni ja tuotua päiviini niitä someloman tähtihetkiä:

  • Olen huomannut, että kun pidän puhelinta pois pöydältä, en vilkuile sitä niin paljoa eli pois silmistä, pois mielestä -sanonta toimii tässä tapauksessa.
  • Olen yrittänyt hoitaa somessa tehtävät jutut ripeästi ja vältellyt sitä, että jäisin roikkumaan sinne.
  • Olen jo aikaisemmin kokeillut, että suljen somen iltakympiltä ja sitä voisin kokeilla taas, sillä se oli mukava tapa rauhoittaa ilta.
  • Olen jatkanut rauhallisia aamujani ja herään puolituntia aikaisemmin, jotta saan venytettyä aamukahvihetkeäni yhä pidemmäksi.
  • Jätän puhelimeni kotiin kun lähden aamuisin viemään lapsia kerhoon, enkä kertaakaan ole tarvinnut sitä tänä aikana.
  • Olen myös miettinyt vaihtoehtoa, että älypuhelimen sijaan tai rinnalle ostaisin tavallisen puhelimen. Sellaisen millä voi vain soittaa ja lähettää tekstareita. Sellainen olisi ihana varsinkin kesällä!
  • Yhdeksi vaihtoehdoksi olen miettinyt sitä, että kirjaudun kaikista sovelluksista ulos käytön jälkeen jolloin en saisi niitä auki uudelleen enää yhdellä napin painalluksella.

MIKSI EN SITTEN LUOVU SOMESTA KOKONAAN?


Vaikka puhunkin tässä somea vastaan, en minä sitä kokonaan ole jättämässä. Vaikka se onkin sellainen aikarosvo kuin se on, niin onhan siinä myös paljon hyvää. Se antaa paljon informaatiota, kuten tulevista käsityötapahtumista tai kirjallisuudesta. Minusta tuntuu, että ilman somea en tietäisi mistään mitään. Käsityöharrastajana opin somen välityksellä paljon uutta, kun kaikki maailman silmukat video-ohjeineen ovat parin klikkauksen päässä. Inspiraation lähteenä some on valtaisa sillä, ainakaan minua ei motivoi mikään muu niin paljoa käsitöiden tekoon kuin se, että saan ihastella toisten kauniita töitä. Ja onhan siinä myös yhteisöllisyys. Siellä pääsee jakamaan kokemuksiaan ja ajatuksiaan rakkaasta harrastuksesta ja saa vertaistukea toisilta samanhenkisiltä harrastajilta. Bonuksena on se, että näiden ihmisten joukosta voi löytyä myös niitä ihan oikeita ystäviä, joita ei näin aikuisiällä enää niin helposti saa.

20 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus tärkeästä asiasta! Minä olen kerranviettänyt somettoman pääsiäisen ja oli hyvä kokemus! Siitä on kyllä jo useampi vuosi. Nyt olisi jo aika kokeilla uudestaan somettomuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna <3 Someton pääsiäinen kuulostaa muuten todella hienolta! Sen voisin minäkin viettää! Me ollaan koko perhe kotosalla, joten sen neljä päivää voisi pyhittää lautapeleille, retkille ja kaikelle muulle kivalle, mitä tehdään yhdessä =) Kiitos mainiosta ideasta <3

      Poista
  2. Hurjan hyvä kirjoitus! Olen ihan sun fani! :)
    Mietin jonkinlaista someaikatauluttamista myös itselleni. En ehkä kokonaista lomaa ota, mutta jonkinlainen lukujärjestys olisi tarpeen. Taidan aloittaa sillä, että iltapäivän kahvit saan juoda somen seurassa, muina hetkinä some on kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Marjaana <3 Tuo kuulostaa hyvältä. Mä mietin kans vähän samaa, että pitäisin tällain iltaisin yhden sometunnin, jonka aikana saisin seikkailla fb:ssä ja instasssa, mutta muulloin pysyisin sieltä pois. Mä luulen, että tuon myötä sitä tulis vieläkin tehokkaammaksi somen käyttäjäksi ja varsinkin se ns. turha lorviminen jäisi pois =) Tämä pitää kyl pistää harkintaan =)

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus, ja olen ihan samaa mieltä kanssasi. Itselläni on pääsääntöisesti someton aika aina viikonloppuisin, jolloin haluan enemmän aikaa itselleni ja perheelleni ja niille käsitöillekin, ja arki-iltaisin laitan myös viimeistään klo 21 puhelimestakin netin kokonaan pois. Työaikana ainakin kun pitää keskittyä kirjoittamiseen, on paras olla kirjautumatta someen lainkaan, koska sitten tulee helposti prokrastinaatiota. Siinä minulla onkin suurin opettelun paikka: kun tulee tylsää ja tänka på, pitää vain jaksaa jatkaa eikä lähteä seikkailemaan nettiin. Tämän sanottuani jatkanpa töitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Somettomat viikonloput kuulostaa kyl upealta ja niin myös tuo iltarutiinisi <3

