Kesän viimeiset

"Elämäsi ei muodostu päivistä jotka ovat menneet, vaan päivistä jotka muistat."
- Pavlenko

Näitä kukkia kerätessä tiesin, että tämä jää kesän viimeiseksi kimpukseni. Öiset hallat ovat tehneet tuhojaan jättäen jälkeensä vain kuolleet ja paleltuneet kukkien varret. Kepeät kesämekot ovat vaihtuneet paksuun takkiin ja tumppuihin. Kuitenkin kesä pysyy muistoissani vielä pitkään ja olen säilönyt sydämeeni ne kesän hempeimmät hetket. Nämä eivät ole haikeat jäähyväiset, sillä tiedän sen tulevan taas hellimään minua. Ikuistin kuviin kesän viimeiset kukkijat ja ne ovat minulla muistona kesästä vaikka keittiömme pöydällä on enää tyhjä maljakko. Hyvää alkanutta viikkoa sinulle.

Hypistelymuhveja vanhainkotiin

"Twiddle muff eli vapaasti suomennettuna hypistelymuhvi on kehitelty muuan muassa muistisairaille ja levottomille ADHD-lapsille. Hypistelymuhvi antaa käsille tekemistä, rauhoittaa, palauttaa mieleen muistoja ja aktivoi."

Lähde: Reijan Räsymatto -blogi

Ukkokulta tuumasi, että olen päästäni vialla, kun kerroin hänelle näpertäneeni muhveja perjantain ja lauantain välisenä yönä puoli kolmeen. Siitä huolimatta olen niin hyvillä mielin ja ylpeä itsestäni! Hypistelymuhvit ovat olleet mielessäni jo keväästä asti ja nyt olen ne tehnyt! Käydessäni viimeksi isoäitini luona vanhainkodilla ja katsellessani hänen jatkuvaa sängynreunan pyyhkimistä, otin tämän muhviasian syksyn ”ihan pakko tehdä ja mahdollisimman pian -listalle”. Yli 90-vuotias isoäitini on jo vuoteenoma, eikä ole enää moneen vuoteen tuntenut minua. Joka kerta hänen luonaan saan katsella hänen levottomia käsiään, kun sormet nypläävät peiton kulmaa tai hän taputtelee pöytälevyään.

Kerroin jo aikaisemmin, että minulla on paha tapa purkaa töitä ehkä turhankin herkästi ja tämän työn myötä haastoin itseni tekemään jotain sellaista, mitä en saa purkaa. Lankavalintani piti huolen että pysyin päätöksessäni, sillä virkkasin muhvit isoäitini vanhoista Haituva-langoista, joita minulla oli keväisen neulegraffitiprojektin jäljiltä vielä muutama kerä. Luultavammin 80-luvulta peräisin oleva ihanan pehmeä akryylilanka on kaunista katsella eikä ainakaan nipistele, mutta se on aivan mahdotonta purkaa ilman, että lanka menee solmuun ja katkeaa. Koristeet virkkasin merseroiduista puuvillalangoista, joita on jäänyt muista töistäni yli. Isoäitini muhvin lisäksi tein kolme muuta muhvia, jotka annan lahjoituksena vanhainkodille.

Virkkasin aloitukseen 60 ketjusilmukkaa, jotka yhdistin piilosilmukalla ja aloin virkata tuubia. Kaikki muhvit on koristeltu samanlaisilla kukilla ja perhosilla, mutta sijoittelin ne hieman erilailla, joten jokaisesta tuli vähän erilainen. Ohjeet kukkiin (tästä ohjeeseen) ja lehtiin (tästä ohjeeseen) löysin Pinterestistä ja muita hieman isommat kukat on virkattu kesällä julkaiseman ohjeeni mukaan, mutta siinä on käytetty vain paksumpaa lankaa kuin ohjeessa sanotaan. Perhoset virkkaisin jo keväällä löytyneellä ohjeella ja kukkien varret olen kirjonut. Kuten varmasti huomaatte niin sitä olen tainnut tehdä viimeksi ala-asteella, mutta luotan siihen, ettei muhvien käyttäjät pahastu vaikka kukkien varret eivät ole ihan niin justiinsa. Kukkia ja lehtiä kiinnitin vain muhvin toiselle puolelle ja toiselle laitoin nappeja ja helmiä. Kulmaan kiinnitin verhorenkaan, jota voi hypistellä ja tarpeen vaatiessa siitä voi myös ripustaa muhvin naulakkoon roikkumaan.

