lauantai 18. maaliskuuta 2017

Moss Stitch -silmukoilla virkattu vauvan peitto

"Älkää pelätkö täydellisyyttä. Ette saavuta sitä koskaan!"
- Salvador Dali


Ihanaa! Se on valmis! Peitto, joka ei halunnut tulla valmiiksi, on nyt valmis! Tämä on aivan käsittämätöntä! Aloitin vauvapeiton virkkauksen jo helmikuun alussa. Aluksi en osannut päättää, että millaisen peiton teen. Kun löysin mieleisen kuvion, tein sen virheen, että virkkasin peittoa koko ajan kääntämättä sitä ja sen vuoksi peitosta meinasi tulla vino. Pari kertaa purettuani pääsin jo vauhtiin ja sain kun sainkin peiton tehtyä. Koska koko peitto on virkattu Moss Stitch -silmukoilla, en voinut päätellä lankoja työn edetessä virkkaamalla, joten lopuksi sain pääteltäväksi yli 300 langan pätkää. Niistä selvittyäni, aloin virkata reunusta. Ylpeänä levitin valmiin peiton lattialle ja vasta siinä kohtaa huomasin, että sen reunat kupruili ja aaltoili, eli pääsin taas purkutalkoisiin ja virkkasin reunan uudestaan. Olen siis tainnut virkata peiton pariin kertaan.

Ilmeisesti reunoille piilottamani langan pätkät aiheutti sen, että peitto oli reunoilta reilusti korkeampi kuin keskeltä sekä moss silmukoinnissa olevat ketjusilmukat aiheutti omat ongelmansa. Korjasin sen niin, että peiton lyhyellä sivulla virkkasin pylväitä yhteen kaventaen sitä muistaakseni kuudella silmukalla ja muuten kiersin peiton puolipylväillä. Näin sain peiton reunat aisoihin, mutta näkyyhän siinä vieläkin merkkejä siitä, ettei se ole ihan viivottimen kanssa tehty. Kulmat nousevat pari milliä, joka kertoo siitä, että niistä puuttuu yhdet silmukat, mutta olen näin tyytyväinen, sillä lähtökohta oli ihan kaikkea muuta kuin suorakaide. Lisäksi olen purkanut peittoa niin paljon, että puuvillalanka alkoi nyppääntyä, enkä uskaltanut purkaa enää yhtään kertaa, ettei koko peitto mene piloille. Jos en olisi ikuistanut matkaani tämän pienokaisen kanssa, epäilisi peiton saaja varmasti, että annan hänelle vanhan peiton.


Koska peitto on riemunkirjava ja hehkuu värejä, päädyin hyvin yksinkertaiseen reunukseen. Tosin lankojakaan ei olisi ollut kovin monimutkaisiin ja värikkäisiin silmukointeihin, joten senkin puolesta hyvin yksinkertainen malli oli oiva valinta. Reunoja kiertää vain kaksi puolipylväillä virkattua kerrosta ja viimeinen kerros on virkattu rapuvirkkauksella eli virkkasin normaalisti kiinteitä silmukoita, mutta virkkasin vasemmalta oikealle. Kulmista selvisin virkkaamalla pari ketjusilmukkaa rapusilmukan jälkeen. Mielestäni reuna on aivan ihana ja jos et ole vielä kokeillut rapuvirkkausta, niin suosittelen opettelemaan. Ainoa huono puoli siinä on se, että siinä näkyy helposti käsialan epätasaisuudet eli alussa silmukkani koko vaihtelee, mutta loppua kohden kireys vakiintuu. 

Moss Stich on kaunis silmukkamalli, mutta en tekisi sillä toista peittoa. Enkä ainakaan päättelisi sen reunoja vaan jättäisin langat hapsuiksi niin kuin ihanat lukijani minulle vinkkasivat viimeksi. Se hyvä puoli mossissa on, että peitto on saman näköinen molemmin puolin, eli siinä ei ole nurjaa tai oikeaa puolta. Suurin osa langoista oli Sinooperista ostettua Nice Maxi Cottonia ja se oli mukavaa virkata. Se pysyi hyvin kasassa, eikä levinnyt kierteeltä vaikka purinkin sitä monesti ja se oli tasalaatuista. Solmuja siinä oli muutamia, mutta niitähän langassa on aina. Tähän pieneen peittoon (68 cm x 95 cm) lankaa kului yhteensä 590 grammaa.

En helposti lannistu ja teen sitkeästi uusiksi, jos en ole tyytyväinen työn jälkeen, mutta nyt on myönnettävä, että minun teki jo luovuttaa. Oli aivan käsittämätöntä, miten näin pieni peitto voi viedä näin paljon aikaa ja kuinka se voi koetella näin. Minusta tuntui, etten saa koskaan peittoa valmiiksi. Lopputulos on kuitenkin niin kaunis, että näin jälkikäteen mietittynä purkaaminen kannatti. Mielestäni onnistuin värivalinnoissa ja peitto on kuin karamelli. Nyt alan virkata meidän pikkuväelle kovalla kiireellä kevätmyssyjä, sillä ilmat ovat jo ihanasti lämmenneet. Ihanaa viikonloppua sinulle.