      Kuulostaa niin tutulle tuo, että lähdet seikkaileen netissä, kun on tylsää. Mä teen sitä samaa, kun esim. kirjoittaessa ajatus katkeaa. Kokoan mukamas ajatuksia seikkailemalla somessa. Sen takia en voi pitää fb:tä auki, kun olen koneella ja teen jotain mihin pitää keskittyä, koska huomio kiinnittyy koko ajan siihen, mitä fb:ssä tapahtuu.

      Poista
  4. Olipas kiva postaus. (: Someloma on kyllä tärkeää välillä. Itsellä on niin, että etenkin kesällä leirityötä tehdessä jätän somettamisen leirin ajaksi pois ja keskityn olennaiseen, läsnäolemiseen. Samoin geokätköilyreissuilla muutamien kuvien ottamista lukuun ottamatta en vilkuile kännykkää (ellen sitten pelaa pokemonia). Ja jos lähden ihan vaan lenkille, jätän puhelimen kotiin. Säännöstely on ehkä kaiken a ja o, se, että tietää itse mikä määrä on ok, ja milloin se some on hyvä sulkea. (: Kokonaan en lopettaisi somen käyttöä itsekään, enkä kauhean pitkää lomaakaan pitäisi, mutta välillä on hyvä olla siitä irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Kuulostaa hienolta ja erityisen ihanalta, että jätät leirien ajaksi somen pois! On tosiaan tärkeää, että osaa säännöstellä omaa somen käyttöänsä. Mä toivon, että opin sen kans pikku hiljaa =)

      Poista
  5. Minä pidin kerran vuoden someloman (eli fb-loman, koska en ole instassa esim. ollenkaan, en ole liittynyt, koska pelkään sen olevan liian nopea ja koukuttava media minulle). Tuolloin en siis etukäteen päättänyt fb-loman pituutta vaan irtisanoin vain profiilin väliaikaisesti. Teki hyvää. Sen jälkeen en ole myöskään puhelimeen ottanut fb-sovellusta, se vähentää kivasti fb-käyttöä jos tekee sen vain tietokoneella. Mutta viime aikoina on kyllä lipsunut fb:n käyttöön välillä selaimen kautta. Messengeriä en ole ladannut tietoisesti, koska minulla on yksikin porukkamessengerryhmä, jossa haluan kyllä olla, mutta jossa tulee paljon viestejä eikä niitä tarvitse olla heti lukemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. WAU!!! Upeaa! Mä en ole lomien ajaksi poistanut mitään profiileja, mutta eipä ne ole olleet noin pitkiä kuin sulla.

      Instaa tai fb:n sovellusta en suosittele varsinkin, jos itsestä tuntuu siltä, että ne koukuttaa. Mulla ne on ne pahimmat, mutta en taas haluaisi poistaa niitä kokonaan puhelimesta. Instaanhan ei saa ladattua kuvia kuin kännykällä, joten sen käyttö loppuisi lyhyeen.

      Poista
  6. Tosi hyvä teksti ja pohdintaa! Olen miettinyt ihan samoja juttuja ja vaikka mulla ei ole mitään ilmoituksia älypuhelimessa päällä (eli ei tule mitään blimblomeja koskaan), tulee just Instagramia ja Facebookia (tosin en käytä appia tai messengeriä) selattua ihan liikaa. Myös tämä blogit on somea, mutta jotenkin blogihommat tuntuu enemmän siltä, että keskittyy ja lukeekin jotain, eikä vain selaile, tai siis itse käyttäydyn niin. Kesäisin olen ilman somea, mutta täytyy kokeilla vähentämistä muutenkin. Varsinkin Helsingissä, kun asun yksin, tuntuu, että illat sujuvat usein ihan kummallisesti vain koneen ja kännykän äärellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Mä en jostain syystä osaa laskea blogeja someksi, mutta valitettavasti ne jää mulla aina paitsioon, kun olen somelomalla ja se harmittaa ihan hirvittävästi! Blogeista on tullut mulle niin tärkeitä ja niitä on ihana lukea <3

      Huomasin vasta tänään tuossa Flow:ssa artikkelin, jossa oli enemmän nettilomasta ja siinä kerrottiin, että on kehitetty sovelluksia nettilomailijoiden avuksi (Forest ja Freedom). Tuota Forestia olisi kiva kokeilla. Sovellus jätetään päälle ja sinä aikana kun ei käytä puhelinta, se kasvattaa (ilmeisesti) puhelimen näytöllä puuta =D Mun pitää varmaan tutustua siihen =)