Sen lisäksi, että sain taas hukattua langanloppuja ja loputtomalta tuntuvaa haituvalankaa, tämä oli mahtava työ myös siksi, että opin taas valtavasti uutta. Ensimmäisestä virkkuutyöstäni taitaa olla jo kolme vuotta, mutta en ole ikinä perehtynyt siihen, miten työssä käytettävät silmukat vaikuttavat sen ulkonäköön ja muotoon. Oli mielenkiintoista huomata, miten erinäköinen  ja tuntuinen tuubista tuli erilaisilla silmukoilla vaikka ne ovat saman kokoisia ja virkattu samalla langalla. Isoäitini muhvi on tehty kohopylväillä ja se on ihanan paksu ja muhkea. Se pysyy melkein omin avuin pystyssä, kun taas tavallisilla pylväillä virkattu on ihan lerppu ja kiinteillä silmukoilla tehdystä muhvista tuli vähän korppumainen. Haaveilen virkatusta tunikasta tai villatakista, joten tämä on syytä pitää mielessä työtä suunnitellessa.

Silmukoiden valinta vaikutti myös valtavasti langanmenekkiin. Kohopylväin virkattu tuubi painoi ilman koristeita 59 grammaa ja taas tavallisilla pylväillä tehty 38 grammaa. Kaikkiin neljään muhviin sain hukutettua jämälankoja yhteensä 250 grammaa. Jos taas tekijänä saan sanoa mielipiteeni näistä, niin mielestäni muhveista tuli aivan ihania ja minun on tunnustettava, että olen hieman koehypistellyt isoäitini muhvia ja hyvin se tuntuu toimivan. Toivottavasti muhvien saajat tulevat näistä yhtä iloisiksi kuin minä. Mukavaa sunnuntaita sinulle.

Gluteeniton puolukka-suklaakakku

"Äiti on taas syönyt kaiken suklaakakun." 

Oikeastaan en tehnyt tällä kertaa uutta reseptiä vaan hioin vanhan ja hyväksi todetun suklaakakun ohjetta ja heitin sekaan puolukoita. Lopputulos on taivaallisen ihana puolukka-suklaakakku, joka on tietysti myös gluteeniton. Olen melko varma, että reseptini on onnistunut, kun iltapäivällä leivotusta kakusta ei enää ollut parin tunnin kuluttua kuin muutama muru jäljellä. Yllätyksekseni myös meidän pikkuväki piti tästä ja sain kuulla hieman vastalauseita kun selvisi, että kaikki herkut ovat taas kadonneet parempiin suihin.

Näitä tarvitset:
125 g margariinia
3 rkl kaakaojauhetta (kukkurallista)
3 luomu munaa
1,5 dl sokeria
0,5 dl maitoa
1 rkl vaniljauutetta
1 dl Semperin Fin Mixiä
2 tl leivinjauhetta

n. 3 dl puolukoita

Näin se käy:

Laita uuni lämpenemään. Sulata kattilassa margariini ja sekoita siihen kaakaojauhe. Nosta sivuun hetkeksi, jotta seos vähän jäähtyy. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita siihen maito ja jatka vatkaamista vielä vähän aikaa. Sekoita varovaisesti sekaan vaniljauute. Sihtaa jauho-leivinjauheseos ja kääntele taikina hyvin. Kaada sekaan jäähtynyt margariini-kaakaoseos ja sekoita se huolellisesti sekaan. Varo, ettei vaahto lässähdä. Lisää 2 dl puolukoita ja säästä loput valmiin kakun päälle koristeeksi. Kaada voideltuun irtopohjavuokaan (halk. n.24 cm) ja paista n. 40 min. 180 asteessa. Kokeile tulitikulla, että kakku on varmasti kypsää. Anna jäähtyä ja nosta varovaisesti tarjoiluastialle. Ripottele päälle tomusokeria ja kippaa päälle loput puolukat kasaksi. Herkuttele makean, vaahdotetun vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Puolukoita ja arvonnan voittajat

"Ihaile kirsikkapuun kukkia nyt, myrskytuuli saattaa tempaista ne yön aikana mukaansa." 