Aikaisemmat postaukseni peitosta voit lukea tästä ja tästä.

20 kommenttia:

  1. Mielestäni käsitöissä saa näkyä käden jälki. Itse en pura kovin helposti, vain jos todella on pakko. Peittosi näyttää kauniilta ja uskon ettei kukaan huomaa niitä virheitä joita itse tiedät ja näet peitossa olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 No niinhän se on! Luultavasti kukaan ei huomaa, että nouseeko kulmat vai ei, mutta sen reunojen aaltoilun olis kyl huomannut. Mä en tiedä, että onko mun jatkuva purkaminen ja täydellisyyteen pyrkiminen käsitöitä tehdessä kirous vai siunaus =) Ehkä se selviää joskus =)

      Poista
  2. Peitosta tuli tosi herkullinen! Mun hermot ei varmaan kestäisi purkamista ja korjaamista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Purkaminen vaatii kyl kärsivällisyyttä ja mä uskon, että se tehdessä vain kasvaa =) Mun äitini on samanlainen, että purkaa ompeluitaan ja muistaakseni mun pappakin oli. Hän oli puuseppä ja tosi tarkka töistään eli ilmeisesti tämä on sukuvika, jolle vain en voi mitään =D

      Poista
  3. Kauniin raikas peitto pikkuiselle =))

    VastaaPoista
  4. Tää on upea! Oonki odottanu tämän valmistumista siitä lähtien kun mainitsit ekan kerran, kun kuulostaa tuo moss stitch sen verran hauskalta. Nuo värit on kyllä erityisen hyvin sopivat tähän <3

    Jäin miettimään tuota kun kirjoitit että tulee vino kun ei käännä, että ymmärsinkö oikein siis että kannattaa virkata joka toinen rivi toiseen suuntaan?

    Aino

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aino =) Pahoitteluni, että peittoni venyi näin pitkäksi! Kuvittelin, että saan sen parissa viikossa valmiiksi, mutta tässä menikin yhtä kauan kuin isossa peitossa.

      Ymmärsit oikein! Suosittelen kääntämään työn ja virkkaan joka toisen kerroksen toiseen suuntaan, jos virkkaat työtä tasona. Ekalla kerralla virkatessa aloitin aina samalta puolelta ja peitto alkoi kallistua muistaakseni vasempaan, vaikka mielestäni silmukkamäärä pysyi samana. Oletan siis, että vinoon vetäminen johtui siitä, etten kääntänyt työtä, koska se korjaantui, kun aina kerroksen päätyttyä käänsin työn ja aloin siltä puolelta.

      Poista
  5. No on se kyllä koko vaivan arvoinen. (: Tosi kaunis, kuin karkki tosiaankin. Kelpaa pienen karkkipeiton alla köllötellä.

    VastaaPoista
  6. Huikean hieno ja niin siististi tehty. Ihana lahja!

    VastaaPoista
  7. Aivan mahtavan kaunis peitto. Kauniit värit, upee !!

    VastaaPoista
  8. Suloinen peitto ja hyvältä näyttää reunoineen päivineen ♥ Ymmärrän niin tuon tuskan, samoja fiiliksiä löytyy viimeisimmästä omastanikin postauksesta :D Purkaminen kannattaa kyllä aina, parempi niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna =) Pitää paikkansa! En muista, että olisin ikinä harmitellut sitä, että puran. Olen monesti kyl kironnut mielessäni sitä, että miksi en purkanut heti kun näin virheen =D

      Mä kävin lukaisemassa sun postauksen ja tuli jotenkin tuttu tunne tekstiä lukiessa =)

      Poista
  9. Vai riemunkirjava, mie olisin luonnehtinut värejä raikkaan harmoonisiksi :D Todella kaunis peitto!

    VastaaPoista
  10. Hieno, hyvin asetellut värit! Tosi upea. Mutta olen vanhanajan tekijä, eli en paljoa katsele uusia kikkoja. Pakko kysyä: Miten tehdään tuo Moss Stitch -virkkaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon =) Pahoitteluni, että en huomannut laittaa postaukseen linkkiä ohjeeseen. Mossa Stitch on todella yksinkertainen virkata. Siinä virkataan vuorotellen ketjusilmukoita ja kiinteitä silmukoita. Seuraavalla kerroksella virkataan kiinteäsilmukka ketjusilmukan ympärille ja taas ketjusilmukka kiinteän päälle. Tässä on linkki Pinterestistä löytämääni kaavakuvaan =)

      Poista