      Poista
  7. Hyvää pohdintaa, jota itsekin aina välillä teen. Minulla on ollut älypuhelin käytössä alle vuoden ja olen järkyttynyt, miten paljon se juuri koukuttaa someen. Läppäri on meillä vanha ja se aukeaa hitaasti ja sen kanssa elo oli helpompaa, kun sitä ei tullut/tule avattua vähän väliä. Mutta tuo puhelin. Edelleenkin usein lähden pienelle kauppamatkalle, eskarimatkalle tai vastaavalle ilman puhelinta. Kesällä olen paljon puutarhassa ja puhelin sisällä. Mutta pitäisi tehdä toden teolla päätös (josta myös pitäisi kiinni), että vilkuilee tuon somen vain pari kertaa päivässä. Ja aika usein teenkin niin, mutta silti tuntuu, että se aamusomehetki venähtää, venyy ja vanuu. Katson vielä tämän ja tuon ja taas instan ja taas facen ja vielä tuon ja onkohan kukaan laittanut instaan kuvaa. Ärsyttää ja suututtaa. Tässä on kyllä paljon ajattelemisen aihetta.

    Tuo, ettei joka hetki tarvitse olla tavoitettavissa on hyvä asia. Minä en tosiaankaan sitä aina ole ja olen tässä viime vuosien ja älypuhelinten valtaan tulemisen aikana siitä saanut kuulla sapiskaa usealtakin ystävältä. Vaan jatkan silti samaan tapaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Mä niin tunnistin itseni tuosta sun somekäytöstä! Mä teen itse kans just tuota ns. "somekyttäämistä" ja se on tosiaan sellaista, mikä ottaa päähän! Nyt viime aikoina olen lisäksi huomannut ottavani ajatuksissa puhelimen käteen ja huomaamattani olen alkanut selata sitä. Yhtäkkiä havahdun, että mitä ihmettä olen tekemässä ja se on yksi syy mun somelomaan ja siihen, että haluan ihan oppia käyttämään somea hallitummin.

      Mä suosittelen kokeileen tuota aamun somettomuuta. Se on aikas ihanaa! Mä itse yritän pitää mahdollisimman pitkään puhelimen piilossa, etten alkaisi heti aamusta vilkuilla sitä.

      Jatka samaan tapaan tuon kanssa, että sun ei tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa <3

      Poista
  8. Ole paljon miettinyt tuota erilaisten verkkojen haukkaamaa aikaa. Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän myös ärsyynnyn ärsykkeistä, siitä että on monta härveliä päällä. Ennen tuli katsottua telkkaria läppärin yli, siitä olen luopunut lähes kokonaan. Läppäristä on kaikki äänet vaimennettuna, puhelimessa vain pakolliset viesti ja soittoäänet, eivätpä häiritse enää. Valitsen puhelimista sen mettämallin, jossa on akun, veden, pölyn, pakkasen ja iskun kestoa. Puhelin on työkalu, sen pitää toimia aina, säässä kuin säässä, missä tahansa olosuhteissa. Puhelimellani pystyy lukemaan kyllä faceaki, mutta se on hidasta epämukavaa, ihan tarkoituksella. Kuinka paljon asioita maailmassa jää näkemättä ja nauttimatta, jos kaiken tekee luuri kourassa. Ensin oli vapauttavaa, kun tuli kännykät, eikä ollut enää sidoksissa puhelinlinjoihin. Sitten laitteista tuli kahlitsevia, pitää ollakkin kokoajan virtaa, verkkoa ja valppautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sun puhelinvalinta kuulostaa hienolta ja todella houkuttelevalta! Älypuhelimessa on hyvätkin puolet mm. juna-aikataulujen tarkistaminen käy reissussa tosi nopeasti ja samalla voi ostaa liputkin, mutta se vain houkuttelee niin kovasti kaikkeen muuhun. Mun pitää harkita ihan tosissaan tuota puhelimen vaihtoa =)

      Mä olen sun kanssa samaa mieltä tuosta, että puhelin kourassa jää näkemättä paljon! Se on meinaan justiinsa niin. Musta tuntuu tosi kurjalta, kun aamulla kävelen poikien kanssa kerhoon ja vastaan tulee ala-asteikäisiä pikkupoikia, jotka näprää puhelimia vaikka heidän pitäisi mun mielestä heitellä kiviä jokeen, katsella ohi kiitäviä autoja tai ihmetellä puissa kiipeileviä oravia. Kaikki ihmeet menee ohi, kun he ovat nenä kiinni puhelimessa. Sama se on meidän aikuisten kanssa. Lapset on pieniä niin vähän aikaa ja sen ajan me käytämme ennemmin somessa, kuin nautimme pienien ihmeiden seurasta ja seuraamme heidän kasvua ja kehitystä. Elämä on tässä nyt. Ei silloin kun meille sopii =)

