UUSI OLOHUONEEN MATTO - KUVIKAS

    "Tyhjät taskut eivät ole koskaan pidätelleet ketään. Vain tyhjä pää ja tyhjä sydän kykenevät siihen."
    - Norman Vincent Peale

Meillä on huutava pula olohuoneen matoista! Olen huono ostamaan niitä ja kaikki isot mattomme ovat joko vanhempien ja isovanhempien vanhoja. Viimeksi kun kudoin meille olohuoneen maton, niin se ei onnistunut ja kutomani matto ei ole sen koommin ollut lattiassa. Epäonnisen maton vuoksi, olen vähän kartelut opiston isoja puita, mutta nyt selätin epäilykseni ja kudoin meille uuden maton olohuoneeseen ja siitäpä tulikin hieno.

Matossa on sidoksena kuvikas. Halusin, että matto sopii akaisemmin kutomani Collingwoodin kanssa, joten kudoin mattoon yksinkertaisia tumman harmaita ja valkoisia ruutuja. Matto on kaksinkertainen ja kaksipuolinen eli kuvio toistuu peilikuvana toiselle puolelle. Minulla kävi hyvä tuuri, kun kuteeni olivat samanpaksuisia ja käänsin jokaisen sukkulan heiton jälkeen kuteen suoraan, ettei siinä ole kierroksia. Näin kude peitti toisen kuteen alleen siististi. Pyrin olemaan huolellinen kutoessa, jotta saisin reunoista mahdollisimman siistit, mutta parissa kohtaa ajatus on harhaillut ja olen kiertänyt sukkulat väärin. Näin jälkikäteen se harmittaa niin vietävästi, sillä se on se maton kohta, johon katseeni aina osuu.

Kutoessa huomasin, että pirrassa oli yksi piin rako oli jäänyt tyhjäksi, mutta en korjannut sitä, kun ajattelin, ettei se haittaa. Valmiissa matossa se kuitenkin näkyy selvästi raitana keskellä mattoa. Tämä oli mielenkiintoinen huomata, sillä en ole ennen tiennyt, miltä pirtaanpistelyvirhe näyttää valmiissa työssä eli taas opin uutta. Toisaalta olisin voinut oppia tämän jossain muussa työssä kuin isossa matossa. 

Ukkokulta teki toivomuksen, ettei matossa olisi hapsuja, joten solmittuani loimilangat, pujottelin ne maton sisään ja päärmäsin maton käsin. Pariin päivään en tämän urakan jälkeen tuntenut sormenpäitäni, kun vanhan neulan nikkelit aiheuttivat ongelmia ja neulan pää upposi vähän väliä sormeeni työntäessäni sitä mattoon, mutta musta, paksu kanttinauha maton päissä on siisti ja tekee matosta viimeistellyn näköisen.

Matto on n. 160 senttiä leveä ja melkein kolme metriä pitkä. Kudoin matosta oikein ison, koska vaikka pikkuväellä on oma huone, he mielellään leikkivät olohuoneessa maton päällä ja veljekset eivät ihan kiinni toisissaan voi leikkiä ilman riitoja. Nyt heillä on hyvin tilaa kinata legoista, kun toisen voi sijoittaa maton toiseen päähän ja toinen toiseen. Voi kuitenkin olla, että pyykkipäivänä vedämme ukkokullan kanssa pitkää tikkua, että kumpi meistä pesee kuivana melkein 15 kiloa painavan maton.


Kutomani Collingwood-maton löydät täältä, tuolien päällä olevat tuolimatot löydät täältä ja toisen täältä.