VIRKATTU TORKKUPEITTO: KALEVALA CAL

"Voittajat eivät koskaan luovuta, eivätkä luovuttajat koskaan voita."

    - Vince Lombardi

No nyt se on valmis! Kalevala-peittoni, jonka virkkasin värjäämistäni langoista. Aloin virkata peittoani elokuussa Calin alkaessa, mutta viime syksy oli niin kiireinen, etten pysynyt muiden tahdissa ja sain oman peittoni valmiiksi vasta tämän vuoden puolella.

 

Peittoprojektiin ryhtyessä olin kahdenvaiheilla, että virkkaanko peiton karkkiväreissä, joihin olin niin mieltynyt vai kasvivärjätyistä langoista, joita edellisen kesän jäljiltä oli kaapissa yllin kyllin. Päädyin jälkimmäisiin, koska Kalevala-aiheinen työ kuiskutteli kasvivärjättyjen lankojen perään. Alkuperäinen väripaletti muuttui työn edetessä ja lopulta käytin vähemmän keltaista ja otin mukaan enemmän sinisiä ja vihreitä. Kaikki peittoni langat ovat lupiineilla värjäämiäni seiskaveikkoja. Eri värit ovat syntyneet eri kasvinosista ja eri lämpötiloissa värjäämisestä.

Lankani kävivät niin vähiin, että jouduin tyytymään 24:ään palaan ja jätin tekemättä bonuspalat. Kun kaikki palat olivat valmiina, levitin ne kirjastohuoneen lattialle ja aloitin pari päivää kestäneen värileikin, kun hain paloille oikeat paikat. Halusin saada palat tasaisesti ympäri peittoa, niin ettei vierekkäin olisi saman värisiä tai pieniä ja isoja paloja - tässä oli oikeasti haastetta! Kun järjestys oli mieluinen, aloin yhdistää niitä Väinämöinen-nimisellä liitoksella. Ensimmäiseen kerrokseen hukkasin kaikki vihreät langanpätkät, mitä jäljellä oli, jotta varsinaiseen yhdistämiseen valitsemani vihreä lanka riittäisi koko peittoon. Yhdistämisen jälkeen siirryin reunoille.
 

Reunus on Sari Åströmin suunnittelema kaunis Pohjan Neito, joka jatkaa yhdistämisen verkkokuviota. Tämä oli ihana työ, kun minun tarvinnut miettiä, että millaisen reunuksen virkkaisin. Jouduin vain päättämään, että minkä värisenä sen tekisin. Koska jäljellä ei ollut enää kuin keltaista niin paljon, että se olisi riittänyt reunukseen, tein reunuksesta monivärisen. Se jatkaa paloissa käyttämääni värileikkiä ja ihan viimeiselle kerrokselle uhrasin lanka-aarteeni, epätasaisesti värjäytyneen kerän, jossa on paljon erilaisia sinisen ja vihreän sävyjä. Kalevala Calin ohjeiden mukaisesti yhdistämiseen ja reunukseen käytettävä lanka pitäisi olla ohuempaa, mutta koska minulla ei ollut värjättynä kuin seiskaveikkaa, käytin sitä. Virkkasin kolmosen koukulla silmukat niin napakasti kuin pystyin.
  

 

Koska palat olivat eri suunnittelijoiden käsialaa, ne olivat hyvin eri kokoisia ja -tyylisiä, joten valmis peitto näytti aluksi aika hurjalta. Isoimmat ja pitsiset palat kupruilivat, kun vieressä oleva tiiviimpi ja pienempi pala veti sen ryttyyn. Noudatin ohjeita ja pingotin peiton vielä valmiina, vaikka olin pingottanut jokaisen palan erikseen. Kostutin jumppamattojen päälle pingotetun peiton suihkepullolla ja jätin sen pariksi päiväksi tekeytymään. Pingotuksessa kaikki kuprut ja mutrut oikeisivat. Kaunis ja tässä peitossa äärimmäisen nerokas liitos korjasi palojen kokoerot, niin ettei niitä oikeastaan edes huomaa.

 

Lopputuloksena on äärimmäisen kaunis torkkupeitto, jota voin ylpeänä näyttää ja käyttää. Niin, poiketen muihin virkkaamiini peittoihin, pidän tämän itselläni! Peitto on kaunis! Rakastan sen värejä ja sen erilaisia ruutuja. Vaikka tuskailin monen palan kanssa ja purin niitä useaan kertaan, olen iloinen, että lähdin tähän mukaan. Olen pitänyt itseäni hyvänä virkkaajana, mutta peiton myötä opin muutakin kuin vain kärsivällisyyttä. Tämä on ollut mielenkiintoinen oppikoulu virkkauksen maailmassa ja tuonut mukanaan paljon uusia silmukoita ja tekniikoita. Nyt voin sanoa, että osaan virkata!

Mikä Kalevala Cal? Kalevala Cal on yhteisvirkkuuprojekti, joka toteutettiin täysin vapaaehtoisvoimin lahjana satavuotiaalle Suomelle. Sen tekoon osallistui 19 suunnittelijaa ja heidän lisäksi liuta muita korvaamattomia apukäsiä kuten koevirkkaajia ja kääntäjiä, sillä ohjeet käännettiin peräti seitsemälle kielelle. Osallistuin projektiin niin virkkaajana kuin suunnittelijana, sillä yksi peiton paloista, Neidon Kehrä on suunnittelemani. Lisää tietoa peitosta, sen suunnittelijoista sekä ohjelinkit löydät osoitteesta www.arteeni.fi/kalevalacal

Sydämellinen kiitos projektin vetäjille, Sarille ja Millalle ikimuistoisesta virkkuumatkasta Suomen kansalliseeppoksen maailmaan. Suuri kiitos myös koko Kalevala-tiimille yhteistyöstä! Erityiskiitos jokaisesta virkatusta Neidon Kehrästä, jonka olen saanut nähdä. Jokainen niistä on tehnyt minut äärimmäisen onnelliseksi ♡

Aikaisemmin kirjoittukseni Kalevala Calista:
Kalevala Cal kasviväreissä
12 palaa Kalevalaa
Kalevala Cal - osa 16. Neidon Kehrä
Neidon Kehrä - ajatuksesta palaksi
24 palaa Kalevalaa

Lisää kasvivärjäyksistäni voit lukea täältä:
Sinistä ja vihreää lupiinista
Kesän kasvivärjäykset
Kasvivärjäyksen taikaa