sunnuntai 3. syyskuuta 2017

KESÄN KASVI- JA AURINKOVÄRJÄYKSIÄ

"Koko elämä on kokeilua. Mitä enemmän kokeilet, sitä parempi."
- Ralph Waldo Emerson 



Tämä kesä on vierähtänyt kasveilla värjätessä. Värjäsin ensimmäiset kasvivärjäykseni viime syksynä ja tänä kesänä jatkoin siitä, mihin viime vuonna jäin. Olen pitkään ollut kiinnostunut kasvivärjäyksestä, mutta ajatus, että joudun keräämään kassitolkulla kasveja, tuntui aluksi työläältä. Tällä hetkellä se lähinnä naurattaa, sillä kasvivärjäys on todella ihanaa ja mielenkiintoista, koska et ikinä tiedä, että mitä sävyä padasta nousee! Kasvien keräysavukseni valjastin koko perheen ukkokultaa myöten ja juoksimme puskissa milloin keräämässä kukkia ja milloin repimässä kuorta myrskyn kaatamista puista.
 
Värjäsin lupiinilla, pietaryrtillä ja lepän kuorilla seiskaveikkaa. Lisäksi keittelin yhden satsin laihalla kokenilliliemellä ja sain ihania, hempeän punaisia lankoja. Minulla on nyt värjättynä yli neljä kiloa villaa. Osa on upeasti värjäytynyttä ja osa vähemmän onnistuneesti, mutta jokaisen keitoksen myötä opin uutta. Koska materiaalia alkoi kertyä niin paljon, minun oli pakko lopettaa ja valitettavasti monta kasvia jäi kokeilematta, mutta voin ensi kesänä taas jatkaa tästä. Kaikista haastavimmaksi kasvivärjäyksessä osoittautuikin se, että osasin lopettaa ajoissa.


KELTAISTA, SINISTÄ JA VIHREÄÄ 



Puolet langoistani taitaa olla keltaisia, mutta kaikki ovat silti eri sävyisiä. Erottelin lupiinin ja pietaryrtin varret, lehdet ja kukat ja värjäsin niillä erikseen ja lopuksi koko kasvilla, jotta näin miten erilaisia sävyjä saan. Pietaryrtin koko kasvista sain keittovärjäyksessä vihreään taittuvaa keltaista, mutta pelkillä pietaryrtin kukinnoilla sain aivan ihanaa kirkkaan keltaista. Samaa kirkkaan keltaista sain myös pelkillä lupiinin lehdillä. Ne suorastaan hehkuvat auringon voimaa! Varasin ne villasukkiani varten, sillä niin ihanat langat on käytettävä pian pois.

Luulisi, että vihreän saaminen olisi helppoa, mutta ainakin sen mieluisan vihreän sävyn saaminen tuntui olevan vaikeaa. Pietaryrtin lehdillä sain vihreää, jota ei toiste tarvitse värjätä. Lupiinin kukkia keittämällä sain myös vihreää, mutta kauneimpia sävyjä sain kun ensin värjäsin langat keltaiseksi lupiinin lehdillä ja sen jälkeen upotin ne lupiinin kukkien kanssa samaan pataan ja pidin lämpötilan alle 60 asteessa. Lupiinin kukkani olivat tosin kerätty jo edellisenä päivänä ja niistä lähti todella huonosti väriä. En voinut muuta kuin upottaa kädet pataan ja pusertaa ja puristella kukkia ja lankoja padassa. Tein varmasti kaiken sen, mitä villalle ei saisi tehdä, mutta lopputuloksena on yksi kauneimmista langoista, jota tänä kesänä sain (kuvat langasta löytyy alta).

Sinistä värjäsin vain lupiinin kukilla. Lupiini on mielenkiintoinen värjäyskasvi, koska sillä saa kolmea eri väriä: keltaista lehdistä, kukkia keittämällä saa vihreää ja sinistä saa kun kukkien värjäyslämpötilan pitää alle 60 asteen. Olen kertonut näistä sinisistä lupiinilangoistani jo heinäkuussa, joten jos sinua kiinnostaa lukea niistä lisää, niin käy kurkkaan täältä: Kasvivärjäystä lupiinin kukilla.

   

JÄLKIVÄRIT



Yksi tämän vuoden hienoimpia oppejani niin reaktiivivärjäyksissä kuin kasvivärjäyksissä on ollut jälkivärien käyttö. Jälkiväreiksi sanotaan värjäyksen toista ja sitä myöhempiä värjäyksiä. Keitin väristä riippuen kahdesta kolmeen värjäystä per erä ja monesti toisesta erästä tuli upein. Varsinkin keltaisten ensimmäiset värjäykset olivat usein hieman likaisen näköisiä ja vasta seuraavasta sain lähes puhtaita ja kirkkaita sävyjä. Muiden värjäyserien sävyerot pystyi hyvin erottamaan, mutta lupiinin kukilla värjätessä sinistä värjäyksen ja ensimmäisen jälkivärin ero on niin pieni, etten erottaisia lankoja ilman merkintöjä.

