Värikkäät ruusukas-matot

"Kaikista unelmistamme voi tulla totta, jos meillä vain on rohkeutta tavoitella niitä".
- Walt Disney

Ruusukas on mielestäni sidoksista ihanin, koska se taipuu niin moneksi. Siitä saa poljettua siksakkia, kuten tuolimattoissani on tai sillä saa tehtyä mattoihin raitoja, joissa taitaa vain taivas olla rajana. Lisäksi ruusukaskuvio on kaksipuolinen, vaikkakin kuvio toistuu toisella puolella työtä hieman erilaisena. Kudoin meille uudet iloisen väriset matot, joita katsellessa mieli kirkastuu ja keskellä synkkääkin kaamosta muistaa kesän aurinkoiset päivät. Näiden kutominen vei minulta puoli vuotta, sillä aloitin mattojen kutomisen jo viime vuoden puolella ja sain ensimmäisen maton jo helmikuussa valmiiksi, mutta päästin välillä toisen kutojan puikkoihin ja jatkoin vasta toukokuussa kutomista.

Alun perin matoista piti tulla ihan eriväriset ja taisin olla kutonut jo metrin, kun taas kerran purin kaiken ja aloitin alusta. Molemmissa matoissa on pohjavärinä hempeä vaaleanpunainen. Koska punaista ei ollut tarpeeksi toiseen mattoon, tuli toisesta turkoosi ja toisesta pinkki. Mallina matoissa olen käyttänyt Lankavan Tanhu-mattoa, jonka ohje löytyy Lankavan sivuilta (tässä linkki). Minulla oli taas reunimmaset loimilangat pois niidestä ja laittaessani sukkulan viriöön se sukelsi reunimmaisen loimilangan päältä ja tuli ulos toisen puolen reunimmaisen loimilangan alta. Näin sain reunasta tehtyä siistin. Hieman opiston puut aiheuttivat harmaita hiuksia, sillä puissa liikkui kaide, enkä ensimmäistä mattoa kutoessa muistanut läheskään aina siirtää sitä keskelle. Yllättävän suorat matoista tuli siitä huolimatta. Loimilangat solmin lopuksi hyvin yksinkertaisille hevosen häntä -solmuille.

Matoista tuli super-ihanat ja olen niihin niin tyytyväinen. Vaikka Toikan myyjä toisella kuteiden hakureissulla luulikin, että kudon lastenhuoneeseen mattoja, nämä tulivat meidän eteiseen. Matot noudattavat samaa värikästä linjaa, jolla kudoin viime keväiset Tuike-matot (löydät matot täältä). Nyt kääräisen matot takaisin rullalle ja nostan sivuun, jotta ne ovat parin kuukauden päästä juhlittavilla synttäreillä puhtaana. Ensimmäiset tahrat tosin tuli jo kuvia ottaessa, kun perheen pienen lompsi kengät jalassa matoille. 

Enpä olisi uskonut, että silloin kaksi vuotta sitten aloittaessani kutomisen, rakastun tähän niin paljon, että haaveilen, että saisin tästä jonain päivänä elantoni. Tällä hetkellä tuntuu tosin mahdottomalta se, että voisin opiskella kudontaa ja saada siihen ammatillisen koulutuksen. Aina kun suunnittelen hakevani kouluun, niin tulee jotain johon suunnitelmat kaatuvat, mutta ilmeisesti asioiden kuuluu mennä näin. Minullahan on omat puut ja kuukausi sitten vuokrasin itselleni työhuoneen, jossa pääsen kutomaan. Nähtäväksi jää mihin tämä tieni vie. Minun pitäisi vain oppia hyväksymään asiat niin kuin ne tapahtuvat eikä pulikoida vastaan. Kaikella on tarkoitus. Välillä siihen uskominen ja siihen luottaminen tuntuu vain niin pirskatin vaikealta. Ihanaa loppuviikkoa sinulle. Toivottavasti aurinko hellii meitä!