- Japanilainen sananlasku

Tämä taisi olla viimeinen oire pahasti iskeneestä mummotaudistani, sillä me olimme tänä vuonna ensimmäisen kerran puolukassa. Mustikoita ja sieniä olemme keränneet muinakin vuosina, mutta puolukoita olen aina ruinannut muutaman litran vanhemmiltani vaivautumatta itse poimimaan niitä. Aamiaisten jälkeen pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme pikkuväen kanssa metsään. Pikkuväen leikkiessä sain kerättyä aina pari litraa kunnes palasimme kotiin päikkäreille. Puolukoiden poimiminen on aivan ihanaa, mutta taivas kuinka inhoan sitä perkaamista! Koska puolukkasato on ollut niin mahtava, puolukkaa on nyt hillottu, pakastettu ja siitä on leivottu maailman ihaninta puolukka-suklaakakkua. 

Eniten syömme puolukkaa rahkan kanssa, mutta ensimmäisen kerran tein niistä hilloa sokeripussin kyljessä olevalla marjahillo-ohjeella. Keittelin hilloa hetken pidempään kuin ohjeessa sanottiin ja soseutin sen sauvasekottimella, jotta sain kuoria vähän enemmän rikki. Laitoin pariin litraan puolukoita puoli kiloa hillosokeria, enkä huomannut maistaa siinä vaiheessa keitoksiani. Hillostani tuli niin hapanta, että silmät meinaa väkisin mennä kieroon kun sitä maistaa. Jos nyt pitää ajatella positiivisesti, niin eipä sitä ainakaan kulu nyt niin paljoa. Puolukkahillo on herkkua kaalilaatikon kanssa ja ukkokulta laittaa sitä mustamakkaran kylkeen. 

Ajattelin palata perjantaina gluteenittoman puolukka-suklaakakkureseptini merkeissä, mutta nyt kertoisin teille arvonnan voittajat. Vuosisadan flunssan takia messut jäävät osaltani väliin ja arvon myös itselleni varatun pääsylipun eli kolme onnekasta pääsee ystävänsä kanssa ilmaiseksi Helsinki Retro & Vintage + Design Expoon. Käytin arvonnassa True Random Number Generatoria ja se valitsi voittajiksi: Roosan, Jonna Tuomisalon ja Johanna Harman. Lähetin liput jo voittajille, joten käykääpä kurkkimassa meiliänne.

Onnea voittajille ja sydämellinen kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille. Nähdään taas perjantaina! 

Valoja ja varjoja

"Jokaisena päivänä pitäisi kuulla vähintään yksi kaunis laulu, lukea hyvä runo, nähdä jokin oivallinen maalaus ja jos mahdollista, puhua muutamia järkeviä sanoja."

    - Goethe

Päivät lyhenevät ja aurinko paistaa päivä päivältä matalemmalta. Sen säteet osuvat uusiin kohtiin luoden uusia ennennäkemättömiä varjoja. Illalla sen valo on pehmeä ja kauniin kellervä, ihan erilainen kuin kesäisin. Vaikka syksy on jo kovasti painanut päälle, en haluaisi millään päästää irti kesästä. Puutarhani on ilmeisesti samaa mieltä kanssani, sillä kukat kukoistavat yhä ja tekevät uusia nuppuja. Joka ilta käyn yhtä huolissani nukkumaan. Peläten, että aamulla minua on vastassa paleltuneet kukat. Viime yönä peittelin jo unissani harsolla mustia petunioita. Ei kai se ollut enneuni? Ensi yöksi on luvattu hallaa. Joko pitää luopua kesästä?

Ihanaa alkanutta viikko sinulle.

Jotain ihanan turhanpäiväistä

Vähän aikaa ehdin jo etsiä vanhaa teepannua kirppiksiltä kunnes muistin, että keittiömme seinällä on lähemmäs parikymmentä emalipannua joista valita. Halusin kokeilla keväällä yhdessä käsityöryhmässä näkemääni ideaa, jossa vanhaa kahvipannua pidettiin lankakorina. Kerät laitetaan pannun sisälle ja langan päät vedetään ulos nokasta. Sievä ja hauskahan tämä on, mutta ei mielestäni kovin käytännöllinen. Ainakaan en ihan heti tähän ihastunut, kun kerät eivät pyörineet pannun sisällä pehmeästi ja sain välillä ihan tosissani kiskoa lisää lankaa. Sen sijaan ihastuin johonkin ihan toiseen juttuun.