      Poista
  9. Loistava kirjoitus ja hienoa, että sä osaat pitää kunnon lomia somesta! Minä olen näissä nopeissa some-jutuissa hieman jälkijunassa, kun mulla on tosi lyhyen aikaa vasta ollut älypuhelin. Facebookia käytin alkuun läppärillä ja instaankin liityin muistaakseni pari vuotta sitten vasta. Mulla tulee usein kyllä vilkuiltua noita, mutta pidän sitten välillä taukoja enemmän. Mun vanhempien luona ollessa tulee selkeästi sometukseen isompia taukoja, kun en vaan jotenkin siellä osaa ottaa puhelinta käteen :D. Johtuu ehkä siitä, että sinne tuli nettiyhteys vasta pari vuotta sitten, ja olin jo tottunut siihen, ettei siellä pysty kurkkimaan mitään. Kotona pyrin laittamaan läppärin kiinni kymmeneltä viimeistään ja vältän puhelimen käyttöä. Olen myös tehnyt periaatepäätöksen, että lapsen tultua koulusta en enää somea käytä hänen ollessa samassa tilassa. Toi sun ajatus selkeästä ajasta varattuna somelle kuulostaa hyvälle, voisin itsekin sitä kokeilla. Silloin jäisi se "minä vaan nopeasti vilkaisen" tai "en nyt jaksa mitään tehdä, selaanpa jotain" tekemättä. Somessa on tosiaan myös hyvät puolensa, mutta eihän siellä tartteisi olla ihan jatkuvaan. Pärjäsi sitä ennenkin ihan hyvin, mulla oli vasta parikymppisenä kännykkä ja hyvin meni ennen sitäkin :D. Eikä meillä kyllä ollut edes tietokonettakaan, kävin kirjastossa sähköpostit lukemassa kerran viikossa. Työasiat onkin sitten ihan erikseen, mutta vapaa-ajan somekäytöstä voisi täälläkin päässä muuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Nuo minä vaan nopeasti vilkaisen -tavat on kyl valitettavan tuttuja. Mulla ne ryöstäytyi käsistä ja monesti kurkin koko illan vuoron perään fb:tä ja instaa saamatta mitään aikaiseksi. Tämän viikon olen käyttänyt somea vain kahdesti päivässä, kerran aamulla ja kerran illalla, jolloin selaan niitä max. tunnin. Aamulla en kyl ehdi tuntia notkuun somessa, mutta ei kyllä tarvitsekaan. Iltaisin tuo tunti menee nopsaan, varsinkin jos julkaisen jotain instassa. Tämä vaatii totuttelua, koska puolet jutuista unohtuu tai jää tekemättä, mutta ehkä on syytä muuttaa omia tapoja ja käytäntöjä =) Joka tapauksessa mä näen valoa tunnelin päässä! Ehkä mä vielä opin hallitseen somea =)

      Sulla on upea periaatepäätös <3 Pidä siitä kiinni <3

      Poista
  10. Ihana teksti, sitä oli mukava lukea! Kuulostaa hyvälle lomalle, ihan oikealle lomalle. Hävettää miten monta kertaa sitä unohtuu someen. Sitä lukee yllättävän paljon päivän aikana blogeista, instasta, fb:stä, google+sta juttuja ja aikaa menee niihin kirjoittamiseen. Tosiaan sillä ajalla saisi ommeltua vaikka mitä tosin lasten kanssa some tuntuu lepohetkeltä ja siltä omalta ajalta. Odotan kyllä kesää ja aurinkoa. Tuo puhelinjuttu onnistuu lakkauttamalla netin liittymästä hetkeksi. Tuntuu houkuttelevalta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Sitä ehtii kyl tosi paljon tekeen kaikkea, kun ei vietä aikaansa somessa ja itse huomaan sen aina vasta sitten, kun olen ilman somea. Sitä ei normaaliaarjessa niin kiinnitä huomiota siihen, että kuinka paljon tulee vietettyä aikaa puhelin kourassa.

      Mä sain blokattua kaikkia somen pimputukset puhelimen ilmoitusasetuksista ja on ollut ihanaa, kun fb ei ilmoita olemassaolostaan jatkuvasti. Mä olin jo suurimman osan bush-ilmoituksista ottanut pois, mutta musta tuntuu, että niitä uusia tuli aina vain lisää, kun puhelin pimputteli jatkuvasti jostain. Mä en ole vielä tänään avannut somea kertaakaan ja olen niin ylpeä itsestäni!

      Poista