Ensimmäisissä jälkivärjäyksissäni jätin langat jäähtymään väriliemeen yön ajaksi, mutta lähes poikkeuksetta ne olivat aamulla kirjavia, kun värit ja luultavasti myös aluna, jota käytetään kasvivärjäyksessä purettamiseen, valuivat kattilan pohjalle ja siellä olevat langat tulivat tummemmiksi. Virheistä viisastuneena keittelin loppuja jälkivärejä useamman tunnin ja näin sain tasaisia värjäyksiä ja jälkiväreistä tuli huomattavasti vahvempia kuin normaalilla tunnin keittämisellä. Itse en huomannut, että pidempi keittoaika olisi mitenkään vaikuttanut muuten lankaan.

  

AURINKOVÄRJÄYS

 


Luonnonväriaineet-kirjassa (Kust. Maahenki) on esitelty aurinkovärjäys ja kokeilin tätä menetelmää lupiinin kukilla. Tungin noin 1,5 kiloa lupiinin kukkia Karhulan 10 litran lasipurkkiin kerroksittain alunalla esipuretetun seiskaveikan kanssa ja kaadoin vettä niin paljon kuin astiaan mahtui. Suljin kannen ja jätin terassille aurinkoon, joka tänä kesänä ei tosin paljoa paistanut. Jo seuraavana päivänä langat alkoivat sinertyä, mutta pikku hiljaa purkin pinnassa ollut kukka-aines alkoi mädäntyä. Kaavin pilaantuneen moskan pois ja laitoin lankojen painoksi vesipurkin, jotta ne pysyivät veden pinnan alla ja annoin kokeiluni muhia vielä muutaman päivän. 

Jotain meni kuitenkin vikaan, kun kauniin sininen lanka muuttui hyvin erikoisen väriseksi. Otettuani langat pois purkista, ne haisivat niin hirvittävälle, että jouduin pesemään ne koneessa. Pesusta huolimatta värit kuitenkin pysyivät ja langan harmahtava sinisenvihreä sävy on kaunis. Minua vain vähän harmittaa se, että samalla määrällä kukkia olisin saanut värjättyä tuplamäärän lankoja. Kokeilen tätä kuitenkin ensi kesänä uudestaan, mutta silloin pidän lankoja vähemmän aikaa purkissa.

Meillä on juhlittu kuopuksen 4-vuotis synttäreitä ja viime päivät ovat kuluneet siivotessa ja leipoessa. Olen ehtinyt virkata puolisen tuntia illan aikana eli Kalevala Cal ei ole edennyt pariin päivään osaltani yhtään. Palaan siihen vasta ensi viikon puolella kun minulla vähän enemmän näytettävää kuin tämä peiton ensimmäinen ruutu, Ilmatar. Nyt taistelen valtavaa kiusausta vastaan, että lähtisin keräämään vähän hevonhierikan siemeniä ja kokeilisin vielä niillä värjäystä. Kasvivärjäys on ihanaa, mutta todella koukuttavaa! Mukavaa sunnuntaita!
 


11 kommenttia:

  1. Tulin vaan sanomaan, että ihania värejä olet saanut lankoihisi!

    VastaaPoista
  2. Minä puolestaan sain lupiinin lehdillä vihreää:D.Uusin kokeilu on purppurahappomarjalla, jolla sain vaaleaa punaista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wauuu! Upeaa! Googlettelin saman tien kasvin ja sitä kasvoi pihassa iso pensas ja meillä oli ihan hirvittävä homma repiä se pois maasta, kun haluttiin siitä eroon. Ukkokulta joutui lopulta laittaan juurakkoon köyden ja veti sen autolla ylös, kun kaivajilta loppui puhti. Mä en tiennytkään, että sillä voi värjätä! Kiitos vinkistä, mun pitää laittaa korvan taakse ;) Sen juuri on muuten kirkkaan keltainen. Saakohan siitä väriä?

      Poista
  3. Aivan ihanan värisiä lankoja! Kuvat ihan kuin lankakaupasta:) Kauniisti sointuu nuo värit Ilmattaressa. Siitä tulee kyllä upea peitto<3

    VastaaPoista
  4. Ihania värejä. Olen tuossa pähkäillyt että onkohan kukaan kokeillut pakastaa lupiinin kukkia värjäystä varten. Jostakin luin että kuivatuilla kukilla oli värjätty mutta tuli tosi haalean vaaleat sävyt.bItsellä ei just nyt mahdollisuutta rueta värjäämäään mutta talvella olisi aikaa. Kiitos vastauksesta.

    VastaaPoista