KESÄN VÄRJÄYSKURSSIN SATOA

"Onni on osinkoa hiestä. Mitä enemmän hikoilet, sitä onnekkaammaksi tulet."

 - Ray Kroc (1902-1984)

Olin taas viime viikolla Valkeakoski-Opiston värjäyskurssilla, jossa pääsi leikkimään väreillä ja sai kokeilla erilaisia värjäysmenetelmiä. Otin kurssin tavoitteeksi oppia uusia tekniikoita ja värjätä itselleni kankaita, joista voisin ommella itselleni mekon. Olen haastanut itseni, että tämän kesän aikana opettelen ompelemaan vaatteita ja minulla on jo muutama tunikamallikin mietittynä, mutta kankaan puuttuivat. Tämä asia ratkesi kolmen päivän intensiivisellä värjäyskurssilla, jossa värjättiin, painettiin ja kuvioitiin. Nyt minulla yksi jos toinenkin upea mekkokangas odottamassa ompelijaa.

RESERVI

Ihastuin tähän tekniikkaan viime kesänä ja halusin tänä vuonna kokeilla sitä. Minulla oli valkoinen pellavakangas, jonka värjäsin ensin reaktiiviväreillä aniliininpunaiseksi ja kiinnitin värin. Seuraavana päivänä maalasin kankaan reaktiivipainopastalla tummanvioletiksi. Yritin sutia värin suurella sudilla mahdollisimman epätasaisesti, jotta pinta olisi elävä. Kun painopasta oli kuivunut, painoin siihen kuvioita kirkkaalla painopastalla, johon oli sekoitettu sitruunahappoa. Löysin luokasta seulan, jossa oli vanha kirje. Vanhassa ruotsinkielisessä kirjeessä lahjoitetaan Voipaala. Harmikseni en muista koko tarinaa, enkä löytänyt äsken Facebookista seulan omistajaa, että olisin voinut tarkistaa sen.

Kun sitruunahappopainatus oli kuivunut, kangas höyrytettiin, jolloin reaktiivipainopasta kiinnittyi kankaaseen muihin kohtiin paitsi niihin, mihin olin painanut sitruunahappoa. Niistä kohdin väri lähti huuhtelussa ja painokuvio paljastui pohjakankaan eli aniliinin värisenä. Eikö olekin ihan mieletön! Tästä teen itselleni tunikan tai mekon!

  

KUVIOVÄRJÄYS

Toisesta pellavakankaasta sidoin suuren mytyn, jonka värjäsin reaktiiviväreillä kattilassa. Vettä laitoin niin vähän, että se juuri ja juuri peitti kankaan. Kankaan sävykirjo on mahtava, mutta olisin halunnut selvemmät värierot. Siinä on nyt hallitsevana värinä vihreä, kun käyttämäni keltainen ja turkoosi sekoittuivat, eikä siinä näy ollenkaan valkoista, jota olisin toivonut vähän. Pidän kankaasta ja ajattelin tehdä siitäkin mekon tai tunikan, mutta olen kahden vaiheilla, että lähteekö tämä sittenkin vielä jatkokäsiteltäväksi. Siihen voisi tehdä vielä saman käsittelyn kuin tein yllä olevaan kankaaseen.

ITAJIME KYYPPIVÄRJÄYS

Opettajalla oli kyyppivärejä ja tein niillä itajimen. Kyyppivärjäys oli mielenkiintoinen kokeilu, koska siinä vain kastetaan kankaat hetkeksi väriin ja värit alkavat kehittyä vasta kun ne pääsevät huoneilmaan. Värien vahvuuteen vaikutti liemen vahvuuden lisäksi se, että miten kauan työtä piti liemessä. Tässä oli niin rajut kemikaalit, että opettaja sekoitti värit ja oppilaat vain värjäsivät. Itse pidän näistä hempeistä pastellisävyistä paljon ja toivoisin, että oppisin sekoittamaan näitä muillakin aineilla!

KANKAAN MARMOROINTI

Sain kokeilla myös puuvillakankaan marmorointa. Matalaan astiaan levitettiin ohut kerros liisterivesiseosta ja siihen tiputeltiin silkkivärejä, jotka lopuksi levitettiin. Liisterin päälle laskettiin tasaisesti kangas, johon värit tarttuivat ja kuvioivat sen hyvin mielenkiintoisesti. Minun piti kokeilla tätä vielä toisenkin kerran, mutta se jäi. Tästä kankaan palasta ajattelin ommella kansion päälliset tai kenties vähän isomman projektipussukan?

KYLMÄVÄRJÄTYT LANGAT

Mukanani oli muutama vyyhti kellarissa sotkeutunutta puuvillalankaa, jotka värjäsin jälkiliemillä ja toisen värjärin jämäturkoosilla. Laitoin väriä vain sinne tänne, enkä koskenut enää sen jälkeen lankoihin, jotta saan epätasaisen värin. Langat värjäytyivät kylmävärjäyksessä yön yli, mutta niistä lähti kaikki muut värit pois paitsi turkoosit. Olin pessyt langat eli niissä ei pitäsi olla mitään kaupan käsittelyaineita, enkä ymmärrä miksi jälkivärit eivät tarttuneet, koska mm. viime joulun kangaskassit olen värjännyt yksillä liemillä (löydät kassit täältä). Näistä langoista ajattelin kutoa juhannuksena pienen olkalaukun tai tyynynpäällisen. Minulla on puissa ruusukasloimikin sitä varten valmiina.

AURINKOVÄRJÄYS

Sokerina pohjalla on aurinkovärjäykseni. Tämä oli yksi ennakkoon suunnittelemista tekniikoista, jonka halusin oppia. Maalasin telalla kastellulle vanhalle lakanakankaalle ruiskuemulsiota, johon olin sekoittanut pigmenttiväriä. Tein sormin kankaalle muutamia ryppyjä ja asettelin päälle ruusunlehtiä. Kävin pihistämässä naapurin kiposta vähän keltaista väriä, jota sutaisin sinne tänne ja jätin kankaan yöksi pöydälle. Itku meinasi aamulla päästä kun näin, miten upea kankaasta tuli! Rakastan erityisesti noita ryppyjä, joita en olisi osannut tehdä ilman vieruskaverini neuvontaa. Ruiskuemulsiota löytyy ainakin Emotuotannon verkkokaupasta ja mieleni tekisi tilata sitä talven varalle, sillä tämä oli niin siisti tekniikka, että sitä voisi harjoitella kotonakin ja aurinkoahan tämä tekniikka ei nimestään huolimatta tarvitse.