MEKKOTEHTAAN AINO AURINKOVÄRJÄTTYNÄ

Tänä vuonna toteutetaan haaveita! Kuinkahan kauan olen puhunut, että halusin oppia ompelemaan itselleni vaatteita? Nyt on ensimmäinen mekkoni tehty ja olen siitä niin ylpeä! Mallina mekossani on Mekkotehtaan Aino ja kankaat on kuvioitu samalla aurinkovärjäystekniikalla ja aineilla, jolla värjäämäni kassit esittelin viikko sitten.

Kysyin syksyllä Facebookin ompeluryhmässä helppoa mekkomallia ja minulle suositeltiin silloin Mekkotehtaan Ainoa. Mekkotehdas Aikuisille on Kirsi Etulan ja Sunna Valkeapää-Ikolan ompelu- ja kaavakirja, joka on julkaistu jo vuonna 2015 ja varmasti monelle käsityöharrastajalle tuttu kirja. Aino on yksi kirjan kymmenestä kauniista mekosta.


Mallina Aino on aivan ihana. Se on sopivan väljä, että siinä saa olla vapaasti oma itsensä eikä tarvitse miettiä jouluna syötyjä suklaita, jotka ovat löytäneet paikkansa vyötäröltä. Se on kuitenkin yläosasta sen varren istuva, ettei se näytä säkiltä päällä. Koska en ole ommellut paljoa, jätin suosiolla piilovetoketjun pois. Rintalaskoksissa, taskuissa, hihoissa ja liukkaassa vuorikankaassa oli ihan tarpeeksi haastetta, mutta kuten näet, ylitin itseni ja selvisin kunnialla kaikista haasteistani.

Normaalisti värjään kankaat isoina paloina, mutta säästääkseni värejä, piirsin ensin kaavat ja leikkasin ne vitivalkoisesta, ohuesta puuvillakankaasta, jonka olin esipessyt. Värjäsin kankaat aurinkovärjäystekniikalla kylppärin lattialla ja kun kankaat olivat kuivat, silitin värit kiinni. Aurinkovärjäyksiähän ei välttämättä tarvitse huuhdella, mutta koska kankaat tulivat ihoa vasten ja ne haisivat hirvittävälle, pesin kankaat huolittelun jälkeen hienopesussa 40 asteessa. Samalla näin, että värjäykseni kestivät pesua.


Mekon ompeluun ei mennyt kuin pari iltaa, mutta koneen nostaminen ulos kaapista vei melkein kuukauden. Jännitin ompelua paljon, mutta Mekkotehdas-kirjassa on hyvät, yksityiskohtaiset ompeluohjeet ja vaikka en ole ommellut vaatteita kahteenkymmeneen vuoteen, jouduin ainoastaan kerran kysymään neuvoa. Muutaman kerran taisin ommellessa vannoa, että tämä jäi viimeiseksi, mutta valmiin mekon päälle pukeminen ja onnistumisen tunne itse ommelusta vaatteesta oli niin huima, että aloin jo etsiä seuraavaa mallia ja tuskin tämä jää viimeiseksi Ainokseni. Leppoisaa sunnuntaita. Nähdään taas!