Ajatuksen tähän sain Ilosofiaa-blogin ystävänpäivän virkatuista sydämistä, jotka olivat teepussien narujen päässä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se oli niin ihana idea, että halusin tehdä sen itselleni mutta tietysti kukkasin. Meillä juodaan Clipperin teetä, eikä niiden pusseissa ole naruja, joten tein virkattuun auringonkukkaan ketjusilmukkanauhan ja sen päähän laitoin kiinni vanhan verhoklipsun. Klipsun voi sitten laittaa teepussiin kiinni ja voin sillä nostella teepussiani mukista. Teesihtiin virkkasin kehäkukan ja sen taakse tein pienen lenkin, jotta kukan voi ottaa pesun ajaksi pois. Sieviähän nämä ovat, mutta käytännöllisyydestä saati näiden tarpeellisuudesta en niin mene takuuseen. Voihan sen teepussin sieltä mukista nostaa ihan haarukalla tai lusikallakin, mutta ei siitä tule näin hyvää mieltä. Ihanaa sunnuntaita!

Kukkien ohjeet löytyy Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjasta (2014, Moreeni):

Miniauringonkukka s. 68

Kehäkukka s. 80

Lankalaihis 3/4

"On kamalan työlästä olla tekemättä mitään."
    - Kirjailija Oscar Wilde

On taas lankalaihiksen yhteenvedon aika ja minun on myönnettävä, että olen pihalla kuin lumiukko lankahankintojeni kanssa. Tuntuu melkein uskomattomalta, mutta mieletäni olen tämän kuluneen kolmen kuukauden aikana pysynyt tiukkana ja kiertänyt kaupan lankahyllyt ja lankatarjoukset kaukaa ja ostanut vain kirppislankoja 170 grammaa. Hyvä minä! Novitan ja Susanna Vennon yhteistyön jäljiltä minulle jäi Alpakka Woolia ja seiskaveikkaa yhteensä 260 grammaa ja Lankasataman yhteistyöstä minulle jäi ihanaa Catanialankaa vielä 140 grammaa. Eli olen kolmen kuukauden aikana lihottanut muutenkin pulleita lankavarastojani yhteensä 570 grammalla, mutta onneksi olen myös ahkerasti kuluttanut lankoja.

Yksi kaikkien aikojen lempparitöistäni on ollut heinäkuun alussa virkkaamani harja ja siihen käytin 140 grammaa mummon vanhoja sukkalankoja. Ilmeisesti muistikirjan kansiin lankaa kului niin vähän, etten ole niitä edes punninnut tai ainakaan merkinnyt ylös. Kuplan takaikkunassa keikkuva All You Need Is Love -rimpsu verotti varastojani 80 grammalla ja kesälomallani virkattuihin tennareihin hupeni 280 grammaa seiskaveikkaa. Virkattujen lasinalusien myötä laihduin 40 grammaa ja Virolaisen lastenkodin myssyissä oli 240 gramman edestä Blend Bamboa. Olen siis käyttänyt viimeisen kolmen kuukauden aikana yhteensä 780 grammaa varastolankoja ja kun vähennän siitä hankinnat, olen laihduttanut 210 grammaa!!! JEE! Kun lisään sen edelliseen laihislaskentaani, niin lankalaihikseni on valitettavasti plussan puolella 120 grammalla.

Olen neljän kilon kevennystavoitteestani melkoisesti jälkijunassa ja pahasti näyttää siltä, etten saa tätä kirittyä, mutta ajattelin silti yrittää. Viimeisen neljänneksen aikana aion virkata ainakin hypistelymuhveja vanhainkotiin. Pakolaislapsille haluaisin tehdä leluja ja vasta niiden jälkeen on vuorossa torkkupeitto, jonka kimppuun pääsemistä jo odotan. Jos saan tehtyä sen varastoni seiskaveikoista, kevenisi lankavarastoni yli kilolla. Kun nyt vain saisin pidettyä pintani, enkä ostele enempää lankaa, niin voisin päästä vaikka sinne laihduttamisen puolelle. Nyt alan kaivella mummon sukkalankoja ja virkata niitä muhveja. Ajattelin haastaa itseni: En saa purkaa kertaakaan tätä työtä! Eikö kuulostakin huimalta? Hyvää viikonloppua!